Tapahtumatiedot

A ja B ovat vuonna 2019 ottaneet asuntolainan, jonka vakuudeksi on luovutettu As Oy:n osakkeet. Myöhemmin 23.3.2021 em. As Oy:n osakkeisiin on perustettu toissijainen panttioikeus toiselle pankille A:n ja B:n tyttären lainanoton yhteydessä, minkä vuoksi A:n säästöhenkivakuutukseen perustuvat oikeudet on pantattu A:n ja B:n asuntolainan vakuudeksi. Säästöhenkivakuutusten panttauksella on siten paikattu jälkipantin antamisen seurauksena asuntolainalle syntynyttä vakuusvajetta. A:n ja B:n tytär on maksanut lainansa takaisin kokonaisuudessaan vuoden 2024 alussa, jolloin hänen pankistaan on kysytty 9.2.2024 jälkipantin palautusosoitetta. B on kysynyt pankista jälkipantin palautuksesta ja saanut vastauksen 15.4.2024. A on kuollut 5.4.2024. Velan vakuudeksi pantattuna olleen A:n
säästöhenkivakuutuksen vakuutuskorvaus 29 501,05 euroa on vakuutussopimuslain mukaisesti maksettu pantinhaltija olleelle pankille 2.5.2025. Pankki on käyttänyt korvauksen A:n ja B:n luoton lyhentämiseen.

Asiakkaan valitus

Kuolinpesä vaatii, että kuolintapauskorvausta (29 501,05 euron) ei käytetä velan takaisinmaksuun vaan se maksetaan vakuutuksen edunsaajana olevalle A:n ja B:n tyttärelle. Lisäksi kuolinpesä vaatii, että pankki vapauttaa panttioikeuden piiristä pantattuna olevan säästöhenkivakuutuksen ja asuntolainan vakuudeksi jää yksinomaan As Oy:n osakkeet.

Kuolinpesä perustelee kantaansa pääpiirteittäin sillä, että säästöhenkivakuutusten panttaaminen on liittynyt A:n ja B:n tyttären lainanoton yhteydessä annettuun jälkipanttiin, joka on palautunut pankille, kun tytär maksoi lainansa takaisin alkuvuodesta 2024. Pankki on toiminut tapauksessa hitaasti, mitä ei voida siirtää asiakkaan vahingoksi. Jälkipantinsaajana ollut pankki on kysynyt 9.2.2024 jälkipantin palautusosoitetta. B on tiedustellut omasta pankistaan jälkipantin palautumista kaksi kertaa helmikuusta lähtien ennen A:n kuolemaa. Pankki ei ole myöskään ammattilaisena neuvonut asiakasta ylivakuuden vapauttamisen osalta, eikä asiakas ole osannut tuossa tilanteessa pyytää ylivakuutta, kun ei ole saanut pankista vakuuttavaa vastausta jälkipantin palautuksesta. Pankki on vastannut vasta 15.4. A on kuollut 5.4.2024.

Kuolinpesä epäilee, että pankissa on käsitelty asiaa huolimattomasti, perehtymättä kokonaisuuteen. Hyvän pankki- ja luotonantotavan mukaista on vapauttaa ylivakuus asiakkaalle. Asuntolainalla on ollut tarpeeksi vakuutta, joten pankin toiminnalle ei ole perusteita. Lainan takaisinmaksuun ei ole myöskään liittynyt aikaisemmin ongelmia, sillä ei ole erääntyneitä saatavia eikä vakuutuksen edunsaajana ole toisena velallisena oleva B. Pankin olisi tullut vähintäänkin ilmoittaa asiasta osapuolille. Pankki ei ilmoittanut lyhentävänsä lainaa vakuutuskorvauksella, vaan B huomasi asian itse. Korvaus kuuluisi vakuutusehtojen mukaisesti edunsaajalle.

B on toimittanut pankille syksyllä kiinteistövälittäjän arvion asunnosta ja isännöitsijäntodistuksen. Pankki on vapauttanut B:n henkivakuutuksen panttauksen piiristä. Vakuudet riittävät myös A:n vakuutuksen vapauttamiseen.

Kuolinpesä tuo esille myös sen, että pankki sekoitti A:n perukirjan, koska perukirjaan merkittiin kuolinhetken lainasumma ja hetken päästä lainan kokonaissumma muuttui. Perukirjan tehnyt lakimies kirjasi perukirjaan vakuutussumman epäselvyyden ja nyt verottaja odottaa lopullista tietoa.

Pankin vastine

Pankki kiistää asiakkaan vaatimuksen.

Pankki on 9.10.2019 myöntänyt A:lle ja B:lle asuntolainan, jonka vakuudeksi on luovutettu As Oy:n osakkeet. A:n säästöhenkivakuutukseen perustuvat oikeudet on pantattu 23.3.2021 erityispanttaussitoumuksesta ilmenevällä tavalla asuntolainan vakuudeksi. Vakuutuksen panttauksen syynä on ollut se, että As Oy:n osakkeet, niiden vakuusarvo huomioiden, eivät ole enää riittäneet asuntolainan vakuudeksi, koska osakkeisiin on perustettu toissijainen panttioikeus toiselle pankille. Säästöhenkivakuutusten panttauksella on paikattu jälkipantin antamisen seurauksena asuntolainalle syntynyttä vakuusvajetta. Pankin käsityksen mukaan on riidatonta, että säästöhenkivakuutuksiin perustetun panttioikeuden ei ole sovittu olevan määräaikainen, ehdollinen tai muutenkaan riippuvainen ensisijaisesta vakuudesta eli As Oy:n osakkeista annetun jälkipantin palautumisesta.

Kun vakuutus on ollut pantattu asuntolainan vakuudeksi, vakuutussopimuksen perusteella maksettu kuolintapaussumma on vakuutuksenantajan toimesta suoritettu pankille ja pankki on käyttänyt sen täysimääräisesti asuntolainan takaisinmaksuun. Pankki on pantinsaajana ja panttioikeuden voimassaollessa käyttänyt vakuutussopimuslain 52 §:ään perustuvaa oikeuttaan saada vakuutuskorvauksesta saatavaansa vastaava osuus, vaikka saatava ei ole erääntynyt. Jos panttioikeuden haltija ei voisi vaatia saatavaansa vakuutuskorvauksesta, panttioikeus olisi hänen kannaltaan merkityksetön (hallituksen esitys eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 114/1993), s. 58.). Tästä syystä pantatun vakuutuksen vakuutuskorvaus on viipymättä käytetty asuntolainan lyhentämiseen, vaikka luotto ei ole kokonaisuudessaan erääntynyt takaisinmaksettavaksi.

Vakuutuskorvauksen käyttäminen luoton takaisinmaksuun ei edellytä esimerkiksi vakuutuksenottajan kuolinpesän suostumusta. Pankin tulkinnan mukaan vakuutussopimuslain 52 §:n soveltaminen johtaa siihen, että pankille syntyy oikeus siihen osaan vakuutuskorvausta, jonka vakuutusyhtiö suorittaa pankille panttioikeuden perusteella, jolloin esimerkiksi pankille vakuutussopimuslain 52 §:n nojalla kuuluvan kuolintapaussumman panttaaminen tilipanttauksena ei olisi ollut asiakkaan aiemmin pankille lisäselvityspyynnössään esittämällä tavalla mahdollista (Tepora, Jarno — Kaisto, Janne — Hakkola, Esa: Esinevakuudet. Jyväskylä, 2009. s. 206-207.). Pankki katsoo, että se voisi palauttaa kuolintapaussumman vakuutuksenantajalle edelleen edunsaajalle tilitettäväksi vain siinä tapauksessa, että vakuutukseen kohdistuneen panttioikeuden katsottaisiin päättyneen ennen vakuutuksenottajan kuolemaa. Näin ei ole tapahtunut.

As Oy:n osakkeista annettu jälkipantti on ollut palautumassa toisesta pankista samoihin aikoihin, kun A on kuollut. Pankki ei ole saanut ennen A:n kuolemaa pyyntöä vapauttaa säästöhenkivakuutuksia panttauksen piiristä. Pankki katsoo, että sillä ei ole ollut ilman yksilöityä pyyntöä velvollisuutta ryhtyä arvioimaan mahdollisen ylivakuuden määrää ja sen myötä vapauttamaan ylivakuutta. Pankki on sitoutunut siihen, että vakuuden arvon objektiivisesti arvioiden ylittäessä merkittävästi jäljellä olevan panttisaatavan määrän, ylivakuus palautetaan pantinantajalle, mikäli pantinantaja tai velallinen sitä pyytää. Vaikka vakuuden vapautuspyyntö olisi esitetty ennen vakuutuksenottajan kuolemaa, ei se välttämättä olisi vaikuttanut asian lopputulokseen, koska vakuutukseen perustettu panttioikeus olisi lakannut aikaisintaan pankin tehtyä uuden luottopäätöksen vakuuden vapauttamisesta. Luottopäätöksen edellytyksenä puolestaan on jäljelle jäävien vakuuksien arviointi ja arvostaminen. Luoton vakuuksien vapauttamisen edellytyksiä arvioidaan vapauttamispyynnön vastaanottamisajankohdan vallitsevan tilanteen mukaan ja huomioiden jäljellä oleva panttioikeudella turvatun luoton määrä.

Asiakas on valituksessaan FINEIle vaatinut, että pankki vapauttaa pantattuna olleen B:n säästöhenkivakuutuksen panttauksen. Asiakkaan 15.10.2024 toimittaman lisäselvityspyynnön perusteella pankki on vastauksessaan 30.10.2024 asiakkaalle todennut, että pantin vapauttamista koskeva pyyntö käsitellään viipymättä. Pankki on tämän jälkeen asiakkaan pyynnöstä arvioinut asuntolainan vakuustilanteen uudelleen jälkipantin palautumisen myötä ja tehnyt päätöksen vakuuden vapauttamisesta B:n säästöhenkivakuutuksen osalta asiakkaan pyynnön mukaisella tavalla.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Velkakirjaluoton luottosopimus
• Erityispanttaussitoumus (As Oy:n osakkeet)
• Erityispanttaussitoumus (A:n säästöhenkivakuutus)
• Jälkipanttisopimus (As Oy:n osakkeet)
• Tietoja pantinantajalle -asiakirja
• Vakuutusyhtiön päätös kuolintapaussumman maksamisesta 2.5.2024 - Vakuutuskirja
• Arviolausunto As Oy:n osakkeista/huoneiston arvosta
• Panttausehdot 8.6.2020

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, olisiko pankin tullut luovuttaa vakuutussopimuslain 52 §:n mukaisesti sille maksettu vakuutuskorvaus edelleen vakuutussopimuksessa nimetylle edunsaajalle.

Pankki on käsittelyn aikana vapauttanut B:n säästöhenkivakuutuksen panttioikeuden piiristä, eikä tämä asia ole enää riitainen. Näin ollen B:n säästöhenkivakuutuksen vapauttamista panttioikeuden piiristä ei käsitellä tämän enemmälti.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vakuutussopimuslain 47.1 §:n (Edunsaaja) mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus määrätä henkilö, jolla on vakuutuksenottajan tai vakuutetun sijasta oikeus henkilövakuutuksesta suoritettavaan vakuutuskorvaukseen (edunsaaja). Vakuutuksenottaja voi muuttaa tai peruuttaa edunsaajamääräyksen, jos vakuutustapahtumaa, jossa määräys on tarkoitettu sovellettavaksi, ei ole sattunut. Eläkevakuutuksen ehdoissa voidaan rajoittaa vakuutuksenottajan tässä momentissa mainittuja oikeuksia.

Lainkohdan 3 momentin mukaan, jos edunsaajamääräys on voimassa, vakuutetun kuoleman johdosta suoritettava vakuutuskorvaus ei kuulu vakuutetun kuolinpesään. Vakuutuskorvaus kuuluu vakuutetun kuolinpesään, jos edunsaajamääräystä ei ole eikä korvausta ole vakuutusehdoissa määrätty suoritettavaksi vakuutuksenottajalle.

Vakuutussopimuslain 51 §:n (Henkivakuutukseen perustuvan oikeuden luovutus ja panttaus) 1 momentin mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus luovuttaa ja pantata henkivakuutukseen perustuva oikeus.[...]

Vakuutussopimuslain 52 §:n (Panttioikeuden haltijan oikeus) 1 momentin mukaan sillä, jolle henkivakuutukseen perustuva oikeus on pantattu, on oikeus saada suoritettavasta vakuutuskorvauksesta saatavaansa vastaava osuus, vaikka saatava ei ole erääntynyt. Jos panttioikeuden haltijan saatava erääntyy maksettavaksi ennen vakuutuskorvauksen suorittamista, panttioikeuden haltija saa käyttää vakuutuksen takaisinostoarvon saatavansa maksuksi. Edellytyksenä kuitenkin on, että saatavaa on ensiksi vaadittu vakuutuksenottajalta, joka ei ole sitä suorittanut kahden kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä.

Asian arviointi

Tapauksessa vakuutusyhtiö on maksanut A:n henkivakuutuksen vakuutuskorvauksen vakuutussopimuslain 52 §: n 1 momentin nojalla panttioikeuden haltijana olleelle pankille, jolla on lainkohdan mukaan oikeus saada suoritettavasta korvauksesta saatavaansa vastaava osuus, vaikka saatava ei ole erääntynyt.

Kuolinpesän mukaan A:n säästöhenkivakuutuksen panttaukselle ei enää kuolinhetkellä ollut perusteita, ja korvaus tulisi maksaa vakuutuksen edunsaajalle. Näin ollen asiassa tulee ensin arvioida, onko pankki toiminut virheellisesti, kun ei ole vapauttanut A:n säästöhenkivakuutusta panttioikeuden piiristä ennen A:n kuolemaa.

Asiassa on riidatonta, että A:n säästöhenkivakuutuksen panttaus on liittynyt As Oy:n osakkeiden jälkipanttaukseen ja että ko. jälkipantti on palautunut pankille ennen A:n kuolemaa. Riidatonta on sekin, ettei A ole pyytänyt säästöhenkivakuutuksensa vapauttamista panttioikeuden piiristä ennen kuolemaansa.

Pankkilautakunta toteaa vakuudellisen luoton luottosopimuskokonaisuuden muodostuvan velkakirjasta ja panttaussitoumuksista yleisine ehtoineen ja liitteineen. Tähän sopimuskokonaisuuteen velkasuhteen aikana tehtävistä muutoksista on neuvoteltava ja sovittava sopimusosapuolten kesken, ellei tehtävien muutoksien edellytyksistä ole muuta sovittu.

Tässä tapauksessa säästöhenkivakuutukseen perustetun panttioikeuden ei ole erityispanttaussitoumuksessa sovittu olevan määräaikainen taikka ehdollinen, minkä vuoksi muutokset vakuusjärjestelyihin ovat edellyttäneet osapuolten välistä neuvottelua sekä pankin puolelta mahdollisesti myös uutta vakuusharkintaa. Em. johtuen Pankkilautakunta katsoo, että pankilla ei ole ollut tapauksessa – ja ilman velallisen pyyntöä – velvollisuutta vapauttaa A:n säästöhenkivakuutusta panttioikeuden piiristä. A:n säästöhenkivakuutus on siten ollut pantattuna pankille vakuutustapahtuman sattuessa.

Asiassa tulee seuraavaksi ratkaista, onko pantinhaltijana olleella pankilla ollut oikeus käyttää vakuutuskorvaus velan takaisinmaksuun vai olisiko vakuutuskorvaus tullut tilittää edelleen edunsaajalle asiakkaan vaatimuksen mukaisesti.

Vakuutuksenottajalla on oikeus edunsaajamääräyksestä riippumatta määrätä henkivakuutuksesta. Tämä määräysoikeus koskee myös henkivakuutukseen perustuvan oikeuden panttaamista. Mikäli vakuutuksenottaja on päättänyt pantata henkivakuutukseen perustuvan oikeuden ja se on edelleen pantattu vakuutustapahtuman sattuessa, vakuutussopimuslain 52 §:n 1 momentin nojalla sillä, jolle oikeus on pantattu, on oikeus saada suoritettavasta vakuutuskorvauksesta saatavaansa vastaava osuus, vaikka saatava ei ole erääntynyt. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vakuutusyhtiölle muodostuu maksuvelvollisuus, mutta kuolemantapauskorvausta ei makseta vakuutuksen edunsaajalle, vaan pantinhaltijalle, joka saa käyttää korvauksen erääntymättömänkin saatavan kuittaamiseen.

Lain esitöissä perustellaan säännöstä todeten panttioikeuden jäävän merkityksettömäksi, jos panttioikeuden haltija ei voisi vaatia saatavaansa vakuutuskorvauksesta. Esitöissä on lisäksi todettu säännöksen pakottavuuden osalta, ettei ole estettä käyttää panttioikeuden haltijalle epäedullisempia sopimusehtoja. (HE 114/1993, 52 §:n yksityiskohtaiset perustelut)

Nyt arvioitavana olevassa tapauksessa Pankkilautakunta on edellä katsonut A:n säästöhenkivakuutuksen olleen pantattuna pankille A:n kuolinhetkellä. Asiassa ei ole tullut esille sopimusehtoa, jolla pantinhaltijan oikeutta saada suoritus vakuutuksesta olisi heikennetty laissa säädetystä. Pankilla on siten ollut oikeus saada suoritettavasta korvauksesta saatavaansa vastaava osuus, vaikka saatava ei ole ollut tässä tapauksessa erääntynyt.

Pankkilautakunta katsoo pankin toimineen asiassa lain ja sopimusehtojen mukaisesti käyttäessään sille vakuutussopimuslain 52 §:n 1 momentin nojalla maksetun pantatun vakuutuksen vakuutuskorvauksen erityispanttaussitoumuksessa mainitun luoton lyhentämiseen.

Lopputulos

Pankkilautakunta ei suosita hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Tykkä

Jäsenet:
Atrila
Piilo
Punakivi
Tervonen