Tapahtumatiedot

Vakuutettu A:lle on myönnetty oikeusturvaetu 23.11.2023 päivätyllä päätöksellä autokauppaa koskevaan riita-asiaan. Ajoneuvon kauppa oli tehty 21.10.2023 ja ajoneuvossa oli ilmennyt vikaa muun muassa ajoneuvon vaihteistossa heti kaupanteon jälkeen ja auto oli viety tutkittavaksi.  Ajoneuvon hinta kaupantekohetkellä oli 16.039 euroa. A ja ajoneuvon myyjä eivät päässet yhteisymmärrykseen virheen olemassaolosta taikka sen seurauksista, ja A otti asiamiehen hoitamaan asiaansa 13.11.2023 toimeksiantosopimuksella. Asiassa solmittiin lopulta sovintosopimus 7.5.2024.

Sovinnon vahvistamisen jälkeen A:n asiamies toimitti vakuutusyhtiöön laskun, jonka loppusumma oli 12.375,47 euroa sisältäen arvonlisäveron. Vakuutusyhtiö korvasi kyseisestä laskusta yhteensä 7.073,18 euroa sisältäen arvonlisäveron osuuden. Päätöksessään vakuutusyhtiö totesi, että maksettua korvausta on pidettävä kokonaisuutena arvioiden kohtuullisena, koska riita on ollut tavanomainen autokauppariita.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. A toteaa ensinnäkin, että vakuutusyhtiön maksupäätöksestä ei riittävällä tarkkuudella ilmene, millä perusteella vakuutuksenantajalla on oikeus rajata maksettavaksi tulevaa korvausta ja korvattavia kustannuksia myönteisen korvauspäätöksen myöntämisen jälkeen. Näin ollen oikeusturvapäätöksen rajoituksia on pidettävä epäselvinä vakuutuksenottajan näkökulmasta eikä hän näin ollen pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta ja näin myös varautumaan kyseisen summan maksamiseen.

Niin ikään valituksessa todetaan, että vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään ottanut kantaan asian todelliseen laajuuteen ja vaativuuteen. Päätöksestä jää myös epäselväksi, mitkä toimenpiteet vakuutuksenantajan näkemyksen mukaan eivät ole olleet välttämättömiä. A:ta edustanut lakiasiaintoimisto on erikoistunut nimenomaan kuluttajariitoihin ja se on hoitanut vastaavanlaisia autokauppariitoja yli 1.000 viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kaikissa tapauksissa on ollut myös oikeusturvavakuutus mukana eikä koskaan aiemmin ole katsottu, että laskutetut toimenpiteet eivät olisi olleet vakuutusehtojen mukaisia. Näin ollen vakuutuksenantajan on katsottava muuttaneen korvauskäytäntöään vakuutuksenottajan vahingoksi. Tällainen muutos olisi valituksen mukaan tehtävä ehtoja muuttamalla eikä tulkitsemalla niitä eri tavalla.

Joka tapauksessa valituksessa todetaan, että käsillä olevaa riita-asiaa ei voida pitää millään tavoin tavanomaisena taikka yksinkertaisena. Tähän liittyen valituksessa kritisoidaan myös Suomen autokauppariidoista vastuussa olevia viranomaistahoja, joiden ohjeistukset ja käytännöt ovat jatkuvasti ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Näin ollen kuluttaja ei siten voi olla varma siitä, että muun muassa kuluttajariitalautakunta noudattaisi voimassaolevaa kuluttajansuojalakia. Tämän vuoksi kuluttajan onkin usein turvauduttava oikeudelliseen apuun riita-asiansa hoitamiseksi. Myös suomalaisten alioikeuksien tuomiot autokauppariitoja koskevissa asioissa liittyen esimerkiksi virheen vähäisyyden arviointiin poikkeavat esimerkiksi muiden EU-maiden käytännöstä. Kuluttaja on omia oikeuksiaan suojatakseen lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa ja tämän vuoksi onkin ominaista, että asiamiehen työ muodostuu pitkälti neuvotteluista ja yhteydenpidosta sekä vaatimusten ja vastineiden laadinnasta. Näin ollen asiamiehen yhteydenpitoa päämiehensä ja tämän vastapuolen kanssa on pidettävä kohtuullisena ja tarpeellisena asian hoitamiseksi. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on myös jouduttu pyytämään tavarantarkastus ajoneuvon virheen syystä ja myös tämän jälkeen sovintoneuvottelut ovat olleet haastavia ja pitkäkestoisia. Näin ollen vakuutusyhtiön määrittämää korvattavaa tuntimäärää on pidettävä kohtuuttoman alhaisena.

Valituksessa todetaan, että asiamies on ollut prosessin aikana yhteydessä päämieheensä yhteensä 28 kertaa ja jokaisesta yhteydenpidosta on laskutettu minimilaskutuksen mukaisesti. Toimeksianto on ollut aktiivinen noin puolen vuoden ajan, jolloin yhteydenpitoa asiakkaan kanssa on ollut keskimäärin neljä kertaa kuukaudessa. Valituksen mukaan tällaista yhteydenpitoa tulee pitää tavanomaisena ja asian hoitamisen kannalta tarpeellisena, eikä vakuutusyhtiöllä ole myöskään tällä perusteella oikeutta leikata korvaussummaa.

Valituksessaan A nostaa esille vielä sen, että asiassa on saavutettu sovinto ja A:n asiamies on käyttänyt lopullisen sovintosopimuksen laadintaan kolme tuntia. Sovintosopimuksen laatiminen on edellytys asian loppuunsaattamiseksi ja uusien riitatilanteiden välttämiseksi. Asiamiehen käyttämää aikaa onkin pidettävä kohtuullisena eikä se poikkea millään tavalla siitä ajasta, joka tavanomaisesti tämän tyyppisessä riidassa käytetään sovintosopimuksen laatimiseen. Myös oikeudenkäyntikulut vastaavissa asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen tavanomaisesti 15.000–20.000 euroa ja toimeksiannon kesto on tyypillisesti sen vastaanottamisesta tuomion saamiseen noin vuodesta kahteen vuoteen. Näin ollen asian sopiminen on ollut tuomioistuinprosessia kustannustehokkaampi vaihtoehto. Näin ollen kokonaisuutena arvioiden on asiamiehen lasku ollut kohtuullinen ja siitä on korvattava vakuutuspäätöksen mukainen enimmäiskorvausmäärä.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä A toistaa kaiken jo aiemmin lausumansa ja toteaa ensinnäkin, että vakuutusyhtiö ei voi pitää yhteydenpitoa päämiehen ja asiamiehen välillä tarpeettomana, kun se ei ole edes pyrkinyt selvittämään yhteydenottojen sisältöä ja niiden merkitystä asian hoidolle. Yhteydenpidon juridisuus ei myöskään ole edellytys laskutettavuuden kannalta. Vastapuolen kanssa asioimisen osalta lisäkirjelmässä viitataan vastapuolen kanssa käytyyn sähköpostikirjeenvaihtoon, josta ilmenee, ettei asian hoitaminen vastapuolen kanssa ole ollut yksinkertaista.

Vakuutusyhtiön väitteeseen siitä, että kyseessä olisi tavanomainen autokauppariita, jonka hoitaminen ei vaadi asiamieheltä erityistä juridista osaamista, A toteaa, ettei tällaista väitettä voida tehdä ilman, että yhtiö on käynyt kaikki asiaan liittyvät asiakirjat läpi. Mikäli asia olisi tavanomainen riita, joka ei edellytä asiamieheltä erityistä osaamista, tarkoittaisi tämä sitä, että esimerkiksi myös perintöoikeuteen erikoistunut asiamies olisi voinut riitaa hoitaa. A:n näkemyksen mukaan tavanomaisena juridisena asiana voitaisiin pitää esimerkiksi yksinkertaista velkomusasiaa. A toteaa, että vakuutusyhtiön väite on tältä osin perusteeton.

A huomauttaa myös, että vaikka laskutus on jo päättynyt, niin asiamies on silti joutunut jatkamaan yhteydenpitoa vastapuolen kanssa, koska myyjä ei meinannut noudattaa sovintosopimusta. Sittemmin on myös ilmennyt, että ajoneuvossa on jo havaittu uusi vika. Tämä korostaa entuudestaan sitä, ettei kysymyksessä ole tavanomainen autokauppariita. Edelleen riidan laajuutta koskevien väitteiden osalta A toteaa, ettei vakuutusyhtiön esittämät päätelmät pidä paikkaansa, koska tapauksessa on muun muassa jouduttu tilamaan tavarantarkastus auton vikojen toteamiseksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja tapauksen kannalta keskeiseen lainsäädäntöön.

Vastineessaan yhtiö toteaa ensinnäkin, että oikeusturvaedun myöntöpäätöksessä vakuutuksenottajalle on kerrottu, että vakuu­tuksesta korvataan vakuutustapahtumasi hoitamisesta aiheutuvat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut ajoneuvon oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaisesti. Vakuutusehdot on oheistettu päätökseen. Päätöksen perusteella vakuutuksenottajan on siten täytynyt ymmärtää, että korvattavaksi hyväksyttävistä kuluista on annettu tarkempia määräyksiä vakuutusehdoissa ja olla selvillä siitä yleisesti tunnetusta sei­kasta, että vakuutusehtoihin sisältyy myös korvausta rajoittavia määräyksiä.

Sovellettavaksi tulevissa vakuutusehdoissa on niin ikään kerrottu, että asiamiehen palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu. On selvää, että tällainen arviointi voidaan tehdä vasta, kun kunkin yksittäisen tapauksen tosiseikat ovat selvillä ja niitä voidaan verrata edellä mainittuihin kriteereihin. Oikeusturvaetuuden myöntöpäätös ei siten ole takuu enimmäiskorvausmäärän maksamisesta eikä vakuutettu voi perustaa oman maksuvelvollisuutensa arviointia siihen, että hän saa aina oikeusturvavakuutuksesta maksimikorvauksen. Sen sijaan oikeudenkäyntiin on katsottava kuuluvan aina kuluriski, jonka suuruutta ei voi etukäteen tarkasti arvioida. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa muun muassa oikeudenkäymiskaaren 21:8:ään ja sitä koskeviin esitöihin asiamieskustannusten kohtuullisuuden arvioimisesta. Myös oikeudenkäymiskaaren säännöksen edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta ja näin ollen myös vakuutusyhtiöllä on siten oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida laskutettujen palkkioiden kohtuullisuus määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta.

Vastineessa yhtiö toteaa, että nyt annettu korvauspäätös on perustunut vakuutusehtoihin ja on myös niiden mukainen. Yhtiö ei tiedä, mihin A viittaa, kun hän on esittänyt, että vakuutusyhtiö olisi muuttanut korvauskäytäntöään. Jokainen oikeusturva-asia ratkaistaan kunkin tapauksen erityispiirteiden perusteella, eikä muiden vakuutusasiakkaiden samankaan asiamiehen hoitamia vahinkoasioita voida avata tä­män vahinkoasian yhteydessä.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että nyt käsillä on ollut hyvin tavanomainen autokauppariita, jonka hoitami­nen ei vaadi asiamieheltä erityistä juridista osaamista. Riita ei myöskään ole ollut erityisen laaja; kyse on ollut ostetun auton vaihdelaatikon viasta ja muutamasta pie­nemmästä viasta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan suurin osa laskusta muodostuu yhteydenpidosta päämiehen kanssa ja noin puolta tätä vähemmän vastapuolen kanssa. Vastapuolen kanssa käytyjä sovintoneuvotteluita ei voida pitää mitenkään erityisen vaikeina eikä yhteydenpito ole myöskään vaatinut erityistä juridista osaamista. Näin ollen vakuutusyhtiö pitää asiassa annettua korvauspäätöstä kulujen kohtuullistamisesta vakuutusehtojen mukaisena eikä lisäkorvaukselle ole perusteita.

A:n lisäkirjelmän jälkeen toimittamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö uudistaa vastineessaan esitetyn ja toteaa, ettei yhtiö ole väittänyt A:n ja asiamiehen välisen yhteydenpidon olleen tarpeetonta, vaan kyse on siitä, onko laskutus ollut oikeassa suhteessa tehdyn työn määrään ja laatuun. Yhtiö toteaa, että autokauppariidat ovat jo lähtökohtaisesti arvioiden oikeudellisesti yksinkertaisia eivätkä ne vaadi erityistä juridista asiantuntemusta. Vakuutusyhtiö korostaa vielä, että käsillä olevassa asiassa riidan vaikeutta ja laajuutta on arvioitu toimitettujen selvitysten perusteella (mm. vaatimuskirje ja sovintosopimus). Vaatimuskirjelmä on pitkälti kuluttajansuojalain läpikäymistä ja tästä on veloitettu kuuden tunnin työmäärä. Lisäksi asiaan perehtymisestä ja oikeudellisen arvion tekemisestä on veloitettu erikseen 6,25 tuntia. Säännösten soveltumista tapaukseen on kirjelmässä käsitelty vain hyvin lyhyesti, mikä osaltaan osoittaa sen, ettei kysymyksessä ole kuluttajansuojalain soveltamisen kannalta tavanomaisesta poikkeava asia. Sovintosopimuksen laatimisesta on veloitettu kolme tuntia, vaikka sen sisältö on suurilta osin yhteneväinen vaatimuskirjeen tekstin kanssa. Näin ollen yhtiö katsoo edelleen, että kokonaisuutena arvioiden 32,6 tunnin laskutus on tapauksessa ilmeisen kohtuuton ja ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, on vakuutusyhtiön hyväksymää 21,2 tunnin laskutusta pidettävä vähintäänkin riittävänä tällaisen asian hoitamisesta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen A:n oikeudenkäyntikuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai onko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojen nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
[ – – ]

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet vakuutuskirjassa mainitun ajoneuvon omistamiseen, hallintaan ja kuljettamiseen liittyvissä riita-, rikos- ja hakemusasioissa.

Ehtojen kohdan 5.2 mukaan vakuutustapahtumasta korvataan enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.

Jos tuomioistuin ei ole ottanut kantaa asianajo- ja oikeudenkäyntikuluihin tai jos kuluista on sovittu tai asia on ratkaistu myöntämisen mukaisesti, korvattavat kustannukset määritetään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut. Kustannuksista korvataan kuitenkin enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan.

Asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista korvataan kohtuullinen palkkio. Palkkion ja kulujen kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä asiamiehen työn määrä ja laatu. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Jos riidanalaisen etuuden arvon voi arvioida rahassa, vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjaan merkityn vakuutusmäärän rajoissa enintään riidanalainen etuus kaksinkertaisena. Jos riidan kohteena on toistuvaisluonteinen maksu, määrän arvioinnissa otetaan huomioon riidanalainen kertamaksu enintään kymmenkertaisena. Etuuden määrän arvioinnissa ei oteta huomioon korko- tai asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja.

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Lautakunnan käsityksen mukaan vakuutusehdoissa mainitut lopulliset ja tarpeelliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.

Lautakunta toteaa myös, että oikeudenkäymiskaaren säännökset, jotka edellyttävät korvattavilta oikeudenkäyntikuluilta kohtuullisuutta, ovat ilmausta yleisestä oikeusperiaatteesta. Tämän vuoksi vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja mainittujen säännösten perusteella arvioida asiamiehen laskuttamien palkkioiden kohtuullisuus määrätessään oikeusturvavakuutuksesta maksettavaa korvausta.

Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riita-asiasta, jossa kuluttaja A on ostanut ajoneuvon kauppaliikkeeltä 21.10.2023. Asia on sittemmin riitautunut, kun ostaja A havaitsi 22.10.2023 autossa erinäisiä vikoja ja virheitä (mm. vikaantunut vaihdelaatikko) eikä asiassa päästy sopuun A:n reklamoitua asiasta myyntiliikkeelle 25.10.2023. A:n asiamies vastaanotti asiassa toimeksiannon 13.11.2023. Asiassa vaadittiin 28.11.2023 kirjelmällä kaupan purkua ja vahingonkorvausta autorahoituksen kuluista. Myyjä ei suostunut purkuvaatimukseen ja asiassa päädyttiin pyytämään HTT tavarantarkastajan lausunto.  Asiassa päädyttiin lopulta sovintoon 2.5.2024 ja samalla asiamiehen toimeksianto päättyi. Asiassa on esitetty, että asiamies olisi joutunut jatkamaan yhteydenpitoa vastapuolen kanssa sovinnon jälkeen, mutta tästä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Asiakas on vaatinut asiamiehen työstä korvattavaksi 12.375.47 euroa (sis. alv). Summaan on sisältänyt 32,6 tuntia työtä 250 euron (+ alv) tuntiveloituksella sekä kuluja 1.830,22 euroa. Vakuutusyhtiö on korvannut oikeusturvavakuutuksesta asiamieskuluista 21,2 tunnin osalta yhteensä 6.572 euroa (sis. alv) sekä laskuun sisältyneet kulut kokonaisuudessaan.

Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena eikä toimenpidekohtaisesti. Oikeudenkäymiskaaren ilmaisemaa periaatetta ja vakuutusehtoja noudattaen asiamiehen laskutusta tulee arvioida ottaen huomioon kysymyksessä olleen riita-asian vaikeus, laajuus, riidan asiamieheltä vaatiman työn määrä ja laatu sekä kysymyksessä olleen etuuden arvo

Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseessä on ollut juridisesti arvioiden varsin tavanomainen riita-asia, jonka menestyksekäs hoitaminen ei sinänsä vaadi erityisasiantuntemusta. Laskua arvioidessaan Vakuutuslautakunta on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että asiassa laaditut vaatimuskirjelmä sisältää olennaisiltaan osin asiaan soveltuvan lainsäädännön sekä oikeuskäytännön selvittämistä. Ottaen huomioon sen, että A:n asiamies on kertomansa mukaan erikoistunut juuri kuluttaja-asiakkaiden autokauppariitojen hoitamiseen, pitää lautakunta mainittujen säännösten ja oikeustapausten tuntemista tällaisen asiamiehen yleiseen ammattitaitoon kuuluvana. Lautakunta toteaa myös, että kuluttaja-asiakkaan ja autokauppaliikkeen väliset erimielisyydet ovat juridiselta haastavuudelta yleiselläkin tasolla arvioiden varsin tavanomaisia ja merkittävin haaste tällaisissa tapauksissa on teknisen näytön selvittämisessä. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tätä näyttöä tukemaan on hankittu HTT-tavarantarkastajan lausunto, jonka vakuutusyhtiö on korvannut kokonaisuudessaan asiaan liittyvänä kuluna. Edellä selvitettyyn viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut vakuutusehtoihin perustuva oikeus kohtuullistaa asiamiehen laskua. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä kohtuullistaa asiamiehen laskua yhteensä 10,5 tunnilla oikeana.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä siten suosita lisäkorvausta maksettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapasaari
Kankkunen
Karimäki
Malmberg