Tapahtumatiedot

Asiakas otti taksin 13.2.2024 hotellilleen Kapkaupungin lentokentältä. Taksimatkan hinnaksi oli sovittu etukäteen 20 dollaria. Perillä maksulaite näytti asiakkaan mukaan sovittua 20 dollarin summaa, johon asiakas lisäsi viiden dollarin tipin laukkujen kantamisesta. Asiakas käytti korttiaan laitteen päällä, mutta kuljettaja sanoi, ettei yhteys onnistunut ja pyysi käyttämään uudelleen. Sekään maksu ei onnistunut. Kuljettaja antoi laitteen asiakkaalle ja pyysi panemaan kortin laitteeseen ja naputtelemaan PIN-koodin, jolloin maksu onnistui. Asiakas ei saanut maksustaan kuittia. Myöhemmin ilmeni, että asiakkaan yhdistelmäkortilla oli yritetty tehdä 55 000,00 randin eli 2 773,73 euron lähimaksuveloitusta, mutta tapahtuma ei ollut saanut myyntilupaa. Tämän jälkeen asiakkaan credit-kortilla oli tehty onnistuneesti 5 500,00 randin eli 277,38 euron veloitus. Pankki ei korvannut asiakkaan reklamoimaa maksua, koska maksutapahtuman yhteydessä kortin siru oli luettu maksupäätteessä ja maksupäätteeseen oli syötetty korttiin liitetty PIN-koodi.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii menettämänsä summan eli 277,38 euron korvaamista hänelle.

Asiakas otti taksin hotellilleen 13.2.2024 Kapkaupungin lentokenttätaksiluukulta, ja sopi hinnaksi 20 dollaria. Taksi ajoi hotellin eteen. Kuljettaja nousi autosta, otti laukut peräkontista ja kuljetti ne hotellin eteiseen. Hän otti maksulaitteen, jossa oli summa 20 dollaria. Asiakas lisäsi siihen viiden dollarin tipin laukkujen kantamisesta. Asiakas tarkasti summan, ruudulla näkyi 25 dollaria. Asiakas käytti korttiaan laitteen päällä, mutta kuljettaja sanoi, ettei yhteys onnistunut ja pyysi käyttämään uudelleen. Sekään maksu ei onnistunut. Kuljettaja antoi laitteen asiakkaalle ja pyysi panemaan kortin laitteeseen ja naputtelemaan PIN-koodin. Asiakas ei havainnut kuljettavan seuraavan hänen naputteluaan asiakkaan miehen seisoessa vieressä. Kuljettaja seisoi vähän matkan päässä. Kuljettaja ei voinut antaa kuittia.

Noin tunnin kuluttua taksin maksamisesta pankista tuli ilmoitus, että maksu 2 773,73 euroa ei onnistunut. Asiakas ymmärsi heti, että kyseessä oli huijaus. Hän soitti tyttärelleen Suomeen ja pyysi sulkemaan kortin heti. Asiakas myös ymmärsi, että huijari yrittäisi uudelleen pienemmällä summalla, koska turvaraja esti suuremman noston. Näin kävikin, asiakkaan tililtä veloitettiin 277,38 euroa. Sekä yritys ottaa 2773,73 euroa ja maksu 277,38 euroa olivat oikeudettomia veloituksia, koska asiakas ei ollut hyväksynyt niistä kumpaakaan. Maksut tehtiin eri ajankohtana kuin taksin maksaminen, mikä pitäisi näkyä pankin järjestelmissä. Kysymyksessä oli siis kortin oikeudeton käyttö tietojen urkinnan tuloksena. Asiakas ei voi tietää rikollisten tekniikoita. Asiakas hyväksyi summan ruudulla eli 25 dollaria. Asiakkaan mies oli vielä varmistanut, että olihan summa oikea.

Hotellinjohtaja kutsui seuraavaksi aamuksi poliisit hotellille rikosilmoituksen tekemistä varten. Heille oli tärkeää selvittää huijaus ja estää Kapkaupungin maineen menetys turistin silmissä. Kävi ilmi, että näitä tapahtuu etenkin ravintoloissa ja niihin suhtaudutaan vakavasti.

Pankin vastauksen osalta asiakas ei ymmärrä, miten pankki voi arvella, että asiakasta on mahdollisesti erehdytetty hyväksymään oletettua suurempi summa. Pankilla ei ole todisteita väitteelleen. Asiakas pitää pankin väitettä loukkaavana. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, kielitaitoinen ja tervejärkinen 80-vuotias nainen. Hän on miehensä kanssa matkustanut ympäri maailmaa ja hoitaa kaiken matkoihin liittyvän itse. Asiakas ei ollut olettanut mitään summaa, vaan oli sopinut taksinkuljettajan kanssa summaksi 20 dollaria ja maksutavaksi luottokortin. Tämän summan 20 dollaria ja 5 dollarin tipin asiakas hyväksyi PIN-koodilla. Asiakas tarkastaa aina summan ennen PIN-koodin syöttämistä. Asiakas ei olisi hyväksynyt taksimatkan hinnaksi 277,38 euroa, kun oli ennen taksimatkaa varmistanut lentoasemalla hinnaksi 20 dollaria Kapkaupungin keskustan hotelliin. Asiakas on kokenut matkaaja ja varmistaa etukäteen hinnan ja maksutavan. Hän myös varmistaa aina, että hyväksyy sen maksun, josta on sovittu. Hän käyttää usein online-tilausta, jolla voi maksaa matkan etukäteen. Nyt hän ei tätä käyttänyt, mutta oli varmistanut käyvän hinnan verkosta. Hän käyttää lentoasemalla toimistoa pitäviä taksiyrittäjiä, eikä vapaita ”tarjoajia”. Näin hän on tähän asti välttynyt huijauksilta matkoillaan.

Maksutilanne tapahtui kadulla hotellin edessä valoisaan aikaan. Asiakas oli virkeä, selvin päin ja reipas aloittamaan viikon loman Kapkaupungissa. Häntä ei olisi voinut erehdyttää hyväksymään oletettua suurempaa summaa. Asiakas pitää mahdollisena laitteen manipulointia, mutta niistä tietää vain tekniikan asiantuntijat.

Asiakas vetoaa myös pankin ilmoittamiin tietoihin korttimaksujen suuruudesta ja kellonajoista –ne todistavat selkeästi petoksesta, jonka kohteeksi asiakas joutui. Ensimmäinen yritys oli 2 773,73 euroa kello 18.36. Minuuttia myöhemmin on tapahtunut läpimennyt maksu 277,38 euroa, jonka pankki väittää asiakkaan hyväksyneen. Tosiasia on, ettei asiakas ole hyväksynyt kumpaakaan summista, vaan 25 dollaria, jota ei näy korttimaksuissa ollenkaan. Asiakas sai viestit niistä myöhemmin, kun oli hotellissa pannut wifin päälle. Hän toimi mahdollisimman nopeasti ja soitti Suomeen tyttärelleen klo 20.14 ja pyysi sulkemaan kortin. Huijari oli kuitenkin ennättänyt saada pienemmän summan.

Kun kortti oli suljettu, asiakas meni välittömästi hotellin vastaanottoon kertomaan tapauksesta. Hotellin apulaisjohtaja otti tapauksen todella vakavasti. Hän kirjasi asiat, ja aikoi katsoa valvontakamerakuvista, näkyykö taksikuljettaja. Hän sanoi, että Kapkaupungissa on nollatoleranssi turistien huijaamiseen. Johtaja pyysi seuraavaksi aamuksi kaksi poliisia paikalle. Erinomaisesti toimittu – eikä asiakasta syytetty, että olisi petoksen itse hyväksynyt. Pankin toimintaa asiakas sanoo surkeaksi: hän teki ilmoituksen maaliskuussa 2024, lähetti Kapin poliisin asiapaperit liitteenä. Asiakas joutui kysymään useita kertoja asiansa perään, koska mitään ei kuulunut. Vasta huhtikuussa hänelle kerrottiin, että rikosilmoituksen pitää olla Suomen poliisilta. Asiakas toimitti sen heti, kun sai sen poliisilta. Silti asia ei edistynyt. Vasta syksyllä asiakas sai ensimmäisen päätöksen – ei korvausta. Asiakas valitti päätöksestä.

Kapkaupungissa asiakas kuuli muilta hotellivierailta, että myös ravintoloissa tapahtuu vastaavanlaisia huijauksia, joissa hyväksytyn summan sijaan tililtä peritään suurempi summa.

Asiakas pyytää asialleen puolueetonta käsittelyä.

Pankin vastine

Pankki kiistää asiakkaan vaatimuksen.

Asiakkaan kortilla on yritetty tehdä 13.2.2024 klo 18:36.09 2 773,73 euron suuruinen korttimaksu saajalle Yoco *BQ Solutions Lusikisiki ZA. Tämä maksu on hylätty, koska se on ollut suurempi kuin asiakkaan kortilla ollut päivittäisten korttimaksujen turvaraja. Pankki on lähettänyt tästä maksuyrityksestä asiakkaalle viestin klo 13.2.2024 klo 18:36.10. Viestin perillemeno edellyttää, että vastaanottajan puhelimessa on mobiilidatan käyttö sallittu tai wifi-yhteys käytettävissä. Tämän vuoksi asiakas on saattanut saada tämän viestin vasta myöhemmin.

Hylätyn maksuyrityksen jälkeen, 13.2.2024 klo 18:37.13 on tehty onnistunut maksu em. saajalle, suuruudeltaan 277,38 euroa. Asiakas on hyväksynyt tapahtuman näppäilemällä korttinsa PIN-koodin. Mahdollisesti häntä on erehdytetty hyväksymään olettamaansa suurempi summa, mutta pankki ei ole häntä erehdyttänyt. Asiakas on antanut maksulle maksupalvelulain 38 §:n mukaisen suostumuksen. Pankki ei ole asiassa korvausvelvollinen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on ensisijaisesti kyse siitä, onko asiakas antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiselle. Mikäli lautakunta katsoo asiakkaan antaneen suostumuksensa, asiassa tulee arvioitavaksi, vastaako palveluksen rahoittajana toiminut pankki vahingosta palveluksen suorittaneen maksunsaajan sopimusrikkomuksen johdosta.  

Sovellettavat lainkohdat

Maksupalvelulain 38 §:n (Maksajan suostumus maksutapahtuman toteuttamiseen) 1 momentin mukaan
Maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumustaan sovitulla tavalla.

Lain 72 §:n (Todistustaakka) mukaan
Jos maksupalvelun käyttäjä kiistää antaneensa suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, hänen palveluntarjoajansa on osoitettava, että suostumus on annettu sovitulla tavalla. Jos maksupalvelun käyttäjä väittää, että maksutapahtumaa ei ole toteutettu asianmukaisesti, palveluntarjoajan on osoitettava, että maksutapahtuma on kirjattu ja merkitty tileille oikein ja ettei maksutapahtuman käsittelyyn ole vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö.
Jos maksutapahtuma on käynnistetty maksutoimeksiantopalvelun tarjoajan välityksellä, tällä on todistustaakka 1 momentissa tarkoitetuista seikoista oman suorituksensa osalta ja siitä, että maksajan maksutiliä pitävä palveluntarjoaja on vastaanottanut maksutoimeksiannon.
Se seikka, että palveluntarjoaja voi näyttää, että suostumus maksutapahtuman toteuttamiseen on annettu maksuvälineellä, ei välttämättä yksin riitä osoittamaan, että maksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, toiminut petollisesti taikka laiminlyönyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti 53 ja 54 §:ssä säädettyjä velvollisuuksiaan.

Kuluttajansuojalain 39 §:n (Luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuu.) 1 momentin mukaan
Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.

Asian arviointi

Asiassa tulee ensin arvioitavaksi se, onko asiakas tehnyt reklamoidun korttimaksun itse vai onko se tehty myöhemmin maksun yhteydessä urkituilla tiedoilla toisin sanoen se, onko kyseessä oikeudeton maksu.

Tapauksessa toimitetun aineiston perusteella maksukortti on ollut tapahtuma-aikaan asiakkaan hallussa ja riidanalaisen maksutapahtuman yhteydessä fyysisen kortin siru on luettu maksupäätteessä. Lisäksi maksupäätteeseen on syötetty korttiin liitetty PIN-koodi. Asiassa on riidatonta, ettei asiakkaan kertoman suuruista 25 dollarin korttimaksua ole veloitettu kortilta lainkaan. Sen sijaan kortilta on yritetty veloittaa 55 000,00 Etelä-Afrikan randin eli 2 773,73 euron lähimaksu, ja onnistuneesti veloitettu 5 500,00 randin eli 277,38 euron maksu samalle maksunsaajalle.

Kun maksu on tässä tapauksessa tehty asiakkaan hallussa olleella fyysisellä kortilla, jota asiakas on kertonut myös käyttäneensä taksimatkan maksamistarkoituksessa, Pankkilautakunta katsoo asiakkaan tehneen kyseessä olevan korttimaksun itse. Tapauksessa ei ole siten perusteita arvioida maksupalvelulain 62 §:n mukaista pankin ja kortinhaltijan välistä vastuunjakoa kortin oikeudettomasta käytöstä.

Asiakkaan riitautettua kortilta veloitetun summan ja vedottua maksunsaajan epärehellisyyteen lautakunnan arvioitavaksi tulee se, vastaako pankki, joka on toiminut luottokorttimaksun myötä palveluksen rahoittajana, vahingosta kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §:n perusteella.

Em. lainkohdan mukaan kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen.

Luotonantajan yhteisvastuuta koskevan säännöksen säätämiseen johtaneissa kuluttajansuojalain esitöissä (HE 88/1985 vp s. 8) pidettiin perusteltuna, että niissä tilanteissa, joissa ostajan saama luotto on seuraus myyjän ja ulkopuolisen rahoittajan välisestä asianomaisen myyjän myyntitoiminnan rahoittamista koskevasta järjestelystä, ostajan asema myyjän suoritusvirheen johdosta on samanlainen siitä riippumatta, kuka rahoitusjärjestelyn osapuolista muodollisesti on velkojana. Esitöissä (HE 88/1985 vp s.29) ehdotettiin siten säädettäväksi, että kuluttajalla on oikeus esittää samat väitteet sitä ulkopuolista luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kysymyksessä olevan kaupan tai tililuotolla hankitun palveluksen, kuin hänellä on itse myyjää tai palveluksen suorittajaa kohtaan.

Sanottujen esitöiden mukaan säännöksellä saattaa olla vaikutusta luotonantajan ja myyjän väliseen sopimuskäytäntöön, koska osapuolten olisi todennäköisesti käytännössä sovittava keskinäisestä vastuun jaosta niissä tilanteissa, joissa kuluttaja vetoaa väite- tai vaadeoikeuteensa. Esitöissä myös todetaan säännöksen olevan omiaan vaikuttamaan liiketoimintaa tervehdyttävästi, koska ulkopuolisten rahoittajien olisi entistä tärkeämpää toimia yhteistyössä vain sellaisten yritysten kanssa, jotka hoitavat liiketoimintansa tyydyttävästi. (HE 88/1985 vp s. 8)

Em. esitöiden valossa luotonantajan yhteisvastuun tarkoituksena on kuluttajan suojaaminen sellaisilta palveluntarjoajilta, jotka hoitavat liiketoimintansa huonosti säätämällä kuluttajalle yhtäläinen väiteoikeus niin luotonantajaa kuin palveluksen suorittajaakin kohtaan säännöksen soveltamisalalla. Siten tässä tapauksessa tulee arvioitavaksi, olisiko asiakkaalla oikeus vaatia hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muuta rahasuoritusta palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen perusteella.

Nyt arvioitavassa tapauksessa asiakas on vedonnut osapuolten väliseen sopimukseen 20 dollarin (lisättynä 5 dollarin tipillä) hinnasta, jota palveluksen suorittaja ei ole kuitenkaan noudattanut, vaan on rikollisella menettelyllään veloittanut suuremman summan. Pankki ei ole lautakunnalle antamassaan vastauksessa vastannut sopimusrikkomusväitteeseen muuten kuin pitänyt mahdollisena asiakkaan erehdyttämistä. Pankki on kuitenkin aiemmin antamassaan neuvontavastauksessa todennut, ettei taksimatkasta ole toimitettu kuittia, minkä vuoksi pankki ei ole voinut osoittaa palveluksen suorittajan syyllistyneen sopimusrikkomukseen, eikä sillä siten ole mahdollisuutta periä tapahtumasta rahaa takaisin.

Pankkilautakunta ottaa asiaa arvioidessaan huomioon osapuolten toimittaman näytön ohella heidän tosiasiallisen mahdollisuutensa sen toimittamiseen. Asiakkaan mahdollisuudet kirjallisen näytön toimittamiseen taksimatkan virheveloituksesta ovat heikot kuskin kieltäydyttyä kuitin antamisesta. Toisaalta pankillakaan ei ole tämänkaltaisessa riitatilanteessa ilman myyjän tai palveluksen suorittajan myötävaikutusta mahdollisuutta osoittaa tilanteessa toimitun sopimuksenmukaisesti. Pankilla tulisi kuitenkin lautakunnan käsityksen mukaan olla korttijärjestelmän puitteissa mahdollisuus tehdä chargeback-oikaisupyyntö asiakkaan reklamoimasta luottokorttimaksusta, jolloin palveluksen suorittajalla on mahdollisuus vastata asiakkaan esittämään väitteeseen joko kiistämällä tai myöntämällä se.

Nyt arvioitavassa tapauksessa ei ole toimitettu veloitusvirheen osoittavaa maksukuittia, mutta ei myöskään näyttöä tehdystä chargeback-pyynnöstä ja siihen saadusta kieltävästä vastauksesta ts. näyttöä sopimusrikkomuksen kiistämisestä. Ottaen huomioon edellä mainitun sekä maksutapahtumista annetun selvityksen, asiakkaan tekemät rikosilmoitukset, kyseisen taksimatkan normaaliveloituksen suuruuden ja sen, että pankki on itsekin pitänyt mahdollisena asiakkaan erehdyttämistä veloitustilanteessa, Pankkilautakunta pitää selvitettynä, ettei veloitettu summa ole vastannut sovittua summaa. Veloittamalla sovittua enemmän palveluksen suorittaja on syyllistynyt sopimusrikkomukseen, josta rahoittajana ollut pankki vastaa kuluttajansuojalain 7 luvun 39 §:n nojalla.   

Sanotuin perustein Pankkilautakunta suosittaa, että pankki korvaa asiakkaalle sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon eli veloitetun summan ja asiakkaan sopiman summan erotuksen.

Lopputulos

Pankkilautakunta suosittaa, että pankki korvaa asiakkaalle palveluksen suorittajan sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Tykkä

Jäsenet:
Atrila
Ketola
Punakivi
Tervonen