Tapahtumatiedot

Asiakas ilmoitti vakuutusyhtiölle 12.10.2023 omakotitalossaan sattuneesta vuotovahingosta. Asiakas kertoi lämminvesivaraajan rikkoutuneen ja vettä tulleen todella paljon lämmönjakohuoneeseen, josta se kulkeutui myös sisätilojen lattioihin.

A Oy teki kohteessa vahinkokartoituksen 18.10.2023. Kartoituksesta laaditussa raportissa todetaan talon rakennusvuoden olevan 1981. Vuotaneen varaajan tyyppikilven mukaan myös varaaja on vuodelta 1981. Raportin mukaan vuoto oli ollut varaajan vaipassa, ja vettä oli valunut varaajan pohjasta. Varastossa on lattiakaivo, mutta se ei ollut imenyt vuotovesiä, jolloin vesi oli päässyt leviämään ympäröiviin tiloihin. Lattiassa oli kaadot kaivoa kohti. Varaston, makuuhuoneen, tuulikaapin, eteisen, keittiön ja kodinhoitohuoneen lattiarakennetta todettiin kastuneen yhteensä noin 24 neliömetrin alalta, ja seinärakenteiden alaosia kastuneen varastossa, makuuhuoneessa, tuulikaapissa, eteisessä, keittiössä ja kodinhoitohuoneessa.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 26.10.2023. Yhtiö totesi, että koska rakennus on rakennettu 1981, korvauspäätöksen teossa tarkastellaan kyseisen ajankohdan aikana voimassa olleita määräyksiä ja ohjeistuksia. Tilaan, jossa lämminvesivaraaja sijaitsee, on asennettu rakennusvaiheessa lattiakaivo, joten ohjeistukset ja määräykset, joita korvauspäätöksen teossa tarkastellaan, määrittyvät lattiakaivollisen tilan mukaan. Vesitiiveysvaatimus lattiakaivolliselle tilalle löytyy dokumenttina vuodelta 1965 lähtien. Niissä kosteissa tiloissa, jotka eivät ole märkätiloja, mutta joilta edellytetään vedenpitävyyttä, koskevat tilojen vedenpitävyyttä samat ohjeet kuin märkätiloissa. Vuonna 1976 ohjeistuksiin on tullut lisäyksenä vuonna 1979 rakennetuissa ja sen jälkeen käyttöön otetuissa rakennuksissa lämminvesivaraajatilojen osalta vaatimus, että vedenpitävyyden tulee ulottua myös seinille ylösnostoin. Koska varaajatilassa ei ole määräysten ja hyvän rakentamistavan ohjeiden mukaista vedeneristystä ylösnostoineen, on kyseessä asennusvirhe. Lisäksi yhtiö totesi, että asennusvirheen vuoksi kyseessä ei ole ennalta arvaamaton tapahtuma vaan pikemminkin odotettavissa oleva tapahtuma, joka aiheutuu jossain vaiheessa.  Rakentamisohjeistuksen osalta päätöksessä vedottiin RVV-käsikirjan (1965) kohtiin 23.8 Lattiakaivo ja 3.23 Varoventtiili sekä RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet -julkaisun (1976) kohtaan 2.3 Märkien huonetilojen rakenteet.

Uudelleenkäsittelypyynnössään 8.11.2023 asiakas totesi, viitaten vuoden 1976 rakentamismääräyksiin, että märkätila tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta joutuu käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiiksi ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä (esim. kylpyhuone, suihkuhuone, sauna). Samoin asiakas viittasi kohtaan 8.1.1.5, jonka mukaan teknisessä lattiakaivolla varustetussa tilassa vesilaitteet ja lämmön tuotto- ja siirtolaitteet sekä putkistot sijoitetaan lattiakaivoon nähden niin, että vuodon sattuessa vesi pääsee haittaa aiheuttamatta lattiakaivoon, lattia kallistetaan kaivoon päin ja lattiaan suositellaan tehtäväksi vedeneristys. Asiakas totesi, että teknisen tilan lattia oli eristetty muovimatolla ja että tämäkin on vain suositus rakentamishetkellä olevien määräysten mukaisesti.

Uudessa korvauspäätöksessään 15.11.2023 vakuutusyhtiö totesi kosteusvaurioiden johtuvan varastohuoneen rakenteellisista puutteellisuuksista. Vahingon korvattavuuden kannalta painoarvoa ei voida asettaa sille, onko lattiaan asennettu muovimatto, jos sitä ei ole nostettu ylös seinille. Jos muovimatto olisi ollut lattiassa rakentamismääräysten mukaisesti ylösnostoineen, ei vesi olisi päässyt tunkeutumaan seinän ja lattian rajasta rakenteisiin, kuten nyt on käynyt. Lisäksi varaajan ylivuotovedet tulisi rakennusmääräysten mukaan ohjata suoraan viemäriin. Jos tässä tapauksessa ylivuotovedet olisi ohjattu suoraan viemäriin, eivät varaajan ylivuotoputken kautta tulevat vedet olisi ohjautuneet lattiarakenteisiin. Aiemmassa päätöksessään vetoamiensa rakentamismääräysten ja -ohjeiden lisäksi yhtiö vetosi Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D1 (1976) kohtaan 3.2 8 Ylivuoto- ja tyhjennysputket.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon A Oy:n kartoitusraportissa vahingon laajuudesta todetun mukaisesti. Asiakas kertoo lämminvesivaraajan rikkoutuneen ja vettä tulleen todella paljon lämmönjakohuoneeseen ja kulkeutuneen sieltä ympäröiviin tiloihin. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen mukaan lämmönjakohuoneen lattiamatto olisi pitänyt olla ylösnostettu seinille, jotta vahinko korvattaisiin. Vuoden 1976 rakentamismääräysten mukaan kosteassa tilassa täytyy lattia eristää siten, että vesi ei pääse kulkeutumaan ympäröiviin tiloihin, mutta määräyksissä ei ole mainintaa, että lämmönjakohuone olisi kostea tila. Kyseisten määräysten mukaan lämmönjakohuoneessa pitää olla lattiakaivo, ja se on sinne aikoinaan määräysten mukaan asennettu, samoin kuin muovimatto lattiaan. Vakuutusyhtiön vetoamassa RIL 107 -ohjeessa ei kuitenkaan ole määrätty, että lattian vedeneristys pitää ylösnostaa, vaan pelkästään että lattian pitää olla vesitiivis, samoin kuin lattiakaivon. Nämä ehdot lämmönjakohuoneessa täyttyvät. Vuoden 1998 määräyksissä on asiaa tarkennettu aiemmassa uudelleenkäsittelypyynnössä esitetyllä tavalla. Asiakas katsoo korvauspäätöksessä tulkitun vuoden 1976 rakentamismääräyksiä väärin.

Lisäkirjelmässään asiakas toteaa vakuutusyhtiön määrittävän varastohuoneen märkätilaksi lattiakaivon perusteella. Rakentamisaikaiset rakentamismääräykset eivät kuitenkaan anna ymmärtää, että tila olisi luokiteltava märkätilaksi. Vuoden 1965 RVV-käsikirjan kohdassa 23.8 mainitaan, että usein tahdotaan varastojen lattiat viemäröidä kaiken varalta, vaikka lattiahuuhtelu tapahtuisi vain harvoin. Vuoden 1976 rakentamismääräykset jättävät tulkinnanvaraa, ja vakuutusyhtiö käyttää tätä hyväkseen tulkitsemalla useampia ohjeita, jotta välttyisi korvausvastuulta. Vuoden 1998 rakentamismääräysten osalta asiakas toteaa vielä, että kun niissä on vain suositeltu vedeneristystä tekniseen tilaan, on tästä pääteltävissä, etteivät määräykset aiemmin ole olleet tätä tiukemmat.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa korvauspäätökseen 15.11.2023 ja toteaa lisäksi, että koska lämminvesivaraajatilassa on lattiakaivo, tilassa varaudutaan siihen, että lattialta voidaan joutua poistamaan vettä. Kyseessä on silloin kohdassa 2.3 määritelty märkä huonetila lattian osalta. Määritelmän mukaan mär­kä huonetila ei tarkoita, että kyseessä pitää olla pesuhuone tai sauna, vaan ratkaisevaa on, että veden poistaminen lattialta on tarpeen. Kohdassa 1.2 kosteuden lähteinä mainitaan muun muassa vesivuodot. RIL 107 -julkaisu ottaa kantaa vesivuotoihin varautumiseen siten, että tilat, joissa vedenpoistaminen lattialta on tarpeen, varustetaan vedeneristeellä tai vedenpitävällä pinnoitteella. Ohjeessa on täydennetty vedenpitävyyden teknistä toteutusta siten, että vedenpitävyyden tulee ulottua vähintään 50 millimetriä lattiapinnan yläpuolelle ja kynnysten kohdalla vähintään 20 millimetriä korkeammalle lattiapinnasta.

Vastauksessaan asiakkaan lisäkirjelmässään esittämään yhtiö toteaa, että tilaa itsessään ei ole määritelty märkätilaksi. Lattiakaivon asentaminen lattiaan muuttaa huonetilan lattiarakenteen vedenpitävyysvaatimuksia. Vedenpitävän lattian eristysohjeita esitetään ainoastaan märkätiloja käsittelevissä teoksissa. Vaikka teos on nimetty märkätilan mukaan, se ei tee tilasta märkätilaa. Kyseessä on edelleen tila, jolla ei ole märkätilan rakennevaatimuksia muualla kuin lattiarakenteiden kohdalla. Rakentamisajankohtana vedenpitävän lattiarakenteen on tullut olla tiivis myös seinän ja lattianrajasta, eli kosteus ei saa siirtyä lattian kautta seinärakenteisiin. Tuon estämiseksi on voimassa ollut hyvän rakentamistavan ohje, jossa vedenpitävään lattiarakenteeseen tulee tehdä ylösnosto seinälle.

RVV-käsikirjan kohdan 23.8 osalta yhtiö toteaa, että kyseinen kohta liittyy ainoastaan viemäröinnin tarpeeseen ja lattiakaivon asennukseen. Sen mukaan lattiakaivo voidaan asentaa, vaikka lattiahuuhtelu tapahtuisi harvoin. Siinä ei kuitenkaan mainita, että lattiakaivon asennettuaan lattian voi jättää eristämättä. Eristäminen on määritelty toisaalla, eikä sitä voi jättää pois.

Rakentamismääräysten merkityksestä yhtiö toteaa, että rakentamista ohjaavat rakentamismääräykset ja niitä täydentävät hyvän rakentamistavan ohjeet. Määräyksissä ei voida esittää kaikkia eri rakentamisen tapoja, vaan ainoastaan tavoite rakentamiselle. Teokset yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jolla varmistetaan rakentamisen laatutaso siten, että asuminen on terveellistä, turvallista ja viihtyisää. Rakennusmääräyskokoelman osan C2 (1998) kohdan 8.1.1.5 ehdollisen tekstin yhtiö toteaa tarkoittavan, että jos tilassa on laitteita tai vesipisteitä, joista vettä voi päästä lattialle, tulee tilassa olla vedeneriste. RVV-käsikirjan yhtiö toteaa olevan ministeriön tuella laadittu määräyksiä täydentävä opas.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut vahingon syynä olevan rajoitusehdoissa mainitun rakennusvirheen; tarkemmin siitä, ovatko rakentamismääräykset ja -ohjeet edellyttäneet vuonna 1981 lattiakaivollisessa varaajatilan lattiassa olevan vedeneristys ylösnostoineen.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan asiassa tulevat sovellettavaksi sekä 1.1.2021 että 1.1.2022 voimaan tulleet kotivakuutusehdot.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, ehtokohdan 3.1 (Laaja Kotivakuutus) mukaan Laaja Kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan.

Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Kohdan 4.12 (Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
- kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta
- […].

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, ehtokohdan 5.1 (Vakuutusturvat ja niistä korvattavat) mukaan vakuutus korvaa vakuutetulle omaisuudelle äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen suoranaisen esinevahingon, joka voidaan yksilöidä yksittäiseksi tapahtumaksi.
Kohdan 5.1.5 (Vuoto) mukaan vakuutuksesta korvataan suoranainen esinevahinko, jonka on aiheuttanut neste-, kaasu- tai höyryvuoto, kun aine on virrannut äkillisesti, ennalta arvaamatta ja suoraan
- rakennukseen kiinteästi asennetuista putkistoista
- putkistoihin kiinteällä liitännällä liitetyistä käyttölaitteista, koneista, säiliöistä
[…]

Kohdan 5.3.6 (Virheellisyydet) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut omaisuudelle
a) suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
b) rakenne-, valmistus- tai aineviasta
c) perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
d) kun vesi on päässyt rakenteisiin sen takia, että lattiakaivo tai sen korokerengas tai märkätilan putkiläpivienti on vuotanut tai siksi, että vedeneristys on puutteellinen.

Suomen rakentamismääräyskokoelma C2, Veden ja kosteudeneristys, Määräykset, 1976 (RakMK C2 (1976))
2.2.3 Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.

Suomen rakentamismääräyskokoelma D1, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, 1976
3.2.8 Ylivuoto- ja tyhjennysputket
Vesisäiliöiden tms. ylivuoto- ja tyhjennysvedet viemäröidään vesilukollisten viemärikalusteiden kautta siten, että ko. ylivuoto- tai tyhjennysputki päättyy vähintään 20 mm vesilukon vedenpinnan yläpuolelle.
[…]
Lämmityslaitoksen paisuntasäiliön vesilukollinen ylivuotoputki saadaan yhdistää suoraan viemäriin.

Suomen rakentamismääräyskokoelma C2, Kosteus, Määräykset ja ohjeet, 1998
Määritelmiä
Märkätila
tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta joutuu tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiiksi ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä (esim. kylpyhuone, suihkuhuone, sauna).

8.1 Laitteistojen suunnitteluperiaatteet ja vesivuodon havaitseminen
8.1.1.5 (ohje)
Teknisessä lattiakaivolla varustetussa tilassa vesilaitteet ja lämmön tuotto- ja siirtolaitteet sekä putkistot sijoitetaan lattiakaivoon nähden niin, että vuodon sattuessa vesi pääsee haittaa aiheuttamatta lattiakaivoon. Lattia kallistetaan kaivoon päin ja lattiaan suositellaan tehtäväksi vedeneristys.

Rakennusten vesijohdot ja viemärit -julkaisu (RVV-käsikirja), 1965
23.8 Lattiakaivo
Lattiakaivon asentaminen edellyttää aina, että lattia tehdään vettä läpäisemättömästä materiaalista ja kaivoon päin viettäväksi. On erittäin tärkeätä, että kaivo liittyy vesieristykseen niin täydellisesti, ettei esiinny sellaista epätiiviyttä, jonka vuoksi vesi voisi joutua alempaan kerrokseen. Kaivossa täytyy täten olla kunnollinen laippa, johon lattian eristyskerros voidaan tiivistää. Kuva 209 esittää erään yleisesti käytetyn lattiakaivomallin. Lattiakaivot emaljoidaan tavallisesti sisäpuolelta, jotta niitä olisi helppo puhdistaa ja jotta ne käytössä eivät syöpyisi. Laippaa ei sen sijaan saa emaljoida, sillä emaljoidun laipan tiivistäminen eristyskerrokseen on vaikeata. Tällaisessa kaivossa tulee olla myös puhdistustulppa. Eräässä toisessa lattiakaivomallissa (kuva 210) vesilukko on sen muotoinen, että viemäriä voidaan puhdistaa vesilukon kautta, joten puhdistustulppaa ei tarvita. Tällainen lattiakaivo, joka ehdottomasti vaatii korokerenkaan, saadaan asentaa kylpyhuoneeseen ainoastaan silloin, kun lattiakaivo toimii vain kylpyammeen poistoviemärinä.

Lattiakaivoja asennetaan kaikkialle, missä on tarpeen puhdistaa lattia vedellä huuhdellen. Säännöllinen huuhtelu varmistaa, ettei vesilukko pääse kuivumaan. Usein tahdotaan varastojen lattiat viemäröidä kaiken varalta, vaikka lattiahuuhtelu tapahtuisikin vain harvoin. Tällöin on parasta tehdä varastoon vesilukoton lattiakaivo ja johtaa viemäri sellaisen kaivon kautta, jonka vesi uudistuu säännöllisesti.

Lattiakaivoja käytetään suurin määrin vastaanottamaan myös muista viemärikalusteista tulevia jätevesiä. Esim. kylpyhuoneen lattiakaivon kautta voidaan johtaa sekä ammeen että myös pesualtaan viemäri. Kylpyhuoneen lattiakaivo asennetaan mieluimmin ammeen ulkopuolelle. Muurattujen ammeiden yhteydessä tämä on aivan välttämätöntä. Sen sijaan etulevyä käytettäessä voidaan lattiakaivo asentaa puoliksi ammeen alle ja soikioammeen yhteydessä oleva kaivo voidaan asentaa jopa kokonaan ammeen alle.
[…]

RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, 1976
1.2 Kosteuden lähteet
[…]
Rakenteiden toimintaan voivat edellä lueteltujen lisäksi vaikuttaa muutkin kosteuden lähteet. Tarvittaessa on harkittava, onko näiden osalta ryhdyttävä rakenteiden suojaamiseksi erityisiin toimenpiteisiin. Kosteuslähteinä voivat tulla kysymykseen esim. vesivuodot ja muilta rakennusosilta valuva vesi.

2.3 Märkien huonetilojen rakenteet
Märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poisjohtamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100. Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. Maanvastaiset lattiat ks. 2.1. Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava veden­eristys. Vedeneristystä ei tarvita, jos rakenne on vedenpitävä.
[…]
2.96 Märkien huonetilojen rakenneyksityiskohtia
Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys on ulotettava siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnysten kohdalla on eristys nostettava vähintään 20 mm viereistä lattiapintaa ylemmäksi.
[…]

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta katsoo vakiintuneen käytäntönsä mukaisesti, että lämminvesivaraajan rikkoutumisesta aiheutunut vuotovahinko lähtökohtaisesti täyttää korvattavalle vakuutustapahtumalle vakuutusehdois­sa asetetut edellytykset. Varaajasta vuotaneen veden levittyä ympäröiviin huonetiloihin koskee riitainen kysymys omakotitalon rakentamiseen aikaan sovelletuissa rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa lattian veden­eristykselle asetettuja vaatimuksia.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että lattiakaivollisessa varastotilassa, jossa lämmin­vesivaraaja on sijainnut, lattia rinnastuu märkätilaan ja että sitä siten koskevat märkätilan vedeneristysvaatimukset. Tarkemmin kyse on lattian vedenpitävyydestä ja erityisesti vedeneristyksen ylösnostoista seinälle. Asiakas on kiistänyt kyseessä olevan märkätila, ja lisäksi hän on todennut, että määräyksissä ei ole määrätty, että lattian vedeneristys pitää ylösnostaa, vaan pelkästään lattian pitää olla vesitiivis samoin kuin lattiakaivon. Näiden ehtojen asiakas katsoo lämmönjakohuoneessa täyttyvän, koska lattiassa on ollut muovimatto, vaikkakin ilman ylösnostoja seinille.

Lautakunta toteaa, että koska kyse vuodon syyn osalta on äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vuotovahingosta, on näyttötaakka korvauksen epäämisestä lattiarakenteen puutteellisuuden perusteella tähän vetoavalla vakuutusyhtiöllä. Yhtiön viitattua vastineessaan aiempaan korvauspäätökseensä, jossa on vedottu myös siihen, ettei varaajan ylivuotovesiä ole ohjattu suoraan viemäriin, toteaa lautakunta A Oy:n raportista ilmenevän, että vuoto oli ollut varaajan vaipassa ja että vettä oli valunut varaajan pohjasta. Ylivuotovesien ohjaamiseen raportissa ei ole otettu kantaa. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole suoraan väittänyt, että mahdolliset lattialle ohjautuneet ylivuotovedet olisivat aiheuttaneet rakenteille vahinkoa. Lautakunta katsookin, ettei asiassa ole tarpeen ottaa kantaa ylivuotovesien ohjaamiseen, kun kyseisen kosteudenlähteen mahdollinen vaikutus vahingon laajuuteen on jäänyt tarkemmin selvittämättä.

Keskeinen kysymys vakuutusyhtiön vetoamien rakentamismääräysten ja -ohjeiden osalta koskee asiassa sitä, ovatko rakentamisaikaiset määräykset ja ohjeet edellyttäneet varaajatilan lattialta vedeneristystä ylösnostoineen. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että asiaa arvioitaessa merkitystä ei ole myöhemmillä rakentamismääräyksillä ja -ohjeilla, esimerkiksi rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1998) sisällöllä.

Yhtiö on vedonnut rakentamismääräyskokoelman osan C2 (1976) kohtaan 2.2.3, jonka mukaan kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. RIL 107 -julkaisussa vuodelta 1976 puolestaan todetaan, että märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Lisäksi yhtiö on vedonnut RVV-käsikirjan (1965) lattiakaivoa koskevaan kohtaan, jonka mukaan lattiakaivon asentaminen edellyttää aina, että lattia tehdään vettä läpäisemättömästä materiaalista ja kaivoon päin viettäväksi.

Yhtiön vetoamien määräysten ja ohjeiden osalta lautakunta katsoo, että suurin painoarvo asiassa on annettava rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvälle määräykselle. Lautakunta toteaa varastotilan, jossa lämminvesivaraaja sijaitsee, poikkeavan vedenkäytöstä rakenteille aiheutuvan kosteusrasituksen osalta siinä määrin merkittävästi kylpyhuoneesta ja pesutuvasta, ettei varastotilaa voida rinnastaa kyseisiin tiloihin. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei kyseessä ole RakMK C2 (1976):ssa tarkoitettu märkätila. RIL 107 -julkaisun osalta lautakunta puolestaan toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, jonka mukaan veden poisto tilan lattialta olisi tarpeen julkaisun kohdassa 2.3 mainitulla tavalla. Kyseessä ei siten myöskään RIL 107 -julkaisun perusteella ole märkä huonetila. Lisäksi lautakunta katsoo, että kohdan 2.3 perusteella ei muutoinkaan ole tehtävissä johtopäätöstä, että märän huonetilan tulkinta poikkeaisi siitä, mitä rakentamismääräyskokoelmassa on asiasta nimenomaisesti todettu.

Asiassa RVV-käsikirjaan vedotuilta osin lautakunta toteaa lattian vedeneristyksestä mainittavan kohdassa 23.8, että lattiakaivon asentaminen edellyttää aina, että lattia tehdään vettä läpäisemättömästä materiaalista ja kaivoon päin viettäväksi; että on erittäin tärkeätä, että kaivo liittyy vesieristykseen niin täydellisesti, ettei esiinny sellaista epätiiviyttä, jonka vuoksi vesi voisi joutua alempaan kerrokseen ja että kaivossa täytyy täten olla kunnollinen laip­pa, johon lattian eristyskerros voidaan tiivistää. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kyseisessä kohdassa verrattain tarkoin ohjeistetaan lattiakaivon asentamista, mutta siinä ei tuoda esille vedeneristyksen ylösnostoon liittyviä vaatimuksia tai ohjeita. Huomioiden edellä rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvän märkiä huonetiloja koskevan määräyksen tulkinnasta todettu lautakunta katsoo, ettei pelkästään RVV-käsikirjan kohdan 23.8 perusteella ole tehtävissä johtopäätöstä lattiarakenteen sellaisesta virheellisyydestä, että kyse olisi vakuutuksen rajoitusehdoissa tarkoitetusta rakennusvirheestä.

Märkätilaa koskevan tulkinnan osalta lautakunta toteaa lisäksi varastotilan muodostavan yhden huonetilan, eikä tilan lattian voida tässä katsoa muodostavan muusta huonetilasta erillistä tilaa arvioitaessa rakentamismääräysten ja -ohjeiden soveltamista, kuten vakuutusyhtiö on esittänyt.

Edellä kerrotuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo kyseessä olevan vakuutuksesta korvattava vuotovahinko.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö selvittää rakenteiden korjauskulujen määrän ja maksaa asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen laillisine korkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Koskinen
Pynnönen Andersson
Ståhlberg
Yrttiaho