Tapahtumatiedot

Asiakas (A) haki 30.8.2024 kotivakuutuksestaan korvausta kerrostaloasuntonsa varastokomerosta varastetusta pizzapöydästä.

Vakuutusyhtiö pyysi A:lta lisäselvityksenä rikosilmoituksen, kuvia pizzapöydästä ajalta, jolloin pöytä on ollut asiakkaan omistuksessa, selvitystä miksi pizzapöytää oli varastossa, kuvia varaston murtojäljistä, selvitystä miten varasto oli lukittu ennen varkautta, kuitin uudesta lukosta, pizzapöydän myyjän yhteystiedot ja selvitystä maksutapahtumasta eli käteisnostokuitit tai tiliote pankkisiirroista.

Vakuutusyhtiölle toimittamissaan lisäselvityksissä A kertoi, että pizzapöytä oli varastossa, koska sille ei ollut enää tilaa heidän kotonaan. He päättivät kuitenkin säästää pöydän ja alkoivat etsiä uutta isompaa asuntoa. A kertoi, ettei hänellä ole kuvia pizzapöydästä, koska hän ei voinut arvata, että niille olisi tarvetta. Murtojälkien osalta A lähetti kuvan, josta oli A:n mukaan nähtävissä lattiassa olevat jäljet, jotka olivat ilmestyneet varkauden jälkeen. Lisäksi A totesi kuvassa näkyvän varkaiden jättämät kaksi alumiinitarjotinta. A:n mukaan varasto oli lukittu tavallisella lukol­la, ja nyt varkauden jälkeen varasto oli lukittu A:n toisella lukolla. Lisäksi A toimitti vuokranantajayhtiön kanssa käymänsä sähköpostikeskustelun koskien uuden lukon hankkimista. Asiakas toimitti kauppakirjaksi nimetyn asiakirjan, jossa henkilö C on 10.11.2023 myynyt X-merkkisen pizzapöydän A:lle 6 130 euron kauppahintaan. Lisäksi A ilmoitti myyjän puhelinnumeron ja kertoi, että maksu tehtiin käteisellä myyjän pyynnöstä. A:n mukaan hän oli myös itse saanut maksussa käyttämänsä rahan käteisenä. Myöhemmin A toimitti vielä päiväämättömän asiakirjan, jossa henkilö B ilmoittaa A:n lainaneen häneltä 6 200 euroa ja B:n antaneen summan A:lle käteisellä 7.11.2023.

Poliisin 30.8.2024 päivätyn tutkintailmoituksen mukaan A ilmoitti 30.8.2024 poliisille, että hän huomasi 1.8.2024, että hänen hallitsemastaan irtaimistovarastokomerosta oli riippulukko rikkomalla varastettu painava keittiökaluste. Kyseessä oli työtaso, jonka alapuolella oli kaappeja. A ei osannut sanoa milloin varkaus oli tapahtunut. A muisteli käyneensä varastossa edellisen kerran kaksi kuukautta aiemmin. Tutkintailmoitukseen varkauden tapahtuma-ajankohdaksi on kirjattu 1.6.2024–1.8.2024.

Vakuutusyhtiö teki 29.10.2024 asiassa kielteisen korvauspäätöksen katsoen, että A oli antanut asiasta vakuutusyhtiölle ristiriitaista tietoa. Yhtiö totesi pizzapöydän olevan normaaliin irtaimistoon nähden poikkeuksellinen esine, joten yhtiö oli tästä syystä pyytänyt A:lta selvitystä, miksi hän on kyseisen pöydän hankkinut. Yhtiön mukaan A oli kertonut hankkineensa pöydän, koska hän harrastaa pizzan tekemistä. Maksun osalta A oli yhtiön mukaan kertonut maksaneensa kauppahinnan myyjän pyynnöstä 1 000 euron kuukausittaisina käteismaksuina. Yhtiö totesi A:n kertoneen, että hän oli saanut rahat ostoa varten henkilöltä B. Yhtiö kertoi olleensa puhelimitse yhteydessä henkilöön B väitettyyn lainaan liittyen ja B oli kertonut, ettei hän ollut lainannut A:lle yksittäistä isompaa summaa, vaikka hän oli joitain tuhansia vuosien kuluessa lainannutkin mutta näistä ei ollut tehty velkakirjaa tai muita vastaavia asiakirjoja. Lisäksi yhtiö totesi, ettei A ollut pystynyt toimittamaan varastetuksi väitetystä omaisuudesta yhtään valokuvaa. Ainoa A:n toimittama kuvallinen todiste on kuva kahdesta GN-astiasta, joiden A on kertonut olevan alumiinia, mutta jotka kuvien perusteella on valmistettu ruostumattomasta teräksestä.

Asiaa käsiteltiin FINEssä ensin neuvonta-asiana. Yhteydenotossaan A muun muassa kertoi B:n unohtaneen laina-asiakirjan olemassaolon, ja että B oli useita kertoja yrittänyt korjata väärinymmärryksen mutta ei saanut yhteyttä vakuutusyhtiöön. A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ollut yhteydenotossaan B:lle tarkentanut, mitä lainaa tai sopimusta tiedustelu koski. Lisäksi A totesi lainan annetun lähes vuosi sitten, joten B on voinut tässä ajassa unohtaa yksittäisen asiakirjan olemassaolon. A:n mukaan hän oli jo kertonut itse vakuutusyhtiölle puhelimessa, että B antoi hänelle lainan osissa, eikä yhdellä kertaa. A:n mukaan hän ei ole koskaan väittänytkään, että olisi saanut lainan yhdellä kertaa. Se, että A:n toimittamassa sopimuksessa näkyy koko lainasumma yhdellä kertaa, ei tarkoita, että A olisi saanut lainasumman yhdellä kertaa. Koko summa kirjoitettiin paperiin vain siksi, että B muistaisi lainaamansa summan kokonaismäärän. A myös vetosi kieliongelmiin vakuutusyhtiön työntekijöiden kanssa. Alumiinitarjottimien osalta A totesi, että hänen kotimaassaan kyseisiä tarjottimia kutsutaan alumiinitarjottimiksi, eikä hän tiennyt miksi niitä kutsutaan Suomessa.

Lisäksi A toimitti B:n 30.12.2024 antaman lausunnon, jossa B kertoo lainanneensa A:lle rahaa useammassa erässä vuoden 2023 aikana, ja että rahojen yhteissumma on yhteensä 6 200 euroa. B kertoo vakuutusyhtiön puhelun tulleen huonolla hetkellä, eikä hän muistanut, että lainasta oli tehty ”kirjallinen todiste” A:n ja B:n välillä. B kertoo, ettei muistanut kyseistä asiakirjaa, koska sen tekemisestä oli kulunut jo lähes vuosi.

Myöhemmin A toimitti vielä neljä valokuvaa, joista kahdessa pizzapöytä on varastokomerossa, yhdessä varaston käytävällä ja yhdessä asuinhuoneiston seinustalla.

FINElle antamissaan vastauksissa vakuutusyhtiö katsoi, ettei se ollut saanut riittävää näyttöä omaisuuden olemassaolosta. Lisäksi yhtiö muun muassa totesi, että kielteiseen korvauspäätökseen päädyttiin, koska A toimitti vakuutusyhtiölle lainaan liittyvän asiakirjan, jota väitetty lainanantaja B ei yhtiölle kertomansa mukaan ollut tehnyt. Yhtiö katsoi, että A:n ja B:n kertomuksessa on ristiriita ja näin ollen yhtiö piti asiakirjaa väärennöksenä. Yhtiö katsoi, että ristiriitaiset tiedot kokonaisuutena arvioiden heikentävät A:n jälkikäteen toimittaman lausunnon uskottavuutta.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön kielteiseen korvauspäätökseen ja vaatii vahingon korvaamista. A katsoo, että korvaushakemus on hylätty perusteettomasti, eikä päätöksessä ole huomioita kaikkia toimitettuja selvityksiä. A katsoo kyseessä olevan vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva varkausvahinko.

Vakuutusyhtiön perusteluun siitä, että kyseessä on poikkeuksellinen esine A vastaa, että pizzapöytä kuuluu hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä ja on osa hänen harrastustoimintaansa. Hankinta on toteutettu lainalla, josta on toimitettu virallinen asiakirja. A on toimittanut varastokomerosta otetun kuvan, jossa näkyy esineitä, jotka kuuluvat samaan hankintaan. Se, ettei kaikista vakuutetuista esineistä ole olemassa valokuvia, ei tarkoita, ettei varkautta olisi tapahtunut. Lisäksi A on toimittanut lainasopimuksen, joka todistaa, että pizzapöydän hankintaan on saatu rahoitus, eikä vakuutusyhtiön viittaama puhelinkeskustelu B:n kanssa kumoa virallista lainasopimusta. A vetoaa B:n 30.12.2024 antamaan lausuntoon, josta A:n mukaan ilmenee, että laina on annettu nimenomaan pizzapöydän hankintaa varten. A:n mukaan vakuutusyhtiön soittaessa B:lle syntyi väärinkäsitys, jota B:n lausunto oikaisee. A katsoo, että kirjallinen selvitys on luotettavampi ja painavampi kuin yksittäinen ennalta valmistautumaton puhelu.

Lisäkirjelmässään A ilmoittaa, ettei vakuutusyhtiön ilmoittama tapahtuma-ajankohta 1.6-1.8.2024 ole oikea. A huomasi pizzapöydän kadonneen varastosta 1.8.2024. Rikosilmoitus poliisille tehtiin 30.8.2024, kun A yritti ensin selvittää, miten pöytä oli varastettu. A otti yhteyttä vuokranantajaan kysyäkseen, onko alueella kameroita, mutta kameroita ei ollut. A otti yhteyttä myös toiseen yritykseen, joka vastaa varastotilasta mutta sielläkään ei tiedetty asiasta mitään. Yrityksen työntekijöiden loman vuoksi A joutui odottamaan heidän vastaustaan.

Lisäksi A ilmoitti asiassa löydetyn uusia todisteita, jotka osoittavat pizzapöydän sijainneen varastossa ennen varkautta ja pöydän olleen aiemmin säilytyksessä A:n asunnossa. Lisäkirjelmän liitteenä A toimitti uudestaan neuvontavaiheessa toimittamansa neljä valokuvaa pizzapöydästä ja totesi pizzapöydän olevan kuvissa selkeästi tunnistettavana esineenä asuinhuoneistossa ja varastotilassa. A:n mukaan kyseessä on ammattikäyttöön tarkoitettu ruostumattomasta teräksestä valmistettu pizzapöytä vetolaatikoineen.

Lisäksi A kertoo, että varkaus on tapahtunut metallirakenteisesta häkkivarastosta, jonka ovi on ollut lukittuna. A:n mukaan hänen toimittamastaan valokuvasta on havaittavissa oven ja lukitusrakenteen metalliosissa selviä vääntymis- ja vaurioitumisjälkiä. A katsoo, että nämä seikat ovat yhteensopivia murtautumisen kanssa ja tukevat poliisille tehtyä rikosilmoitusta. Kyse ei ole normaalista kulumisesta, vaan rakenteellisista vaurioita, jotka viittaavat ulkopuolisen suorittamaan anastukseen. Lisäksi A vetoaa vuokranantajayhtiölle lähettämiinsä viesteihin, joista ilmenee, että A on välittömästi havaittuaan pizzapöydän katoamisen ryhtynyt selvittämään tapausta. A on tiedustellut vuokranantajalta valvontakameroita ja mahdollista kulkua varastotiloihin.

A:n mukaan lainaan liittyvissä tiedoissa ei ole ristiriitoja. Hankinta rahoitettiin yksityisellä lainalla, josta on toimitettu virallinen asiakirja. A toteaa velkakirjan olevan ensisijainen ja pätevä todiste hankinnan rahoituksesta. Väitteet eivät kumoa kirjallista allekirjoitettua velkasitoumusta. Se, että velkakirjassa on mainittu lainan kokonaismäärä ilman erittelyä, on A:n näkemyksen mukaan tavanomaista yksityishenkilöiden lainasuhteissa, eikä tee järjestelystä epäuskottavaa. Hankintahinta ja maksutapa on ilmoitettu vakuutusyhtiölle jo alkuvaiheessa. A katsoo, että kaikki tapahtumakulkua koskevat tiedot ovat yhteneväiset.

A katsoo, että kun asiaa arvioidaan kokonaisuutena, voidaan todeta, että pizzapöydän olemassaolo ja omistus on näytetty toteen. Myös omaisuus on säilytetty lukitussa, vakuutusehtojen mukaisessa varastotilassa. A pitää selvänä, että varastoon on murtauduttu. Asiassa esitetty vahingon tapahtumakulku on A:n näkemyksen mukaan looginen ja johdonmukainen, ja väitetyt ristiriidat perustuvat väärinkäsityksiin, jotka on nyt kirjallisesti oikaistu. A katsoo, ettei vakuutusyhtiön korvauspäätöstä voida pitää vakuutusehtojen eikä vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisena.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa, viittaa aiemmin lausumaansa ja katsoo, ettei A ole toimittanut yhtiölle vakuutussopimuslain 69 § ja yleisten sopimusehtojen kohdan 9.1 edellyttämiä tietoja vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Lisäksi yhtiö katsoo, että vakuutustapahtuman jälkeen yhtiölle on annettu ristiriitaisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioinnin kannalta.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A ole toimittanut yhtiölle riittävää näyttöä omaisuuden olemassaolosta. A on ilmoittanut, että pizzapöytä ostettiin käteisellä. Kauppaa varten käytetty käteinen raha oli lainattu B:ltä. Yhtiö myös katsoo saaneensa korvauskäsittelyn aikana ristiriitaisia tietoja lainatusta rahasta. A ei ole toimittanut esimerkiksi valokuvia pizzapöydästä osoittaakseen sen olemassaolon. Yhtiö katsoo, että A:n toimittama kauppakirja ei yksinään ole luotettava todiste. Tämän vuoksi ei ole osoitettu, että A olisi tosiasiallisesti omistanut kyseisen pöydän. Yhtiö myös toteaa, että kotivakuutuksen irtaimistoehtojen kohdan 2.2 mukaan kerrostalon kellari- tai varastotilassa säilytetyn irtaimiston enimmäiskorvausmäärä on 5 000 euroa. Näin ollen A:n vaatima korvaus ylittää vakuutuksen enimmäiskorvausmäärän.

Lisävastineessaan yhtiö toteaa, että asiaa on velkakirjan osalta selvitetty korvauskäsittelyn aikana ja tuolloin velkakirjan allekirjoittanut ja rahat lainannut B ei ole vakuutusyhtiön selvitysten mukaan ollut tietoinen kyseisestä velkakirjasta. Lisäksi yhtiö toteaa, ettei kaikista esineistä tarvitse olla kuvia, mutta asiakkaan tulee tarvittaessa pystyä osoittamaan menetetyn omaisuuden olemassaolo, eikä tähän ole saatu A:lta mitään konkreettista näyttöä.

Yhtiö toteaa, että pöydän rahoituksesta annettujen tietojen lisäksi ristiriitaista tietoa on annettu myös pöydästä otetuista valokuvista. Yhtiö toteaa, että A:lta on pyydetty pöydästä valokuvia lisäselvityspyynnöllä 16.9.2024 ja A on ensin puhelimitse ja myöhemmin kirjallisesti vastannut, ettei hän ole ottanut pöydästä yhtään kuvaa. A:lta on vielä 24.9.2024 pyydetty kuvia ja todettu, että kuvat voivat olla myös sellaisia, joissa ei ole kuvattu itse pöytää, vaan riittää, että pöytä näkyisi taustalla. Myös tähän A on vastannut, ettei tällaisia kuvia ole. Korvauskäsittelyn aikana on toimitettu ainoastaan varastokellarista kuvia, joissa näkyy lattiassa olleet naarmut sekä rosterin väriset vuoat.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:
- Pizzapöytää koskeva A:n ja C:n välinen kauppakirja 10.11.2023
- Poliisin tutkintailmoitus 30.8.2024
- A:n vuokranantajayhtiölle lähettämä sähköposti, jossa A tiedustelee uudesta lukosta, koska vanha lukko oli rikottu ja varastettu
- Vuokranantajayhtiön vastaus lukkotiedusteluun
- Päiväämätön A:n ja B:n allekirjoittama asiakirja, jossa B toteaa A:n lainanneen B:lta 6 200 euroa, jotka B on antanut A:lle käteisellä 7.11.2023
- Puhelutallenne vakuutusyhtiön ja B:n välillä 28.10.2024 käydystä puhelinkeskustelusta

• Puhelussa B muun muassa toteaa lainanneensa tyttärelleen ja A:lle vuosien aikana rahaa
• B toteaa, ettei muista tarkkaa summa, koska ei ole pitänyt kirjaa, mutta arviolta useampi tuhat euroa
• Kysyttäessä B vastaa, ettei lainoista ole tehty velkakirjaa tai muita vastaavia asiakirjoja. B toteaa, että ajatuksena on ollut, että jos tytär ja A eivät pysty lyhentämään lainaa, menee se lopulta tyttären perinnöstä
• B kertoo rahan lainaamisen tapahtuneen käteisellä

- B:n lausuma 30.12.2024
- 17 valokuvaa

• Viisi yleiskuvaa lähes tyhjästä varastokomerosta, joissa komeron lattialla on kaksi metallitarjotinta
• Neljä lähikuvaa varastokomeron oven lukitusta varten tarkoitetusta riippulukon kiinnityssalvasta
• Yksi kuva, jossa lähes tyhjä varastokomero on lukittu riippulukolla
• Kolme kuvaa varastotilan käytävän lattiassa. Lattiassa nähtävissä naarmuja.
• Neljä valokuvaa pizzapöydästä. Yhdessä kuvassa pizzapöytä on asuinhuoneiston seinustalla, yhdessä varastotilan käytävällä, yhdessä muuten lähes tyhjässä varastokomerossa, seinustalla näkyy kaksi metallitarjotinta ja yhdessä kuvassa pöytä näkyy osittain varastokomerossa sen vetolaatikot auki.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A esittänyt riittävän selvityksen varkausturvasta korvattavan vahingon sattumisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2024 alkaen, kohdan 2.2 (Irtaimisto) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutetun omistama vakuutuskirjaan merkitty irtaimisto. […]

Irtaimistolla tarkoitetaan kotitalouden päivittäiseen ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitettuja tavanomaisia esineitä, joita käytetään pääasiassa vakuutuskirjaan merkityssä vakuutuspaikassa.
[…]
Alla olevassa luettelossa on kerrottu vakuutuksen kohteena olevien yksittäisten esineitten tai tiettyjen esine- tai omaisuusryhmien enimmäiskorvausmäärät. Näitä enimmäiskorvausmääriä noudatetaan siitä riippumatta, onko irtaimisto vakuutettu enimmäiskorvausmäärästä vai täydestä hinnasta.
- […]
- Kerros-, rivi- ja paritalojen kellarikomeroissa tai muissa asunnon hallintaan ja käyttöön liittyvissä ulkopuolisissa tiloissa pysyvästi tai tilapäisesti säilytettävä irtaimisto yhteensä: 5 000 eur
- […]

Ehtokohdan 3.4 (Varkaus- ja ilkivaltaturva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
- varkaus tai sen yritys
- ilkivalta, jolla tarkoitetaan ulkopuolisen tahallisesti aiheuttamaa vahinkoa
- murto, jolla tarkoitetaan murtautumista rakenteellisesti ja lujuudeltaan riittävän suojan antavaan lukittuun rakennukseen, rakennuksen tilaan tai muuhun säilytyspaikkaan
- ryöstö, jolla tarkoitetaan anastusta tai sen yritystä, jossa henkilö on joutunut väkivallan tai sen uhkauksen kohteeksi.

Asian arviointi

Asiassa on riitaa siitä, onko A antanut riittävän selvityksen vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden olemassaolosta.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A ole toimittanut riittävää näyttöä varastetuksi ilmoittamansa pizzapöydän olemassaolosta. Lisäksi yhtiö on vedonnut A:n antamien tietojen ristiriitaisuuksiin koskien erityisesti pizzapöydän hankintaan liittyvää rahoitusta ja pizzapöydästä toimitettuja valokuvia.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslaissa säädetään korvauksen hakijan selvitysvelvollisuudesta, jota vastaavat määräykset ovat vakuutusyhtiön yleisissä sopimusehdoissa. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Vakuutussopimuslaki tai tapaukseen sovellettavat yleiset sopimusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä vahingosta. Esitettyä selvitystä harkitaan kokonaisuutena. Näyttövelvollisuutta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon korvauksen hakijan vahinkokäsittelyn eri vaiheissa antamien tietojen johdonmukaisuus ja loogisuus.

A on ilmoittanut vakuutusyhtiölle 30.8.2024, että hän on 1.8.2024 havainnut, että hänen lukitusta varastokomerostaan on varastettu pizzapöytä. Vastauksena vakuutusyhtiön lisäselvityspyyntöön A on kertonut, että pöytä on hankittu harrastustoimintaa varten, ja että pöytää on aluksi säilytetty A:n asunnossa ja myöhemmin varastossa, koska se ei enää mahtunut asuntoon. Valokuvien osalta A on ilmoittanut vakuutusyhtiölle useampaan otteeseen, ettei hänellä ole pöydästä valokuvia. A on toimittanut valokuvia kellarikomerosta, jossa komeron lattialla on kaksi metallista tarjotinta sekä valokuvia varaston lattiasta ja varastotilan käytävän lattiasta, joissa näkyy naarmuja. Lattian naarmut ovat A:n mukaan tulleet siitä, kun varkaat ovat kuljettaneet pöytää pois. Lisäksi A on toimittanut valokuvia varastokomeron oven riippulukolle tarkoitusta salvasta.

A on myös toimittanut kauppakirjaksi nimetyn asiakirjan, jossa henkilö C on 10.11.2023 myynyt A:lle X-merkkisen pizzapöydän 6 130 euron hintaan. A on kertonut, että pöytä on maksettu 1 000 euron osissa käteisellä. Lisäksi A on kertonut, että varat pöydän hankintaan on saatu käteisellä B:ltä. A on toimittanut päiväämättömän A:n ja B:n allekirjoittaman asiakirjan, jossa B ilmoittaa A:n lainanneen B:lta 6 200 euroa, jotka B on antanut A:lle käteisellä 7.11.2023. Myöhemmin A on kertonut, että tosiasiassa B lainasi rahat osissa. Lisäksi A on toimittanut vuokranantajayhtiön kanssa käymänsä sähköpostikeskustelun koskien uuden lukon hankkimista. Sähköpostissa A kertoo varastokomeronsa lukon rikotun ja varastetun ja tiedustelee, onko vuokranantajalta mahdollista saada uusi lukko.

A:n poliisille 30.8.2024 tekemään tutkintailmoitukseen on kirjattu, että varastosta on riippulukko rikkomalla varastettu painava keittiökaluste. Tutkintailmoituksen mukaan A ei osannut sanoa varkauden tarkkaa ajankohtaa mutta hän muisteli käyneensä varastossa edellisen kerran kaksi kuukautta sitten.

Myöhemmin FINEn käsittelyn aikana asiakas on toimittanut neljä valokuvaa pizzapöydästä. Kolmessa valokuvassa pizzapöytä on varastossa ja yhdessä asuinhuoneistossa.

Vakuutusyhtiö on vedonnut B:n kanssa 28.10.2024 käymäänsä puhelinkeskusteluun, jossa B on kertonut lainanneensa tyttärelleen ja A:lle vuosien aikana joitakin tuhansia euroja mutta mitään velkakirjaa tai muuta asiakirjaa ei lainoista ole tehty. Vakuutusyhtiö katsoo A:n antaneen tältä osin ristiriitaista tietoa. Lisäksi yhtiö katsoo A:n antaneen valokuvien osalta ristiriitaista tietoa ottaen huomioon, että A on kolme kertaa vahinkokäsittelyn aikana ilmoittanut, ettei pizzapöydästä ole valokuvia ja vasta asian ollessa käsittelyssä FINEssä on asiakas toimittanut valokuvia pöydästä.

A on kielteisen korvauspäätöksen saatuaan toimittanut vakuutusyhtiölle B:n 30.12.2024 antaman lausunnon, jossa B kertoo, ettei puhelinkeskustelussa vakuutusyhtiön kanssa muistanut tarkkoja summia, koska oli lainannut rahaa useammassa osassa vuoden 2023 aikana. Lausunnossa B kertoo lainanneensa A:lle 6 200 euroa ja lainasta on tehty ”kirjallinen todiste” A:n ja B:n välillä. B kertoo, ettei muistanut kyseistä asiakirjaa, koska sen tekemisestä oli kulunut jo melkein vuosi. Lisäksi B muun muassa toteaa, ettei edes ajatellut, että tällainen epävirallinen perheen kesken tehty asiakirja tarkoittaisi velkakirjaa.

Asiassa toimitettujen selvitysten mukaan riidanalainen pizzapöytä vetolaatikoineen on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja kyseessä on ammattikäyttöön tarkoitettu pöytä. Yleisesti lautakunta pitää kuvatun kaltaista ammattikäyttöön suunniteltua pizzapöytää epätavanomaisena koti-irtaimistona, mutta ei näe kuitenkaan estettä sille, etteikö se voisi olla osa koti-irtaimistoa.

Lautakunta toteaa, että itse varastokomeron murron osalta sille ei ole poliisin tutkintailmoituksen ja kellarikomeron oven riippulukon salpaa ja lattian naarmuja koskevien valokuvien lisäksi toimitettu tarkempaa selvitystä. A:n kirjelmän mukaan hän on yrittänyt omatoimisesti selvittää vuokranantajalta, onko tilassa valvontakameroita ja mahdollista kulkua varastotiloihin. Tämän selvittelyn osalta lautakunnalle ei kuitenkaan ole toimitettu muuta tarkempaa selvitystä. Asiassa jää näin ollen muun muassa epäselväksi, onko varastotila ollut lukittuna ja onko muihin varastokomeroihin murtauduttu samassa yhteydessä. Lautakunnan näkemyksen mukaan A:n toimittamien valokuvien perusteella kellarikomeron ovessa tai riippulukolle tarkoitetun salvan kohdalla ei ole havaittavissa mitään erityisiä murtojälkiä, vaan enemminkin tavanomaista kulumaa. Myöskään varastotilan lattian naarmuja ei voi lautakunnan näkemyksen mukaan pitää osoituksena varkaudesta ottaen huomioon, että A on kertonut, ettei hän ole ennen 1.8.2024 käynyt noin kahteen kuukauteen varastossa. Lautakunnan näkemyksen mukaan naarmut yhteiskäyttöisen kellarivaraston käytävän lattiassa voivat liittyä pizzapöydän kuljettamiseen, mutta yhtä lailla johonkin vahinkoon liittymättömään tavaran kuljetukseen. Naarmut varastokomeron lattiassa voivat puolestaan liittyä mihin tahansa tavaran siirtelyyn, eikä niistä ole pääteltävissä, milloin ne ovat syntyneet. Lisäksi lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että myös asiakkaan jälkikäteen toimittamissa pizzapöytää koskevissa kuvissa varastokomeron lattiassa on havaittavissa naarmuja.

Siltä osin, kun kyse on pizzapöydän hankinnasta ja siihen käytettyjen varojen alkuperästä, lautakunta toteaa, että asiakkaan toimittamaa kauppakirjaa on lähtökohtaisesti pidettävä luotettavana selvityksenä kaupan tapahtumisesta. Käteisellä maksetun kauppahinnan suuruudella ja käteisen rahan alkuperällä voi kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa, onko asiakkaan toimittama selvitys vakuutuksen kohteena olevasta omaisuudesta ja sen arvosta riittävä.

Tässä tapauksessa A on ilmoittanut maksaneensa 6 130 euron kauppahinnan osissa käteisellä sekä saaneensa kaupassa käyttämänsä käteisen osissa lainaan B:ltä. Lautakunta katsoo, että lähtökohtaisesti 6 130 euron kauppahinnan maksamista käteisellä voidaan pitää epätavanomaisena, vaikkakin maksu tapahtuisi osissa. Asiassa on ilmennyt epäselvyyksiä käteisen rahan alkuperän osalta, kun A on ensin toimittanut asiakirjan, jossa B on ilmoittanut lainanneensa A:lle 6 200 euroa ja B on myöhemmin puhelinkeskustelussa vakuutusyhtiölle kertonut lainanneensa tyttärelleen ja A:lle pikkuhiljaa rahaa useamman tuhat euroa vuosien aikana ja todennut, ettei lainatuista rahoista ole tehty velkakirjaa tai muuta asiakirjaa. Tämän jälkeen A on toimittanut B:n 30.12.2024 päivätyn lausunnon, jossa B ilmoittaa lainaneensa A:lle 6 200 euroa, ja että velasta on laadittu asiakirja. Lausunnossa B kertoo unohtaneensa kyseisen asiakirjan olemassaolon.

Yleisesti katsoen on lautakunnan näkemyksen mukaan epätavanomais­ta, että henkilö unohtaisi lainanneensa toiselle henkilölle 6 200 euroa, vaikka asiaa tiedusteltaisiinkin yllättäen puhelimitse. Lautakunta toteaa, että A:n toimittamasta B:n A:lle antamaa lainaa koskevasta dokumentista ei käy ilmi, milloin asiakirja on tehty. Asiakirjasta ei ole pääteltävissä, onko asiakirja laadittu jälkikäteen, kun B on jo lainannut rahat A:lle vai ennakkoon ennen rahan lainaamista. B:n lausunnossa 30.12.2024 kuitenkin todetaan, että asiakirja on tehty lähes vuosi sitten. Lautakunta pitää epätavanomaisena myös sitä, että rahan lainannut henkilö unohtaisi tehneensä lainasta kirjallisen dokumentin, kun asiakirja on kertomusten mukaan laadittu alle vuosi sitten, erityisesti tilanteessa, jossa osapuolten välillä ei B:n kertoman perusteella ole tyypillisesti perhesuhteiden vuoksi ollut tapana laatia lainoista kirjallisia dokumentteja. Vaikkakin kyse on yksityishenkilöiden välisestä lainasta ja vapaamuotoisesti laaditusta asiakirjasta, epätyypillistä on myös se, että asiakirjaan on nimenomaisesti kirjattu, että koko summa annettiin A:lle käteisellä 7.11.2023, kun osapuolet ovat kertoneet, että tosiasiassa rahan lainaaminen on tapahtunut erissä.

Valokuvien osalta lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että A on korvauskäsittelyn aikana useaan kertaan ilmoittanut, ettei hänellä ole kuvia pizzapöydästä, koska hän ei tiennyt, että sellaisille tulisi tarvetta. Myöhemmin A on kuitenkin toimittanut neljä valokuvaa, joissa on nimenomaisesti kuvattu pöytää varastossa ja asuinhuoneistossa. Lautakunta toteaa, ettei kuvista käy ilmi, milloin ne on otettu. Myöskään A ei ole tarkemmin kertonut, milloin kyseiset kuvat on otettu ja miksei niitä ollut käytettävissä jo korvauskäsittelyvaiheessa. Ottaen huomioon, että kauppakirjan mukaan pöytä on ostettu marraskuussa 2023 ja pöydän katoaminen on havaittu 1.8.2024, lautakunta lähtökohtaisesti olettaisi esineen omistajan muistavan, jos hän on nimenomaisesti kuvannut kyseistä esinettä eri paikoissa, erityisesti kun kyse on tällaisesta varsin arvokkaasta ja epätyypillisestä koti-irtaimistosta.

Lautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti vahinkotapahtuman jälkeen ensimmäisenä annettuja tietoja on pidettävä luotettavimpana selvityksenä tapahtumasta. Jos tiedot tämän jälkeen muuttuvat, tulee arvioitavaksi, onko tiedon muuttumisen syyksi annettu uskottava selitys sekä se, tukeeko asiassa esitetty muu näyttö uutta tietoa.

Lautakunta katsoo, että vaikka A on tässä tapauksessa jälkikäteen toimittanut omaisuudesta valokuvia ja antanut rahan alkuperään liittyvän epäselvyyden osalta selvityksen, liittyy asiaan edelleen useita edellä todettuja epäselvyyksiä. Arvioitaessa kokonaisuutena A:n antamien tietojen johdonmukaisuutta ja selkeyttä, lautakunta katsoo, ettei A ole esittänyt varastetusta omaisuudesta vakuutussopimuslain 69 §:n edellyttämää riittävää selvitystä, joka häneltä kohtuudella on voitu asiassa vaatia. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön korvausvastuun edellytysten jääneen tapauksessa riittävästi osoittamatta, joten lautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Toukonen

Jäsenet:
Kuosa
Rantala
Ståhlberg
Yrttiaho