Tapahtumatiedot

Asiakas toi kaskovakuutuksen ehtoja ja auton käypää arvoa koskevan riidan Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan. Asiakkaalle oli myönnetty riitaan oikeusturvaetu. Asiakkaan asiamies on laskuttanut riita-asian hoitamisesta yhteensä 38,25 tuntia. Vakuutusyhtiö on kohtuullistanut laskua ja korvannut riita-asian hoitamisesta yhteensä 20 tuntia oikeusturvavakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi suorittaa täyden vakuutusmäärän mukainen korvaus oikeusturvavakuutuksesta asianajotoimisto J Oy:n laskuille nro 30094 ja 28377.

Asiassa on kyse siitä, että vakuutusyhtiö on yksipuolisesti kieltäytynyt maksamasta oikeusturvapäätöksen mukaista korvausta. Oikeusturvavakuutus sisältyy vakuutusyhtiön myöntämään vakuutetun omistaman auton kaskovakuutukseen. Vakuutettu haki kaskovakuutuksesta korvausta vahingoittuneesta autosta, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta aiheutunutta vahinkoa täysimääräisesti.

Kielteisen korvauspäätöksen johdosta vakuutettu oli pakotettu kääntymään asiamiehen puoleen. Vakuutusyhtiö teki 23.11.2023 oikeusturvaetua koskevan myöntöpäätöksen. Oikeusturvavakuutuksen enimmäismäärä on 10 000 euroa ja vakuutuksessa on 15 %:n omavastuuosuus. Korvauspäätöksen mukaan vahinkoasian käsittelyyn sovelletaan vakuutusyhtiön ”Yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksen ehtoja”.

Asiaa yritettiin ratkaista sovinnollisesti käymällä kirjeenvaihtoa vakuutusyhtiön kanssa, mutta asia ei ratkennut. Vakuutuspäätöstä koskeva riitaisuus oli määrä saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja tätä varten asiassa kerättiin näyttöä ja selvitystä. Asiassa päädyttiin ennen asian vireille laittamista käräjäoikeudessa saattamaan asia ensin Vakuutuslautakunnan arvioitavaksi. Vakuutuslautakunta antoi 7.6.2024 ratkaisusuosituksen (FINE-069416). Tämän jälkeen asiassa aiheutuneista oikeudellisista kuluista haettiin korvausta vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiölle toimitettiin J Oy:n laskut: lasku (nro 28377), määrältään 10 713,60 euroa sekä lasku nro 30094, määrältään 669,60 euroa.

Vakuutusyhtiö antoi 31.7.2024 korvauspäätöksen, jonka mukaan vakuutusyhtiö suorittaa vaaditusta summasta ainoastaan 5 092,58 euroa. Vakuutuslautakuntaa pyydetään suosittamaan korvausten suorittamista koko vakuutusmäärältä.

Taustalla olevan esiriidan riidan seikasto

Vakuutettu hankki omistukseensa 10.3.2023 Mercedes-Benz-merkkisen henkilöauton. Ajoneuvon käyttöönottopäivä oli 11.8.2020 ja mittarilukema kaupantekohetkellä oli 22 000 kilometriä. Vakuutettu osti vakuutusyhtiöltä kaskovakuutuksen, johon on sisältynyt Lunastusetu-niminen laajennus, jonka perusteella maksetaan lunastustilanteessa lisäkorvausta ajoneuvon vahinkohetken käyvän arvon lisäksi. Ajoneuvon käypä hinta on kaupantekohetkellä ollut 59 900 euroa. Ajoneuvo on kuitenkin myyty vakuutetulle 44 500 euron kauppahinnalla, sillä autoliike on ollut pakotettu luopumaan kalliiden varastointikustannusten vuoksi ajoneuvosta markkinahinnan alittavalla euromäärällä.

Ajoneuvo vaurioitui korjauskelvottomaksi 8.9.2023 ja vakuutettu teki vahinkoilmoituksen. Vaurioiden laajuuden ja korjauskustannusten selvittämiseksi tehtyjen tutkimusten myötä korjauskustannukset ovat täsmentyneet noin 33 000 euroon, joka ylittää 70 % ajoneuvon vahinkohetken käyvästä arvosta.

Vahinkohetken käypä arvo on määritetty VEHO-merkkiliikkeen toimesta 45 000 euroon. Vakuutusyhtiö tarjoutui lunastamaan ajoneuvon 44 500 eurolla. Vakuutettu riitautti vakuutusyhtiön tulkinnan korvauksen määräytymisestä vaatien, että vakuutusyhtiö noudattaa Lunastusetuvakuutuksen ehtoja.

Vakuutettu vaati, että vakuutusyhtiö korvaa 58 500 euroa siten, että vahinkohetken käypään arvoon lisätään vakuutusehtojen mukaisesti 30 % (45 000 x 1,30). Vakuutusyhtiö teki 3.11.2023 päivätyn korvauspäätöksen, jossa se on katsonut, että korvausvastuun yläraja on 44 500 euroa. Vakuutusyhtiö suoritti ennen korvauspäätöksen antamista riidattoman 44 300 euron osuuden korvauksesta, jossa on huomioitu 200,00 euron omavastuuosuus. Riitaisiksi kysymyksiksi muodostuivat Lunastusetu-laajennusta koskevien ehtojen tulkinta, vakuutustuotteesta annetut tiedot, sekä hankintahetken käypä arvo.

Oikeusturvapäätös on virheellinen

Vakuutusyhtiö on perustellut kieltäytymistään oikeusturvaehtojen hyvin tulkinnanvaraisella ja avoimella ehtokohdalla, jonka mukaan oikeusturvavakuutuksesta korvataan välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Asiamiehen palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Kyseinen kohta vakioehdoista antaa poikkeuksellisen suuren yksipuolisen harkintavallan sopimuksen tulkinnan suhteen sopimuksen vahvemmalle osapuolelle eli vakuutusyhtiölle, joka soveltaa itse laatimiaan vakioehtoja omassa asiassaan.

Esiriidan eli kaskovakuutusta koskevan riidan intressi on ollut noin 14 000 euroa, joka on yleisesti ottaen yksityishenkilöille sangen merkittävä osa koko vuoden nettotuloista. Asia on ollut määrä saattaa tuomioistuimeen. Tämän vuoksi asia on tullut valmistella erityisellä huolellisuudella jo oikeudenkäyntiin sisältyvän kuluriskin johdosta.

Vakuutusyhtiö väittää korvauspäätöksessään, että kyse on ollut ”tyypillisestä” vakuutusriidasta ja ettei sen hoitaminen ole edellyttänyt erityistä oikeudellista asiantuntemusta taikka asiakirjojen laadintaa aikaa vievästi. Toisin kuin vakuutusyhtiö väittää, asia ei ole ollut oikeudellisesti tai aineellisilta kysymyksiltään yksinkertainen. Asiassa on tullut perehtyä vakuutusyhtiön kaskovakuutukseen sisältyvän erityisen vakuutustuotteen eli Lunastusetuvakuutuksen ehtojen tulkintaan. Ehtojen muotoilu on ollut epäselvä, mitä ilmentää vakuutetun ja vakuutusyhtiön täysin päinvastainen kanta vakuutusehtojen soveltamisesta.

Valmis asiakirja on huolellisen taustatyön sekä perehtymisen lopputulos. Ehtojen tulkintaa ja soveltamiskäytäntöä on tullut selvittää oikeuskäytännöstä sekä Vakuutuslautakunnan julkisista ratkaisuselosteista. Aineellisten kysymysten osalta kyse ei ole ollut yksinkertaisesta seikastosta, vaan kyse on ollut poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa tehdyn varallisuuserän kaupasta, jonka arvon määrittäminen on ollut yhtenä keskeisenä riitakysymyksenä. Asiassa on tullut selvittää, miten auton arvo määritetään tilanteessa, jossa hankintahinta alittaa selvästi ajoneuvon käyvän arvon. Vakuutetun on tullut argumentoida sen puolesta, miksi auton käypä hinta on huomattavasti korkeampi kuin hankintahinta. Arvon määrittämiseksi on tullut hakea laajaa vertailukelpoista aineistoa myynti-ilmoituksista ja verrata niitä vakuutusyhtiön toimittamiin verrokkiajoneuvoja koskeviin ilmoituksiin, jotta vakuutusyhtiön korvauspäätös voidaan perustellusti riitauttaa.

Edelleen näitä verrokkiajoneuvojen varusteluja on tullut verrata Mercedes-Benz-lisävarusteluhinnoitteluun. Arvonmäärityksessä on lisäksi huomioitu muuttujia kuten autoliikkeen keskimääräinen kate vastaavissa ajoneuvoissa. Asiassa on näin hankittu ja kartoitettu näyttöä myös tulevaa oikeudenkäyntiä silmällä pitäen. Lisäksi asiassa on kartoitettu mahdollista henkilötodistelua, jota esitettäisiin tuomioistuimessa. Se, että asia on saatettu myöhemmin kirjalliseen menettelyyn, ei poista sitä, että valmistautuminenon on ollut kaikilta osin perusteltua ja välttämätöntä.

Asiassa ei ole annettava merkitystä sille, että Vakuutuslautakunta voi hankkia tarkentavaa selvitystä viran puolesta. Ratkaisusuosituksen pyytäjä ei voi luottaa siihen, että ilman asianmukaista itsenäistä selvitystyötä ja oikeudellista argumentaatiota Vakuutuslautakunta pystyisi riittävällä tavalla huomioimaan vakuutetun näkökannan asiassa etenkin, kun kyse on ajoneuvon arvostuksesta sekä tulkinnanvaraisen ehdon soveltamisesta. Edellä todetusti asia on ollut määrä saattaa tuomioistuimeen, jossa vaatimusten perusteelliselle perustelulle on erityinen tarve.

Vakuutusyhtiön väite siitä, että asian hoitaminen kaikkine selvityksineen voitaisiin hoitaa 20 tunnissa on täysin perusteeton ja yksilöimätön. Vakuutusyhtiön oma ajankäyttö asian hoitamisessa ei ole verrannollinen siihen, mitä vakuutettu joutuu käyttämään oikeuksiensa puolustamiseksi. Vakuutusehdoista ei ole johdettavissa tulkintaa, että Vakuutuslautakunnassa käsiteltävissä asioissa korvattaisiin vain puolet vakuutusmäärästä, kuten tässä on tehty.

Vakuutusyhtiön tulkintaa kohtuullisesta ajankäytöstä on lisäksi peilattava siihen, että vakuutusyhtiö tekee korvauspäätöksen omassa asiassaan eli asiassa, jossa se on itse vastapuolena ja velvollinen suorittamaan vastapuolelleen korvauksia. Mitä enemmän vakuutusyhtiö paljoksuu omassa asiassaan suoritettuja toimenpiteitä, sitä vähemmän sen suoritettavaksi tulee kuluja. Näin vakuutusyhtiön tulkinnalle siitä, mitä on pidettävä kohtuullisena ajankäyttönä, voidaan antaa sangen vähän painoarvoa etenkin, kun väitettä ei ole millään lailla yksilöity, eikä vakuutusyhtiö ole kyennyt yksilöimään väitetysti tarpeettomia toimenpiteitä.

Kaikki toimenpiteet, joita asiassa on tehty ovat olleet vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla välttämättömiä ja kohtuullisia vakuutetun oikeussuojan toteuttamiseksi. Ajankäyttöä ei voida pitää missään määrin kohtuuttomana, eikä se ole ollut epäsuhdassa asian intressiin nähden. Korvausten suorittamatta jättämiselle ei ole perusteita.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen 31.7.2024 ja toteaa lisäksi seuraavaa. Vakuutusyhtiö on antanut vahinkoasiassa ratkaisun, jonka mukaan vakuutetun riita-asian hoitamisesta aiheutuneista asianajokuluista on maksettu korvausta 20 tunnin työstä, yhteensä 5 952 euroa.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukainen. Vakuutetun valituksessa esittämät asiat eivät tuo vahinkoasiaan mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella korvausratkaisua olisi muutettava.

Vakuutusyhtiö toteaa selvyyden vuoksi, että vakuutetulle on myönnetty oikeusturvaetu kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta, ei kaskovakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä asian arvioinnin kannalta vakuutusehtojen ollessa vastaavanlaiset tämän asian kannalta oleellisin osin.

Kotivakuutuksen oikeusturvavakuutusehtojen mukaisesti vakuutuksesta korvattavat asianajoja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömät kulut. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Vakuutuslautakunta on ratkaisussaan FINE-058417 ottanut kantaa vakuutusehtojen kohtaan, jossa kerrotaan vakuutuksen tarkoituksena olevan korvata välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä.

Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan ko. ehtokohta on tyypillinen asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen arviointia määrittelevä oikeusturvavakuutuksen vakuutusehto. Vakuutusehdoissa ei voida yksiselitteisesti määritellä mikä on missäkin tilanteessa välttämätöntä ja kohtuullista, koska arviointi on aina tapauskohtaista. Kyseinen ehtokohta ei siten ole epäselvä, hyvän vakuutustavan vastainen tai yllättävä ja ankara.

Kuten Vakuutuslautakunnan arvioima ehtokohta, myös kotivakuutuksen oikeusturvavakuutusehtojen kohta 8, johon vakuutettu valituksessaan viittaa, on tyypillinen ehto oikeusturvavakuutuksissa ja sisällöltään vastaavasti asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen arviointia määrittelevä. Ko. ehtokohta ei anna poikkeuksellista harkintavaltaa vakuutusyhtiölle, vaan ohjaa korvauksen määrän arviointia. Tulkintaan ehdon selkeydestä ei vaikuta se, onko yhtiö itse osapuolena vakuutetun riita-asiassa.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti linjannut, että asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee arvioida pääsääntöisesti kokonaisuutena (esim. FINE- 065196). Niin ikään Vakuutuslautakunta on todennut (esim. FINE-040639), että oikeudenkäymiskaaren säännökset, jotka edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta, ovat ilmausta yleisestä oikeusperiaatteesta. Vakuutusyhtiöllä on siten oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida vakuutetun asian hoitamisesta aiheutuneiden kustannusten kohtuullisuutta määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan sama oikeus arviointiin tulee olla, vaikka vakuutusyhtiö on itse vastapuolena vakuutetun riita-asiassa.

Vakuutusyhtiön oma ajankäyttö samassa asiassa ei ole korvauskäsittelyssä tiedossa, eikä se siten vaikuta vakuutetun kulujen arviointiin.

Asianajotoimiston laskusta nro 28377 ilmenee, että asia on saatettu FINEn ratkaistavaksi melko varhaisessa vaiheessa. FINEn tehtävänä on mm. antaa neuvontaa ja ratkaista asiakkaiden vakuutuksiin liittyviä valitusasioita maksuttomasti ja FINEn verkkosivujen mukaan ajoneuvoasioissa neuvontaa annetaan esimerkiksi käyvän arvon määrittämisessä.

Vakuutetun riita-asian intressi on ollut yksityishenkilölle merkittävä ja sinänsä on ollut perusteltua antaa asia hoidettavaksi asianajajalle. Edellä mainitut huomioiden on kuitenkin ilmeistä, että vakuutetun asiassa on aiheutettu tarpeettomia kustannuksia mm. keräämällä selvitystä ja todistelua, jota FINEn neuvontatoimisto ei ole välttämättömänä tarvinnut ratkaistakseen asian.

Lautakuntakäsittelyssä olleille asioille ei ole määritelty erillistä korvattavuuden ylärajaa, eikä korvausta ole tässä tapauksessa kategorisesti määritelty puoleen vakuutusmäärästä. Aiemmin todetusti korvauksen määrää arvioidaan tapauskohtaisesti. Tämän kyseisen asian kokonaisuutta arvioidessa huomiota on kiinnitetty asian verrattain yksinkertaisen luonteen lisäksi siihen, että asia on saatettu käsiteltäväksi FINEn Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan, joka lähtökohtaisesti on tarkoitettu paikaksi, johon vakuutettu voi saattaa asiansa itsenäisesti ilman asiamiehen apua.

Asian oikeudellinen yksinkertaisuus käy ilmi asian laadun ja laajuuden arvioimisen lisäksi siitä, että asia on käsitelty FINEssä toimistoratkaisuna lautakuntaratkaisun sijaan.

Asiassa on käytetty huomattavasti aikaa vaatimuskirjelmän perusteiden selvittämiseen ja vaatimuksen tekemiseen, sekä FINElle tehdyn ratkaisupyynnön tekemiseen. Nämä selvitykset ja vaatimuskirjelmät ovat väistämättä päällekkäisiä tosiseikastoltaan ja argumentaatioltaan, sillä asiassa ei käy ilmi, että asian luonne olisi perustavanlaatuisesti muuttunut toimenpiteiden välillä. Näin ollen ratkaisusuosituspyynnön ja vaatimuskirjelmän tekoon käytetyt tuntimäärät ovat kohtuuttomia huomioiden vaatimusten sisällön ja perusteiden päällekkäisyys.

Huomioiden edellä mainitut seikat sekä lisäksi myös muissa vastaavanlaisissa asioissa yleensä maksetut korvaukset, on vakuutusyhtiön ratkaisu tässä asiassa oikea ja perusteltu, sekä linjassa vastaavanlaisissa asioissa annettujen ratkaisujen kanssa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen asiakkaan asianajokuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojen nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutuksen oikeusturvavakuutus (1.1.2022)
8 Korvauksen määrä ja sen laskeminen
Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömät kulut.

Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Asian arviointi

Asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusehdoissa mainitut lopulliset ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Arvioitavana olevassa tapauksessa on ollut kysymys auton kaskovakuutuksen ehdosta ja auton arvosta. Riita-asia on tuotu Vakuutus- ja rahoitusneuvontaan, jossa siihen on annettu ratkaisu. Asiakkaan asiamies on laskuttanut yhteensä 38,25 tuntia asian hoidosta. Vakuutusyhtiö on kohtuullistanut tuntimäärän 20 tuntiin.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseessä on ollut juridisesti arvioiden tavanomainen riita-asia. Laskua arvioidessaan Vakuutuslautakunta on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että asianajajan laskun yksilöintitietojen mukaan asiassa on käytetty vaatimuskirjelmän sekä FINEen toimitetun valituksen laadintaan huomattava määrä tunteja. Asiakas on todennut oikeusturva-asiaa koskevassa lausuntopyynnössään, että asiaa on valmisteltu huolella, koska tarkoituksena oli viedä riita-asia tuomioistuimeen. Vakuutuslautakunta toteaa, että aiheutuneiden asiamieskulujen välttämättömyyttä ja kohtuullisuutta arvioidaan myös sen mukaan, missä riidanratkaisuelimessä asiaa on käsitelty. Vakuutusyhtiöllä on oikeus kohtuullistaa aiheutuneita kuluja sellaisen selvityksen ja todistelun osalta, joka ei ole ollut välttämätöntä saatettaessa asia ratkaistavaksi FINEssä.

Vakuutuslautakunta toteaa edelleen, että asiassa sovellettava vakuutuksen ehtokohta on tyypillinen asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen arviointia määrittelevä oikeusturvavakuutuksen vakuutusehto. Ehtoa ei ole pidettävä epäselvänä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusehtoihin perustuva oikeus kohtuullistaa asiamiehen laskua. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua yhteensä 18,25 tunnilla oikeana.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Haapasaari
Jyrä
Kankkunen
Malmberg