Tapahtumatiedot

Vakuutettu A oli puolisonsa B:n kanssa lomamatkalla Bulgariassa, kun B:lle sattui tapaturma 3.8.2023 ja hän joutui sairaalahoitoon ja leikkaukseen. B pääsi pois sairaalasta 5.8.2023, mutta lääkäri ei vielä antanut B:lle lentolupaa takaisin Suomeen. A ja B joutuivat näin ollen jäämään matkakohteeseen. B joutui olemaan hotellissa vuodelevossa ja A joutui hoitamaan häntä loppuajan matkakohteessa. A:n ja B:n alkuperäinen paluupäivä olisi ollut 10.8.2023, mutta he pääsivät palaamaan Suomeen vasta 11.8.2023, jossa B:n hoito jatkui sairaalassa.

A ja B hakivat korvauksia B:n vahingon hoitokuluista sekä menettämistään matkapäivistä ja matkansa keskeytymisestä matkustajavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö antoi korvauskäsittelynsä yhteydessä korvauspäätöksiä, joiden perusteella on korvattu B:n hoidosta aiheutuneita kustannuksia sekä Suomessa. Lisäksi yhtiö on korvannut B:lle menetetyistä matkapäivistä hänen sairaalassa viettämänsä ajan 3 – 5.8.2023, joka oli yhteensä 160 euroa. Yhtiö on käsitellyt samassa yhteydessä sekä A:n että B:n vahinkotapahtumaan liittyviä korvausvaatimuksia.

Vakuutusyhtiön antamien päätösten jälkeen A ja B olivat edelleen tyytymättömiä matkansa keskeytymisen johdosta maksetuista korvauksista ja hakivat päätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä. Muutoksenhakuelin totesi päätöksessään, että vakuutus korvaa vain vakuutetun sairaalahoidosta tai ennenaikaisesta kotiinpaluusta aiheutuneet menetetyt matkapäivät ehtojen mukaisesti, ei koko matkan hintaa tai pilalle mennyttä lomaa. B:lle on jo maksettu korvaus sairaalapäiviltä ehtojen mukaan ja korvausta sairaalahoidosta johtuvista menetetyistä matkapäivistä maksetaan sairastuneelle vakuutetulle. Aihetta päätöksen muuttamiseen tältä osin ei ole.

Asiakkaan valitus

A ja B (vakuutetut) olivat tyytymättömiä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysivät asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä vakuutetut käyvät läpi tapahtumien kulun matkakohteessaan. B:n kärsimä vamma oli hyvin vakava ja B joutui hoidettavaksi sairaalaan 40 kilometrin päähän hotellista yli kahdeksi vuorokaudeksi heti matkan ensimmäisenä päivänä. Vakuutetut kritisoivat myös B:n hoitoa sairaalassa ja kertoiva sen olevan hyvin huonoa aina siihen asti, kunnes B päästettiin lähtemään takaisin hotellille 5.8.2023, jolloin B:tä hoitanut lääkäri myönsi myös lentoluvan, jonka vakuutusyhtiön lääkäri kuitenkin myöhemmin epäsi. Vakuutetut olisivat olleet valmiita lähtemään kotiin jo tuolloin, mutta yhtiön lääkäri myönsi lentoluvan vasta 7.8.2023, mutta A ja B pääsivät paluulennolle vasta 11.8.2023.

Valituksessa todetaan, että B oli täysin sänkyyn hoidettava potilas koko ajan 5.8.2023 – 11.8.2023, eikä hän olisi päässyt edes vessaan ilman A:n apua. B oli jatkuvasti myös kovissa kivuissa ja pystyi tuskin nukkumaan. Pian Suomeen saapumisen jälkeen B joutui uudestaan sairaalaan, jossa hänelle jouduttiin tekemään uusi leikkaus, jossa kaikki kudos aina lihaskalvoon saakka jouduttiin poistamaan. B kotiutui sairaalasta vasta yhdeksän vuorokauden jälkeen odottamaan ihonsiirtoa. Ihonsiirron jälkeen hän joutui olemaan vielä viikon sairaalassa. Näin ollen, koska vakuutusyhtiön lääkäri ei ollut antanut B:lle lentolupaa ja tämän vuoksi A:n ja B:n paluu viivästyi, jäi B:n jalan hoito laiminlyödyksi matkakohteessa, mikä pahensi sittemmin tulehdusta B:n jalassa.

Valituksessa todetaan, että ottaen huomioon kaiken edellä selostetun liittyen B:n vamman vakavuuteen ja vakuutusyhtiön lääkärin epäammattimaiseen toimintaan, on vakuutusyhtiön tiukkaa vakuutusehtojen tulkintatapaa pidettävä kuluttajasuojalain 4 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana. Näin ollen kaikki vaaditut korvaukset tulee suorittaa matkavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A ja B toteavat vielä, että he ovat kirjelmissään tarkoittaneet vaadittujen kulujen korvaamista nimenomaan matkan keskeytymisen vuoksi. Lisäksi he kritisoivat yhtiön tapaa todeta se seikka, että ikään kuin paluu olisi viivästynyt vakuutetuista johtuvista tekijöistä, koska pääsyy oli hätäpalvelun lääkärin epäämä lentolupa. Niin ikään vakuutetut ihmettelevät, mihin vakuutusyhtiö perustaa väitteensä siitä, että hoitava lääkäri olisi arvioinut B:n lentokelpoisuuden väärin ja että hätäpalvelun lääkäri olisi ollut pätevämpi arvioimaan B:n tilannetta paremmin. Vakuutetut kiistävät myös suostuneensa johonkin yhteisiin suunnitelmaan paluuseen liittyen ja kiistää niin ikään sen, etteikö B:lle olisi voinut järjestyä asianmukainen paluulento jo ennen 11.8.2023. Yhtiön vastinetta on siten tältä osin pidettävä harhaanjohtavana. Vakuutetut katsovat, että se, ettei heillä ollut mahdollisuutta palata kotiin etuajassa johtui nimenomaan vakuutusyhtiön toiminnasta. Vakuutettujen näkemyksen mukaan tämä on sellainen erityinen peruste, jonka vuoksi vakuutussopimuksen soveltamista tässä tapauksessa tulisi pitää kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.

Vakuutusyhtiön lisävastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutetut toteavat, ettei vakuutusyhtiön semanttisella saivartelulla käsitteiden sisällön merkityksestä ole merkitystä, kun arvioidaan sitä, onko ehdon tulkinta johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen, kuten nyt käsillä olevassa tapauksessa on tapahtunut.

Vakuutetut kertovat saaneensa haltuunsa matkahätäpalvelun lääkärin selvitykset, joista voi päätellä, että koska hätäpalvelun lääkäri ei ollut saanut vastuulääkäriltä kaikkia pyytämiään tietoja, olisi hänen tullut käsittää, ettei B:n hoito ollut asianmukaista ja että B olisi tullut kuljettaa välittömästi kotiin. Tätä käsitystä tukee myös se, että vakuutetut ovat antaneet matkahätäpalvelun lääkärille tietoja B:n hoidon tasosta. Vakuutetut kertovat olleensa tietoisia veritulppariskistä, mutta heidän näkemyksensä mukaan ottaen huomioon kaikki matkahätäpalvelulla olleet tiedot sekä sen että B olisi päästetty lennolle omalla vastuulla, ei matkahätäpalvelukaan pitänyt A:n veritulppariskiä hälyttävänä. A kritisoi vielä matkahätäpalvelun merkintöjä, joissa annetaan ymmärtää, ettei A olisi vastannut heidän puheluihinsa. Tämä ei A:n mukaan pidä paikkaansa. Edelleen vakuutetut katsovat pystyneensä näyttämään sellaiset erityiset olosuhteet, jotka mahdollistavat sovittelun heidän eduksensa. Jos matkahätäpalvelu olisi toiminut asiamukaisesti, olisivat vakuutetut päässeet lähtemään kotiin ennen varsinaista paluupäivää, olisi matka keskeytynyt vakuutusehtojen mukaisesti. Matkahätäpalvelun olisi tullut heti ymmärtää, ettei B:n hoitoa voinut toteuttaa lomakohteessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä ja viittaa asiassa annettuihin korvauspäätöksiin.

Yhtiö toteaa ensinnä, että B:tä matkakohteessa hoitanut lääkäri oli antanut B:lle lentoluvan 5.8.2023 edellyttäen, että B pystyy matkustamaan jalka suorana. A ja B olisivat siten voineet palata Suomeen jo tuolloin ja matka olisi katsottu keskeytyneeksi, koska paluu olisi ollut ennen aiottua paluuta 10.8.2023. A ja B palasivat Suomeen kuitenkin vasta 11.8.2023. Yhtiö toteaa, että tarve matkustaa jalka suorana viivästytti kotiinpaluuta, koska aiemmilla lennoilla tähän ei olisi ollut mahdollisuutta. Matkahätäpalvelun lääkäri oli eri mieltä B:n lentokelpoisuudesta ja kielsi lentomatkan veritulppariskin vuoksi. Yhtiön näkemyksen mukaan hätäpalvelun lääkärin lausunto osoittaa, että hän oli arvioinut B:n tilannetta kokonaisvaltaisesta ja lisäksi B oli tietoinen laaditusta suunnitelmasta ja hyväksyi sen.

Siltä osin, kun A ja B vetoavat valituksessaan kohtuuttomuuteen, vakuutusyhtiö toteaa, etteivät vakuutetut ole esittäneet sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todeta, että annettu päätös johtaisi heidän kannaltaan kohtuuttomaan lopputulokseen. Yhtiö toteaa myös, ettei kyseistä ehtoa voida pitää kohtuuttomana pelkästään sillä perusteella, ettei se korvaa mukana matkustavan henkilön käyttämättä jäänyttä osuutta matkasta. Ehto on myös vastaava muiden palveluntarjoajien tarjoamissa vakuutuksissa. Lisäksi vakuutusyhtiö viittaa vielä vakuutusta koskevaan vakuutusoppaaseen, jossa todetaan, että keskeytyneen matkan osalta korvataan muun muassa sairastuneelle vakuutetulle sairaalahoidosta johtuneet menetetyt matkapäivät. Yhtiö toteaa, että mainittu opas on annettu vakuutetuille sopimusta tehtäessä.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö pitää edelleen asiassa annettua päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutettujen lisäkirjelmän jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan toteamat perusteet ja kertaa, mitä korvauksia vahinkotapahtumasta on vakuutetuille suoritettu matkan keskeytymisen perusteella. Vakuutetuille on korvattu heidän uusi paluulentonsa Suomeen 11.8.2023 vakuutusehtojen kohdan 3.1.3 perusteella. Lisäksi B:lle on korvattu sairaalassa vietetystä ajasta korvausta kahdelta vuorokaudelta yhteensä 160 euroa, eli 80 euroa vuorokaudelta.

Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa, että arkikielessä ”keskeytynyt matka” tarkoittaa jotakin muuta kuin, miten käsite on määritelty vakuutusehdoissa, joissa todetaan, että keskeytynyt matka tarkoittaa sitä, että alkanut matka muuttuu siten, että vakuutettu joutuu sairaalahoitoon tai palaa lähtöpaikkaansa Suomessa, mikä poikkeaa alkuperäisestä matkasuunnitelmasta. Keskeytyneestä matkasta korvataan sairaalassa vietetty aika sekä ennenaikaisesta kotiinpaluusta johtuneet menetetyt matkapäivät enintään 45 vuorokauden ajalta, 80 euroa vuorokaudelta, kuitenkin enintään ennen matkaa matkasta maksettu määrä. Näin ollen vakuutusehtojen perusteella vain B:n matkan katsotaan keskeytyneen 3.8.2023, kun hän joutui sairaalahoitoon. Sen sijaan A:n matka ei ole keskeytynyt, koska hän ei ole joutunut sairaalahoitoon, eikä tosiasiallisesti palannut aikaisemmin Suomeen.

Vakuutusyhtiö viittaa vielä FINEn ratkaisukäytäntöön, jossa on todettu, että vastaavilla vakuutusehdoilla ei ole mahdollista saada korvausta menetetyistä matkapäivistä, vaikka matka olisi tosiasiallisesti mennyt pilalle esimerkiksi sen vuoksi, että on joutunut olemaan sairaana hotellissa. Myöskään se henkilö, joka on joutunut huolehtimaan sairaasta, ei vakiintuneen käytännön mukaan ole oikeutettu korvaukseen menetetyistä matkapäivistä tällaisessa tilanteessa. Yhtiö pitää korvauspäätöstään siten edelleen vakuutusehtojen mukaisena.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, tuleeko vakuutusyhtiön korvata vakuutetuille matkan keskeytymisenä koko käyttämättä jääneen matkan hinta. Lisäksi tapauksessa on kysymys siitä, johtaako yhtiön korvauspäätös vakuutettujen kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1.3 mukaan

Reseförsäkringsvillkoren 120.6 ersätts kostnaderna för avbrott i resa, om avbrottet beror på att den försäkrade avlidit, råkat ut för ett allvarligt olycksfall eller allvarligt insjuknat under resa, vilket därmed orsakar tvingande avbrott i resan. Huruvida avbrottet varit tvingande värderas enligt medicinska grunder. Endast sådana kostnader för avbrott i resa ersätts, som den försäkrade själv är skyldig att betala.

Reseförsäkring ersätts kostnaderna för av brott i resa ersätts också om avbrottet orsakas av
- att en nära anhörig under den försäkrades resa råkat ut för ett allvarligt olycksfall, plötsligt och oförutsett allvarligt insjuknar eller avlider
- att en oväntad, betydande ekonomisk skada under den försäkrades resa drabbat den försäkrades egendom i Finland och på ett tvingande sätt förutsätter den försäkrades närvaro på platsen för skadan.

i Reseförsäkrings ersätts vid avbrott i resa
- nödvändiga extra rese- och inkvarteringskostnader under resan, dock inte kostnader för hemtransport av trafikmedel, kostnader för mat och kost eller kostnader för hemtransport av avliden eller begravningskostnader (se 3.1.5 Ersättning för kostnader för hemtransport av avliden och begravningskostnader)
- skäliga resekostnader för en ny turresa till res målet, förutsatt att resan under försäkringsskyddets giltighetstid är nödvändig för studier eller fortsättande av anställningsförhållande som avta lats pågå i högst ett år utomlands
- förlorade resdagar på grund av vård på sjukhus och för tidig retur från resan för högst 45 dygn 80 euro/dygn, dock högst det pris för resan som betalats före resans början. Om researrangören eller någon annan serviceproducent har betalat kompensation för resan, betraktas den andel av priset som inte kompenserats som det pris på resan som betalats före resans början. Om en utlandsresa avbryts redan i Finland och den försäkrade inte alls kommer till resmålet, ersätts av det pris för resan som betalats före resans början också den andel som ersättningen på 80 euro per dygn inte räcker till för att täcka
- tjänster på resmålet samt resor tur och retur från resmålet till ett annat resmål som den försäkrade betalat på förhand och som blivit oanvända under resan, dock högst 1 000 euro per resa som börjat från Finland. Med tjänster avses här deltagaravgifter, biljetter till evenemang och kostnader för hyra av fortskaffningsmedel. Ersättning betalas endast till den del som den försäkrade inte har fått kompensation från researrangören eller serviceproducenten. Här nämnda kostnader kan ersättas upp till högst 300 euro när det inte är fråga om avbrott i resa som avses i försäkringsvillkoren. Ersättning förutsätter emellertid att det är fråga om sjukdom eller olycksfall under resa som ersätts från denna försäkring och som på ett tvingande sätt förhindrar användningen av tjänsten. På uppmaning ska ersättningssökanden uppvisa ett läkarutlåtande över orsaken till att tjänsten inte använts.

Ersättning för förlorade resdagar på grund av sjuk hus vård utbetalas till den insjuknade försäkrade.

Om vårdnadshavarens närvaro på sjukhuset på läkarordination är nödvändig på grund av resesjukdom eller olycksfall som drabbat en minderårig, utbetalas ersättning för förlorade resedygn också för en vårdnadshavare som följt med på resan.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että matkavakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, josta korvattavat vakuutustapahtumat ja näiden johdosta maksettavat korvaukset määritellään vakuutusehdoissa. 

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutetut olivat lomamatkalla Bulgariassa, kun loman toisena päivänä B kaatui ja loukkasi jalkansa pahasti. B oli sairaalahoidossa 3. - 5.8.2023. Sairaalan lääkäri oli antanut B:lle lentoluvan, koska vakuutetut halusivat palata Suomeen mahdollisimman pian. Matkahätäpalvelun lääkäri ei kuitenkaan antanut lentolupaa, koska hän arvioi B:llä olevan korkea veritulppariski. Kun lentolupa annettiin, niin vakuutetut pääsivät palaamaan Suomeen vasta 11.8.2023, kun alkuperäinen paluupäivä olisi ollut 10.8.2023. Paluu myöhästyi, koska aiemmilla lennoilla ei ollut sellaista paikkaa, jossa B olisi pystynyt matkustamaan jalka suorana. B:n hoito jatkui kotimaassa sairaalassa, jossa hänelle tehtiin uusi leikkaus ja myöhemmin vielä ihosiirto.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvausta menetetyistä matkapäivistä maksetaan ensinnäkin silloin, kun vakuutettu joutuu sairaalahoitoon. Tällöin korvausta maksetaan vain sairaalaan joutuneelle ja sairaalassa olon ajalta. Vakuutusehtojen mukaan korvausta menetetyistä matkapäivistä on mahdollista saada myös, kun matkalta on palattu ennenaikaisesti.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sopimusoikeuden periaatteiden mukaan sopimusehtoja tulee tulkita sanamuotonsa mukaan. Käsillä olevassa tapauksessa vakuutusehdot edellyttävät sairauden vuoksi keskeytyneen matkan johdosta korvattavilta menetetyiltä matkapäiviltä vakuutetun joutumista sairaalahoitoon. Nyt käsillä olevassa tapauksessa sairaalaan joutunut B on saanut vakuutusehtojen mukaisen korvauksen sairaalassaolonsa ajalta. Vaikka 5.8.2023 hotellille sairaalasta kotiutettu B oli edelleen kivuliaassa tilassa ja vaikka hän oli tarvinnut puolisonsa A:n apua monissa toimissaan, ei kyse kuitenkaan ollut ehtojen edellyttämästä sairaalahoidosta.

Vakuutetut ovat esittäneet, että heidän matkansa on joka tapauksessa katsottava keskeytyneeksi, koska heidän paluunsa on viivästynyt matkahätäpalvelun lääkärin virheellisen ohjeistuksen vuoksi. Lautakunta toteaa, että ehtojen mukaan matka katsotaan keskeytyneeksi, jos vakuutettu tai vakuutetut joutuvat palaamaan kotimaahansa ennenaikaisesti. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että vakuutetut ovat palanneet Suomeen 11.8.2023, eli aiotun paluupäivän jälkeen. Näin ollen ei tapauksessa ole ollut kysymys nyt käsiteltävänä olevien vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla korvattavasta matkan keskeytymisestä.

Vakuutetut ovat toissijaisesti vedonneet siihen, että mikäli vakuutusyhtiön päätöksen katsotaan olevan vakuutusehtojen mukainen, niin silloin vakuutusehtojen tulkinta johtaa vakuutettujen kannalta kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta osoittaa vakuutettujen mukaan erityisesti se, että ennalta-aikainen paluu ei ollut mahdollista, koska hätäpalvelun lääkäri ei antanut B:lle lentolupaa. Lisäksi huomioon tulee ottaa B:n vamman vakavuus sekä se, että A on joutunut auttamaan B:tä kaikessa koko matkakohteessa oleskelun ajan.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (mm. FINE-039966 (2021)) todennut, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Näkemyksensä tueksi lautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään viitannut johdonmukaisesti korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO 1993:18 ja KKO 2001:135, joiden mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi. Vakuutuksenantajan vastuuta rajoittavaa vakuutusehtoa voidaan ennakkopäätösten perusteella vain poikkeuksellisesti pitää sillä tavoin kohtuuttomana, että sitä voitaisiin sovitella tai jättää se huomioimatta huolimatta siitä, että sanamuotonsa mukaan ehtoa voitaisiin pitää selvänä.

Lautakunta toteaa, että vakuutusehdon kohtuullistamisen puolesta voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko vakuutusehdon muotoilu tavanomaisesta poikkeava tai muuten ennalta arvaamaton. Lisäksi kohtuullisuusarvioinnissa tulee ottaa huomioon se, onko tapauksessa käsillä sellaisia erityisen painavia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevan vakuutusehdon soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka että sitä voitaisiin pitää yllättävänä tai ankarana. Mikäli ehdon sanamuoto on joiltain osin tulkinnanvarainen, voidaan sitä pitää myös sovittelua puoltavana seikkana. Muita harkinnassa huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa se, kuinka keskeinen ehto on ollut kysymyksessä ja millaiset mahdollisuudet vakuutuksenottajalla olisi ollut vaikuttaa sopimuksen sisältöön.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehto, jonka mukaan menetetyt matkapäivät korvataan vain siltä osin, kun vakuutettu on joutunut sairaalahoitoon, on yleinen ja vastaavissa sopimuksissa käytetty matkavakuutusehto. Lautakunnan näkemyksen mukaan nyt käsillä olevan kaltaista rajausta menetettyjen matkapäivien korvaamisesta on myös pidettävä varsin ymmärrettävänä ja vakuutuksen korvauspiirin kannalta tarkoituksenmukaisena. Lautakunta toteaa myös, että sitä, etteivät vakuutetut ole päässeet palaamaan matkaltaan ennenaikaisesti ensinnä kumotun lentoluvan vuoksi ja sitten sen vuoksi, ettei Suomeen tulevilla lennoilla ollut riittävästi B:lle tilaa, voida pitää sovitteluun riittävänä olosuhteena. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei käsillä olevaa ehtokohtaa voida pitää kohtuuttomana tai katsoa, että sen soveltaminen käsillä olevassa tapauksessa johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                              
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapasaari
Kankkunen
Karimäki
Malmberg