Tapahtumatiedot

H Oy:n hinausauto oli kaatunut ojaan ja vaurioitunut yksityisellä metsäautotiellä 18.1.2024. Hinausauto oli kutsuttu paikalle aiemmin ojaan suistuneen K Oy:n lietekuorma-auton nostamiseksi tielle. Hinausauton kuljettaja oli joutunut peruuttamaan väistääkseen tieltä suistuneen kuorma-auton lietelastia tyhjentämässä ollutta imuautoa. Hinausauto oli kaatunut peruuttaessa sen pyörien jouduttua lumen alla olleen tienpenkan ulkopuolelle. Tiellä ei ollut aurausviittoja ja se oli vahinkopaikalla aurattu ylileveäksi.

Tiekunta ei huolehtinut kokouksissaan sovitun käytännön mukaan tien talvikunnossapidosta, vaan tienkäyttäjät vastasivat talviaurauksesta omien tarpeidensa mukaisesti. Lietekuljetuksen oli tilannut maatalousyritys O Oy, jonka kertoman mukaan K Oy oli osapuolten sopiman käytännön mukaisesti aurannut tien kuljetuksia varten edellisenä sunnuntaina 14.1.2024. Vakuutusyhtiölle toimitettujen tietojen mukaan O Oy oli aurannut tien ennen K Oy:tä 13.1. illalla tai 14.1. aamulla päästäkseen tilan rehuaumalle.

Korvausta H Oy:n vahingosta haettiin O Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 15.4.2024 maksamasta korvausta. Se katsoi, ettei vahinko ollut aiheutunut O Oy:n laiminlyönnistä tai huolimattomuudesta. Saatujen tietojen mukaan O Oy oli aurannut tien samaa uraa pitkin kuin sitä aiemmin käyttäneet metsäyhtiöt. Kun ojassa oli ollut jo yksi auto, oli muiden tienkäyttäjien pitänyt osata noudattaa erityistä huolellisuutta tien reunojen osalta. Pelkkä O Oy:n ennen K Oy:tä tekemä tien auraus ei merkinnyt O Oy:n korvausvelvollisuutta.

H Oy vaati vakuutusyhtiötä muuttaman päätöstä vedoten muun muassa siihen, että tietä oli pidetty auki vain O Oy:n tarpeisiin. H Oy:n mukaan K Oy oli aurannut tien alkutalvesta penkkatieksi, jolloin penkat olivat olleet tien leveydessä kaikkien nähtävissä. Myöhempien lumisateiden jälkeen O Oy oli aurannut tien penkat mataliksi peltolanalla, jolloin yliaurausta oli tullut tien molemmin puolin 1-1,5 metriä, eikä tien kulkua ollut merkitty. K Oy oli viimeksi ainoastaan poistanut polanteen tien keskeltä. K Oy ei ollut voinut yliaurata tietä, koska siinä tapauksessa traktorikin olisi kaatunut. Tien laitojen sijaintiin ei ollut voinut varautua, koska matkaa autojen kaatumispaikkojen välillä tien kaarteessa oli ollut 75 – 100 metriä.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan päätöksellään 22.5.2024 vedoten yksityistielakiin, jonka mukaan tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa ja vastuu tien kunnossapidosta kuuluu kaikille tien käyttäjille. O Oy oli kertonut huolehtivansa tien talvikunnossapidosta vain navetalleen asti, josta eteenpäin tie oli metsäautotie. Hinausauto oli kaatunut navetan jälkeisellä tieosuudella. Tietä aukaisivat myös palstoillaan käyvät metsänomistajat, puuautot ja K Oy. Aurausviittojen asentamiselle ei ole lakisääteistä pakkoa. Tie oli aurattu peltolanalla, koska lunta oli kertynyt tien reunaan niin paljon, että sitä oli pitänyt aurata ojan puolelle. Tiellä oli O Oy:n aurauksen jälkeen kuljettu monta päivää, joten vakuutusyhtiö ei pitänyt tietä erityisen vaarallisena käyttäjille.

Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 22.7.2024 antamassaan ratkaisussa vakuutusyhtiö katsoi vastuuvakuutuksesta korvattavaksi puolet vahingon määrästä. Vakuutusyhtiön mukaan O Oy:n voitiin katsoa suorittaneen aurauksen huolimattomasti. Toisaalta olosuhteet olivat edellyttäneet myös hinausauton kuljettajalta erityistä varovaisuutta. Alan ammattilaisena kuljettajan olisi tullut asian ennakkotiedot huomioiden varmistua alueen turvallisuudesta ennen hinaustyötä ja huolehtia ennen peruuttamista siitä, että se onnistuu turvallisesti. H Oy:n kuljettaja oli siten myötävaikuttanut vahinkoon, eikä auton kaatumista voitu lukea yksin O Oy:n syyksi.

Asiakkaan valitus

H Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista kokonaisuudessaan O Oy:n vastuuvakuutuksesta. H Oy on perusteluinaan toistanut vahinkotapahtuman sattumisesta ja syystä kertomansa seikat. Kuljettaja oli ehtinyt peruuttaa noin kaksi metriä ennen auton kaatumista. Etäisyys luisumisjäljistä penkan reunaan oli 1,5 metriä joten tie oli aurattu mutkassa yli 1,5 metriä tyhjän päälle. Aurauksen oli tehnyt O Oy. Kuljettaja oli noudattanut erityistä varovaisuutta ja, jos tie olisi yliaurauksen jälkeen merkitty, vahinkoa ei olisi tapahtunut. Talven runsaslumisuus ei poistanut auraajan vastuuta.

Tiessä oli vahinkopaikalla pitkä kaarre, joten tilanteeseen ei ollut voinut varautua, sillä säiliöauton kaatumispaikka ei ollut näkyvissä. K Oy:n aurausten jälkeen lunta oli satanut 25 settiä, minkä jälkeen O Oy oli yliaurannut tien. Yksityistielaki ei velvoita merkitsemään tietä, mutta sen on oltava turvallisesti liikennöitävässä kunnossa. Tietä oli pidetty auki vain O Oy:n tilan tarpeisiin, koska tiellä ei ole asutusta eikä muuta toimintaa. Tie on yhden kuorma-auton levyinen, mutta se oli aurattu melkein kahden kuorma-auton levyiseksi. O Oy on myöntänyt, että runsaslumisen talven takia lunta oli pitänyt aurata ojan puolelle.

H Oy on lausunut lisäkirjelmässään 24.9.2024, että sille oli annettu ennakkotieto vain siitä, että säiliöauto oli ojassa kyljellään. Ulosajon syytä ei ollut kerrottu. Paikalle oli mennyt hinausauton kuljettaja ja apumies. Kuljettaja oli pysäyttänyt auton 100 - 150 metrin päähän säiliöautosta. Ajoneuvojen välissä oli ollut mutka eikä hinausautolta nähnyt säiliöautolle. Paikalla oli ollut myös imuauto tyhjentämässä säiliöautoa. Apumies oli lähtenyt kävelemään kohti onnettomuuspaikkaa palaten pian takaisin kertomaan, että kuljettajan piti peruuttaa, koska imuauto oli tulossa tyhjentämään lietteen takaisin maatilan lietealtaaseen. Apumies ei ollut käynyt onnettomuuspaikalla, vaan hän oli vain nähnyt imuauton tulevan kohti. Hinausauto oli kaatunut normaalissa peruutustilanteessa. Hinaustyö ei ollut vielä alkanut.

H Oy ja hinausauton kuljettaja eivät tienneet, että metsäautotie oli aurattu liian leveäksi tyhjän päälle. Taustatietoja tien auraamiseen liittyneistä seikoista ei ollut. H Oy vetoaa yksityistielain 24 §:ään tien kunnossapidosta. Tietä oli yliaurattu poikkeuksellisen paljon, noin 1,5 metriä molemmin puolin. Kuljettaja oli ollut siinä käsityksessä, että tie on noin kolme metriä leveämpi, kuin se tosiasiassa oli. Kuljettaja oli luullut ajavansa käytännössä keskellä tietä. Tietoista riskiä liian lähellä tien reunaa ajamisesta ei otettu. Auton kaatuminen johtui yksinomaan O Oy:n tekemästä tien yliaurauksesta. O Oy ei ollut huomioinut tien kunnossapidossa liikenneturvallisuutta.

Yksityistielain 25 §:n mukaan tielle on asetettava tieosakkaiden liikennetarpeiden, liikenneturvallisuuden ja tiestä aiheutuvien haittojen tarpeellisen ehkäisemisen kannalta välttämättömät liikenteen ohjauslaitteet. O Oy oli yliaurannut tien siirtääkseen korkeat lumipenkat loitommalle tiestä. Poikkeuksellisen leveän yliaurauksen takia O Oy:n olisi pitänyt yksityistielain 25 §:n nojalla asentaa tien reunaan aurausviitat osoittamaan, missä tien reuna tosiasiallisesti on. Esimerkiksi, jos O Oy olisi kaivanut tien poikki, sen olisi pitänyt asentaa tielle varoituskyltti tai puomi, jotta kukaan ei aja kaivantoon. Velvoite on ollut korostunut O Oy:n tiedettyä, että tietä tullaan käyttämään lietteen siirtämiseen raskaalla ajoneuvolla, ja onnettomuuden riski on ollut ilmeinen, jos ajoneuvo ajautuu tien ulkopuolelle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt H Oy:n vaatimuksen katsoen, ettei asiassa ole esitetty syytä muuttaa 22.7.2024 annettua ratkaisua. Vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuutta arvioitaessa on olennaista, onko hänen toiminnassaan sellaista huolimattomuutta tai laiminlyöntiä, jonka perusteella hänen voitaisiin katsoa olevan korvausvastuussa vahingosta. Korvauksen hakijalla on lähtökohtaisesti näyttötaakka siitä, että vahinko on seurausta hänen esittämästään tapahtumainkulusta.

Vakuutusyhtiö on lausunut, että O Oy:n vastuulla on ollut tien kunto tilan navetalle asti. Vahinkopaikka ei ollut tällä tieosuudella, joten vastuu kunnossapidosta ja aiheutuneesta vahingosta ei ratkea sen perusteella. Tienpenkan merkitsemistä ei edellytetä lainsäädännössä eikä sen puuttumista voida lukea O Oy:n virheeksi. O Oy:ltä saadun selvityksen mukaan aurauksen oli ennen vahinkoa tehnyt O Oy:n lisäksi K Oy. Sopimukseen kuului, että K Oy tarkisti tien kunnon ennen lietteen ajoa, kuten nytkin oli tehty 14.1. sunnuntai-iltana. Lietteen ajo oli aloitettu maanantaina. Talvi oli runsasluminen, joten myös O Oy oli aukaissut talvella tietä ja siirtänyt lunta peltolanalla ojan puolelle. O Oy oli aurannut tietä joko lauantaina 13.1. tai sunnuntaiaamuna 14.1.2024. Sen jälkeen tietä oli aurannut vielä K Oy sunnuntai-iltana. K Oy oli ajanut tiellä maanantaina ja tiistaina sekä edelleen torstaina kaksi kuormaa ennen ojaan ajautumista. Siten tietä oli O Oy:n auraustyön jälkeen ennen vahinkoa aurannut kolmas taho ja tietä oli käytetty useita päiviä O Oy:n auraustyön jälkeen.

Vakuutusyhtiö on toistanut näkemyksensä siitä, että olosuhteet olivat edellyttäneet hinausauton kuljettajalta erityistä varovaisuutta ja että kuljettaja oli myötävaikuttanut vahinkoon. Hinaustyö oli otettu vastaan ennakkotiedolla, jonka mukaan ojassa oli jo yksi raskas ajoneuvo. Vahinko oli sattunut hinaustyötä tehdessä hinausauton ollessa peruuttamassa metsätiellä runsaslumisena ajankohtana. Hinausyhtiölle ei alan ammattilaisena voida pitää yllättävänä, että runsaslumisina talvina yliaurauksia tapahtui. Hinausauton kuljettaja oli voinut itsekin paikan päällä havaita, ettei tien reunassa ollut aurauskeppejä. Olosuhteet ja hinausyhtiön ammattitaito korostivat sitä, että ennen hinaustyön aloittamista olisi tullut huolellisesti varmistua työn turvallisesta suorittamisesta. Näin ollen ennen peruuttamista olisi tullut huolehtia siitä, että se sujuu turvallisesti.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 17.12.2024 korostanut, että alan ammattilaisena ja pohjoisen talviolosuhteisiin tottuneena hinausauton kuljettaja oli tiennyt tai hänen ainakin olisi pitänyt tietää, että yksi ojaan ajautumisen syy runsaslumisissa oloissa saattoi olla yliauraus. Asiassa on huomioitava, mitä hinausauton kuljettajan ammatissa toimivan voi odottaa tietävän ja ottavan huomioon työtehtäviä suorittaessaan. Hinausauton kuljettajan toimintaa tulee näin ollen arvioida nimenomaan alan ammattilaisena.

Valokuvista on havaittavissa, ettei väite tien keskellä ajamisesta pidä paikkaansa. Todellisuudessa hinausauto oli ollut hyvin lähellä penkkaa lähtiessään peruuttamaan. Hinausauton kuljettajan oli tullut havaita runsas lumi ja se, ettei tien laidassa ollut aurauskeppejä osoittamassa tien reunan sijaintia. Koska hän oli tiennyt säiliöauton ajautumisesta ojaan, olisi kuljettajan täytynyt mieltää yliaurauksen mahdollisuus ja ottaa se huomioon omassa toiminnassaan. Siten kuljettaja oli vakuutusyhtiön mielestä ottanut tietoisen riskin lähtiessään peruuttamaan hinausautoa lähellä penkkaa selvittämättä ensin sitä, missä tien reuna todellisuudessa kulki.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutussopimuslain 68 §:n 2 momentin mukaisesti O Oy:lle tilaisuuden esittää oma kantansa asiasta. O Oy ei ole antanut asiasta lausumaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse vakuutusyhtiön velvollisuudesta korvata O Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta O Oy:n käyttämällä ja auraamalla yksityistiellä sattunut vahinko, jossa H Oy:n hinausauto on peruutettaessa kaatunut tieltä ojaan auton pyörien jouduttua lumen alla piilossa olleen tienpenkan ulkopuolelle.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Yksityistielaki 24 § 1 momentti
Tie on pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa niin, että kunnossapidosta ei aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia, että tiestä tai sen käyttämisestä ei aiheudu kenellekään tarpeetonta haittaa tai häiriötä taikka tarpeetonta haittaa ympäristölle tai muuta yleisen edun loukkausta. Kunnossapidossa on otettava huomioon myös liikenneturvallisuus.

Yksityistielaki 24 § 2 momentti
Jos tie tai sen osa ei ole kenellekään tieosakkaalle välttämätön talvella, talvikunnossapito voidaan siltä osin jättää tekemättä.

Yksityistielaki 25 § 1 momentti
Tielle on asetettava tieosakkaiden liikennetarpeiden, liikenneturvallisuuden ja tiestä aiheutuvien haittojen tarpeellisen ehkäisemisen kannalta välttämättömät liikenteen ohjauslaitteet.

Vahingonkorvauslaki 2 luvun 1 § 1 momentti
Joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

O Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2023 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
- [...].

Asian arviointi

1) Kysymys siitä, onko O Oy ylipäätään ollut vastuussa tien kunnosta vahinkopaikalla

Vahinko on sattunut tiekunnan ylläpitämällä yksityistiellä, jota käyttävät O Oy:n maatilan lisäksi muut tieosakkaat lähinnä harjoittamansa metsätalouden tarpeisiin. Yksityisteihin sovellettavan yksityistielain tien kunnossapitoa koskevan 24 §:n 1 momentin mukaan tie on ensisijaisesti pidettävä tieosakkaiden liikennetarpeen edellyttämässä kunnossa. Lainkohdan mukaan kunnossapidossa on kuitenkin otettava huomioon muun ohella liikenneturvallisuus. Saman pykälän 2 momentin mukaan, ellei tie tai sen osa ole kenellekään tieosakkaalle välttämätön talvella, talvikunnossapito voidaan siltä osin jättää tekemättä. Asianomaisen tiekunnan 26.6.2024 antaman lausunnon mukaan osakkaat olivat sopineet käytännöstä, jossa kukin osakas vastasi talviaurauksesta omien tarpeidensa mukaisesti.

Lautakunta toteaa O Oy:n kertoneen vakuutusyhtiölle 21.5.2024 lähettämässään sähköpostissa huolehtineensa tien talvikunnossapidosta vain omalle navetalleen asti. Säiliöauton ja hinausauton tieltä suistumiset olivat sattuneet vasta sen jälkeisellä tien osalla. Asiakirjojen mukaan O Oy ja sen maatilan lietekuljetuksia hoitanut K Oy olivat kuitenkin sopineet käytännöstä, jossa K Oy huolehti O Oy:n lietekuljetuksia varten tarvitsemastaan tien auraamisesta. O Oy on lisäksi itse kertonut vakuutusyhtiölle, että se oli aurannut myös kyseisen tien osan ennen vahinkoa päästäkseen rehuaumalleen. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei tarkemmin ilmene, mihin lietettä kuljetettiin, ja mistä syystä K Oy:n tieltä suistunut säiliöauto oli käyttänyt O Oy:n navetan jälkeistä tien osaa, mutta asiassa ei ole väitettykään, että tieltä suistumiset olisivat sattuneet tien auraamattomalla osalla.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo selvitetyksi, että myös vahinkopaikalla tietä oli käytetty O Oy:n maatilan liikennetarpeisiin. Näin ollen lautakunta katsoo, että O Oy on tietä käyttävänä tieosakkaana ollut yksityistielain 24 §:n mukaisessa vastuussa tiekunnassa noudatetun käytännön mukaisesta omaa liikennetarvettaan varten välttämättömästä tien talvikunnossapidosta.

2) Kysymys O Oy:n korvausvastuusta H Oy:tä kohtaan

Yksityistielaissa ei ole erikseen säädetty tienpitäjän vahingonkorvausvastuusta mahdollisista tienkäyttäjille aiheutuvista vahingoista. Yksityistien tienpitäjän mahdollista vahingonkorvausvastuuta on näin ollen arvioitava lähtökohtaisesti vahingon korvaamista koskevan yleislain eli vahingonkorvauslain nojalla.

Vahingonkorvauslain mukainen korvausvastuu edellyttää lähtökohtaisesti tuottamusta. Tuottamusta arvioitaessa otetaan kuitenkin huomioon vahin-gonaiheuttajan mahdollisuudet ja kyvyt toimia niin, että vahinko olisi ollut vältettävissä. Yksityisen tien tienpitäjän vahingonkorvausvastuuta ei voida arvioida yhtä ankarin perustein kuin yleisen tien tienpitäjän vahingonkorvausvastuuta, johon on oikeuskäytännössä sovellettu niin kutsuttua korostunutta huolellisuusvelvollisuutta. Sen mukaan yleisen tien tienpitäjä vastaa tienkäyttäjälle aiheutuneesta vahingosta, ellei hän ole näyttänyt kunnossapitovelvoitettaan täyttäessään toimineensa huolellisesti tai osoittanut vahingon johtuneen sellaisesta ulkopuolisesta seikasta, josta tienpitäjä ei ole ollut velvollinen huolehtimaan. Yksityisen tien tienpitäjän mahdollista vahingonkorvausvastuuta tienkäyttäjälle aiheutuneesta vahingosta on sen sijaan arvioitava normaaliin tuottamusvastuuseen sovellettavien periaatteiden mukaisesti. Tällöin näyttövelvollisuus tienpitäjän menettelyn tuottamuksellisuudesta on korvausta vaativalla.

O Oy on lautakunnan edellä lausumin perustein lähtökohtaisesti vastuussa tien mahdollisen puutteelliseksi arvioitavan talvikunnossapidon aiheuttamasta vahingosta tienkäyttäjille. Asiasta saadun selvityksen mukaan, vaikka myös K Oy oli aurannut tietä, nimenomaan O Oy oli yliaurannut sen. O Oy:n kertoman mukaan syy yliauraukseen oli ollut runsas lumentulo, jonka vuoksi O Oy oli pitänyt välttämättömänä siirtää lunta lanaamalla tienpenkoilta ojan puolelle. Lautakunnan näkemyksen mukaan O Oy:n on näin tehdessään kuitenkin täytynyt ymmärtää, ettei tasaiseksi lanatun lumen alle jäänyttä tienreunaa ole voinut enää havaita ilman, että se erikseen merkittäisiin. Asia on nähtävissä lautakunnalle toimitetuista vahinkopaikalta otetuista valokuvista. O Oy:n on niin ikään pitänyt ymmärtää, että mainittu seikka aiheuttaisi tienkäyttäjille ilmeisen vaaran tieltä suistumisesta. Tästä huolimatta O Oy ei ollut lanauksen jälkeen merkinnyt tien reunojen kulkua.

H Oy:n hinausauton kuljettajan menettelyn osalta lautakunta toteaa, että ammattimaisen hinauspalvelun harjoittajana H Oy:n kuljettajalta on voitu vakuutusyhtiön lausumin tavoin edellyttää tavallista tienkäyttäjää suurempaa huolellisuutta ja ammattitaitoa vahinkopaikan olosuhteiden havainnoimisessa ja huomioon ottamisessa omassa toiminnassaan. Lautakunta on kuitenkin edellä tien yliaurauksen aiheuttaman vaikeasti havaittavan vaaran lisäksi kiinnittänyt käsiteltävässä asiassa huomiota siihen, ettei asiakirjoista ilmene, että H Oy:lle olisi kerrottu K Oy:n säiliöauton tieltä suistumisen syytä. Säiliöauton suistumispaikka ei selvityksen mukaan myöskään ollut hinausauton kuljettajan näkyvissä eikä varsinaista hinaustyötä ollut aloitettu hänen joutuessaan peruuttamaan tiellä. Asiassa ei ole väitettykään, että vahinkopaikka olisi ollut H Oy:n kuljettajalle ennestään tuttu.

Valokuvien perusteella hinausauton pyörät ovat ennen tieltä suistumista kulkeneet linjaa, jonka kuljettaja on voinut olettaa olevan vielä ajoradalla. Vain se, että hinausauto on ollut peruutettaessa lähempänä tien kuljettajan puoleista kuin ”pimeän puolen” reunaa, ei myöskään osoita kuljettajan huolimattomuutta raskaan ajoneuvon tavanomaisessa käsittelyssä.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei H Oy:n kuljettajan voida arvioida osaksikaan myötävaikuttaneen vahingon sattumiseen omalla huolimattomuudellaan. Näin ollen ja kun vahingon olennaisimpana syynä on ollut O Oy:n menettely tien aurauksessa, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata O Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta koko H Oy:n kärsimän vahingon määrä vakuutussopimuksen mukaisella O Oy:n omavastuuosuudella vähennettynä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa O Oy:n sille ilmoittaman 18.1.2024 sattuneen vahinkotapahtuman uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen mukaisen korvauksen suorittamiseksi H Oy:n kärsimästä vahingosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Finne
Käenmäki
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin