Tapahtumatiedot

Vakuutettu B:n 27.12.2017 tekemän vastuuvahinkoilmoituksen mukaan A (s. 2011) oli 13.10.2017 saapunut vanhempiensa kanssa viikonlopun viettoon A:n luo. Tarkoitus oli, että A:n isä auttaa B:tä tämän hevostallin töissä. A:n vanhemmilla oli kummallakin yli 10 vuoden kokemus hevosten käsittelystä ja ratsastuksesta ja A:n isä oli aiemmin ollut noin vuoden työharjoittelussa B:n tallilla. B oli ottanut hevosia talliin laitumelta. Myös A:n isä sekä A:n äiti yhdessä A:n kanssa olivat menneet hakemaan hevosia. B oli lähtenyt varsan kanssa 3–4 hevosen mittaa edellä ja A:n isä taluttaen nuorta hevosta, sekä A:n äiti A:n kanssa taluttaen kolmatta nuorta hevosta kauempana oikealla puolella A:n isästä ja tämän taluttamasta hevosesta. A käveli äitinsä vasemmalla puolella kädestä kiinni pitäen ja A:n äiti talutti hevosta riimussa oikealla puolellaan. Yllättäen A oli poistunut äitinsä vierestä mahdollisesti aikomuksenaan mennä isänsä luo, jolloin hän oli todennäköisesti törmännyt isänsä taluttaman hevosen jalkoihin. Tapahtumasta ei ollut silminnäkijähavaintoja. A:lle aiheutui pään alueen vamma. Korvausta haettiin B:n ottamasta toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 4.1.2018. Yhtiö totesi, että vastuuvakuutuksesta korvataan esine- ja henkilövahingot, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vahingonkorvauslain ja yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan korvausvastuun syntyminen edellyttää pääsääntöisesti tahallisuutta tai tuottamusta. Tuottamuksella tarkoitetaan moitittavaa menettelyä eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä, jonka väistämättömänä seurauksena vahinko syntyy. Yhtiö katsoi, ettei asiassa ollut osoitettu, että A:n henkilövahinko olisi ollut seurausta jostain B:n toimintaan tai tämän yritystoimintaan liittyvästä virheestä tai laiminlyönnistä. Hevosten nouto laitumelta on tavanomainen päivittäinen tehtävä. A:n molemmat vanhemmat ovat kokeneita hevosten käsittelyssä, tallitehtävissä ja ratsastuksessa. Esitetyn tapahtumakuvauksen mukaan kuusivuotias lapsi oli lähtenyt pois hänen kanssaan kulkeneen aikuisen rinnalta ja kompastunut tässä tilanteessa hevosen jalkoihin. Hevonen oli saadun tiedon mukaan kulkenut eteenpäin tavanomaisesti. Yhtiö katsoi, että kyseessä oli tapaturmainen vahinko, josta kukaan ulkopuolinen ei ollut korvausvelvollinen. Koska vakuutettu B ei ollut vahingosta korvausvastuussa, vahinkoa ei voitu korvata vastuuvakuutuksesta.

A:n äiti haki 29.4.2024 muutosta päätökseen vakuutusyhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä. Valituksen mukaan B:n esittämä kuvaus vahinkotapahtumasta oli ollut virheellinen. A ei kompastunut hevosen jalkoihin, vaan vahinko aiheutui siitä, että hevonen potkaisi sivulle. Vahingosta aiheutui pysyvä vammautuminen. A:n molempien vanhempien allekirjoittaman, 10.3.2024 päivätyn selvityksen mukaan vahinko aiheutui siten, että B kulki edellä yhden hevosen kanssa, tämän jälkeen A:n äiti ja A kulkivat perässä toisen hevosen kanssa ja viimeisenä tuli A:n isä yhden hevosen kanssa. Takaa alkoi kuulua töminää, kun A:n isän taluttama hevonen alkoi temppuroida ja ryntäsi eteenpäin. Ketjureaktiona A:n äidillä talutettavana ollut hevonen ryntäsi myös eteenpäin, jolloin A jäi jälkeen. A:n isällä ollut hevonen kääntyi ja potkaisi A:ta päähän, jonka seurauksena A lensi useamman metrin päähän maahan.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin antoi asiassa ratkaisun 28.3.2024. Ratkaisussa katsottiin edelleen, ettei B:lle ollut syntynyt vahingosta korvausvastuuta. Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tarkkaa tietoa siitä, oliko vahingon aiheuttanut hevonen B:n omistama vai hänellä hoidossa ollut hevonen, ei ollut. Joka tapauksessa vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin katsoi, ettei B ollut vahingon tapahtuessa toiminut huolimattomasti tai moitittavasti. Vahingon aiheutti A:n isän taluttama hevonen, jonka käyttäytymiseen B ei tilanteessa ollut voinut vaikuttaa. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin ei siten suosittanut muutosta annettuun korvauspäätökseen.

A:n vanhemmat toimittivat vielä vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle 14.4.2024 päivätyn kirjeen, jossa katsoivat, että hevostallin ja hevosten omistaja tai kasvattaja tietää, miten tallissa olevat hevoset käyttäytyvät eri tilanteissa, esimerkiksi hakutilanteissa. B on kyllä tiennyt, miten hänen kasvattamansa, kouluttamansa ja omistamansa hevoset on koulutettu ja miten ne käyttäytyvät taluttaessa. B:n olisi pitänyt kieltää A:n mukaan tulo hakutilanteeseen, kun kaikki hevoset eivät osanneet kulkea normaalisti talutuksessa ja niiden koulutuksessa oli puutteita. A:n vanhemmat olivat tulleet ensimmäistä kertaa avuksi tallille, eivätkä he voineet tietää, etteivät hevoset osaa kunnolla käyttäytyä ja kulkea talutuksessa.

Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin ei antanut asiassa uutta päätöstä, vaan ohjeisti hakemaan päätökseen muutosta päätöksen liitteenä olleen ohjeen mukaisesti.

Asiakkaan valitus

A:n äiti pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatii, että A:n henkilövahinko korvataan vastuuvakuutuksesta. B on antanut vahinkoilmoituksessa virheelliset tapahtumatiedot. A:lle tulee maksaa korvaus loppuelämän vammautumisesta ja kärsimyksestä ja kuntoutuksen kulut. Vahingosta aiheutui laaja aivovamma.

A:n äidillä on hevosista pitkä kokemus ja hän on käynyt monilla talleilla ja raviradalla ja A on ollut mukana. Jokaisella tallilla tallin omistaja on kertonut avoimesti tallin hevosista ja etenkin sellaisista hevosista, joilla on vähänkin käyttäytymisongelmia. A:n onnettomuutta ei voinut ennakoida etukäteen, koska oletus oli, että hevoset on koulutettu kunnolla. Se, ettei kolmevuotias hevonen osaa kunnolla kävellä talutuksessa, osoittaa, että koulutuksessa on ollut puutteita. A:n äiti katsoo, ettei hevonen ollut tottunut siihen, että vieraat ihmiset taluttavat sitä. Tätä on pidettävä hevosen koulutukseen liittyvänä puutteena, josta B on korvausvastuussa.

A:n isä näki tilanteen. A seisoi paikallaan, kun hevonen kääntyi ja potkaisi A:ta päähän. Yleensä hevonen väistää ja varoo ihmistä kaikin tavoin, jos se on hyvin koulutettu ja terve. Tavallisesti hevonen ei halua vahingoittaa tai käydä ihmisen päälle. Tapahtumailtana oli hyvin valoisaa, eikä laitumen ja tallin välillä ollut mitään varjoja. Ilma oli tyyni.

A ei missään vaiheessa ollut yksin laitumen lähellä, vaan kaikki lähtivät yhdessä hakemaan hevosia. Onnettomuus tapahtui ensimmäisten hevosten hakutilanteen alkaessa. A:n kanssa oli käyty aiemmin monilla hevostalleilla, sekä ratsu- että ravitalleilla, eikä mitään vastaavaa ollut tapahtunut aiemmin. A oli ollut mukana jopa raveissa hevosten varikkoalueella, jossa kulkevat kaikki raveihin osallistuvat hevoset, omistajat, hoitajat, valmentajat ja kuljettajat. A oli osannut käyttäytyä talleilla aivan oikein. Ainoa ero B:n tallin ja muiden tallien välillä on se, että B:n tallilla on käytössä hoitotoimenpiteitä varten pakkopilttuu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa.

Hevostallin omistaja ei ole ankarassa vastuussa hevosen ulkopuoliselle aiheuttamasta henkilövahingosta, vaan hänen korvausvelvollisuutensa edellytyksenä on, että hän on aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan.

Tässä tapauksessa vahinkokuvaukset eroavat toisistaan sen suhteen, miten vahinko tapahtui, eikä ole tietoa siitä, oliko vahingolla silminnäkijää. Kertomuksen perusteella joko A osui isänsä taluttaman hevosen jalkoihin lähestyessään isäänsä tai vaihtoehtoisesti hevonen potkaisi sivulle osuen A:ta päähän. Kummankaan esitetyn tapahtumainkulun perusteella vakuutettu B ei ole aiheuttanut vahinkoa omalla toiminnallaan.

Hevonen on arka ja ulkopuolisille häiriötekijöille altis eläin, jonka toimintaa on koulutuksestakin huolimatta mahdotonta täysin luotettavasti ennakoida. Hevosen kanssa toimimiseen liittyy aina tapaturmariski ja mahdollisuus loukkaantua esimerkiksi hevosen potkaisusta. Hevosen vaistoja ja käyttäytymistä leimaa voimakkaasti se, että luonnossa hevonen oli suuresta koostaan huolimatta saaliseläin. Tästä johtuu, että myös kesy hevonen, olipa se sitten kuinka koulutettu hyvänsä, säikkyy vaistomaisesti monia asioita, jotka ihmisen näkökulmasta saattavat vaikuttaa mitättömiltä, kuten esimerkiksi oksan rasahdus tai heilahdus, lehtien havina tuulessa, oudot varjot, vieraat esineet tai äänet. Säikähtäessään koulutettukin hevonen voi kavahtaa tai teutaroida. Hevostallin omistaja voi olla vastuussa potkaisun toiselle aiheuttamasta henkilövahingosta ainoastaan silloin, jos hänen näytetään menetelleen tuottamuksellisesti, ja vahinko on aiheutunut tämän tuottamuksellisen menettelyn seurauksena.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tapahtumainkulku on jäänyt epäselväksi, eikä ole myöskään näytetty toteen, että vakuutettu B olisi laiminlyönyt A:n isällä talutettavana olleen hevosen koulutusta, tai että kyseinen hevonen olisi B:n tieten käyttäytynyt aiemmin erityisen aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Lisäksi A:n isällä on B:n ilmoituksen mukaan ollut yli 10 vuoden kokemus hevosista, ja hän oli ollut työharjoittelussa B:llä noin vuoden. Hänellä oli näin ollen hyvät tiedot B:n hevosten käyttäytymisestä. Myös A:n äiti on ollut kokenut hevosihminen ja siten tietoinen hevosiin liittyvistä vaaroista. Hän on tästä huolimatta päättänyt ottaa lapsensa mukaan hevosia hakemaan. On selvää, ettei B:n ole tarvinnut varoittaa A:n äitiä vaaroista, joista tämä on jo oman kokemuksensa perusteella ollut täysin tietoinen. Päätös A:n mukaan ottamisesta on ollut hänen äitinsä, ei B:n. Saatujen selvitysten mukaan A on myös aluksi kulkenut käsi kädessä äitinsä kanssa, joten äidillä olisi ollut mahdollisuus estää A:n poistuminen viereltään. Vakuutusyhtiö pitää päätöstään vakuutusehtojen mukaisena ja katsoo, ettei sitä tule suosittaa muutettavaksi.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa.

B:n mukaan A:n vanhempia oli kehotettu kutsumaan A pois orivarsojen ja 5-vuotiaan ruunan aitaukselta, mutta A ei totellut vanhempiaan.

Kahta 2-vuotiasta orivarsaa ja yhtä ruunaa, jotka olivat samassa aitauksessa, oli käsitelty päivittäin ja ne olivat kulkeneet talutettuina yhdessä aamulla aitaukseen ja illalla talliin. Kaksivuotiaat olivat kulkeneet kyvyt esiin -karsinnoissa ja näyttelyissä. Ne oli rokotettu ja niiden hampaat oli hoidettu. Ammattimainen kengittäjä oli tehnyt kavioiden vuolut 6–7 viikon välein. Varsojen käytöksessä ei ollut ollut huomautettavaa. Ruuna oli kulkenut kyvyt esiin -karsinnoissa ja finaalissa. Se oli rokotettu ja sen hampaat oli hoidettu ratsujen käytännön mukaan. Se oli ollut klinikalla ostotarkastuksessa. Edellä mainitut toimet oli tehnyt eläinlääkäri, eikä hevosen käytöksessä ollut ollut huomauttamista. Ammattimainen kengittäjä oli säännöllisesti tehnyt kavioiden vuolut ja kengitykset. Hevonen oli ollut ammattiin opiskelevan oppilaan näyttöhevosena. Ratsukoulutuksen teki ammattiratsuttaja.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

- A:n äidin ratkaisusuosituspyyntö 6.5.2024 sekä lisäkirjelmät 25.6.2024, 19.8.2024, 11.9.2024 ja 14.10.2024
- vakuutusyhtiön vastine 6.6.2024 sekä lisävastineet 15.7.2024 ja 28.8.2024
- B:n kannanotto 1.10.2024
- vahinkoilmoitus (verkkoviesti) 27.12.2017 ja B:n viestit vakuutusyhtiölle 4.1.2018
- vakuutusyhtiön vastaus B:n 27.12.2017 lähettämään verkkoviestiin ja korvauspäätös 4.1.2018
- A:n äidin valitus vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle 29.2.2024 ja A:n vanhempien selvitys vahinkotapahtumasta 10.3.2024
- vakuutusyhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen päätös 28.3.2024
- A:n äidin viesti vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle 28.3.2024 ja muutoksenhakuelimen vastaus 2.4.2024
- A:n vanhempien oikaisupyyntö vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle 14.4.2024 ja muutoksenhakuelimen ilmoitus 16.4.2024 (ohjaus ulkopuoliseen muutoksenhakuun)
- A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä
- A:n isän 23.6.2024 päivätty selvitys työharjoittelustaan B:n tallilla
- 2 värivalokuvaa A:sta sairaalassa vahingon jälkeen
- vakuutuskirja ja vakuutusehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle 13.10.2017 aiheutunut henkilövahinko korvata B:n vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2016 alkaen) kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…)

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä. Korvausvastuun syntymistä arvioidaan samoin periaattein myös tapauksessa, jossa tallinpitäjän hoidossa oleva hevonen aiheuttaa vahingon ulkopuoliselle.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A on vammautunut hevosen potkun seurauksena. Vakuutuslautakunnalle toimitetussa asiakirjoissa on esitetty osittain toisistaan poikkeavaa selvitystä siitä, miten tapahtumat ennen A:n vammautumista etenivät. Vakuutettu B on kertonut vahinkoilmoituksessaan, että hän on itse taluttanut edellä varsaa, hänen perässään on kulkenut A:n isä nuorta hevosta taluttaen ja tämän takana A:n äiti pitäen vasemmalla kädellään kiinni A:n kädestä ja taluttaen oikealla kädellään kolmatta nuorta hevosta. B on arvioinut ilmoituksessaan, että A on yllättäen poistunut äitinsä viereltä mahdollisesti aikomuksenaan mennä isänsä luo, jolloin hän on todennäköisesti törmännyt isänsä taluttaman hevosen jalkoihin. B:n ilmoituksen mukaan kenelläkään ei ole ollut tapahtumasta näköhavaintoa. A:n vanhempien selvityksen 10.3.2024 mukaan B on kulkenut hevosensa kanssa edellä, seuraavana A:n äiti A:n kanssa ja viimeisenä A:n isä. Vahinko on sattunut, kun A:n isän talutuksessa ollut hevonen alkoi temppuroida ja ryntäsi eteenpäin ja tämän seurauksena myös A:n äidin taluttama hevonen ryntäsi eteenpäin, jolloin A jäi jälkeen ja A:n isällä ollut hevonen kääntyi ja potkaisi A:ta vasemmalle päähän.

Vaikka vakuutettu B:n ja A:n vanhempien tapahtumakuvaukset poikkeavat toisistaan, Vakuutuslautakunta toteaa, ettei kummassakaan kuvauksessa ole esitetty A:n henkilövahingon aiheutuneen suoraan B:n toiminnasta vahinkotilanteessa. Hevonen, jonka potkun seurauksena A vammautui, oli ennen vahingon sattumista A:n isän talutettavana. Asiassa tulee kuitenkin arvioitavaksi, onko hevosen koulutuksessa tai A:n vanhempien ohjeistamisessa ennen vahinkoon johtanutta talutustilannetta tapahtunut sellaista virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä, joka johtaisi B:n korvausvastuuseen aiheutuneesta vahingosta. Lautakunta toteaa, ettei esitetyistä selvityksistä ilmene, että A:ta potkaissut hevonen olisi ennen tapahtunutta käyttäytynyt poikkeuksellisesti, tai että sen terveydentilassa olisi ollut jotain sellaista poikkeavaa, jonka olisi voinut ennakoida vaikuttavan sen käyttäytymiseen. Selvityksistä ei voida myöskään todeta, että hevosen koulutus olisi ollut puutteellista. Näin ollen ei voida katsoa, että B:llä olisi ollut velvollisuus varoittaa A:n vanhempia hevosesta etenkin ottaen huomioon, että A:n vanhemmat ovat oman ilmoituksensa mukaan olleet kokeneita hevosten käsittelijöitä, ja A:n kanssa on aiemminkin oltu vastaavissa ympäristöissä. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:n henkilövahinko ole ollut seurausta vakuutettu B:n tuottamuksellisesta toiminnasta. B ei ole vahingosta korvausvastuussa, eikä vahinko siten tule korvattavaksi vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Laine  

Jäsenet

Haapasaari
Kankkunen 
Karimäki
Malmberg