Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:lle on 11.3.2024 päivätyllä korvauspäätöksellä myönnetty oikeusturvaetu autokauppaa koskevaan riita-asiaan. A oli ostanut ajoneuvon 27.2.2024 autoliike X Oy:ltä 6 400 euron kauppahinnalla. Kaupanteon jälkeen autossa ilmeni vikoja ja A vei auton tutkittavaksi. Vikadiagnoosin mukaan auto venttiilikoppa vuoti öljyä, yksi ruiskusuutin vaikutti vuotavan ja moottorin takaosasta vuoti jäähdytysnestettä. A ja X Oy eivät päässeet yhteisymmärrykseen virheen olemassaolosta taikka sen seurauksista, ja A otti asiamiehen hoitamaan asiaansa 12.3.2024 toimeksiantosopimuksella. Asiassa solmittiin 3.5.2024 sovintosopimus, jonka mukaan X Oy ostaa ajoneuvon A:lta 4 700 euron kauppahinnalla ja osapuolet vastaavat itse omista asiamieskuluistaan.

Sovintosopimuksen tekemisen jälkeen A:n asiamies toimitti vakuutusyhtiöön laskun, jonka loppusumma oli 6 723,90 euroa sisältäen arvonlisäveron. Lasku koostui toimenpiteistä ajalta 13.3.2024-6.5.2024 sisältäen 21,25 tuntia asiamiehen työtä 250 euron (+ alv) tuntiveloituksella sekä 110 euron (+ alv) kulun.

Vakuutusyhtiö hyväksyi 21.8.2024 tekemällään korvauspäätöksellä asiamiehen laskusta 4 960 euroa, jolloin A:n omavastuu huomioiden yhtiö maksoi asiassa 3 968 euron korvauksen. Lisäksi yhtiö maksoi viivästyskorkoa ajalta 18.9.2024-22.8.2024 5,06 euroa. Korvauspäätöksessään yhtiö katsoi, ettei asiamiehen lasku kokonaisuutena arvioiden ollut kohtuullinen ottaen huomioon asian vaikeus, laajuus, asiamiehen työn määrä ja laatu, vastaavissa asioissa yleensä tuomitut kulut sekä riidanalaisen etuuden arvo. Kyseessä oli oikeudellisesti tavanomainen ja yksinkertainen autokauppariita, joka ei vaadi asiamieheltä erityistä juridista osaamista tai erityisiä toimenpiteitä, jotka oikeuttaisivat tavanomaisesta poikkeavaan kustannusten määrään. Riita saatiin hyvin nopeasti sovittua. Lisäksi yleensä vastaavissa asioissa maksettu tai tuomittu määrä on huomattavasti pienempi kuin asiamiehen lasku.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii, että vakuutusyhtiö suorittaa asiamiehen laskusta oikeusturvavakuutuksen enimmäiskorvausmäärän 10 000 euroa viivästyskorkoineen.

Valituksessaan A toistaa tapahtumatiedot ja toteaa, että vakuutusyhtiön maksupäätöksestä ei riittävällä tarkkuudella ilmene, millä perusteella vakuutuksenantajalla on oikeus rajata maksettavaksi tulevaa korvausta ja korvattavia kustannuksia myönteisen korvauspäätöksen myöntämisen jälkeen. Näin ollen oikeusturvapäätöksen rajoituksia on pidettävä epäselvinä vakuutuksenottajan näkökulmasta eikä hän näin ollen pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta ja näin myös varautumaan kyseisen summan maksamiseen.

Valituksessa todetaan, että vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään ottanut kantaan asian todelliseen laajuuteen ja vaativuuteen. Päätöksestä jää myös epäselväksi, mitkä toimenpiteet vakuutuksenantajan näkemyksen mukaan eivät ole olleet välttämättömiä. A:ta edustanut lakiasiaintoimisto on erikoistunut nimenomaan kuluttajariitoihin ja se on hoitanut vastaavanlaisia autokauppariitoja yli 1 000 viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kaikissa tapauksissa on ollut myös oikeusturvavakuutus mukana eikä koskaan aiemmin ole katsottu, että laskutetut toimenpiteet eivät olisi olleet vakuutusehtojen mukaisia. Näin ollen vakuutuksenantajan on katsottava muuttaneen korvauskäytäntöään vakuutuksenottajan vahingoksi. Tällainen muutos olisi valituksen mukaan tehtävä ehtoja muuttamalla eikä tulkitsemalla niitä eri tavalla.

Valituksen mukaan tavanomaisenkaan kaltaiset autokauppariidat eivät ole yleisesti arvioiden keskimääräistä helpompia. Tähän liittyen valituksessa kritisoidaan myös Suomen autokauppariidoista vastuussa olevia viranomaistahoja, joiden ohjeistukset ja käytännöt ovat jatkuvasti ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Näin ollen kuluttaja ei siten voi olla varma siitä, että muun muassa kuluttajariitalautakunta noudattaisi voimassaolevaa kuluttajansuojalakia. Tämän vuoksi kuluttajan onkin usein turvauduttava oikeudelliseen apuun riita-asiansa hoitamiseksi. Myös suomalaisten alioikeuksien tuomiot autokauppariitoja koskevissa asioissa liittyen esimerkiksi virheen vähäisyyden arviointiin poikkeavat esimerkiksi muiden EU-maiden käytännöstä. Kuluttaja on omia oikeuksiaan suojatakseen lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa ja tämän vuoksi onkin ominaista, että asiamiehen työ muodostuu pitkälti neuvotteluista ja yhteydenpidosta sekä vaatimusten ja vastineiden laatimisesta. Näin ollen sovinnon löytäminen on kuluttajan näkökulmasta edullisin vaihtoehto sekä taloudellisesti että ajallisesti. Juuri autokauppariidoille on ominaista, että ne vaativat laajoja neuvotteluita vastapuolen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Ottaen huomioon kuluttajariitojen toimintaympäristö, kuluttajan heikko asema ja sovinnonhakuinen menettelytapa, asiamiehen toimenpiteet ovat tässä tapauksessa laajuudeltaan kohtuulliset. Lisäksi valituksessa todetaan, että useasti autoriidoissa on usein selvää, että autossa on jokin tietty vika. Riita koskeekin usein sitä, kuka on vastuussa tällaisesta viasta. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ostaja ja myyjä ovat olleet erimielisiä siitä, onko ajoneuvossa edes vikaa. Molemmat osapuolet ovat esittäneet korjaamoiden vastakkaisia kertomuksia siitä, onko autossa vika vai ei. Asia on siis ollut varsinkin teknisesti vaikea, ja tästä syystä ajoneuvoon on tilattu tavarantarkastus. Tämän tarkastuksen jälkeenkin, ovat myyjän kanssa käydyt sovintoneuvottelut olleet erityisen haastavia ja pitkäkestoisia. A katsoo, että vakuutuksenantaja on sivuuttanut yllä mainitun kuluttajariitojen luonteen arvioidessaan laskun kohtuullisuutta ja on perustanut päätöksensä summittaiseen arvioon asian laajuudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä.

Valituksessa todetaan, että yhteydenpitoa asiakkaan kanssa on tapahtunut laskun mukaan yhteensä kahdeksan kertaa ja vastapuolen kanssa kuusi kertaa. Yhteydenpidot ovat tapahtuneet joko puhelimitse tai sähköpostitse ja ne on kaikki laskutettu minimilaskutuksen (0,25 h) mukaisesti. Toimeksianto on ollut aktiivinen ajalla 13.3.2024–6.5.2024. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti hyväksytty, että pienin laskutettava toimenpide on 0,25 tuntia. Laskutus on näin ollen noudattanut oikeuskäytäntöä. Tältä osin valituksessa vedotaan myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-049906. Valituksessa katsotaan myös, ettei vakuutusyhtiöllä ole perusteita leikata korvaussummaa sen perusteella, että riita on sovittu nopeasti, varsinkaan selvittämättä ja tietämättä yhteydenottojen sisältöjä ja merkitystä asian hoidolle. Poikkeuksellisen nopea asian sopiminen tarkoittaa, että asia on hoidettu varsin tehokkaasti. Tämä on vaikuttanut asiakkaan laskuun nimenomaan sitä pienentävästi. Tällaisen asian tehokkaan hoitamisen on katsottu oikeudenkäytössä olevan tavoiteltava asia. Se tarkoittaa, että asia on kustannustehokkaasti ratkaistu. Lisäksi todetaan, ettei asiamies voi vaikuttaa siihen, kuinka sovintohaluisia osapuolet ovat.

A tuo esille, että asiassa on saavutettu sovinto, jossa vakuutuksenottajan auto on myyty takaisin myyjälle. Sovintoon pääsemiseksi asiassa on jouduttu käymään neuvotteluita vastapuolen kanssa ensin mahdollisesta korjauksesta ja sen jälkeen muista vaihtoehdoista, kun korjauksesta ei ole päästy sovintoon. Neuvottelut ja yhteydenotot asiamiehen ja vakuutuksenottajan välillä ovat olleet välttämättömiä ja keskeisiä asian hoitamisen kannalta. Sovintosopimuksen laatiminen on edellytys asian loppuunsaattamiseksi ja uusien riitatilanteiden välttämiseksi. Asiamiehen käyttämää aikaa onkin pidettävä kohtuullisena eikä se poikkea millään tavalla siitä ajasta, joka tavanomaisesti tämän tyyppisessä riidassa käytetään sovintosopimuksen laatimiseen. Koska tapauksessa ei päästy sovintoon kaupan purkamisesta, olisi A:n tullut seuraavaksi saattaa kuluttajariitalautakunnan tai käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Molemmissa tapauksissa ratkaisua olisi joutunut odottamaan noin vuodesta kahteen vuoteen. Myös oikeudenkäyntikulut vastaavissa asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen tavanomaisesti 15 000–20 000 euroa. Kotimaisen oikeuskäytännön nojalla vastaavissa tapauksissa autossa on katsottu olevan virhe ja kuluttajalla usein olevan oikeus kaupanpurkuun, jolloin tässä tapauksessa maksettavana olisi ajoneuvon 6 400 euron kauppahinta ja mahdollinen seisonta-ajan korvaus. Näin ollen asiamiehen lasku ei ole tässä tapauksessa kohtuuton suhteessa samanlaisissa tapauksissa yleensä maksettuihin taikka tuomittuihin kuluihin. A myös katsoo, ettei asiamiehen lasku ole kohtuuton suhteessa asian riidanalaiseen etuuteen taikka vastapuolelle esitettyyn kuluvaatimukseen, ottaen huomioon, että vastapuolelta on vaadittu kaupanpurkua, vianmäärityskuluja sekä asiamieskustannuksia.

A vaatii myös, että vakuutusyhtiön tulisi maksaa viivästyskorkoa vähintään ajalta 1.6.-22.8.2024. Lasku on päivätty 6.5.2024 ja toimitettu pian tämän jälkeen vakuutusyhtiölle toukokuun 2024 aikana. Vakuutusyhtiö on antanut korvauspäätöksensä 21.8.2024 eli yli kolme kuukautta laskun päiväyksen jälkeen. Vakuutusyhtiö on maksanut viivästyskorkoa ajalta 18.8.-22.8.2024. Viivästyskorko tulee maksaa viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutusyhtiö on saanut tarpeelliset tiedot korvauksen maksua varten. Vakuutusyhtiö ei ole tässä tapauksessa kysynyt lisätietoja maksua varten.

Vaatimuskirjeen laatimiseen käytetyn ajan osalta A toteaa, että yhdeksän sivun pituisesta vaatimuksesta arviolta sivun verran koskettaa kuluttajansuojalain taikka hallituksen esityksen ’’referointia’’. Tällainen lain sekä lainesitöiden referointi on erityisen tarpeellista, kun vaatimuksen vastaanottaja on autokauppias, ei lakimies. Tällöin vastapuolelle on tuotava esiin vaatimuksen perusteet niin laissa, kuin lain esitöissäkin. Vaatimuksessa on käytetty huomattava määrä ajasta nimenomaan kuluttajansuojalain ja sitä koskevan hallituksen esityksen soveltamiseen kyseisessä tapauksessa eli toisin sanoen siihen, kuinka lainsäännökset tosiasiassa esiintyvät nyt käsillä olevassa tapauksessa. Sovintosopimuksen laatimisen käytetyn ajan osalta A toteaa, että sovintosopimukseen perustuva aika ei perustu tapahtumakuvauksen kirjoittamiseen, vaan nimenomaan sovinnon ehtojen laatimiseen. Asiassa on käytetty paljon aikaa siihen, että sovinnon ehdot mahdollisimman tehokkaalla tavalla takaisivat vakuutuksenottajan oikeudet muun ohella siten, että käytännönseikoista on sovittu riittävällä tarkkuudella. Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on paljoksunut yhteydenpidon määrää asiakkaaseen, A katsoo, että kolme yhteydenpitoa: esimerkiksi saapunut viesti, lähtevä viesti sekä soitto, on määrällisesti hyvin vähän yhteydenpitoa yhden päivän aikana. Eikä tällaisen määrän ole katsottava olevan kohtuuton. Asiamiehen tehtäviin ei myöskään kuulu turha yhteydenpito.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lisäkirjelmässä A tarkentaa vaatimustaan siten, että A vaatii vakuutusyhtiötä suorittamaa oikeusturvavakuutuksesta esitetyn asiamieslaskun mukaisena viivästyskorkoineen. Lisäksi A toteaa asiakirjoihin tutustumiseen käytetyn ajan osalta, että tässä tapauksessa kauppakirjaan on merkitty erilaisia ehtoja, joilla on ollut suuri merkitys asian juridiseen puoleen ja asiamiehen on täytynyt perehtyä ehtojen merkitykseen. Esimerkkinä kauppakirjasta löytyvä maininta ”auto myydään korjattavaksi”. Tällainen ehto vaatii ensinnäkin juridista osaamista. Asiamiehen tulee tunnistaa, että ehdolla myyjä on pyrkinyt rajoittamaan vastuutaan auton kunnosta, mutta joka ei nykyisen kuluttajansuojalain nojalla sellaisenaan rajoita myyjän vastuuta virheestä. Kauppakirjan lisäksi asiamiehen on tullut perehtyä vikadiagnoosiin sekä asiassa käytyyn yhteydenpitoon. Asiassa osapuolten yhteydenpitoa on kahdeksan sivun verran, johon asiamiehen on tullut perehtyä, sekä selvittää tämän oikeudelliset vaikutukset, kuten reklamaation oikea-aikaisuus.

A toimittaa FINElle lisäselvityksenä A:n ja X Oy:n välillä käydyn kirjeenvaihdon, autokauppaa koskevan luovutuskirjan sekä autokorjaamon 4.3.2024 päivätyn diagnoosin. Lisäkirjelmässä vakuutusyhtiön lisävastineeseen koskien edellä mainittuja lisäselvityksiä selvitetään tarkemmin alkuvaiheen toimenpiteiden sisältöä. Lisäkirjelmässä selostetaan mitä kaikkea sisältyy materiaalin hankintaan ja asiakirjoihin tutustumiseen (1,25 tuntia), toimeksiannon vastaanottamiseen (1,5 tuntia), asiaan perehtymiseen (2,25 tuntia) ja oikeudelliseen arvioon (1,25 tuntia). Kirjelmässä todetaan, että toimeksiannon hoitaminen alkaa kattavalla materiaalin hankinnalla ja lyhyellä asiakirjoihin tutustumisella. Asiakkaalle kerrotaan mitä asiakirjojan asian hoitaminen vaatii ja miksi. Asiakkuus perustetaan kahteen tietojärjestelmään ja muun muassa asiakkaan oikeusavun tarpeellisuus arvioidaan. Toimeksiannon vastaanottamiseen sisältyy esimerkiksi asiakkaan vahva tunnistautuminen, toimeksiantovahvistuksen ja valtakirjan laatiminen, rahanpesun estämiseen liittyvä selvitys sekä perusteellinen esteellisyysselvitys. Asiaan perehtyminen koostuu muun muassa kauppakirjan ja myynti-ilmoituksen tarkastelusta, kaupan kohteen teknisestä arvioinnista sisältäen esimerkiksi vikadiagnoosin perehtymisen, reklamaation ja myyjän kanssa käydyn yhteydenpidon analysointi, vahingonkorvausten arviointi sekä sovintovaihtoehtojen arviointi. Asian oikeudellinen arvio sisältää muun muassa tapauksen seikkojen vaikutuksen arvioinnin ostajan oikeudelliseen asemaan. Tässä tapauksessa arviointiin vaikutti muun muassa se, että auton vika johti käytännössä ajoneuvon ajokelvottomuuteen, koska ajoneuvo ei läpäisi katsastusta. Lisäksi oikeudelliseen arviointiin kuuluu kauppakirjan ehtojen ja myynti-ilmoituksen merkityksen arviointi. Tässä tapauksessa arvio sisälsi kauppakirjan merkinnän ”myydään korjattavaksi” oikeudellista arviointia. Oikeudelliseen arvioon kuuluu myös oikeudellisten riskien ja toimintavaihtoehtojen arviointi. Tässä tapauksessa keskityttiin erilaisten sovinnollisten ratkaisuvaihtoehtojen kartoittamiseen ja niiden realistiseen arviointiin. A katsoo, että edellä esitetyt toimenpiteet ovat laaja-alaisia ja tärkeä osa asiamiehen työtä toimeksiannon alussa ja niistä laskutetut tunnit ovat toimenpiteiden luonne huomioiden kohtuullisia.

FINElle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettuihin vakuutusehtoihin ja 21.8.2024 antamassaan korvauspäätöksessä esitettyihin perusteluihin asiamiehen palkkion kohtuullisuudesta.

Vastineessaan yhtiö ensinnäkin toteaa A:n vaatimuksen vakuutuksen enimmäismäärän korvaamisesta olevan perusteeton. Vakuutus ei missään tapauksessa korvaa vahingosta enempää, kuin vakuutetulle aiheutuneet asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka tässä tapauksessa ovat siis enintään avustajan esittämän laskun mukaiset 6 723,90 euroa.

Yhtiö toteaa, että oikeusturvaedun myöntöpäätöksessä vakuutuksenottajalle on kerrottu, että vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtuman hoitamisesta aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ajoneuvon oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti. Vakuutusehdot on oheistettu päätöksen liitteeksi. Päätöksen perusteella vakuutuksenottajan on täytynyt ymmärtää, että korvattavaksi hyväksyttävistä kuluista on annettu tarkempia määräyksiä vakuutusehdoissa ja olla selvillä siitä yleisesti tunnetusta seikasta, että vakuutusehtoihin sisältyy myös korvausta rajoittavia määräyksiä.

Vakuutusehdossa on kerrottu, että asiamiehen palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu. On selvää, että tällainen arviointi voidaan tehdä vasta, kun kunkin yksittäisen tapauksen tosiseikat ovat selvillä ja niitä voidaan verrata edellä mainittuihin kriteereihin. Vakuutuksenottaja ei voi perustaa omaa maksuvelvollisuutensa arviointia siihen, että saa aina oikeusturvavakuutuksesta automaattisesti kaiken vaatimansa välittämättä vakuutusehtojen määräyksistä. Sen sijaan oikeudenkäyntiin on katsottava kuuluvan aina kuluriski, jonka suuruutta ei voi etukäteen tarkasti arvioida. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa muun muassa oikeudenkäymiskaaren 21:8:ään ja sitä koskeviin esitöihin asiamieskustannusten kohtuullisuuden arvioimisesta. Myös oikeudenkäymiskaaren säännöksen edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta ja näin ollen myös vakuutusyhtiöllä on siten oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida laskutettujen palkkioiden kohtuullisuus määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta. Avustajan palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioidaan aina kokonaisuutena, eikä yksittäisiin toimenpiteisiin ole useinkaan tarkoituksenmukaista ottaa kantaa.

Yhtiö katsoo, että tässä tapauksessa kyseessä on hyvin tavanomainen ja yksinkertainen autokauppariita, jonka hoitaminen ei vaadi avustajalta erityistä juridista osaamista eikä erityisiä toimenpiteitä. Riita ei myöskään ole ollut erityisen laaja; kyse on ollut ostetun auton öljyvuotoviasta. Asiassa on esitetty kaupanpurkuvaatimus, jonka jälkeen on käyty oletettavasti pääosin suullista keskustelua osapuolten kesken siitä, millä ehdoin asia saataisiin sovittua. Avustajan tekemä kaupanpurkuvaatimus koostuu suurelta osin geneerisestä kuluttajansuojalain ja sitä koskevan hallituksen esityksen referoinnista, jota kuluttajariitoihin erikoistunut lakiasiaintoimisto on voinut sellaisenaan käyttää muissa vastaavissa tapauksissa. Siitä huolimatta tässä asiassa tehdyn vaatimuksen laatimisesta on laskutettu 6,25 tuntia. Käytettyä tuntimäärää voidaan pitää huomattavana, erityisesti, kun ottaa huomioon, että tätä ennen asiaan ja asiakirjoihin on perehdytty toiset 6,25 tuntia, vaikka asiakirja-aineistoa ei liene kauppakirjaa ja auton vikakoodiraporttia enempää. Lisäksi parin sivun mittaisen sovintosopimuksen – josta useampi kappale on suoraan kopioitu vaatimuskirjeestä - laatimisestakin on laskutettu 3,25 tuntia. Loppuosa laskusta muodostuu yhteydenpidosta päämiehen ja vastapuolen kanssa ja yhteydenpidosta on laskutettu jopa kolmesti saman päivän aikana. Vastapuolen kanssa käytyjä sovintoneuvotteluita ei voida tässä tapauksessa pitää mitenkään erityisen haastavina eikä ainakaan pitkäkestoisina, eikä yhteydenpito asiakkaan tai vastapuolen kanssa ole edellyttänyt erityistä juridista osaamista. Vakuutusyhtiölle toimitettujen selvitysten perusteella asiassa ei ole tehty tavarantarkastusta. Asian hoitamiseen väitetysti käytettyä tuntimäärää voidaankin perustellusti pitää poikkeuksellisen ylimitoitettuna.

Vastineessa yhtiö toteaa, että nyt annettu korvauspäätös on perustunut vakuutusehtoihin ja on myös niiden mukainen. Yhtiö ei tiedä, mihin A viittaa, kun hän on esittänyt, että vakuutusyhtiö olisi muuttanut korvauskäytäntöään. Jokainen oikeusturva-asia ratkaistaan kunkin tapauksen erityispiirteiden perusteella, eikä muiden vakuutusasiakkaiden samankaan asiamiehen hoitamia vahinkoasioita voida avata tä­män vahinkoasian yhteydessä.

Viivästyskoron osalta vakuutusyhtiö ilmoittaa maksaneensa aiemmasta korvauspäätöksestä puuttuneen viivästyskoron ajalta 6.6.2024-17.8.2024 yhteensä 91,25 euroa. Viivästyskorkoa koskevassa korvauspäätöksessään yhtiö ilmoittaa, että lasku ja sovintosopimus on toimitettu vakuutusyhtiölle 6.5.2024.

A:n FINElle toimittamien asiakirjojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että toimitetut asiakirjat vahvistamat yhtiön näkemyksen mukaan sen, että asian perehtymiseen käytetty 6,25 tuntia asianajotyötä on vahvasti ylimitoitettu ja näin ollen yhtiö pitää maksamaansa korvausta vähintään riittävänä.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
[ – ]

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet vakuutuskirjassa mainitun ajoneuvon omistamiseen, hallintaan ja kuljettamiseen liittyvissä riita-, rikos- ja hakemusasioissa.

Ehtojen kohdan 5.2 mukaan vakuutustapahtumasta korvataan enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritetään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio. Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Jos riidanalaisen etuuden arvon voi arvioida rahassa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalainen etuus kaksinkertaisena. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrän arvioinnissa otetaan huomioon riidanalainen kertamaksu enintään kymmenkertaisena. Etuuden määrän arvioinnissa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen A:n asiamieskuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojensa nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

FINEn käsityksen mukaan vakuutusehdoissa mainitut lopulliset ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

FINE toteaa myös, että oikeudenkäymiskaaren säännökset, jotka edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta, ovat ilmausta yleisestä oikeusperiaatteesta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida asiamiehen laskuttamien palkkioiden kohtuullisuus määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riita-asiasta, jossa kuluttaja A on ostanut ajoneuvon autoliikkeeltä X Oy. Asia on sittemmin riitautunut, kun A havaitsi pian kaupanteon jälkeen autossa erinäisiä vikoja (mm. haju ohjaamossa, moottori savusi, ongelmia auton käynnistymisessä ja auton käyminen oli katkonaista) eikä asiassa päästy sopuun A:n reklamoitua asiasta X Oy:tä. A:n asiamies vastaanotti asiassa toimeksiannon 12.3.2024. A:n asiamies vaati 2.4.2024 päivätyllä kirjeellä kaupan purkua ja kauppahinnan palautusta sekä vahingonkorvausta vianmäärityksestä aiheutuneesta 85 euron kustannuksesta ja asiamiehen käyttämisestä aiheutuneista kuluista. Tämän jälkeen asiamies kävi neuvotteluja vastapuolen kanssa ja osapuolet allekirjoittivat 3.5.2024 sovintosopimuksen, jonka mukaan X Oy ostaa ajoneuvon A:lta 4 700 euron kauppahinnalla ja osapuolet vastaavat itse omista asiamieskuluistaan. Asiamiehen toimeksianto päättyi 6.5.2024.

Asiakas on vaatinut asiamiehen työstä korvattavaksi 6 723,90 euroa (sis. alv). Summaan on sisältänyt 25,25 tuntia työtä 250 euron (+ alv) tuntiveloituksella sekä kuluja 110 euroa (+ alv). Vakuutusyhtiö on korvannut oikeusturvavakuutuksesta asiamieskuluista 4 960 euroa (sis. alv) vähennettynä A:n 20 prosentin omavastuuosuudella. Vakuutusyhtiön maksama korvaus vastaa 15,56 tuntia asiamiehen työtä 250 euron (+alv) tuntiveloituksella, kun huomioidaan korvaukseen sisältynyt 110 (+alv) kulu.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti FINE toteaa, että asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena eikä toimenpidekohtaisesti. Oikeudenkäymiskaaren ilmaisemaa periaatetta ja vakuutusehtoja noudattaen asiamiehen laskutusta tulee arvioida ottaen huomioon kysymyksessä olleen riita-asian vaikeus, laajuus, riidan asiamieheltä vaatiman työn määrä ja laatu sekä kysymyksessä olleen etuuden arvo.

FINE toteaa, että kyseessä on ollut juridisesti arvioiden varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei sinänsä vaadi erityisasiantuntemusta. Asia ei ole myöskään ollut erityisen laaja. FINE kiinnittää huomiota myös siihen, että asiamiehen saadessaan toimeksiannon, on ajoneuvon vika ollut tiedossa ja asiakas hoitanut asiaa aluksi itse. Asiamiehen laskun toimenpiteiden perusteella asia ei ole vaatinut pitkää kirjelmöintiä tai laajoja sovintoneuvotteluja vastapuolen kanssa, vaan asiassa on saavutettu sovinto verrattain nopeasti.

Laskua arvioidessaan FINE on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että yhdeksän sivuinen vaatimuskirje, jonka laatimisesta on veloitettu 6,25 tuntia asiamiehen työtä, koostuu yhdeksästä sivusta, joista ensimmäinen on otsikkosivu ja viimeinen allekirjoitussivu, puolitoista sivua vaatimusten yksilöintiä ja tapahtumankulun selvittämistä. Noin viisi ja puoli sivua kirjelmästä koskee virheen määrittelyä, virheen oikaisua sekä perusteluita kaupan purkamiselle ja vahingonkorvaukselle. Näistä edellä mainitusta noin viidestä ja puolesta sivusta noin puolet koostuu geneerisestä kuluttajansuojalain ja sitä koskevan hallituksen esityksen referoinnista. Lisäksi FINE on kiinnittänyt huomiota siihen, että ennen vaatimuskirjelmän laatimista materiaalin hankinnan, asiakirjoihin tutustumisen, toimeksiannon vastaanottamisen, asiaan perehtymisen ja oikeudellisen arvion osalta on laskutettu 6,25 tuntia.

Asiamiehen toimeksiannon alussa saamaa materiaalin määrää ei voi FINEn näkemyksen mukaan myöskään pitää erityisen suurena. Esimerkiksi A:n ja X Oy:n välillä käyty kahdeksan sivuinen kirjeenvaihto sisältää valmiille lomakepohjalle tehdyn kaksisivuisen reklamaation, kolme lyhyehköä sähköpostia A:n ja X Oy:n välillä sekä tekstiviestejä A:n ja vikadiagnoosin tehdyn korjaamon välillä. Alkuvaiheen materiaaleista ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi voinut pitää juridisesti erityisen hankalana tai monimutkaisena kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisenä riitana. Ottaen huomioon sen, että A:n asiamies on kertomansa mukaan erikoistunut juuri kuluttaja-asiakkaiden autokauppariitojen hoitamiseen, pitää FINE ensivaiheen selvittämiseen käytettyä tuntimäärää yhdessä vaatimuskirjeen laatimiseen käytetyn ajan kanssa huomattavan suurena. Samoin perustein FINE pitää myös tässä tapauksessa sovintosopimuksen laatimisesta veloitettua 3,25 tuntia suurena. Muilta osin lasku koostuu pääosin yhteydenpidosta asiakkaan (2 tuntia), teknisen asiantuntijan (1 tuntia) ja vastapuolen kanssa (1,5 tuntia), joista on kustakin laskutettu 0,25 tunnin minimiveloitus.

Edellä mainitut seikat huomioiden FINE pitää asiamiehen laskua asian hoitamisesta kokonaisuutena arvioiden poikkeuksellisen suurena. Näin ollen FINE katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusehtoihin perustuva oikeus kohtuullistaa asiamiehen laskua. FINE pitää vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua noin 9,7 tunnilla oikeana.

A:n väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiön olisi jo oikeusturvaetua myöntäessään tullut ottaa kantaa asian vaikeuteen ja laajuuteen, FINE toteaa, että, että vakuutusyhtiö arvioi ja antaa oikeusturvaa koskevan ilmoituksen perusteella ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun sille ilmoitettuun asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten laadun ja määrän selvittyä, eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö siis vasta vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen oikeusturvaetua myöntäessään arvioimaan asian vaikeutta tai laajuutta, ja käytännössä tällainen olisi FINEn näkemyksen mukaan mahdotontakin, koska oikeusturvaetua myöntäessään vakuutusyhtiöllä ei ole tiedossa, miten riita-asia tulee etenemään.

A:n väitteeseen vakiintuneen korvauskäytännön muuttamisesta, FINE toteaa, ettei asiassa ole syntynyt A:n ja vakuutusyhtiön välille sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta arvioidaan juuri kysymyksessä olevan olosuhteiden perusteella ja asia kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Sillä seikalla, mitä vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisiksi kuluiksi jossain toisessa saman asiamiehen hoitamassa samankaltaisessa jutussa, ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä.

Viivästyskoron osalta FINE katsoo, että vakuutusyhtiön maksettua lisäkorvaus viivästyskoron osalta ajalta 6.6.2024-17.8.2024, on viivästyskorko tullut asianmukaisesti suoritetuksi.

Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita lisäkorvauksen maksamista.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen