Tapahtumatiedot

A (s. 1963) menetti 1.5.2020 kuljettamansa moottoripyörän hallinnan 80 km/h alueella ajautuen ulos tieltä metsään ja osuen puuhun. A soitti itselleen ambulanssin. A:lla todettiin useita alaraajojen murtumia, Th7-rintanikaman murtuma, vasemman polven takaristisiteen vamma sekä myöhemmin oikean olkapään kiertäjäkalvosinjänteen vamma. Ensihoidon ja päivystyksen kirjausten mukaan tajuttomuutta ei ollut. 1.5.2020 tehdyssä pään tietokonetomografiatutkimuksessa ei todettu traumaattisia muutoksia. Myöhemmin A:n oireilun on arvioitu sopivan lievän aivovamman jälkitilaan. A haki korvausta ohimenevästä ja pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö maksoi 6.8.2021 korvauspäätöksellään ohimenevän haitan korvauksen ajalta 1.5.2021–5.8.2021 haittaluokan 3 mukaisesti sekä pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 3 mukaisesti, missä huomioitiin alaraajan monimurtumista jäänyt haitta.

A haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen katsoen, että hänelle oli aiheutunut tapaturmassa aivovamma.

Vakuutusyhtiö katsoi 23.9.2022 korvauspäätöksessään, että tapahtumatietojen ja sairauskertomusten perusteella A oli saanut korkeintaan aivotärähdystasoisen vamman, josta ei ollut jäänyt pysyvää haittaa. Myöskään kehon arpien osalta ei ollut jäänyt haittaluokituksen kohdan 13.2 mukaisesti korvattavia merkittävästi rumentavia arpia.

A haki uudelleen muutosta yhtiön korvauspäätökseen. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen 25.3.2024 korvauspäätöksessään, että neurologiset oireet, kuten laajat kipuoireet, väsyneisyys, aivosumu, päänsärky ja tasapainohäiriöt eivät olleet syy-yhteydessä tapaturmaan. Vakuutusyhtiön mukaan myöskään selkäoireet eivät olleet syy-yhteydessä tapaturmaan, sillä elokuun 2023 magneettikuvassa murtuma oli luutunut, eikä olennaista virheasentoa ollut. Magneettitutkimuksessa todettiin rappeumalöydöksiä, jotka selittivät A:n oireet. Olkavarsi nousi vähintään 120 astetta, joten korvattavaa pysyvää haittaa ei ollut jäänyt. Myöskään merkittävästi rumentavia arpia ei ollut todettu. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että alaraajojen osalta jäänyt pysyvä haitta vastasi haittaluokkaa 3 haittaluokituksen kohdan 2.2 Alaraajat kokonaisuutena mukaisesti arvioituna.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiamiehensä välityksellä. A vaatii, että tapaturmavammoista aiheutuneesta pysyvästä haitasta maksetaan haittaluokkaa 7 vastaava korvaus. Lisäksi A vaatii alarajojen lukuisista arvista aiheutuneesta kosmeettisesta haitasta haittaluokan 1 mukaista korvausta.

A katsoo, että hänelle on aiheutunut 1.5.2020 tapaturman seurauksena lievä aivovamma. Vakuutusyhtiö on perustanut päätöksensä ensihoitohenkilökunnan ja päivystyksen laatimiin ensivaiheen merkintöihin, joiden mukaan tajuttomuutta ei ollut. A katsoo, että asiassa ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että hän kertoi aluksi ensihoidolle, ettei hän ollut tajuttomana. Sairauskertomuksista ilmenee, että A on onnettomuuden jälkeen arvioinut huoltoaseman ostokuitin perusteella matkansa kulkua ja matka-aikaa. Ennen vahinkoa A pysähtyi huoltoasemalla ostamaan kahvin kuitin mukaan kello 14.06. A joi kahvin paikallaan moottoripyörän selässä noin viidessä minuutissa ja jatkoi tämän jälkeen matkaa. Matka huoltoasemalta vahinkopaikalle on noin 25 kilometriä, ajomatka 22 minuuttia. Vahinko on sattunut siten noin kello 14.30–14.35. Lokitietojen perusteella A on soittanut hätäkeskukseen klo 14.44. A katsoo, että tapaturman ja puhelinsoiton välissä on todennäköisesti ollut noin 10–15 minuutin tajuttomuus. A:n mielestä näyttö tajuttomuudesta ei perustu ainoastaan A:n jälkikäteiseen kertomukseen, vaan ostokuitti osoittaa ensivaiheen sairauskertomusmerkintöjä luotettavammin, että tapaturmaan liittyi 10–15 minuutin tajuttomuus. Kyseessä oli myös hyvin korkeaenerginen tapaturma.

A toteaa lisäksi, ettei ensivaiheen merkinnöistä käy ilmi, kuinka paljon A todellisuudessa muisti tapahtumista. Merkinnöissä todetaan hyvin lyhyesti, että A muistaa tapahtumat, mutta niistä ei käy ilmi, muistiko hän esimerkiksi törmäystä. A katsoo aivovammoja koskevaan Käypä hoito -suositukseen ja sairauskertomusmerkintöihin viitaten, että hänellä todettu lievä aivovamma on syy-yhteydessä 1.5.2020 vahinkotapahtumaan. Neurologisina oireina A:lle on jäänyt muun muassa voimakasta väsymystä, unihäiriöitä, fatiikkia, päänsärkyä, tasapainohäiriöitä sekä muistivaikeuksia.

A katsoo, että hänelle on jäänyt aivovamman jälkitilan lisäksi vaikeaa laaja-alaista kipua ja pysyvää toiminnallista haittaa alaraajavammojen, rintarangan Th7-murtuman ja oikean olkapään kiertäjäkalvosinvamman seurauksena. Vasen polvi on jäänyt epävakaaksi. Alaraajojen murtumien jälkitilana on jäänyt haittaavaa paikallisoireistoa, kuten oikean säären kiertovirhe. Kävelymatka on noin 100 metriä. Kävelyn apuvälineinä on kyynär- ja kävelysauvat. Rintarangassa on edelleen laajalti kipua ja eteentaivutus on rajoitettua. Myös oikeassa olkapäässä on laaja-alaisia kipuja, toimintavajetta ja rasituskestävyyden alenemaa.

A:n käsityksen mukaan pysyvä haitta tulee arvioida haittaluokituksen kohdan 15 (Yleinen toiminnanvajaus) mukaan, koska vammojen laajuuden ja laadun vuoksi yksityiskohtaisia vammanimikkeitä ei voida soveltaa. A katsoo, että kyseessä on kohdassa 15 tarkoitettu keskivaikea toiminnanvajaus ja haittaluokka 7, kun huomioidaan alaraajavammat, rintarangan Th7-murtuma, oikean olkapään kiertäjäkalvosimen vamman jälkitila ja lievän aivovamman jälkitila.

Vakuutuslautakunnan hankkimat asiantuntijalausunnot tiedoksi saatuaan A on todennut, että A:lle ei tehty alkuvaiheessa asianmukaista pään magneettitutkimusta lainkaan, vaan se tehtiin vasta huomattavalla viiveellä. A katsoo, että alkuvaiheessa tehdyssä pään magneettitutkimuksessa lievä aivovamma olisi ollut erittäin todennäköisesti todettavissa. A viittaa toimittamaansa artikkeliin, jonka mukaan magneettikuvaus on tietokonetomografiatutkimusta herkempi tunnistamaan aivokudoksen sisäiset traumamuutokset (Luoto, Lievä aivovamma – diagnostinen haaste, Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2020;13:617–24).

Lisäksi A katsoo, että kävelyvaikeudet ja kaatumistaipumus johtuvat yksinomaan alaraajamurtumien jälkitilasta, ja selkävaivat Th7-murtuman jälkitilasta. Myöhemmin tulleella Th12-nikaman murtumalla ei ole olennaista vaikutusta A:n kipuihin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta.

Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei A:lle ole aiheutunut 1.5.2020 tapaturmassa sellaista aivovammaa, joka oikeuttaisi pysyvän haitan korvaukseen.  Alkuvaiheen objektiiviset tiedot eivät viittaa aivovammaan, eikä kuvantamistutkimuksissa ole todettu aivovammalöydöksiä. Neuropsykologinen tutkimus ei myöskään ole diagnostinen tutkimus. Käypä hoito -suosituksen mukaiset lievän aivovamman kriteerit eivät täyty, vaan kyseessä on erittäin lievä aivovamma eli aivotärähdys, josta ei jää pysyvää haittaa.

Moottoripyöräonnettomuuden lisäksi A on kertonut lyöneensä päänsä ainakin kahdesti, alkuvuodesta 2020 portaissa sekä syyskuussa 2021 kaatuessaan kasvoille. A on kärsinyt migreenistä jo ennen onnettomuutta. A:n kiputilanne ja tähän liittyvät univaikeudet sopivat selittämään väsymystä ja kognitiivisia oireita. Vakuutusyhtiö katsoo, etteivät unihäiriö ja migreeni ole syy-yhteydessä vahinkoon.

Vakuutusyhtiö katsoo, että lääketieteellisten selvitysten perusteella A:n toimintakykyä alentavat tapaturmasta riippumattomat syyt, kuten autonomisen hermoston toimintahäiriö, laaja-alainen hermokipu, magneettikuvassa todettu lievä aivoatrofia, kaularangan rappeumasairaus, krooninen migreeni, aivouupumuskohtaukset, Th12-nikaman murtuma ja kylkiluun murtuma. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että alaraajojen monivammojen osalta kyseessä on haittaluokkaa 3 vastaava alaraajojen lievä toiminnanvajaus.

Rintarangan Th7-murtuman jälkitilan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että murtuma on luutunut eikä olennaista virheasentoa ole todettavissa. Kuvantaessa on todettu rappeumamuutoksia, jotka sopivat selittämään A:n oireet. Oikea olkavarsi taas nousee etukautta vähintään 120 astetta. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei rintarangan tai oikean olkapään osalta ole jäänyt tapaturman aiheuttamaa pysyvää haittaa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 1.5.2020–8.4.2024.

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella A sairastaa migreeniä. A tuotiin 1.5.2020 päivystykseen moottoripyöräonnettomuuden vuoksi. Esitietojen mukaan A oli ajanut moottoripyörällä 80 km/h alueella. Mutkaan tullessa A oli ehtinyt hiljentämään vauhtia, kun hän ajautui mutkassa ulos tieltä ja osui mäntyyn. Vauhdiksi A arvioi 70 km/h. A soitti itse hätäkeskukseen. Kypärä oli pysynyt päässä, eikä tajuttomuutta ollut. Ensihoito totesi A:lla alkuun kipua alaselässä, lantiossa ja aloissa. Päässä ei todettu ulkoisia vammalöydöksiä. Tajunta oli pysynyt koko ajan hyvänä, ja A sai tajunnantasoa mittaavalla Glasgow’n kooma-asteikolla 15/15 pistettä. Edelleen päivystyksessä tavattaessa A:n tajunta oli normaali ja hänen todettiin muistavan tapahtumat. Kuvantamistutkimuksissa todettiin vasemman reisiluun yläosan sekä reisiluun varren murtuma, molemminpuoliset sääriluun murtumat ja Th7-rintanikaman murtuma. Pään tietokonetomografiatutkimuksessa 1.5.2020 ei todettu traumaattisia muutoksia.

Alaraajojen murtumat hoidettiin 2.5.2020 ja 11.5.2020 leikkauksissa. Alkuvaiheen tehohoitojaksoa komplisoivat keuhkoveritulppa ja keuhkokuume, ja A sai voimakkaiden kipujensa vuoksi vahvaa kipulääkitystä. Rintanikaman murtuma hoidettiin konservatiivisesti ryhtitukiliivillä. Vasemman polven takaristisiteen vamman vuoksi A sai dynaamisen polvilastan. A kotiutui 15.5.2020.  

19.5.2021 päivätyn E-lääkärinlausunnon mukaan myöhemmin oli tullut esiin myös oikean olkapään kiertäjäkalvosinvamma, joka hoidettiin 25.1.2021 leikkauksessa. Oireita aiheutti edelleen erityisesti vasemman lonkan alue. Alaraajojen murtumien kiinnitysmateriaalit olivat paikoillaan ja melkein luutuneet.

Työterveyshuollon erikoislääkärin 5.11.2021 E-lääkärinlausunnon mukaan A:lle oli sattunut liikenneonnettomuuden jälkeen useita kaatumisia, ja hän oli pudonnut tikkailta lokakuussa 2021 kahden metrin korkeudesta betonilattialle. Päivystyksessä todettiin Th12-nikaman murtuma. A koki, etteivät alaraajat toimineet kunnolla, ja pienikin este aiheutti jalkojen tökkäämisen ja kaatumisen.

24.2.2022 tehdyn rintarangan magneettitutkimuksen mukaan Th7-nikaman vanha kiilamainen murtuma oli luutunut.

A oli 25.2.2022 ensimmäistä kertaa neurologin vastaanotolla. Tuolloin A oli kertonut, ettei hän muista rysäystä, ja hän oli ollut hetken tajuttomana. A koki tasapainonsa heikentyneen onnettomuuden jälkeen ja kaatumisia oli viikoittain. Kliinisessä tutkimuksessa ei todettu selkeitä puolieroja. Maaliskuussa 2022 tehdyissä pään tai kaularangan magneettitutkimuksissa ei todettu traumaattisia muutoksia.

Neuropsykologinen tutkimus tehtiin 4.5.2022. Tuolloin esitietoihin kirjattiin, että A oli myöhemmin itse päätellyt huoltoaseman ostokuitin perusteella liikenneonnettomuuteen liittyneen 10–15 minuutin tajuttomuuden. Päivystykseen tullessa tajunta oli normaali ja A oli muistanut tapahtumat. Neuropsykologisessa tutkimuksessa tuloksena oli pääosin ikää vastaava kognitiivinen suoritusprofiili, mutta vaativammassa toiminnanohjauksessa ja keskittymisen ylläpidossa ilmeni väsymisen myötä korostuvaa lievää työläyttä. Merkittäviä muistivaikeuksia ei tullut esiin. Vaikean kiputilanteen ja siihen liittyvien univaikeuksien arvioitiin osaltaan selittävän oireistoa.

Neurologin 19.5.2022 E-lääkärinlausunnossa toistettiin neuropsykologisen tutkimuksen yhteydessä kirjatut esitiedot. Oireena kuvattiin etenkin jaksamisessa ongelmia ja aikaisemman migreenioireiston pahentumista. Kivut olivat heikentäneet unen laatua. Kokonaistilanteen katsottiin sopivan lievään aivovammaan.

Vasemman polven takaristiside korjattiin 18.5.2022 leikkauksessa. Neurologin 11.8.2022 E-lääkärinlausunnon mukaan A:lle oli tullut onnettomuuden jälkeen selkeä unihäiriö kroonistuen. A:lla oli väsymisherkkyyttä, rasituksessa kognitiivisia häiriöitä sekä aloitekyvyn ongelmia. Neurologin arvion mukaan lievän aivovamman kriteerit täyttyivät. A:lla oli primaari tajuttomuus. Unettomuuden lääkehoitoa (mirtatsapiini) jatkettiin ja A:lle aloitettiin kokeeksi myös ketiapiini.

14.8.2023 tehdyssä rintarangan magneettitutkimuksessa todettiin Th12-kompressiomurtuman jälkitila. Th7-murtuman kiilamaisuus oli ennallaan. Ortopedi arvioi 15.8.2023 päivätyssä E-lääkärinlausunnossaan, että selän osalta jäänyt haitta vastasi haittaluokkaa 3, missä ortopedi huomioi erityisesti Th12-nikaman murtuman jälkitilan. Kivun hallintaan suositeltiin tukiliiviä. Kliinisessä tutkimuksessa rinta- ja lannerangan ryhti olivat normaalirajoissa. Kipua oli rintarangan alemman murtuman (Th12) tasossa.

Neuropsykologisessa tutkimuksessa 6.10.2023 suoritetuissa osioissa havaittiin lieviä tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksia sekä keskittymisen vaihtelua. Tutkimus jouduttiin keskeyttämään puolen tunnin työskentelyn jälkeen migreenikohtauksen takia. Väsymisessä arvioitiin olevan aivovammaan sopivia piirteitä, mutta kipuoireet ja univaikeudet korostivat niitä.

Aivovammapoliklinikan arviossa 13.10.2023 A kuvasi, että hänellä oli ollut onnettomuuden jälkeen muistamattomuutta jopa parin viikon ajan. Pään magneettitutkimuksessa 18.9.2023 todettiin lievää kortikaalista ja sentraalista atrofiaa, mutta ei vamman jälkitilaan sopivia muutoksia. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin tasapainon vaikeutta, jonka tulkittiin johtuvan alaraajojen poikkeavasta asento- ja liikeaistista (proprioseptiikasta). Selviä heijastepuolieroja ei ollut nyt todettavissa. Oireiston arvioitiin sopivan lievän aivovamman jälkitilaan.

Ortopedin arviossa 20.10.2023 A:n kävely ja liikkuminen olivat normaalirajoissa. Selän eteentaivutus onnistui siten, että sormet jäivät 40–50 senttimetrin päähän lattiasta. Rintarangan kyfoosi oli korostunut ja rintarankaa aristi Th7-murtuman alueelta.

A:lle tehtiin huimauskohtausten vuoksi 5.11.2023 pään tietokonetomografiatutkimus, jossa ei todettu poikkeavaa.

Ortopedin 30.11.2023 E-lääkärinlausunnon mukaan A:lla oli jatkuvia ongelmia alaraajojen toimintakyvyn alenemisen vuoksi. A:lla kuvattiin tasapainovaikeutta sekä hankalaa kipuongelmaa vasemmassa polvessa. Oikea jalka pyrki ulkokiertoon. Röntgenkuvien perusteella alaraajojen murtumat olivat luutuneet ja kiinnitysmateriaalit olivat paikoillaan. Alaraajojen vammojen osalta ortopedi arvioi haittaluokaksi 3.

Ortopedin 5.12.2023 vastaanotolla oikean olkapään aktiivinen nosto etukautta onnistui 140 asteeseen, passiivisesti avustettuna etunosto onnistui 180 asteeseen. Olkavarren sivunosto onnistui aktiivisesti 115–120 asteeseen, passiivisesti 180 asteeseen. Ulkokierto oli normaali.  

Selkäortopedin 12.12.2023 käyntikertomuksen mukaan A:lle oli jäänyt Th7-murtumasta etukumaraa ryhtiä. Tämän jälkeen A oli saanut Th12-murtuman. Käynnillä viitattiin vanhoihin 17.10.2021 ja 24.2.2022 tehtyihin kuvantamistutkimuksiin, joiden mukaan Th7-nikama oli mainittu hieman kiilamaiseksi. Selkäortopedin mukaan rintarangan murtumista aiheutuva haitta vastasi haittaluokkaa 4.

A oli 14.12.2023 anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkärin vastaanotolla laaja-alaisen kipuongelman vuoksi. A kuvasi kipua ympäri kehoa, vaikein kipu oli alaraajoissa ja selän alueella. Kävelymatkakseen A kertoi 100 metriä. Kipuun oli käytössä gabapentiini ja tarvittaessa tramadoli. Vastaanotolla A käveli rauhallisesti. Kyykkyyn ja ylös pääseminen onnistui työläästi paino oikealla jalalla. Yhdellä jalalla seisominen onnistui ilman tukea epävarmasti. Oikeassa polvessa oli lievä ojennusvajaus, koukistus oli täysi. Nilkan, polven ja lonkan passiiviset liikkeet onnistuivat kohtalaisen hyvin. Nilkoissa ja polvissa oli hyvät ojennus- ja koukistusvoimat.

Neurologin arviossa 18.12.2023 A:n hankalimmat oireet olivat huimaus ja huteruus. Kipulääkkeenä oli käytössä gabapentiini sekä tramadoli tarvittaessa. Neurologin arviossa A:n toimintakyvyn katsottiin selvästi heikentyneen aikaisemmasta monivammojen vuoksi. Kognitiivisten oireiden korostuminen arvioitiin sekundaariseksi. Neurologi arvioi, että kyseessä oli haittaluokituksen kohdassa 15 (Yleinen toiminnanvajaus) tarkoitettu keskivaikea toiminnanvajaus, joka vastasi haittaluokkaa 7.

Ortopedin 2.1.2024 E-lääkärinlausunnossa todettiin, että kuvantamistutkimusten perusteella oikeaan sääreen oli jäänyt 20 asteen ulkokierto. Vasemmalla puolella ulkokiertoa tuli reisiluusta 15 astetta. Oikean alaraajan ryhti oli sisäänpäin kääntynyt (varus), vasemmalla ulospäin kääntynyt (valgus).

Moniammatillisen työ- ja toimintakykyarvion loppuyhteenvedon 19.2.2024 mukaan A:lla oli alaraajojen kipua ja rasituskestävyyden ongelmaa Th7-nikaman alueella sekä kiertäjäkalvosimen vammaan liittyen. Liikkuvuus olkanivelessä oli hyvä, mutta vastuksen kanssa työskennellessä oikea olkapää oireili selvästi. Työskentelyaikaa näyttivät rajoittavan ensisijaisesti fyysiset seikat ja kipu. Toimintaterapeutin arviossa A:lla ei ollut käytössään liikkumisen apuvälineitä.

8.4.2024 päivätyn työterveyslääkärin E-lääkärinlausunnon mukaan ongelmaksi oli jäänyt alaraajojen laaja-alainen hermokipu ja kipu selän alueella. Kävelymatka oli A:n mukaan noin 100 metriä ja hän joutui pysähtymään useita kertoja. Kävelyn apuvälineinä oli kyynär- ja kävelysauvat. Vastaanotolle A käveli rauhallisesti.

Asiantuntijalausunnot

Neurologian alan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon pään vamman osalta neurologian erikoislääkäri Timo Pietilältä.

Pietilä käy läpi tapahtumatietoja ja Vakuutuslautakunnalle toimitettua lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että ensimmäisten heti tapahtuneen jälkeen tehtyjen arvioiden mukaan vammaan ei liittynyt tajuttomuutta eikä muistikatkosta. A soitti itse hätäkeskukseen. Päivystyksessä tajunnan tason kuvattiin olleen koko ajan hyvä. A oli asiallinen, mutta hänellä oli kipuja, joiden vuoksi hän sai Fentanyl-lääkitystä. Myöhemmin epäiltiin, että vammaan oli liittynyt lyhyehkö tajuttomuus ja lopulta jopa kahden viikon muistikatkos. Pietilä toteaa, että erityisesti jälkimmäinen arvio vaikuttaa epäluotettavalta, sillä ensiavussa A oli asiallinen ja hän pystyi kertomaan tapahtumat järjestelmällisesti. Tämän jälkeen teho-osastolla A:lla oli käytössään vahvoja kipulääkkeitä. Hän oli pääosan ajasta sedatoituna, joten Pietilän mukaan tältä ajalta muistin häiriöt selittyvät hyvin näillä tekijöillä, eivätkä ne viittaa aivovammaan.

Pietilä toteaa, että aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen mukaan lievän aivovamman diagnostisina kriteereinä on enintään 30 minuutin tajuttomuus tai enintään 24 tunnin posttraumaattinen amnesia. Kummastakaan näistä ei ole varmaa näyttöä. Pään kuvantamisissa ei ole ollut havaittavissa missään vaiheessa vammaan sopivia löydöksiä. Neuropsykologisissa tutkimuksissa todetut löydökset ovat olleet varsin lieviä, eivätkä ne ole diagnostisia aivovamman suhteen. A:lla on ollut käytössään koko ajan runsaasti keskushermostovaikutteisia kipulääkkeitä ja unen laatu on kuvattu heikoksi. Nämä tekijät selittävät hyvin A:lla kuvattuja oireita. Pietilä katsoo, että A:lla ei ole ollut todettavissa aivovammaluokittelun täyttävää aivovammaa. Pään vammasta ei siten ole aiheutunut pysyvää tai ohimenevää haittaa.

Ortopedian alan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa tuki- ja liikuntaelimistön vammojen osalta asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys.

Kivioja käy läpi tapahtumatietoja ja Vakuutuslautakunnalle toimitettua lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että vahinkotapahtuman jälkeen A:lla todettiin Th7-rintanikaman hyväasentoinen murtuma, vasemman reisiluun yläosan ja varren murtumat, molempien säärten (sääri- ja pohjeluun) murtumat, vasemman polven takaristisiteen vamma ja oikean olkapään kiertäjäkalvosimen vaurio.

A:lle mainitaan sattuneen useita tapaturmia liikennevahingon jälkeen. Selkeää syytä A:lla kuvattuun kaatumistaipumukseen ei ole todettu, mutta Kivioja katsoo, että erittäin todennäköisesti kaatumistaipumus ei johdu alaraajamurtumien jälkitilasta. Runsaat kaatumiset niihin liittyvine vammoineen voivat ajan kanssa vaikeuttaa pelkästään liikenneonnettomuudesta johtuvan haitan arvioimista. Tiedossa ei ole, minkä haittaluokan mukaisen korvauksen A on saanut liikennevakuutuksesta.

Kivioja toteaa, että vasemman reiden ja molempien säärten murtumat ovat luutuneet. Ydinnaulaukselle mahdollisella tavalla molempiin jalkoihin on jäänyt kiertovirhettä, oikealla säären osalta ja vasemmalla reiden osalta. Näiden kiertovirheiden vaikutus kävelykykyyn voidaan arvioida vastaavan haittaluokkaa 1–2 vastaava. Kävelyvaikeuksien ja kaatumistaipumuksen voidaan olettaa johtuvan valtaosin muista, alaraajavammoista riippumattomista syistä. Vasemman polven nivelsidevamman osalta kuvataan 15.8.2023 jääneen löysyyttä, mutta esimerkiksi polven pettämistaipumusta tai liikerajoitusta ei todettu. 12.12.2023 on mainittu, että polvi on kipeä ja sitä pitää varoa. Lisäksi mainitaan epävakaudesta, jota ei tarkemmin määritelty.

Rintarangan Th7-murtuma on luutunut. 31.8.2023 on mainittu, että alkuvaiheessa 5.5.2020 olisi todettu 40 prosentin painuma Th7-nikamassa. Tällaista röntgentutkimuslausuntoa ei ole asiakirjoissa, mutta muissa Th7-nikamaa koskevissa merkinnöissä murtuma kuvataan hyväasentoiseksi. Kivioja katsoo, että Th7-nikama on siis selvitysten perusteella luutunut varsin hyvään asentoon. Pääosa A:n selkävaivoista johtuu myöhemmin tulleista muista nikamamurtumista, erityisesti Th12-nikamamurtumasta. Tavanomaisesti rintanikaman murtuman aiheuttama toiminnallinen haitta on korvauskäytännössä ollut haittaluokkaa 1 tai 2 vastaava.

Oikean olkapään osalta Kivioja toteaa, että A:lle ei ole jäänyt edes haittaluokituksen alarajan tasolle yltävää pysyvää haittaa. Olkapään aktiivinen nosto onnistuu 15.8.2023 merkinnän mukaan ylös asti.

Kokonaisuutena Kivioja katsoo, että A:lle alaraajojen osalta jäänyt pysyvä haitta vastaa haittaluokituksen kohdassa 2.2 tarkoitettua alaraajojen lievää toiminnanvajausta ja sen alakeskikolmannesta. Kun tähän lisätään selkärankamurtuman aiheuttama haitta, voidaan päätyä kokonaishaittaluokkaan 3.

Arvista ei ole kuvattu aiheutuneen toiminnallista haittaa. Kivioja katsoo, että arvista ei ole jäänyt haittaluokituksen perusteella korvattavaa haittaa. Kyseessä eivät ole merkittävästi rumentavat arvet, vaan lähinnä siististi parantuneet leikkausarvet.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, minkä haittaluokan mukainen pysyvä haitta A:lle on jäänyt vahinkotapahtuman 1.5.2020 seurauksena.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

Sovellettavien henkilövakuutusehtojen, voimassa 1.7.2019 alkaen, kohdan HE140.1 (Tapaturman määritelmä) mukaan vakuutus ei korvaa

• vammaa, vamman laajuutta tai sen paranemisen pitkittymistä siltä osin kuin se johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, kuten sairaudesta, rakenteellisesta viasta tai tuki- ja liikuntaelimistön tai kudosten rappeutumisesta, vaikka oireita ei olisi ollut ennen tapaturmaa
• […]

Tapaturmana ei korvata

• rasitusvammoja ja muita vähitellen syntyviä vammoja
• nikamavälilevytyrää, vatsan tai nivusalueen tyriä, akillesjänteen repeämää eikä nivelten tavantakaisia sijoiltaan menoja, ellei vamma ole aiheutunut tapaturmasta, jossa tervekin kudos vaurioituisi.

Kohdan 2.3 (Haittakorvaus) mukaan haitalla tarkoitetaan tapaturman seurauksena syntyneen vamman aiheuttamaa, lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haitta-astetta arvioitaessa huomioidaan ainoastaan vamman laatu. Yksilölliset olosuhteet, esimerkiksi harrastus tai ammatti, eivät vaikuta haitta-asteen arviointiin.

Vammat on ryhmitelty tapaturman sattuessa voimassa ollessa olleen valtioneuvoston antaman työtapaturma— ja ammattitautilakiin perustuvan haittaluokitusasetuksen perusteella haittaluokkiin 1–20. Haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haittaluokka 1 pienintä korvattavaa haittaa. Yksi haittaluokka vastaa 5 prosentin lääketieteellistä haitta-astetta ja seuraavat aina 5 prosenttiyksikköä enemmän. Alle 1 haittaluokan haitasta ei makseta korvausta.

Tapaturman aiheuttaman vamman perusteella maksettavan haittakorvauksen luokan määrittelee vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri vakuutettua hoitaneen lääkärin antamasta lausunnosta ilmenevän tilakuvauksen ja lääketieteellisten tutkimusten perusteella.

Haitasta suoritetaan korvausta vain, jos se on ilmennyt kolmen vuoden kuluessa vamman syntymisestä.

Kohdan 2.3.1 (Tapaturman aiheuttama ohimenevä haitta) mukaan ohimenevän haitan korvausta maksetaan, jos tapaturman sattumisesta on kulunut yksi vuosi eikä vamma ole parantunut eikä sen aiheuttama haitta-aste ole vielä muodostunut pysyväksi.

Ohimenevän haitan korvauksen laskuperusteina käytetään tapaturmavakuutuksessa olevaa pysyvän haitan vakuutusmäärää, vammasta aiheutuvaa lääketieteellistä haitta-astetta sekä lääkärin määrittelemää ohimenevän haitan aikaa suhteutettuna vuositasolle (xx pv/360). Maksettava korvaus määritetylle ajanjaksolle on kymmenen prosenttia edellä mainittujen tekijöiden tulosta.
[…]

Kohdan 2.3.2 (Tapaturman aiheuttama pysyvä haitta) mukaan pysyvän haitan kertakorvaus maksetaan, kun vamman aiheuttama lääketieteellinen haitta-aste todetaan pysyväksi. Tapaturman aiheuttama pysyvä haitta määritellään aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua tapaturmasta. Määrityksessä käytetään työtapaturma— ja ammattitautilakiin perustuvaa haittaluokitusasetusta.

Korvaus on vammaan sopivaa haittaluokkaa vastaava prosenttiluku vakuutukseen valitusta, tapaturmahetkellä voimassa olleesta pysyvän haitan vakuutusmäärästä.

Korvauksen määrää korjataan vastaamaan muuttuneita olosuhteita, jos haittaluokka muuttuu vamman pahenemisen vuoksi ennen kuin korvauksen maksamisesta on kulunut kolme vuotta. Haittaluokkaa ei muuteta, jos ensimmäisestä haittaluokan määrityksestä on kulunut aikaa yli kolme vuotta.

Haittaluokka-asetus 768/2015

Haittaluokituksen kohdan 1 (Yläraajat) mukaan tässä kohdassa mainitut haittaluokat tarkoittavat oikeaa tai parempaa kättä. Vasemman tai huonomman yläraajan haittaluokat ovat yhtä haittaluokkaa alempia, paitsi luokassa 1, jota ei alenneta.

Kohdan 1.2 (Yläraajat, paitsi sormet) mukaan, kyseessä on haittaluokka 2, jos olkavarsi nousee etukautta korkeintaan 120 astetta.

Kohdan 2.2 (Alaraajat kokonaisuutena) mukaan näitä arvioperusteita käytetään, jollei edellä mainittuihin yksityiskohtaisiin haittanimikkeisiin vertaamalla voida päästä haittaa kuvaavaan tulokseen. Haitta voi aiheutua yhden tai molempien alaraajojen toiminnanvajauksesta.

Kyseessä on alaraajojen lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–5, kun kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella on lievästi rajoittunutta ja apuvälineen tarve on ajoittaista.

Kohdan 4 (Selkä) mukaan kyseessä on selän lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–3, kun vahingoittuneella on lieviä kivuliaita selän taivutusliikkeiden rajoituksia, liikkuminen on lähes normaalia, ja neurologiset oireet ja löydökset ovat lieviä.

Kohdan 6 (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Jos paikallishäiriö ilmenee näkökentän kaventumana, tämä arvioidaan osana aivovamman jättämää kokonaishaittaa eikä erillisenä näkökykyhaittana. Samoin aivovammaan liittyvät haju- tai makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovammojen jälkitilan vaikeuden arvioinnille. Mahdollinen krooninen kipu ja spastisuus voidaan ottaa huomioon haittaluokkaa korottavana tekijänä. Aivovamman jättämää haittaa ei aina voida arvioida vielä vuoden kuluttua vammautumisesta, vaan usein haitan todellinen merkitys selviää vasta vuosien seurannassa.

Kyseessä on lievä aivovamman jälkitila ja haittaluokka 0–5, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan. Vahingoittuneella todetaan lieviä pysyviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa ja vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on ennallaan.

Kohdan 13.2 Arvet mukaan arpien aiheuttama haitta arvioidaan asianmukaisen korjaavan kirurgian lopputuloksen mukaan. Raajojen ja vartalon arpien merkitys huomioidaan asianomaisen anatomisen alueen haitan arviointiperusteiden mukaan, mikäli niistä aiheutuu toiminnallista haittaa. Rumentavat arvet huomioidaan tämän kohdan mukaisesti. Kasvojen alueen arvet arvioidaan kasvojen muodon poikkeavuuden haitan mukaisesti.

Kohdan 13.2 mukaan merkittävästi rumentavat arvet vartalon ja raajojen alueella vastaavat haittaluokkaa 1–2.

Asian arviointi

1. Yleistä syy-yhteysvaatimuksesta yksityistapaturmavakuutuksessa

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

Yksityistapaturmavakuutuksesta maksetaan korvausta vain tapaturman seurauksista. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vammaa, vamman laajuutta tai sen paranemisen pitkittymistä siltä osin kuin se johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, vaikka oireita ei olisi ollut ennen tapaturmaa.

2. Tapaturmassa syntyneet vammat

Asiassa on riidatonta, että A:lle on aiheutunut 15.5.2020 tapaturman seurauksena Th7-rintanikaman hyväasentoinen murtuma, vasemman reisiluun yläosan ja varren murtumat, molempien sääri- ja pohjeluiden murtumat, vasemman polven takaristisiteen vamma sekä oikean olkapään kiertäjäkalvosimen vaurio. Riita koskee sitä, onko A:lle osoitettu aiheutuneen tapaturman yhteydessä alkuvaiheen luokitukseltaan lievä aivovamma. 

Aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen (julkaistu 13.4.2021) mukaan aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön. Tämän merkkinä akuuttivaiheessa todetaan jokin seuraavista:
1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu).
Aivovamman diagnoosi perustuu sekä akuuttivaiheessa että myöhemmin potilasta tutkittaessa edellä mainittuihin kliinisiin tietoihin aivotoiminnan häiriöstä ja kallonsisäisiin vammaperäiseksi sopiviin löydöksiin tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa.

Aivovamma luokitellaan lieväksi, kun potilaan Glasgow Coma Scale (GCS) -pistemäärä on puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan 13–15 ja jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
1. enintään 30 minuutin tajuttomuus
2. enintään 24 tunnin PTA (vammanjälkeinen muistiaukko)
3. vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvauksessa.

Ensimmäisten heti tapaturman jälkeen tehtyjen arvioiden mukaan vammaan ei liittynyt tajuttomuutta eikä muistikatkosta. A soitti itse hätäkeskukseen. 1.5.2020 tehdyssä pään tietokonetomografiatutkimuksessa tai myöhemmin tehdyissä pään magneetti- ja tietokonetomografiatutkimuksissa ei todettu traumaattisia muutoksia. Jälkikäteen A toi esiin toukokuussa 2022, että hän oli myöhemmin päätellyt huoltoaseman ostokuitin perusteella, että liikenneonnettomuuteen olisi liittynyt 10–15 minuutin tajuttomuus. Lisäksi aivovammapoliklinikan 13.10.2023 käynnillä A kuvasi, että hänellä oli ollut onnettomuuden jälkeen muistamattomuutta jopa parin viikon ajan.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei jälkikäteen yli vuosi tapaturman jälkeen kuvattua tajuttomuutta tai muistamattomuutta voida pitää luotettavana aivovamman vaikeusasteen arvioinnissa, vaan luotettavimpana selvityksenä on pidettävä välittömästi tapahtuneen jälkeen laadittuja sairauskertomusmerkintöjä. Myöskään A:n jälkikäteinen päättely tajuttomuudesta huoltoaseman ostokuitin perusteella ei osoita luotettavasti tajuttomuutta. Päivystyksen kirjausten mukaan tajuttomuutta ei ollut, A:n tajunnan taso oli ollut koko ajan hyvä, A pystyi kertomaan tapahtumista järjestelmällisesti ja hänen todettiin muistavan tapahtumat. Vakuutuslautakunnan hankkiman neurologin asiantuntijalausunnon mukaan muistin häiriöt sairaalajakson aikana selittyvät vahvalla kipulääkityksellä sekä sedaatiolla, eivätkä ne viittaa aivovammaan. Lisäksi A:lla on ollut käytössään koko ajan runsaasti keskushermostovaikutteisia kipulääkkeitä ja hänen unen laatunsa on kuvattu heikoksi. Asiantuntijan mukaan nämä tekijät selittävät A:lla kuvattuja oireita.

Vakuutuslautakunta katsoo esitetty lääketieteellinen selvitys sekä hankkimansa neurologin asiantuntijalausunto huomioiden, ettei A:lle ole osoitettu aiheutuneen 1.5.2020 tapaturmassa sellaista aivovammaa, joka täyttäisi Käypä hoito -suosituksessa tarkoitetun lievän aivovamman kriteerit. Kyseessä on ollut korkeintaan aivotärähdystyyppinen vamma, josta ei jää pysyviä jälkiseurauksia. Siten A:n neurologiset oireet eivät ole todennäköisesti syy-yhteydessä tapaturmaan.

3. Ohimenevä ja pysyvä haitta

Edellä todetun mukaisesti A:lle ei ole aiheutunut pään vammasta yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavaa pysyvää haittaa. Vakuutuslautakunta arvioi seuraavaksi, minkä haittaluokan mukainen pysyvä haitta A:lle on jäänyt hänen muiden vammojensa seurauksena.

Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan haitalla tarkoitetaan tapaturman seurauksena syntyneen vamman aiheuttamaa, lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haitta-astetta arvioitaessa huomioidaan ainoastaan vamman laatu. Yksilölliset olosuhteet, esimerkiksi harrastus tai ammatti, eivät vaikuta haitta-asteen arviointiin. Sekä ohimenevän että pysyvän haitan määrittämisessä käytetään tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa haittaluokitusta, tässä tapauksessa valtioneuvoston asetusta 768/2015.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa ei ole perusteita arvioida haittaa A:n vaatimalla tavalla haittaluokituksen kohdassa 15 tarkoitetun yleisen toiminnanvajauksen perusteella, koska haitta on määritettävissä joko yksityiskohtaisten vammanimikkeiden tai raajan toiminnanvajausta kuvaavan yleisemmän nimikkeen perusteella.

Vakuutuslautakunta viittaa asiassa saatuun lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa ortopedian alan asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että vasemman reiden ja molempien säärten murtumat ovat luutuneet. Ydinnaulaukselle mahdollisella tavalla molempiin jalkoihin on jäänyt kiertovirhettä, oikealle vasempaan sääreen ja vasemmalle reiteen. Asiantuntijalausunnon mukaan kiertovirheasentojen vaikutus kävelykykyyn on haittaluokkaa 1–2 vastaava, ja A:lla kuvattu kävelyvaikeus ja kaatumistaipumus johtuvat pääosin muista, alaraajavammoista riippumattomista tekijöistä. Myöskään A:n laaja-alaiset kivut eivät Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan selity luutuneiden alaraajamurtumien jälkitilalla. Vasemman polven nivelsidevammasta ei ole todettu jääneen selvää pettämistaipumusta tai liikerajoitusta. Säännöllisestä apuvälineen tarpeesta ei ole selvitystä, vaan A on pystynyt kävelemään vastaanottokäynneillä ilman apuvälineitä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että useista alaraajavammoista jäänyt haitta vastaa haittaluokituksen kohdassa 2.2 tarkoitettua alaraajojen lievää toiminnanvajausta (haittaluokka 0–5). Lievästä toiminnanvajauksesta on kyse, kun kävely on lievästi ontuvaa, liikkuminen epätasaisella on lievästi rajoittunutta ja apuvälineen tarve on ajoittaista. Esitetyn selvityksen perusteella A:lle alaraajavammoista aiheutunut ohimenevä haitta ja pysyvä haitta eivät ylitä jo korvattua haittaluokkaa 3.

Th7-murtuman jälkitilan osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella nikama on luutunut varsin hyvään asentoon. 20.10.2023 ja 12.12.2023 päivättyjen lääkärinlausuntojen mukaan Th7-murtumasta oli jäänyt etukumaraa ryhtiä ja rintarankaa aristi murtuma-alueelta. Selän eteentaivutuksessa A ei saanut sormia lattiaan. Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan pääosa A:n selkävaivoista johtuu 1.5.2020 vahinkotapahtumasta riippumattomista tekijöistä, kuten Th12-nikamamurtumasta. Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin hankkimansa asiantuntijalausunto sekä esitetty lääketieteellinen selvitys huomioiden, että Th7-rintanikaman murtuman jälkitilasta jäänyt pysyvä haitta sekä ohimenevä vastaavat haittaluokituksen kohdassa 4 tarkoitettua selän lievää toiminnanvajausta ja haittaluokkaa 1.

Ohimenevän haitan korvauksen suhteen Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan ohimenevän haitan korvausta maksetaan, jos tapaturman sattumisesta on kulunut yksi vuosi, eikä vamma ole parantunut, eikä sen aiheuttama haitta-aste ole vielä muodostunut pysyväksi. Vakuutuslautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan Th7-nikamamurtuma on todettu luutuneeksi 24.2.2022 tehdyssä magneettitutkimuksessa. Th7-nikamurtumaan liittyvän haitta-asteen voidaan katsoa muodostuneen tuolloin pysyväksi, joten lautakunta suosittaa ohimenevän haitan korvauksen maksamista tämän mukaisesti.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei oikean olkapään kiertäjäkalvosinjänteen vammasta ole jäänyt haittaluokituksen perusteella korvattavaa pysyvää haittaa, sillä olkanivelen liikkeet ovat hyvät ja olkapään aktiivisen noston on kuvattu onnistuvan ylös asti. Kiertäjäkalvosinvammaan ei ole myöskään todettu liittyvän sellaista erityistä kiputilaa, jonka perusteella haittaluokan voitaisiin katsoa yltävän haittaluokkaan 1.

Lisäksi A:lle on jäänyt useita alaraajojen leikkausarpia sekä pieni oikean olkapään arpi. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A:n vakuutussopimus sisällä kosmeettisen haitan korvausta. Arvista ei ole jäänyt toiminnallista haittaa. Haittaluokka-asetuksen 768/2015 mukaan vartalon ja raajojen arvista, joista ei aiheudu toiminnallista haittaa, mutta jotka ovat merkittävästi rumentavia, aiheutuu haittaluokka-asetuksen mukaan haittaluokkaa 1–2 vastaava haitta. Vakuutuslautakunta katsoo, että toimitettujen valokuvien perusteella kyse on hyvin parantuneista leikkausarvista, jotka eivät ole merkittävästi rumentavia. Vartalon arvista ei siis ole aiheutunut haittaluokituksen perusteella korvattavaa pysyvää haittaa.

4. Yhteinen haitta

Edellä todetun mukaisesti A:lle on jäänyt alaraajavammoista haittaluokkaa 3 vastaava pysyvä haitta ja Th7-nikamurtumasta haittaluokkaa 1 vastaava pysyvä haitta. Haittaluokka-asetuksen 768/2015 haittaluokkien yhdistämistä kuvaavan taulukon mukaisesti yhteinen haitta vastaa haittaluokkaa 4, mitä vastaavan lisäkorvauksen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa Th7-nikaman murtumasta haittaluokan 1 mukaisen pysyvän haitan ja ohimenevän haitan korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Pulkkinen

Jäsenet:
Koskiniemi
Kummoinen
Rahijärvi