Tapahtumatiedot

Huhtikuun viimeisellä viikolla 2024 asiakkaan tytär (A) lainasi asiakkaalle ja hänen puolisolleen 16 000 euroa siirrolla tilille. Asiakas ja hänen puolisonsa sopivat pankin kanssa, että asiakkaan puolison tyttären (B) lainan jäljellä oleva määrä, 15 934,80 euroa maksetaan pois 26.4.2024 kyseiseltä tililtä. Laina maksettiin pois sovittuna päivänä, mutta rahat otettiin asiakkaan puolison tyttären tililtä. Asiakas ja hänen puolisonsa tekivät reklamaation pankille vaatien rahojen ottamista oikealta tililtä ja palauttamista veloitetulle tilille.

30.4.2024 asiakkaan puoliso joutui huijauksen kohteeksi. Rikolliset soittivat asiakkaan puolisolle ja saivat häneltä verkkopankin käyttäjätunnuksen. Kahdella siirrolla asiakkaan ja hänen puolisonsa korteilta nostettiin 3 490 euroa. Lisäksi heidän yhteiseltä pankkitililtään siirrettiin 10 800 euroa kahden ulkopuolisen nimissä olleille tileille. Yhteisen tilin tuon hetkinen saldo ennen huijausta oli ollut 17 288,92 euroa. Huijausta edeltäneen pankin virheen vuoksi saldo oli 15 934,80 euroa liian suuri.

Asiakkaan puoliso on vahvistanut kaikki maksut tunnistussovelluksellaan, joka on otettu käyttöön 28.9.2020.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan vaatimukset

1. Pankin on vastattava ja päätös on perusteltava.
2. Todetaan, että 26.4.2024 pois maksettu laina on lakannut ja se poistetaan asiakkaan puolison tyttäreltä.
3. Asiakkaalta ja hänen puolisoltaan 30.4.2024 jälkeen veloitetut lakanneen lainan annuiteetit palautetaan heille lainmukaisine korkoineen.
4. Pankin virheestä seuranneen sotkun selvittämiseen asiakas on käyttänyt aikaa työaikalain mukaisia työtunteja vähintään kahden viikon verran. Valitettavasti tämä ei ole korvattava vahinko. Useiden tuntien puhelut ovat tulleet asiakkaalle ja hänen puolisolleen kalliiksi, koska asiakas maksaa palvelupuhelimen operaattorimaksut. Asiakas ja hänen puolisonsa vaativat 100 euron korvausta. Lainan tultua poistetuksi ja heidän saatuansa edellä mainitut korvaukset, he palauttavat pankille sille kuuluvan suhteellisen osuuden turvaan jääneestä 6 488 eurosta.
5. Lainan korko alennetaan kohtuulliseksi eli samalle tasolle kuin asiakkaan ja hänen puolisonsa muidenkin lainojen korot.

Tapahtumat

Vapunaattona 30.4.2024 asiakas ja hänen puolisonsa joutuivat pankkihuijauksen kohteeksi. Kahdella siirrolla heidän korteiltaan nostettiin 3 490 euroa. Lisäksi heidän yhteiseltä pankkitililtään siirrettiin rahaa viidellä toimenpiteellä. Näistä neljällä siirrettiin yhteensä 10 800 euroa kahden ulkopuolisen nimissä olleille tileille. Viides pankkisiirto oli 6 488 euroa, ja rahat päätyivät puolison käyttelytilille.

Korttinostoista asiakas ja hänen puolisonsa tekivät korttireklamaation pankille. Pankki on palauttanut varat asiakkaalle ja hänen puolisolleen. Tältä osin asia on loppuun käsitelty.

Pankkihuijausta edelsi pankin virhe. Huhtikuun viimeisellä viikolla asiakkaan tytär (A) lainasi asiakkaalle ja hänen puolisolleen 16 000 euroa siirrolla tilille. Asiakas ja hänen puolisonsa sopivat pankin kanssa, että yhden heidän lainansa (asiakkaan puolison tyttären B:n laina) jäljellä oleva määrä, 15 934,80 euroa maksetaan pois perjantaina 26.4.2024 tuolta tililtä. Laina maksettiin pois sovittuna päivänä, mutta rahat otettiin asiakkaan puolison tyttären tililtä. Sekaannus saattoi johtua siitä, että laina oli asiakkaan puolison tyttären nimissä. Asiakas ja hänen puolisonsa tekivät välittömästi reklamaation pankille vaatien rahojen ottamista oikealta tililtä ja palauttamista veloitetulle tilille. Pankki ei reagoinut reklamaatioon. Maanantaina 29.4.2024 he toistivat reklamaation ja vaatimuksensa. Tähänkään pankki ei reagoinut.

Vapunaattona 30.4.2024, myöhään iltapäivällä, rikolliset soittivat asiakkaan puolisolle ja saivat häneltä verkkopankin käyttäjätunnuksen ja PIN-koodin. Muutaman tunnin aikana rikolliset saivat toteutetuksi alussa kerrotut rahansiirrot, joiden yhteismäärä oli 17 288,00 euroa. Tilin tuon hetkinen saldo ennen huijausta oli ollut 17 288,92 euroa. Pankin virheen vuoksi saldo oli 15 934,80 euroa liian suuri.

Pankin virhevastuu maksupalvelulaissa

Kyseessä on pankin sopimusperusteinen vastuu, johon sovellettu ekskulpaatioperiaate oli tuonut prosessiin käännetyn todistustaakan. Välttyäkseen vastuusta palveluntarjoajan oli todistettava toimineensa huolellisesti. Vuonna 2010 voimaan tullut maksupalvelulaki on erityislaki, joka syrjäyttää vahingonkorvausoikeuden yleiset periaatteet.

Palveluntarjoajan virhevastuusta säädetään maksupalvelulain 63 §:ssä. Sen mukaan vastuu on pysynyt rakenteellisesti samanlaisena kuin ennen lakia. Palveluntarjoajan on palautettava varat, jotka on oikeudettomasti veloitettu palvelunkäyttäjän tililtä. Sillä on kuitenkin mahdollisuus välttyä vastuulta, jos se osoittaa (maksupalvelulain 72 §), että palvelun käyttäjä ei ole toiminut 62 §:ssä edellytetyllä tavalla.

Asiakas ja hänen puolisonsa antoivat pankille maksupalvelutehtävän maksaa yksilöity laina pois tililtä, joka niin ikään yksilöitiin. Maksutapahtuman piti tapahtua perjantaina 26.4.2024. Laina maksettiin kyllä pois, mutta tilitapahtuma veloitettiin väärältä tilitä, joka ei edes ollut asiakkaan ja hänen puolisonsa tili. Tekemäänsä virhettä pankki ei ole kiistänyt. Pankki ei ole myöskään osoittanut asiakkaan ja hänen puolisonsa toimineen maksupalvelulain 62 §:n vastaisesti.

Pankin virheen syy-yhteys rikosvahinkoon

Välttyäkseen vahingonkorvausvastuusta pankin on osoitettava syy-yhteyden puuttuminen virheensä ja rikosvahingon välillä maksupalvelulain 63 §:n ja 72 §:n mukaisesti.

Pankin virheellä on ratkaiseva syy-yhteys rikosvahinkoon 15 934,80 euron osalta. Vahingonkorvausoikeuden syy-yhteyskriteerissä on kuitenkin ennakoitavuudeksi kutsuttu lisäedellytys, jonka mukaan aiheuttajan vastuu ei ulotu ennalta arvaamattomiin vahinkoihin.

Pankkihuijausten määrä on lisääntynyt räjähdysmäisesti viime vuosina, Poliisin arvion mukaan vuonna 2024 on syyskuuhun mennessä tehty rikosilmoitus yli 30 000 pankkihuijauksesta. Kyse on siis tapauksista, joissa huijaus on onnistunut ja uhri on tehnyt rikosilmoituksen. Lisäksi tulevat tapaukset, joista uhri ei jostain syystä ole tehnyt rikosilmoitusta esim. häpeän tai vahingon vähäisyyden vuoksi. Epäonnistuneita huijausyrityksiä on monikymmenkertainen määrä. Kuluvana vuonna asiakkaan ruokakuntaan on tullut varmasti 50 puhelinsoittoa, tekstiviestiä tai sähköpostia, jotka ovat olleet huijausyrityksiä. Pankkitilejä Suomessa on ehkä kolmella miljoonalla ihmisellä. Jos tilinomistajiin kohdistuisi keskimäärin viisi huijausyritystä (erittäin varovainen arvio) vuodessa, puhutaan 15 miljoonasta huijausyrityksestä, mikä on vakava yhteiskunnallinen uhka.

Ei ole ollut turhaa, että pankeilla on ollut mittavia kampanjoita, joissa varoitetaan asiakkaita ja kehotetaan heitä varovaisuuteen. Sama aihe on toistunut usein myös valtakunnanuutisissa. Riski pankkihuijauksen kohteeksi joutumisesta on todellinen, joten kaikkien pitää olla valppaana. Rikoksen ennakoitavuutta pitää arvioida symmetrisesti. Jos rikoksen tapahtuminen on maksupalvelun käyttäjälle todennäköinen vaara, sen pitää olla samanlainen myös palveluntarjoajalle.

Asiakkaaseen ja hänen puolisoonsa kohdistunutta rikosta ei voi luonnehtia ennalta arvaamattomaksi ainakaan perustellusti.

Maksupalvelulain 62 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus

Maksupalvelulain 62 §:n mukaan asiakkaan ja hänen puolisonsa vastuun maksupalvelun oikeudettomasta käytöstä voisi väittää johtuvan siitä, että he ovat toimineet törkeän huolimattomasti (lain 62.2 §). Lienee riidatonta, ettei maksupalvelutehtävän antamisessa ole tällaista elementtiä. Yksityisoikeudessa törkeä huolimattomuus on vakiintuneesti kuvattu toiminnaksi, joka on välinpitämätöntä ja häikäilemätöntä eli on lähellä tahallisuutta. Hypnoottisen taitavien rikollisten vietäväksi joutuminen voidaan kuvailla lieväksi tai enintään tavalliseksi huolimattomuudeksi. Maksupalvelulaissa tai sen esitöissä ei ole minkäänlaista viitettä siitä, että maksupalvelutoiminnassa törkeälle huolimattomuudelle olisi annettu erilainen sisältö.

Maksajan suostumus

Maksupalvelulain 38 §:n mukaan maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumusta sovitulla tavalla. Asiakas ja hänen puolisonsa eivät antaneet suostumusta, vaan sen antoivat rikolliset saatuaan huijatuksi asiakkaan puolisolta käyttäjätunnuksen ja PIN-koodin. Asiakas ja hänen puolisonsa kiistävät antaneensa suostumuksen maksutapahtuman toteuttamiseen.

Pankki vastasi 10.9.2024 kanteluun, sanoen, etteivät reklamoidut maksut olleet oikeudettomia, koska asiakas on antanut niihin maksupalvelulain 38 §:n mukaisen suostumuksen. Lain 63 §:ää ja 72 §:ää ei mainittu lainkaan.

Pankin antama sisältö maksupalvelulain 38 §:lle merkitsisi maksupalvelun käyttäjän ankaraa vastuuta. Tämä ei saa tukea lakitekstistä eikä lainvalmisteluasiakirjoista. Painvastoin, pankin vastuuta koskevaa 63 §:ää täsmentävän todistustaakkasäännöksen, 72 §:n, selostuksessa sanotaan (HE 169/2009 vp s. 83):

"- - suostumuksen antaminen maksuvälineellä ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä osoittamaan, että maksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen - - taikka laiminlyönyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti 53 §:ssä säädetyn velvollisuutensa huolehtia - - oikeudettomasta käytöstä.”

Välttyäkseen vastuulta, palveluntarjoajan on siis maksupalvelulain 72 §:n mukaan näytettävä, että maksutapahtuma on ollut oikeutettu. Tähän ei riitä pelkästään maksutapahtuman tekninen hyväksyminen näennäisesti palvelunkäyttäjän maksuvälineellä. Palveluntarjoaja välttäisi vastuun oikeudettomasta maksutapahtumasta, jos se osoittaisi asiakkaan ja hänen puolisonsa toimineen 62.2 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeän huolimattomasti. Edellä asiakas on osoittanut, ettei heidän toimintansa ole tuollaista ollut.

Vastuun määräytymisen normisto

Asian vireilletulokirjelmässä asiakas oli selvittänyt vahingonvastuun jakautumista vain maksupalvelulain (290/2010) perusteella. Asiakas ei ollut huomannut lainkaan selvittää pankin ja asiakkaan ja hänen puolisonsa välisiä sopimuksia. Vastineessaan pankki keskittyy lähes pelkästään kyseisiin sopimuksiin. Asiakkaan näkemyksen mukaan kyseessä näyttää olevan normikollisio, jota pankki ei avaa millään tavalla. On siis selvitettävä tässä, mitkä maksupalvelulain säännökset ovat pakottavia ja mitkä dispositiivisia.

Maksupalvelulain 7 luvun (pakottavuus) 2 momentissa on lueteltu joukko säännöksiä, jotka ovat dispositiivisia, jos maksupalvelun käyttäjä ei ole kuluttaja. Seuraavassa momentissa säädetään, että vain 47 (osittain), 48, 52 ja 88 § ovat dispositiivisia, jos maksupalvelun käyttäjä on kuluttaja. Muissa tapauksissa sopimusehto, jolla poiketaan maksupalvelulain säännöksistä maksupalvelun käyttäjän vahingoksi, on mitätön (7.1 §).

Rikollisten toteuttama maksutapahtuma

1. Maksutapahtuma oli oikeudeton

Vahingonvastuu määräytyy maksupalvelulain perusteella. Sopimuksia sovelletaan vain siltä osin, kuin ne parantavat maksupalvelun käyttäjän asemaa. Lain 38.1 §:ssä kuvataan ensin perustilanne. Maksutapahtumaa pidetään kuitenkin oikeudettomana, jos se ei perustu maksajan suostumukseen. On kiistatonta, että asiakas, hänen puolisonsa tai puolison tytär ei antanut suostumustaan, joten maksutapahtuma oli oikeudeton.

Vastineessaan pankki katsoo, ettei huijaustoimeksianto ole ollut maksupalvelulain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudeton, koska asiakkaan puoliso on antanut suostumuksensa maksutapahtumille. Vuosikymmenet sitten keskusteltiin korkeimman oikeuden päätöksistä, jotka usein perustuivat on katsottava -konstruktiolle. Silloin todettiin, ettei kyseessä ole perustelu vaan mielipide. Kielitavasta luovuttiin. Perusteluja mielipiteelleen pankki ei esitä.

Asiakas korostaa avainasiaa. Maksupalvelulain 62 §:n perusteluissa (HE 169/2009 vp) sanotaan:

”Pykälässä tarkoitetusta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä on kysymys myös silloin, kun sivullinen on urkkinut tietoonsa toisen henkilön pankkitiliin liittyvät verkkopankissa käytettävät tunnusluvut ja käyttää tunnuslukuja varojen siirtämiseen tililtä.”

Maksutapahtuma on maksupalvelulain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudeton, joten vahingonvastuu ratkeaa maksupalvelulain 7 luvun Vastuu ja maksunpalautus -säännöksillä. Maksupalvelulain 62 §:n momentin 2 kohdan mukaan maksupalvelun käyttäjä vastaa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä vain (kurs. tässä), jos on huolimattomuudesta laiminlyönyt 53.1 §:n mukaiset velvollisuutensa. Huolellisuusvelvollisuuteen kuuluu mm. henkilökohtaisista turvatunnuksista huolehtiminen kohtuullisin toimenpitein. Lieväkin huolimattomuus riittää synnyttämään vastuun, mikä merkitsi kuluttajien vastuun vähäistä ankaroitumista verrattuna kuluttajansuojalakiin (HE 169/2009 vp). Huolimattomasti toimineen maksupalvelun käyttäjän vastuu on kuitenkin rajattu 50 euroon maksupalvelulain 62.2 §:ssä. Rajoitusta ei sovelleta, jos maksupalvelun käyttäjä on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Vastuun rajoitus taas oli merkittävä lievennys maksupalvelun käyttäjän aiempaan vastuuseen (HE 169/2009 vp).

2. Asiakkaan ja hänen puolisonsa toiminta ei ollut törkeän huolimatonta

Asiakkaan ja hänen puolisonsa toiminnan olisi pitänyt olla törkeän huolimatonta, jotta heidän vastuunsa rikosvahingosta olisi 50 euroa suurempi ja pankki vapautuisi vastuusta. Vastineessaan pankki kiistää maksupalvelulain mukaisen vastuunsa pelkästään katsomalla, ettei maksutapahtuma ole 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla oikeudeton. Ei siis ole ollut tarpeen luonnehtia asiakkaan ja hänen puolisonsa toimintaa millään tavalla.

Lain valmisteluasiakirjoissa (HE 169/2009 vp, 62 §:n perustelut) on kohta, jossa avataan törkeän huolimattomuuden käsitettä maksupalvelulaissa:

”Euromääräistä rajoitusta ei sovelleta myöskään, jos maksupalvelun käyttäjä tai muu maksuvälineen haltija on toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti.

Törkeällä huolimattomuudella tarkoitetaan säännöksessä sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta, joka osoittaa selvästi piittaamatonta suhtautumista maksuvälineen hallintaan ja käyttöön liittyviin turvallisuusriskeihin. Arvioitaessa, onko maksuvälineen haltijan menettely ollut törkeän huolimatonta, otetaan huomioon samoja seikkoja, joiden on edellä 53 §:n ja tämän pykälän 1 momentin 2 kohdan perusteluissa todettu vaikuttavan huolellisuuden arviointiin. Jotta huolimattomuutta voitaisiin pitää törkeänä, maksuvälineen haltijan toiminnan on kuitenkin selvästi ja olennaisesti poikettava siitä, mitä huolelliselta menettelyltä vaaditaan. Arviointi on kokonaisharkintaa, jossa voidaan kiinnittää huomiota erityisesti vahinkoriskin suuruuteen ja varotoimenpiteiden toteuttamismahdollisuuteen.

Törkeästä huolimattomuudesta voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun maksukortin haltija on säilyttänyt maksukorttia ja siihen liittyvää tunnuslukua samassa lompakossa.”

Törkeä huolimattomuus on kuvattu lainavalmisteluasiakirjoissa tavalla, joka vastaa käsitteelle yksityisoikeudessa annettua vakiintunutta sisältöä: ei olla kovin kaukana tahallisuudesta. Törkeä huolimattomuus on harvinaista käyttäytymistä. Taitavien huijareiden vietäväksi on joutunut varmaan kymmeniätuhansia ihmisiä. Asiakkaan ja hän puolisonsa toiminta ei ole selvästi ja olennaisesti poikennut siitä, mitä huolelliselta menettelyltä vaaditaan. Lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 169/2009 vp 72 §:n perustelut) sanotaan, että suostumuksen antaminen maksutapahtuman toteuttamiseen maksuvälineellä muodostaa lähtökohtaisesti vahvan perusteen olettaa, että maksuvälineen haltija on suostumuksen antaja (1 momentti). Pykälän 2 momentin mukaan suostumuksen antaminen maksuvälineellä ei kuitenkaan välttämättä yksin riitä osoittamaan, että maksuvälineen haltija on antanut suostumuksensa maksutapahtuman toteuttamiseen, toiminut 62 §:n 4 momentissa tarkoitetuin tavoin petollisesti taikka laiminlyönyt tahallisesti tai törkeän huolimattomasti 53 §:ssä säädetyn velvollisuutensa huolehtia oikeudettomasta käytöstä.

Sitten sanotaan, että edellä kuvattuihin seikkoihin vetoavalla palveluntarjoajalla on todistustaakka.

3. Maksutapahtuman arviointi

Asiassa on ensin ratkaistava, onko maksutapahtuma maksupalvelulain 38 §:n mukaisesti oikeudeton. Mikäli näin on, on arvioitava maksupalvelun käyttäjän mahdollinen huolimattomuus ja sen aste.

Asiakas ja hänen puolisonsa uskovat, että heillä on eläkeläisiksi ja jopa talletusasiakkaiksi varsin hyvät valmiudet varautua pankkihuijauksiin. Silti he joutuivat rikoksen uhriksi. Nyt vuoden kestäneen, monivaiheisen prosessin aikana he ovat oppineet digitaalisesta verkkopankista paljon. Ennen sitä he osasivat vain käyttää verkkopankin maksupalvelua. Heidän kaltaisiaan ihmisiä on Suomessa varmasti vähintään satoja tuhansia.

Näyttää siltä, että maksutapahtuman oikeudettomuutta arvioitaessa on keskeistä, kuka on fyysisesti näppäillyt tarvittavia tunnuslukuja ja koodeja verkkopankkiin. On selvää, että rikollinen sai asiakkaan puolison kertomaan puhelimessa verkkopankkinsa käyttäjätunnuksen ja PIN-koodin. Näillä tiedoilla hän pääsi asiakkaan puolison verkkopankkiin luomaan neljä maksutapahtumaa, joilla oli tarkoitus siirtää varoja rikollisten hallinnoimille tileille.

Varojen siirtyminen edellytti kuitenkin vielä maksutapahtuman hyväksymistä. Huijauspuhelu kesti toista tuntia vappuaaton iltapäivällä. Aluksi "pankin virkailija" pyysi poistamaan seitsemän (määrä muuttui suuremmaksi) huijareiden tekemää pikavippihakemusta. Muutoin ne olisivat jääneet asiakkaan puolison vastuulle. Tilanne on erittäin stressaava ja kaoottinen. Puhelu vain jatkui ja jatkui. Rikollisiin rahansiirtoihin päästiin varmaan joskus klo 17 aikoihin. Asiakkaalla ja hänen puolisollaan oli kova paine aloittaa vappuaaton valmistelut.

Tilanteen ahdistavuuden ja kaoottisuuden vuoksi asiakkaan ja hänen puolisonsa muistikuvat jälkeenpäin ovat varsin sumeita, joten heillä ei ole varmaa käsitystä siitä, kuka hyväksymisen lopulta näppäili. He ovat olleet käsityksessä, että rikollinen on hoitanut maksupalvelutapahtuman alusta loppuun saatuaan tunnusluvun ja hyväksymiseen tarvittavan PIN-koodin. Nyt he ovat alkaneet epäillä, että hyväksymistä pyytävää tekstiviestiä ei lähetetäkään maksupalvelun senhetkiselle käyttäjälle vaan verkkopankin haltijalle. Jos näin on, rikollinen ei olisi voinut saada rahoja lähtemään ilman asiakkaan puolison näppäilemää tunnuslukua. Asiakas ja hänen puolisonsa eivät muista tällaista tapahtuneen, mutta he eivät voi varmasti väittää, ettei niin ole tapahtunut.

Hallituksen esityksessä (HE 169/2009 vp, 62 §:n kohdalla) sanotaan, ettei pankkiurkinnalla saatujen tunnuslukujen käyttäminen yksistään riitä poistamaan maksutapahtuman oikeudettomuutta.

Jos päädytään siihen, että maksutapahtuma on ollut oikeudeton, joudutaan arvioimaan, onko asiakkaan ja hänen puolisonsa toiminta ollut törkeän huolimatonta.

Tapauksen yhteydessä on useaan kertaan vedottu ratkaisukäytäntöön. Sen analysoiminen ja yhtenäisten kriteerien hahmottaminen on ollut asiakkaalle ja hänen puolisolleen ylivoimaista. Kaikille prosessiin osallistuneille on varmaan tuttu Itä-Suomen hovioikeuden marraskuussa 2024 antama päätös, jolla se ei muuttanut käräjäoikeuden aiemmin antaman päätöksen lopputulosta. Pankkilautakunta oli ollut samalla kannalla 14.3.2022 tekemässään päätöksessä. Asiakas ja hänen puolisonsa saivat tietää päätöksestä vasta viime kirjelmänsä jälkeen. Lopputulos kaikissa asteissa oli, että pankki oli vastuussa rikosvahingosta. Tapauksessa hovioikeus toi esille painostavan tilanteen, jossa maksupalveluasiakas oli ajautunut vääriin ratkaisuihin. Tältä osin asiakkaan ja hänen puolisonsa tilanne oli samanlainen.

Pankin huolimattomuus asiakkaan ja hänen puolisonsa antaman toimeksiannon hoitamisessa

Asian toinen puoli on itsenäinen eikä siinä arvioida pankin ja asiakkaan ja hänen puolisonsa välistä vastuunjakoa maksupalvelulain 38 ja 62 §:n perusteella. Kyse on pankin vastuusta tekemästään virheestä, joka on riidaton eikä sitä ole missään vaiheessa kiistetty. Pankin huolimattomuus on tuottamuksellista.

1. Syy-yhteys

Asiakas ja hänen puolisonsa antoivat pankille tiistaina 23.4.2024 toimeksiannon ottaa heidän tililtään 15 934,80 euroa ja maksaa pois laina perjantaina 26.4. Laina maksettiinkin pois sovittuna päivänä, mutta summa veloitettiin väärältä tililtä. Asiakas ja hänen puolisonsa reklamoivat asiasta kahdesti, mutta virhettä ei korjattu. Tiistaina 30.4. asiakas ja hänen puolisonsa joutuivat pankkihuijauksen kohteeksi. Vahinko olisi ollut 15 934,80 euroa pienempi ilman pankin virhettä.

Pankki ei kiistä toimineensa sopimuksen vastaisesti ja huolimattomasti, joten asia on riidaton. Pankki kuitenkin kieltää vastuunsa sanoen ensiksi, että vahingon tulee olla syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Pankin näkemyksen mukaan virheen ja rikosvahingon väliltä puuttuu syy-yhteys. Tietysti vahinko on vahinkotapahtuman eli rikoksen suora seuraus. Pankki saattaa tarkoittaa, että vahingon tulee olla syy-yhteydessä huolimattomuuteen.

Asiakas ja hänen puolisonsa toteavat, että pankin huolimaton menettely on ollut vahingon määrän välttämätön edellytys eli syy-yhteys on selvä.

Jos pankki olisi hoitanut heidän antamansa toimeksiannon huolellisesti ja sopimuksen mukaisesti, tilillä olisi 30.4.2024 ollut 1 353,20 euroa. Tämän määrän ylittävälle vahingolle syy-yhteys pankin virheen ja rikosvahingon välillä on selvä. Toki asiakkaan puolison toimet ovat olleet yksi rikosvahingon edellytys, mutta tämä ei tee mahdottomaksi pankin toimien ja rikosvahingon välistä syy-yhteyttä, koska syitä voi olla useita.

2. Rikoksen ennakoitavuus

Ensimmäisenä varsinaisena perusteena pankki vetoaa ennakoitavuuskriteerin puuttumiseen. Pankki sanoo, ettei rikosvahinko ole ollut ennakoitavissa. Vahingonkorvausoikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluu, että palveluntarjoaja vastaa vain vahingoista, jotka ovat olleet ennakoitavissa. Maksupalvelulaissa asia on kuitenkin säädetty toisin, joten lain nimenomaiset säännökset syrjäyttävät yleisen periaatteen.

Jo muutaman vuoden ajan media ja pankit ovat kampanjanomaisesti tiedottaneet, että asiakkaiden on oltava erittäin varuillaan, koska yhä taitavammiksi kehittyvät rikolliset ovat pankkitilien uhkana. Asiakkaiden on siis koko ajan ennakoitava rikoksen mahdollisuus. Nyt pankki sanoo, ettei se ole voinut mitenkään ennakoida rikoksen mahdollisuutta. Eihän tällainen ajattelu ole mahdollista. Rikoksen ennakoitavuus täytyy arvioida symmetrisesti.

3. Vaikea ennakoitavuus tekee vahingosta välillisen

Toisena perusteena pankki vetoaa siihen, että vahinko on enintään välillinen. Väitettään pankki perustelee kahden sopimuksen kohdilla, joissa virhevastuu rajataan vain välittömiin vahinkoihin. Kysymystä selvitettäessä ei taaskaan saa unohtaa maksupalvelulakia, jonka soveltamisalasta säädetään 1 §:ssä. Lakia ei sovelleta ainoastaan maksupalvelun käyttäjän maksuihin kolmannelle, vaan myös esimerkiksi "maksajan tai maksunsaajan palveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma" (8.1 §:n 4 kohta). Tässä tapauksessa maksunsaaja oli sama kuin palveluntarjoaja.

Maksupalvelulain 69.1 §:n mukaan palveluntarjoaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka sen tämän lain tai sopimuksen vastaisesta menettelystä on aiheutunut maksupalvelun käyttäjälle. Seuraavassa momentissa rajataan vastuu välillisistä vahingoista vain tilanteisiin, joissa vahinko johtuu huolimattomuudesta palveluntarjoajan puolella. Pankin huolimattomuus on kiistatonta. Lainkohdan 3 momentissa selvennetään, mitä tarkoitetaan välillisellä vahingolla, jollainen on mm. muu samankaltainen, vaikeasti ennakoitava vahinko. Jos pankki katsoo osoittaneensa, että asiakkaan ja hänen puolisonsa kärsimä rikosvahinko on ollut vaikeasti ennakoitava, se on samalla osoittanut, että on syntynyt välillinen vahinko, josta se on vastuussa maksupalvelulain 69.2 §:n perusteella.

Sopimuksissa on kuitenkin rajattu pois pankin vastuu välillisistä vahingoista, joten on selvitettävä maksupalvelulain 69.1–3 §:n pakottavuus/dispositiivisuus. Lain 69.5 §:n mukaan palveluntarjoajan vastuu välillisistä vahingoista voidaan sulkea pois sopimuksella. Lainkohdasta ei suoraan selviä, koskeeko säännös myös palveluntarjoajan ja kuluttajan välisiä sopimuksia. Maksupalvelulain 69 § sisältyy 7 §:n (pakottavuus) 2 momentin luetteloon, jossa ovat lain dispositiiviset säännökset silloin, kun maksupalvelun käyttäjä ei ole kuluttaja. Seuraavassa momentissa luetellaan lain dispositiiviset säännökset silloin, kun maksupalvelun käyttäjä on kuluttaja. Välillisen vastuun lainkohtaa, 69 §:ää ei mainita 7.3 momentin luettelossa, joten 69.1–3 § on pakottava silloin, kun palvelun käyttäjä on kuluttaja. Pankin korvausvastuu kattaa siis maksupalvelulain mukaan myös välilliset vahingot. Sopimusehto, jolla poiketaan maksupalvelulain säännöksistä maksupalvelun käyttäjän vahingoksi, on mitätön (7.1 §).

Siltä varalta, että syy-yhteys on ollut olemassa, pankki sanoo, että vahinko on ollut vaikeasti ennakoitavissa ja siten välillinen. Asiakas ja hänen puolisonsa ovat koko prosessin ajan pyrkineet todistamaan, että rikosvahingon määrän osalta syy-yhteys on olemassa, ja rikoksen tapahtumisen olisi pitänyt olla myös pankille kohtuudella ennakoitavissa. Ennakoitavuuskriteeri sulkee pois (Mika Hemmo, Vahingonkorvausoikeus 2005 s. 315) velallisen vastuun yksilöllisistä vahingoista, joiden uhasta velallinen ei ole voinut olla selvillä. Valtakunnan uutisten ja omien tiedotteidensa perusteella pankin on täytynyt olla selvillä rikoksen uhasta. Kyse ei siis ole rikoksen tapahtumisen todennäköisyydestä, vaan rikoksen tapahtumisen uhasta. Vahinko on siis välitön.

Ratkaisukäytännöstä asiakas viittaa tuoreeseen tapaukseen FINE-075040, annettu 29.1.2025. Siinä yhteensä lähes 64 000 euron rikosvahingosta noin 11 000 euron suuruinen osa oli perustunut pankin virheeseen, joka oli vaikuttanut vahingon määrään. Tuo osa vahingosta kuului pankin vastuulle.

Kohtuuttomat ehdot, yhdenvertaisuus ja pankkien ohjeistus

1. Kohtuuttomat ehdot

Pankki on usein vedonnut sopimuksiin, jotka sulkevat pois pankin vahingonkorvausvastuun. Asiakas on tulostanut kolme sopimusta, joissa on yhteensä 24 sivua. Edes juristin koulutuksella niistä on äärimmäisen vaikeaa hahmottaa kokonaiskuvaa. Kyse ei olekaan kahden osapuolen välisistä neuvotteluista ja niiden lopputuloksesta. Sopimusten tarkoitus on yksipuolisesti rajoittaa palveluntarjoajan vastuuta, koska maksupalvelulaki on vahvistanut mittaamattomasti vahvemman osapuolen lähtökohtaisen ja laajan vastuun. Onneksi maksupalvelulaissa on säännös (7 §), jonka mukaan useimmat vastuunjakosäännökset ovat pakottavia. Muutoinhan sopimuksilla olisi vesitetty koko maksupalvelulain tavoite, joka on turvata heikomman osapuolen asemaa.

Maksupalvelun käyttäjän asemaa turvaa myös maksupalvelulain 53.1 §, jonka mukaan maksupalvelun käyttämistä koskevat ehdot eivät saa olla perusteettomia, kohtuuttomia tai syrjiviä. Suuri osa massiivisen sopimuspaketin ehdoista tähtää pankin vastuun rajoittamiseen. Ne ovat selvästi kohtuuttomia, koska ne ovat maksupalvelulain ration vastaisia.

2. Asiakkaiden yhdenvertaisuus

Pankki pahoittelee asiakkaan ja hänen puolisonsa joutumista petoksen uhriksi. Se kuitenkin kieltäytyy vastuustaan korvata vahinko vedoten yhdenvertaiseen kohteluun, joka perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön. Edellä on osoitettu, että maksupalvelulain säännökset johtavat päinvastaiseen tulokseen. Asiakkaan ja hänen puolisonsa on vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että asiaa ratkaistaessa pitäisi sivuuttaa lain selvät säännökset ja niiden tulkintaa ohjaavat lainvalmisteluasiakirjojen kohdat ja perustaa ratkaisu pelkästään sille, miten pankki katsoo asian olevan. Toisaalla viitataan lain lisäksi sopimusehtoihin. Edellä on osoitettu, että pankin vastuuta rajaavat sopimusehdot maksupalvelun käyttäjän vahingoksi ovat mitättömiä.

Kolmanneksi pankki esittää myös vastaavissa tapauksissa noudatetun ratkaisukäytännön puoltavan sitä, ettei pankki ole vastuussa rikosvahingosta. Valitettavasti ratkaisukäytäntöön vedotaan vain heittämällä sana ilman minkäänlaisia perusteluja. Jos kyseessä olisi korkeimman oikeuden prejudikaatteihin perustuva ratkaisukäytäntö, perustelu olisi validi. Asiakas ei pidä asiaa uskottavana. On epätodennäköistä, että olisi myöskään hovioikeustasoista ratkaisukäytäntöä. Käräjäoikeuksien päätöksiä saattaa olla, mutta asiakas ei sellaisia tiedä eikä hakeminen ole hänen tehtävänsä.

Ratkaisukäytäntö-termillä pankki saattaa viitata pankkien omaksumaan yhtenäiseen käytäntöön. Sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta painoarvoa varsinkaan, jos se osoitetaan vääräksi. On huono argumentti sanoa, että kohtelemme teitä väärin, koska kohtelemme kaikkia muitakin asiakkaita väärin. Jos tarkoitetaan viranomaiskäytäntöä, pankin on avattava perustelut.

Kaikkien ihmisten on nykyään käytännössä pakko ohjata rahaliikenteensä pankkeihin ja allekirjoittaa niiden laatimat sopimukset. Jo niitä kirjoitettaessa on ollut selvää, että valtaosa asiakkaista ei kykene niitä lukemaan, ymmärtämään ja sopeuttamaan käytöstään niiden mukaiseksi. Vastuusta vapautumisen tueksi pankki on usein vedonnut siihen, että asiakkaita on kohdeltava yhdenvertaisesti. Pankin ajatuksen mukaan kirjoitetaan ensin niin vaikeat sopimukset, että vain pieni vähemmistö pystyy ne ymmärtämään. Sitten asetetaan käyttäytymisen minimitaso sen mukaan ja vetäydytään sen taakse, että ymmärtämättömältä enemmistöltä on vaadittava sama kuin huippujoukolta. Asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu siis merkitsisi, ettei enemmistö edes kykenisi välttämään vastuuta vahingosta. Asia on kuitenkin päinvastoin. Koko sopimusmenettelyn rakenne on suurta enemmistöä syrjivä. Erityisen selvästi syrjintä kohdistuu eläkeläisiin, joita Suomessa on noin miljoona.

3. Pankkien ohjeistus

Edellä kerrottu koskee myös pankkien ohjeistusta rikoksen uhriksi joutumisen välttämiseksi. Suurimmalle osalle ohjeet ovat aivan liian monimutkaisia. Lisäksi ne ovat virheellisiä. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen, ettei pankki koskaan kysy tunnuslukuja puhelimessa. Tämä ei pidä paikkaansa. Jokainen puhelu pankin neuvontanumeroon alkaa pyynnöllä näppäillä käyttäjätunnus ja PIN-koodi puhelimeen asiakaspalvelun sujuvoittamiseksi. Vielä muutama vuosi sitten puhelun ottanut virkailija vielä toisti pyynnön. Ohjeiden noudattamatta jättäminen leimaa käyttäytymisen korkeintaan lievän huolimattomaksi.

Lainan korko

Pankki on nostanut 9.8.2024 alkaen yksipuolisesti lainan koron 7,762 prosenttiin, joka on täysin kohtuuton. Lisäksi se on perusteeton. Ainakaan pankki ei ole kertonut koronnoston syytä. Yksikään annuiteetti ei ole jäänyt maksamatta ajallaan. Toukokuun ja asiakkaan muistin mukaan kesäkuun maksuposteja ei maksettu, koska lainaa ei näkynyt kenenkään verkkopankissa. Oli epäselvää, oliko lainaa edes olemassa, koska se oli maksettu pois. Asiakas yritti selvittää tilannetta, mikä osoittautui mahdottomaksi. Edes pankin virkailijat eivät löytäneet lainaa järjestelmistään. Kuukausieriä ei ollut mahdollista maksaa. Heti, kun pankki yksipuolisesti palautti lainan asiakkaan puolison tyttären verkkopankkiin, asiakas ja hänen puolisonsa alkoivat maksaa annuiteetteja. Laina on asiakkaan puolison tyttären nimissä, vaikka asiakas ja hänen puolisonsa hoitavat sen maksut. Asiakkaan puolison tytär ei myöskään ole joutunut huijauksen kohteeksi. Tavallisuudesta on poikennut vain se, että pankki ei hoitanut lainan poismaksua runsas vuosi sitten, vaikka niin oli sovittu. Asiakas ja hänen puolisonsa eivät ymmärrä koronnoston perustetta.

Asiakas ja hänen puolisonsa vaativat, että kerrotun lainan korko alennetaan kohtuulliseksi eli samalle tasolle kuin heidän muidenkin lainojensa korot.

Pankin vastine

Vaatimukset

Vaatimus liittyen maksuihin asiakkaan puolison tililtä

Asiakas, asiakkaan puoliso ja asiakkaan puolison tytär (jäljempänä kaikki yhdessä ”asiakkaat”) ovat pyytäneet selvitystä asiakkaan puolison tililtä 30.4.2024 tehdyistä maksuista. Lisäksi asiakkaat ovat pyytäneet kannanottoa pankin vastuuseen vahingosta, joka on aiheutunut asiakkaan puolisolle sen seurauksena, että hänen tilillään on 30.4.2024 ollut varoja, joilla hänen on 26.4.2024, pankille annetun maksutoimeksiannon mukaisesti, ollut tarkoitus maksaa pois asiakkaan puolison tyttären luotto. Asiakkaiden näkemyksen mukaan pankin tulee korvata asiakkaan puolisolle syntynyt vahinko poistamalla luotto asiakkaan puolison tyttäreltä.

Vaatimukset liittyen asiakkaan puolison tyttären luottoon

Asiakkaat ovat vaatineet, että pankki poistaa asiakkaan puolison tyttären luoton ja palauttaa asiakkaan puolisolle veloittamansa luoton lainanhoitomaksut lainmukaisine korkoineen. Lisäksi asiakas on vaatinut pankilta 100 euron korvauksen operaattorimaksuista, joita asiakkaalle on aiheutunut asian selvittämisestä pankin kanssa.

Pankin vastaus asiakkaiden vaatimuksiin

Pankki ei jaa asiakkaiden näkemystä pankin velvollisuudesta korvata asiakkaan puolisolle aiheutunutta vahinkoa poistamalla asiakkaan puolison tyttären luotto ja palauttamalla asiakkaan puolisolta veloitetut lainanhoitokulut. Pankki katsoo, että asiakkaan puoliso on hyväksynyt kiistanalaiset maksut omilla pankkitunnuksillaan. Laki, sopimusehdot ja vastaavissa tapauksissa noudatettu ratkaisukäytäntö puoltavat sitä, että kyse ei ole ollut oikeudettomista maksutapahtumista, joista aiheutuneesta vahingosta pankin tulisi vastata.

Pankin näkemyksen mukaan pankin virhe, joka liittyi maksutoimeksiannon veloittamiseen asiakkaan puolison tyttären tililtä asiakkaan puolison tilin sijaan ei myöskään ole riittävässä syy-yhteydessä vahinkoon, joka aiheutui asiakkaan puolisolle huijaustapauksen seurauksena. Asiakkaan puolisolle aiheutunut vahinko on pankin käsityksen mukaan myös välillistä vahinkoa, jota pankki ei palveluehtojensa mukaan korvaa asiakkaalle. Asiakkaan puolison tyttären luoton osalta pankki katsoo, että luotto on palautunut voimaan alkuperäisillä ehdoilla sen jälkeen, kun pankki on asiakkaiden pyynnöstä palauttanut asiakkaan puolison tyttärelle lainan poismaksua varten veloittamansa varat. Tämän jälkeen pankilla on velan alkuperäisten ehtojen mukaisesti ollut oikeus jatkaa lainanhoitokulujen veloittamista asiakkailta.

Tapahtumainkuvaus

Maksut asiakkaan puolison tililtä

Pankin tulkinnan mukaan asiakkaan puoliso on todennäköisesti joutunut huijauksen kohteeksi 30.4.2024. Asiakkaan puoliso on oman kertomuksensa mukaan saanut huijauspuhelun pankin nimissä. Soittaja on kertonut, että asiakkaan nimiin on haettu luottoja, jotka pitää mitätöidä pankin tunnistussovelluksella.

Asiakkaan puoliso on tilin XXXXXX-XXXX48 tilinomistaja ja asiakkaalla on käyttöoikeus tiliin. Kyseiseltä tililtä on tehty 5 600 euron ja 3 500 euron maksut, joista pankki on lähettänyt asiakkaan puolison tunnistussovellukseen seuraavat vahvistus- ja lisävahvistusviestit:

30.4.2024 klo 16:04:36
”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta
Haluan maksaa
summa: 5 600,00 EUR
saaja: [X]
tilille: FI[XX XXXX XXXX XXXX XX]
päiväys: 30.4.2024
tililtä: FI[XX XXXX XXXX XXXX] 48”

Tapahtuma on vahvistettu 30.4.2024 klo 16:04:45.

30.4.2024 klo 16:05:05
”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta
Olet tekemässä maksua joka vaatii lisävahvistuksen.
Tarkasta, että alla olevat tiedot ovat oikein.
summa: 5 600,00 EUR
tilille: FI[XXXXXXXXXXXXXXXX]
saaja: [X]
tililtä: FI[XXXXXXXXXXXXXX]48”    

Tapahtuma on lisävahvistettu 30.4.2024 klo 16:05:12

30.4.2024 klo 16:26:28
”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta
Haluan maksaa
summa: 3 500,00 EUR
saaja: [X]
tilille: FI[XX XXXX XXXX XXXX XX]
päiväys: 30.4.2024
tililtä: FI[XX XXXX XXXX XXXX] 48”

Tapahtuma on vahvistettu 30.4.2024 klo 16:26:38

30.4.2024 klo 16:37:37
”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta
Olet tekemässä maksua joka vaatii lisävahvistuksen.
Tarkasta, että alla olevat tiedot ovat oikein.
summa: 3 500,00 EUR
tilille: FI[XXXXXXXXXXXXXXXX]
saaja: [X]
tililtä: FI[XXXXXXXXXXXXXX]48”

Tapahtuma on lisävahvistettu 30.4.2024 klo 16:37:44.

Asiakkaan puolison verkkopankissa on lisäksi tehty 6 488,00 euron tilisiirto asiakkaan tililtä XXXXXX-XXXX48 asiakkaan toiselle tilille XXXXXX-XXXX01. Pankki on 3.5.2024 siirtänyt varat takaisin tilille XXXXXX-XXXX48.

Asiakkaan puolison pankkitunnuksia hyödyntäen on myös aktivoitu Siirto-sovellus, joka todennäköisesti on otettu käyttöön huijarin laitteelle.

Pankki on lähettänyt asiakkaan puolison tunnistussovellukseen seuraavan vahvistusviestin Siirto-sovelluksen aktivoinnin yhteydessä:

30.4.2024 klo 16:40:46
”Haluan kirjautua palveluun Siirto
Kirjautumistunniste: XMHJ
Varmista ennen vahvistamista että sama kirjautumistunniste näkyy tunnistautumisnäkymässä.”

Tapahtuma on vahvistettu 30.4.2024 klo 16:40:53.

Siirto-sovelluksen kautta huijarit ovat vielä tehneet kaksi maksua asiakkaan puolison tililtä.

Pankki on lähettänyt asiakkaan puolison tunnistussovellukseen seuraavat vahvistusviestit maksujen osalta:

30.4.2024 klo 17:16:15
”[Pankki] Wallet pyytää vahvistusta
Haluan maksaa Siirto-maksun
summa: 1 000,00 EUR
saaja: [X]”

Tapahtuma on vahvistettu 30.4.2024 klo 17:16:36

30.4.2024 klo 17:17:57
”[Pankki] Wallet pyytää vahvistusta
Haluan maksaa Siirto-maksun
summa: 700,00 EUR
saaja: [X]”

Tapahtuma on vahvistettu 30.4.2024 klo 17:18:11.

Pankin lokitietojen mukaan asiakkaan puoliso on vahvistanut kaikki maksut tunnistussovelluksellaan, joka on otettu käyttöön 28.9.2020.

Asiakkaan puolison tyttären luoton poismaksaminen ja palauttaminen uudelleen voimaan

Asiakas on 26.4.2024 antanut pankille toimeksiannon maksaa asiakkaan puolison tyttären luotto pois omalta tililtään. Asiakkaan omalla tilillä ei ole ollut tarpeeksi varoja luoton poismaksamiseksi, mutta pankin näkemyksen mukaan asiakkaan tarkoitus on ollut maksaa pois luotto asiakkaan puolison tililtä, johon asiakkaalla on käyttöoikeus. Pankki on kuitenkin virheellisesti toteuttanut toimeksiannon siten, että varat on asiakkaan puolison tilin sijaan veloitettu velallisen, eli asiakkaan puolison tyttären omalta tililtä.

Asiakkaat ovat vaatineet virheen korjaamista ja asiakkaan puolison tytär on kertonut säilyttäneensä tilillään toisen henkilön varoja. Pankki on 14.6.2024 palauttanut asiakkaan puolison tyttärelle hänen tililtään veloittamansa varat. Samalla pankki on palauttanut luoton voimaan sen alkuperäisillä ehdoilla. Palautettuaan varat asiakkaan puolison tyttären tilille pankki on ilmoittanut hänelle palauttavansa luoton voimaan. Luoton hoitotilinä on alkuperäisessä velkakirjassa ollut asiakkaan puolison tili XXXXXX-XXXX01. Asiakkaan puolison tytär on 30.7.2024 ilmoittanut pankille, että tilin hoitotiliksi tulisi vaihtaa asiakkaan puolison tili XXXXXX-XXXX48. Asiakkaan puoliso on 31.7.2024 verkkopankkiviestillä ilmoittanut pankille, että ”En hyväksy koko veloitusta, koska se on perusteeton. Jos annuiteetti on pakko maksaa, veloitustili on [XXXXXXXXXXXX]48”.

Maksuja koskeva sovellettava lainsäädäntö ja sopimusehdot

Maksupalvelulain 38 §:n mukaan maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumustaan sovitulla tavalla. Pankki katsoo, että 30.4.2024 tehdyt maksut jäävät asiakkaan puolison vastuulle, sillä asiakas on vahvistanut ne tunnistussovelluksellaan. Tunnistussovelluksessa on ennen kunkin tilisiirron vahvistamista näkynyt maksunsaaja, summa ja kysymys haluaako asiakas suorittaa maksun. Lisäksi pankki on maksujen yhteydessä edellyttäneet maksujen lisävahvistamista tunnistussovelluksessa.

Asiakkaan ja pankin väliseen sopimukseen pankkitunnuksista on maksutapahtuman aikana sovellettu pankin pankkitunnuksilla käytettävien palveluiden yleisiä sopimusehtoja 11.2023.

Ehtojen kohdan 3.3.1 mukaan tunnistautumistiedot palvelun edellyttämällä tavalla annettuna vastaavat asiakkaan allekirjoitusta. Kaikki maksut, toimeksiannot, hakemukset, sopimukset sekä muut tahdonilmaisut ja viestit, jotka on tehty käyttäen asiakkaan tunnistautumistietoja sitovat asiakasta tai sitä, jota asiakas edustaa, sen jälkeen, kun tunnistautumistiedot on annettu pankille verkkopankkipalvelun edellyttämällä tavalla.

Vastuu pankkitunnuksilla vahvistetuista maksuista

Kun asiakas antaa pankille maksupalvelulain mukaisen suostumuksensa maksun veloittamiseen, maksu ei ole oikeudeton, vaikka maksu jälkikäteen osoittautuisi liittyneen verkkorikollisuuteen ja huijaustapaukseen. Erehtyminen maksun todellisesta luonteesta ei siirrä vastuuta maksutapahtumasta pankille, kun maksutapahtuma tehdään asiakkaan suostumuksella käyttäen maksupalvelulaissa tarkoitettua vahvaa tunnistamista.

Myös Pankkilautakunta on ratkaisukäytännössään (mm. FINE-69519-Z1W5M, FINE-070953 ja FINE-068327) vakiintuneesti katsonut, että tapauksissa, joissa rikoksen uhriksi joutunut asiakas on tullut itse hyväksyneeksi riidanalaiset maksut esimerkiksi pankin mobiilisovelluksessa, asiakas on antanut maksuille maksupalvelulain 38 §:ssä tarkoitetun suostumuksensa, jos sovelluksessa on ennen vahvistuksen antamista näkynyt vahvistettavan maksun tiedot. Pankkilautakunnan käsittelemissä tapauksissa ei ole katsottu olleen perusteita pankin vastuulle vahingosta, joka maksuista on asiakkaalle aiheutunut.

Asiakkaan puoliso on ennen kunkin maksun vahvistamista nähnyt tunnistussovelluksessa maksunsaajan nimen ja tilinumeron sekä maksun summan, joten kyseisiä maksuja ei tule maksupalvelulain ja Pankkilautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pitää oikeudettomina. Tämän johdosta pankki katsoo, että pankilla ei ole maksupalvelulain perusteella velvollisuutta korvata asiakkaan puolisolle vahinkoa, joka hänelle on aiheutunut maksuista.

Pankin asiakkaan joutuminen petoksen uhriksi on erittäin valitettavaa. Pankin on kuitenkin kohdeltava kaikkia samassa tilanteessa olevia asiakkaitaan yhdenvertaisesti. Voimassa olevasta lainsäädännöstä johtuu, että tietojenkalastelutapaukset, joissa asiakas itse hyväksyy maksun, eivät kuulu pankin taloudellisen vastuun piiriin.

Vahingonkorvausvastuu maksutoimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneen virheen johdosta

Asiakkaan puoliso on esittänyt, että pankin tulisi vastata hänelle aiheutuneesta vahingosta sen perusteella, että pankki ei ole toteuttanut maksutoimeksiantoa sovitusti, vaan veloittanut asiakkaan puolison tyttären tiliä asiakkaan puolison tilin sijaan.

Maksupalvelulain 69 §:ssä säädetään pankin velvollisuudesta korvata vahinko, joka sen virheellisestä menettelystä on aiheutunut maksupalvelun käyttäjälle. Maksupalvelulain hallituksen esityksen (HE 169/2009) sivulla 82 todetaan, että ”yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan käsillä olevan pykälän nojalla voi tulla korvattavaksi vain sellainen vahinko, joka on syy-yhteydessä palveluntarjoajan lain tai sopimuksen vastaiseen menettelyyn ja joka on ollut palveluntarjoajan kohtuudella ennakoitavissa.”

Jotta asiakas voisi saada vahingonkorvausta pankin virheen johdosta, vahingon tulee olla syy yhteydessä vahinkotapahtumaan ja vahingonaiheuttajan kannalta riittävän ennakoitava. Vastuu varallisuusvahingoista on rajoitettu vahinkoon, jonka syntyminen vahingon aiheuttamishetkellä mielletään tai pitäisi voida mieltää.

Maksutoimeksiannon toteuttamisen hetkellä ei ole ollut ennakoitavissa tai miellettävissä, että asiakkaan puoliso tulisi myöhemmin menettämään maksutoimeksiannon kohteena olleet varat huijaustapauksessa hyväksymällä itse huijareiden luomat maksut. Tämän vuoksi pankki katsoo, että riittävää ja välttämätöntä syy-yhteyttä tai ennakoitavuutta virheellisen maksutoimeksiannon toteuttamisen ja asiakkaalle syntyneen taloudellisen vahingon välillä ei voida katsoa olevan. Vahingon välttämättömiä edellytyksiä ja oikeudellisesti relevantteja tapahtumia ovat olleet asiakkaan puolison toimet, eli asiakkaan puolisosta itsestään riippuva ja hänen kontrolloitavissaan oleva toiminta. Vahingon määrä on ollut riippuvainen siitä, minkä suuruisia maksutapahtumia asiakkaan puoliso on vahvistanut tehtäväksi tililtään ulkopuoliselle taholle.

Mikäli vastoin pankin näkemystä asiassa katsottaisiin, että riittävä ja välttämätön syy-yhteys pankin virheen ja asiakkaan puolisolle aiheutuneen taloudellisen vahingon välillä on ollut olemassa, asiakkaan puolisolle aiheutunut vahinko on ollut välillistä vahinkoa. Maksupalvelulain 69 §:n 4 momentin mukaan "palveluntarjoajan vastuu maksutoimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneella virheellä tai laiminlyönnillä aiheutetusta välillisestä vahingosta voidaan sopimuksella sulkea pois tai sitä voidaan rajoittaa."

Maksupalvelulain hallituksen esityksen (HE 169/2009) sivulla 82 todetaan, että maksupalvelulain 69 ”pykälän 4 momentin mukaan palveluntarjoajan vastuu 2 momentissa tarkoitetusta välillisestä vahingosta voidaan nykyistä käytäntöä vastaavasti sopimuksella sulkea pois tai sitä voidaan rajoittaa. Säännös soveltuu riippumatta siitä, onko maksupalvelun käyttäjä kuluttaja vai elinkeinonharjoittaja." Sekä tiliehtojen kohdan 15., että maksujenvälitystä koskevien ehtojen kohdan 16. mukaan pankki ei vastaa maksutoimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneen virheen tai laiminlyönnin vuoksi tilinomistajalle aiheutuneista mahdollisista välillisistä vahingoista, kuten vahingosta, jota pankki ei voi ennakoida.

Pankki ei ole tiliehtojen kohdassa 15., tai maksujenvälitystä koskevien ehtojen kohdassa 16. poikennut maksupalvelulain 69 §:n säännöksistä vaan käyttänyt kyseisen pykälän 4 momentissa säädettyä oikeuttaan sulkea sopimuksella pois vastuutaan välillisistä vahingoista.

Tämän vuoksi pankki katsoo, että pankilla ei ole virheen vuoksi velvollisuutta korvata asiakkaan puolisolle aiheutunutta vahinkoa.

Luoton palauttaminen luoton poismaksun peruuntuessa

Asiassa on riidatonta, että asiakkaat ovat vaatineet pankkia palauttamaan lainan poismaksamiseksi virheellisesti asiakkaan puolison tyttären tililtä veloittamansa määrän. Pankki on suostunut asiakkaiden vaatimukseen. Luoton poismaksun peruuntuessa asiakkaan pyynnöstä pankki on peruuttanut luoton takaisinmaksun järjestelmissään ja palauttanut luoton voimaan velkakirjan alkuperäisillä ehdoilla.

Pankki katsoo, että velallisen velvollisuudet velkakirjan alla ovat jatkuneet varojen palauttamisen ja luoton poismaksun peruuntumisen jälkeen velkakirjan alkuperäisten ehtojen mukaisesti. Tämän johdosta pankilla on ollut oikeus veloittaa luoton lainanhoitokuluja asiakkaan puolison tililtä alkuperäisen velkakirjan ehtojen mukaisesti. Asiakkaan puolison tyttären pyynnöstä ja asiakkaan puolisolta saadun ilmoituksen perusteella pankki on myöhemmin vaihtanut luoton hoitotiliksi toisen asiakaan puolison tilin.

Korvaus asiakkaille huonosta asiakaskokemuksesta

Pankki pahoittelee virhettään maksutoimeksiannon toteuttamisessa ja asiakkaiden huonoa asiakaskokemusta. Pankki korvaa asiakkaalle, asiakkaan puolisolle ja puolison tyttärelle kullekin 150 euroa asian selvittämisetä aiheutuneesta vaivasta. Asiakkaiden esittämien muiden korvausvaatimusten osalta pankki katsoo, että pankki ei ole korvausvelvollinen asiassa.

Asiakkaan puolison tyttären lainan koron alentamista koskeva vaatimus

Asiakas on ilmoittanut, että pankki on 9.8.2024 alkaen yksipuolisesti nostanut asiakkaan puolison tyttären lainan koron 7,762 prosenttiin, joka asiakkaan mukaan on täysin kohtuuton ja perusteeton. Lisäksi asiakas on ilmoittanut, että pankki ei ole kertonut koronnoston syytä. Asiakas vaatii että, lainan korko alennetaan kohtuulliseksi eli samalle tasolle kuin asiakkaiden muiden lainojen korot.

Pankki katsoo, että asiakkaan puolison tyttären lainan korko on määräytynyt lainaehtojen mukaisesti, eikä pankki näe perusteita lainan koron muuttamiselle. Asiakkaalla on nimissään asuntolainoja, kun taas asiakkaan puolison tyttären laina on vakuudeton kulutusluotto. Asuntolainojen ja vakuudettomien kulutusluottojen hinnoittelu on eri. Pankki on palauttanut asiakkaan puolison tyttären lainan samanlaiseksi kuin se oli ennen kuin se virheellisesti maksettiin takaisin asiakkaan puolison tyttären tililtä. Lainan viitekorko on Euribor 12 kk ja lainan marginaali on 4,57 %. Asiakkaan puolison tyttären lainan koron muutos 9.8.2024 on johtunut lainan viitekoron tarkistamisesta lainaehtojen mukaisesti.

Selvitykset

Tapausta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Pankin pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleiset sopimusehdot 11.23
- Pankin tilin yleiset ehdot, yksityishenkilöt 10.18
- Pankin euromaksualueella välitettävien euromaksujen yleiset ehdot 10.2018

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on ensin ratkaistava, voidaanko asiakkaan puolison katsoa antaneen maksupalvelulain 38 §:ssä tarkoitetun suostumuksensa ko. maksutapahtumille vai onko maksutapahtumia pidettävä oikeudettomina. Mikäli tapauksessa katsotaan olevan kyse suostumuksen antamisesta, on Pankkilautakunnan ratkaistava, onko pankin virheellinen toiminta asiakkaan antaman maksutoimeksiannon toteuttamisessa aiheuttanut asiakkaalle vahingon, jonka pankki olisi velvollinen korvaamaan.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Maksupalvelulain (290/2010) 38 §:n 1 momentin mukaan

Maksutapahtuma saadaan toteuttaa vain maksajan suostumuksella. Maksutapahtumaa pidetään oikeudettomana, jollei maksaja ole antanut siihen suostumustaan sovitulla tavalla.

Maksupalvelulain 69 §:n mukaan

Palveluntarjoaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka sen tämän lain tai sopimuksen vastaisesta menettelystä on aiheutunut maksupalvelun käyttäjälle.

Maksupalvelun käyttäjälle aiheutuneen välillisen vahingon palveluntarjoaja on kuitenkin velvollinen korvaamaan vain, jos vahinko johtuu huolimattomuudesta palveluntarjoajan puolella.

Välillisenä vahinkona pidetään:
1) tulon menetystä, joka maksupalvelun käyttäjälle aiheutuu palveluntarjoajan virheellisen menettelyn tai siitä johtuvien toimenpiteiden vuoksi;
2) vahinkoa, joka johtuu muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta; ja
3) muuta samankaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

Pankin pankkitunnuksilla käytettävien palvelujen yleisten sopimusehtojen kohdan Tunnistautuminen verkkopankkipalveluun mukaan

Tunnistautumistiedot palvelun edellyttämällä tavalla annettuna vastaavat asiakkaan allekirjoitusta. Kaikki maksut, toimeksiannot, hakemukset, sopimukset sekä muut tahdonilmaisut ja viestit, jotka on tehty käyttäen asiakkaan tunnistautumistietoja sitovat asiakasta tai sitä, jota asiakas edustaa, sen jälkeen, kun tunnistautumistiedot on annettu pankille verkkopankkipalvelun edellyttämällä tavalla.

Pankin yksityishenkilöiden tilin yleisten ehtojen kohdan Vahingonkorvausvastuu mukaan

Pankki on velvollinen korvaamaan tilinomistajalle ainoastaan sen välittömän vahingon, joka on aiheutunut pankin maksupalvelulain tai tilisopimuksen vastaisesta menettelystä. Pankki korvaa tällöin ainoastaan aiheutuneen korkotappion sekä vahingon selvittämisestä aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset sekä palauttaa perimänsä palvelumaksut vain siltä osin, kuin ne kohdistuvat vahinkoa aiheuttaneeseen laiminlyöntiin tai virheeseen.

Pankki vastaa tilinomistajalle huolimattomuudella aiheuttamastaan välillisestä vahingosta ainoastaan, kun kyse on maksupalvelulaissa säädettyjen tai sen perusteella tässä tilisopimuksessa sovittujen velvoitteiden vastaisesta menettelystä. Pankki ei kuitenkaan vastaa maksutoimeksiannon toteuttamisessa tapahtuneen virheen tai laiminlyönnin aiheuttamasta välillisestä vahingosta.

Välillisenä vahinkona pidetään pankin virheellisestä menettelystä tai siitä aiheutuvien toimenpiteiden vuoksi aiheutunutta tulon menetystä, muuhun sopimukseen perustuvasta velvoitteesta johtuvaa vahinkoa tai muuta näihin rinnastettavaa vahinkoa.

Tilinomistajalla ei ole oikeutta saada pankilta korvausta, jollei hän ilmoita virheestä pankille kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Pankin euromaksualueella välitettävien euromaksujen yleisten ehtojen kohdan Vahingonkorvausvastuu ja vastuun rajoitukset mukaan

Maksupalvelun käyttäjän pankki on velvollinen korvaamaan käyttäjälle näiden ehtojen 12 kohdassa tarkoitettujen korkojen ja kulujen lisäksi ainoastaan sen välittömän vahingon, joka on aiheutunut käyttäjän pankin maksupalvelulain tai näiden ehtojen vastaisesta menettelystä maksua välitettäessä. Tällaisia välittömiä vahinkoja ovat käyttäjälle virheen tai laiminlyönnin selvittämisestä aiheutuneet välttämättömät selvittelykustannukset. Maksupalvelun käyttäjällä ei ole oikeutta saada pankiltaan korvausta välittömästä vahingosta, jollei käyttäjä ilmoita virheestä pankilleen kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita.

Maksupalvelun käyttäjä vastaa kaikista vahingoista, jotka aiheutuvat siitä, että pankki ei maksutoimeksiannon toteuttamiseen tarvittavien varojen puuttumisen, käteismaksun kohteena olevan käteisen rahan väärennösepäilyn, tilisopimuksen päättymisen tai tilinkäytön estämisen vuoksi pysty välittämään maksua sekä vahingoista, jotka maksupalvelun käyttäjä on aiheuttanut lain tai sopimuksen vastaisella toiminnallaan.

Maksajan pankki, välittäjäpankki tai maksunsaajan pankki ei vastaa maksujenvälityksessä tapahtuneen virheen tai laiminlyönnin vuoksi maksupalvelun käyttäjälle tai kolmannelle aiheutuneista mahdollisista välillisistä vahingoista, kuten saamatta jääneestä tuotosta, voitosta tai vahingosta, jota pankki ei voi ennakoida.

Maksupalvelun käyttäjän on ryhdyttävä kohtuullisiin toimenpiteisiin vahinkonsa rajoittamiseksi.

Jos maksupalvelun käyttäjä laiminlyö tämän, hän vastaa itse vahingosta tältä osin. Lain tai näiden ehtojen vastaisen menettelyn perusteella käyttäjälle suoritettavaa vahingonkorvausta voidaan sovitella, jos se on kohtuuton ottaen huomioon rikkomuksen syy, maksupalvelun käyttäjän mahdollinen myötävaikutus vahinkoon, maksupalvelusta suoritettava vastike, pankin mahdollisuudet ennakoida ja estää vahingon syntyminen sekä muut olosuhteet.

Asian arviointi

Asiakkaan puolison menettelyn arviointi

Pankin asiassa antamien selvitysten mukaan 30.4.2024 suoritetut 5 600 euron ja 3 500 euron suuruiset tilisiirrot, Siirto-sovelluksen aktivointi sekä 1 000 euron ja 700 euron suuruiset Siirto-maksut on vahvistettu asiakkaan puolison omalla pankin tunnistussovelluksella, joka on aktivoitu käyttöön 28.9.2020. 5 600 euron ja 3 500 euron maksut on myös lisävahvistettu kyseisellä pankin tunnistussovelluksella. Pankkilautakunnalla ei ole syytä epäillä pankin esittämän pankin järjestelmätietoihin perustuvan selvityksen paikkansa pitävyyttä.

Pankkilautakunta katsoo selvitetyksi, että asiakkaan puoliso on vahvistanut ko. tilisiirrot, Siirto-sovelluksen aktivoinnin ja Siirto-maksut pankin tunnistussovelluksella.

Tunnistussovelluksessa on ennen tilisiirtojen vahvistuksien antamista lukenut asianmukaisesti ”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta Haluan maksaa” ja lisäksi on näytetty maksun summa sekä saajan tilinumero ja nimi. Tilisiirtojen toteuttaminen on edellyttänyt myös pankin tunnistussovelluksessa annettuja lisävahvistuksia. Lisävahvistuspyynnöissä on asianmukaisesti kerrottu ”[Pankki] Netbank pyytää vahvistusta Olet tekemässä maksua joka vaatii lisävahvistuksen. Tarkasta, että alla olevat tiedot ovat oikein.” ja lisäksi on näytetty maksun summa sekä saajan tilinumero ja nimi.

Tunnistussovelluksessa on Siirto-sovelluksen aktivoinnin yhteydessä lukenut asianmukaisesti ”Haluan kirjautua palveluun Siirto Kirjautumistunniste: XMHJ Varmista ennen vahvistamista että sama kirjautumistunniste näkyy tunnistautumisnäkymässä.” Lisäksi tunnistussovelluksessa on ennen Siirto-maksujen vahvistuksien antamista lukenut asianmukaisesti ”[Pankki] Wallet pyytää vahvistusta Haluan maksaa Siirto-maksun” ja lisäksi on näytetty maksun summa ja saajan nimi.

Pankkilautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että tapauksissa, joissa rikoksen uhri on huijattuna tullut itse hyväksyneeksi riidanalaiset maksut esimerkiksi omassa puhelimessaan olevalla pankin mobiilisovelluksella ja sovelluksessa on ennen vahvistuksen antamista näkynyt vahvistettavan maksun tiedot, ei pankkia ole suositettu hyvittämään asiassa aiheutunutta vahinkoa asiakkaalle. Näissä tapauksissa on katsottu, että vaikka asiakas on antanut maksujen vahvistukset rikollisten harhaan johtamana, on hän kuitenkin itse antanut maksuille maksupalvelulain 38 §:ssä ja sovellettavissa ehdoissa tarkoitetun suostumuksensa, eivätkä kyseessä olevat maksutapahtumat tällöin ole maksupalvelulaissa tarkoitetulla tavalla oikeudettomia. Tämän vuoksi käsillä ei ole myöskään ollut perusteita pankin vastuulle maksuista asiakkaalle aiheutuneesta vahingosta.

Vaikka asiakkaan puoliso on antanut em. vahvistukset tilisiirroille ja Siirto-maksuille tultuaan rikollisten har­haan johtamaksi, tällä ei ole merkitystä asiakkaan puolison ja pankin välisessä suhteessa. Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaan puoliso on antanut maksutapahtumille maksupalvelulain 38 §:ssä tarkoitetun suostumuksensa maksutapahtumien toteuttamiseen ja lisävahvistuksensa tilisiirtoja koskevien maksutoimeksiantojen toteuttamiselle. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, etteivät kyseessä olevat maksutapahtumat ole maksupalvelulaissa tarkoitetulla tavalla oikeudettomia ja ettei käsillä siten ole lähtökohtaisesti perusteita pankin vastuulle maksuista asiakkaan puolisolle aiheutuneesta vahingosta.

Vahingonkorvausvastuun arviointi

Pankkilautakunta toteaa, että sopimusoikeudellinen korvausvastuu edellyttää pääsääntöisesti virhettä, syy-yhteyttä vahingon ja korvausvelvolliseksi väitetyn tuottamuksellisen menettelyn välillä sekä toteutunutta tai muutoin lopullista vahinkoa.

Nyt arvioitavassa asiassa on riidatonta, että pankki on toiminut virheellisesti toteuttaessaan asiakkaan lainanmaksua koskeneen maksutoimeksiannon veloittamalla summan asiakkaan puolison tyttären tililtä asiakkaan puolison tilin sijaan. Arvioitavaksi jää, onko pankin virheellinen toiminta aiheuttanut asiakkaalle asiakkaan korvattavaksi vaatiman vahingon. Lautakunta toteaa näyttötaakan aiheutuneesta vahingosta olevan lähtökohtaisesti vaatijalla.

Pankki on katsonut, että maksutoimeksiannon toteuttamisen hetkellä ei ole ollut ennakoitavissa tai miellettävissä, että asiakkaan puoliso tulisi myöhemmin menettämään maksutoimeksiannon kohteena olleet varat huijaustapauksessa hyväksymällä itse huijareiden luomat maksut.

Asiakas on todennut, että pankin huolimaton menettely on ollut vahingon määrän välttämätön edellytys eli syy-yhteys on selvä. Jos pankki olisi hoitanut asiakkaan antaman maksutoimeksiannon huolellisesti ja sopimuksen mukaisesti, tilillä olisi 30.4.2024 ollut 1 353,20 euroa. Tämän määrän ylittävälle vahingolle syy-yhteys pankin virheen ja rikosvahingon välillä on asiakkaan mukaan selvä.

Pankkilautakunta katsoo, että pankin toiminta eli se, että lainan poismaksuun tarkoitettu summa on veloitettu väärältä tililtä, ei ole aiheuttanut rikollisten alulle laittamia, asiakkaan puolison vahvistamia maksuja eikä siten maksuista asiakkaalle ja asiakkaan puolisolle aiheutunutta vahinkoa. Rikollisten tekemien maksujen toteutuminen on ollut mahdollista siksi, että asiakkaan puoliso on vahvistanut maksut tunnistussovelluksellaan. Pankkilautakunta katsoo, että aiheutuneen vahingon ja pankin toiminnan väliltä puuttuu korvausvastuun edellyttämä syy-yhteys.

Näin ollen, vaikka pankki on toiminut virheellisesti toteuttaessaan asiakkaan lainanmaksua koskeneen maksutoimeksiannon veloittamalla summan asiakkaan puolison tyttären tililtä asiakkaan puolison tilin sijaan, Pankkilautakunta katsoo asiassa jääneen osoittamatta, että pankin toiminta olisi syy-yhteydessä asiakkaan puolisolle rikollisten alulle laittamista maksuista aiheutuneeseen vahinkoon. Asiassa ei ole tämän vuoksi tarpeen arvioida tarkemmin muita vahingonkorvausvastuuseen vaikuttavia seikkoja.

Lopputulos

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Pöntinen

Jäsenet:
Atrila
Piilo
Punakivi
Tervonen