Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 21.1.2023 mukaan A:lle (s. 2003) aloitettiin helmikuussa 2009 solunsalpaajahoito akuutin lymfoblastileukemian hoitoon. Vahinkoilmoituksen mukaan solunsalpaajahoidossa käytetyt lääkkeet olivat aiheuttaneet pysyvinä vammoina ylä- ja alaraajojen neuropatian, jalkaterien kylmänarkuuden ja kivuliaisuuden, varpaiden virheasennot, kaarijalan, jänneliikatoiminnan, pohjelihasryhmien kireyden, työmuistin heikkouden, kognitiivisen puolen tunnesäätelyn ongelmat, impulsiivisuutta sekä hampaiden juurten kehittymättömyyden. Näiden lisäksi nuoruusajan tilapäisinä haittoina oli aiheutunut muun muassa sopeutumis- ja käytöshäiriö, jatkuvaa pahoinvointia, alipainoa, kipua ja särkyä sekä hiusten ja ripsien lähteminen.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 20.12.2023. Vakuutusyhtiö totesi, että solunsalpaajahoidon tiedetään yleisesti voivan aiheuttaa erilaisia haittavaikutuksia. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla todettu neuropatiaoireisto, varpaiden virheasennot ja kylmän aiheuttamat oireet sekä hoitojen aikaiset oireet, kuten pahoinvointi, kivut ja säryt sekä hiusten ja ripsien lähteminen olivat todennäköisesti solunsalpaajalääkkeiden (muun muassa vinkristiinin) käytön aiheuttamia. Vakuutusyhtiö viittasi kuitenkin vakuutusehtoihin sisältyvään rajoitusehtoon, jonka mukaan lääkevahinkoa ei korvata, jos sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman. Akuutin lymfoblastisen leukemian hoito oli edellyttänyt tehokasta ja asianmukaista hoitoa. Kyse oli siten vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta lääketieteellisesti välttämättömän riskinoton seurauksesta, joka ei oikeuta korvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei maksanut A:lle korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Lisäksi vakuutusyhtiö totesi, että vakuutusehtojen mukaan korvausvaatimus on esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. A:lla todettiin jo 2.6.2009 neuropatia, jonka todettiin olevan seurausta annetusta vinkristiinilääkityksestä. Vahinkoilmoitus oli tehty 21.1.2023. Vakuutusyhtiö katsoi mahdollisen oikeuden korvaukseen myös vanhentuneen.

Muistiongelmien, käytöshäiriöiden ja jalkaterän rakenteellisen ominaisuuden (kaarijalka) osalta vakuutusyhtiö katsoi, etteivät ne olleet aiheutuneet solunsalpaajahoidosta, eikä lääkkeiden ja oireiden välillä ollut lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa tarkoitettua todennäköistä syy-yhteyttä. Myöskään muistiongelmat ja käytöshäiriöt eivät vakuutusyhtiön arvion mukaan johtuneet solunsalpaajista. Sen sijaan raskas ja pitkäkestoinen verisyövän hoito oli voinut vaikuttaa A:n henkiseen kehitykseen.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii vaikeiden nuoruusajan haittojen ja pysyvien haittojen korvaamista lääkevahinkovakuutuksesta.

A toteaa hakeneensa korvausta lääkevahingosta välittömästi, kun hän sai asiasta tiedon. Korvausvaatimus on esitetty alle vuoden kuluessa siitä, kun A sai tiedon vakuutuksen voimassaolosta. A myös katsoo, ettei hänen tapauksessaan voida soveltaa 10 vuoden aikarajaa korvausvaatimuksen esittämiselle, koska hoidot jatkuivat koko lapsuuden ajan. Vasta vuoden 2019 jälkeen pysyvien vammojen läpi käyminen ja huomioiminen on ollut mahdollista. Tuolloin on siis saavutettu tilanne, että A on voinut hakea korvausta vahinkoseuraamuksesta.

Vaikka kyse on ollut välttämättömän riskin ottamista vaativasta sairaudesta, A katsoo myös esimerkiksi koronavirustaudin olevan tällainen sairaus. Hoidosta saadut nuoruusajan haitat sekä pysyvät haitat ovat suuret ja vaikeat ja ne vaikuttavat A:n elämään monella tavalla. A:n mielestä lääkehoidon seurauksena aiheutuneet haitat ovat normaalia huomattavasti vaikeammat, mikä tulisi huomioida asian arvioinnissa. 

A:n mukaan lääkkeet aiheuttivat pysyvät vammat työmuistiin, mikä on vaikuttanut opiskelemisen haasteisiin ja sitä kautta koko elämään. Hammasoireet voivat aiheuttaa A:lle tulevia korjauksia ja korkeita kuluja. Neuropatia ja neurologiset haasteet vaikuttavat A:n elämään ja elämänlaatuun sekä aiheuttavat lisäkuluja. A katsoo kaikkien pysyvien vammojen kokonaishaitan ylittävän monilta osin keskivaikean ja vaikean toiminnanvajavuuden. A:n mielestä osa vammoista oikeuttaa haittaluokkien 5–6 mukaiseen kertakorvaukseen ja osa vammoista kuukausittaiseen jatkuvaan korvaukseen haittaluokkien 8–9 mukaisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että solunsalpaajahoidon seurauksena aiheutuneet haitat ovat olleet seurausta vakuutusehtojen tarkoittamasta lääketieteellisesti välttämättömästä riskinotosta hoidettaessa sairautta, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen tai aiheuttaa vakavan ruumiinvamman.

Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että vuonna 2009 kehittynyt hankala, kokonaisuudessaan kävelemättömyyteen johtanut vinkristiinineuropatia, helpotti pahimmilta osin jo alkuvuodesta 2010 siten että hoitoa pystyttiin jatkamaan. A:n solunsalpaajahoito on lopetettu elokuussa 2011. Vaikka A:n solunsalpaajahoidon aikaisen oireiston katsottaisiin olleen niin vakava, että vetoamista vakuutusehtojen välttämätöntä riskinottoa koskevaan kohtaan 6.1 pidettäisiin kohtuuttomana, vakuutusyhtiö katsoo toissijaisesti, että A:n oikeus tilapäisen haitan korvauksiin on vanhentunut vakuutusehtojen kohdan 10 mukaisesti, sillä korvausvaatimusta ei ole esitetty viimeistään 10 vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Vakuutusyhtiö myös katsoo, ettei A:lle ole aiheutunut neuropatian vuoksi sellaisia pysyviä haittoja, joiden vuoksi vetoamista riskinoton välttämättömyyteen olisi pidettävä kohtuuttomana. A on muun muassa urheillut aktiivisesti SM-tasolla sekä aloittanut liiketalouden opinnot vuonna 2019.

A on valituksessaan esittänyt lääkityksen aiheuttaneen ongelmia myös hänen hampaisiinsa. Vakuutusyhtiö toteaa, ettei merkintöjä hampaisiin liittyvistä ongelmista ole toimitettu yhtiön käyttöön. Koska mainintoja oireista ei ole, mahdollista lääkevahinkoa ei voida hammasongelmien osalta todentaa. Vakuutusyhtiö kuitenkin katsoo, että vaikka oireet olisivat todennettavissa potilasasiakirjoista, ne eivät olisi todennäköisessä syy-yhteydessä solunsalpaajahoitoon. Kyse olisi myös välttämättömästä riskinotosta.

Muistiongelmien, käytöshäiriöiden ja kaarijalan osalta vakuutusyhtiö katsoo edelleen, etteivät ne ole todennäköisesti aiheutuneet solunsalpaajahoidosta. Sen sijaan vakuutusyhtiö katsoo, että raskas ja pitkäkestoinen verisyövän hoito on voinut vaikuttaa A:n henkiseen kehitykseen. Jos näiden oireiden kuitenkin katsottaisiin olevan todennäköisessä syy-yhteydessä solunsalpaajahoitoihin, olisi kyse välttämättömän riskinoton seurauksesta, joka ei oikeuta korvaukseen.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 1.2.2009–27.12.2022. 

Helmikuussa 2009 A:lla todettiin luuydintutkimuksessa akuutti lymfoblastinen leukemia, jonka hoitamiseksi A:lle aloitettiin solunsalpaajahoidot (muun muassa vinkristiini) standardiriskin hoitokaaviolla. 6.3.2009 otetuissa luuydinnäytteissä jäännöstaudin osuus oli 0.02 prosenttia, joten hoito jatkui standardiriskin hoitokaavion mukaisesti.

Kesäkuussa 2009 A:lle todettiin kehittyneen hankala alaraajapainotteinen neuropatia, johon liittyen hänellä oli kovia kipuja, tasapainovaikeutta ja alaraajojen heikkoutta. A pystyi kävelemään enää hyvin lyhyitä matkoja ja hänellä oli käytössään pyörätuoli. Vinkristiini tauotettiin vaikean neuropatian vuoksi. A oli lastentautien poliklinikalla 29.9.2009, jolloin neuropatian arvioitiin korjaantuneen niin hyvin, että vinkristiinihoito päästiin aloittamaan uudelleen. 12.1.2010 käynnillä A:n tasapaino oli normaalia ja hän liikkui hyvin.

Leukemian solunsalpaajahoidot päättyivät elokuussa 2011. 19.9.2011 kontrollissa todettiin, että fysioterapeutin arviossa ala- ja yläraajojen lihasvoimat olivat kauttaaltaan alentuneet ja vasen alaraaja oli voimiltaan heikompi kuin oikea. Toimintaterapeutin arviossa käsien puristusvoima oli alentunut ja A:lla oli vaikeuksia toiminnanohjauksessa. Säännöllinen fysioterapia jatkui, ja lisäksi A:lle aloitettiin toimintaterapia.

30.4.2013 kontrollissa A:n fyysisen kestävyyden, lihasvoimien sekä toiminnanohjaamisen taitojen todettiin parantuneen merkittävästi. 

A:lle aloitettiin syksyllä 2014 neuropsykologinen kuntoutus käyttäytymisongelmien, tunne-elämän sääntelyn ja tarkkaavuuden haasteiden vuoksi.

Helmikuun 2015 fysioterapeutin arviossa todettiin, että A liikkui paljon ja monipuolisesti ja hänen tuloksensa lasten ja nuorten kuntotesteissä olivat parantuneet. Fysioterapialle ei arvioitu olevan enää tarvetta. Myös toimintaterapia päätettiin, sillä A:n lihasvoimat olivat kehittyneet hyvin. Puristus- ja nipistysvoimat jäivät alle iänmukaisen viitearvon, mutta käsi ei väsynyt enää niin, että se haittaisi merkittävästi koulutyöskentelyä.

10.10.2018 tehdyssä hermoratatutkimuksessa (ENMG-tutkimuksessa) todettiin alaraajoissa viitteitä lievästä tai kohtalaisesta vanhan neurogeenisen vaurion löydöksestä, mikä sopi polyneuropatiaan liittyvän aksonivaurion jälkitilaan.

A oli lastenneurologian poliklinikan arviossa 5.12.2018 solunsalpaajien aiheuttaman aksonaalisen hermovaurion ja sen jälkitilan vuoksi. Ajankohtaisesti A:lla oli ongelmana vain käden väsyminen pitkään kirjoittaessa. A liikkui aktiivisesti, hän kävi vesipalloharjoituksissa ja SM-tason kisoissa. Käsien hienomotoriikka oli ikätasoista. Myös puolen minuutin kävelytestin tulos oli normaali ja lihaskuntotesteissä tulokset olivat ikätason viitearvoissa.

A oli viimeisessä lastentautien poliklinikan kontrollissa 19.8.2020. Neuropatian todettiin vaikuttavan edelleen käsien toiminnan väsyvyytenä sekä muistin ja kognitiivisen puolen haasteina. Neuropsykologinen kuntoutus oli päättynyt. A kuului matalan riskin ryhmään, joten automaattista jatkoseurantaa aikuisiällä ei järjestetty.

Lastentautien erikoislääkärin etäkontaktin 27.10.2022 mukaan A:n kädet ja jalat paleltuivat helposti tunnottomiksi. Lisäksi A kertoi hänelle kehittyneen neuropatian jälkeen virheasentoja varpaisiin. Edelleen A kuvasi ongelmakseen työmuistin heikkouden, tunnesäätelyn ongelmat ja impulsiivisuuden.

A hakeutui 27.12.2022 ortopedin vastaanotolle molempien jalkaterien ongelmien vuoksi. A:lla todettiin kaarijalkaryhtinen jalkaterä. II-V-varpaissa oli kärkinivelen yliliikkuvuutta ja niillä oli taipumus yliojentua. A:lle ei suositeltu leikkaustoimenpiteitä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla todettu neuropatia ja muut oireet korvata solunsalpaajahoidossa käytettyjen lääkkeiden aiheuttamana lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2023 alkaen) kohdan 4 mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan lääkevahinkoa ei korvata, mikäli sairaus tai vamma on seurausta lääketieteellisesti välttämättömästä riskin ottamisesta hoidettaessa sairautta tai vammaa, joka hoitamattomana on hengenvaarallinen tai saattaa aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Ehtokohdan 10 mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvausta vaativa sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, kyseessä olevan lääkkeen tai verivalmisteen aiheuttamasta vahingosta ja vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on esitettävä viimeistään 10 vuoden kuluessa vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A:lla todettu ylä- ja alaraajojen neuropatia, varpaiden virheasennot sekä solunsalpaajahoitojen aikaiset oireet (pahoinvointi, kivut ja säryt) ovat todennäköisesti aiheutuneet solunsalpaajahoidossa käytetyistä lääkkeistä. Riita koskee sitä, onko kyseessä ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu välttämättömän riskinoton seuraus, joka ei oikeuta korvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta.

Lääkkeiden käyttöön liittyy aina erilaisten haittavaikutusten mahdollisuus. Vakavia sairauksia tai vammoja hoidettaessa joudutaan lääkityksessä usein ottamaan tietoisia riskejä. Lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa on rajattu korvattavuuden ulkopuolelle vahingot, jotka ovat aiheutuneet välttämättömästä riskinotosta sellaista sairautta tai vammaa hoidettaessa, joka hoitamattomana voi olla hengenvaarallinen tai aiheuttaa vaikean ruumiinvamman.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun lääketieteellisen selvityksen mukaan A:lla todettiin helmikuussa 2009 akuutti lymfoblastinen leukemia. A:lle aloitettiin solunsalpaajahoito muun muassa vinkristiinillä. Kesäkuussa 2009 A:lle todettiin kehittyneen hankala alaraajapainotteinen neuropatia, jonka vuoksi kaksi vinkristiinihoitoa jätettiin antamatta. Solunsalpaajahoidot päättyivät elokuussa 2011.

Vakuutuslautakunta toteaa, että solunsalpaajahoidolla hoidettiin akuuttia lymfoblastista leukemiaa, joka on hoitamattomana hengenvaarallinen sairaus. On yleisesti tunnettua, että vinkristiinihoitoon liittyy neuropatian riski. Kehittyneestä neuropatiasta huolimatta solunsalpaajahoidon jatkaminen on ollut välttämätöntä. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n akuutin lymfoblastileukemian leukemian lääkehoidossa on ollut kyse vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta välttämättömästä riskinotosta hoidettaessa sellaista sairautta, joka hoitamattomana olisi hengenvaarallinen. Vaikka A:n oireet ovat olleet vaikeita, ne ovat olleet solunsalpaajahoidolle tyypillisiä, joten niitä ei voida pitää A:n kannalta kohtuuttomina. A:lle aiheutuneet neuropatia, varpaiden virheasennot ja solunsalpaajahoitojen aikaiset oireet eivät siten oikeuta korvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta. Siltä osin kuin A:n esiin tuomat muut oireet liittyisivät solunsalpaajahoitoon, olisi myös tältä osin kyse välttämättömästä riskinotosta, jonka seuraukset ovat rajattu lääkevahinkovakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Asian ratketessa edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta ei ota kantaa vakuutusyhtiön toissijaisena esittämään väitteeseen siitä, että A:n oikeus tilapäisen haitan korvaukseen olisi vanhentunut.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio                                             
Sihteeri Pulkkinen

Jäsenet

Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila