Tapahtumatiedot

P Oy oli aiheuttanut 11.6.2021 vesivahingon V Oy:n omistamassa rakennuksessa suorittamansa korjaustyön yhteydessä. P Oy:n vastuuvakuutusyhtiö B ilmoitti päätöksellään 6.7.2021 V Oy:lle korvaavansa vahingon korjauskustannuksia vakuutusehtojen mukaisissa rajoissa. Korvaus maksettaisiin vahingon verottomista korjauskuluista P Oy:n omavastuuosuuden ylittävältä osalta vahingon määrästä. Korjauslaskut tuli osoittaa vakuutuksenottajalle, koska korjauskustannusten arvonlisävero jäi P Oy:n vastuulle.

Vahingon korjaustöistä vastannut urakoitsija laskutti sittemmin V Oy:n vaatimuksesta korjauskustannuksia kuitenkin V Oy:ltä. V Oy oli toiminnastaan vain osittain arvonlisäverovelvollinen. Vakuutusyhtiö B kieltäytyi vakuutusehtoihinsa vedoten korvaamasta V Oy:lle laskuihin sisältynyttä arvonlisäveron osuutta. V Oy:n kiinteistövakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö A suoritti päätöksillä 11.3. ja 18.3.2024 korvauksen laskuihin sisältyneestä V Oy:n maksettavaksi jääneestä yhteensä 10 738,22 euron arvonlisävero-osuudesta. Vakuutusyhtiö A vaati takautumisoikeutensa nojalla suorittamaansa summaa vakuutusyhtiö B:ltä vedoten siihen, ettei korjausurakoitsija ollut velvollinen osoittamaan laskuja muille kuin työn tilaajana olleelle V Oy:lle, ja että arvonlisävero oli V Oy:lle aiheutunutta vahinkoa sikäli kuin V Oy:llä ei ollut siitä vähennysoikeutta omassa verotuksessaan.

Vakuutusyhtiö B ei muuttanut kantaansa päätöksessään 25.7.2024. Yhtiö vetosi vahingonkärsijän yleiseen velvollisuuteen rajoittaa vahinkoa. Vakuutusehtojen mukaan vahingon määrää laskettaessa huomioidaan arvonlisäverolain säännökset. Jos vahingon osallisella on oikeus vähentää arvonlisävero verotuksessaan, arvonlisäveroa ei lasketa vahingon määrään. Vakuutusyhtiö viittasi antamaansa laskutusohjeeseen, jota urakoitsijat eivät olleet noudattaneet, ja siihen, että V Oy oli alusta asti tiennyt vakuutusyhtiön korvaavan vain verottoman osuuden. Sillä seikalla, että urakoitsijat eivät olleet suostuneet osoittamaan laskuja P Oy:lle, ei ollut ratkaisun kannalta merkitystä. Arvonlisävero jäi siten vakuutusyhtiö A:n vahingoksi. Koska P Oy:llä oli mahdollisuus vähentää arvonlisävero omassa verotuksessaan, arvonlisävero ei ollut vakuutusehtojen mukaan vahinkoa, olivatpa laskut osoitettu tälle osapuolelle tai ei.

Valitus

Vakuutusyhtiö A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien, että vakuutusyhtiö B:n on suoritettava sille P Oy:n vastuuvakuutuksesta korvauksena laillisine viivästyskorkoineen 10 738,22 euroa, jonka summan vakuutusyhtiö A oli vahingon johdosta suorittanut V Oy:lle omaisuusvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiö A on lausunut perusteluinaan, että V Oy on vahingonkärsijänä oikeutettu saamaan kaikki vahingosta aiheutuneet kulut vahingonaiheuttajalta mukaan lukien laskujen arvonlisävero-osuudet. Korjauslaskujen arvonlisäverollinen hinta on ollut V Oy:lle aiheutunutta vahinkoa siltä osin, kuin V Oy:llä ei ollut vähennysoikeutta. Korjausurakoitsijalla ei kolmantena tahona ollut velvollisuutta osoittaa korjauslaskuja muulle kuin omalle asiakkaalleen, johon sillä oli sopimussuhde.

Vahingon minimointivelvollisuus ei vakuutusyhtiö A:n mielestä sovellu asiaan, jossa on kyse laskutuksesta. Tällöin sovitaan, mitä kautta aiheutetun vahingon korjaaminen laskutetaan. Vakuutusyhtiö A:n mielestä vakuutusyhtiö B oli tulkinnut arvonlisäveroa koskevaa vakuutusehtojen kohtaa 3.3.3 virheellisesti. Ehtokohdassa puhutaan ”korvauksensaajasta”, mutta vakuutusyhtiö B on päätöksessään muuntanut ehtoa käyttäen sanaa ”osallinen” korvauksensaajan tilalla. Laskujen arvonlisävero-osuus tulee korvata.

Vakuutusyhtiö A on lisäkirjelmässään 9.9.2024 pitänyt kyseenalaisena, että korjausurakoitsija olisi laskuttanut eri tahoa kuin urakan tilaajaa, jotta arvonlisäveron maksaminen keinotekoisesti vältettäisiin kyseisessä sopimussuhteessa. V Oy:llä ei ole ollut mitään velvollisuutta tilata urakoitsijaa, joka olisi suostunut mainittuun laskutusohjeistukseen. Vakuutusyhtiö A:n mielestä vakuutusyhtiö B on sekoittanut kaksi eri asiaa eli vakuutuskorvauksen ja vahingonkorvauksen. Vahingonaiheuttaja on tässä tapauksessa ollut voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa myös siitä arvonlisävero-osuudesta, jota vakuutusyhtiö A:n asiakas ei voinut vähentää verotuksessaan. Tällöin kyse on V Oy:lle aiheutuneesta vahingosta ja vakuutusyhtiö B:n on vastattava myös arvonlisäveron osuudesta.

Vastine

Vakuutusyhtiö B on kiistänyt vakuutusyhtiö A:n vaatimuksen toistaen korvauspäätöksissään lausumansa ja vedoten vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohtaan 3.3.3, jonka mukaan vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon arvonlisäverolain säännökset. Arvonlisäveroa ei lasketa vahingon määrään siltä osin, kun korvauksensaajalla olisi mahdollisuus vähentää se verotuksessaan.

Vakuutusyhtiö B:n mielestä sen korvauspäätöksessä antamalla laskutusohjeistuksella on asiassa ratkaiseva merkitys. Arvonlisävero ei ole korvattavaa vahinkoa, jos korvauksensaaja voi vähentää arvonlisäveron verotuksessaan. Korvauspäätöksessä oli todettu arvonlisäveron jäävän vakuutuksenottajan vastuulle, koska vakuutuksenottaja on osakeyhtiö, joka on liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollinen ja voi siten vähentää arvonlisäveron verotuksessaan. V Oy oli vain osittain arvonlisäverovelvollinen. Kun arvonlisävero jää vähennyskelpoisen osakeyhtiön vastuulle, vero on vain läpikulkuerä maksavan yhtiön vähentäessä sen sataprosenttisesti verotuksessaan.

Siten kyse on nimenomaan aiheutuneen vahingon rajoittamisesta, joka kuuluu vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan vahingonkärsijän velvoitteisiin. Rajoittamisvelvollisuudella tarkoitetaan myös toimenpiteitä, joilla estetään jo sattuneen vahingon laajentuminen. Siten V Oy:n velvollisuus olisi ollut minimoida vahingon määrä osoittamalla laskut vakuutuksenottaja P Oy:lle, jotta arvonlisävero ei olisi jäänyt kenenkään vahingoksi ja maksettavan korvauksen määrä olisi ollut pienempi.

Vakuutusyhtiö B katsoo, että sekä vakuutuksenottaja että vahingonkärsijä ovat olleet vakuutusehtojen kohdan 3.3.3 tarkoittamalla tavalla korvauksensaajan ominaisuudessa. Takaisinsaantivaatimuksen jälkeisessä korvauspäätöksessä korvauksensaajasta oli käytetty ilmaisua osallinen, koska sitä voitiin pitää synonyyminä korvauksensaajalle. Ehtokohdan 3.3.3 perusteella arvonlisäveroa ei tule laskea korvauksen määrään, koska P Oy oli toinen korvauksensaaja ja saattoi vähentää arvonlisäveron verotuksessaan.

Erityistä syytä poiketa arvonlisäveroa koskevasta pääsäännöstä ja vahingon yleisestä rajoittamisvelvollisuudesta ei ole ilmennyt. Korvauspäätös oli annettu alle kuukausi vahingon aiheutumisesta ja ennen varsinaisen vahingon korjaamisen ja jälleenrakentamisen alkamista. Korvauspäätös oli toimitettu tiedoksi P Oy:lle ja V Oy:lle, joten molemmat olivat tienneet laskutusohjeistuksesta ennen korjausurakoitsijan valintaa ja laskujen syntymistä. Vakuutusyhtiö B toteaa pyytäneensä toimittamaan kolme urakkatarjousta, joten V Oy:llä oli ollut mahdollisuus tilata sellainen urakoitsija, joka olisi suostunut osoittamaan laskut laskutusohjeen mukaisesti P Oy:lle.

V Oy:n isännöitsijän tiedusteltua 22.10.2022, voisiko urakoitsija laskuttaa suoraan vakuutusyhtiö B:tä, vakuutusyhtiö oli 1.11.2021 ilmoittanut, ettei laskuja voinut osoittaa sille ja ohjeistanut uudelleen osoittamaan laskut P Oy:lle, koska arvonlisävero jäisi P Oy:n maksettavaksi. Myös V Oy:n vakuutusmeklari oli antanut saman ohjeen viestissään 30.5.2022 V Oy:lle. Vakuutusyhtiö B:lle tuntemattomaksi jääneestä syystä korjausurakoitsijat eivät kuitenkaan olleet halunneet osoittaa laskuja P Oy:lle. Sinänsä V Oy:llä oli oikeus hyväksyä laskujen osoittaminen itselleen, mutta silloin myös arvonlisävero jää osapuolten väliseksi.

Vakuutusyhtiö B ei ollut luvannut V Oy:lle arvonlisäveron sisältyvän korvaukseen. V Oy oli toiminut tietoisesti vastoin vakuutusyhtiön ohjeistusta, jolloin aiheutui vakuutusyhtiön toiminnasta riippumaton vähennyskelvottoman arvonlisäveron suuruinen vahinko. V Oy:n toimiessa ohjeen mukaisesti arvonlisävero ei olisi jäänyt kummankaan osapuolen eikä myöskään vakuutusyhtiö A:n vahingoksi. Vakuutusyhtiö A:lle on aiheutunut 8 880,90 euron suuruinen vahinko V Oy:n toimittua laskutuksessa vastoin vakuutusyhtiö B:n ohjeistusta. Koska toisella korvauksensaajalla eli P Oy:llä olisi ollut mahdollisuus vähentää arvonlisävero verotuksessaan, arvonlisävero ei joka tapauksessa sisältynyt korvaukseen vakuutusehtojen kohdan 3.3.3 perusteella. Vakuutusyhtiö B katsoo arvonlisäveron jäävän siten V Oy:n vakuutuksenantajana olevan vakuutusyhtiö A:n vahingoksi.

Vakuutusyhtiö B on lisävastineessaan 11.11.2024 toistanut asiassa lausumansa seikat ja vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen
FINE-049704 (2023) todeten, ettei sillä ole velvollisuutta korvata vakuutusyhtiö A:n hakemaa arvonlisäveron osuutta, koska se laajentaisi sen vastuuta siitä, mitä vakuutusehdoissa on määrätty. Vakuutusehtojen kohdan 3.3.1 mukaan vahingon määrään lasketaan se osa vahingonkorvauksesta, minkä vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan velvollinen maksamaan ja mikä vakuutusehtojen mukaan on korvattavaa vahinkoa. Näin ollen asiassa tulee vakuutuksenottajan voimassa olevan oikeuden mukaisen korvausvastuun ohella huomioida myös vakuutusehdot, kuten niiden arvonlisäveroa koskeva kohta 3.3.3.

V Oy oli ottanut P Oy:n puolesta vahingon korjauslaskut verollisina suoritettavakseen. Se oli siten ottanut vastattavakseen laajemman vastuun kuin vakuutusyhtiö B oli vakuutuksenantajana velvollinen korvaamaan P Oy:lle. Vain tämän perusteella V Oy:lle, tai tässä tapauksessa sen vakuutuksenantaja vakuutusyhtiö A:lle, ei ole syntynyt oikeutta saada vakuutuskorvauksena enempää kuin vakuutusyhtiö B olisi ollut velvollinen suorittamaan maksaessaan korvauksen vakuutetulleen P Oy:lle arvonlisäverottomana. Vahingonkärsijä ei voi laajentaa vakuutetun oikeutta vakuutuskorvaukseen vain sopimalla korvauksesta kolmannen tahon kanssa. V Oy ei myöskään ollut sopinut asiasta vakuutusyhtiö B:n kanssa, vaan sitä oli päinvastoin neuvottu menettelemään korvauspäätöksessä ohjeistetulla tavalla.

Annettu laskutusohjeistus on vastuuvahingoissa tavanomainen. Sen taustalla on vahingon yleinen rajoittamisperiaate ja vakuutusehtojen edellä mainittu määräys. Kun arvonlisävero ohjataan liiketoiminnastaan arvonlisäverovelvollisen maksettavaksi, vahingon määrä rajoittuu noin 25 prosentilla. Laskutusohje on siten ollut täysin linjassa vahingonkorvausoikeuden ja vakuutusehtojen kanssa.

V Oy oli toiminut sopimusvapautensa nimissä vakuutusyhtiön ohjeistuksen ja vahingon rajoittamisperiaatteen vastaisesti. Vakuutusehtojen mukaan arvonlisäveroa ei kuitenkaan korvata, jos korvauksensaajalla on mahdollisuus vähentää arvonlisävero. Koska P Oy:llä on ollut mahdollisuus vähentää arvonlisävero, sitä ei lasketa vahingon määrään. Vakuutusyhtiö B:llä ei ole velvollisuutta maksaa parempaa korvausta kuin P Oy:llä itsellään on ollut oikeus vakuutusyhtiöltä saada. Arvonlisävero jää siten tässä tapauksessa V Oy:n vakuutuksenantajan vastattavaksi.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti P Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. P Oy on lautakunnalle toimittamassaan 18.11.2024 päivätyssä lausumassa kertonut saaneensa vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöksen 6.7.2021. Vakuutusyhtiö B oli ilmoittanut korvaavansa vahingon verottomat kustannukset. P Oy:n suoritettua vahingon purkutyöt vakuutusyhtiötä oli laskutettu ohjeen mukaan. Eri urakoitsijan jatkourakan yhteydessä V Oy:n isännöitsijä oli vaatinut, että laskut osoitetaan kiinteistöyhtiölle eikä ohjeen mukaisesti P Oy:lle. Ohjeen mukaan toimittaessa arvonlisäverosta ei olisi tullut ongelmaa. P Oy:n käsitykseni mukaan urakoitsija olisi laskuttanut sitä arvonlisäverolain 8 c §:n mukaan verottomana. V Oy:n isännöitsijä oli ollut laskutuksen ohjeistamisessa hyvin aloitteellinen ja aiheuttanut ongelman.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vahinkoa kärsineen V Oy:n maksamiin vahingon korjauskustannuksiin sisältyneen arvonlisäveron osuuden korvattavuudesta vahingon aiheuttaneen P Oy:n ottamasta toiminnan vastuuvakuutuksesta tilanteessa, jossa V Oy on ollut toiminnastaan vain osittain arvonlisäverovelvollinen.

Sovellettavat vakuutusehdot

P Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2021 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen YT300 kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vastuuvakuutusten 1.1.2019 alkaen voimassa olleiden yhteisten ehtojen kohdan 3.3.1 mukaan vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti. Vahingon määrään lasketaan se osa vahingonkorvauksesta, minkä vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan velvollinen maksamaan ja mikä vakuutusehtojen mukaan on korvattavaa vahinkoa.

Vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 3.3.3 mukaan vahingon määrää laskettaessa otetaan huomioon arvonlisäverolain säännökset. Arvonlisäveroa ei lasketa vahingon määrään siltä osin, kun korvauksensaajalla olisi mahdollisuus vähentää se verotuksessaan.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksen ottaja P Oy on aiheuttanut vesivahingon V Oy:n omistamassa rakennuksessa. Niin ikään on riidatonta, että P Oy:lle vastuuvakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö B on ilmoittanut V Oy:lle lähettämässään 6.7.2021 päivätyssä korvauspäätöksessä suorittavansa mainitusta vastuuvakuutuksesta korvausta vesivahingon korjauskustannuksista vakuutusehtojen mukaisissa rajoissa, ja että korvaus maksettaisiin vahingon verottomista korjauskuluista P Oy:n omavastuuosuuden ylittävältä osalta vahingon määrästä. Päätöksen mukaan korjauslaskut on tullut osoittaa vakuutuksenottajalle, koska korjauskustannusten arvonlisävero jäisi vakuutuksenottajan vastuulle.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja P Oy on arvonlisäverovelvollinen, mutta V Oy:n arvonlisäverovelvollisuus toiminnastaan on vain osittainen. Asiasta saadun selvityksen mukaan V Oy ei ole menetellyt vakuutusyhtiö B:n antaman laskutusohjeen mukaisesti, vaan se on maksanut vahingon korjauskustannuksia itse, minkä johdosta pääosa korjauslaskuihin sisältyneestä arvonlisäverosta on jäänyt V Oy:n ja edelleen tämän vero-osuuden sille korvanneen vakuutusyhtiö A:n vahingoksi. Vakuutusyhtiö A ja vakuutusyhtiö B ovat eri mieltä siitä, kuuluuko myös mainittu arvolisävero-osuus vakuutusyhtiö B:n korvattavaksi sen P Oy:lle myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Kuten lautakunta on vakuutusyhtiö B:n mainitsemassa ratkaisusuosituksessaan FINE-049704 (2023) lausunut, vastuuvakuutuksella katetaan vakuutussopimuksen ehtojen mukaisessa laajuudessa sitä vahingonkorvausvelvollisuutta, joka voi vakuutetulle voimassa olevan oikeuden mukaan vakuutetussa toiminnassa syntyä. Vakuutuksenottaja ottaa vastuuvakuutuksen ensisijaisesti omaksi suojakseen häntä mahdollisesti kohtaavan korvausvelvollisuuden varalta, vaikka käytännön syistä vakuutusyhtiö maksaa vakuutuskorvauksen usein suoraan vahinkoa kärsineelle.

Vakuutussopimuksen ehtojen mukaan vakuutusyhtiön vastuun määrä rajoittuu sovitun vakuutusmäärän puitteissa ensinnäkin enintään vakuutetun voimassa olevan oikeuden mukaisen vahingonkorvausvastuun määrään vahingon kärsinyttä kohtaan. Lausuttu pääsääntö koskee myös vahinkoon mahdollisesti liittyvien verotuksellisten erien korvattavuutta. Näin ollen, mikäli vahingonkärsijä esimerkiksi voi vähentää vahingon korjauskustannuksiin sisältyvää arvonlisäveroa omassa verotuksessaan, ei hänelle voi siltä osin syntyä vahinkoa, joka voisi tulla vastuuvakuutuksesta korvattavaksi.

Vapaaehtoisen vastuuvakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön vastuu rajoittuu muutoinkin sen vakuutuksenottajan kanssa tekemään vakuutussopimukseen sovellettavien ehtojen mukaiseksi. Vastuuvakuutuksiin sisältyy tyypillisesti vastuunrajoitusehtoja, jotka rajoittavat vakuutuksenantajan vastuuta siihen ensisijaiseen korvausvelvollisuuteen nähden, joka vakuutetulla on voimassa olevan oikeuden mukaan kussakin tilanteessa vahinkoa kärsinyttä kohtaan. Tämän vuoksi kysymys vakuutusyhtiön vastuuvakuutukseen perustuvan korvausvelvollisuuden laajuudesta ei ratkea yksin sen tosiseikan mukaan, että käsillä olevassa tilanteessa vahinkoa on mahdollisesti kiistattakin aiheutunut.

Tässä tapauksessa P Oy:n vastuuvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdassa 3.3.3 on määrätty, että arvonlisäveroa ei lasketa vahingon määrään siltä osin, kun korvauksensaajalla olisi mahdollisuus vähentää se verotuksessaan. Koska vakuutussopimuksen mukaisena korvauksen saajana on edellä lausutuin tavoin ensisijaisesti pidettävä vakuutussopimuksen vakuutusyhtiön kanssa tehnyttä P Oy:tä, joka on toiminnastaan arvonlisäverovelvollinen, lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö B ole sovellettavien vakuutusehtojen nojalla velvollinen korvaamaan P Oy:n vastuuvakuutuksesta vakuutusyhtiö A:lle vahinkoa kärsineen V Oy:n suoritettavakseen ottamiin korjauslaskuihin sisältynyttä arvonlisävero-osuutta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiö B:n korvauspäätöstä asianmukaisena eikä suosita sen muuttamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Käenmäki
Mattsson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen