Tapahtumatiedot
H Oy:n kuorma-auton alustalle rakennetun tiemerkintäauton merkintämassan ruiskutukseen käytettävä laitteisto vaurioitui törmäysvahingossa 24.9.2023. Auto oli otettu käyttöön 3.6.2019. Merkintälaitteiston valmistanut yritys oli lopettanut toimintansa eikä varaosia ollut saatavissa. Kilpailevan valmistajan edustajan T Oy:n 2.10.2023 päivätyn korjaustarjouksen mukaan laitteiston korjauskustannukset olivat 597 000 euroa ja uuden laitteiston hinta 800 000 euroa. T Oy:n mukaan korjauskustannuksia nostivat sen edellyttämät mittavat muutostyöt.
Vakuutusyhtiön tekninen asiantuntija arvioi 1.3.2024 päivätyssä lausunnossaan korjauskustannuksiksi 210 000 euroa ilman muutostöitä. Keskuskauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja oli arvioinut 21.12.2023 päivätyssä lausunnossaan korjauskustannuksiksi 429 000 euroa. Auton vahinkoa edeltäneeksi käyväksi arvoksi tavarantarkastaja arvioi 400 000 euroa ja vahingon jälkeiseksi arvoksi 120 000 euroa. Vahingon määräksi jäi lausunnon mukaan 280 000 euroa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti 22.2.2024 H Oy:lle korvaavansa auton korjauskustannuksia viimeksi mainittuun määrään saakka vakuutuksen omavastuuosuudella vähennettynä. Korvauspäätöksessä 18.4.2024 vakuutusyhtiö toisti vahingon 280 000 euron enimmäiskorvausmäärästä lausumansa vedoten HTT tavarantarkastajan laskelmaan. H Oy:n toimittamasta S Oy:n arviosta auton 55 000 euron arvoksi vakuutusyhtiö totesi, ettei arviota ollut perusteltu eikä sen antaja ollut nähnyt autoa.
Vakuutusyhtiön mukaan suoranaisen esinevahingon korjauskustannukset olivat jääneet epäselviksi. Vahingon määrää ei ollut pystytty selvittämään myöskään tavarantarkastuksessa. Laitteiston korjaamiseksi oli tehtävä mittavia muutos- ja parannustöitä eikä T Oy:ltä ollut saatu erittelyä muutostöiden osuudesta. Vakuutuksesta korvattiin vain vahingossa vaurioituneita osia ja laitteita vahinkoa edeltäneeseen tasoon. Vakuutusyhtiön mielestä kustannuksia muutostöistä, jotka tehtiin sellaisille laitteiston osille, jotka eivät olleet suoranaisen esinevahingon kohteena, ei vakuutusehtojen mukaan voitu korvata. Vahingon määrän selvittämiseksi H Oy:n tuli toimittaa yksityiskohtainen erittely korjaustöistä, työvaiheista ja kustannuksista.
Asiakkaan valitus
H Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa vakuutuskorvauksena ensisijaisesti tiemerkintäajoneuvon täysimääräiset korjauskustannukset tai toissijaisesti korottaa maksettavan korvauksen määrää. Korvaukselle on maksettava lain mukainen viivästyskorko.
Perusteluinaan H Oy on lausunut, että auto oli otettu testausten ja muokkausten jälkeen vasta 1.7.2021 työkäyttöön, jossa se oli ollut ennen vahinkoa yhteensä 11 kuukautta. Auton hankintahinta oli ollut 1 274 392 euroa. HTT tavarantarkastaja on pitänyt auton uushankintahintana 950 000 euroa sen perusteella, että T Oy oli ilmoittanut oman laitteistonsa uushankintahinnaksi 800 000 euroa. Kantaansa perustelematta tavarantarkastaja oli arvioinut auton alustan hinnaksi 150 000 euroa. H Oy ei tiedä, miksi tavarantarkastaja ei huomioinut auton todellista hankintahintaa.
Tavarantarkastuskertomuksessa auton käypä arvo oli laskettu käyttäen vuotuisena arvonalennuksena 20 prosenttia ja saatu käyväksi arvoksi 389 120 euroa. Vaihtoehtoisessa laskelmassa ensimmäisen vuoden arvonalennuksena on käytetty 25 prosenttia ja sen jälkeen 15 prosenttia vuodessa, jolloin käyväksi arvoksi on saatu 437 564 euroa. Käypää arvoa korottavaksi katsottiin auton ikään nähden alhainen ajomäärä ja alentavaksi laitteiston valmistajan konkurssi.
H Oy on vedonnut vakuutusyhtiön näyttövelvollisuuteen vakuutusehtojen rajoitusten soveltuvuudesta. Rajoitusehtoja on tulkittava suppeasti sanamuodon mukaan. H Oy pitää vakuutusyhtiön päätöstä virheellisenä siltä osin kuin siinä todetaan, ettei korjauskustannuksia korvata auton vahinkoa edeltäneen ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen ylittävältä osalta.
H Oy:n mukaan vakuutusehtojen kohdan 5.1 pääsääntö on korvata esinevahinko. Esinevahinkoa ei ole vakuutusehdoissa määritelty. Esinevahingolla tarkoitetaan vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esineen korjauskustannuksia ja muita kuluja. Vahingonkorvauslain määritelmää on pidettävä yleisenä esinevahingon määritelmänä, jota myös vakuutusehdoissa on tarkoitettu. Siten kaikki muut vakuutusyhtiön korvausvastuuta esinevahingon täydestä korvaamisesta rajoittavat vakuutusehdot, ovat H Oy:n mielestä rajoitusehtoja, joita on tulkittava suppeasti.
Rajoitusehdon 5.4 mukaan vahingon määrä on esineen korjauskustannukset, jos kohteen korjaaminen on ehtojen mukaan kannattavaa. Vahingoittuneen ajoneuvon korjaaminen ei ole ehdon mukaan kannattavaa, jos korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävän ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen. Käypä arvo on määritelty kohdassa 5.5.3 käteishinnaksi, jolla ajoneuvo on ollut myytävissä tarkasteltavana ajankohtana. Tämä arvo toimii myös maksettavan korvauksen ylärajana. Rajoitusehtoa 5.4 ei voi soveltaa ilman ehdon 5.5.3 soveltamista, ja ehdon 5.5.3 soveltaminen saa merkitystä yksinomaan rajoitettaessa vakuutuksesta maksettavan korvauksen määrää esinevahingon täydestä korvaamisesta. Ehdot muodostavat yhden kokonaisuuden, ja kohtaa 5.5.3 on pidettävä rajoitusehtona. Vakuutusyhtiöllä on tällöin näyttötaakka ajoneuvon käyvästä arvosta ennen ja jälkeen vahinkotapahtuman.
H Oy:n tiemerkintäauton laitteisto oli erilainen kuin T Oy:n edustama laitteisto, jonka hintaa on käytetty tavarantarkastuskertomuksessa perusteettomasti laskennan pohjana. Autoja ei voitu pitää tavarantarkastajan katsomin tavoin täysin vertailukelpoisina. H Oy:n auton todellinen uushankintahinta oli 324 392 euroa tavarantarkastajan käyttämää hintaa korkeampi, joten arvio vahingon määrästä oli olennaisesti virheellinen. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut, miksi todellisesta uushankintahinnasta oli poikettu, joten hintana tuli pitää H Oy:n ilmoittamaa todellista 1 274 392 euron hintaa.
Tavarantarkastajan arvonaleneman laskukaavat eivät H Oy:n mielestä myöskään ole perusteltuja. On epäselvää, mihin vuosittaiset prosentit perustuvat. Perustelematonta laskentakaavaa, jota ei ole kytketty vakuutusehtojen mukaiseen ajoneuvosta tosiasiallisesti saatavissa olleeseen käteishintaan, ei voida soveltaa. Kaava ei uskottavasti osoittanut autosta saatavissa ollutta todellista käteishintaa. On mahdollista, ettei autolle ylipäätään voida määrittää käypää arvoa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että vakuutusyhtiöllä olisi oikeus noudattaa muuta kuin vakuutusehdoissa sovittua tapaa määrittää käypä arvo. Sen sijaan seurauksena on, ettei rajoitusehtoa voida lainkaan soveltaa.
Tavarantarkastaja ei ole ottanut huomioon, että autoa on alettu käyttää työhön vasta kaksi vuotta ensirekisteröinnin jälkeen. Auton poikkeuksellisen vähäiset ajokilometrit osoittavat, että autoa oli ensin testattu ja muokattu työkäytön sijaan. Siten arvonalenemana on ensimmäisen kahden vuoden ajalta käytettävä tavanomaista alempia prosenttilukuja. H Oy on vedonnut vastaavan tyyppisten ajoneuvojen Ruotsin markkinajohtaja R Ab:n käytäntöön 10 prosentin vuotuisesta arvonalenemasta R Ab:n ostaessa käytettyjä ajoneuvoja. Niitä ei ostettu tappiolla, vaan edelleen myyntihinta oli luonnollisesti korkeampi. Jos hinnan laskennallinen määrittely katsotaan ylipäätään mahdolliseksi, on uskottavin näyttö vuotuisen arvonaleneman määrästä enintään 10 prosenttia. Perusteltu alenema on vielä pienempi auton tosiasiallinen käyttöönottoaika huomioiden.
Vakuutuskorvauksena tulee maksaa ajoneuvon korjauskustannukset vakuutusehtojen kohdasta 5.1 ilmenevän pääsäännön mukaan, ellei rajoitusehdoista muuta johdu. Rajoitusehtojen soveltaminen edellyttää, että ajoneuvolle on määritettävissä käypä arvo vakuutusehtojen tarkoittamin tavoin. Tässä tapauksessa käypää arvoa ei voida kuitenkaan määrittää, koska vakuutusyhtiö ei ole esittänyt uskottavaa selvitystä siitä, mitä ajoneuvosta olisi todellisuudessa maksettu ennen vahinkoa tai vahingon jälkeen. Vakuutusyhtiön vetoamat käyvän arvon määrät ovat perustelemattomia arvioita todellisten vakuutusehtojen edellyttämien hintojen sijaan. Näin ollen rajoitusehto tulee jättää kokonaan soveltamatta.
Mikäli lautakunta katsoo teoreettisen prosenttiperusteisen arvonaleneman käytön sallituksi käypää arvoa määritettäessä, on auton perusteltu vuotuinen arvonalenema ollut ensimmäiseltä kahdelta vuodelta enintään 10 prosenttia ja sen jälkeen 10 prosenttia. Auton heinäkuun 2019 uushankintahinta 1 274 392 euroa huomioon ottaen arvonalenema on koskenut noin neljän vuoden aikaa, ja käypä arvo vahingon ajankohtana on siten ollut vähintään 836 129 euroa (1 274 392 x 90% x 90% x 90% x 90%).
Auton 120 000 euron jäännösarvoa ei ole tavarantarkastuskertomuksessa mitenkään perusteltu. Sen sijaan S Oy, joka on Suomen suurin ja pohjoismaiden suurimpia käytettyjen kuorma-autojen ja raskaan kaluston lisätarvikkeiden myyjiä, on 14.2.2024 arvioinut auton arvoksi vahingon jälkeen 55 000 euroa. Ei ole perustetta pitää tavarantarkastajan arvioita uskottavampana kuin alan merkittävän kauppiaan arvioita. Siten vahinkoa edeltäneen ja sen jälkeisen käyvän arvon erotus on vähintään 781 129 euroa. Koska erotus on 597 000 euron korjauskustannuksia suurempi, vakuutuskorvauksena on suoritettava koko korjauskustannusten määrä. Joka tapauksessa auton käypä arvo ennen vahinkotapahtumaa on ollut olennaisesti korkeampi kuin vakuutusyhtiön hyväksymä 400 000 euroa ja arvo vahinkotapahtuman jälkeen olennaisesti alempi kuin 120 000 euroa.
H Oy on lisäkirjelmässään 29.5.2024 toistanut vakuutusehtojen soveltamisesta lausumansa seikat sekä sen, että auton laitteisto poikkesi T Oy:n edustaman valmistajan laitteistosta, joten auton uushankintahintana on käytettävä H Oy:n ilmoittamaa hintaa. H Oy:n mielestä väite merkintälaitteiston valmistajan konkurssin vaikutuksesta auton käypään arvoon on harhaanjohtava. Huoltoon tarvittavia osia oli saatavissa. Nyt ei ole kyse tavanomaisesta huollosta ja korjauksesta, vaan vahingossa oli vaurioitunut huono-onnisesti tiemerkintäprintterin sydän.
H Oy:n mielestä sen arvonalenemasta esittämä alalla toimivan yrityksen soveltama laskukaava vastaa vähintään jossain määrin alan käytäntöä. Vakuutusyhtiö ei puolestaan ole esittänyt väitteidensä tueksi näyttöä suuremmasta alennuksesta. Myöskään väite tason parannuksesta ei perustu vakuutusehtoihin. H Oy on vedonnut oikeuskirjallisuuteen (Ståhlberg - Karhu: Suomen vahingonkorvausoikeus 2020, s. 498), jonka mukaan: "Sanotunlaista vähennystä ei kuitenkaan voida tehdä aina. Jos esimerkiksi vanhan koneen osa korvataan uudella, ei omistaja hyödy siitä, että koneen kuluttua loppuun siinä on jokin vähemmän kulunut osa. Koko koneen arvo menetetään samaan aikaan kuin siinäkin tapauksessa, että osaa ei olisi uusittu." Korjauksella tiemerkintäauto palautetaan käyttökuntoon. H Oy ei saa mitään hyötyä, joka tulisi huomioida korvauksessa.
S Oy:n auton vahingon jälkeisestä arvosta antaman lausunnon osalta H Oy on katsonut alalla toimivan yrityksen antaman tarjouksen olevan luotettavampi selvitys kuin tavarantarkastajan perustelematon arvio. H Oy on huomauttanut, että tavarantarkastuskertomus on siinä esitettyjen eri arvojen osalta ristiriitainen. Laskelmissa koko auton käypä arvo laski käyttöönotosta vahinkohetkeen huomattavasti, 950 000 eurosta 400 000 euroon eli 42 prosenttiin sovelletusta uushankintahinnasta, kun taas alustan käypä arvo oli korkea arvioituun uushankintahintaan nähden 150 000 eurosta 120 000 euroon eli 80 prosenttia.
Tavarantarkastajan soveltamat vähennysprosentit vastasivat elinkeinotuloverolain kirjanpidollisia poistoprosentteja, joilla voidaan laskea ja määrittää investoinnin kirjanpidollista jäännösarvoa, mutta ei sen käypää arvoa. Tavarantarkastaja puhui lausunnossaan nimenomaan jäännösarvosta, kun vakuutusehtojen perusteella on arvioitava käypää arvoa. Käypä arvo saadaan alalla toimivien yritysten myyntihintojen kautta, ei laskemalla jäännösarvoa kirjanpidollisilla poistoprosenteilla. Ellei S Oy:n arviota pidettäisi riittävänä näyttönä, alustan käypä arvo vahingon jälkeen tulee laskea samoilla kirjanpidollisilla poistoprosenteilla kuin tavarantarkastaja oli virheellisesti soveltanut koko auton käyvän arvon määrittelyyn. Siten alustan käypä arvo on enintään 61 440 euroa (150.000 eur *0,8*0,8*0,8*0,8).
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt H Oy:n vaatimukset ja pitää korvausratkaisuaan vakuutussopimuksen mukaisena.
Kaskovakuutuksesta maksetaan korvauksia vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukaan. Vakuutussopimuslain ja yleisten sopimusehtojen mukaan näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä ja vaurioiden syy-yhteydestä korvattavaan vahinkotapahtumaan on korvausta hakevalla. Esinevakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko, jolla tarkoitetaan ehtojen mukaan sitä, että vakuutuksen kohde vaurioituu, tuhoutuu tai häviää. Vahingon määrä on vakuutuksen kohteen korjauskustannukset, jos vakuutuksen kohteen korjaaminen on vakuutusehtojen mukaisesti kannattavaa. Ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävän ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen. Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus.
Vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein. Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.
Toisin kuin H Oy on esittänyt, vahingon määrää koskevat vakuutusehdot eivät ole vakuutustapahtuman korvaamista rajoittavia määräyksiä vaan koskevat korvattavan vahingon määrän laskemista ja määrittämistä. Vahingoittuneen tai tuhoutuneen omaisuuden arvon määrittämisen osalta vallitsee sopimusvapaus. Vakuutuskorvaus ei välttämättä ole samansuuruinen kuin vahingonkorvaus samasta vahingosta vahingonkorvauslain mukaan. Vakuutuskorvaus maksetaan vakuutussopimuksen määräämässä laajuudessa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että vakuutetulla on näyttötaakka vahingon määrästä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa auton vahinkohetken käyvän arvon ja vahingon jälkeisen niin sanotun jäännösarvon suuruutta.
Vakuutusyhtiö on vedonnut keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan tarkastuskertomukseen esinevahingon määrästä ja auton käyvästä arvosta. Sen perusteella esinevahingon määräksi on muodostunut 280 000 euroa. Tavarantarkastajan käyttämät arvonalennuksen vuosittaiset prosentit ovat perustuneet alalla yleisesti käytettyihin vuotuisiin arvonalenemaprosentteihin. On yleisesti tunnettua, että ajoneuvon arvo laskee voimakkaasti sen käyttöönoton jälkeen, minkä jälkeen arvonlasku tasoittuu ajoneuvon ikääntyessä. Pelkästään käyttöaste tai kilometrit eivät vaikuta käyttöönoton jälkeiseen arvonalenemaan, joten ei ole uskottavaa, että auton arvo ei käyttöönoton jälkeen lainkaan laskisi. Näin ollen ikään ja käyttöön perustuvat vähennykset on ollut perusteltua tehdä käyttöönotosta alkaen.
Auton arvoa alentavana tekijäksi on arvioitu merkintälaitteiston valmistajan toiminnan loppuminen, minkä johdosta tiemerkintälaitteiston huolto ja korjaus ovat huomattavasti vaikeutuneet. Valmistajan konkurssin vuoksi varaosia, laitteen piirustuksia ja korjausohjeita ei ole saatavissa, mikä laskee merkittävästi auton arvoa jälleenmyyntimarkkinoilla. Laite, jota ei käytännössä voi korjata, ei yleisen elämänkokemuksen mukaan ole haluttu kohde, ja se näkyy voimakkaasti koko auton vakuutusehtojen tarkoittamassa käyvässä arvossa. Arvon muodostumisessa merkittävä tekijä on alustan arvo. Ajomäärä on ollut vähäinen, jolloin alustan osuus koko auton arvosta on merkittävä.
H Oy oli ilmoittanut auton uushankintahinnaksi 3.6.2019 vakuutusta tehtäessä 720 000 euroa, joten nyt ilmoitettu uushankintahinta poikkeaa siitä merkittävästi. Hankintahinnalla ei kuitenkaan ole suoraa merkitystä arvioitaessa vahinkohetken käypää arvoa ja vakuutuksesta maksettavaa korvausta. Tavarantarkastajan mukaan vastaavia tiemerkintäautoja ei ollut markkinoilla käytettynä, joten hintavertailu ei ole ollut mahdollista. Auton päivänarvo voidaan laskea vuotuisen arvonalennuksen perustella uushankintahinnasta. Tarkastuskertomuksessa on käytetty uushankintahintana T Oy:n ilmoittamaa 800 000 euroa lisättynä alustan 150 000 euron hinnalla, jolloin auton uushankintahinta olisi nyt noin 950 000 euroa. T Oy:n ilmoittaman uushankintahinnan käyttäminen on perusteltua. Jos uushankintahintana käytettäisiin ajoneuvosta aikanaan maksettua hintaa, voisi syntyä tilanne, jossa käytetyn ajoneuvon laskennallinen arvo olisi uuden ajoneuvon arvoa suurempi. Käytetystä autosta ei ole vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla yleisesti saatavissa samaa hintaa kuin uudesta laitteesta.
Siltä osin kuin H Oy on vedonnut S Oy:n edustajan arvioon auton 55 000 euron arvosta vakuutusyhtiö on toistanut kantansa arvion perustelemattomuudesta. S Oy:n edustaja oli erikseen ilmoittanut, ettei arvio ollut sitova. Jäännösarvosta valtaosan muodosti alustan arvo. Kuorma-auto ei vaurioitunut törmäyksessä, joten ei ole uskottavaa, että uushankintahinnaltaan noin 150 000 euron alustan arvo laskisi näin merkittävästi. H Oy:n esittämillä 10 prosentin vuotuisilla arvonalennuksilla alustan arvoksi jäi yli 120 000 euroa.
H Oy:n esittämä 10 prosentin arvonalennus ei ole alalla yleisesti käytetty. R Ab:n dokumentti oli tarkoitettu sisäiseen käyttöön antamaan yleisiä suuntaviivoja, jolloin tosiasiallisia vähennysprosentteja ei tiedetä. Dokumentin perusteella yli neljä vuotta vanhan ajoneuvon ikävähennys olisi 40 prosentin luokkaa 10 prosentin sijaan. Jälleenmyyntitarkoituksessa ostettavien ajoneuvojen osalta hinnan määräytymisen taustalla voi olla myös muita kaupallisia syitä. Tiemerkintälaitteilla ei ole toimivia jälleenmyyntimarkkinoita ja toimijoita on koko Euroopan tasolla vain muutamia.
Vakuutuksesta korvataan ajoneuvon välttämättömät ja tarpeelliset korjauskustannukset. Ajoneuvo pitää korjata sen ikä ja kunto huomioiden tarkoituksenmukaisia korjausmenetelmiä ja osia sekä asianmukaista korjaustapaa käyttäen niin, etteivät kustannukset tarpeettomasti lisäänny. Jos ajoneuvon kunto paranee olennaisesti uusia osien vaihtamisen takia, korvataan korjauskustannuksista vain se osa, joka vastaa ajoneuvon saattamista vahinkoa edeltäneeseen kuntoon.
Tavarantarkastajan lausunnon mukaan ajoneuvon arvo vahinkohetkellä on ollut noin puolet uuden vastaavan arvosta. T Oy:n arvioimat korjauskustannukset olivat korkeat, koska tiemerkintälaitteisto oli toisen valmistajan tekemä eikä siitä ollut saatavissa piirustuksia tai työselosteita. Auto on rakennettava osin kokonaan uudelleen. Muutostöiden johdosta sen kunto paranisi olennaisesti eivätkä kustannukset sen vuoksi voi tulla korvattaviksi.
H Oy:llä on velvollisuus esittää selvitys siitä, mitä ajoneuvosta olisi todellisuudessa maksettu ennen vahinkoa ja vahingon jälkeen. Vakuutusyhtiö oli maksanut korvauksen ulkopuolisen asiantuntijan arvion mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 30.5.2024, että uusien osien vaihtaminen johti tasonparannukseen kyseisten osien huollontarpeen siirtymisenä tulevaisuuteen ja hyödyttää siten H Oy:tä. Auton laitteiston ja alustan käyttöiät olivat erilaiset. Tavarantarkastaja oli huomioinut alustan osalta kyseisen automerkin markkinahinnat. H Oy:n suora laskentatapa auton kaikkien osien kohdalla ei ole perusteltu, vaan auton alustan merkintälaitteistoa pienempi arvonalenema on oikein arvioitu. Merkintälaitteiston käyttöikää ei voida ennustaa, kun sen korjaaminen ei ole mahdollista.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse vakuutuksenottajan törmäysvahingossa 24.9.2023 vaurioituneen tiemerkintäauton vakuutuskorvauksen määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
H Oy:n tiemerkintäautolle otettuun kaskovakuutukseen sovellettavien 1.1.2023 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 2.1, Kaikki ajoneuvot, alakohdan 1 mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuskirjassa tai vakuutusluettelossa yksilöity ajoneuvo. Alakohdan 2 mukaan vakuutuksen kohteeseen kuuluvat myös ohjehintaan sisältyvät vakiovarusteet sekä vakuutuksenottajan omistamat tai osamaksulla ostamat ajoneuvoon kiinteästi asennetut ja ajoneuvon käyttöön olennaisesti liittyvät tavanomaiset lisälaitteet, lisävarusteet ja päällirakenteet.
Vakuutusehtojen kohdan 3 mukaan vakuutus korvaa suoranaiset esinevahingot näiden ehtojen mukaisesti. Kohdan 3.1, Kolarointivakuutus (Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
3. kuorma-auton äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta kaatumisesta kuormaa lastattaessa tai purettaessa.
Vakuutusehtojen kohdan 5, Korvaussäännökset, alakohdan 5.1, Korvattavat vahingot, mukaan esinevakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko. Esinevahingolla tarkoitetaan sitä, että vakuutuksen kohde vaurioituu, tuhoutuu tai häviää.
Alakohdan 5.2, Korvausrajoitukset, mukaan esinevakuutuksesta ei korvata
1. ajoneuvon arvon alennusta
2. ajoneuvon korjauksen yhteydessä tehtyjä muutos- tai parannustöitä
3. ajoneuvon puutteellisen tai epäonnistuneen korjauksen uusimisesta tai parantamisesta johtuvia kustannuksia
4. ajoneuvon käyttöhyödyn menetystä (seisonta-ajan korvausta) tai sijaisauton vuokrauskustannuksia
5. käyttämisestä johtuvaa normaalia kulumista ja ajoneuvolla ajettujen lisäkilometrien aiheuttamaa arvon alennusta sen luvattoman tai väitetyn luvattoman käytön aikana
6. polttoaineen menetystä
7. vahinkoasian selvittelystä ja hoitamisesta aiheutuvia kustannuksia, kuten puhelin- tai matkakuluja
8. ansionmenetystä.
Alakohdan 5.4, Vahingon määrä, mukaan vahingon määrä on vakuutuksen kohteen korjauskustannukset, jos vakuutuksen kohteen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa. Henkilö-, paketti- ja matkailuautojen, moottoripyörien, kevyiden ja matkailuperävaunujen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon käyvästä arvosta vakuutustapahtuman sattumispäivänä.
Muiden ajoneuvojen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävän ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen.
Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus. Jos vakuutukseen sisältyy lunastusetuvakuutus, luetaan edellä mainittuun vahingon määrään mukaan lunastusedun osuus. Vahingon määrää laskettaessa mukaan ei lueta vakuutuksen kohteeseen kuulumattomien varusteiden, laitteiden, rakenteiden ja osien sekä kohdassa 5.5.4 mainittujen erikseen korvattavien varusteiden vaikutusta ajoneuvon käypään arvoon ja/tai korjauskustannusten määrään.
Alakohdan 5.5, Vakuutuksen kohteen korjaaminen ja lunastaminen, kaikkia vakuutusmuotoja koskevan kohdan 5.5.1 mukaan vakuutuksesta korvataan ajoneuvon välttämättömät ja tarpeelliset korjauskustannukset. Ajoneuvo pitää korjata sen ikä ja kunto huomioiden tarkoituksenmukaisia korjausmenetelmiä ja osia sekä asianmukaista korjaustapaa käyttäen siten, etteivät kustannukset tarpeettomasti lisäänny. Jos kuluneiden tai syöpyneiden osien tilalle vaihdetaan uusia osia ja ajoneuvon kunto paranee olennaisesti tämän vuoksi, korvataan korjauskustannuksista vain se osa, joka vastaa ajoneuvon saattamista vahinkoa edeltäneeseen kuntoon.
Paranemisesta on kysymys, jos esimerkiksi vaurioituneissa tai anastetuissa renkaissa on kulutuspintaa jäljellä puolet tai vähemmän ja niiden tilalle vaihdetaan uudet renkaat.
Vakuutusyhtiöllä on oikeus määrätä korjaamo tai hankintapaikka. Vakuutusyhtiö ei toimi työntilaajana, eikä vastaa tehdyn työn tai osan laadusta.
Alakohdan 5.5.3, Käypä arvo, mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein (katso kohta 5.4). Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.
Alakohdan 5.5.5, Korvauksen maksaminen, mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa
1. maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaisesti tai maksamalla arvioidun ja sovitun korjauskustannusten määrän
2. maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen
3. lunastamalla vakuutuksen kohteen käyvästä arvosta
4. lunastamalla vakuutuksen kohteen Lunastusedun mukaisesta arvosta tai
5. hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon tai sen osan. Vakuutusyhtiöllä ei kuitenkaan ole velvollisuutta hankkia tilalle vastaavaa omaisuutta.
Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvaus maksetaan yllä olevan luettelon kohdan 2 mukaisesti. Korvauksesta vähennetään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu.
Vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 10.1, Korvauksen hakijan velvollisuudet (69 § ja 72 §), mukaan korvauksen hakijan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava [vakuutusyhtiölle] tai sen edustajalle vahingosta tarkastus- ja muita toimenpiteitä varten. Korvauksen hakijan on annettava [vakuutusyhtiölle] sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen [vakuutusyhtiön] vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko sattunut vakuutustapahtuma, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava.
Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan ne selvitykset, jotka ovat parhaiten hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös [vakuutusyhtiön] mahdollisuudet hankkia selvitystä. [Vakuutusyhtiö] ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset. [...]
Asian arviointi
Asiassa on kyse vapaaehtoiseen vakuutukseen perustuvasta korvausvaatimuksesta, jolloin oikeus vakuutuskorvauksen saamiseen määräytyy vakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaisesti. Velvollisuus esittää selvitys korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta ja vahingon määrästä kuuluu korvauksen hakijalle.
Lautakunta toteaa H Oy:n esittämien väitteiden johdosta, että vakuutussopimusten nimenomaisina vastuunrajoitusehtoina pidetään vakiintuneesti vakuutusehtojen määräyksiä korvauspiirin ulkopuolelle suljettavista vahinkotapahtumista. Vakiintuneen vakuutussopimusten tulkintaperiaatteen mukaan rajoitusehtoja tulkitaan suppeasti niiden sanamuodon mukaan. Suppea tulkinta ei kuitenkaan merkitse sitä, että rajoitusehdolle voitaisiin antaa sen sanamuodosta poikkeava sisältö.
Vakuutusehtojen kohdissa 5.4 ja 5.5.5 on määrätty, että vahingon määränä pidetään vakuutuksen kohteen korjauskustannuksia, mikäli korjaaminen on vakuutusehtojen mukaisesti kannattavaa. Nyt kysymyksessä olevan kaltaisten ajoneuvojen osalta korjaamista ei ole määritelty kannattavaksi, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltäneen ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö voi täyttää korvausvelvollisuutensa maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaisesti tai maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen.
Lautakunta pitää vakuutusehtojen sanamuotoa tältä osin selvänä. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei H Oy:n vakuutuksen rajoitusehtojen tulkinnasta esittämillä seikoilla ole käsiteltävässä asiassa merkitystä.
H Oy on ensisijaisesti vaatinut T Oy:n 2.10.2023 antaman korjaustarjouksen mukaisten tiemerkintäauton 597 000 euron korjauskustannusten korvaamista. Edellä mainittujen vakuutusehtojen kohtien 5.4 ja 5.5.5 mukaan vakuutuksesta korvataan korjauskustannuksina enintään tiemerkintäauton välittömästi ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sen vahingon jälkeisen käyvän arvon erotusta vastaava summa. H Oy ja vakuutusyhtiö ovat eri mieltä siitä, miten tiemerkintäauton käypä arvo on arvioitava.
Vakuutuskorvauksen laskennassa käytettävä käypä arvo on määritelty vakuutusehtojen kohdassa 5.5.3, jonka mukaan käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan. Vakuutusehdon sanamuodon mukaan käyvällä arvolla ei siten tarkoiteta erilaisia markkinoilla esitettyjä hintatarjouksia vaan ensisijaisesti todellisiin toteutuneisiin kauppoihin perustuvaa ajankohdan vallitsevaa kauppahintatasoa.
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella vakuutusyhtiö on perustanut korvausratkaisunsa korjauskustannusten 280 000 euron enimmäiskorvausmäärästä ensisijaisesti Keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan 21.12.2023 päivättyyn lausuntoon. Tavarantarkastaja on tapauksen osapuoliin nähden ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija. Lautakunta on noudattamassaan ratkaisukäytännössä, kuten ratkaisusuosituksessaan FINE-026531 (2021) katsonut, että tavarantarkastajan lausunnolle voidaan antaa asiassa tehtävien johtopäätösten perusteena erityinen painoarvo, ellei todennäköisiä tavarantarkastajan lausuntoa vastaan puhuvia seikkoja ole osoitettu.
Tavarantarkastajan mukaan vastaavia tiemerkintäautoja ei ole ollut markkinoilla käytettyinä, joten käyvän arvon määrittäminen hintavertailulla ei ollut mahdollista. Tavarantarkastaja on arvioinut laitteiston vahinkoa edeltänyttä käypää arvoa laskennallisen vuotuisen arvonalennuksen pohjalta käyttäen perusteena T Oy:n edustaman edelleen markkinoilla olevan merkintälaitteiston 800 000 euron uushankintahintaa. Alustan uushankintahinnaksi tavarantarkastaja on arvioinut 150 000 euroa.
Merkintälaitteiston arvoa alentavaksi tekijäksi tavarantarkastaja on katsonut laitteiston valmistajan konkurssista johtuvan huollon vaikeutumisen ja alustan arvoa kohottavaksi tekijäksi auton vähäisen ajomäärän. Tarkastaja on arvioinut tiemerkintäauton vahinkoa edeltäneeksi käyväksi arvoksi 400 000 euroa ja vahingon jälkeiseksi käyväksi arvoksi 120 000 euroa.
Tavarantarkastajan lausunnossa on vaurioituneen tiemerkintälaitteiston osalta tukeuduttu keskeisesti T Oy:n laatimaan selvitykseen. Sen mukaan laitteiston valmistajan konkurssin vuoksi laitteiston rakenteesta ja toiminnasta ei ollut saatavissa dokumentaatiota. T Oy:n 29.9.2023 päivätyn tarkastusraportin mukaan samasta syystä laitteiston vaurioituneeseen printteripäähän ei ollut saatavissa korjaukseen tarvittavia alkuperäisiä varaosia. Sen vuoksi laitteiston peräosa olisi rakennettava kokonaan uudelleen ja sen toiminta sovitettava yhteen muun laitteiston kanssa.
H Oy on perustanut vaatimuksensa suuremmasta korvauksesta ensisijaisesti siihen, etteivät auton alkuperäinen tiemerkintälaitteisto ja tavarantarkastajan arvionsa pohjaksi ottama T Oy:n edustama laitteisto ole sen mielestä vertailukelpoiset, ja että auton hankintahinta vuonna 2019 oli ylittänyt 1 200 000 euroa tavarantarkastajan käyttämän 950 000 euron sijasta. Muun muassa esittämäänsä R Ab:n käytäntöön perustuen H Oy on paljoksunut tavarantarkastajan arvioimaa auton vahinkoa edeltänyttä arvonalennusta huomauttaen, että auto oli otettu työkäyttöön vasta kesällä 2021. H Oy on pitänyt myös arviota auton vahingon jälkeisestä käyvästä arvosta liian korkeana vedoten S Oy:n 14.2.2024 antamaan arvioon auton vahingon jälkeisestä 55 000 euron arvosta.
Lautakunta toteaa, että valtaosa auton hankintahinnasta on tässä tapauksessa muodostunut autoon rakennetun tiemerkintälaitteiston hinnasta. Koska vakuutusehtojen mukaan suoritettavan vakuutuskorvauksen määrää laskettaessa on myös tiemerkintälaitteiston osalta käytettävä laskentaperusteena käypää arvoa, lautakunta katsoo, että auton vahinkoa edeltänyttä ja vahingon jälkeistä arvoa olennaisesti alentavana seikkana on pidettävä sitä, että kyseisen tiemerkintälaitteiston valmistaja oli lopettanut toimintansa. Tavarantarkastajan ja T Oy:n lausunnoista ilmenevin tavoin lautakunta pitää sen vuoksi ilmeisenä, että jo laitteiston normaali huolto on ollut vaikeutunutta ja että vikojen korjaaminen niiden ilmetessä tulisi olemaan varaosien puuttumisen vuoksi, ellei suoraan mahdotonta, ainakin huomattavasti normaalia kalliimpaa. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei laitteiston alkuperäiselle hankintahinnalle voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sen käypää arvoa.
Samasta syystä laitteiston myyntikelpoisuus on lautakunnan näkemyksen mukaan ollut vahingon sattumisen aikaan kyseenalainen, ja sen tosiasiallinen arvonalennus on sen vuoksi todennäköisesti ollut tavarantarkastajan laskelmassaan käyttämiä alennusprosentteja suurempi. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei H Oy ole esittänyt todennäköisiä syitä poiketa tavarantarkastajan laitteiston arvosta esittämästä ja vakuutusyhtiön hyväksymästä arviosta.
Tiemerkintäauton alustan arvon osalta lautakunta kiinnittänyt huomiota siihen, että asiasta saadun selvityksen mukaan auton ajokilometrimäärä on ollut raskaan kaluston normaaliin käyttöön verrattuna hyvin vähäinen. Tarkastuskertomusten mukaan alusta ei myöskään ollut törmäysvahingossa vaurioitunut. H Oy:n alustan vahingon jälkeisestä arvosta esittämästä S Oy:n 14.2.2024 antamasta lausunnosta ei ilmene, mihin seikkoihin siinä mainittu 55 000 euron arvio on perustunut. Mainitsemistaan syistä lautakunta katsoo, ettei H Oy:n puolelta ole osoitettu todennäköisiä perusteita tavarantarkastajan arviosta poikkeamiselle myöskään auton alustan vahingon jälkeisen käyvän arvon osalta.
Lausumillaan perusteilla lautakunta katsoo, ettei sillä ole perustetta poiketa vakuutusyhtiön korvattavan vahingon määrästä tekemästä arviosta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Finne
Mattsson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen