Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja A:n navettarakennus ja karjaa tuhoutui tulipalossa 18.6.2021.
A oli vakuuttanut tilan maidontuotannon tuotantotoiminnan keskeytysvakuutuksella, jonka vastuuajaksi oli sovittu 18 kuukautta. Vahinko oli kyseisestä vakuutuksesta korvattava. Lisäkustannusten osalta vakuutusyhtiö korvasi ylimääräisen konetyön aiheuttamia kustannuksia, kilometrikorvauksia vuokranavettaan aiheutuneista matkoista sekä siemenkäyntien lisäaikapalvelua. Vakuutusyhtiö ei korvannut matka-aikaa vuokranavetalle. Matka-ajan osalta yhtiö totesi, ettei suorita lisäkorvausta, koska työmatkoihin käytettyä aikaa ei saa laskea työmatkaksi, eikä siitä saa tehdä vähennyksiä.
A vaati keskeytysvahingosta lisäkorvausta maidontuotannon katetuottomenetysten ja kilometrikorvausten sekä ylimääräisten työtuntien osalta.
Vakuutusyhtiö maksoi lisäkorvausta maidon osalta sekä laiduntamisvelvoitteen edellyttämän työn osalta. Vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta lisäkorvausta kilometrikorvausten osalta eikä korvannut matkoihin käytettyä aikaa. Vakuutusyhtiö viittasi aiempaan korvauspäätökseensä sekä vetosi siihen, että maksetut kilometrikustannukset 0,25 euroa/km ja 0,33 euroa/km olivat Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten mukaiset.
Valitus
A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle aiheutuneet ylimääräiset kustannukset viivästyskorkoineen. Ylimääräiset kustannukset koostuvat ylimääräisistä kilometrikorvauksista 11 303 euroa tai vaihtoehtoisesti ajoneuvon arvon alenemasta 13 106 euroa, ylimääräisistä työtunneista, joita on aiheutunut karjan laiduntamisesta 1860 euroa sekä ylimääräisistä työtunneista matka-ajalta 13 380 euroa.
A:n mukaan osapuolten välillä erimielisyyttä on siitä, kuinka paljon vakuutusehtojen mukaan tulisi korvata keskeytysvahinkojen minimoinnista vakuutuksenottajalle aiheutuneesta ylimääräisestä työstä ja kustannuksista. A toteaa, että vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenottajalle tulee korvata todelliset esinevahingosta aiheutuneet lisäkustannukset. Lisäksi vakuutuskorvauksessa tulee huomioida vakuutuksenottajalle keskeytysvahingon pienentämisestä aiheutuneet kiirehtimis- tai muut ylimääräiset kulut, joiden johdosta keskeytysvahinko on pienentynyt vähintään vastaavalla määrällä vastuuaikana.
A toteaa, että navettarakennuksen palo aiheutti suoranaisten omaisuusvahinkojen ohella merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Maidontuotannon häiriöiden minimoimiseksi A vuokrasi vahingon jälkeen korvaavaa navettatilaa saatavilla olleesta navetasta. A toteaa, että maatilojen keskeytymisvahingoissa, joissa on onnistuttu löytämään vuokranavetta, aiheutuu tyypillisesti muun muassa kustannuksia vuokranavetan käyttöönottoon ja luovuttamiseen liittyvistä töistä, vuokrista vakuutuksen vastuuajalta, matkakustannuksista tilalta vuokranavetalle, yleensä kaksi kertaa päivässä ja ylimääräisestä työajasta vuokranavetalla käymisestä ja siellä tehdyistä töistä. Lisäksi A toteaa, että vuokranavettojen poikkeavat olosuhteet vaikuttavat usein negatiivisesti eläinten terveyteen ja edelleen niiden tuottavuuteen, kun olosuhteet eivät koskaan ole täysin kotinavetan kaltaisia. Lehmät ovat erityisen herkkiä eläimiä reagoimaan olosuhteiden muutoksiin. Muun muassa tilojen erilainen ilmanvaihto, veden saatavuus ja tarjolla olevat laiduntamismahdollisuudet voivat vaikuttaa lehmien käyttäytymiseen ja aiheuttaa niille stressiä, mikä vähentää maidontuottavuutta.
A toteaa, että vuokranavetalla on ollut välttämätöntä käydä useamman kerran päivittäin, jotta maatilatoimintaa pystyttiin jatkamaan, olosuhteet saatiin säilytettyä edes jossain määrin tuhoutunutta navettaa vastaavana, karja pysyisi kunnossa ja maidontuotanto vähenisi mahdollisimman vähän. Tältä osin A viittaa ProAgrian asiantuntijalausuntoon, jossa todetaan, että lehmien pito-olosuhteet muuttuivat merkittävästi tulipalon jälkeen ja kerrotaan vuokranavetan ja palaneen navettarakennuksen eroista ja olosuhteiden muutosten aiheuttamista seurauksista karjalle.
Selvyyden vuoksi A toteaa, ettei kiistaa käyntien lukumäärästä tai siitä aiheutuneista kilometreistä ja matkustustuntien määrästä osapuolten välillä ole. Sen sijaan osapuolilla on eriävä näkemys ylimääräisistä kilometreistä vakuutuksenottajalle aiheutuneen vahingon korvattavasta euromäärästä.
A vetoaa siihen, että vahingon minimoimisesta aiheutuneet ylimääräiset kilometrit ovat olleet poikkeuksellisen suuret (yhteensä noin 65 000 km v. 2021–2022), lisääntyneillä ajoilla on kiistatta ollut vaikutusta ajoneuvon arvoon. Näin ollen A esittää korvattavaksi verottajan yleisesti hyväksymää kilometrikorvausta (0,46 euroa/km v. 2022 ja 0,44 euroa/km v. 2021), jossa on huomioitu myös auton hankkimiseen ja käyttöön liittyvä pääomakustannus. Ylimääräisiä kilometrikustannuksia on kertynyt vakuutuksenottajalle ajalla 1.1.-17.12.2022 yhteensä 22 715 euron edestä (49 380 km x 0,46 euroa) sekä 7106 euron edestä (16.150 km x 0,44 euroa) vuodelta 2021. Kokonaiskorvausvaatimus ylimääräisten kilometrien osalta on 29 821 euroa. Vakuutusyhtiö on maksanut ylimääräisistä kilometreistä korvauksia yhteensä 18 518 euroa Näin ollen lisäkorvausvaatimus on 11 303 euroa. A toteaa, ettei vaatimuksessa ole huomioitu korottavana tekijänä sitä, jos vuokranavetalle on kulkenut useampi henkilö kerralla tai ajoneuvo on ollut raskaammin kuormattu.
A toteaa, että mikäli verottajan hyväksymää kilometrikorvausta ei hyväksyttäisi, asiaa voidaan arvioida myös vahingon aiheuttaman ajoneuvon arvonalennuksen kautta. A viittaa Kuluttajariitalautakunnan ratkaisuun D/1056/33/2020 ja sen ratkaisukäytännön linjaukseen käytetyn auton kaupan purkuun liittyen. A toteaa, että Kuluttajariitalautakunnan mukaan auton arvonalennuksen määrä on 0,10 euroa kilometriltä, kun auton kauppahinta on noin 10 000 euroa ja 0,20 euroa kilometriltä, kun kauppahinta on 20 000 euroa tai enemmän. A:n näkemyksen mukaan sama laskentakaava soveltuu yleisesti ottaen arvioitaessa lisääntyneiden kilometrien vaikutusta ajoneuvon arvoon.
A:n ajoneuvona on ollut Ford Transit custom, jolla oli ennen vahinkoa ajettu 83 000 km. Nettiauto -verkkosivuston perusteella ajoneuvon arvo on ollut yli 20 000 euroa. Tapauksessa keskeytysvahinkojen minimoinnista on ylimääräisiä ajokilometrejä aiheutunut vähintään 65 530 km. A viittaa Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytäntöön ja toteaa, että ajoneuvon arvonalenema on tässä tapauksessa 0,20 euroa kilometriä kohden eli 13 106 euroa. A vetoaa siihen, että hänen esittämänsä korvausvaatimus on ratkaisukäytännössä vahvistettua ajoneuvon arvonalenemaa pienempi. Mikäli kilometrikorvausta ei jostain syystä katsottaisi hyväksyttäväksi verottajan hyväksymän kilometrikorvauksen mukaan, A esittää toissijaisesti ja vaihtoehtoiseksi korvattavaksi vahingonmääräksi ajoneuvon arvon aleneman vahingon minimointitöiden seurauksena.
Lisäksi A huomauttaa, että vakuutusyhtiön soveltama 0,25 euroa/km on ollut Vakuutuslautakunnan aikoinaan hyväksymä määrä, joka on A:n käsityksen mukaan perustunut ajatukseen, että vahingonkorvauksena korvataan ainoastaan ajoneuvon ylimääräiset käyttökustannukset (mm. polttoaine-, rengas-, huolto- ym. muuttuvat kulut). Näiden kulujen osuudeksi on aikanaan arvioitu noin 0,20 euroa/km, jonka myös Kansaneläkelaitos on vahvistanut sairasvakuutuslain mukaan korvattaviksi matkakustannuksiksi oman auton käytöstä. Ajoneuvon matkustajamäärä ja kuormaus vaikuttavat kuitenkin lisäävästi muuttuvien kustannusten määrään. Tämä huomioiden vakuutusalan korvauskäytännössä on pitkään vakiintuneesti katsottu kohtuulliseksi korvaukseksi oman auton käytöstä 0,25 euroa/km.
Autoilun kustannusten rajun nousun seurauksena Kansaneläkelaitos on korottanut ja vahvistanut korvattavaksi matkakustannukseksi oman auton käytöstä 0,33 euroa/km 1.7.2022 alkaen. Korotus on siten ollut 0,13 euroa/km aiempaan taksaan verrattuna. Samaan aikaan vakuutusyhtiö on korottanut kilometrikorvausten määrää vain 0,08 euroa/km samaiseen 0,33 euroa/km. Mikäli vakuutusyhtiön kilometrikorvausten korotus olisi linjassa aiemman vakuutuslautakunnan vahvistaman korvauskäytännön kanssa, oman auton käytöstä tulisi joka tapauksessa vähintään korvata 0,38 euroa/km 1.7.2022 alkaen.
A toteaa, että lainsäädännössä edellytetty laiduntamisvelvoite on ainoastaan vähimmäisedellytys. Maidontuotannon jatkuvuuden varmistamiseksi lehmille on pyritty varmistamaan niin hyvin tuhoutunutta navettaa vastaavat olot kuin mahdollista. Vuokranavetassa lehmät eivät päässeet vapaasti liikkumaan, vaan ne tuli erikseen viedä laitumelle ja takaisin sisään navettaan. A toteaa joutuneensa itse viemään lehmät ulos laitumella ja takaisin sisään vuokranavettaan ajanjaksolla 1.5.2022-30.9.2022. Tällä on omalta osaltaan taattu maidontuotannon jatkuvuutta, mikä on vähentänyt kokonaiskustannuksia, eli ollut vakuutusyhtiön edun mukaista. Ennen palovahinkoa lehmien laiduntamiseen oli sitouduttu vähintään 90 päivän ajalta (korkeampi hyvinvointikorvaus), mutta tämä käytännössä ylitettiin.
Eläinten laiduntamisen osalta A esittää korvauksia maksettavan koko laiduntamiskauden ajalta 1.5.2022-30.9.2022 (yht. 153 pv). Korvausvaatimus tältä osin on siten 153 x 2 h x10 e = 3060 euroa vähennettynä jo korvatulla 1200 eurolla.
A toteaa, ettei hänelle aiheutuneita ylimääräisiä matka- ja työtunteja ole korvattu lainkaan. Vahinkotapauksen osalta vakuutuksenottajalle aiheutuneet ylimääräiset työtunnit on aina arvioitava tapauskohtaisesti. A toteaa tehneensä ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella sellaisia vahinkojen minimoinnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka jonkun muun suorittamina olisivat olleet laskutettuja kulueriä ja sellaisenaan vakuutuksesta korvattavaa ylimääräistä kulua.
A toteaa, että mikäli hän olisi ottanut ulkopuolisen toimijan hoitamaan vuokranavetan ylläpidon, tästä olisi aiheutunut merkittävästi suuremmat kustannukset kuin omana työnä esitetty 10 euroa/h ja viittaa Melan verkkosivuston maatalouslomituksen korvauksiin ja hintoihin. Lisäksi A toteaa, että ulkopuolinen toimija olisi myös veloittanut matka-ajalta kilometrikorvauksia vähintään verottajan hyväksymän korvauksen, ja monissa tapauksissa myös matka-ajalta vähintään 50 % normaalista tuntikorvauksesta. A toteaa, että vakuutusehdoissa ei edellytetä, että vahinkojen minimoimiseksi tarpeelliset työt tulisi tehdä omana työnä. Näin toimimalla A on kuitenkin säästänyt huomattavan määrän vakuutusyhtiön korvausvastuulle kuuluvia kustannuksia. Ylimääräistä työaikaa on kulunut vuokranavetalla matkustamiseen yhteensä 1338 tuntia.
A pitää kohtuuttomana sitä, että toimiessaan vakuutusyhtiön edellyttämällä tavalla vahinkojen minimoimiseksi, minimoinnista aiheutuvia suoranaisia kustannuksia ei vakuutusyhtiö suostu korvaamaan täysimääräisesti.
Lisäkirjelmässään A toteaa, että lausuntopyynnössä on ollut kirjoitusvirhe. Korvattavien lisäkilometrikustannusten oikea määrä on 11 572 euroa. Lisäksi A toteaa, ettei ole oikaisupyynnössään 14.3.2024 vakuutusyhtiölle ilmoittanut, että korvauksena riittäisi työkulut vuokranavetalla vain 60 päivän osalta. Viitattu 60 päivää on laiduntamisvelvoitteen mukainen vähimmäismäärä, jota käytettiin vakuutusyhtiölle tehdyssä oikaisupyynnössä esimerkkinä.
A toistaa, ettei mitään ylimääräisiä ajoja olisi syntynyt ilman tapahtunutta palovahinkoa, josta seurasi liiketoiminnan keskeytyminen ja väliaikaistiloissa tapahtunut toiminnan harjoittaminen. Kyse on ollut vakuutusyhtiön edellyttämien keskeytysvahinkojen minimoimiseksi tehdyistä toimista. Kaikki matkoihin käytetty aika on ollut ylimääräistä työhön liittyvää aikaa verrattuna tilanteeseen, että vahinkoa ei olisi tapahtunut. Määrällisesti keskeytysvahingon minimoimisesta aiheutuneet ylimääräiset tunnit (yli 1300 kpl) ylittävät reippaasti sen, mitä vakuutuksenottajan kohtuudella voi edellyttää kärsivän vahingosta aiheutuvana ylimääräisenä vaivana ja haittana. Verotuksessa ei korvata vahingon minimoimisesta aiheutunutta ajoneuvon arvonalenemaa.
Vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja toteaa seuraavaa. Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle vahingon johdosta kilometrikorvausta yhteensä 18 249,06 euroa, joten A:n muutoksenhaussa on virhe euromäärissä sen osalta, kuinka paljon vakuutusyhtiö on maksanut jo kilometrikorvauksia.
Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että se on maksanut A:lle oikein ylimääräisistä kilometrikorvauksia ja korvauksen ylimääräisistä työtunneista karjan laiduntamisesta A:n itsensä muutoksenhaussaan esittämän vaateen mukaisesti eikä tarvetta lisäkorvaukselle näin ollen ole. Yhtiön mukaan korvausvaatimus ylimääräisistä työtunneista matka-ajalta on perusteeton ja vastoin verottajan ohjeistusta.
Yhtiö toteaa korvanneensa A:lle kilometrikorvauksia seuraavasti: ajalla 9.8.-31.12.2021 16.150 km x 0,25 euroa/km = 4.037,50 euroa, ajalta 1.1.-30.6.2022 26.048 km x 0,25 euroa/km = 6.513 euroa sekä ajalta 1.7.-17.12.2022 23.332 km x 0,33 euroa/km= 7.699,56 euroa eli yhteensä 18.249,06 euroa. Kilometrikorvausten (euro/km) määräytymisperusteena on ollut Vakuutuslautakunnankin ratkaisusuosituksissaan omaksuma linja (esim. FINE-018054), jonka mukaan vakuutusyhtiön vuonna 2019 maksaman korvaus 0,24 euroa/km on asianmukainen. A ei ole myöskään osoittanut hankkineensa autoa käsillä olevan vahinkotapahtuman takia. Myös toisessa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa VKL 117/05 mainitaan, että verohallituksen päätöksen mukainen kilometrikorvaus sisältää myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron, ja käyttökustannusten osuus (polttoaine-, rengas-, vakuutus- ym. muuttuvat kulut) on n. 0,20 euroa/km.
Vaikka ylimääräiset ajokilometrit ovat tässä tapauksessa olleet suuret, katsoo yhtiö edelleen, että maksetut kilometrikorvaukset 0,25 euroa/km sekä 0,33 euroa/km ovat Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten mukaiset. Yhtiö toteaa huomioineensa korvausperusteessaan mm. inflaation, jonka johdosta myös Kela korotti kilometrikorvauksen korvausperustetta 0,33 euroa/km 1.7.2022 alkaen. Yhtiön näkemyksen mukaan korvaus mahdollisesta arvon alenemasta johtaisi ylikompensaatioon.
A:n vaatimus ylimääräisistä työtunneista, jotka ovat syntyneet matka-ajalta, on yhtiön mukaan perusteeton ja vastoin verottajan ohjeistusta. Verottajan yksiselitteinen kannanotto on, että asunnon ja maatilan väliset matkat ovat yksityisajoja. Maatilayrittäjä saa vähentää asunnon ja maatilan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Matkaan käytetyssä ajassa ei ole kyse työajasta vaan asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin kuluva aika on työntekijän omaa aikaa, josta ei makseta korvausta eikä sitä aikaa voi vähentää verotuksessa. Autokulujen vähentäminen maataloudessa - vero.fi
Ylimääräisten työtuntien osalta yhtiö toteaa korvanneensa laiduntamisvelvoitteen edellyttämän eläinten siirron laitumelle ja takaisin vuokranavettaan A:n oman vaateensa mukaisesti 60 päivän osalta 2 tuntia/päivä eli 120 h x 10 euroa = 1200 euroa.
Yhtiö viittaa valtioneuvoston asetukseen nautojen suojelusta (10.6.2010/592), jonka 17 §:n mukaan lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, tulee päästää laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan kalenterivuoden aikana vähintään 60 päivänä ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta, sekä lisäksi vähintään 30 päivänä tarkoituksenmukaiseksi katsottuna ajankohtana. Yhtiö vetoaa A:n näyttötaakkaan ja toteaa, ettei A muutoksenhaussaan tuo esille näyttöä siitä, että karjaa olisi tosiasiallisesti laidunnettu laiduntamiskaudella 90 päivää, mitä yhtiön korvaama hyvinvointikorvaus edellyttää, saatikka 153 päivää.
Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa katsovansa edelleen, että ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen, vakuutussopimuksen, Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusten ja verottajan linjausten mukainen ja toistaa aiemmin esittämänsä sekä korostaa, ettei A:n ajoneuvoa ole hankittu nimenomaan tai pääosin vahinkotapahtuman vuoksi ja vaade ylimääräisistä matka-ajan osalta on perusteeton ja vastoin verottajan ohjeistusta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse vakuutuksenottajan maatilan maidontuotannolle navettarakennuksen palon johdosta aiheutuneen keskeytysvahingon lisäkustannusten määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 69 § (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
A:n maidontuotannolleen ottaman tuotannon keskeytysvakuutukseen sovellettavien, 1.1.2020 alkaen voimassa olevien, vakuutusehtojen kohdan 2 (Vakuutuksen tarkoitus) mukaan tuotannon keskeytysvakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun tilan maatalous- tai liitännäiselinkeinotoiminnalle vakuutustapahtumasta aiheutunut keskeytysvahinko. Korvauksen edellytyksenä on, että toiminnan keskeytyminen on seurausta tai kustannukset ovat syntyneet valitun turvatason mukaisesta korvattavasta esinevahingosta. […]
Ehtokohdan 3.1 (Katetuotto) mukaan vakuutuksen kohteena on tilalla harjoitetusta ja vakuutuskirjaan merkitystä maatila- tai liitännäiselinkeinon liikevaihdosta saatava katetuotto.
Katetuotto on maatila- tai liitännäiselinkeinosta yhden vuoden pituisena aikana rahana tai rahanarvoisena etuutena saatujen arvonlisäverottomien tulojen ja niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden muuttuvien kulujen erotus. Muuttuvia kuluja ovat ne kulut, jotka ovat välittömästi riippuvaisia tilan tai tilalla harjoitetun liitännäiselinkeinon tuotannon määrästä.
Muuttuvia kuluja ovat myös palkat ja henkilöstösivukulut, jotka kirjanpidossa kirjataan muuttuviin kuluihin.
Ehtokohdan 3.2 (Lisäkustannukset) mukaan vakuutuksen kohteena ovat välttämättömät ja kohtuulliset lisäkustannukset, jotka aiheutuvat vakuututulle siitä, että korvattavan esinevahingon suorana seurauksena omaisuutta ei voida käyttää oman tilan maatalous- tai liitännäiselinkeino toimintaan.
Lisäkustannuksina voidaan korvata myös keskeytysaikaa lyhentävien tai liikevaihdon menetystä pienentävien toimen piteiden aiheuttamat kustannukset
Ehtokohdan 5 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä on korvattavan esinevahingon seurauksena aiheutunut katetuoton menetys tai välttämättömät ja kohtuulliset lisäkustannukset, jotka aiheutuvat siitä, ettei vahingoittunutta omaisuutta voi käyttää vakuutetussa maatalous- tai liitännäiselinkeinotoiminnassa. Lisäksi vahingon määrään lasketaan ne vakuutuksenottajan keskeytysvahingon pienentämiseksi maksamat liiketaloudellisesti perustellut kiirehtimis- tai muut ylimääräiset kulut, joiden johdosta keskeytysvahinko on pienentynyt vähintään vastaavalla määrällä vastuuaikana.
Asian arviointi
Osapuolten erimielisyys koskee A:n navettarakennukselle 18.6.2021 sattuneen palovahingon keskeytysvakuutuksesta korvattavan kilometrikorvauksen, karjan laiduntamisesta aiheutuneen oman työn ja matkoihin kuluneen työajan määrää.
Vakuutusyhtiö on korvannut kilometrikorvauksia 18 249 euroa. Lisäksi oman työn osalta, joka on aiheutunut karjan laiduntamisesta, vakuutusyhtiö on korvannut 1200 euroa. Matkoihin kuluneen työajan osalta vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta sitä vedoten verottajan ohjeeseen.
A on esittänyt kilometrikorvausten osalta 11 572 euron tai vaihtoehtoisesti ajoneuvon arvonaleneman osalta 13 106 euron lisäkorvausvaatimuksen ja oman työn osalta 1860 euron lisäkorvausvaatimuksen sekä matkoihin kuluneen työajan osalta 13 380 euron korvausvaatimuksen.
Kilometrikorvaus tilapäiseen vuokranavettaan tai auton arvon alennus
Vakuutusyhtiö on korvannut A:lle kilometrikorvauksia yhteensä 18 249,06 euroa. Kilometrikorvauksen perusteena ajalla 9.8.2021-30.6.2022 on ollut 0,25 euroa kilometriä kohden. Ajalla 1.7.2022-17.12.2022 korvauksen perusteena on ollut 0,33 euroa kilometriä kohden.
A on esittänyt 11 572 euron lisäkorvausvaatimuksen kilometrikorvausten osalta vedoten siihen, että vahingon minimoimisesta aiheutuneet kilometrit ovat olleet poikkeuksellisen suuret, joten lisääntyneillä ajoilla on kiistatta ollut vaikutusta ajoneuvon arvoon. Tämän perusteella A katsoo, että kilometrikorvaus tulisi suorittaa verottajan hyväksymän kilometrikorvauksen perusteella. Vaihtoehtoisesti A on esittänyt 13 106 euron lisäkorvausvaatimuksen ajoneuvon arvon aleneman osalta, vedoten Kuluttajariitalautakunnan ratkaisukäytännössään linjaamaan auton arvonalennuksen määrään.
Vakuutusyhtiö katsoo suorittaneensa tarpeeksi kilometrikorvauksia ja vetoaa Vakuutuslautakunnan aikaisempaan ratkaisukäytäntöön sekä siihen, ettei A ole osoittanut hankkineensa ajoneuvoa vahingon johdosta.
Osapuolten välillä asiassa riidatonta on vahinkotapahtuman johdosta aiheutunut kilometrimäärä, 65 530 kilometriä. Kyseessä olevassa tapauksessa A on hankkinut vuokranavetan vahingosta aiheutuvien kulujen minimoimiseksi, jonka vuoksi A:n ajomäärä on kasvanut.
Aikaisemmassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on katsonut, että tilanteessa, jossa lausunnonpyytäjä ei ole hankkinut autoaan nimenomaan tai pääosin kyseessä olevan vahinkotapahtuman vuoksi, on riittävää, että vakuutusyhtiö suorittaa kilometrikorvauksen auton käyttökustannusten perusteella (esimerkiksi VKL 117/05). Aiemmassaan ratkaisukäytännössään lautakunta on myös katsonut, että verohallituksen päätöksen mukainen kilometrikorvaus sisältää myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron ja käyttökustannusten osuus (polttoaine., rengas-, vakuutus- ym. muuttuvat kulut) on noin 0,20 e/km (esimerkiksi VKL 149/02).
A on vaatinut ensisijaisesti korkeampaa kilometrikorvausta ja toissijaisesti korvausta ajoneuvon arvon alenemisen vuoksi 0,20 euroa ajettua ylimääräistä kilometriä kohden.
Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseessä olevassa tapauksessa ajokilometrit ovat muodostuneet huomattaviksi, jonka vuoksi tapaus eroaa edellä mainituista Vakuutuslautakunnan aiemmista ratkaisuista. Aiemmissa ratkaisuissa ei ole esitetty perusteena korkeammalle kilometrikorvaukselle näin huomattavaa ajomäärää. Lisäksi nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei kyse ole ollut yksittäisistä ajoista. Matkoihin käytetyn ajoneuvon malli huomioiden, ei sillä ole ennen vahinkoa ajettu kovinkaan paljon.
Aiemmin todetun mukaisesti vahinkotapahtuman johdosta ajoneuvolla ajettiin 65 530 kilometriä ja lautakunta pitääkin ilmeisenä, että tällainen ajomäärä vaikuttaa tässä tapauksessa ajoneuvon arvoon, joten pelkästään ajoneuvon käyttökustannusten korvaamisen ei voida katsoa täysin korvaavan vahinkotapahtumasta aiheutunutta suoranaista vahinkoa. Verohallinon mukaiseen kilometrikorvaukseen sisältyy lisäksi auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset eli kuoletuksen autolainasta ja lainan koron ja käyttökustannusten osuus. Huomioiden edellä todetut poikkeukselliset olosuhteet Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa kilometrikorvaus Verohallinnon kilometrikorvauksen mukaisesti viivästyskorkoineen vähentäen jo suoritetun kilometrikorvauksen. Koska asia ratkeaa tältä osin A:n ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti, ei lautakunta ota kantaa enemmälti A:n toissijaiseen vaatimukseen.
Matkoihin kulunut aika
A vaatii korvattavaksi 13 380 euroa matkoihin kuluneen työajan osalta. A:n mukaan ylimääräistä työaikaa on aiheutunut vuokranavetalle kulkemisesta yhteensä 1338 tuntia. Vakuutusyhtiö ei ole suorittanut korvausta matkoihin kuluneesta ajasta vedoten verottajan ohjeistukseen, jonka mukaan asunnon ja maatilan väliset matkat ovat yksityisajoja.
Aiemmin todetun mukaisesti A on hankkinut vuokranavetan vahinkotapahtuman johdosta. Vakuutuslautakunta toteaa, että A on joutunut kulkemaan vuokranavetalla ja tästä on aiheutunut ylimääräistä autolla ajamista, jota ei ilman vahinkotapahtumaa olisi ollut. Lautakunta toteaa, että asiaan sovellettavissa vakuutusehdoissa ei ole tarkemmin eritelty mitä korvattavat lisäkustannukset voivat olla, eikä itsessään verottajan ohjeistus osoita sitä, etteikö matkoihin käytetty aika olisi vakuutuksesta korvattavaa. Lautakunta katsoo, että matkoihin kulunut aika tässä tapauksessa on vakuutuksesta asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvattavaa lisäkustannusta. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt matkoihin kuluneen työajan määrää. A on esittänyt vaatimuksen 1338 tunnilta ja kymmenen euron tuntikorvauksen. Asiassa annettujen selvitysten perusteella vakuutusyhtiö on korvannut A:lle karjan laiduntamisesta aiheutunutta omaa työtä 10 euroa tunnilta. Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata A:n matkoihin vuokranavetalle kuluneen ajan viivästyskorkoineen. Vakuutuslautakunta toteaa, että matka-aikaa koskevassa korvauskäytännössä on yleisesti katsottu, ettei matka-ajalta voi saada samaa korvausta kuin muusta työstä. Näin ollen lautakunta katsoo kohtuulliseksi, että vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen 50 %:n mukaan eli 5 euroa/h.
Karjanhoitoon liittynyt ylimääräinen työ
Yhtiö on korvannut karjan laiduntamista 60 päivän osalta. Korvausta on maksettu kaksi tuntia päivältä ja työtä on korvattu 10 euroa tunnilta.
A vaatii karjan laiduntamisen osalta korvauksia koko laiduntamiskauden ajalta 1.5.2022-30.9.2022 eli 153 päivältä. A vetoaa siihen, että lainsäädännössä edellytetty laiduntamisvelvoite on ainoastaan vähimmäisedellytys. Yhtiön mukaan A ei ole esittänyt näyttöä siitä, että karjaa olisi tosiasiallisesti laidunnettu laiduntamiskaudella 90 päivää saati 153 päivää.
Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden yleisten periaatteiden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. A:n tulisi näyttää, että karjaa on laidunnettu laiduntamiskaudella enemmän kuin vakuutusyhtiön korvaaman 60 päivää. A on lausuntopyynnössään kertonut sitoutuneensa ennen palovahinkoa vähintään 90 päivän laiduntamiseen ja kertonut, että tämä on käytännössä ylitetty. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiasta kuitenkaan ole esitetty selvitystä.
Edellä todetun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt näyttämättä, että vahinkotapahtuman vuoksi karjan laiduntamisesta olisi aiheutunut ylimääräistä työtä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on tältä osin vakuutusehtojen mukainen.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan viivästyskorot huomioiden lisäkorvausta kilometrikorvausten osalta sekä korvausta matkoihin kuluneesta työajasta. Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta karjanhoitoon liittyvän ylimääräisen työn osalta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Karppinen
Jäsenet:
Finne
Mattson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin