Tapahtumatiedot

A sopi 12.2.2004 vakuutusyhtiön kanssa sijoitussidonnaisesta säästöhenkivakuutuksesta, johon liitettiin kuolemanvaraturva, joka kattoi 105 % vakuutussäästöstä. Edunsaajamääräyksenä kuolemanvaraturvassa oli ”lapset”. A asetettiin edunvalvontaan 16.9.2020. A:n edunvalvoja teki tämän jälkeen vakuutusyhtiön asiamiehenä toimineen pankin neuvosta vakuutukseen lisäsijoituksia yhteensä 108.048,11 euroa. A kuoli 24.3.2024. Yhtiö lähetti 4.3.2024 A:n kuolinpesälle ennakkoilmoituksen, jonka mukaan vakuutuksen kuolintapauskorvaus oli 224.506,77 euroa. A:n ainoa lapsi B haki ennakkoilmoituksen perusteella yhtiöltä kuolintapauskorvausta.

Vakuutusyhtiö ilmoitti 13.6.2024 A:n kuolinpesälle, että se oli tarkastanut vakuutuksen kuolintapauskorvauksen. Tarkastuksessa oli käynyt ilmi, että vakuutukseen oli edunvalvonnan voimassaoloaikana maksettu 50.000, 15.000, 30.000 ja 13.048,11 euron lisäsijoitukset. Vakuutusyhtiö ilmoitti olleensa yhteydessä pankkiin, ja lisäsijoitukset oli maksettu kuolinpesän tilille. Yhtiö viittasi holhoustoimesta annetun lain 29 §:ään ja totesi, ettei edunvalvojalla ole oikeutta lahjoittaa päämiehensä omaisuutta, eikä siirtää sitä pois päämiehen kuolinpesästä. Henkivakuutusta ja sen edunsaajamääräystä oli pidettävä sellaisena henkilökohtaisena oikeustoimena, jota edunvalvojalla ei ollut oikeutta tehdä päämiehensä puolesta. Uuden, 13.6.2024 päivätyn ennakkoilmoituksen mukaan kuolintapauskorvaus oli 99.843,03 euroa. Tämä korvaus maksettiin vakuutuksen ainoalle edunsaajalle B:lle.

B:n reklamaation johdosta vakuutusyhtiö maksoi A:n kuolinpesälle 10.679,26 euron korvauksen menetetystä tuotosta.

B haki vakuutusyhtiön päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä. B vaati, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle 5.936,37 euroa, mikä vastasi ennakkoilmoituksen 4.3.2024 mukaisen kuolintapauskorvauksen (224.506,77 euroa) ja kuolinpesälle palautettujen vakuutusmaksujen (108.048,11 euroa), kuolinpesälle korvatun menetetyn tuoton (10.679,26 euroa) ja B:lle maksetun korvauksen (99.843,03 euroa) erotusta. B huomautti, että sijoitukset oli otettu vastaan ja lisäsijoituksia tehty nimenomaan vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivan pankin aloitteesta ja neuvosta toistuvasti usean vuoden aikana. Edunvalvojan toimia valvova digi- ja väestötietovirasto ei ollut huomauttanut lisäsijoituksista, mutta pankki olisi voinut tehdä niin jo sijoitushetkellä.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin antoi asiassa ratkaisunsa 28.9.2024. Ratkaisussa todettiin, että holhoustoimilaissa otetaan kantaa edunvalvojan rooliin nimettävän henkilön sopivuuteen. Sopivuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn taito ja kokemus sekä tehtävän laatu ja laajuus. A:n edunvalvojaksi nimetty henkilö oli ottanut tehtävän vastaan ja hänen nimenomainen tehtävänsä oli ollut edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa. Edunvalvoja oli tehtävän vastaanottaessaan sitoutunut toimimaan tehtävän vaatimalla tavalla ja noudattamaan tehtävää koskevaa lainsäädäntöä. A:n säästöhenkivakuutuksen kuolintapausturvan edunsaajamääräys oli ollut muu kuin kuolinpesä. Tällä perusteella edunvalvonnan voimassaolon aikana maksetut vakuutusmaksut kuuluivat lain mukaan kuolinpesään ja näin ollen perukirjaan merkittäviin kuolinpesän varoihin. Näin ollen edunvalvojan toimesta vakuutukseen suoritetut vakuutusmaksut oli palautettu kuolinpesän tilille ja vakuutuksen kuolintapauskorvauksen määrä oli laskettu uudelleen.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin katsoi ratkaisussaan, että asiassa oli toimittu laissa ja vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla. Edunvalvojalla ei ole oikeutta edustaa päämiestään korostetun henkilökohtaisissa asioissa, kuten testamentin tekemisessä tai peruuttamisessa. Henkivakuutuskorvauksen edunsaajamääräys ja sen perusteella maksettava korvaus rinnastuvat tähän. Holhoustoimesta annetun lain mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta, ei sido päämiestä. Vakuutusyhtiö noudattaa kuolintapauskorvauksen maksamisessa vakuutuksenottajan tahdonilmaisua, edunsaajamääräystä. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä vakuutuskorvauksen edunsaaja. Jos edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman johdosta maksettava vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään. Jos edunsaajamääräys on lapset, määräys on vakuutussopimuslain mukaan voimassa perintökaaressa tarkoitettujen vakuutetun rintaperillisten hyväksi. Näin ollen vakuutusyhtiölle on toimitettava korvaushakemuksen liitteeksi vain selvitys, jonka perusteella vakuutetun rintaperilliset voidaan luotettavasti todeta. Näiden asiakirjojen perusteella eivät selviä keskeiset tiedot kuolinpesästä, kuten esimerkiksi avio-oikeus, testamentti tai kuolinpesään kohdistuvat velat. Edunsaajamääräyksen ollessa voimassa vakuutusyhtiön velvollisuus on selvittää edunsaajamääräyksen piiri, ei kuolinpesään liittyviä asioita.

Maksujen palauttaminen vakuutuksesta tarkoittaa niiden mitätöimistä. Kuolinpesän tilille oli siten palautettu maksua vastaavat summat ilman kunkin maksuerän tuottamaa tuottoa tai tappiota. Vakuutusyhtiö on pitänyt kohtuullisena korvata kuolinpesälle sopimukselta vähentyneiden rahasto-osuuksien tuottoa vastaavan summan, mutta henkivakuutuksen riskiosan korvaamista sellaiselle pääomalle, joka ei ole vakuutuksesta maksettavan henkivakuutuskorvauksen laskennan perusteena, ei ole pidetty kohtuullisena. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin piti vakuutusyhtiön ratkaisua asianmukaisena eikä suosittanut B:n vaatiman korvauksen maksamisena.

Asiakkaan valitus

B ilmoittaa tyytymättömyytensä maksetun vakuutuskorvauksen määrään ja pyytää asiassa Sijoituslautakunnan ratkaisusuositusta. B vaatii, että hänelle korvataan 5.936,36 euroa, mikä vastaa palautettuja maksuja ja niiden tuottoa vastaavaa henkivakuutuksen riskiosaa.

A:n edunvalvoja on tehnyt lisäsijoitukset vakuutukseen vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivan pankin edustajan aloitteesta ja neuvosta sekä toistuvasti usean vuoden aikana. Pankilla on täytynyt olla tieto edunvalvonnasta alusta alkaen, koska sijoitusneuvontaa annettiin nimenomaan edunvalvojalle. B katsoo, että pankin edustajan velvollisuutena olisi ollut varmistaa, että hän antaa neuvoja, jotka ovat sopivia nimenomaan edunvalvojalle ja kyseiseen tilanteeseen. Toisaalta vakuutusyhtiön velvollisuutena olisi ollut puuttua lisäsijoituksiin.

Edunvalvoja ei ole lahjoittanut A:n omaisuutta kenellekään eikä siirtänyt sitä pois kuolinpesästä, koska A oli edelleen elossa edunvalvojan tehdessä lisäsijoituksia henkivakuutukseen. Samoin edunsaajamääräys ja sijoitusvakuutussopimus ovat olleet olemassa jo lisäsijoitusten tekohetkellä, eikä edunsaajamääräystä muutettu. A oli myös itse tehnyt vakuutukseen lisäsijoituksia ollessaan vielä siihen kykenevä.

B on toimittanut Sijoituslautakunnalle selvityksen, jonka mukaan hän on A:n kuolinpesän ainoa osakas.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää B:n vaatimukset.

Edunvalvoja ei voi antaa tahdonilmaisuja siitä, miten päämiehen omaisuuden suhteen tulee menetellä tämän kuoltua. Edunvalvojan toimivalta rajoittuu päämiehen elinaikaan, eikä edunvalvoja voi tehdä testamenttia tai muita vastaavia tahdonilmaisuja päämiehensä puolesta. Vakuutusaikana myös esimerkiksi säännöllisen maksusuunnitelman voimaansaattaminen, vakuutuksen jatkaminen tai lisäsijoitukset siirtävät omaisuutta päämiehen kuolinpesän ulkopuolelle. Jos vakuutuksen kuolintapauskorvauksen edunsaajana on muu kuin kuolinpesä ja säästösumman edunsaajana muu kuin vakuutuksenottaja itse, on vakuutukseen edunvalvonnan aikana mahdollista maksaa ainoastaan ennen edunvalvonnan alkamista tehdyn maksusuunnitelman mukaisia maksuja. Lisäsijoituksia vakuutukseen ei voi tehdä silloin, kun kuolintapauskorvauksen edunsaajamääräys on muu kuin kuolinpesä tai kun säästösumman edunsaaja on muu kuin vakuutuksenottaja.

Edunvalvoja ei olisi tässä tapauksessa saanut tehdä lisäsijoituksia vakuutukseen, eikä pankin vakuutusyhtiön asiamiehenä olisi pitänyt neuvoa edunvalvojaa sijoittamaan varoja vakuutukseen. Vakuutusyhtiö on saanut tiedon edunvalvonnasta vasta 19.9.2022, kun kolme edunvalvonnan aikana tehtyä lisäsijoitusta oli jo tehty. Vakuutusyhtiön olisi pitänyt reagoida edunvalvonnan aikana tehtyihin lisäsijoituksiin ja palauttaa maksut A:lle heti, kun tieto edunvalvonnasta oli saatu, sekä estää maksusuunnitelmasta poikkeavat sisään tulevat maksut, mutta näin ei ole tapahtunut. Vakuutusyhtiö on palauttanut kuolinpesälle edunvalvonnan voimassaoloaikana tehtyjä lisäsijoituksia vastaavan osuuden ja korvannut kuolinpesälle menetetyn rahastotuoton. Palautetulle pääomalle ei kuitenkaan korvata vakuutussäästön määrää ylittävää 5 %:n riskikorotusosuutta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus palauttaa A:n edunvalvojan A:n säästöhenkivakuutukseen maksamat vakuutusmaksut ja maksaa niiden tuottoa vastaava korvaus A:n kuolinpesälle sekä kieltäytyä maksamasta tätä osuutta vastaavaa henkivakuutuksen riskiosaa edunsaaja B:lle.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 12 §:n (21.1.2005/30) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus milloin tahansa irtisanoa vakuutus päättymään vakuutuskauden aikana. Irtisanominen on suoritettava kirjallisesti. Muu irtisanominen on mitätön. Jos vakuutuksenottaja ei ole määrännyt vakuutuksen päättymisaikaa, vakuutus päättyy, kun irtisanomista koskeva ilmoitus on annettu tai lähetetty vakuutuksenantajalle. Irtisanomisoikeutta ei kuitenkaan ole, jos vakuutussopimuksen sovittu voimassaoloaika on lyhyempi kuin 30 päivää.

Vakuutussopimuslain 13 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenottajan suorittamista vakuutusmaksuista on kertynyt säästöä, vakuutuksenottajalla on oikeus keskeyttää maksujen suoritus ja saada vakuutusehtojen mukainen vakuutuksen säästöosuutta vastaava vakuutus (vapaakirja) taikka vakuutusehtojen mukaan laskettu vakuutuksen säästöosuus (takaisinostoarvo).

Vakuutussopimuslain 47 §:n (14.5.2010/426) 1 momentin mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan tässä momentissa mainittuja oikeuksia. Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään. Vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräystä ei ole eikä korvausta ole vakuutusehdoissa määrätty suoritettavaksi vakuutuksenottajalle.

Holhoustoimesta annetun lain (1.4.1999/442, holhoustoimilaki) 29 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty. Lainkohdan 3 momentin mukaan edunvalvojalla ei ole kelpoisuutta päämiehensä puolesta antaa suostumusta avioliittoon tai lapseksiottamiseen, tunnustaa isyyttä, hyväksyä isyyden tunnustamista, tehdä tai peruuttaa testamenttia eikä edustaa päämiestään muussa sellaisessa asiassa, joka on näihin rinnastuvin tavoin henkilökohtainen.

Holhoustoimilain 36 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi, jonka tekemiseen edunvalvojalla ei ollut kelpoisuutta, ei sido päämiestä.

Holhoustoimilain 39 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojan on säilytettävä omaisuus, jota päämies edunvalvonnan kestäessä tai myöhemmin tarvitsee asumista tai elinkeinon harjoittamista varten tai jolla muutoin on päämiehelle erityistä arvoa. Lainkohdan 2 momentin mukaan muu omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, on sijoitettava siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto.

Asian arviointi

Edunvalvojan tehtäviin kuuluu holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 39 §:n nojalla muun muassa sijoittaa se päämiehen omaisuus, jota ei ole käytettävä elatukseen tai muihin päämiehen tarpeisiin, siten, että sen säilymisestä on riittävä varmuus ja että sille saadaan kohtuullinen tuotto. Sijoituslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (FINE-071215 ja FINE-071321) katsonut, että edunvalvoja voi tätä tehtävää suorittaessaan lähtökohtaisesti sijoittaa päämiehen omaisuutta myös henkivakuutusmuotoisiin sijoitustuotteisiin, mikäli varallisuus ei siirry pois päämieheltä. Holhoustoimilain 29 §:stä seuraa, että päämiehen itsensä päättämät kuolemanvaraisjärjestelyt tulee pysyttää voimassa mahdollisimman samansisältöisinä.

A:n ja vakuutusyhtiön välisen sopimuksen mukaan säästöhenkivakuutuksen säästösumman edunsaajana on ollut A itse. Vakuutuksen olisi myös voinut koska tahansa irtisanoa, jolloin A:lla olisi ollut oikeus vakuutuksen säästöjä vastaavaan takaisinostoarvoon. Edunvalvojan tekemät lisäsijoitukset vakuutukseen eivät siten ole merkinneet varallisuuden siirtämistä pois päämieheltä. A:n säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräyksenä on ollut ”lapset”. A:n ainoa lapsi on ollut B. B on ollut myös A:n kuolinpesän ainoa osakas. Edunvalvojan säästöhenkivakuutukseen tekemillä lisäsijoituksilla ei siten ole ollut tosiasiallista vaikutusta siihen, miten A:n omaisuus jakautuu hänen kuoltuaan. Toisin sanoen sijoitukset eivät tässä tapauksessa ole merkinneet muutosta A:n itsensä päättämiin kuolemanvaraisjärjestelyihin, eivätkä ne ole rinnastettavissa testamenttiin. Edellä todetut seikat huomioiden Sijoituslautakunta katsoo, ettei A:n edunvalvoja ole ylittänyt kelpoisuuttaan tehdessään lisäsijoituksia sijoitusvakuutukseen. Lautakunta toteaa lisäksi, että vaikka katsottaisiin, ettei edunvalvojan tekemä oikeustoimi sido päämiestä holhoustoimilain 36 §:n nojalla, ei edunvalvottavan oikeustoimikumppanilla ole oikeutta vedota pätemättömyyteen (Välimäki: Edunvalvontaoikeus (2013), s. 107–110).

Lisäsijoitukset on esitetyn selvityksen mukaan tehty vakuutusyhtiön asiamiehenä toimivan pankin edustajan aloitteesta ja suosituksesta. Sijoituslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on tullut sidotuksi lisäsijoituksiin ja siihen, että myös lisäsijoitusten osalta on ollut voimassa 105 %:n kuolemanvaraturva. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa B:lle henkivakuutuksen 5 %:n riskiosaa vastaavan summan myös lisäsijoitusten ja niiden tuoton osalta.

Lopputulos

Edunvalvojan säästöhenkivakuutukseen tekemät lisäsijoitukset ovat olleet päteviä ja kuolemanvaraturva on ollut voimassa myös näiden sijoitusten ja niiden tuoton osalta. Sijoituslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa edunsaaja B:lle henkivakuutuksen 5 %:n riskiosaa vastaavan korvauksen tämän mukaisesti.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Kajala
Ovaska
Räty-Ivanov
Tapanila