Tapahtumatiedot
A (s. 1966) haki 11.4.2022 päivätyllä lääkevahinkoilmoituksella korvausta koronavirusrokotteen aiheuttamasta lääkevahingosta.
A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 4.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Comirnaty-valmisteella (BioN-Tech & Pfizer).
Vahinkoilmoituksessaan A kertoi, että hänellä alkoivat 4.5.2021 annetun koronavirusrokotteen jälkeen kovat päänsärkyoireet vasemmalla puolen päätä. A:sta tuntui, kuin silmä ja korva olisi revitty irti päästä. Samalla vasen puoli päästä meni turraksi. Kipukohtaukset olivat niin rajuja, että A:n jalat menivät alta ja vasen puoli päästä tuntui siltä kuin se olisi meinannut räjähtää. Välillä kohtaukset aiheuttivat vaaratilanteita A:n ollessa töissä. A kävi pään laajassa magneettitutkimuksessa, neurologin vastaanotolla, silmälääkärin tutkimuksissa sekä useissa hammasjuuriston kuvantamisissa, mutta oireiden syy ei selvinnyt.
A kertoi, että 4.8.2021 annetun koronavirusrokotuksen jälkeen kipukohtauksiin tulivat mukaan kovat rintakivut. Pahimmillaan A:lla oli puolikymmentä kohtausta päivässä. Työpaikalle 13.9.2021 ajaessaan A:n rintaa alkoi taas repiä. Kipua tuntui myös kädessä, jalassa ja päässä. Sydän hakkasi. Ambulanssissa sydän löi välillä 220 ja hetken päästä20 kertaa minuutissa. Näitä kohtauksia A:lla on ollut paljon, eikä hänellä ole ollut koskaan infarkti päällä. A:lle on tehty paljon sydämeen liittyviä tutkimuksia, mutta hänen sydämensä todettiin olevan kunnossa. A:n mukaan lääkäri totesi 2.11.2021, että A on ilmeisesti yksi harvoista, joka on saanut pahoja oireita toisen koronapiikin jälkeen. A on ollut sairaslomilla kohtausten takia. Ajankohtaisesti A:n kasvojen vasen puoli oli aivan turta ja vasemman puolen raajoissa oli kipuja.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 29.7.2022. Yhtiö katsoi, että A:lla ilmenneet päänsäryt liitännäisoireineen olivat Comirnaty-rokotteista riippumattomia vaivoja, joita A:lla oli ollut jo vuosien ajan ennen rokotuksia. Rokotteiden ja A:lla ilmenneiden oireiden välillä ei ollut todennäköistä lääkevahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa tarkoitettua syy-yhteyttä. Yhtiö ei maksanut A:lle korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A vaatii, että Vakuutuslautakunta vahvistaa syy-yhteyden olemassaolon hänen saamiensa koronavirusrokotteiden sekä nykyoireiston välillä. Toissijaisesti A vaatii, että syy-yhteyden katsotaan olevan olemassa vähintäänkin niiden oireiden osalta, jotka hänellä ovat ilmenneet ensimmäisen koronavirusrokotteen saamisen jälkeen ja ennen toukokuussa 2022 todettua koronavirustartuntaa.
A toteaa, että hänelle aiheutui todennäköisesti koronavirusrokotteen seurauksena vaikea hermostoperäinen oireisto, johon kuuluu muun muassa päänsärky, lihasheikkous ja toisen silmäluomen lähes täydellinen halvaantuminen. Lisäksi A:lla on vaikea kipuoireisto, joka alkoi rinnan alueelta ja on sittemmin levinnyt myös muihin kehon osiin. Oireet ovat jatkuneet edelleen vaikeina ja ne aiheuttavat merkittävää toiminnallista haittaa A:n elämässä. A on joutunut jättämään työnsä oireiston seurauksena.
A toteaa, että mRNA-rokotteiden ja long covid -oireiden välisestä syy-yhteydestä on julkaistu yksittäistapaustutkimuksia. Tämän lisäksi A:lla todetun kaltaiset autonomisen hermoston häiriöt ovat paitsi koronavirusrokotteiden myös yleisesti rokotteiden haittavaikutuksina tunnettuja. Tällaisiksi häiriöksi A luettelee POTS-oireilun, poikkeavan tuntohermojen toiminnan ja neuropaattiset kivut. Erityisesti POTS-oireet on liitetty eri rokotteisiin. Laukaisevaksi tekijäksi on arveltu rokotteiden kehossa aiheuttamia tulehdusreaktioita. Rokotuksiin liitettyä POTS-oireyhtymää on todettu myös koronavirusrokotuksen saaneilla. Tutkimuksessa todettiin, että POTS-oireyhtymän yhdeksi syyksi on ehdotettu vasta-aineiden vaikutusta autonomiseen hermostoon. A viittaa myös Vakuutuslautakunnalle toimittamiinsa artikkeleihin, joissa hänen mukaansa todetaan, että sekä infektio että rokote voivat laukaista POTS-oireiston tai muita dysautonomian oireita.
A:n mukaan myös kardiovaskulaariset haittavaikutukset ovat koronavirusrokotteiden tunnettuja, joskin luonnollisesti harvinaisia seurauksia. A viittaa tutkimukseen, jossa hänen mukaansa todetaan, että sydäninfarktiin ja verisuonitukoksiin viittaavia yksittäistapaustutkimuksia on julkaistu varsin merkittävästi. Suurin osa kardiovaskulaarisista oireista on raportoitu mRNA-rokotteiden jälkeen.
Autonomisen hermoston häiriöille on tyypillistä, että sydämen syketaajuus vaihtelee aktiviteetista riippumatta. A:lla todettiin rokotteiden jälkeen hitaita syketaajuuksia, jotka johtivat usein presynkopeeoireisiin ja myöhemmin myös tajunnanmenetyksiin. Koronavirusrokotteiden tiedetään aiheuttavan erikestoisia neurologisia oireita ja autonomisen hermoston häiriöitä.
Koronavirusrokotteiden jälkeen on raportoitu myös päänsärkyoireita, jotka ovat vaihdelleet lievästä merkittävään. Päänsärkyoireet ovat keskittyneet pään etuosaan. Useimmiten aiheuttajana on ollut mRNA-rokote.
A toteaa, ettei hänellä ole ollut ennen 4.5.2021 otettua koronavirusrokotetta merkittäviä työntekoa haittavia oireita. A:lla on ollut yksittäisiä päänsärkykohtauksia vuonna 2018 kuukauden ajan sen jälkeen, kun hän kaatui ja löi päänsä. A:lla on ollut myös muutamia rintakipukohtauksia, joista viimeisin oli vuonna 2017. A:lle tehtiin sen takia angiografia, jossa ei todettu mitään pahanlaatuisia löydöksiä. A:n tilannetta pidettiin refluksitautina, johon aloitettiin happolääkitys. Kivut väistyivät lääkityksen myötä. Sen sijaan mistään aiemmasta pitkäkestoisesta ja jatkuvasta kipuoireistosta ei ole viitteitä. A:lla on ollut rintakipua kertaalleen aiemmin, mutta tuolloin syytä kivuille ei löytynyt. Johtumishäiriöitä ei ollut todettu ennen toista koronavirusrokotetta. A:n mukaan potilasasiakirjoissakin todetaan, ettei A:n oireistolle ole mitään koronavirusrokotetta todennäköisempää syytä.
A oireilla on myös vahva ajallinen syy-yhteys koronavirusrokotteisiin. Potilaskirjausten mukaan A on huomannut oireita hyvin pian rokotusten jälkeen, mutta niitä on aluksi pidetty migreenioireina tai ponnistuspäänsärkyinä. Potilaskirjausten mukaan A:lla ei ole migreenihistoriaa. Myös rintakipuoireet alkoivat varsin pian toisen koronarokotteen jälkeen. A:n oireisto on vaikeutunut entisestään sen jälkeen, kun hän sairasti toukokuussa 2022 koronavirustartunnan, mutta oireisto on kuitenkin saanut kiistatta alkunsa jo ennen tätä. A viittaa myös verikoetutkimuksen tuloksiin, joiden mukaan hänen elimistössänsä ovat huomattavasti koholla koronavirusrokotteen sisältämät piikkiproteiinit ja koronavirustartunnasta aiheutuvat vasta-aineet ovat negatiiviset. Tätä on pidetty koronavirusrokotteiden haittavaikutuksista kärsivillä yhteisenä tekijänä, minkä vuoksi rokotehaittoihin erikoistunut ja myös A:ta hoitanut professori B teettää nämä verikokeet potilaillaan.
A toteaa, että asiassa ei ole tullut esiin mitään sellaista yksittäistä tekijää, joka hänen kohdallaan puhuisi syy-yhteyttä vastaan. A on ollut ennen rokotusta pääosin terve ja työkykyinen. Yksittäisiä päänsärkyjä lukuun ottamatta A:lla ei ole ollut minkäänlaisia puutosoireita tai neuralgiaan viittavia oireita ennen koronavirusrokotusten saamista.
A viittaa Vakuutuslautakunnalle toimittamiinsa yksittäistapaustutkimuksiin, joissa hänen mukaansa on varsin monia yhteneväisyyksiä hänen tapauksensa kanssa. Se, että A:lla ilmenneet haittavaikutukset eivät ole ainakaan vielä kovin tunnettuja, ei poissulje syy-yhteyden mahdollisuutta yksittäistapauksissa. Lääkevahinkojen korvattavuutta pohdittaessa on aina kyse yksittäistapauksista ja on lääketieteellisesti tunnettua, että osa väestöstä reagoi yksittäisiin lääkeaineisiin herkemmin kuin muu väestö. Syy-yhteysharkinnassa on kyse aidosta oikeudellisesta kokonaisharkinnasta. A:n mukaan hänen tilannettansa kokonaisuutena arvioiden tulee päätyä siihen lopputulokseen, että Comirnaty-rokotteen ja hänellä todetun pitkäaikaisen hermostoperäisen oireiston ja sen seurausten välillä on oikeudellisesti todennäköinen.
Lisäkirjelmässään A toteaa vakuutusyhtiön keskittyvän liiaksi long covid -termiin ja siihen, ettei termiä ole virallisesti käytetty rokotteesta syntyneiden neurologisten haittojen yhteydessä. Vahingonkorvausoikeudellisesti lääketieteellisillä diagnooseilla tai termeillä ei ole kuitenkaan merkitystä.
Long covid on yhteisnimitys koronavirustartuntoihin ja myöhemmin myös rokotteisiin liitetyille muun muassa neurologisille pitkäaikaisoireille, kuten erilaisille parestesioille ja autonomisen hermoston toimintahäiriöille. Termin sisältö ei ole lääketieteeseen perehtyneillekään vielä täysin selkeä. Oireita arvioitaessa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota vahingonkärsineitä yksittäistapauksina arvioineiden ammattihenkilöiden näkemyksiin ja havaintoihin jokaisen vahingonkärsineen yksilöllisestä oirekuvasta eikä siihen, miksi oirekuvaa on tekstissä kutsuttu.
Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan A:lle vuonna 2018 sattuneeseen työtapaturmaan. A:n potilasasiakirjoista käy ilmi, että tapaturman aiheuttama päänsärkyoireisto parani varsin pian oireettomaksi. Tämä on mahdollisesti altistanut A:n todetun kaltaisille koronarokotteen haittavaikutuksille, mutta talem qualem -periaatteen valossa tällä ei ole kuitenkaan korvattavuuden arvioinnissa merkitystä. Professori B on todennut potilaskertomuksessa, että A:n sairastama koronavirustartunta on hieman lisännyt piikkiproteiinivälitteisiä oireita. Sairaus on B:n mukaan kuitenkin seurausta nimenomaan rokotteista.
A:n rintakipuja ei ole pidetty tukiranka- tai lihasperäisinä, kuten vakuutusyhtiö esittää. Niiden on katsottu todennäköisesti olevan hermostoperäisi, sillä niille ei ole voitu osoittaa mitään kardiovaskulaarista tai tukirankaperäistä tekijää. A:n mielestä sepelvaltimodiagnoosilla ei ole asiassa merkitystä ja vuonna 2017 todetut rintakipuoireet olivat refluksiperäisiä.
A on liittänyt lisäkirjelmänsä oheen viimeisimmän lääkärikäynnin tekstin sekä Saksassa professori B:n ohjeistuksesta teetettyjen verikokeiden tulokset. Potilaskirjauksen mukaan B pitää testitulosten perusteella A:n ja rokotteen välistä oireistoa varmana. B:n mukaan kyse on koronaviruksen piikkiproteiinien aiheuttamasta autoimmuunisairaudesta. B:n mukaan A:sta otettujen verikokeiden tulokset osoittavat nimenomaan rokotehaitan suuntaan. Normaalitilanteessa piikkiproteiinien määrä elimistössä lähtee rokotteen saamisen jälkeen laskuun. Sen sijaan niillä, jotka kärsivät rokotteen aiheuttamista neurologisista oireista, piikkiproteiinit ovat edelleen huomattavan korkealla pitkän aikaa rokotteiden saamisen jälkeen.
Toisessa lisäkirjelmässään A toteaa, että vakuutusyhtiö on jälleen sivuuttanut professori B:n laatimat potilasasiakirjat. Lisäksi A toimitti uusimman professori B:n vastaanotolla laaditun potilaskirjauksen.
Kolmannessa lisäkirjelmässään A toimitti potilaskertomuksen geriatrian erikoislääkärin vastaanotolta. Kirjauksessa todetaan, että A:n oireisto sopii koronavirusrokotteen aiheuttamaksi.
Neljännessä lisäkirjelmässään A toimitti ylilääkäri ja rokotetutkija C:n 16.10.2024 laatiman lausunnon, jossa lääkäri A:n mukaan katsoo, että A:n tapauksessa on kyse rokotehaitasta.
Viidennessä lisäkirjelmässään A toteaa, että vastoin vakuutusyhtiön väittämää C on katsonut A:ta aiemmin hoitaneiden asiantuntijoiden tulkinnan rokotehaitasta asianmukaiseksi, eikä siten ole lähtenyt hoitamaan häntä lääketieteellisesti. C puhuu lausunnossaan yleisellä tasolla siitä, että A:n oireiston kaltainen sairaus on mahdollinen seuraus koronavirusrokotteesta. A:n mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että C pitäisi syy-yhteyttä A:n tapauksessa ainoastaan mahdollisena, eikä tätä ylipäätään pidä tulkita kannanottona oikeudelliseen syy-yhteyteen. A toimitti lisäksi neurologian professori B:n uusimman käyntitekstin.
Lopuksi A toimitti 9.12.2024 päivätyn potilaskirjauksen, jonka A katsoo tukevan kaikkea aiemmin esitettyä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että lääketieteellisen selvityksen perusteella A on vuoden 2018 kaatumisen seurauksena kärsinyt pitkään osittain vastaavanlaisista neurologisista oireita kuin ne, joista hän on tehnyt vahinkoilmoituksen. Selvityksen perusteella A:n sairastaman Covid-19-infektion jälkeen moninaistuneen oirekuvan syyksi on epäilty nimenomaan Covid-19-infektion aiheuttamaa long covid -tilaa.
Tutkimus koronarokotteiden ja long covidin välisestä yhteydestä on käynnissä, mutta tällä hetkellä käytettävissä ei ole sellaista luotettavaa lääketieteellistä tutkimusta, joka osoittaisi koronarokotteiden (jotka eivät sisällä koronavirusta itseään) voivan aiheuttaa long covidia. Tällaista tutkimustietoa ei yhtiön saaman tiedon mukaan ole myöskään viranomaisilla, kuten Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella (THL). Minkään koronarokotteen ei vallitsevan lääketieteellisen tiedon valossa tiedetä aiheuttavan varsinaista long covid -tilaa, joka on koronavirusinfektion jälkitauti ja johon voi liittyä erilaisia oireita. Long covidin tarkkaa mekanismia ei vielä tunneta. Tautiin voi sairastua koronavirusinfektion jälkeen ja sen voi saada, vaikka olisi sairastanut taudin oireettomana. Koska syy-yhteysarviointi perustuu ensisijaisesti vallitsevaan lääketieteelliseen tietämykseen, eivät yksittäistapaustutkimukset, joiden perusteella ei ole voitu todistaa todennäköisen syy-yhteyden olemassaoloa, toimi arvioinnin lähtökohtana. Koronarokotteiden ei myöskään tiedetä aiheuttavan pitkittynyttä päänsärkyä tai migreeniä.
Comirnaty-rokotteen valmisteyhteenvedossa todetaan rokotteen sivuvaikutuksien olevan yleensä lieviä ja nopeasti väistyviä. mRNA-rokotteiden, jollainen myös Comirnaty on, tiedetään voivan joissain harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa sydänlihastulehdusta ja sydänpussitulehdusta, joihin liittyen voi ilmetä sydämentykytystä, rintakipua tai hengenahdistusta. A:lla ei ole todettu sydänlihas- tai sydänpussitulehdusta. A:lla on diagnosoitu sepelvaltimotauti vuonna 2017. A:n rintakipuja on pidetty tukiranka-/lihasperäisinä. Sydänoireiden kehitys ja rintakipujen luonne huomioiden ei niiden yhteys saatuihin koronarokotteisiin ole todennäköinen.
Neurologi B toteaa lausunnossaan, että kaikkien A:ta hoitaneiden lääkäreiden mielestä kyseessä olisi ollut kiistatta rokotehaitta. Tämä ei kuitenkaan lääketieteellisen selvityksen perusteella pidä paikkaansa. Ratkaisusuosituspyynnön liitteenä olevien selvitysten perusteella A:n oireiden syyksi on epäilty Covid-19-infektion aiheuttamaa long covid -tilaa. Ajallista yhteyttä rokotteisiin on pohdittu, mutta ajallinen yhteys ei yksinään osoita todennäköisen syy-yhteyden olemassaoloa. A on kärsinyt osin samankaltaisista oireista rokotuksia edeltävästi ja oirekuvan moninaistumisen on katsottu liittyvän sairastetun Covid-19-infektion aiheuttamaan long covidiin. Mitä tulee A:lla todettuihin piikkiproteiinien vasta-aineisiin, ovat ne normaalin mRNA-rokotevasteen mukaiset kuten tutkimuksen lausunnostakin käy ilmi.
A:n ratkaisusuosituspyynnössä on todettu, että syy-yhteys on lääketieteellisesti ainakin mahdollinen. Tässä tapauksessa todennäköinen lääketieteellinen syy-yhteys rokotteiden ja oirekuvan välillä jää näyttämättä, eikä tapauksessa ole sellaisia seikkoja, jotka oikeudellisessa arvioinnissa nostaisivat syy-yhteyden todennäköiseksi. Vallitsevan lääketieteellisen tietämyksen perusteella Comirnaty-rokotteen ei tiedetä aiheuttavan pitkittynyttä rintakipua, long covidia eikä pitkäaikaista päänsärkyä tai migreeniä.
Vakuutusyhtiö toteaa lisävastineessaan, että diagnoosista riippumatta A:n oireet eivät yhtiön näkemyksen mukaan ole todennäköisessä syy-yhteydessä rokotteeseen. Epäillyillä ja asetetuilla diagnooseilla on kuitenkin merkitystä syy-yhteysarvioinnissa. Vakuutusyhtiön lääketieteellinen arviointi perustuu tapauskohtaiseen lääketieteelliseen selvitykseen sekä vallitsevaan lääketieteelliseen tietämykseen. A:n tapauksessa oireiden, jollaisia Comirnaty-rokotteen ei vallitsevan lääketieteellisen tietämyksen perusteella tiedetä aiheuttavan, ei katsota olevan todennäköisessä syy-yhteydessä rokotteeseen. Myöskään lääketieteellinen selvitys ei osoita syy-yhteyden olevan vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla todennäköinen. Tapauksessa ei ole myöskään sellaisia seikkoja, jotka oikeudellisessa arvioinnissa puhuisivat todennäköisen syy-yhteyden puolesta.
Toisessa lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että koronarokotteiden haittoja on seurattu tarkasti. Keskeinen viranomainen tässä seurannassa on Euroopan lääkeviranomainen (EMA). Lääkevahinkovakuutuksessa noudatetaan ensisijaisesti EMA:n linjauksia rokotteiden haitoista. EMA julkaisee kuukausittain riskiarvioita muun muassa koronarokotteista. Vallitsevan tiedon perusteella mRNA-rokotteet eivät aiheuta long covidia tai sen kaltaista oireyhtymää.
Myöskään muut professori B:n rokotehaitoiksi katsomat oireet/sairaudet eivät kuulu rokotteiden tiedettyihin haittavaikutuksiin, lukuun ottamatta perifeerista facialispareesia, joka voi ohimenevästi ilmetä alle yhdellä potilaalla tuhannesta. Rokotteen tunnetut haittavaikutukset ovatkin yleensä lieviä ja ohimeneviä. Pelkkä ajallinen yhteys rokotteen ja osan oireista välillä, huomioiden A:n potilashistoria sekä sen, että A on sairastanut koronavirusinfektion ainakin vuonna 2022, ei todista syy-yhteyden olevan todennäköinen.
Vallitseva lääketieteellinen tietämys ja asiassa esitetty näyttö eivät oikeudellisessakaan syy-yhteysarvioinnissa ylitä todennäköisen syy-yhteyden kynnystä, korkeintaan mahdollisen. Vahinko voi tulla korvattavaksi lääkevahinkovakuutuksesta, mikäli syy-yhteys on erittäin todennäköinen tai todennäköinen. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan syy-yhteys koronavirusrokotteen ja A:n oirekuvan välillä ei ole vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla todennäköinen.
Kolmannessa lisävastineessaan vakuutusyhtiö viittaa A:n toimittamaan ylilääkäri ja rokoteasiantuntija C:n 16.10.2024 laatimaan etäkontaktimerkintään. C on kirjauksessaan todennut, ettei hänellä ole diagnostisesta tai hoidollisesta näkökulmasta lisää annettavaa tässä haastavassa tapauksessa. Yleisellä tasolla C on todennut, että vaikka väestötasolla kyseessä olevaa entiteettiä ei välttämättä nähtäisi merkitsevästi lisääntyneenä, ei se sulje pois sitä mahdollisuutta, että yksilön kohdalla syy-seuraussuhde rokottamisen ja sairastumisen välillä on olemassa.
Vakuutusyhtiö toteaa, ettei C ole lausunnossaan todennut katsovansa syy-yhteyden A:n tapauksessa olevan todennäköinen, vaan hän on yleisellä tasolla todennut syy-yhteyden olevan yksittäistapauksissa mahdollinen. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei C:n lausunto tue todennäköisen syy-yhteyden olemassaoloa.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössä A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 4.5.2021—9.12.2024.
A:lle tehtiin vuonna 2017 rintakipuoireen vuoksi verisuonten varjoainekuvaus, jossa todettiin hyvin lievää vasemman sepelvaltimon laskevan haaran A-osan seinämämuutosta. Mahalaukun tähystyksessä A:lla todettiin palleatyrä, jonka hoitamiseksi aloitettiin happosalpaajalääkitys. Palleatyrää pidettiin rintakipujen aiheuttajana.
A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 4.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Comirnaty-valmisteella.
15.9.2021 päivätyn sisätautien vuodeosaston loppuarvion mukaan A oli ollut osastolla hoidettavana 14.—15.9.2021. Esitietoihin kirjattujen tietojen mukaan A oli vuonna 2018 töissä ollessaan iskenyt päänsä rautapalkkiin, josta oli seurannut välitön kova kipu. Vamman jälkeen A:lla oli ollut ajoittain vasemmanpuoleista pääkipua ja turruutta. Oireilu oli ollut useimmiten lievää. A:n päätä ei ollut tuolloin kuvannettu. Vamman jälkeen A oli menettänyt kaksi kertaa tajuntansa. Noin vuosi sitten A:n jalat olivat lähteneet alta rappusissa. A oli käynyt toukokuussa 2021 työterveyshuollossa, koska hänellä oli ollut viikon sisään pari kovaa kipukohtausta. Kesäkuussa 2021 A oli ollut neurologin arviossa, jolloin hänelle oli tehty myös pään magneettitutkimus. Kuvantamisessa ei kuitenkaan ollut todettu mitään kipukohtauksia selittäviä löydöksiä. Neurologi oli arvioinut, ettei kyseessä ollut tyypillinen kolmoishermosärky. A oli käynyt optikolla, jossa hänellä oli todettu piilokarsastusta. A oli saanut uudet silmälasit, ja päänsäryt olivat pysyneet poissa kahden viikon ajan. Viimeisen viikon aikana A:lla oli kuitenkin ollut jo kolmannen kerran voimakasta pääkipua. Päänsärkykohtausten aikana A:lla ilmeni vasemman kasvopuoliskon ja ohimon alueen turruutta. Lisäksi vasemmassa kädessä ja jalassa ilmeni turruutta ja voimattomuutta. A:lla oli ollut myös vasemman käden kramppioiretta. Kertaalleen A:lla oli ollut rintakipua. Päänsärky alkoi aina ponnistuksen yhteydessä räjähtävästi. Pahimmillaan kipu oli VAS-kipuasteikolla mitattuna 10/10. Päänsäryt ohittuivat aina saman päivän aikana.
Edelleen 15.9.2021 päivätyssä loppuarviossa kerrotaan, että A:lla oli 13.9.2021 töissä taakkaa nostaessaan alkanut kova päänsärky vasemmalla puolella päätä. Särky oli ollut pahimmillaan VAS-kipuasteikolla mitattuna 8/10. A:lla oli ollut myös kasvo- ja raajaoireita entiseen tapaan. A:lla oli käytössä Primaspan- ja Somac-lääkitykset. A:lle tehtiin päivystyksessä EKG-tutkimus, jossa todettiin Wenckebach-tyyppinen AV-katkos. A otettiin sisätautiosastolle telemetriaseurantaan, jossa todettiin samat löydökset kuin päivystyksessä tehdyssä EKG-tutkimuksessa. A kertoi, että hänellä oli ajoittain presynkopeeoireilua, jonka aikana silmissä sumeni, mutta taju ei lähtenyt. A:lle määrättiin kahden vuorokauden Holter-seuranta. Päänsärkyoireesta konsultoitiin neurologia, joka arvioi kyse olevan ponnistuspäänsärystä. A:lle määrättiin kokeiluksi Triptyl-lääkitys.
15.10.2021 päivätyn ensihoitokertomuksen tekstin mukaan A:lla oli ollut aamupäivästä saakka rintakipua vasemmalla puolella rinnassa. Kasvojen vasen puoli sekä vasen käsi olivat puutuneet, mutta tätä A:lla oli ollut jo pidempään. A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei todettu mitään oireita selittävää. EKG-tutkimuksessa nähtiin ja aiemmin todettu AV-katkos.
2.11.2021 päivätyn sisätautien poliklinikan tekstin mukaan A:lla ilmenneet huimaus ja matala syke olivat alkaneet noin viikko sen jälkeen, kun A oli saanut toisen koronavirusrokotteen. A:lle tehdyssä Holter-seurannassa ei ollut todettu mitään poikkeavia löydöksiä. A kertoi, että hänellä oli edelleen jonkinlaisia rintatuntemuksia sekä rasituksessa että levossa. A:lle tehdyssä leposydänfilmissä todettiin normaali sydämen rytmi. Rasitusergometriassa A polki 200 watin vastuksella pulssitasolle 149 lyöntiä minuutissa. Rasituksen loppuvaiheessa V4-V5 kytkennöissä todettiin minimaalisia ST-laskuja alle millimetrin verran, mutta selvää iskemiaa ei todettu. A sai vaihtelevan rintakipuoireiston takia lähetteen verisuonten varjoainekuvaukseen ja sydämen ultraäänitutkimukseen.
17.11.2021 päivätyn sisätautien poliklinikan tekstin mukaan A oli hälyttänyt ensihoidon paikalle. A:lla oli ilmennyt aaltomaista pistävää kipua vasemmassa rinnassa. Kipu säteili vasempaan jalkaan ja käteen. A kertoi, että hänellä oli ollut tätä jo pidemmän aikaa, mutta nyt pari päivää oire oli ollut hankalampi. Oireella ei ollut selkeää yhteyttä rasitukseen. A:lle tehtiin EKG-tutkimus, jonka löydökset olivat syyskuussa tehdyn EKG-tutkimuksen löydöksiä vastaavalla tasolla. Lääkäri ohjeisti ensihoitoa antamaan A:lle ASA-lääkettä pureskellen. A:n troponiiniarvo oli alle 40 ng/l. Lääkäri arvioi, että troponiiniarvo, kivun luonne ja EKG:n entisellään olevat muutokset eivät viitanneet siihen, että rintakipujen syynä olisi sydänperäinen syy. A otettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle seurantaan.
8.2.2022 päivätyn lääkärin tekstin mukaan A:lla oli ollut kahden vuorokauden ajan jatkuvaa rintakipua. A kertoi, että hengitys tuntui raskaalta ja nitro tuntui helpottavan kipua. Kliinisessä tutkimuksessa ei tullut esille akuuttiin sepelvaltimotautikohtaukseen viittaavia löydöksiä. A:lle tehtäisiin kuukauden kuluessa verisuonten varjoainekuvaus, eikä uusia toimenpiteitä määrätty.
10.2.2022 päivätyn lääkärin tekstin mukaan A:lla oli edelleen rintakipuja, jotka ilmenivät herkästi rasituksessa. A:lle tehtiin EKG-tutkimus, jossa lääkäri ei enää havainnut AV-katkosta. Lääkäri määräsi A:lle sairauslomaa verisuonten varjoainekuvantamiseen sakka.
7.3.2022 päivättyjen kardiologian poliklinikan tekstien mukaan A tuli verisuonten varjoainekuvaukseen. A oli lopettanut tupakoinnin kesällä. A:lla oli todettu astma. Varjoainekuvauksessa todettiin seinämämuutoksia oikeassa sepelvaltimossa. Vasemman sepelvaltimon päärunko oli avoin, mutta laskevan haaran A-osassa oli seinämämuutoksia. Kuvauksessa ei tullut esiin mitään A:n oireita selittäviä löydöksiä. A:lle määrättiin Atorvastatin- ja Ezetimib-kolesterolilääkitykset. A:lle tehtiin myös sydämen ultraäänitutkimus, jonka löydökset olivat normaalit. Lääkäri arvioi, että A:n oirekuva sopi tukiranka-/lihasperäiseen oireeseen.
6.6.2022 päivätyn A-lääkärintodistuksen tekstin mukaan A oli ollut työkyvytön 31.5.—12.6.2022 laboratoriokoetutkimuksella varmennetun koronavirusinfektion takia.
4.7.2022 päivättyyn A-lääkärintodistukseen on merkitty työkykyä alentavaksi sairaudeksi J18.9 Määrittämätön keuhkokuume. Työkyvyttömyysajaksi on merkitty 4.—10.7.2022.
20.7.2022 päivätyn sisätautiosaston loppuarvion tekstin mukaan A oli ollut osastolla hoidettavana 17.—20.7.2022. A:lla oli ilmennyt 17.7.2022 rintakipuoire, johon hän oli ottanut kolme kertaa nitroa. A oli hälyttänyt paikalle ensihoidon. Verenpainearvot olivat olleet 135/95 mmHg ja happisaturaatio 95–96 %. EKG-tutkimuksessa oli todettu V2-V4 kytkennöissä lievää ST-tason nousua. A oli viety päivystykseen, jossa oli todettu alkuvaiheessa troponiiniarvon lievää nousua aina 50 ng/l saakka sydäninfarktiin (NSTEMI) sopien. A:lle oli tehty verisuonten varjoainekuvaus, jossa todettiin vasemman sepelvaltimon laskevan haaran A-B-osassa hieman aiempaan nähden edennyttä kaventumaa. A:lle oli tehty pallolaajennustoimenpide lääkeainestentillä. A oli otettu osastolle seurantaan, jonka aikana troponiiniarvo oli noussut aina 141 ng/l saakka, muilta osin laboratoriokoearvot olivat olleet normaalilla tasolla. Sydämen ultraäänitutkimuksessa ei ollut todettu merkitseviä liikehäiriöitä, ejektiofraktio oli ollut normaali eli 66 %. Troponiiniarvo oli kääntynyt laskuun. A:lle oli aloitettu Ormox-sydänlääkitys. Tehdyn sepelvaltimotoimenpiteen takia A:lle aloitettiin Brilique-lääkitys vuoden ajaksi.
Potilaskirjauksista ja A-lääkärintodistuksista ilmenee, että A on ollut sairauslomalla 17.7.2022 lähtien.
22.11.2022 päivätyn B1-lääkärinlausuntoon on merkitty työkykyyn vaikuttavaksi sairaudeksi I25.1 Ateroskleroottinen sydänsairaus. Toimintakykyä koskevan tekstin mukaan A:lla oli edelleen epätavallista rintatuntemusta, säteilevää kipua ylä- ja alaraajaan sekä hyvin voimakasta paikallista kipua vasemmalla ohimolla. Tämän vuoksi A:lle oli ohjelmoitu neurologisia selvittelyitä laaja-alaisesti. Infektiolääkärin kanssa oli pohdittu long covid -asiaa. A oli palannut töihin viikko sitten. 20.11.2022 A:lla oli ilmennyt levossa kahteen otteeseen rintakipukohtaus ja voimakas kohtaus auton ratissa. Nitrosta oli ollut vain osittainen vaste. A:lle oli tehty päivystyksessä EKG-tutkimus, jossa oli todettu lieviä ST-nousuja. A:lle oli tehty verisuonten varjoainekuvaus, jossa ei ollut todettu uusia ahtaumia, mutta virtaus suoniin oli ollut hidasta. Suonensisäisessä kaikukuvauksessa oli todettu, että sepelvaltimon vasemman laskevan haaran stentissä oli muutama strutti irti seinämistä. Tästä syystä stenttiin oli tehty jälkilaajennus ja stenttiä oli jatkettu lyhyellä lääkeainestentillä. Toimenpiteen jälkeen A:lla oli ollut edelleen vaihtelevia oireita entisenlaisesti sekä verenpaineheittelyä, huimausta ja kasvojen oiretta. Troponiiniarvo oli ollut matala ja sydämen ultraäänitutkimus oli ollut normaali. Telemetriaseurannassa oli todettu ohi mennyt johtumishäiriö. Lääkäri arvioi, ettei A ollut vielä työkuntoinen. Sairauslomaa jatkettiin 31.12.2022 saakka.
24.11.2022 päivätystä B1-lääkärinlausunnosta ilmenee, että A:lle oli tehty ENMG-tutkimus, jonka löydökset olivat olleet normaaleja. Lausunnon kirjoittanut sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri arvioi, että A:lla oli long covid -oireisto.
7.2.2023 päivätyn sisätautien osaston loppuarvion mukaan A oli ollut osastolla hoidettavana 1.—7.2.2023. A:lle oli tehty 10.1.2023 kliininen rasituskoe, jossa suorituskyky oli kuvautunut hyvänä. Tämän jälkeen A:n vointi oli ollut varsin hyvä ja A oli palannut töihin. 23.1.2023 A:lla oli ilmennyt jälleen rintakipua ja pulssin laskua. A oli ensin Ruotsissa sijaitsevassa sairaalassa hoidossa, jossa hänellä oli todettu Mobiz 2 -tyyppistä AV-johtumishäiriötä ja sydämen hidaslyöntisyyttä. A oli siirtynyt Suomessa sijaitsevaan sairaalaan osastoseurantaan, jossa hän oli ollut 25.—27.1.2023 välisen ajan. A:lle oli tehty telemetriaseuranta, jossa oli todettu lähinnä Mobiz 1 -tyyppistä Wenckebach AV-johtumishäiriötä.
Ajankohtaisesti A oli hakeutunut 1.2.2023 päivystykseen rintakipujen vuoksi. A:lla oli ollut viimeisimmän kotiutumisen jälkeen jatkuvia rintakipuja, jotka ilmenivät rintakehän vasemmalla puolella sekä repivänä tunteena kaulalla. Päivystyksessä ei todettu troponiiniarvon nousua. A:lle tehtiin 6.2.2023 sepelvaltimoiden varjoainekuvaus, jossa todettiin aiemmin stentatun vasemman sepelvaltimon laskevan haaran olevan hyvin auki. A:lle tehtiin myös FFR-tutkimus, jossa ei todettu viitteitä merkittävästä verisuonten ahtaumasta. Sepelvaltimotaudin lääkehoitoa tehostettiin. A:lle aloitettiin Isangina-lääkitys aiemmin käytössä olleen Ormox-lääkityksen tilalle sekä Zanidip-lääkitys. Edeltäneet päänsärky- ja rintakipuoireet olivat alkaneet pitkälti koronavirusrokotteen jälkeen, minkä takia A:n tilannetta oli pohdittu myös long covid -tyyppisenä tilanteena. Neurologian puolella oli pohdittu myös kolmoishermosärkyä.
24.4.2023 päivätyn potilaskirjauksen mukaan A:lla oli jälleen ilmennyt rintakipuoireilua maaliskuun lopulla. Uutena oireena A:lla oli ilmennyt kollapsioire. A oli tuntenut ulkona ollessaan huimausta, jonka jälkeen hän oli menettänyt tajunnan. A oli kaatunut ja tajunta oli palannut sekunneissa. A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei todettu oiretta selittävää. A sai kuuden kuukauden ajokiellon.
27.4.2023 päivätyn B1-lääkärinlausunnon laatinut infektiolääkäri arvioi, että A:n tilan kokonaisuus sopi COVID-19-infektion jälkitilaan ja siihen liittyvään autonomisen hermoston dysbalanssiin. Pulssitason epätarkoituksenmukainen vaihtelu, oireiden laaja-alaisuus ja fyysisen suorituskyvyn huononeminen sopivat lääkärin arvion mukaan tähän. Lääkärin mukaan A:n rintakivut eivät olleet sydänperäisiä.
26.7.2023 päivätyn lääkärin etäkontaktimerkinnän mukaan A:lle oli jäänyt koronarokotteiden jälkeen moninainen oirekuva: rytmihäiriöongelmia, raajojen kipuoireita, vasenpainotteista päänsärkyä ja silmäntakaista kipua. A kertoi myös lähinnä aamuisin esiintyvästä vasemman silmäluomen roikkumisesta/toimimattomuudesta.
6.9.2023 päivätyn B1-lääkärinlausunnon mukaan A:n kipuoire oli laajentunut koko vasemman puolen alueelle. Kipua oli kasvoissa, korvassa, hartioissa, käsivarsissa ja vatsalla. Kivut korreloivat jonkin verran rasitukseen, mutta ilmaantuivat myös voimakkaina kohtauksina yhtäkkisesti. A:lla oli neurologista oirekuvaa vasemmalla puolella kasvoja pareesityyppisenä.
30.1.2024 päivätyn neurologin laatiman B1-lääkärinlausunnon mukaan A:lla oli neurologisena oireena vaikeita kipuoireita, joita esiintyi pään ja kasvojen alueella, raajojen alueella ja nivusseudussa. Kohtaukset tulivat pääsääntöisesti voimakkaina kipukohtauksina. Kipulääkityksen osalta A:lla oli käytössä Gabrion- ja Oxicodon-lääkitykset. Lisäksi A:lla oli pulssitason ja verenpainetason merkittävää heiluntaa. Alimmillaan verenpainearvot olivat olleet 86/40 mmHg. Viimeisimpänä uutena ongelmana A:lla oli ilmennyt silmäluomen roikkumista. Väsyneenä näkö meni epäselväksi. Näiltä osin oltiin tekemässä neurologisia lisäselvittelyjä. A:lle oli tehty uusi ENMG-tutkimus ja lisäksi muita tutkimuksia, joissa ei ollut todettu mitään myasthenia gravis -sairauteen sopivia löydöksiä.
8.4.2024 päivätyssä neurologian professori B:n etäkontaktitekstissä käydään läpi A:n sairaushistoriaa. B:n mukaan kyseessä oli piikkiproteiinin aiheuttama autoimmuunisairaus, joka johtui haitallisista autovasta-aineista. B ehdotti, että A:lle tehtäisiin GPCR-vasta-ainetutkimus. A kertoi kävelevänsä 5 km rauhallista tahtia. A:lla oli ollut edelleen rintakipuja ja hengästymistä. A oli käyttänyt nitroa. A arvioi, että hänen rasituksensietonsa oli vajaa 50 % normaalista ja kognitiivinen rasituksensieto samaa luokkaa. B:n mukaan A:lla oli rokotehaittana sydäninfarkti, sepelvaltimotukos, ohimenevä aivoverenkiertohäiriö (TIA), vasen perifeerinen kasvohalvaus ja ohutsäieneuropatiatyyppiset neuropaattiset kivut, jotka painottuivat vasemmalle ohimolle, nivustaipeisiin, pohkeisiin, jalkateriin ja varpaisiin.
15.4.2024 päivätyn professori B:n lähivastaanoton tekstin mukaan A:lta mitatut GPCR reseptorivasta-aineet olivat kaikki mittaamattoman korkeat. Sympaattisen hermoston beta-1 ja beta-2 ja parasympaattisen hermoston muskariinireseptorivasta-aineet sekä AT1R ja endoteliinireseptorin vasta-aineet olivat kaikki yli mittausalueen. A:lla oli myös varmistettu piikkiproteiinin (vasta-ainetaso voimakkaasti koholla yli 9 000) aiheuttama autoimmuniteetti. B:n mukaan A oli saanut kiistatta kahdesta mRNA-koronavirusrokotteesta useita komplikaatioita. Myös sairastettu koronavirusinfektio oli hieman lisännyt piikkiproteiinivälitteisiä oireita ja haittaa, mutta lähinnä asiassa oli B:n mukaan kyse rokotteen indusoiman piikkiproteiinin ja autoimmuniteetin aiheuttamasta haitasta.
2.7.2024 päivätyn sisätautien, geriatrian ja reumatologian erikoislääkärin etäkontaktitekstin mukaan A oli aloittanut huhtikuussa 2024 työkokeilun. A kertoi, että hän pystyi kävelemään hitaasti 5–7 km. Keskeisenä oireena oli edelleen ”hermoston lähteminen laukalle”, eli A:lle tuli rasituksesta sydämen tiheälyöntisyyttä. Lisäksi A:lle tuli vasenpainotteinen kipuoireisto silmän yläpuolelle ja sydämeen. Kipu säteili myös lantioon. A:n mukaan tilanne oli nyt ”pikkaisen rahoittunut”. A oli pystynyt vähentämään Gabrion-lääkityksen määrää. Oxynorm-lääkitys oli jäänyt maaliskuussa 2024 pois. Lääkäri arvioi, että A:n oireisto sopi post covid- tai long covid-oireistoon. A:lle oli käynnistetty LDN-hoito, joka oli vielä alkuvaiheessa. A:n tilannetta jäätiin seuraamaan.
16.10.2024 päivätyssä etäkontaktitekstissä ylilääkäri ja rokoteasiantuntija C toteaa, ettei hänellä ole diagnostisesta tai hoidollisesta näkökulmasta lisää annettavaa tässä haastavassa tapauksessa. C toteaa, että hänen mielestään vakuutusyhtiölle tulisi riittää haittatapahtuman oikeudelliseen käsittelyyn kliinikoiden tapauskertomukset. C toteaa, että vaikka väestötasolla kyseessä olevaa entiteettiä ei välttämättä nähtäisi merkitsevästi lisääntyneenä, se ei poissulje sitä mahdollisuutta, että yksilön kohdalla syy-seuraussuhde rokottamisen ja sairastumisen välillä on olemassa.
25.11.2024 päivätyn neurologian professori B:n etäkontaktitekstin mukaan A:lla oli todettu 23.10.2024 tyypin II AV-katkos ja A:lle oli asetettu 25.10.2024 tahdistin kardiologialla. A:n tilanne oli ennallaan. A ei ollut kokenut LDN-hoidosta olevan apua. Professori B suositteli A:lla erilaisten tutkimusten tekemistä. Lisäksi professori B keskusteli A:n kanssa erilaisista kokeellisista hoitovaihtoehdoista.
9.12.2024 päivätyn erikoislääkärin puhelinkonsultaatiomerkinnän tekstissä todetaan, että A:lla on hyvin monimuotoinen työkyvyttömyyttä aiheuttava oirekuva, jossa on myös nopealla aikavälillä kehittynyt merkittävä koronaaritauti sekä selkeä sydämen johtumishäiriö, joka on johtanut tahdistimen laittoon. Lisäksi A:lla on laaja-alainen hermosärkyihin liittyvä oirekuva. Lääkäri suositteli, että A hakeutuisi vielä yliopistolliseen sairaalaan arvioon infektio/immunologian poliklinikalle.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, ovatko A:lla ilmenneet sydämen johtumishäiriöt, päänsärky- ja rintakipuoireet sekä sydämen sykkeen madaltuminen seurausta Comirnaty-koronavirusrokotteiden saamisesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2021 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. […]
Asian arviointi
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A:lle on tehty vuonna 2017 rintakipuoireen vuoksi verisuonten varjoainekuvaus, jossa todettiin lievää seinämämuutosta vasemman sepelvaltimon laskevassa haarassa. A:lla todettiin palleatyrä, jota pidettiin edellä kerrottujen rintakipujen aiheuttajana. Vuonna 2018 A iski päänsä rautapalkkiin, minkä jälkeen hänellä oli ollut ajoittaista vasemmanpuoleista pääkipua ja turruutta. A oli sittemmin menettänyt kaksi kertaa tajuntansa. Lisäksi A:n jalat olivat lähteneet alta rappusissa.
A sai ensimmäisen annoksen koronavirusrokotetta 4.5.2021 ja toisen annoksen 4.8.2021 Comirnaty-valmisteella. A hakeutui toukokuussa 2021 työterveyshuoltoon päänsärkykohtausten vuoksi. Kohtausten aikana A:lla ilmeni vasemman kasvopuoliskon ja ohimon alueen turruutta. A:lla ilmeni myös rintakipua. Toisen koronavirusrokotteen jälkeen A:lle on kuvattu kehittyneen oirekuva, johon on kuulunut muun muassa rintakipua, vasemmalle puolelle painottuvaa päänsärkyä, vasemmanpuoleista kasvojen turtumista, huimausta, sydämen sykkeen mataluutta ja fyysisen suorituskyvyn heikentymistä. Kesästä 2023 saakka A on kertonut vasemman silmäluomen roikkumisesta. Syksyllä 2023 A:n kipuoireilun kuvattiin laajentuneen koko vasemman puolen alueelle: kipua oli kasvoissa, korvassa, hartioissa, käsivarsissa ja vatsalla. Kivut korreloivat jonkin verran rasitukseen, mutta ilmaantuivat myös voimakkaina kohtauksina yhtäkkisesti. A:ta on tutkittu oireiden takia laajasti, mutta oireilulle ei ole löydetty syytä.
Syyskuussa 2021 A hakeutui päivystykseen edellisenä päivänä töissä taakkaa nostaessa alkaneen kovan päänsäryn takia. EKG-tutkimuksessa todettiin Wenckebach-tyyppinen AV-katkos. Päänsärkyä pidettiin ponnistelupäänsärkynä.
Toukokuussa 2022 A sairastui koronavirusinfektioon ja heinäkuussa 2022 keuhkokuumeeseen. Heinäkuussa 2022 A:ta hoidettiin sairaalan sisätautiosastolla sydäninfarkti (NSTEMI) vuoksi. Verisuonten varjoainekuvauksessa todettiin vasemman sepelvaltimon laskevan haaran A-B-osassa hieman aiempaan nähden edennyttä kaventumaa. A:lle tehtiin pallolaajennustoimenpide lääkeainestentillä. Marraskuussa 2022 A:lle tehtiin rintakipukohtausten takia suonensisäinen kaikukuvaus, jossa todettiin sepelvaltimon vasemman laskevan haaran stentissä irronnut strutti. Tästä syystä stenttiin tehtiin jälkilaajennus ja stenttiä jatkettiin lyhyellä lääkeainestentillä.
Tammikuussa 2023 A:lla ilmeni jälleen rintakipua ja pulssin laskua. A:lla todettiin Ruotsissa sijaitsevassa sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa Mobiz 2 -tyyppistä AV-johtumishäiriötä ja sydämen hidaslyöntisyyttä, mutta suomalaisessa sairaalassa tehdyissä tutkimuksissa todettiin lähinnä Mobiz 1 -tyyppistä Wenckebach AV-johtumishäiriötä. Huhtikuussa 2023 A:lla ilmeni huimausta, jonka jälkeen hän menetti tajuntansa.
Huhtikuussa 2024 A:lta mitattiin GPCR reseptorivasta-aineet, jotka olivat mittaamattoman korkealla. Heinäkuussa 2024 A kertoi, että hän pystyi kävelemään hitaasti 5–7 km. A:lla oli edelleen keskeisenä oireena ”hermoston lähteminen laukalle”, eli A:lle tuli rasituksessa sydämen tiheälyöntisyyttä. Lisäksi A:lle tuli vasenpainotteinen kipuoireisto silmän yläpuolelle ja sydämeen. Kipu säteili myös lantioon. Lääkäri arvioi, että A:n oireisto sopi post covid- tai long covid-oireistoon. Neurologian professori B piti A:n oireistoa kiistattomana koronavirusrokotteista aiheutuneena haittavaikutuksena. Lokakuussa 2024 A:lla todettiin tyypin II AV-katkos. A:lle asetettiin sydäntahdistin.
Vakuutuslautakunta toteaa, että koronavirusinfektion sairastaneilla voi esiintyä sairauden jälkitilana pitkittynyttä oireilua, josta on käytetty long covid -termiä. Koronavirusrokotuksiin ei tiedetä liittyvän samankaltaista oireilua. Sen sijaan koronavirusrokotusten on todettu vähentävän tällaisen oireilun kehittymisen riskiä koronan jälkitilana. A:lla ilmenneet mahdolliset long covid -tyyppiset oireet eivät siten ole todennäköisesti seurausta Comirnaty-koronavirusrokotteiden saamisesta.
Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että A:lle on tehty vuonna 2017 verisuonten varjoainekuvaus, jossa hänellä todettiin sepelvaltimotauti. A:lle on sattunut vuonna 2018 päähän kohdistunut tapaturma, jonka jälkeen A:lla on ollut päänsärkyjä. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:n päänsäryt ja rintakivut todennäköisesti liity A:n saamiin rokotteisiin, vaan aikaisempiin vammoihin ja sairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin, johon sairastumiseen A:lla on ollut riskitekijänä tupakointi.
Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:lla todetut sydämen johtumishäiriöt todennäköisesti liity koronarokotteisiin vaan A:n sairastamaan sepelvaltimotautiin ja sydäninfarktiin.
Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lla ilmenneen huimauksen syytä ei ole tarkemmin selvitelty. Lautakunta kuitenkin katsoo, että koronavirusrokotteita todennäköisemmin huimauksen syynä ovat olleet A:lla todetut sydämen johtumishäiriöt. A:lle on tehty neurologisia tutkimuksia, joissa ei ole todettu varsinaista neurologista sairautta.
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Pippola
Jäsenet
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila