Tapahtumatiedot

A (s. 1958) väisti kävellessään 31.12.2008 rakettia, jolloin hän liukastui ja kaatui lyöden oikean kätensä ja päänsä maahan. Päivystyksessä A:n yleistila oli normaali, eikä tajuttomuutta tai muistiaukkoa todettu. A:lla ei ollut myöskään tasapainon häiriöitä, huimausta tai pahoinvointia. Röntgentutkimuksessa todettiin kyynärlisäkkeen murtuma, joka hoidettiin levykiinnityksellä 4.1.2009. A haki korvausta pysyvästä haitasta yksityistapaturmavakuutuksestaan. Lisäksi A haki myöhemmin korvausta pään hoitokuluista ja pysyvästä haitasta.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakkaalle on aiheutunut tapaturmassa oikean kyynärlisäkkeen murtuma, mistä vakuutusyhtiö on maksanut 13.2.2012 haittaluokkaa 3 vastaavan pysyvän haitan korvauksen. 

Vakuutusyhtiö katsoi 29.6.2015 antamissaan korvauspäätöksissä, etteivät pään hoitokulut olleet aiheutuneet tapaturmasta, vaan kyseessä oli sairausperäinen päänsärky. Myös syy-yhteys niskan, hartioiden, olkapään ja selän oireiden ja 31.12.2008 tapaturman välillä oli epätodennäköinen, joten korvausta hoidosta ja tutkimuksista ei voitu maksaa.

Asiakas haki muutosta saamiinsa korvauspäätöksiin, mutta korvauspäätös ei muuttunut. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen 9.5.2025 korvauspäätöksessään, ettei kuvattuja migreenioireita ja kohtausoireita voitu yhdistää 31.12.2008 tapaturmaan, vaan kyse oli sairausperäisistä tapaturmasta riippumattomista oireista, joten tutkimus- ja hoitokuluja ei voitu korvata.  

Vakuutusyhtiö antoi pysyvän haitan osalta viimeisimmän korvauspäätöksen 8.9.2025. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutusehtoihin, joiden mukaan pysyvä haitta määritetään viimeistään kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta. Jos haitta muuttuu vähintään kaksi haittaluokkaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta, muutetaan korvauksen määrää vastaavasti. Vakuutusyhtiö katsoi, että hoitotietojen mukaan vamma ei ollut aiheuttanut sellaista yleistä lääketieteellistä haittaa, joka oikeuttaisi haittaluokan korotukseen. Vakuutusyhtiö totesi lisäksi, että 19.8.2020 lääkärinlausunnon mukaan asiakkaalla oli oireena kasvojen lihasspasmi sekä krooninen päänsärky. Migreenin ja muun oireiston osalta oli tehty neurologialla selvityksiä jo ennen 31.12.2008 sattunutta tapaturmaa. Vakuutusyhtiön mukaan migreenityyppistä päänsärkyä voi osittain selittää tapaturmaan liittymätön Sjögrenin syndrooma. Migreenin ja muun oireiston liittyminen tapaturmaan oli lääketieteellisesti katsottuna epätodennäköistä. Vaikka päänsärkyoireet olisivat lisääntyneet tapaturman 31.12.2008 jälkeen, oli epätodennäköistä, että lievä pään vamma ja niskan venähdysvamma olisivat oireiden syynä.  

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii pysyvän haitan korvaamista.

A kertaa tapaturman sattumista. Hän ei muista tapaturmasta yhtään mitään, eikä hän muista, kun hän oli mennyt taksilla sairaalaan. Naapurit eivät olleet soittaneet ambulanssia tai auttaneet, vaan A oli jätetty yksin pihalle. Jälkikäteen A muistaa joitakin pätkiä. A:lle tehtiin kyynärpään leikkaus, mutta päätä ei tutkittu. A:n mukaan päänsärky ja oikean puolen kasvojen kipu oli jo tuolloin jatkuvaa ja kovaa ja hän otti jatkuvasti Panacodia. A sai lääkkeiden sivuvaikutuksena sydänoireita tai rytmihäiriöitä ja allergioita.

A on alusta lähtien yrittänyt hakeutua terveyskeskukseen, päivystykseen ja lääkäreiden vastaanotolle. Hän on yrittänyt tähän päivään saakka kertoa lääkäreille päänsärystä ja jatkuvasti pahentuvista kohtauksista, jotka alkoivat pään lyömisestä. Loppuvuodesta 2009 A pääsi viimein sairaalan poliklinikalle. A ei ole edelleenkään saanut apua tai selkeää ohjeistusta, vaikka oireet vain pahenevat. A ei ole itse keksinyt lääkärinlausunnossa mainittuja päänsärkyä, kohtauksia, niskasärkyjä, näköhäiriöitä ja kasvojen ja huulten vetämistä. A:lla oli tiettyyn aikaan migreeni, mutta kyseiset pahat kohtaukset katosivat noin 40 vuotta sitten.

Ennen tapaturmaa A teki itse kaikki asiat kotona, hän luki kirjoja, matkusti ja tapasi ystäviä ja sukulaisia. Tapaturman jälkeisen päänsäryn ja näköhäiriön takia kaikki on jäänyt.  

A kertoo myös oikean käden murtumasta. Murtuman levyn poistamisen jälkeen kädessä on ollut turvotusta ja punoitusta.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon tiedoksi saatuaan A on toimittanut neurologin 2.7.2026 päivätyn B-lääkärinlausunnon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta. Korvaukseen oikeuttavaksi vammaksi on katsottu oikean käden pirstaleinen kyynärlisäkkeen murtuma. A:lla todetut niska-hartiaoireet ja päänsärkyoireet eivät ole lääketieteellisessä syy-yhteydessä tapaturmaan. Vakuutusyhtiö toteaa edelleen pysyvän haitan osalta, että pysyvä haitta määritetään viimeistään kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta, eli nyt käsillä olevassa tapauksessa 31.12.2011 mennessä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 31.12.2008–2.7.2026.

A hakeutui 31.12.2008 terveyskeskukseen oikean kyynärpään vamman vuoksi. A oli liukastunut rakettia väistäessään ja lyönyt takaraivonsa maahan. Hänellä oli ollut hetken typertynyt olo. Tutkittaessa A:n yleistila oli normaali ja hän puhui ja käveli normaalisti. Tasapainon häiriöitä, huimausta tai pahoinvointia ei todettu. Kyynärpäässä oli voimakas turvotus. Röntgentutkimuksessa todettiin kyynärlisäkkeen murtuma, joka korjattiin 4.1.2009 levykiinnityksellä ja sulavin sauvoin.

Terveyskeskuslääkärin 19.1.2009 kirjauksen mukaan päälaella oli tunnustellen muutaman senttimetrin kokoinen aristava kuhmu.

Hermoratatutkimuksessa 26.1.2010 todettiin enintään lieviä rannekanavan keskihermon pinnelöydöksiä ja kyynärhermon kulkualueella kohtalainen hermovaurio.

A oli ortopedin vastaanotolla 11.11.2010, sillä käsikirurgi oli arvioinut hänen hyötyvän murtuman levyn poistosta. Kyynärnivelen oireena oli rasituksessa paheneva kipu. Puutumista oli oikealla nimettömässä ja pikkusormessa. Kyynärnivelen liikeala oli 10–135 astetta, kyynärvarren kierrot olivat täydet ja voimat olivat hyvät. Vastaanotolla pidättäydyttiin kiinnityslevyn poistosta, koska oireet eivät välttämättä helpottaisi levyn poistamisella. Myös muiden sairauksien selvittely oli kesken.

Lisäselvitykseksi tehtiin 21.12.2010 hermoratatutkimus, jossa löydös oli samaa tasoa kuin aiemmin tehdyssä tutkimuksessa.

A oli 18.3.2011 käsikirurgin arviossa, jolloin todettiin, että kyynärlisäkkeen murtuma oli hoidettu erinomaiseen asentoon lukkolevyllä. Levy oli erittäin prominentti ihon alla, joten se päätettiin poistaa. Lisäksi A:lle suositeltiin vasemman ranteen tähystystä vuonna 2001 sattuneen vasemman värttinäluun murtuman jälkitilan vuoksi. Lopulta toimenpiteistä pidättäydyttiin eikä kontrolleja enää sovittu.

A:lle tehtiin 30.5.2012 kaularangan röntgentutkimus pitkäaikaisen niskakivun ja yläraajojen puutumisen vuoksi. Röntgentutkimuksessa ei todettu selittävää, vaan kyseessä arvioitiin olevan jännitysniska.

A oli 13.11.2012 fysiatrian poliklinikalla oikeaan alaraajaan säteilevän alaselkäkivun sekä niskan kiputilan takia. Kyseessä arvioitiin olevan iskias- ja jännitysniskaoireisto.

A oli 4.6.2013 ortopedin arviossa oikean hartianseudun kivun, yläraajan voimattomuuden ja ulompien sormien puutumisen vuoksi. Kyynärnivelen liikkeet olivat täydet ja kyynärnivel oli täysi. Puristus- ja nyrkistysvoimat olivat symmetriset. Oirekuvan arvioitiin sopivan tapaturman jälkeiseen kyynärhermon pinnetilaan. Ortopedin mukaan tällä ei ollut merkitystä A:n proksimaalisemman oirekuvan tai subjektiivisen heikkouden kanssa.

A oli 4.7.2013 neurologian poliklinikalla moninaisten oireiden vuoksi. A:n pää oli kallistuneena oikealle ja hän tuki toistuvasti päätä oikealla kädellään. Päässä todettiin hienojakoista vapinaa ja niskan lihakset olivat kireät. Diagnoosina oli tuntohäiriö ja takaraivopäänsärky.

Neurologian poliklinikan loppuarvion 29.8.2013 mukaan neurologisissa selvityksissä ei todettu erityistä. Niska-hartiaseudussa oli kipuja ja oikealla arkuutta kallonpohjassa. Kaulan ja niskan lihakset ja liikelaajuudet olivat normaalit. Oireistoa pidettiin lähinnä tensionaalisena.

Reumatologian poliklinikan loppuarvion mukaan A:lla oli edelleen kipua ylä- ja alaraajoissa, vasemmassa kyljessä, oikeassa olkapäässä ja niskassa. Kivunhoito jatkui oireenmukaisin keinoin parasetamolilla (Panadol Extend).

Käsikirurgin arviossa 15.1.2014 oikea kyynärnivel oli vakaa ja voimat olivat napakat ja kyynärhermossa oli lievää herkkyyttä. Käsikirurgi suositteli kyynärlisäkkeen murtuman kiinnityslevyn poistamista. Sairaalan kirurgian poliklinikalla 21.3.2014 kyynärnivelen liikkeet olivat täydet ja etäiset toiminnot kunnossa. Kyynärnivelen röntgentutkimuksessa 23.5.2014 murtuma oli luutunut ja kyynärnivelen luiset pinnat näyttivät yhteneviltä. Murtuman kiinnityslevyn poistettiin 6.11.2014.

A oli 10.6.2014 ortopedin vastaanotolla oikean olkapään vaivojen vuoksi. Diagnoosina oli kiertäjäkalvosinoireyhtymä.

Fysiatrin arviossa 16.7.2014 todettiin hartioissa ryhtimuutosta. Taustalla arvioitiin olevan lihasten toiminnallinen häiriö, jossa oli mukana lihasheikkoutta oireissa.

A oli käsikirurgin vastaanotolla 14.1.2015, jolloin oireena oli pään oikean puolen pistelyä. A:lle suositeltiin neurologin arviota. Neurologin vastaanotolla 27.1.2015 pään liikkeet olivat hyvät ja heijasteet symmetriset. Neurologi arvioi kyseessä olevan pitkäaikaisen kivun aiheuttama sekundaarinen oireisto. Aivojen magneettitutkimus oli normaali.

Joulukuun 2015 kipupoliklinikan arviossa A:lla kuvattiin laajoja kipuja niskassa, selässä, rintakehällä, ylä- ja alaraajoissa ja takaraivoilla. Lisäksi A:lla oli kohtauksellisia oireita, joihin liittyi puutumista kasvoilla ja oikeassa suupielessä sekä pään vetämistä oikealle. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin vartalon hallinnan vaikeutta sekä selän jäykkyyttä.

Neurologian poliklinikan arviossa 5.2016 A kuvasi päänsärkyä jatkuvana. Kasvoilla oli kihelmöintituntemuksia ja suupielen vetämistä sekä vihlaisevia kipuja vasemmalla. Käynnillä kirjattujen esitietojen mukaan A:lla oli ollut migreeniä 20-vuotiaasta alkaen. Lisäksi A oli ollut takaraivon päänsäryn vuoksi tutkimuksissa jo vuonna 2006, jolloin A:lla oli ollut puutumista ja pistelyä myös käsissä. Kliinisessä tutkimuksessa todettiin pään vinoutta sekä oikoryhti kaulassa ja selässä. Kyseessä epäiltiin olevan kiertokaula eli dystonisperäinen oirehoito. A:lle suunniteltiin botuliinihoitoa.

Neurologin vastaanotolla 31.10.2017 A kuvasi, että kohtaukselliset oireet oikealla puolella päätä ja oikeassa raajaparissa olivat jatkuneet. Ennen joulukuussa 2008 tapahtunutta kaatumista tällaisia kohtauksellisia oireita ei ollut esiintynyt. Päänsärkyä pidettiin todennäköisesti posttraumaattisena päänsärkynä, jossa oli migreenille tyypillisiä piirteitä. Päänsäryn todennäköisenä laukaisijana pidettiin joulukuun 2008 kaatumistapaturmaa.

Neurologian poliklinikan loppuarvion 23.9.2019 mukaan A:lla oli edelleen päänsärkyoiretta, joihin liittyi suupielen vetämistä ja huulen turvotusta.

Neurologin B-lääkärinlausunnon 26.7.2026 mukaan A oli arviossa pään vamman jälkeisen hankalan oireiston takia. Esitietojen mukaan A:lla ei ollut muistikuvaa itse kaatumisesta ja muistikuvat tapaturman jälkeisiltä tunneilta ja päiviltä olivat hajanaisia. Tapaturman jälkeen A ei ollut jaksanut matkustaa tai lukea tai tehdä asioita, joita hän teki aiemmin. Lisäksi A oli ollut 17-vuoden iässä auto-onnettomuudessa, jossa hän oli saanut niskan retkahdusvamman. A:lla oli jatkuvaa päänsärkyä, niskasärkyä, näköhäiriöitä ja toistuvia kohtauksellisia oireita. Tasapaino oli jäänyt huonoksi ja hänelle oli sattunut useita kaatumisia. Neurologin mukaan A:lla oli kiistaton niskan retkahdusvamman jälkitila. Nuoruudessa auto-onnettomuudessa saatu vamma oli saattanut tältä osin altistaa vuonna 2008 kaatumistapaturmassa sattuneelle vammalle. Diagnooseiksi kirjattiin niskan retkahdusvammojen jälkitila, molempien yläraajojen murtumien jälkitila ja posttraumaattinen dystonia.

Asiantuntijalausunto

Neurologian alan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon pään vamman osalta neurologian erikoislääkäri Timo Pietilältä.

Pietilä käy läpi tapahtumatietoja ja Vakuutuslautakunnalle toimitettua lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että kaatumisen jälkeen A:lla oli ollut hetken typertynyt olo, mutta tajuttomuutta tai muistikatkosta ei todettu. Kaatumisen jälkeen ei todettu aivovammaa, eikä sitä edes epäilty alkuvaiheessa.

Pietilä viittaa ICDH-3 päänsäryn diagnostiseen luokitteluun ja lievän pitkittyneen trauman jälkeisen päänsäryn kriteereihin. Pietilä toteaa, että A:n päävammaan ei ole liittynyt varsinaista merkittävää sekavuutta, orientaation vaikeutta tai tajunnan alentumaa. Myöskään muistikatkosta tai lievään aivovammaan liittyvää pahoinvointia, oksentamista, näköhäiriöitä, huimausta, tasapainovaikeutta tai muistin tai keskittymiskyvyn ongelmia ei kuvata. Selvitysten perusteella päänsärky ei ole kehittynyt seitsemän päivän kuluessa vammasta, vaan sairauskertomusmerkinnöissä merkittävä päänsärky mainitaan vasta vuonna 2013 eli vuosia vamman jälkeen. Posttraumaattisen päänsäryn kriteerit eivät täyty.

Lisäksi Pietilä toteaa, että A:lla kuvataan esiintyneen päänsärkyoireistoa ja niskakipuja jo ennen vammaa. Hänellä on todettu myös dystoniseksi sopivaa oiretta, johon päänkivut usein liittyvät tyypillisinä. On todennäköisintä, että kyseessä on ollut tavanomainen migreenin ja päänsärkyoireiston pahentumisvaihe, joka ei ole suorassa yhteydessä melko niukkaenergiseen pään vammaan. Päänsärky ja kasvojen oireet eivät sovi 31.12.2008 tapaturman aiheuttamiksi. Tapaturman ja oireiden alkamisen välinen aika on liian pitkä, eikä pään vamma täytä lievänkään aivovamman kriteerejä.

Pietilä katsoo, etteivät pään tutkimus- ja hoitokulujen korvaaminen ole perusteltua tapaturmaisin syin, koska viive oireiden ja vamman välillä on liian pitkä. Pietilän mukaan A:lle ei ole jäänyt kaatumisesta 31.12.2008 pään vammaan liittyvää korvattavaa pysyvää haittaa.

Ortopedian alan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon oikean käden vamman osalta kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Karjalainen käy läpi tapahtumatietoja ja Vakuutuslautakunnalle toimitettua lääketieteellistä selvitystä ja toteaa, että vahinkotapahtuman jälkeen röntgentutkimuksessa todettiin kyynärlisäkkeen murtuma, joka korjattiin 4.1.2009 levykiinnityksellä ja sulavin sauvoin. Hermoratatutkimuksessa 26.1.2010 todettiin enintään lieviä rannekanavan keskihermon pinnelöydöksiä ja kyynärhermon kulkualueella kohtalainen hermovaurio. Kirurgin arviossa 11.11.2010 kyynärnivelen liikeala oli 10–135 astetta, kyynärvarren kierrot olivat täydet ja voimat olivat hyvät.

Karjalainen katsoo, että vahingon jälkitilasta aiheutuva pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 1 kohdan Yläraaja kokonaisuutena mukaisesti arvioituna 11.11.2010 todetun kliinisen tilan perusteella.

Karjalainen toteaa, että vasemman yläraajan, kaularangan ja oikean käden oireisto ja tutkimuslöydökset eivät liity vahinkoon 31.12.2008.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A:lle jäänyt korvattavaa pysyvää haittaa 31.12.2008 sattuneen pään vamman seurauksena sekä tuleeko pään oireiston tutkimus- ja hoitokuluja korvata tapaturman lukuun. Lisäksi kyse on siitä, minkä haittaluokan mukainen haitta A:lle on jäänyt oikean kyynärlisäkkeen murtuman seurauksena, ja ovatko A:n muut tuki- ja liikuntaelimistön kipuoireet syy-yhteydessä tapaturmaan.  

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

Sovellettavien yksityistapaturmavakuutusehtojen, voimassa 1.1.2008 alkaen, kohdan 3.3 (Haittakorvaus) mukaan pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle ja joka ei lääketieteellisen todennäköisyyden mukaan enää parane. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan vamman laatu. Vammautuneen yksilölliset olo suhteet, kuten ammatti tai harrastukset, eivät vaikuta haitan määritykseen.

Haitan suuruus määritetään tapaturman sattuessa voimassa olleen sosiaali- ja terveysministeriön antaman tapaturmavakuutuslakiin perustuvan haittaluokituspäätöksen perusteella. Vammat on jaettu haittaluokkiin 1–20 siten, että haittaluokka 20 tarkoittaa suurinta haittaa ja haitta luokka 1 pienintä korvattavaa haittaa. Haittaluokan 1 mukaista pienintä haittaa sovelletaan haittaluokituspäätöksen mukaisesti ainoastaan silmien ja sormien vammoihin.

Täydestä eli haittaluokan 20 mukaisesta pysyvästä haitasta maksetaan kertakorvauksena tapaturman sattuessa voimassa ollut vakuutusmäärä. Osittaisesta pysyvästä haitasta maksetaan kertakorvauksena niin monta kahdeskymmenesosaa tästä vakuutusmäärästä kuin haittaluokka osoittaa.

Pysyvä haitta määritetään viimeistään kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta.

Jos haitta muuttuu vähintään kaksi haittaluokkaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta, muutetaan korvauksen määrää vastaavasti. Maksettua korvausta ei kuitenkaan peritä takaisin.

Kohdan 4 (Tapaturma ja sen rajoitukset) alakohdan 4.3 (Tapaturmasta riippumattoman sairauden, vamman, vian tai rappeuman vaikutus) mukaan tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa. Jos nämä tapaturmasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet tapaturmasta aiheutuneen vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoito-, päivä- ja haittakorvauksia vain siltä osin kuin hoitokulujen, työkyvyttömyyden tai pysyvän haitan on katsottava aiheutuneen tästä tapaturmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 1012/1986 haittaluokista

Kohdan (Yläraaja kokonaisuutena) mukaan näitä arvioperusteita käytetään vain, ellei yksityiskohtaiseen vaurioluetteloon vertaamalla voida päästä tulokseen.

Kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0–3, kun karkea voima vähän alentunut, näppäryys vähän alentunut (voi kuitenkin kirjoittaa, napittaa, ommella) ja liikkuvuus vähän rajoittunut.

Asian arviointi

1. Yleistä syy-yhteysvaatimuksesta yksityistapaturmavakuutuksessa

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

Yksityistapaturmavakuutuksesta maksetaan korvausta vain tapaturman seurauksista. Tapaturmasta riippumatonta sairautta, vammaa, vikaa tai tuki- ja liikuntaelimistön rappeutumaa ei korvata, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vapaaehtoista vakuutusta koskevassa riita-asiassa esitettyä selvitystä arvioidaan kokonaisuutena. Yksistään hoitavan lääkärin näkemys esimerkiksi oireilun syy-yhteydestä tapaturmaan ei ratkaise asiaa, eikä riita-asian ratkaisemisessa olla sidottuja esimerkiksi hoitavien lääkärien pysyvästä haitasta esittämiin näkemyksiin. Syy-yhteyttä ja vahinkotapahtumasta jääneen pysyvän haitan määrää arvioidaan objektiivisesti potilasasiakirjoista ja muusta selvityksestä saatavien tietojen nojalla.

2. Pään vamma

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa neurologian asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että ensikäynnin kirjausten mukaan A:lla oli 31.12.2008 kaatumisen jälkeen hetken typertynyt olo, mutta aivovammaan viittaavaa tajuttomuutta, tajunnantason laskua tai muistikatkosta ei todettu. A on valituksessaan kertonut, ettei hän muista tapaturman sattumista. Jälkikäteen pitkän ajan kuluttua kuvattua muistamattomuutta ei kuitenkaan voida pitää luotettavana arvioitaessa pään vamman alkuvaiheen vaikeusastetta, vaan luotettavimpana selvityksenä on pidettävä välittömästi tapahtuneen jälkeen laadittuja sairauskertomusmerkintöjä. A:lla ei ole todettu tai edes epäilty aivovammaa.

Sairauskertomusmerkintöjen perusteella päänsärky mainitaan ensimmäisen kerran vasta vuonna 2013 eli vuosia vamman jälkeen. Siten asiantuntijalausunnossa mainitut posttraumaattisen päänsäryn kriteerit eivät täyty. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi kuvaamallaan tavalla yrittänyt hakeutua hoitoon päänsäryn vuoksi aiemmin. Toisaalta A:lla mainitaan olleen päänsärkyoireistoa jo ennen vuoden 2008 tapaturmaa. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät huomattavalla viiveellä tapaturman jälkeen ilmenneet päänsärky ja kohtausoireet sovi olemaan syy-yhteydessä 31.12.2008 tapaturmaan. Näin ollen pään vammasta ei ole aiheutunut A:lle yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavaa pysyvää haittaa, eivätkä pään ja kohtausoireiden tutkimus- ja hoitokulut ole yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavia.

3. Kyynärlisäkkeen murtuma

Asiassa on riidatonta, että A:lle on aiheutunut 31.12.2008 tapaturman seurauksena oikean kyynärlisäkkeen murtuma.

Yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavalla pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Arviossa otetaan huomioon lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Haitan määrittämisessä käytetään tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa haittaluokitusta, tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriön päätöstä 1012/1986.

Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan pysyvä haitta määritetään viimeistään kolmen vuoden kuluttua tapaturmasta. Jos haitta muuttuu vähintään kaksi haittaluokkaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut korvauksen maksamisesta, muutetaan korvauksen määrää vastaavasti. A:n tapauksessa pysyvän haitan korvaus on maksettu 13.2.2012.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kyynärlisäkkeen murtuman on todettu luutuneen hyvään asentoon ja kyynärnivelen liikkeet ja voimat ovat olleet hyvät. Vakuutuslautakunta katsoo, että haittaa tulee arvioida haittaluokkapäätöksen 1012/1986 haittaluokkataulukon yläraajan lievää toiminnanvajautta koskevan kohdan perusteella. Vakuutuslautakunta katsoo esitetty lääketieteellinen selvitys ja hankkimansa asiantuntijalausunto huomioiden, ettei A:lle ole aiheutunut kyynärlisäkkeen murtumasta vakuutusyhtiön korvaamaa haittaluokkaa 3 ylittävää pysyvää haittaa. Vakuutuslautakunta ei suosita lisäkorvausta.

4. Tuki- ja liikuntaelimistön kipuoireet

Vakuutuslautakunta toteaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin viitaten, että A:lla ei todettu tapaturman jälkeen oikean kyynärpään vamman lisäksi muita tapaturmaisia vammalöydöksiä. Esitetyn selvityksen perusteella A:lle ei ole osoitettu aiheutuneen 31.12.2008 tapaturmassa lievää vaikeampaa niskan venähdysvammaa. Lievät venähdysvammat paranevat tyypillisesti joidenkin viikkojen kuluessa, eivätkä ne jätä pysyvää haittaa. Selvitysten perusteella A:ta on tutkittu tapaturman jälkeen niskakivun vuoksi ensimmäisen kerran vasta vuonna 2012. Tuolloin oireiden arvioitiin sopivan jännitysperäiseksi. Lisäksi A:lla on kuvattu esiintyneen niskakipuja jo ennen tapaturmaa. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:n niska-hartiaseudun oireet ole syy-yhteydessä 31.12.2008 tapaturmaan.

Lisäksi A:lla on kuvattu laaja-alaisia kipuoireita muun muassa selässä ja yläraajoissa. Vakutuuslautakunta toteaa, ettei selässä ole todettu tapaturmaisia löydöksiä. A:n vasemman ranteen oireiden on todettu liittyvän vuonna 2001 sattuneeseen värttinäluun alaosan murtumaan ja oikean olkapään oireiden on arvioitu liittyvän kiertäjäkalvosinoireyhtymään. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät yläraajojen kipuoireet tai muut laaja-alaiset tuki- ja liikuntaelimistön kipuoireet ole syy-yhteydessä tapaturmaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen                       
Sihteeri Ylönen                                   

Jäsenet:

Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov