Tapahtumatiedot
Asiakas on ostanut käytetyn Honda Accord-merkkisen ajoneuvon 6.12.2023 T Oy:ltä 2 089 euron kauppahintaan. Kotimatkalla asiakas havaitsi ajoneuvon takarenkaan olevan vino ja tämän vaikuttavan ajoon. Seuraavana päivänä ajoneuvo ei käynnistynyt ilman apuvirtaa, ja myös öljyt olivat vähissä. Takarenkaan vinous johtui ajoneuvon tukirakenteiden ongelmista. Asiakas teki myyjälle reklamaation 9.12.2023. Asiakas hankki ajoneuvoon uuden akun, mutta käynnistysongelmat eivät poistuneet. Asiakas toimitti ajoneuvon korjaamolle tarkempia tutkimuksia varten. Autohuoltoyritys totesi, että ajoneuvon apukuskin puoleinen takarengas oli kallellaan sisäänpäin. Tutkimuksen perusteella tämä oli johtunut ylätukivarren kiinnityspisteen irtoamisesta. Tukivarren kiinnike oli läpiruostunut ja siitä syystä ajan mittaan murtunut. Myös muun alustan todettiin olevan ruosteinen.
Asiakas vaati myyjältä korvausta korjauskuluista ja kaupan purkamista. Myyjä ei suostunut kaupan purkuun ja virheen oikaisemiseen, ja asiakas palkkasi lakimiehen selvittämään asiaa 1.2.2024 tehdyllä toimeksiantosopimuksella.
Asiakas ja myyjä olivat solmineet asiassa 7.5.2024 sovintosopimuksen, jossa he sopivat, että myyjä suorittaa asiakkaalle kertakorvauksena 300 euroa ja asiakas poistaa tekemänsä myyjää koskevan arvostelun internetistä. Sovintosopimuksen mukaan molemmat osapuolet vastaavat omista asianajokustannuksistaan.
Asiakkaalle oli myönnetty oikeusturvaetu 19.2.2024 päivätyllä korvauspäätöksellä. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut, että asiakkaan enimmäiskorvausmäärä on 8 500 euroa. Lakiasiaintoimisto oli toimittanut vakuutusyhtiölle laskun, jonka summa oli yhteensä 8 351,40 euroa. Lasku sisälsi lakimiehen työtunteja 26,5 kappaletta.
Vakuutusyhtiö on todennut 7.6.2024 päivätyssä korvauspäätöksessä, että vakuutusehtojen mukaan asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määriteltäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kyse on ollut tavanomaisesta riita-asiasta, joka ei ole ollut laaja tai oikeudellisesti keskimääräistä vaikeampi. Riidanalaisen etuuden arvo ei ole ollut erityisen suuri, asia ole edennyt tuomioistuimeen eikä haastehakemusta ole laadittu, vaan riita on lyhyehkön kirjeenvaihdon jälkeen päättynyt sovintoon. Vakuutusyhtiö katsoo, että työ on tehty normaalilla asiamieheltä vaadittavalla laadulla. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen 15 työtunnin ylittävältä osuudelta. Vakuutuksesta korvattava summa oli näin ollen ennen omavastuun vähentämistä 4 786,40 euroa.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on katsonut valituksessaan, että vakuutusyhtiön olisi tullut ilmoittaa korvauksen rajauksesta korvauspäätöksessä, jossa oikeusturvaetu oli myönnetty. Asiakas katsoo, ettei hänelle ole annettu tietoja siitä, missä tilanteissa vakuutuskorvauksen määrää voidaan enimmäiskorvausmäärän lisäksi rajata. Asiakas ei pysty ennakoimaan omaa osuuttaan asiamieslaskusta, eikä hän näin ollen pysty varautumaan kyseisen summan maksamiseen. Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole korvauspäätöksessään ottanut kantaa asian todelliseen laajuuteen ja vaativuuteen. Korvauspäätöksestä jää epäselväksi, mitkä toimenpiteet eivät ole olleet välttämättömiä.
Asiakas kertoo, että hänen käyttämänsä lakiasiaintoimisto on erikoistunut kuluttajariitoihin. Toimisto on hoitanut autoriitoihin kohdistuvia toimeksiantoja seitsemän vuoden ajan ja vastaavanlaisia toimeksiantoja on kertynyt yli 1 000 kappaletta. Kaikissa toimeksiannossa päämiehellä on ollut voimassa oleva oikeusturvavakuutus. Vakuutusyhtiö on monessa aiemmassakin riita-asiassa antanut vakuutuspäätöksiä kyseisen toimiston asiakkaille. Aikaisemmissa vakuutus- ja maksupäätöksissä vakuutusyhtiö on katsonut tähän asiaan täysin rinnastettavissa tapauksissa asiamiehen laskutuksen olevan vakuutuksenantajan ehtojen mukainen. Poikkeamalla omasta käytännöstään vakuutusyhtiö on yksipuolisesti muuttanut vakuutusehtojen tulkintaa aiemmasta vakuutuksenottajan vahingoksi.
Asiakas katsoo, että jos vakuutusyhtiö haluaa pienentää korvausmääräänsä kuluttajariidoissa, se ei voi tehdä sitä tulkitsemalla vakuutussopimuksen ehtokohtaa korvauksen kohtuullisuudesta poikkeamalla vuosia jatkuneesta korvauskäytännöstä. Vakuutuksenantajan täytyy tehdä tällainen muutos muuttamalla ehtojaan vakuutussopimuslain 18 ja 19 §:iä noudattaen.
Asiakas toteaa, että suomalaisen kuluttajaoikeuden todellisuus ei puhu sen puolesta, että tavanomaisenkaan kaltaiset autokauppariidat olisivat yleisesti arvioiden keskimääräistä helpompia. Suomessa on kaksi kuluttajaoikeudellista viranomaista: Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) sekä Kuluttajariitalautakunta (KRIL). Molempien lakisääteinen tehtävä on valvoa kuluttajien oikeuksien toteutumista Suomessa. Kuitenkin molempien viranomaisten laintulkinnat ovat olleet ja ovat edelleen selkeästi Euroopan unionin lainsäädännön ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön vastaisia.
Asiakas kertoo, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto ohjeistus käytetyn auton ostaneelle kuluttajalle on täynnä räikeitä asiavirheitä, joista osa on jopa päinvastaisia EUT:n linjanvetojen kanssa. Lisäksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla käytetyn auton kauppaan annetussa ohjeistuksessa on runsaasti asiavirheitä.
Asiakas kertoo, että Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytäntö on valtaosin sekä kuluttajansuojalain ja kauppalain esitöiden, kotimaisen oikeuskäytännön että Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön vastaista. Huomiota herättäviä esimerkkejä löytyy esimerkiksi tapauksista 5342/33/2019, D/1551/33/2018, 3582/33/2018 ja 3386/33/2023. Kuluttaja ei siis voi olla varma siitä, että Kuluttajariitalautakunta noudattaa voimassa olevaa kuluttajansuojalakia, EU:n kuluttajansuojadirektiivejä tai niihin liittyvää kotimaista ja EU-tasoista ratkaisukäytäntöä. Kuluttaja ei toisin sanoen voi luottaa siihen, että hänen oikeuksiaan suojataan lain vaatimalla tavalla kuluttajariitalautakunnan käsittelyssä, eikä hän näin ollen voi nojautua täysin viranomaisteitse saatuun oikeudelliseen apuun.
Asiakas kertoo, että KKV:n ja KRIL:n linjanvedot ovat johtaneet tilanteeseen, jossa myös kotimaiset tuomioistuimet kallistuvat paikoitellen lainvastaisiin tulkintoihin elinkeinonharjoittajien hyväksi. Tiedossa on tapaus, jossa käräjäoikeus käytti KRIL:n käyttämää kaavamaista laskentatapaa auton käyttöhyödyn arvioinnissa, vaikka kaavamaisten laskentatapojen hyödyntäminen on kauppalain esitöissä (HE 93/1986 vp, sivut 120–121) erityisesti kielletty ja käräjäoikeudella oli käytössään KRIL:n käytännön vastainen hovioikeuden ratkaisu. Käräjäoikeuden perustelun mukaan KRIL tietää asiasta enemmän kuin hovioikeudet. Verrattaessa kotimaisten tuomioistuimien arvioita virheiden vähäisyydestä mm. Saksan korkeimman oikeuden linjauksiin, ero on huomattava. Suomessa on hovioikeustasolla arvioitu, että auton käytön estävä korjaukseltaan huomattavan kallis vaihdelaatikon vika on virheenä vähäinen, eikä siten oikeuta kaupan purkuun (Turun hovioikeus, S 21/1673). Vastaavasti Saksan korkein oikeus on myös Suomea sitovaan EU-direktiiviin nojautuen linjannut, että virhe, joka estää tavaran käytön tai vaikuttaa sen käyttöturvallisuuteen ei koskaan voi olla vähäinen. Tämän näkemyksen on jakanut myös EUT:n julkisasiamies (Euroopan unionin tuomioistuin, Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus, C-145/20). Toisaalta virhe, joka ei olennaisesti vaikuta tavaran käyttöön muuttuu vähäisestä olennaiseksi, kun sen korjauksen kustannus ylittää viisi prosenttia kauppahinnasta (Saksan korkein oikeus, BRB ZR 94/13).
Asiakas katsoo, että edellä mainitun kaltaisessa toimintaympäristössä kuluttajan riski lähteä ratkaisemaan riita-asiaansa tuomioistuimessa on huomattavan korkea siihen nähden, mitä sen pitäisi olla. Kuluttaja on suojatakseen omia oikeuksiaan lähes pakotettu sopimaan riita-asiansa vastapuolen kanssa. Kuluttajariidoissa on näin ollen ominaista, että asiamiehen työ muodostuu pitkälti neuvotteluista, yhteydenpidosta ja vaatimusten tai vastineiden laatimisesta. Kuitenkin edellä mainitut kotimaisten viranomaisten kuluttajansuojalain vastaiset linjanvedot usein vähentävät myyjien neuvotteluhalukkuutta, mikä puolestaan hankaloittaa neuvotteluiden käymistä.
Asiakas katsoo, että sovinnon löytäminen on kuluttajan näkökulmasta edullisin vaihtoehto sekä taloudellisesti että ajallisesti. Juuri autoriidoille on ominaista, että ne vaativat laajoja neuvotteluita vastapuolen kanssa sovinnon saavuttamiseksi. Nyt puheena olevassa tapauksessa on nimenomaan asiamiehen tekemillä sovintoneuvotteluilla päästy tilanteeseen, jossa asiakas on saanut asiassaan paremman lopputuloksen kuin ilman oikeudellista apua. Ottaen huomioon kuluttajariitojen toimintaympäristön, kuluttajan heikon aseman ja sovinnonhakuisen menettelytavan, asiamiehen toimenpiteet ovat tässä tapauksessa olleet laajuudeltaan kohtuulliset ja vakuutusyhtiön on maksettava korvaus esitetyn laskun mukaisesti.
Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö on sivuuttanut yllä mainitun kuluttajariitojen luonteen arvioidessaan laskun kohtuullisuutta ja on perustanut päätöksensä summittaiseen arvioon asian laajuudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä. Asiakas pitää kohtuuttomana, että vakuutusyhtiö on täysin rutiininomaisesti ja perustelematta leikannut korvattavaa työmäärää 11,5 tunnilla.
Asiakas haluaa myös tuoda esille, että asiassa on saavutettu sovinto, jossa asiakas on saanut hinnanalennuksen. Sovintoon pääsemiseksi asiassa on jouduttu käymään neuvotteluita vastapuolen kanssa. Sovintoon tähtäävät toimenpiteet ovat olleet välttämättömiä ja keskeisiä asian hoitamisen kannalta. Sovinnon vahvistamiseksi asiassa on myös laadittu sovintosopimus, jonka laatimiseen asiamies on käyttänyt yhteensä 3,25 tuntia. Sovintosopimuksen laatiminen on kuluttajariidoissa varsin keskeistä sovinnon tehokkuuden ja täytäntöönpantavuuden varmistamiseksi. Sovintosopimuksen laatiminen on myös edellytys asian loppuunsaattamiseksi sekä uusien riitatilanteiden välttämiseksi. Asiamiehen käyttämä aika on kohtuullinen eikä poikkea millään tavalla siitä ajasta, jota kuluttajariidoissa yleisesti käytetään sovintosopimuksen laatimiseen.
Oikeudenkäyntikulut samantyyppisissä asioissa ovat käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen noin 15 000—20 000 euroa (käräjäoikeuden ratkaisu 1017 5333 asiassa L 730/2023/1136) ja oikeudenkäynnin kesto asian vastaanottamisesta tuomioon on noin vuodesta kahteen vuotta. Näin ollen sopiminen on lähtökohtaisesti aina tuomioistuinprosessia kustannustehokkaampi vaihtoehto. Neuvottelemalla ja sopimalla vakuutuksenottaja rajoittaa riidasta syntynyttä vahinkoa.
Asiakas toteaa, että sopiminen on oikeudenkäyntiin verrattuna myös ajallisesti huomattavasti tehokkaampaa. Neuvottelemalla ja laatimalla kattava ja vakuutuksenottajan kannalta tehokas sovintosopimus säästetään asiamieskuluissa. Vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään huomioinut sopimisen kustannustehokkuutta. Mikäli asia olisi viety riidan kokonaisintressi (muun muassa ajoneuvon kauppahinta) huomioiden käräjäoikeuteen, olisi asiakkaalle aiheutettu kohtuuton oikeudenkäyntikuluriski. Asiakas katsoo, että asiamiehen lasku on kohtuullinen ja vakuutusyhtiön on suoritettava korvaus asiakkaalle esitetyn laskun mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on todennut vastineessaan, että nyt puheena olevassa riidassa asiakirjamateriaali on ollut vähäinen ja asia ei ole ollut oikeudellisesti vaikea. Vakuutusyhtiö kummeksuu, että esimerkiksi toimeksiannon vastaanottamiseen ja asiaan perehtymiseen on käytetty viisi tuntia, alustavaan oikeudelliseen arvioon ja vaatimuksen laatimiseen 7,75 tuntia ja yksinkertaisen sovintosopimuksen laatimiseen 3,25 tuntia. Edellä mainitut tuntimäärät ovat selvästi ylimitoitettuja. Vakuutusyhtiö katsoo, että yhteydenpito päämieheen on ollut tarpeettoman laajaa sekä vastineisiin ja vastasovintoehdotuksiin tutustumiseen käytetty aika on niin ikään ylimitoitettua.
Asiakas on katsonut lisävastineessaan olevan erikoista, miten vakuutuksenantaja on voinut tehdä tällaisen päätelmän asiakirja-aineiston laajuudesta ilman minkäänlaista tietoa siitä, mitä materiaalia asiassa on käytetty. Vakuutusyhtiö ei ole missään vaiheessa pyytänyt vakuutuksenottajalta tai tämän asiamieheltä esimerkiksi nähtäväksi käytettyä aineistoa. Palveluntarjoajan tekemä laskun leikkaus on tältä osin täysin mielivaltainen. Asiakas on liittänyt lisävastineeseen kuvakaappauksen tiedostoista, joita asiassa on käytetty. Tästä on havaittavissa, että pelkästään asiakirjamateriaalia erilaisten tiedostojen muodossa on toimitettu asiamiehelle 21 kappaletta, ja useissa toimitetuissa tiedostoissa on lukuisia sivuja. Edellä mainituin perustein asiassa perehtymiseen ja asian oikeudelliseen arviointiin käytettyä aikaa ei voida pitää miltään osin normaalista poikkeavana.
Asiakas toteaa, että vaatimuksen laatimisesta oli laskutettu 6,5 tuntia. Kyseessä on kahdeksansivuinen oikeudellisesti perusteltu asiakirja, joka on sisältänyt asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perustelut. Vaatimuksessa on erikseen käyty läpi myös asiassa relevantteja lain esitöitä kuin oikeuskäytäntöäkin. Vaatimuksen laatimisesta aiheutunutta laskutusta ei voida pitää kohtuuttomana.
Asiakas ihmettelee, miten vakuutusyhtiö on voinut tehdä päätelmiä yhteydenpidon laajuudesta tietämättä päämiehen kanssa käytyjen keskustelujen sisältöä tai keskustelujen merkitystä asian hoidolle. Asiakas kertoo, että asiassa on vaihdettu sähköposteja 14 kappaletta, ja tämän lisäksi puhelinkeskusteluita oli helmikuun ja toukokuun 2024 välillä käyty yhteensä viisi kappaletta. Yhteydenpitoa ei voida pitää miltään osin tarpeettomana, eikä asiamiehen työhön kuulu tarpeeton yhteydenpito päämiehen tai kenenkään muunkaan kanssa.
Asiakas toteaa, että myyjän kanssa käytyjä sähköposteja on ollut asiassa 17 kappaletta. Ne ovat sisältäneet molemmin puolen niin perusteltuja vastineita kuin erilaisia sovintoon tähtääviä ratkaisuehdotuksia. Asiakas kertoo, ettei sovinto syntynyt asiassa helposti, vaan ensin vastapuolen kanssa oli käyty pitkää kirjeenvaihtoa siitä, oliko kaupan kohteessa virhe ja kenen vastuulle se kuuluu. Tämän jälkeen vastapuoli on edellyttänyt sovinnon syntymiseksi vielä oman lisäehdon täyttämistä. Asiakas katsoo, että kaikki vastapuolen kanssa käyty kirjeenvaihto ja sen sisältöön tutustuminen on ollut täysin perusteltua, eikä palveluntarjoaja voi tältäkään osin vedota asianajokulujen kohtuuttomuuteen.
Asiakas toteaa, että sovintosopimuksen laatiminen on kuluttajariidoissa varsin keskeistä sovinnon tehokkuuden ja täytäntöönpantavuuden varmistamiseksi. Sovintosopimuksen laatiminen on myös edellytys asian loppuunsaattamiseksi sekä uusien riitatilanteiden välttämiseksi. Asiamiehen sovintosopimukseen käyttämä aika on kohtuullinen eikä poikkea millään tavalla siitä ajasta, jota kuluttajariidoissa yleisesti käytetään sovintosopimuksen laatimiseen. Kyseisessä sovintosopimuksessa on yhteensä neljä sivua. Asiakas toteaa, että sovintosopimus on yksinkertainen, sillä ei olisi miltään osin eikä kenenkään etuja palvelevaa laatia monimutkaisia, tai vaikeasti ymmärrettäviä sovintosopimuksia. Sovintosopimuksen merkitys kuluttajalle korostuu nimenomaan siinä, mikä merkitys asian sopimisella kirjallisesti on nimenomaan asian tehokkaan ja lopullisen päättymisen kannalta. Asiakas katsoo edelleen, että kokonaisarviointina asiamiehen lasku on kohtuullinen ja vakuutusyhtiön on suoritettava korvaus asiakkaalle esitetyn laskun mukaisesti.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.
Nyt puheena olevaan tapaukseen sovellettavien, 1.6.2023 voimaan tulleiden kaskovakuutuksen sisältyvän oikeusturvavakuutuksen ehtojen kohdan 4.4.1 (Vakuutuksen tarkoitus) mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä vakuutuskirjassa mainitun moottoriajoneuvon omistamiseen, kuljettamiseen ja hallintaan liittyvissä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 4.4.5 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.
Oikeusturvavakuutusehtojen kohdan 4.4.7.6 (Korvauksen määrä ja sen laskeminen sekä arvonlisävero) mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut ja maksetut kulut.
Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määriteltäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.
Korvattaviksi kustannuksiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.
[…]
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen suorittamaan korvauksen asiakkaan asiamieskuluista asiamiehen esittämän laskun mukaisesti, vai oliko vakuutusyhtiöllä vakuutusehtojen nojalla oikeus rajoittaa laskusta maksamaansa korvausta kohtuullisiksi arvioimiensa kulujen määrään.
Nyt puheena olevaan vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.
Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännön mukaisesti vakuutusehdoissa mainitut välttämättömät ja kohtuulliset kustannukset määräytyvät samoilla perusteilla kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Oikeudenkäymiskaaren 21 lukua koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa on todettu avustajan ja asiamiehen palkkion osalta, että se on määrättävä huomioon ottaen asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu. Huomiota on kiinnitettävä myös kysymyksessä olevan etuuden arvoon ja merkitykseen.
Esillä olevassa tapauksessa on kyse ajoneuvon kauppaa koskevasta riidasta, jossa asiakas on ostanut ajoneuvon kauppaliikkeeltä kuluttajana. Asia on sittemmin riitautunut, koska autossa havaittiin vikoja, eikä myyjä suostunut virheen oikaisemiseen tai kaupan purkuun.
Vakuutuslautakunnassa omaksutun linjan mukaisesti asianajolaskun kohtuullisuutta arvioitaessa laskua tulee tarkastella pääsääntöisesti kokonaisuutena. FINE toteaa, että kyseessä on ollut varsin tavanomainen autokauppaa koskeva riita-asia, jota oli selvitelty laajasti asiakkaan ja myyjän välillä jo ennen asiamiehen toimeksiantoa. Laskua arvioidessaan FINE on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että asiassa laadittu vaatimuskirjelmä sisältää olennaisiltaan osin asiaan soveltuvan lainsäädännön sekä oikeuskäytännön selvittämistä. Vaatimuskirjelmän laatimisesta oli laskutettu 6,5 tuntia ja asiaan perehtymisestä ja oikeudellisesta arviosta oli laskettu yhteensä 3,5 tuntia. Ottaen huomioon sen, että asiakkaan asiamies on kertomansa mukaan erikoistunut juuri kuluttaja-asiakkaiden autokauppariitojen hoitamiseen, pitää FINE mainittujen säännösten ja oikeustapausten tuntemista tällaisen asiamiehen yleiseen ammattitaitoon kuuluvana. Edellä selvitettyyn viitaten ja erityisesti ottaen huomioon käsillä olleen riita-asian laatu ja laajuus sekä etuuden arvo puheena olevassa asiassa, FINE pitää vakuutusyhtiön päätöstä suorittaa korvaus 15 tunnin työmäärän perusteella asianmukaisena.
Asiakkaan väitteeseen siitä, että vakuutusyhtiön olisi jo oikeusturvaetua myöntäessään tullut ottaa kantaa asian vaikeuteen ja laajuuteen, FINE toteaa, että, että vakuutusyhtiö arvioi ja antaa oikeusturvaa koskevan ilmoituksen perusteella ensin korvauspäätöksen siitä, myöntääkö se vakuutusehtojen mukaan oikeusturvaedun sille ilmoitettuun asiaan. Korvausratkaisu siitä, miltä osin asiassa aiheutuneet asiamies- ja oikeudenkäyntikulut korvataan vakuutuksesta, voidaan sen sijaan antaa vasta kustannusten laadun ja määrän selvittyä eli tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Oikeusturvaedun myöntämistä koskevalla päätöksellä vakuutusyhtiö siis vasta vahvistaa vakuutetun oikeuden saada vakuutussopimuksessa noudatettaviksi sovituissa vakuutusehdoissa määritellyn laajuinen korvaus päätöksessä mainitussa asiassa. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen oikeusturvaetua myöntäessään arvioimaan asian vaikeutta tai laajuutta, ja käytännössä tällainen olisi FINEn näkemyksen mukaan mahdotontakin, koska oikeusturvaetua myöntäessään vakuutusyhtiöllä ei ole tiedossa, miten riita-asia tulee etenemään.
Asiakkaan väitteeseen vakiintuneen korvauskäytännön muuttamisesta, FINE toteaa, ettei asiassa ole syntynyt asiakkaan ja vakuutusyhtiön välille sellaista vakiintunutta korvauskäytäntöä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Aiheutuneiden kulujen kohtuullisuutta arvioidaan juuri kysymyksessä olevan olosuhteiden perusteella ja asia kokonaisuudessaan huomioon ottaen. Sillä seikalla, mitä vakuutusyhtiö on hyväksynyt kohtuullisiksi kuluiksi jossain toisessa saman asiamiehen hoitamassa samankaltaisessa jutussa, ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen eikä suosita lisäkorvauksen maksamista.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Nikunlassi