Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s. 1963) oli 11.11.2010 liukastunut asunto-osakeyhtiö X:n pihalla. Kaatuessaan A loukkasi oikean jalkansa saaden sääriluun murtuman, joka hoidettiin leikkauksella käyttämällä ydinnaulausta. Tapaturmasta jäi A:n jalkaan pysyvä haitta, josta haettiin korvausta As Oy X:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Niin ikään korvausta haettiin vahinkotapahtumasta aiheutuneesta tilapäisestä haitasta.

Vakuutuslautakunta on käsitellyt pysyvää haittaa koskevaa riita-asiaa aiemmin asianumeroilla VKL 370/12 sekä 621/15, jossa lautakunta on katsonut A:lle jääneen pysyvän haitan kuuluvan STM:n vahinkohetkellä voimassa olleen haittaluokka-asetuksen mukaiseen haittaluokkaan 4 ja tilapäisen haitan vastaavan niin ikään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan 4 alakolmanneksen mukaista tilapäistä haittaa.

A on sittemmin hakenut korvausta myös 11.11.2010 vahinkotapahtuman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä. Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen 2.1.2019, jossa se myönsi A:lle ansionmenetyskorvauksen 1.1.2019 alkaen 31.1.2028 saakka. Myöhemmin ilmeni kuitenkin, että A oli saanut tuloa työkokeiluista, jolloin ansionmenetyskorvaus tältä osin lakkautettiin. Myöhemmin, koska A ei toimittanut yhtiön pyytämiä selvityksiä, ansiomenetyskorvaus lakkautettiin 1.3.2021 alkaen kokonaan ja yhtiö katsoi, että huolimatta A:lle jääneestä pysyvästä haitasta, on hänellä edelleen työkykyä jäljellä siinä määrin, että hän kykenee saavuttamaan sen vakiintuneen ansiotason, joka hänellä oli ennen 11.11.2010 vahinkoa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toteaa olevansa edelleen työkyvytön laitoshoitajan töihinsä myös 1.3.2021 jälkeen ja että vahinkotapahtuman aiheuttama pysyvä haitta on niin ikään pahentunut. A viittaa häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, josta ilmenee, että A:n jalan tila on huonontunut viimeisen kolmen vuoden aikana. A painottaa, että hän on edelleen työkyvytön ja että hänelle on alkuperäisessä päätöksessä luvattu maksaa korvausta ansionmenetyksestä aina 31.1.2028 asti.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa vakuutusyhtiön vastineessa lausutun ja viittaa olennaisilta osin häntä koskevaan lääketieteellisen selvitykseen. A toteaa muun muassa, että A on yrittänyt tehdä töitä, koska yhtiö on vastoin aiempaa lupaustaan katkaissut hänen ansionmenetyskorvauksensa maksamisen 1.3.2021. A toteaa kuitenkin, että vakuutusyhtiön vastineessa luetellut lyhyet työsuhteet ovat päättyneet sairaan jalan vuoksi irtisanomisiin tai pitkiin sairaslomiin. A tarkentaa myös, että vuonna 2020 yhden viikon kestänyt työsuhde oli sellainen, jossa A toimi alaikäisen lapsensa valvojana tämän ollessa kesätöissä. Vuonna 2020 A oli myös töissä 13.5. – 1.6.2020, mutta tämä työsuhde päätettiin, koska A:lla oli vammansa vuoksi niin paljon rajoitteita työnteossa. A:n palkkatuettu työsuhde 4.4. – 10.10.2022 päättyi koeaikana, koska A oli joutunut sairaslomalle jalan kiputilojen vuoksi. Jalkavamma oli mennyt pahemmaksi eikä jalka enää kestänyt edes kevyttä työtä. Jalan haittaluokan arvioitiin tuolloin olevan HL 5. Tältä osin A viittaa erityisesti jalasta otettuihin röntgenkuviin ja häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja etenkin lausuntoihin 23.8.2022 ja 10.7.2024. Kaiken perusteella on A:n näkemyksen mukaan selvää, ettei A ole ollut vuoden 2020 jälkeen työkuntoinen, vaikka työkokeiluja on ollut.

Kirjelmässään A kyseenalaistaa myös sen, että hänen toimittamansa selvitykset olisivat olleet missään määrin puutteellisia tai epäselviä ja että niistä olisi vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa asiasta. A on toiminut täysin yhtiön korvauskäsittelijän ohjeistuksen mukaisesti, kuten A:n ja käsittelijän välisistä sähköposteista käy ilmi. A huomauttaa, että korvauskäsittelijä on myös viestissään kuitannut kaikki A:n lähettämät dokumentit saapuneiksi.

Jalan tilan pahentumisen osalta A toteaa, ettei A itse ole todennut pahentumista, vaan se ilmenee hänet leikanneen ortopedin lausunnosta. A ihmettelee, että eikö vakuutusyhtiö ole perehtynyt aineistoon asianmukaisesti. A viittaa vielä viimeisimpään lääkärinlausuntoon, jossa todetaan A:n olevan työkyvytön omaan työhönsä tai siihen läheisesti verrattavissa olevaan työhön ajalla 24.5. – 31.12.2024. Lausunnon mukaan jalan tila ja sen aiheuttama työkyvyttömyys johtuvat vuoden 2010 vahinkotapahtumasta.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa vaatimuksensa kokonaisuudessaan ja viittaa näkemyksensä tueksi erityisesti 23.5.2025 päivättyyn B-lausuntoon, jonka mukaan A:n työkyvyn aleneminen johtuu pääasiallisesti nilkkamurtuman jälkitilasta, joka on jatkunut yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 lähtien. Lausunnossa A todetaan edelleen täysin työkyvyttömäksi 23.5.2025 alkaen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä ja FINEssä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että 29.1.2019 päätöksessä on lausuttu, että A:lle maksetaan ansionmenetyskorvaus jatkuvana 1.1.2019 alkaen 31.1.2028 saakka, eli siihen asti, kun A täyttää 65 vuotta. Tämä arvio on vakuutusyhtiön mukaan perustunut muun muassa A:ta koskeviin B-lausuntoihin 22.5.2018 sekä 7.6.2018. Päätöksessä on todettu kuitenkin, että jos A:n työkyvyssä tai ansiotuloissa tapahtuu muutoksia, tulee niistä ilmoittaa vakuutusyhtiölle välittömästi. A on sittemmin tammikuussa 2021 toimittanut vakuutusyhtiöön Kelan päätöksen työkyvyttömyyseläkkeen lepäämään jättämisestä ajalla 1.6.2019 – 31.12.2019 sekä 1.1.2020 alkaen. Tämän jälkeen yhtiö on pyytänyt A:lta tarkempaa selvitystä lepäämään jättämisen syistä sekä selvitystä tuloista vuodelta 2019 ja 2020. A:n toimittaman selvityksen mukaan A oli saanut palkkaa Z:n kaupungilta vuonna 2020 yhteensä 11.973,78 euroa ja ansiotuloa T Oy:ltä ja S Oy:ltä.

Edellä mainittujen selvitysten vastaanottamisen jälkeen vakuutusyhtiö antoi asiassa uuden päätöksen, jonka mukaan oikeutta ansionmenetyskorvaukseen ei enää ole vastuuvakuutuksen perusteella, koska korvauksen perusteena olevat olosuhteet ovat uusien selvitysten perusteella olennaisesti erilaiset kuin aiemmin. Selvitysten perusteella voidaan katsoa, että A pystyy ansaitsemaan jäljellä olevalla työkyvyllään työkyvyttömyyttä edeltäneen ansiotason. A on sittemmin pyytänyt asiansa uudelleenkäsittelyä ja toimittanut vakuutusyhtiöön erinäisiä tuloselvityksiä sekä lääkärinlausuntoja. Vakuutusyhtiö ei muuttanut asiassa päätöstään.

Vastineessaan vakuutusyhtiö selventää, että A:n toimittamat tuloselvitykset ovat olleet osin puutteellisia ja kokonaiskuvan saaminen ansiotasosta ja etuuksista on ollut vaikeaa. Yhtiön mukaan selvityksistä voidaan kuitenkin päätellä, että on jatkuvan ansionmenetyskorvauspäätöksen jälkeen vuosina 2020–2022 työskennellyt osa-aikaisesti eri työnantajille niin, että A:n ansiotulot ovat keskimäärin ylittäneet työkyvyttömyyttä edeltäneen vakiintuneen ansiotason.

Pysyvän haitan pahentumisen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että myös vastuuvahinkovammasta on ollut hankalaa saada kokonaiskuvaa. Vakuutusyhtiöön vuoden 2019 jälkeen toimittujen lääkäriasiakirjojen mukaan muun muassa A:n tasamaalla kävely ei aiheuta ongelmia ja myös seisoma-asennossa tapahtuva työskentely on onnistunut. A:ta koskevissa lausunnoissa on myös mainintoja vastuuvahingosta riippumattomista vahingoista. Muun muassa käyntikertomuksessa 23.9.2022 on todettu jalan oirekuvan pahentuneen vuonna 2021 tapahtuneen kaatumisen jälkeen. Yhtiö toteaa, että pysyvän haitan korvaukset on maksettu Vakuutuslautakunnan aiemman ratkaisusuosituksen mukaisesti ja asiassa sittemmin esitetty selvitys ei ole antanut aihetta korvauksen korottamiselle.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutettu As Oy X:llä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon fysiatrian erikoislääkäri, dosentti Timo Pohjolaiselta.

Pohjolainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin sekä toistaa A:ta koske-van lääketieteellisen selvityksen sisällön olennaisilta osin.

Lausunnossaan Pohjolainen toteaa, että käytettävissä olevien sairauskertomusten mukaan A:lle on 11.11.2010 liukastumisen yhteydessä tullut oikean säären murtuma. Pohjolainen käy läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä olennaisilta osin. Pohjolainen toteaa, että A:lle vahinkotapahtumassa tulleet sääri- ja pohjeluun murtumat ovat olleet sääri- ja pohjeluun pehmytkudossidos- eli syndesmoosilueella. Sääriluun murtuma on hoidettu operatiivisesti ydinnaulalla. Syndesmoosialueen luumurtumien takia sääri - ja pohjeluumurtumat on yhdistetty kahdella sääriluun ala- ja sisäpuolelta pohjeluuhun ulottuvalla ruuvatulla ruuvilla, joiden tarkoitus on ollut estää nilkan instabiilisuus, eli vakauttaa ylempää nilkkaniveltä. Pohjolainen toteaa, että käytettävissä olevien röntgenkuvakopioiden perusteella arvioiden murtumat ovat luutuneet ja sääri- ja pohjeluun alaosa ovat luutuneet yhteen, eli ne muodostavat synostoosin.

Pohjolainen toteaa, että tieteellisten tutkimusten ja kliinisen kokemuksen mukaan sääri- ja pohjeluumurtumien parannuttua nilkan nivelsiteet ja pehmytkudokset voivat parantua oikeaan mittaansa ja asemaansa, joten se ei heikennä säären ja nilkkanivelen toimintaa ja liikkuvuutta eikä pohje- ja sääriluun yhteen luutuminen heikennä ylemmän nilkkanivelen toimintaa ja liikkuvuutta. 

Pohjolainen toteaa lausunnossaan, että A:lla on diagnosoitu myös CRPS (complex regional pain syndrome) eli monimuotoinen kipuoireyhtymä, jonka voi laukaista kudosvaurio kuten luumurtuma. CRPS kipuoireyhtymä diagnosoidaan kliinisillä oire- ja tutkimuslöydöksillä sekä kansainvälisten ns. Budapest kriteerien täyttymisellä. Pohjolainen toteaa, että A:ta koskevissa sairauskertomuksissa ja lääkärinlausunnoissa CRPS:n oireisto ja tutkimuslöydökset ovat säilyneet vuosien ajan samanlaisina, eikä oireiden tai tutkimuslöydösten etenemistä ole todettavissa. A:lle tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa oikean alaraajan tila ei ole pahentunut, koska alaraajan niveliin ei ole kehittynyt nivelrikkoa. Pohjolaisen lausunnon mukaan A:n CRPS-oireisto on ollut lievä ja löydökset ovat pysyneet entisellään. A ei ole joutunut käyttämään liikkumiseen apuvälineitä ja A:n liikuntakyky on kuvattu aiemman kaltaisena eikä A:n hoito- ja kuntoutustarve vaikuta lisääntyneen. Näin ollen Pohjolainen katsoo, että A:lla voidaan katsoa olevan alaraajaoireistosta huolimatta työkykyä jäljellä A:n terveydentilalle sopivissa tehtävissä myös 1.3.2021 jälkeen. Pohjolainen toteaa vielä, että A:n työkyvyttömyyteen ovat pääosin vaikuttaneet alaselkä- ja niskaoireisto, keskivaikea masennus ja ahdistus.

Lääketieteellisten asiakirjatietojen perusteella Pohjolainen arvioi, että A:n vahinkotapahtumasta 11.11.2010 aiheutunut haittaluokka on haittaluokka-asetuksen 1649/2009 kohdan "2.3. Alaraajan monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä (complex regional pain syndrome; CRPS)" mukaan keskivaikea ja vastaa haittaluokkaa 4 (neljä). Lopuksi Pohjolainen toteaa, ettei haittaluokka ole pahentunut ajankohdan 18.6.2015 jälkeen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko vahingonkärsijä A:lle 11.11.2010 aiheutunut pysyvä haitta pahentunut Vakuutuslautakunnan aiemmin antaman ratkaisusuosituksen (VKL 621/15, 2016) jälkeen ja johtuuko A:n työkyvyttömyys mainitusta vahinkotapahtumasta 1.3.2021 jälkeen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

A on vaatinut, että CRPS-oireyhtymän pahenemisen johdosta suoritetaan hänelle korvausta pysyvän haitan pahenemisesta siten, että haittaluokaksi katsotaan vähintään 11. Vakuutusyhtiön mukaan A:n CRPS:n ei voida katsoa pahentuneen ja että jo aiemmin korvattua haittaluokkaa 4 on pidettävä asianmukaisena korvauksena.

Vakuutuslautakunta viittaa kipua koskevaan Käypä hoito -suositukseen, jonka mukaan monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä (complex regional pain syndrome, CRPS) on raajan pitkäaikainen paikallinen kipuoireisto, jolle ovat ominaisia tunnon ja motoriikan muutokset sekä autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuus. Vaikeaan CRPS:ään liittyy myös troofisia muutoksia, kuten osteoporoosia, ihon, kynsien ja karvoituksen muutoksia ja nivelkapselien jäykistymistä. CRPS I on alueellinen kipuoireyhtymä, johon ei liity hermovauriota. CRPS II:een liittyy hermovaurio.

Kuten edellä on todettu, lautakunta toteaa tapauksessa olevan jo aiemmin ratkaisusuosituksessa VKL 621/15 (2016) selvitetty, että A:n vasempaan alaraajaan on katsottu kehittyneen CRPS-oireyhtymä nyt käsiteltävän vastuuvahingon seurauksena. Kysymys on tältä osin ainoastaan siitä, onko CRPS:n sekä näin ollen siitä aiheutuneen pysyvän haitan katsottava pahentuneen vuoden 2015 jälkeen.

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään laajalti A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä myös vuotta 2015 edeltävältä ajalta sekä sen jälkeiseltä ajalta aina vuoteen 2025 asti. Koska nyt käsillä olevassa tapauksessa on arvioitavana A:lle jääneen lääketieteellisen haitan paheneminen tämän jälkeiseltä ajalta, on ratkaisusuosituksen kannalta olennaista nimenomaan vuoden 2015 jälkeen annettu lääketieteellinen aineisto.

A:ta koskevan B-lausunnon 19.5.2017 mukaan A:lla on edelleen todettavissa kipuja ja liikkuminen sekä nukkuminen on kivun vuoksi vaikeaa. Lausunnon mukaan kipu tuntuu TH/LS-rangan yhtymäkohdassa voimakkaana etenkin liikkumisen yhteydessä ja muissa selkää kuormittavissa tilanteissa. Lausunnossa A:n on 13.11.2016 kerrottu joutuneen peräänajokolariin, jossa A:n selkä ja niska ovat niksahtaneet. 9.12.2016 A:lle on tehty selkä- ja lannerangan magneettikuvaus, joissa selkeää traumaattista ei ole todettu. B-lausunnossa 7.6.2018 todetaan muun muassa, että A:n oikean nilkan oireilu on pahentunut vaikeuttaen arkiliikkumista ja heikentäen työkykyä. A:n CRPS:n kuvataan olevan keskivaikea ja sen oireilevan kipuherkkyytenä erilaisille ärsykkeille. Oikean nilkan ja säären alueella on myös jatkuva hermosärky, joka pahenee kävellessä ja nilkka myös turpoaa ja sen iho alkaa kiristää. Maksimaalinen yhtäjaksoinen kävelymatka on arvion mukaan 300–400 metriä. Tutkimuksessa A:n oikean nilkan todetaan olevan vasenta paksumpi, mutta päällepäin ei ole havaittavissa muuta selkeää epämuodostumaa. Oikean polven alapuolella lateraalisesti tuntuu luun pintaan noussut fiksaatioruuvi, mutta iho on siisti eikä ihorikkoja ole. A:n psyykkisen kuormittuneisuuden kuvataan olevan ennallaan ja että psyykkinen kuormittuneisuus on jatkunut jo vuosien ajan ja sen taustalla ovat monet raskaat ja traumaattiset elämänkokemukset.

B-lausunnon 6.9.2022 mukaan A on edelleen kykenemätön tekemään tavallista työtään 31.12.2022 asti. Lausunnon mukaan A:n oikean alaraajan tilanteen kuvataan olevan verrattain melko rauhallinen, kun sille ei kohdenna merkittävää kuormaa tai rasitusta. Ongelmia kuvataan erityisesti portaiden kävelyn ja polvillaan työskentelyn suhteen. Lausunnon mukaan seisoma-asennossa tapahtuva työskentely onnistuu ja tasamaalla kävely ei aiheuta ongelmia. Lausunnon mukaan toimintakyky saattaisi riittää työn kuvaa muokkaamalla tai uudentyyppisissä työtehtävissä tai lyhennetyllä työajalla. 13.6.2023 päivätyssä B-lausunnossa A:n oikean alaraajan tilan kuvataan edelleen olevan kivulias ja että vuoden 2010 vamman jälkeen A:n nilkkaan on kehittynyt synostoosi. Nilkan tilan kuvataan kuitenkin pahentuneen kevään 2023 kaatumisen jälkeen. Lausunnon mukaan A:n katsottiin olevan kykenemätön tekemään tavallista työtään toistaiseksi. B-lausunnossa 10.9.2024 nilkan haittaluokaksi on edelleen arvioitu haittaluokka 4–5 etenkin CRPS huomioiden. B-lausunnon 23.5.2025 mukaan A:n oikea nilkka on röntgenkuvattu 20.5.2025 ja radiologin lausunnossa todetaan, että verrattuna 21.10.2020 röntgenkuvaan nilkan tila on ennallaan eikä selkeää komplisoivaa tule kuvasta ilmi.

Vakuutuslautakunta on päätynyt pyytämään asiantuntijalausuntoa A:n 11.11.2010 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta aiheutuneen pysyvän haitan mahdollisesta pahentumisesta lääketieteen dosentti, fysiatri Timo Pohjolaiselta. Lausunnon antava lääkäri toimii asiassa puolueettomana tahona ja ottaa kantaa ratkaistavan asian kannalta olennaisiin lääketieteellisiin kysymyksiin. Asiantuntija arvioi asiaa sen perusteella, mitä hoitavien lääkäreiden antamissa kirjallisissa lääkärintodistuksissa ja -lausunnoissa on mainittu. Olennaisia ovat tällöin ne tutkimuksin varmistetut tosiasiat ja lääketieteellisesti perustellut johtopäätökset, jotka hoitava lääkäri on potilaansa tilanteesta ja kyvyistä kirjannut.

Pohjolainen viittaa lausunnossaan A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen kokonaisuudessaan ja toteaa, että A:ta koskevissa sairauskertomuksissa ja lääkärinlausunnoissa CRPS ja sen oireisto sekä tutkimuslöydökset ovat säilyneet vuosien ajan samanlaisina, eikä oireiden tai tutkimuslöydösten etenemistä ole todettavissa. Pohjolainen toteaa, että lääketieteellisten asiakirjojen perusteella arvioituna A:lle aiheutunut haittaluokka vastaa haittaluokka-asetuksen 1649/2009 kohdan 2.3 (Alaraajan monimuotoinen alueellinen kipuoireyhtymä) mukaan arvioituna keskivaikeaa kiputilaa ja haittaluokkaa 4. Pohjolainen toteaa, ettei haittaluokka ole pahentunut 18.6.2015 jälkeen.

Vakuutuslautakunta viittaa käytettävissään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoo, että A:lle tapaturman seurauksena aiheutunutta toiminnallista haittaa kokonaisuutena arvioiden ei voida todeta, että A:n oikean nilkan tilankuvaus olisi muuttunut 18.6.2015 jälkeen siten, että A:lle jäänyt pysyvä haitta olisi pahentunut. Erityisesti lautakunta viittaa A:ta koskevaan B-lausuntoon 10.9.2024, jossa haittaluokan arvioksi on edelleen annettu haittaluokka 4–5. Myös nilkasta 20.5.2025 otetuissa röntgenkuvissa ei ollut havaittavissa muutoksia nilkan tilassa. Sen sijaan A:ta koskevasta lääketieteellisestä selvityksestä käy ilmi, että A:lle on sattunut myös muita A:n terveydentilaan ja toimintakykyyn vaikuttavia uudempia vahinkotapahtumia, kuten peräänajokolari vuonna 2016 ja uusi kaatuminen vuonna 2023. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:lle ole aihetta maksaa lisäkorvausta vuoden 2010 tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan pahentumisen seurauksena.

Pysyvän haitan pahentumisen lisäksi tapauksessa on riitaa myös A:n työkyvyttömyyden korvaamisesta 1.3.2021 jälkeiseltä ajalta vuoden 2010 vahinkotapahtuman aiheuttamana. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön päätös, jonka mukaan A:n työkyvyttömyys korvataan 31.1.2028 asti, on annettu sillä tavoin ehdollisena, että päätöstä tulee muuttaa, mikäli A:n tilanne muuttuu vahinkoseuraamuksen suhteen ja että A:n itsensä tulee toimittaa tällöin riittävä selvitys työkyvystään ja ansionmenetyksestään vakuutusyhtiölle.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiantuntijalääkäri Pohjolaista lausumaan näkemyksensä myös siitä, että onko A:ta pidettävä työkyvyttömänä 2010 vahinkotapahtumassa aiheutuneiden vammojen seurauksena myös 1.3.2021 jälkeen. Pohjolainen viittaa lausunnossaan edelleen A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että ottaen huomioon sen, ettei A:n oikean alaraajan tila ole pahentunut vuoden 2015 jälkeen ja ettei alaraajan niveliin ole kehittynyt nivelrikkoa, voidaan A:lla katsoa olevan työkykyä jäljellä terveydentilalle sopivissa tehtävissä myös 1.3.2021 jälkeen. Pohjolainen huomauttaa myös, että A:n työkyvyttömyyteen ovat pääosin vaikuttaneet A:n alaselkä- ja niskaoireisto sekä keskivaikea masennus sekä ahdistus.

Vakuutuslautakunta toteaa asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys ja A:n tuloista esitetyt selvitykset huomioon ottaen, että A:lla on ainakin osittain työkykyä jäljellä kevyempiin työtehtäviin. Selvitysten mukaan A on myös pystynyt ainakin vuosien 2019–2022 aikana työskentelemään osa-aikaisena siten, että hänen ansiotulonsa ovat keskimäärin ylittäneet ennen vuoden 2010 vahinkotapahtumaa vakiintuneen ansiotason. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida päätellä, että A:n työkyvyttömyys olisi edelleen seurausta yksinomaan vuoden 2010 vahinkotapahtumasta. Näin ollen ottaen huomioon A:n jäljellä oleva työkyky, vuosina 2019–2022 saavutetut ansiot sekä A:n työkykyyn olennaisesti vaikuttavat vuoden 2010 vahinkotapahtumasta riippumattomat tekijät, lautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta myöskään A:lle suoritettavan ansionmenetyskorvauksen osalta.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Kankkunen
Malmberg