Tapahtumatiedot

A haki oikeusturvaetua riita-asiaan, jossa vastapuolena oleva Pankki P oli esittänyt A:lle 75 000 euron maksuvaatimuksen. Maksuvaatimuksen perusteena oli 20.3.2014 päivätty A:n tekemä omavelkainen takaus konkurssiin asetetun Kiinteistö Oy X:n luotoista. A kiisti vaatimuksen vedoten siihen, ettei hän ole antanut väitettyä takaussitoumusta ja hänen allekirjoituksensa asiakirjoissa on väärennetty.

Vakuutusyhtiö teki 12.9.2022 asiassa kielteisen korvauspäätöksen vedoten vakuutusehtoon, jonka mukaan yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy vakuutetun aiempaan elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi, sekä vakuutusehtoon, jonka mukaan yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy takaukseen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaansa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta.

A haki muutosta kielteiseen korvauspäätökseen vedoten siihen, ettei hän ole antanut mitään takausta. Väitteensä tueksi A toimitti grafologin antaman asiantuntijalausunnon, jonka mukaan riidan kohteena olevan takaussopimuksen asiakirjojen allekirjoittaja ei ole A. Lisäksi A ilmoitti, että jos asia etenee rikosprosessiin, tulee hän pyytämään siihenkin asiaan oikeusturvaetua.

Vakuutusyhtiö ilmoitti muutoksenhakuun antamassaan vastauksessa, ettei se anna asiassa uutta korvauspäätöstä. Lisäksi yhtiö ilmoitti, että mikäli asiakkaan väite oikeudessa todetaan pitäväksi, voidaan asia käsitellä uudestaan. Yhtiö katsoi, ettei A:n väite sellaisenaan kuitenkaan vielä ole juridisesti vahva seikka, jonka perusteella oikeusturvapäätöstä voitaisiin muuttaa. Ilman tuomioistuimen vahvistusta kyse on vain A:n väitteestä, jonka perusteella A kiistää häntä kohtaan esitettyjä väiteitä. Mahdollisen rikosasian osalta yhtiö pyysi asiakasta tekemään uuden oikeusturvailmoituksen.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii oikeusturvaedun myöntämistä. A vetoaa siihen, ettei vakuutusehdoissa ole suljettu korvattavuuden ulkopuolelle tilannetta, jossa takausta ei ole annettu. Vakuutusehdoissa ei ole myöskään rajoitettu korvausvastuuta siten, että vakuutusyhtiö voisi päättää oikeusturvaedun myöntämisestä sen mukaan kuin oikeus ratkaisee asian vastoin A:n ilmoitusta ja käsialatutkimuksen tulosta siitä, ettei hän ole takaussitoumusta allekirjoittanut.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lausunnossa A asiamiehensä välityksellä katsoo, ettei vakuutusyhtiön esittämät näkemykset ole oikeudellisesti perusteltuja. A katsoo, että vakuutusyhtiö on lausumallaan ottanut kantaa riidan lopputulokseen ja vieläpä sopimuskumppaniaan olevan vakuutuksenottaja A:n vahingoksi toteamalla, että asiassa on kyse A:n konkurssiin menneen Kiinteistö Oy X:n takaajana tekemää omavelkaista takausta koskevasta riita-asiasta. A katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi tehdä näin pitkälle menevää johtopäätöstä tilanteessa, jossa A on nimenomaisesti kiistänyt antaneensa väitettyä takaussitoumusta ja todennut, että kysymys on väärennöksestä sekä kertonut tehneensä asiasta tutkintailmoituksen poliisille. Vakuutuksenottajana olevan yksityishenkilön näkökulmasta on kestämätöntä, että vakuutusyhtiö ottaa jutun lopputulokseen tällä tavoin kantaa vakuutuksenottajan vahingoksi.

A toteaa olevansa riita-asiassa yksityishenkilönä vastaajana. Kyse on siten A:n henkilöön kohdistuvasta ja kaikkiaan hänen yksityiselämäänsä liittyvästä riidasta. A katsoo, että näin ollen asiassa voidaan pitää selvänä, että kysymyksessä oleva riita-asia koskee vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla hänen yksityiselämäänsä liittyvää asiaa. Vakuutusehdoista ei löydy kohtaa, jonka perusteella oikeusturvan myöntämisestä voitaisiin kieltäytyä. Vaikka edellä kuvattua tulkintaa ei hyväksyttäisiin, on asiassa A:n mukaan vähintään tulkinnanvaraista, liittyykö riita A:n yksityiselämään vai elinkeinoelämään. Tällainen tulkinnanvarainen tilanne ja vakioehtosopimuksen tulkinta tulee ratkaista vakuutuksenottajana olevan A:n eduksi. Vakuutussopimusoikeudessa täysin vakiintunut tulkinta on, että epäselvää tai tulkinnanvaraista vakuutusehtoa tulkitaan laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi (KKO 1993:137 ja KKO 2000:67). On tämän vakiintuneen oikeuskäytännön vastaista laajentaa nyt käsillä olevassa, vähintäänkin epäselvässä asiassa vakioehdon elinkeinotoiminnan käsitettä koskevaa tulkintaa ja katsoa, että kysymys olisi elinkeinotoiminnasta.

Vakuutusyhtiön lisävastineen johdosta A:n asiamies toimittaa A:n asiasta tekemän rikosilmoituksen sekä hallintokantelun, joka on tehty sen vuoksi, ettei poliisi ole ryhtynyt tutkimaan asiaa. Asiamies kertoo, ettei hallintokanteluun ole vielä saatu ratkaisua. Lisäksi asiamies toimittaa käräjäoikeudessa vahvistetun sovintosopimuksen A:n ja Pankki P:n välillä. Asiamiehen mukaan sovintosopimuksesta ilmenee, että suoritus ei miltään osin perustu väitettyyn takaukseen.

Vakuutusyhtiön väitteeseen siitä, että sovintosopimus osoittaa sen, mikä korvauspäätöksessä on todettu, A vastaa, että hänen sovintosopimuksen perusteella maksama suoritus ei miltään osin perustu väitettyyn takaukseen. A toteaa, ettei vakuutusyhtiön tehtävänä ole oikeusturvaa koskevassa asiassa ottaa kantaa jutun lopputulokseen, vaan sen tehtävänä on vakuutusehtojen perusteella arvioida, tuleeko oikeusturvaetu myöntää. A:n mukaan sovintosopimuksesta voidaan varsin luotettavasti päätellä vastapuolena olevan pankin pitäneen siihen ja työntekijöihinsä kohdistuneen rikosvastuun toteutumista realistisena uhkana. Tämä tukee vahvasti sitä, että A:n kiistäminen on ollut perusteltu. Lisäksi A kertoo, että suostumuksen antaminen tuomioistuinsovitteluun on tullut hänelle ajankohtaiseksi siitä syystä, ettei hän ole saanut vakuutusyhtiöltä hänelle vakuutusehtojen perusteella kuuluvaa oikeusturvaetuutta. A ei ole yksityishenkilönä voinut ottaa kantaakseen oikeudenkäyntikuluriskiä omista ja vastapuolen kuluista, joiden määrä täysmittaisessa prosessissa tuomioistuimessa olisi voinut ylittää jutun intressin. Asian sopimisen tarve taas on johtunut siitä, että vakuutusyhtiö on perusteettomasti kieltäytynyt myöntämästä A:lle kuuluvaa oikeusturvaetua, joka olisi vakuutusehtojen mukaan kattanut omien kulujen lisäksi vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutuslautakunnalle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa, vetoaa asiassa antamaansa korvauspäätökseen ja toteaa, että asia, jolla on jonkintasoinen liityntä elinkeinotoimintaan tai muuhun tulonhankkimistarkoituksessa tehtävään toimintaan, on aina suljettu rajoitusehdoissa pois yksityishenkilöille tarkoitetuista oikeusturvavakuutuksista. Vakuutuksesta ei myöskään korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka liittyy takaukseen, panttaukseen tai muuhun sitoumukseen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaansa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta. Vaikka vakuutettu ei itse osallistuisi millään tavalla toisen yrityksen elinkeinotoimintaan, hän voi tukea kyseistä liiketoimintaa antamalla tämän toisen tahon ottaman velan vakuudeksi takauksen. Jos tällaisesta sitoumuksesta tule erimielisyyttä, ei kotivakuutuksen oikeusturvaetu ole käytettävissä.

Yhtiö toteaa, että saatujen selvitysten perusteella asiassa on kyse A:n konkurssiin menneen Kiinteistö Oy X:n takaajana tekemää omavelkaista takausta koskevasta riita-asiasta. Se, että A kiistää asiassa esitetyt vaatimukset perusteeltaan, ei muuta asian luonnetta toiseksi. Olisi vakuutusehtojen soveltamisen kannalta kestämätöntä, mikäli vakuutettu voisi kiertää rajoitusehtoja vain väittämällä asian luonnetta toiseksi. A:n toimittamaa ”Kalligrafinen käsialatutkimus” otsikoitua asiakirjaa, joka vakuutetun kertoman mukaan todistaa, ettei allekirjoitus ole hänen tekemänsä vaan pankin väärentämä, ei vakuutusyhtiössä voida ottaa oikeusturvapäätöksen perusteeksi. Vakuutusyhtiö ei voi tutkia todisteiden näyttöarvoa, vaan se on tuomioistuimen tehtävä. Edellä lausuttuun viitaten yhtiö katsoo, että asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden johdosta oikeusturvapäätöstä tulisi muuttaa. Yhtiö katsoo, että asiassa on kyse toisen elinkeinotoimintaa varten otetun lainan omavelkaista takausta koskevasta riita-asiasta, eikä asiaan niin ollen myönnetä oikeusturvaetua yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta.

A:n asiamiehen laatiman lisäkirjelmän perustella antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n kiistämisen peruste muuta asian luonnetta, vaan kyse on takaussitoumusta koskevasta riidasta. Yhtiö katsoo, ettei asiaan soveltuvaa rajoitusehtoa voi pitää epäselvänä tai tulkinnanvaraisena. Rikosasian osalta yhtiö toteaa, että se on pyytänyt A:ta tekemään uuden oikeusturvailmoituksen vakuutusyhtiölle. Rikosilmoitusta tai selvitystä asian vireille tulosta rikosasiana, ei ole toistaiseksi toimitettu vakuutusyhtiölle.

A:n asiamiehen toimittaman sovintosopimuksen osalta vakuutusyhtiö katsoo, että sovintosopimuksen, jonka perusteella A maksaa Pankki P:lle vaaditun 75 000 euron sijaan 58 000 euroa, ja jossa nimenomaan todetaan, ettei sovintosopimuksella oteta puolin eikä toisin kantaa esitettyjen vaatimusten ja perusteiden oikeellisuuteen, entisestään vahvistaa sen mitä korvauspäätöksessä on jo todettu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, liittykö A:n riita Pankki P:tä vastaan rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla takaukseen toisen elinkeinotoimintaansa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Sovellettavien laajan yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksen, voimassa 1.1.2021 alkaen, ehtokohdan 550.1 mukaan yksityishenkilön oikeusturvavakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa. Vakuutuksen tarkoituksena on korvata vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa kohdassa 550.4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa.

Ehtokohdan 550.5 (Vakuutustapahtumiin liittyvät rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa,

2) joka liittyy vakuutetun tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan muun vakuutetun nykyiseen, aiempaan, tulevaan tai suunniteltuun työhön, ammatinharjoittamiseen, virkaan, toimeen, elinkeino- tai ansiotoimintaan, kaupallisen yrityksen osakkuuteen tai jäsenyyteen tällaisen yrityksen hallinnollisissa elimissä tai muuhun pää- tai sivutoimiseen toimintaan tulon hankkimiseksi.

4) joka liittyy takaukseen, panttaukseen tai muuhun sitoumukseen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaansa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta.

Asian arviointi

Oikeusturvavakuutuksesta korvataan vakuutetun asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja siinä laajuudessa kuin vakuutukseen sovellettavassa sopimuksessa on sovittu. Vakuutussopimukseen ja vakuutusehtoihin voidaan ottaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuutta rajaavia ehtoja. Jos asiassa on kysymys rajoitusehdolla vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta asiasta, vakuutusyhtiöllä ei ole velvollisuutta myöntää asiaan oikeusturvaetua, vaikka muut korvattavuudelle asetetut edellytykset täyttyisivät.

Kotivakuutukseen liitetyt oikeusturvavakuutukset ovat tavanomaisesti sellaisia, että ne on tarkoitettu käytettäväksi yksityiselämään liittyviin riitoihin, ja myös nyt käsiteltävänä olevien ehtojen mukaan vakuutus koskee vakuutettua yksityiselämään liittyvissä asioissa. Oikeusturvavakuutuksen ulkopuolelle on rajattu esimerkiksi elinkeino- tai ansiotoimintaa koskevat riidat sekä riidat, jotka liittyvät takaukseen toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten tekemästä velasta tai sitoumuksesta. Lautakunta katsoo, ettei ehdon soveltaminen edellytä asian suoranaisesti koskevan rajoituksen kohteena olevaa toimintaa. Vakiintuneen käytännön mukaan riittävää on tässä suhteessa, että asialla on looginen ja todettavissa oleva yhteys ja liityntä rajoituksen kohteena olevaan toimintaan.

Tässä tapauksessa käräjäoikeudessa vireillä olleessa riidassa on ollut kysymys vastapuolena olevan Pankki P:n esittämästä 75 000 euron vaatimuksesta A:ta kohtaan. Maksuvaatimuksen perusteena on ollut A:n väitetty omavelkainen takaus Kiinteistö Oy X:n veloista. A on kiistänyt vaatimuksen sen perusteella, ettei hän ole antanut väitettyä takaussitoumusta ja, että hänen allekirjoituksensa on väärennetty takaussitoumusta koskeviin asiakirjoihin. Asia on sovittu 20.12.2024 käräjäoikeuden vahvistamalla sovintosopimuksella, jonka mukaan A maksaa Pankki P:lle 58 000 euroa eikä osapuolilla ole suorituksen jälkeen mitään vaatimuksia toisiaan kohtaan. Sovintosopimuksessa on myös todettu, ettei sopimuksella oteta puolin tai toisin kantaa oikeudenkäynnissä esitettyjen vaatimusten ja perustelujen oikeellisuuteen.

Vakuutusyhtiö ei ole myöntänyt asiaan oikeusturvaetua, koska katsoo, että riidassa on kyse rajoitusehdon tarkoittamasta takauksesta toisen elinkeinotoimintaa varten annetusta velasta. A taas katsoo, ettei rajoitusehto sovellu tapaukseen, koska hän ei ole koskaan antanut väitettyä takaussitoumusta. A katsoo, että kyseessä on hänen yksityiselämäänsä liittyvä riita, jolloin oikeusturvaetu tulisi myöntää. Toissijaisesti A pitää tilannetta vähintään tulkinnanvaraisena, jolloin asia tulisi epäselvyyssäännön perusteella ratkaista vakuutettuna olevan A:n hyväksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on ensisijassa kyse siitä, soveltuuko tapaukseen rajoitusehto koskien takausta toisen elinkeino- tai ansiotoimintaa varten tekemästä velasta. Vakuutusehtojen tulkinnan lähtökohtana on sopimusoikeuden yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti ehtojen sanamuoto ja niiden yleisen kieltenkäytön mukainen merkityssisältö. Tulkintaepäselvyyksien esiintyessä ehtoja luetaan loogisena kokonaisuutena ja niiden tarkoitusta ajatellen. Rajoitusehtoja tulee tulkita suppeasti eikä ainakaan laajentavasti.

Lautakunta toteaa, että käräjäoikeudessa vireillä olleessa, sittemmin sovitussa asiassa, on ollut kyse takauksesta toisen elinkeinotoimintaa varten annetusta lainasta. Se seikka, että A on kiistänyt antaneensa takauksen tai allekirjoittaneensa takaussopimuksen, ei muuta riita-asian luonnetta muuksi.

Lautakunta pitää edellä mainittua rajoitusehtoa sanamuodoltaan selvänä ja ottaen huomioon, ettei rajoitusehdolla ole rajattu kenen antamaa takausta rajoitus koskee, pitää lautakunta rajoitusehtoa tässä tapauksessa myös tulkinnaltaan selvänä.

Edellä mainituin perustein lautakunta katsoo, että riippumatta siitä, onko A lopulta antanut takausta vai ei, liittyy riita-asia, johon oikeusturvaetua on haettu, takaukseen toisen elinkeinotoimintaa varten annetusta lainasta. Näin ollen lautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Edellä mainitun rajoitusehdon soveltuessa tapaukseen, ei lautakunta näe tarpeelliseksi arvioida onko kyseessä A:n yksityiselämään liittyvä asia vai ei. Selvyyden vuoksi lautakunta kuitenkin toteaa, että rajoitusehdoilla vakuutuksesta on rajattu oikeusturvavakuutuksen ulkopuolelle myös asioita, jotka koskevat vakuutettua hänen yksityiselämäänsä liittyvissä asioissa.

Lopuksi lautakunta vielä huomauttaa, ettei oikeusturvaedun myöntämistä voi lähtökohtaisesti sitoa riita-asian lopputulokseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Toukonen

Jäsenet:
Haapasaari
Jyrä
Räty-Ivanov
Karimäki