Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiö sai 7.8.2023 puhelimitse tiedon, että asiakkaan henkilöauto oli 14.7.2023 klo 4.00 törmännyt talon aitaan, minkä seurauksena aita vahingoittui ja auto vaurioitui lunastuskuntoon. Asiakas kertoi vakuutusyhtiön korvausneuvojalle, että auto oli ollut vahinkohetkellä lainassa hänen pojallaan A:lla. Asiakkaan mukaan hänen poikansa oli ilmeisesti lainannut autoa kaverilleen B:lle, joka oli ajanut autoa vahinkohetkellä.

Vakuutusyhtiö korvasi auton liikennevakuutuksesta aidalle aiheutuneen vahingon korjauskulut, mutta kieltäytyi korvaamasta autolle aiheutuneita vahinkoja. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan selvitysten perusteella A tai B oli aiheuttanut vahingon kuljettaessaan ajoneuvoa alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena, mikä oli vaikuttanut suurelta osin vahingon syntymiseen.

Syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen B:n osalta ja A:n osalta käräjäoikeus hylkäsi 2.5.2024 antamallaan tuomiolla syytteen törkeästä rattijuopumuksesta sekä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Asiakas haki sen jälkeen muutosta korvauspäätökseen, mutta vakuutusyhtiön mukaan asiassa ei ollut tullut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella vahinkotapauksesta aiemmin annettua päätöstä olisi ollut syytä muuttaa.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii, että lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan auton lunastuskorvauksen 30.000 euroa vähennettynä auton myynnistä saadulla 9.020 eurolla sekä hinauskulun 521.84 euroa korkoineen.

Vakuutusyhtiö eväsi korvauksen virheellisesti, vaikka käräjäoikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan auton kuljettajan henkilöllisyyttä ei ollut näytetty. Vakuutusyhtiö perusteli päätöstään vain poliisitutkinnassa olleella epäilyllä. Poliisin tutkintailmoitus tai esitutkintatoimenpiteet eivät osoita kenenkään syyllistyneen mihinkään rikokseen, vaan syyllisyys ratkaistaan vasta tuomioistuimessa.

Vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus siitä, että kuljettaja on ollut A tai B. Hyvä vakuutustapa edellyttää perusteltua päätöstä. Vakuutusyhtiö sai kaikki tarpeelliset tiedot asian ratkaisemista varten. Asiakas ilmoitti vakuutusyhtiölle, että hänen tietojensa mukaan autoa kuljetti A:n kaveri, ja A:lta saa lisätietoja. Asiakas ei tuntenut kuljettajaa eikä tiennyt hänen nimeään. Asiakkaan poika A teki vahinkoilmoituksen, jossa hän ilmoitti, että kuljettaja ei ollut ollut alkoholin ja tai huumausaineiden vaikutuksen alaisena. Asia oli selvitetty kattavasti. Vakuutusyhtiö itse oli passiivinen asian käsittelyn aikana eikä se pyytänyt asiakkaalta eikä A:lta mitään lisätietoja.

Auton kuljettaja jäi tuntemattomaksi, mutta se ei johtunut asiakkaasta. Jos katsotaan, että autoa kuljetti A, samastaminen tulee kyseeseen. Sen sijaan, jos B:n tai tuntemattoman kolmannen henkilön katsotaan kuljettaneen autoa, samastaminen ei tule kyseeseen, koska asiakas ei ollut antanut autoa tällaisen henkilön käyttöön.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset.

Rikosasiassa langettavaan tuomioon edellytettävää näyttökynnystä arvioidaan eri perusteilla kuin sitä, tuleeko vahinko korvata vakuutusehtojen perusteella. Näin ollen käräjäoikeuden tuomiota ei voida suoraan asettaa pohjaksi arvioitaessa esimerkiksi rajoitusehdon soveltuvuutta.

Asiassa on riidatonta, että A oli saanut auton lainaksi asiakkaalta ja hän oli siten asiakkaan suostumuksella vastuussa autosta. Yleisten sopimusehtojen samastamista vahinkovakuutuksessa koskevan ehtokohdan 8 perusteella A:han sovelletaan samoja vakuutuksen korvauspiiriä määrittäviä ja rajoittavia ehtokohtia kuin asiakkaaseen.

Asiassa on myös riidatonta, että A ja B olivat autossa sen suistuessa tieltä ja törmätessä aitaan. Todistaja näki autolta poistuvan ainoastaan kaksi hahmoa. Hän ei havainnut kenenkään kolmannen henkilön olleen vahinkopaikalla. Ulosajo sattui aamuyöllä, joten oletettavasti muita ihmisiä ei ollut tuolloin juuri liikkeellä. Todistaja saapui ilmeisesti paikalle varsin pian ulosajon tapahduttua. Vahinkopaikka oli varsin avoin. Jos autosta olisi poistunut kolmas henkilö, todistaja olisi todennäköisesti havainnut hänetkin.

Auton avaimet olivat A:n hallussa poliisipartion tullessa vahinkopaikalle. Ei ole uskottavaa, että autoa kuljetti joku muu kuin se, jonka hallussa avaimet olivat, vaikka tämä teknisesti olisikin ehkä ollut mahdollista. Myös B nimesi heti alkuvaiheessa kuljettajaksi A:n, mutta muutti kertomustaan istuttuaan poliisiauton takapenkillä A:n kanssa. Kokemuksen mukaan ensimmäinen versio tapahtumainkulusta vastaa yleensä todellisuutta.

A:n ja B:n todetun veren alkoholipitoisuuden taso ei ole riittävä ja uskottava peruste muistamattomuudelle siitä, kuka autoa ajoi. A kertoi vasta myöhemmin, että ajoneuvoa olisi kuljettanut C. Vakuutusyhtiö ei saanut kyseisen henkilön yhteystietoja, eikä häntä siten ollut mahdollista kuulla. A ei perustellut, miksi hän oli tiennyt kuljettajan nimen vasta huomattavasti vahinkotapahtuman jälkeen. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan henkilö on keksitty. Vakuutettuun samastettu A on perusteettomasti vedonnut muistamattomuuteensa auton kuljettajan suhteen ja ilmoittanut myöhemmin kuljettajaksi tekaistun henkilön. Hän on näin menetellen pyrkinyt tarkoitushakuisesti välttelemään vastuun selvittämistä.

Asiakas otti kantaakseen riskin samastettavan henkilön moitittavasta menettelystä antaessaan suostumuksensa auton kuljettamiseen A:lle. Autoa kuljetti vahingon tapahtuessa todennäköisimmin alkoholin vaikutuksen alaisena A. Auto suistui tieltä kesäaikaan suoralla asfaltoidulla tieosuudella. A:n veren alkoholipitoisuuden oli todettu ajon aikana olleen yli 1,2 promillea eikä muiden olosuhteiden ole edes väitetty vaikuttaneen vahinkoon. Vahinko ei siten ole miltään osin vakuutuksesta korvattava.

B:n veren alkoholipitoisuus oli vahingon tapahtuessa tutkimuksen mukaan ollut 1,24 promillea. Mikäli A antoi ajoneuvon hänen tietensä huomattavasti alkoholin vaikutuksen alaisena olleen B:n kuljetettavaksi, A menetteli vakuutettuun samastettuna henkilönä törkeän huolimattomasti ja korvaus tulee tälläkin perusteella kokonaan evätä.

Käsiteltävässä tapauksessa ajoneuvon kuljettajan väitetään jääneen tuntemattomaksi. Sillä seikalla, kuka ja millaisilla edellytyksillä kuvatuissa olosuhteissa ajoneuvoa kuljetti, on olennainen merkitys vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Kuljettajan henkilöllisyyden jäätyä luotettavasti selvittämättä ja vakuutusehtojen korvattavuuden edellytysten jäätyä täyttymättä, kysymyksessä ei ole korvattava vahinko.

Selvitykset

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan partio oli saanut 14.7.2023 kello 04:02 hätäkeskukselta tehtävän, jonka mukaan auto oli ajanut päin tolppaa ja kaksi henkilöä oli poistunut paikalta. Partion saavuttua paikalle henkilöauto oli ollut tien oikeassa reunassa törmänneenä X-katu 29 B kohdalla. Partio oli kohdannut läheisellä Y-katu 29 kohdalla A:n ja B:n. A:n mukaan hän ja B olivat olleet A:n autolla liikkeellä. A ei ollut osannut kertoa, kuka autoa oli ajanut. A:n hallusta oli löytynyt ulosajetun henkilöauton avain.

Tutkintailmoituksen mukaan B oli kertonut tulleensa A:n kanssa yökerhosta autolla kohti pikaruokaravintolaa. B oli istunut takapenkillä. Kysyttäessä kuka kuljetti autoa, hän oli vastannut, että varmaan A. Tarkemmin asiasta kysyttäessä B oli kertonut A:n ajaneen autoa. Myöhemmin B ei ollutkaan asiasta enää varma, kun hän oli istunut kiinniotettuna A:n kanssa poliisiauton takatilassa. A oli puhunut kolmannesta henkilöstä, muttei ollut osannut sanoa, kuka hän olisi. Kun B:ltä oli kysytty, mihin kolmas henkilö oli mennyt, hän oli sanonut, ettei tiennyt, oliko kolmatta henkilöä ollutkaan.

Tutkintailmoituksen tehnyt henkilö asui X-katu 25:ssä. Hän oli herännyt kovaan renkaiden ulvontaan ja kun hän oli mennyt ulos katsomaan, mitä oli tapahtunut, hän oli nähnyt ulosajetun auton. Hän oli lisäksi huomannut, että autolta poispäin oli kävellyt kaksi henkilöä. Muita henkilöitä ei ollut näkynyt missään muussa suunnassa tapahtumapaikalta katsottuna.

Tutkintailmoituksen mukaan A:n veressä oli ollut tapahtuma-aikana etanolia 1,97 promillea, amfetamiinia, kokaiinia sekä kokaiinin aineenvaihduntatuote bentsoyyliekgoniinia. B:n veressä oli ollut etanolia 1,24 promillea. Tutkintailmoituksen mukaan A:ta ja B:tä epäiltiin törkeästä rattijuopumuksesta, liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja huumausaineen käyttörikoksesta.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n huumausaineen käyttörikoksesta sakkorangaistukseen, mutta hylkäsi syytteen törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Ratkaisun perustelujen mukaan oli mahdollista, että kuljettajana oli toiminut A, oikeudessa kuultu todistaja B tai joku muu tuntemattomaksi jäänyt henkilö. Kuljettajan henkilöllisyyttä ei ollut näytetty rikoksen syyksi lukemisen edellyttämällä varmuudella ja syyte oli näiltä osin hylättävä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko alkoholin ja huumausaineen vaikutuksen alaisena ollut A tai alkoholin vaikutuksen alaisena ollut B kuljettanut autoa vahinkotapahtuman sattuessa ja onko vakuutusyhtiöllä oikeus korvauksen alentamiseen tai epäämiseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Vapaaehtoisen moottoriajoneuvovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä alkoholin, huumausaineen tai muun huumaavaan aineen käytön vaikutuksesta vakuutuskorvaukseen siten kuin liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädetään.

Liikennevakuutuslain 48 §:n mukaan jos vahinkoa kärsinyt on vahinkotapahtuman sattuessa kuljettanut ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksesta, hänelle aiheutunut henkilövahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon. 

Vakuutussopimuslain 33 §:n mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta.

Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa kyseisessä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, kohdan 4.4.1 mukaan kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle

• tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
• tien sortumisesta
• törmäyksestä tai
• muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdetta ulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 6.2 (Vahingon torjumis- ja rajoittamisvelvollisuus) mukaan, […] jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutusyhtiön oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun on pyrittävä esimerkiksi selvittämään vahingon aiheuttajan henkilöllisyys. Jos vahinko on aiheutettu rangaistavalla teolla, vakuutetun tulee viivytyksettä ilmoittaa asiasta poliisiviranomaisille ja vaatia oikeudessa rikoksentekijöille rangaistusta, jos vakuutusyhtiön etu sitä vaatii. […]

Ehtokohdan 10.1 (Korvausmenettely, Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle.

Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava tapahtumapaikan poliisiviranomaiselle. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava, kuka on kuljettanut ajoneuvoa ja onko alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ollut osuutta vakuutustapahtuman syntyyn.
[…]

Yleisten sopimusehtojen kohdissa 7.1 ja 8 on vakuutussopimuslain 30, 33 ja 34 §:ssä sekä liikennevakuutuslain 48 §:ssä säädettyä vastaavat määräykset.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että vakuutettu auto on ollut asiakkaan suostumuksella A:n käytössä. Kuten tutkintailmoituksesta ilmenee, poliisi on ottanut alkoholin ja huumausaineiden vaikutuksen alaisena olleen A:n ja alkoholin vaikutuksen alaisena olleen B:n kiinni lähellä paikkaa, jossa ulosajo on tapahtunut. Muita henkilöitä alueella ei ole tavattu, eikä poliisille tutkintailmoituksen tehnyt henkilö ollut nähnyt muita kuin kahden henkilön poistuvan vahinkopaikalta. B on ensin kertonut A:n ajaneen autoa, mutta poliisiautossa yhdessä A:n kanssa ollessaan hän ei ollutkaan asiasta enää varma. B on kertonut, että hän oli herännyt autosta ulosajan jälkeen, eikä ollut nähnyt muita henkilöitä kuin A:n auton ulkopuolella kuljettajan paikan kohdalla. Vasta myöhemmin A kertoi asiaa puhelimitse tiedusteltaessa vakuutusyhtiön korvausneuvojalle, että autoa oli ajanut henkilö nimeltä C. Vakuutusyhtiön mukaan sille ei toimitettu C:n yhteystietoja tai muutakaan tietoa C:stä. Vakuutusyhtiö on korvauksen epäävässä päätöksessään katsonut saamansa selvityksen perusteella, että autoa on kuljettanut vahinkohetkellä A tai B.

Syyttäjä on vaatinut asiassa rangaistusta vain A:lle, mutta käräjäoikeus on katsonut kuljettajan henkilöllisyyden jääneen näyttämättä rikoksen syyksi lukemisen edellyttämällä varmuudella. Asiakkaan vaadittua asian käsittelemistä uudelleen vakuutusyhtiö on todennut, että se ei ollut saanut tietoa auton kuljettajasta eikä poliisitutkinnassakaan todettu muuta henkilöä auton kuljettajaksi. Vakuutusyhtiön mukaan saatujen selvitysten perusteella ei ollut uskottavaa, että autoa olisi kuljettanut kolmas henkilö.

Lautakunta toteaa, että rikosasiassa tuomitsemiskynnyksen edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Riita-asiassa riittävää on, että ratkaisun perustaksi asetettavasta seikasta esitetään uskottava näyttö. Syyttäjän rikosasiassa antamalla päätöksellä syyttämättä jättämisestä eikä myöskään käräjäoikeuden syytteen hylkäävällä ratkaisulla ole sitovaa vaikutusta käsiteltäessä vakuutuskorvausta koskevaa asiaa.

Kuten rikostuomion perusteluissa on lausuttu, on mahdollista, että kuljettaja on ollut A, B tai joku kolmas henkilö. A on kertonut kolmannesta henkilöstä vasta jälkikäteen ja hänen antamansa tiedot ovat olleet niukkoja. B on on ensin kertonut kuljettajan olleen A, mutta on sen jälkeen kertonut, ettei tiennyt, kuka autoa kuljetti. Asiassa ei ole esitetty mitään sitä väitettä tukevaa selvitystä, että kuljettaja olisi kolmas henkilö. Sen sijaan todistajan havainnot sekä se, että vain A ja B tavattiin vahinkopaikan läheisyydestä ja B:n ensin kertoma kuljettajasta puhuvat sen puolesta, että ketään ulkopuolista kuljettajaa ei ole ollut. Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällainen tieto on, kuka autoa on kuljettanut. Ottaen huomioon edellä lausuttu lautakunta pitää väitettä ulkopuolisesta kuljettajasta epäuskottavana ja katsoo asiassa tulleen uskottavasti näytetyksi, että autoa on kuljettanut joko A tai B. Heidän kummankin verensä alkoholipitoisuus on ollut yli 1,2 promillea ja A on lisäksi ollut huumausaineiden vaikutuksen alaisena.

Samastamisen osalta lautakunta toteaa, että asiakas on kertonut, että auto oli hänen suostumuksellaan A:n käytössä. Asiassa ei ole väitettykään, että auto olisi ollut ilman lupaa B:n käytössä. Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään KKO 2002:89 todennut samastamista koskevasta vakuutussopimuslain 33 §:stä, että säännös on pakottavaa oikeutta vakuutuksenottajan hyväksi ja syrjäyttää näin ollen sellaiset vakuutusehdot, jotka laajentavat samastettavien henkilöiden piiriä lain sanamuodon vastaisesti. Säännös on lisäksi poikkeus periaatteesta, jonka mukaan sopimus on merkityksellinen vain sopimuksen osapuolten välisessä suhteessa. Säännöstä ei näiden syiden vuoksi voida tulkita laventavasti vakuutuksenantajapuolen eduksi. Vakuutuslautakunta onkin ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutussopimuslain pakottavuussääntely huomioon ottaen samastaminen ei voi ketjuuntua (VKL 253/13).

Kun asiakas ei ole luovuttanut autoa B:lle, ei B:tä voida samastaa asiakkaaseen eikä B:n mahdollisesti moitittavaa menettelyä voida lukea asiakkaan vahingoksi. Jos B on kuljettanut autoa, hän on saanut sen käyttöönsä A:n suostumuksella tilanteessa, jossa hänen verensä alkoholipitoisuus on ylittänyt törkeän rattijuopumuksen rajan. Ulosajo on tapahtunut suoralla tieosuudella kesäaikana. Vahinkotapahtumalla ei ole ilmennyt muuta syytä kuin se, että kuljettajan ajokyky oli tuntuvasti huonontunut päihtymyksen vuoksi. A:n toiminta osoittaa hänen suhtautuneen välinpitämättömästi vahinkoriskiin ja hän on omalla menettelyllään joka tapauksessa olennaisesti vaikuttanut vahingon syntyyn. A on siten menetellyt törkeän huolimattomasti. Ottaen huomioon A:n moitittava menettely lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus kokonaisuudessaan.

Asiakas on pyytänyt lautakuntaa arvioimaan vakuutusyhtiön menettelyä asian käsittelyssä. FINE ei ota kantaa vakuutusyhtiön menettelytapoihin, vaan niitä valvovana viranomaisena toimii Finanssivalvonta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Heikinsalmi

Jäsenet:
Kinnunen
Koskinen
Pynnönen Andersson
Ståhlberg