Tapahtumatiedot
Vakuutettu A:lle on 9.10.2023 päivätyllä korvauspäätöksellä myönnetty oikeusturvaetu autokauppaa koskevaan riita-asiaan. A oli ostanut auton 17.4.2023 myyjäliikkeeltä 5 500 euron kauppahintaan. Kaupan jälkeen autossa ilmeni vikoja ja ajoneuvon jakoketjun todettiin hajonneen. A reklamoi autoliikettä auton vioista 3.8.2023 ja 15.8.2023 sekä vaati 6.9.2023 päivätyllä kirjeellä autokaupan purkua. Autoliike kiisti 16.9.2023 kaupanpurkuvaatimuksen mutta tarjoutui korvaamaan puolet auton korjauskuluista. A kääntyi asiassa asiamiehen puoleen ja vaati kaupan purkua asiamiehensä välityksellä 16.11.2023. Osapuolten välillä tehtiin 8.1.2024 sovintosopimus, jossa sovittiin, että myyjäliike korjaa autossa todetut viat kuluitta, ja jos vikoja ei saada korjatuksi, kauppa puretaan. Lisäksi sovintosopimuksella sovittiin, että osapuolet vastaavat itse omista asiamieskuluistaan.
Sovintosopimuksen tekemisen jälkeen A:n asiamies toimitti vakuutusyhtiöön 8 506,40 euron laskun. Lasku koostui toimenpiteistä ajalta 9.10.2023−24.1.2024 sisältäen 27 tuntia asiamiehen työtä 250 euron (+ alv) tuntiveloituksella sekä 110 euron (+ alv) kulun.
Vakuutusyhtiö hyväksyi 1.4.2024 tekemällään korvauspäätöksellä asiamiehen laskusta 7 033,90 euroa, jolloin A:n omavastuu huomioiden yhtiö maksoi asiassa 5 978,82 euron korvauksen. Yhtiö vähensi laskusta kolme tuntia (930 euroa, sisältäen alv) vaatimusten laatimisesta ja 1,75 tuntia (542,50 euroa, sisältäen alv) sovinnon laatimisesta aiheutuneista toimenpiteistä. Päätöksessään yhtiö totesi, että vakuutuksesta korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Asiamiehen palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määritettäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeusaste, sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Yhtiö totesi A:n itse laatineen oikeusturvahakemuksen, viestitelleen vastapuolen kanssa asian selvittämiseksi, laatineen reklamaation ja kaupanpurkuvaatimuksen myyjäliikkeelle sekä saaneen myyjäliikkeeltä vastatarjouksen 50 prosentin korjauskuluista. Asiamies on vastaanottanut toimeksiannon tämän jälkeen 9.10.2023 ja laatinut uuden kaupanpurkuvaatimuksen sekä sovintosopimuksen. Yhtiö katsoi, ettei kyseessä ollut asia ollut poikkeuksellisen laaja tai vaikea. Asian hoitaminen ei ole vaatinut laajaa kirjeenvaihtoa, perehtymistä eikä poikkeuksellista asiantuntemusta. Lopputuloksena asiassa on A:n ja myyjäliikkeen tekemä sovintosopimus, jossa on sovittu myyjäliikkeen korjaavan vaurio kokonaan kustannuksellaan ja osapuolten luopuvan muista vaatimuksistaa. Asiamies on laskuttanut vaatimuksen laatimisesta seitsemän työtuntia, joista yhtiö katsoo asiasisältö ja asian vaativuus huomioiden kohtuulliseksi laskutukseksi enintään neljä tuntia. Sovintoehdotuksen tekemisestä asiamies oli laskuttanut 4,75 tuntia ja tältä osin yhtiö piti kohtuullisena määrän kolmea tuntia asiasisältö ja asian vaativuus huomioiden.
Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta
A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii asiamiehensä välityksellä, että asiamiehen lasku tulisi korvata täysmääräisesti.
Valituksessaan A toteaa, että vakuutusyhtiöllä on oikeusturvaa myöntäessään ollut mahdollisuus ottaa kantaa asian laajuuteen ja vaikeuteen. Yhtiöllä on korvaushakemusta vastaanottaessaan ollut tiedossa riidan tyyppi, tavanomaisuus, oikeudellinen vaikeus sekä riidanalaisen etuuden arvo. Tästä huolimatta yhtiö on myöntänyt korvauksen ehtojensa mukaan ottamatta kantaa edellä mainittuihin seikkoihin. A katsoo, että jos vakuutusyhtiö olisi halunnut rajata korvausta asian laajuuden perusteella, olisi yhtiön pitänyt rajata korvattavia kustannuksia jo oikeusturvapäätöksessään. A pitää oikeusturvapäätöksen rajauksia epäselvänä vakuutetun näkökulmasta, sillä A:lle ei ole yksiselitteisesti annettu tietoja siitä, missä tilanteissa vakuutuskorvauksen määrää voidaan enimmäiskorvausmäärän lisäksi rajata. Vakuutettu ei pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta, eikä hän näin ollen pysty varautumaan kyseisen summan maksamiseen.
A myös katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä jää epäselväksi, mitkä toimenpiteet ja millä perusteella toimenpiteet vakuutuksenantajan näkemyksen mukaan eivät ole olleet välttämättömiä. A:n käyttämä lakiasiaintoimisto on erikoistunut kuluttajariitoihin ja hoitanut autoriitoihin liittyviä toimeksiantoja seitsemän vuoden ajan ja vastaavanlaisia toimeksiantoja on kertynyt yli 1 000 kappaletta. Kaikissa toimeksiannoissa päämiehellä on ollut voimassa oleva oikeusturvavakuutus. Vakuutusyhtiö on monessa aiemmassakin riita-asiassa antanut vakuutuspäätöksiä kyseisen toimiston asiakkaille ja yhtiö on täysin tähän tapaukseen rinnastettavissa asioissa katsonut asiamiehen laskutuksen olevan vakuutusehtojen mukainen. Poikkeamalla omasta käytännöstään, vakuutusyhtiö on yksipuolisesti muuttanut vakuutusehtojen tulkintaa aiemmasta vakuutetun vahingoksi. A katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi pienentää korvausmääräänsä kuluttajariidoissa tulkitsemalla vakuutuksen ehtokohtaa kulujen kohtuullisuudesta eri tavalla kuin vuosia jatkunut käytäntö on. Tällainen muutos täytyy tehdä muuttamalla vakuutusehtoja vakuutussopimuslain 18–19 §:iä noudattaen.
A katsoo, että kokonaisarvioituna asiamiehen lasku on kohtuullinen. Valituksen mukaan tavanomaisenkaan kaltaiset autokauppariidat eivät suomalainen kuluttajaoikeuden todellisuus huomioiden ole yleisesti arvioiden keskimääräistä helpompia. Tämä käy ilmi muun muassa Kilpailu- ja kuluttajaviraston sekä Kuluttajariitalautakunnan laintulkinnan Euroopan unionin lainsäädännön ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön vastaisuudesta. Tämänhetkisessä toimintaympäristössä kuluttajalla on huomattavan korkea riski lähteä ratkaisemaan riitansa tuomioistuimeen, jolloin kuluttaja on lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa.
Kuluttajariidoissa on ominaista, että asiamiehen työ muodostuu pitkälti neuvotteluista, yhteydenpidosta ja vaatimusten tai vastineiden laatimisesta ja juuri autoriidoille on ominaista, että ne vaativat laajoja neuvotteluja vastapuolen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Tässä tapauksessa on nimenomaisesti sovintoneuvotteluilla eli sovintoehdotuksilla päästy tilanteeseen, jossa vakuutettu on saanut asiassaan paremman lopputuloksen kuin ilman oikeudellista apua. A katsoo, että vakuutusyhtiö on sivuuttanut kuluttajariitojen luonteen arvioidessaan laskun kohtuullisuutta ja perustanut päätöksensä summittaiseen arvioon asian laajuudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä.
A:n mukaan vakuutusyhtiö ei ole arvioinut asiamiehen laskua kokonaisuutena, vaan kiinnittänyt huomioita vain kahteen toimenpiteeseen. Vaatimuksen laatiminen edellä mainitussa kuluttajariitojen oikeustilassa on haastavaa oikeudellista työtä, ja toimenpiteeseen on tähän nähden käytetty kohtuullinen määrä tunteja. Käytetty aika ei myöskään poikkea tavanomaisesta ajankäytöstä vastaavanlaisissa kuluttajariidoissa. Myös sovintoon tähtäävät toimenpiteet, kuten sovintoehdotukset, ovat olleet välttämättömiä ja keskeisiä asian hoitamisen kannalta. Sovintosopimuksen laatiminen on kuluttajariidoissa varsin keskeistä sovinnon tehokkuuden ja täytäntöönpantavuuden varmistamiseksi. A katsoo, että sovintosopimuksen laatimiseen käytetty aika on kohtuullinen eikä poikkea millään tavalla siitä ajasta, jota kuluttajariidoissa yleisesti käytetään sovintosopimuksen laatimiseen. A myös katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole päätöksessään huomioinut sopimisen kustannustehokkuutta. Neuvottelemalla ja sopimalla vakuutettu rajoittaa riidasta syntynyttä vahinkoa säästämällä asiamieskuluissa verrattuna asian käsittelyyn oikeudenkäynnissä.
FINElle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja vetoaa asiassa 9.10.2023 ja 1.4.2024 annettujen korvauspäätösten perusteluihin.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
Sovellettavien vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 kohdan 4.4.1 (Vakuutuksen tarkoitus) vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä vakuutuskirjassa mainitun moottoriajoneuvon omistamiseen, kuljettamiseen ja hallintaan liittyvissä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4.4.5 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.
Ehtokohdan. 4.4.7.1 (Vakuutusmäärä) mukaan vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä on vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana jokaisessa vakuutustapahtumassa.
Ehtokohdan 4.4.7.3 (Korvattavat kustannukset ja korvauksen hakeminen) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet, vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:
Riita- ja hakemusasia
Vakuutetulle korvataan asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut.
Ehtokohdan 4.4.7.6 (Korvauksen määrä ja sen laskeminen sekä arvonlisävero) mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut.
Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määriteltäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.
(…)
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen A:n oikeudenkäyntikuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojensa nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.
Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.
FINEn käsityksen mukaan vakuutusehdoissa mainitut lopulliset ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.
Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riita-asiasta, jossa kuluttaja A on ostanut ajoneuvon kauppaliikkeeltä. Asia on kaupanteon jälkeen riitaantunut ajoneuvossa ilmenneiden vikojen takia. Auton jakohihnan on todettu hajonneen ja A on vaatinut autoliikettä korjaamaan vian tai vaihtoehtoisesti purkamaan kaupan. Autoliike kiisti A:n vaatimuksen mutta tarjoutui maksamaan puolet vian korjauskuluista. A oli tyytymätön autoliikkeen tarjoukseen ja kääntyi asiamiehen puoleen. A:n asiamies vastaanotti toimeksiannon 9.10.2023. Asiamies laati asiassa myyjäliikkeelle vaatimuskirjelmän, jossa vaadittiin myyjältä kaupan purkua ja vahingonkorvausta asiamiehen käyttämisestä aiheutuneista kuluista. Asiassa sovittiin lopulta asiamiehen laatimalla sovintosopimuksella niin, että autoliike vastaa vian korjauskuluista. Toimeksianto päättyi 24.1.2024.
Asiamiehen lasku oli toimeksiannon päätyttyä yhteensä 8 506,40 euroa. Summaan sisältyi 27 tuntia asiamiehen työtä 250 euron tuntiveloituksella. Vaatimusten laatimisesta asiamies laskutti seitsemän tuntia, joista vakuutusyhtiö katsoi kohtuulliseksi määräksi asiasisältö ja asian vaativuus huomioiden neljä tuntia. Sovintoehdotuksen tekemisestä on laskutettu 2 x 0,75 tuntia ja sovintosopimuksen laatimisesta 3,75 tuntia. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään tehnyt 1,75 tunnin vähennyksen ”sovinnon laatimisesta” ja ilmoittanut asiamiehen laskuttaneen ”sovintoehdotuksen tekemisestä” 4,75 tuntia, joista yhtiö katsoi kohtuullisiksi määräksi asiasisältö ja asian vaatimus huomioiden kolme tuntia. FINElle jää epäselväksi mihin laskun toimenpiteisiin vakuutusyhtiö tarkalleen ottaen viittaa korvauspäätöksessä mainitulla ”sovintoehdotuksen tekemisestä” laskutetut 4,75 tuntia, mutta toteaa yhtiön joka tapauksessa vähentäneen asian sopimiseen liittyvinä toimenpiteinä yhteensä 1,75 tuntia. Laskusta on siis kaiken kaikkiaan vähennetty toimenpiteitä 4,75 tuntia.
Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. FINE katsoo, että kyseessä on ollut varsin tavanomainen kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välistä autokauppaa koskeva riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei ole vaatinut erityistä asiantuntemusta. Asia ei ole myöskään ollut erityisen laaja. FINE kiinnittää huomiota myös siihen, että asiamiehen saadessaan toimeksiannon, on ajoneuvon vika ollut tiedossa ja asiakas hoitanut asiaa aluksi itse. Asiamiehen laskun toimenpiteiden perusteella asia ei ole vaatinut pitkää kirjelmöintiä tai laajoja sovintoneuvotteluja vastapuolen kanssa, vaan asiassa on saavutettu sovinto verrattain nopeasti.
FINElle toimitetun vaatimuskirjelmän ja sovintosopimuksen sisältö huomioiden, FINE pitää kyseisistä toimenpiteistä laskutettua tuntimäärää varsin suurena. Ottaen huomioon asian vaativuus ja laajuus sekä asian asiamieheltä vaatima työmäärä, FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvaamaa määrä vaatimusten laatimisesta ja sovintosopimuksen laatimisesta/sovintoehdotuksen tekemisestä on pidettävä riittävänä kattamaan vakuutusehtojen mukaiset välttämättömät ja kohtuulliset kulut.
A:n väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiön olisi jo oikeusturvaetua myöntäessään tullut ottaa kantaa asian vaikeuteen ja laajuuteen, FINE toteaa, että, että vakuutusyhtiö arvioi ja antaa oikeusturvaa koskevan ilmoituksen perusteella ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun sille ilmoitettuun asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten laadun ja määrän selvittyä eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö siis vasta vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen oikeusturvaetua myöntäessään arvioimaan asian vaikeutta tai laajuutta, ja käytännössä tällainen olisi FINEn näkemyksen mukaan mahdotontakin, koska oikeusturvaetua myöntäessään vakuutusyhtiöllä ei ole tiedossa, miten riita-asia tulee etenemään.
A:n väitteeseen vakiintuneen korvauskäytännön muuttamisesta, FINE toteaa, ettei asiassa ole syntynyt A:n ja vakuutusyhtiön välille sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta arvioidaan juuri kysymyksessä olevan olosuhteiden perusteella ja asia kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Sillä seikalla, mitä vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisiksi kuluiksi jossain toisessa saman asiamiehen hoitamassa samankaltaisessa jutussa, ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita lisäkorvauksen maksamista.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Toukonen