Tapahtumatiedot

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan vakuutetun tytär A oli kuljettanut 19.11.2023 vakuutetun henkilöautoa vastaantulijoiden ajokaistalla ja törmännyt yhdistelmäajoneuvon etuosaan. Henkilöauto oli vaurioitunut pahasti etuosastaan. Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja oli kertonut, että oli nähnyt hänen edessänsä olleen pakettiauton tehneen väistöliikkeen oikealle. Tämän jälkeen yhdistelmäajoneuvon kuljettaja oli nähnyt henkilöauton ajavan hänen kulkusuunnassansa vasenta kaistaa väärään suuntaan. Sen jälkeen henkilöauto oli koukannut yhdistelmäajoneuvon eteen tämän kaistalle. Yhdistelmäajoneuvon kuljettaja oli jarruttanut, muttei ollut pystynyt estämään törmäystä.  

Vakuutettu oli ilmoittanut 21.11.2023 vahingosta vakuutusyhtiöön. Vakuutettu ei ollut osannut kertoa, mitä oli tapahtunut. Hänen tyttärensä A oli ollut henkilöauton kuljettaja.

A oli 28.12.2023 kertonut vakuutusyhtiölle, että kyseessä oli ollut itsemurhayritys.

Vakuutusyhtiö teki asiassa maksupäätöksen 20.3.2024 ja korvauspäätöksen 5.4.2023. Yhtiön mukaan henkilöauton lunastus oli korvattu 2/3:lla vähennettynä. Vakuutusyhtiö vetosi yleisten sopimusehtojen kohtaan 8 ja perusteli päätöstään sillä, että ajoneuvo oli ollut luvallisesti vakuutetun tyttären A käytössä ja lääketieteellisten selvitysten perusteella psykiatriset oireet olivat vaikuttaneen A:n menettelyyn siten, että yhtiö oli katsonut A:n olleen vahinkohetkellä alentuneesti syyntakeinen. Yhtiö totesi tehneensä vahinkoon 2/3:n vähennyksen, koska katsoi A:n aiheuttaneen vahingon tahallisesti. Lisäksi yhtiö totesi korvauspäätöksessään, että vakuutettu oli antaessaan suostumuksensa ajoneuvonsa kuljettamiseen ottanut kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesti moitittavasta menettelystä.

A oli ollut vakuutusyhtiöön yhteydessä 3.12.2024 ja ilmoittanut olevansa varma, että oli ollut vahinkohetkellä psykoosissa, koska muuten ei olisi lähtenyt siihen aikaan illasta liikenteeseen.

Asiakkaan valitus

Vakuutettu vaatii vakuutusyhtiöltä korvauksen suorittamista kokonaisuudessaan ilman 2/3:n vähennystä.

Vakuutettu kertoo, että kolari ei ollut ennalta suunniteltu. Kolaria ei ollut edeltänyt puheita itsemurhasta, itsetuhoisuutta eikä itsemurhakirjettä. Henkilöautoa kuljettaneella A:lla on diagnosoitu skitsofrenia, ja hän oli selvästi ollut psykoosissa kolarin hetkellä ja kahtena seuraavana päivänä kolarin jälkeen sairaalassa ollessaan. Vakuutetun mukaan edellisestä psykoosista oli ollut aikaa neljä vuotta, ja tuolloin A:ta oli hoidettu sairaalassa. Vakuutettu toteaa lisäksi, ettei A:lla ollut käytössä vahinkohetkellä psykoosia ehkäiseviä lääkkeitä vaan hän oli hakenut noin viikkoa ennen vahinkotapahtumaa reseptin unilääkitystä varten psykiatriselta osastolta. Vakuutetun mukaan A:lla oli ollut psykoosi, kyseessä ei ollut itsemurhayritys ja A oli tehnyt päätöksen lähteä ajamaan siinä hetkessä ennalta suunnittelematta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vakuutetun vaatimukset ja viitaten korvauspäätöksessään lausuttuihin perusteluihin uudistaa siinä lausutun kantansa sekä toteaa seuraavaa.

Ensihoidon tapahtumatietojen mukaan pieni henkilöauto on ajanut valtatietä vastaantulijoiden kaistalla (nelikaistainen tie, jossa keskiviheriö eri suuntaa menevien kaistojen välissä, 100 km/h nopeusrajoitus) ja törmännyt yhdistelmäajoneuvon keulaan ja tästä ohjautunut ohituskaistalle. Rekkakuskin kertomana henkilöauton kuljettaja on selkeästi ohjannut autonsa kohti rekan keulaa. 

Yhtiön mukaan vakuutetun tekemän vahinkoilmoituksen perusteella ajoneuvo on ollut luvallisesti A:n käytössä, joten riidatonta on, että vakuutettu oli luovuttanut autonsa A:lle, jolloin A voidaan lain ja vakuutusehtojen mukaan samastaa vakuutettuun. Lakiin perustuvana samaistaminen ei ole kohtuutonta. Tapauksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella huomioon tulisi poikkeuksellisesti ottaa se, ettei vakuutettu ollut tietoinen A:n menettelystä eikä voinut siihen vaikuttaa.

Yhtiö perustelee kantaansa asiassa käytettävissä olevalla lääketieteellisellä selvityksellä, josta ilmenee, että A on hoitolaitoksessa itse kertonut aiheuttaneensa vahingon itsemurhatarkoituksessa. Yhtiö myös toteaa, että A on psykiatrian sairauskertomuksessa 7.12.2023 kieltänyt harhat, ”sisäiset äänet” ja 24.1.2024 todennut, että kieltää kuitenkaan missään vaiheessa kuulleensa minkään tyyppisiä ääniä, muuta kuin omaa sisäistä ääntään ennen itsemurhayritystä. Yhtiön mukaan A on myöntänyt itsemurhayrityksen myös vakuutusyhtiön korvausneuvojalle puhelimessa 28.12.2023.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asia on ollut käsittelyssä henkilövahingon osalta liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa ja lautakunta on hankkinut käsittelyään varten asiantuntijalausunnon psykiatrian erikoislääkäriltä. Yhtiö viittaa tähän 26.10.2024 päivättyyn asiantuntijalausuntoon ja toistaa siinä esitettyä perustelujensa tueksi. Lausunnon mukaan auton ajaminen rekan eteen on tapahtunut kuvatusti impulsiivisesti hetkellisen toivottomuuden provosoimana. Liikennevahingon jälkeen ei ole esiintynyt psykoottisia oireita ennen voinnin heikkenemistä kirurgisella osastolla joulukuun puolivälissä. Tuolloin on ilmaantunut psykoottisia oireita sekä univaikeuksia, ja 18.12.2024 on kuvattu, että kirurgisella osastolla psyykkinen vointi on heikentynyt, on ilmaantunut hajanaisuutta, A on keskustellut olemattomien ihmisten kanssa sekä kieltäytynyt osastolla ottamasta lääkkeitä. Tämän takia A on ollut konsultaation jälkeen tarkkailussa 23.12.–15.12.2023, jolloin hän koostui ja suostui ottamaan lääkkeitä, minkä jälkeen siirtyi takaisin kuntoutusosastolle. Tämän jälkeen toipuminen on edennyt hyvin.

Asiantuntijalausunnossa todetaan, että syyntakeisuudella tarkoitetaan riittävää psyykkistä terveyttä ja henkistä kypsyyttä tekojensa ymmärtämiseen. Syyntakeettomuus on poikkeustila, jossa henkilöllä ei ole edellä mainittua psyykkistä terveyttä ja henkistä kypsyyttä. Henkilö on syyntakeeton, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden tai vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta tai hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt. Yhtiö toteaa, että asiantuntijalausunnon mukaan tutkittava oli ymmärtänyt todennäköisesti tulevan itsemurhan merkityksen eivätkä hänen psykiatriset sairautensa myöskään olleet heikentäneet hänen havaintokykyään. Psykiatrinen oireisto ei ole todennäköisesti aiheuttanut sitä, että hän olisi liikennevahingon aikaan ollut syyntakeeton. Psyykkiset oireet ovat kuitenkin todennäköisesti alentaneet syyntakeisuutta. Psykiatrisesti arvioiden melko niukkojen asiakirjojen mukaisesti voidaan todeta, että selvää viitettä ei ole psykoositason sairastamisesta ennen liikenneonnettomuutta tai sen jälkeen. Tutkittavan keskustelu sisäisten äänien kanssa jää epäselväksi. Vakava masennus ja ahdistuneisuus ovat kuitenkin olleet myötävaikuttamassa hänen kykyynsä hallita omaa käyttäytymistä ja harkintakykyä. Hänellä on kuitenkin niin vakavaa masennusta ja ahdistusta, että erikoislääkäri arvioi hänet vain osittain syyntakeiseksi.

Yhtiö on konsultoinut asiassa yhtiön omaa asiantuntijalääkäriään, jonka mukaan A:lla on ollut aikaisemmin kolme psykoosijaksoa ja muun muassa yhden kuukauden osastohoidon tarve psykoosin vuoksi vuonna 2019. Sen jälkeen hän on ollut ilmeisesti avohoidon seurannassa. Voinnin on 6.11.2023 todettu olleen vakaa. Vahinkotapahtuman jälkeen 20.11.2023 ei ollut psykoottista todettavissa, mutta onnettomuustapahtuman yhteydessä on mahdollisesti ollut ääniharhaa. A on otettu lyhyeen osastoseurantaan 23.12.2023 psykoottisten oireiden vuoksi. Akuuttia manifestia psykoosia ei ole onnettomuustapahtuman yhteydessä todettu, mutta viitettä realiteettitestauksen pettämisestä (sisäinen ääni, ääniharha) on, mikä antaa aiheen olettaa kyseessä olleen psyyken sairauden aiheuttama kontrollikyvyn alentuminen eli jonkin asteinen alentunut syyntakeisuus. Yhtiön asiantuntijalääkärin mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole ymmärryskyvyn merkittävä alentuminen.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 36 §:ssä säädettyyn ja sen esitöihin. Yhtiö viittaa käytettävissä oleviin lääketieteellisiin selvityksiin sekä siihen mitä yhtiö on asiassa aiemmin todennut ja katsoo, että vakuutetun tyttären psykiatriset oireet ovat vaikuttaneet hänen menettelyynsä siten, että hän on ollut vahinkohetkellä alentuneesti syyntakeinen. Yhtiö katsoo, ettei kyse ole ollut ymmärryskyvyn merkittävästä alentumisesta, eikä A ole ollut vakuutussopimuslain 36 §:n edellyttämällä tavalla syyntakeeton vaan alentuneesti syyntakeinen.

Yhtiö viittaa vakuutussopimuslain 30 §:ään ja sitä vastaaviin vakuutusehtoihin, joiden perusteella vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Jos vakuutettu on aiheuttanut vahinkotapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan huomioon muun muassa vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain esitöihin korvauksen alentamista ja tahallisuutta sekä törkeää huolimattomuutta koskien. Yhtiö toteaa, että A on lähtenyt ajamaan moottoriliikennetietä vastaantulevien kaistoilla ja ohjannut kuljettamansa henkilöauton vastaan tulleen raskaan ajoneuvon etuosaan. Tällainen tekotapa yleensä kertoo tahallisuudesta. Tekijä joko pyrkii vahingoittamaan itseään tai ainakin pitää hyvin todennäköisenä, että näin tulee tapahtumaan.

Yhtiön näkemyksen mukaan psykiatristen oireiden vaikutus vahingon syntymiseen on ollut 1/3, ja korvauksen määrää alennetaan tahallisuuden perusteella siten 2/3. Vakuutetulle korvataan samastamisen perusteella kaskovakuutuksesta suoritettavista korvauksista näin ollen 1/3.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa seuraavat selvitykset:
- vakuutetun vahinkoilmoitus 21.11.2023,
- vakuutusyhtiön kirjaus A:n 28.12.2023 puhelusta vakuutusyhtiöön,
- jäljennös poliisin tutkintailmoituksesta 21.11.2023 sekä
- jäljennös onnettomuusselosteesta.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 5.1.2023–17.3.2025. Lisäksi vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään psykiatrian erikoislääkärin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle laatima 26.10.2024 päivätty asiantuntijalausunto ja A:n pyytämä mielenterveys- ja päihdepäivystyksen osaston ylilääkärin liikenne- ja potilasvahinkolautakunnalle laatima 23.11.2024 päivätty lääkärinlausunto A:n terveydentilasta.

Sairauskertomusmerkinnässä 20.11.2023 todetaan A:n kertoneen ajaneensa itse rekkaa päin tarkoituksella yöllä 20.11.2023. Sairauskertomusmerkintään on kirjattu, että A kertoo, ettei ole koskaan aikaisemmin itsemurhaa yrittänyt. A kertoo aika ajoin itsetuhoajatuksia tulevan, mut­ta pääsääntöisesti hän kokee olevansa positiivinen ja elämänmyönteinen. Sairauskertomusmerkinnän mukaan A on orientoitunut, hieman tokkurainen ja silmät ummessa. A tietää kuitenkin, missä on ja mitä on tapahtunut. A kertoo, ettei mitään erityistä laukaisevaa tekijää itsemurhayritykselle ollut ja että ajatus oli syntynyt juuri siinä hetkessä, kun hän oli autoa ajanut. A miettii, että ehkä oli tullut tunne, että kaikki pysyy ennallaan ja tilanne on toivoton. Nyt kieltää enää minkäänlaisia itsetuhoajatuksia esiintyvän ja on iloinen, että on jäänyt henkiin ja toivoo, ettei pysyviä vammoja olisi saanut kolarista. A ei ole vaikuttanut merkinnän mukaan psykoottiselta.

Sairauskertomusmerkinnän 27.11.2023 mukaan A:n psykiatrisessa anamneesissa on kolme psykoosia (viimeisin vuonna 2019), joista hän on toipunut hyvin. Olanzapin-lääkityksen A on lopettanut vaiheittain ja loppuajasta lähinnä unettomuuteen tätä käyttänyt. Seronil-lääkitystä ei myöskään käytössä. Viimeisin kontakti psykiatrialle ollut marraskuussa 2023 unettomuuden takia. Merkinnässä todetaan, että A:lla ei ole mitään havaittavaa psykoottisuutta. Merkinnän mukaan A on kiitollinen siitä, että on jäänyt henkiin ja kieltää itsetuhoiset ajatukset. Merkintään on kirjattu, että mitään laukaisevaa tekijää A ei itsemurhayritykselle tunnista, ja hän kertoo ”sisäisen äänen” kanssa käymästään keskustelusta, josta tullut toivoton tunne (ääniharha?).

A on 7.12.2023 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan kertonut, että silloin ”sisäinen ääni” sanoi tehdä itsemurhan, mutta hänellä oli vahva usko, ettei hän kuitenkaan kuole. Nyt hän kieltää itsetuhoiset ajatukset ja kertoo tahtovansa elää. Keskustelussa A on motorisesti rauhallinen, asiallinen. Kieltää harhat, ”sisäiset äänet”. Ei tee masentunutta vaikutelmaa. Lääkäri on suositellut A:lle lyhyttä osastohoitojaksoa psykiatrian osastolla lääkehoidon uudelleen aloittamista, voinnin seurantaa ja avohoidon järjestämistä varten. Pidemmän keskustelun jälkeen A on ollut suostuvainen jäämään psykiatrian osastolle. A on tarvinnut vielä kuntoutusta somatiikan osastolla, joten ei ole sen vuoksi vielä siirtynyt psykiatrian osastolle.

A:n psyykkisen voinnin on 23.12.2023 merkinnässä todettu olevan menossa huonompaan suuntaan. A on puhunut itsekseen, ja on jäänyt vaikutelma, että hän keskustelee olemattoman ihmisen kanssa ja puheet olleet hajanaisia. A ei ole merkintöjen mukaan viime päivinä suostunut ottamaan Olanzapin- ja Mirtazapin-lääkkeitä osastolla. Sairauskertomusmerkinnässä todetaan, että A tekee psykoottisen vaikutelman.

A on siirretty psykiatrian puolelle M1-lähetteellä 23.12.2023 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan. A on otettu todennäköisen psykoosin vuoksi tarkkailuun osastolle. A on siirron jälkeen kertonut haluavansa jäädä osastolle ja suostuvansa ottamaan lääkkeet.

Sairauskertomusmerkintöjen mukaan 24.12.2023 A ei ole tehnyt enää harhaista, paranoidista vaikutelmaa ja 25.12.2023 päivätyssä sairauskertomuksessa todetaan, että keskusteluissa ei tule psykoottisuutta esiin. A kieltää harhat, eikä tee harhaista vaikutelmaa. A on siirtynyt takaisin somaattisen kuntoutuksen osastolle.

Lääkäri toteaa 24.1.2024 päivätyssä sairauskertomusmerkinnässä, ettei psykoottisen ajatuksenkulkua tule esille ja että A on kieltänyt missään vaiheessa kuulleensa minkään tyyppisiä ääniä, muuta kuin omaa sisäistä ääntä ennen itsemurhayritystä.

A on 30.1.2024 kotiutunut sairaalasta omaan kotiinsa hyvävointisena.

Psykiatrian erikoislääkäri toteaa asiantuntijalausunnossaan, että A oli ymmärtänyt todennäköisesti tulevan itsemurhan merkityksen eivätkä hänen psykiatriset sairautensa myöskään olleet heikentäneet hänen havaintokykyään. Psykiatrinen oireisto ei ole todennäköisesti aiheuttanut sitä, että hän olisi liikennevahingon aikaan ollut syyntakeeton. Psyykkiset oireet ovat kuitenkin todennäköisesti alentaneet syyntakeisuutta. Psykiatrian erikoislääkäri toteaa lausunnossaan, että psykiatrisesti arvioiden melko niukkojen asiakirjojen mukaisesti voidaan todeta, että selvää viitettä ei ole psykoositason sairastamisesta ennen liikenneonnettomuutta tai sen jälkeen. A:n keskustelu sisäisten äänien kanssa jää epäselväksi. Vakava masennus ja ahdistuneisuus ovat kuitenkin olleet myötävaikuttamassa hänen kykyynsä hallita omaa käyttäytymistä ja harkintakykyä. Lausunnon mukaan A:lla on kuitenkin niin vakavaa masennusta ja ahdistusta, että lausunnonantaja on arvioinut A:n vain osittain syyntakeiseksi. Psykiatrian erikoislääkärin toteaa lausunnossaan, että vakuutusyhtiön ehdotus korvata 1/3 osa kuvautuu kohtuullisena.

A:n pyytämässä 23.11.2024 päivätyssä mielenterveys- ja päihdepäivystyksen osaston ylilääkärin laatimas­sa lääkärinlausunnossa todetaan, että on hyvin todennäköistä, että potilas on psykoottisena ajanut itsemurhatarkoituksessa rekkaa päin saaden monia vammoja. Lisäksi lääkärinlausunnossa todetaan, ettei A psykoottisena ole ollut kykeneväinen harkitsemaan tekojaan realistisesti täydessä ymmärryksessä mielisairautensa takia. Lausunnossa todetaan, että onnettomuuden jälkeisinä päivinä A on saanut vahvaa kipulääkitystä ja todennäköisesti psykoottiset oireet ovat peittyneet tokkuraisuuden taak­se.         

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet kolarointiturvasta vakuutetulle maksetun korvauksen alentamiselle 2/3:lla. Tältä osin kyse on A:n menettelyn moitittavuuden arvioinnista ja siitä, mikä merkitys A:n psyykkisellä oireilulla on ollut A:n menettelyyn ja vahinkotapahtuman sattumiseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan, mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:
1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) 1 momentin mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 36 §:n (Syyntakeettomuus ja pakkotila) 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota tämän luvun säännöksiin, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman taikka laiminlyödessään suojeluohjeen noudattamisen tai pelastamisvelvollisuuden oli kahtatoista vuotta nuorempi tai sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Lainkohdan 3 momentin mukaan, mitä tässä pykälässä säädetään vakuutetusta, sovelletaan myös 33 §:ssä tarkoitettuun henkilöön.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.4.2023 alkaen) kohdan 4.4.1 (Kolarointiturva, Korvattavat vahingot) mukaan kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle
- tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
- tien sortumisesta
- törmäyksestä tai
- muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 (Vahinkovakuutus) ja 8 (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) olevat määräykset vastaavat sisällöltään vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:issä säädettyä.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on osapuolten välillä riidatonta, että vakuutettuun vakuutussopimuslain 33 §:n perusteella samastettava henkilö A on vahingon sattuessa kuljettanut vakuutetun henkilöautoa.

Törmäys on tapahtunut A:n ohjattua kuljettamansa henkilöauton kohti vastaantulevaa yhdistelmäajoneuvoa. Tätä ennen hätäkeskukseen oli ilmoitettu henkilöautosta, joka ajaa vastaantulijoiden kaistaa valtatiellä ja ilmoitetut tuntomerkit olivat olleet kolarissa olleeseen henkilöautoon sopivat. Kyseessä on ollut pieni henkilöauto, joka on törmännyt yhdistelmäajoneuvoon valtatiellä, jossa on ollut 100 km/h nopeusrajoitus. A on vahinkotapahtuman jälkeen sairaalassa kertonut kyseessä olleen itsemurhayritys. A on saanut vahinkotapahtumassa monivamman.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993 s. 43) mukaan tahallisuudesta on kysymys silloin, kun vakuutettu on tarkoittanut saada aikaan vakuutustapahtuman. Vaikka vakuutustapahtuman aikaansaaminen ei ole ollut vakuutetun nimenomaisena tarkoituksena, voidaan aiheuttamista pitää tahallisena, jos vakuutettu olosuhteet huomioon ottaen on mieltänyt vakuutustapahtuman hyvin todennäköisesti seuraavan hänen menettelystään. Tahallisuuden arvioinnissa ei ole vaikutusta sillä, onko tapahtuma aiheutettu tarkoituksin saada vakuutuskorvaus vai ilman hyötymistarkoitusta. Esitöissä todetaan, että törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että henkilöauton kuljettaminen valtatiellä vastaantulevien ajokaistalla ja ohjaaminen kohti yhdistelmäajoneuvoa on lähtökohtaisesti vakuutussopimuslain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallista menettelyä. Asiassa on kuitenkin lisäksi arvioitava, mikä vaikutus A:n psyykkisellä oireilulla on ollut A:n menettelyyn ja vahinkotapahtuman sattumiseen.

Vakuutussopimuslain esitöistä (HE 114/1993 s. 44–50) ilmenee, että vakuutussopimuslain 36 §:n 1 momentin syyntakeettomuudella tarkoitetaan samaa rikoslain mukaista rikosoikeudellista syyntakeettomuutta kuin 29 §:n 2 momentissa. Tahallisesti vakuutustapahtuman aiheuttanut voi saada korvauksen tai sen osan, jos hän on ollut vakuutustapahtuman aiheuttaessaan sellaisessa iässä tai mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta.

Mielentilaa arvioidaan tekohetken perusteella. Syyntakeettomuuden on katsottu edellyttävän sitä, että tekijä ei tekohetkellä kykene ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säännellä käyttäytymistään on ratkaisevasti alentunut. Syyntakeettomuus edellyttää myös, että ymmärryksen puute tai kyvyttömyys säännellä käyttäytymistä johtuu mielisairaudesta, syvästä vajaamielisyydestä tai vaikea-asteisesta mielenterveyden tai tajunnan häiriöstä. Rikosoikeudellisessa syyntakeisuusarviossa mielisairaudella tarkoitetaan psykooseja, joista yleisimpiä ovat skitsofrenia ja maanisdepressiivisyys. Syvästi vajaamielisiksi luokitellaan henkilöt, joiden älykkyys­osa­määrä on 50–70 tai vähemmän. Vakava mielenterveyden häiriö viittaa lähinnä vaikeisiin raja- ja sekavuustiloihin, ja se voi tarkoittaa myös vaikeita persoonallisuushäiriöitä. Vakava tajunnan häiriö voi johtua esimerkiksi myrkytyksestä, dementiasta tai aivovammoista. Alentuneesti syyntakeinen toimii ”täyttä ymmärrystä vailla”. (Tapani – Tolvanen – Hyttinen 2025: Rikosoikeuden yleinen osa - Vastuuoppi, s. 496–499)

Ennen vahinkotapahtumaa A:lla on ollut viimeisin kontakti psykiatrilla 6.11.2023 ja käynnin syynä ollut unettomuus. Vastaanottokäynnillä on kirjattu, ettei mitään psykoosioireita tule esille. Vahinkotapahtuman jälkeen 20.11.2023 on kirjattu, ettei A:sta ole tullut psykoottisen vaikutelmaa. Myöhemmin marraskuussa 2023 on sairauskertomusmerkintään kirjattu, ettei mitään havaittavaa psykoottisuutta. A kertonut, ettei mitään laukaisevaa tekijää itsemurhayritykselle tunnista. A on myös kertonut ”sisäisen äänen” kanssa käymästään keskustelusta, josta tullut toivoton tunne. A:n psyykkinen vointi on 23.12.2023 ollut menossa huonompaan suuntaan ja A on otettu todennäköisen psykoosin vuoksi tarkkailuun osastolle. A ei ole 24.12.2023 tehnyt enää harhaista, paranoidista vaikutelmaa, eikä myöskään 25.12.2023 psykoottisuutta ole tullut esiin.

Lautakunnan näkemyksen mukaan lääketieteellisistä asiakirjoista selviää, että A:lla on ollut psyykkistä oireilua ennen vahinkotapahtumaa. Kuitenkaan asiassa esitettyjen selvitysten perusteella ei voida pitää todennäköisenä, että A olisi ollut psykoosissa vahinkohetkellä. Näin on arvioitava siitä huolimatta, että 23.11.2024 annetussa lausunnossa on katsottu, että lääkitys voi peittää alleen psykoottisuuden. Asiaa arvioidessaan lautakunta painottaa sitä, että useampiin lääkärinlausuntoihin on pian vahinkotapahtuman jälkeen kirjattu, ettei A:sta ole tullut psykoottisen vaikutelmaa. Asiakirjoista ei ilmene myöskään muita rikosoikeudellisen syyntakeettomuuden kriteerit täyttäviä tiloja. Asiassa esitetyn perusteella lautakunta katsoo, että A:n psyykkiset oireet ovat todennäköisesti alentaneet syyntakeisuutta. Lautakunta ei kuitenkaan katso, että A olisi todennäköisesti ollut vahinkohetkellä syyntakeeton.

Ottaen huomioon edellä lausutun lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut asianmukaiset perusteet kolarointiturvasta maksetun korvauksen alentamiselle 2/3:lla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Karppinen

Jäsenet:
Koskinen
Rahijärvi
Rantala
Ståhlberg