Tapahtumatiedot

Eräs isännöintiyhtiö oli vuonna 2020 kilpailuttanut asiakkaidensa sähköntoimitussopimuksia 1.1.2023 ja 31.12.2024 väliselle ajalle. Kilpailutuksen tuloksena sähköenergian toimituksen oli sovittu siirtyvän X Oy:lle. Osalle asiakkaista sähköntoimituksen oli sovittu alkaneen jo 1.1.2021 lukien. Vuoden 2023 alusta alkaviksi sovittujen toimitussopimusten osalta asiakkaiden sähköntoimitus ei kuitenkaan ollut siirtynyt X Oy:lle. Syynä oli X Oy:n työntekijän erehdys, jonka vuoksi kyseisiä asiakkuuksia ei ollut tallennettu X Oy:n järjestelmään. Sähköntoimitusten aloittamiseksi toimituskohteiden asiakas- ja käyttöpaikkatietojen olisi pitänyt olla tallennettuina X Oy:n asiakashallintajärjestelmään viimeistään 15.12.2022.

Virheen vuoksi asiakkuudet olivat jääneet entiselle sähköntoimittajalle ja asiakkaat olivat maksaneet käyttämästään sähköenergiasta 1.1.2023 alkaen korkeamman hinnan kuin X Oy:n sopimuksen mukainen veloitus olisi ollut. Virheestä tiedon saatuaan X Oy oli korjannut asian, ja sopimusten mukainen sähköntoimitus asiakkaille oli alkanut viimeistään 15.3.2023. X Oy:n asiakkailleen hyvittämän vahingon määrä oli yhteensä 520 589,57 euroa, josta X Oy haki korvausta omasta varallisuusvastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö hylkäsi X Oy:n korvaushakemuksen päätöksellä 11.10.2023. Yhtiö vetosi vakuutussopimuksen ehtoihin, joiden mukaan varallisuusvastuuvakuutus ei kattanut vahinkoja, jotka aiheutuivat toimituksen viivästymisestä tai energian toimittamatta jäämisestä (due to delay in delivery, due to failure to supply energy). Viivästyksiä tuotteen toimittamisessa tai tuotteen toimitusongelmista johtuneita vahinkoja, joissa oli kyse X Oy:n liikeriskistä, ei korvattu. X Oy oli vaatinut päätöksen muuttamista vedoten työntekijänsä erehdykseen, mutta vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 17.11.2023 antamallaan päätöksellä. Vakuutusyhtiön mielestä rajoitusta ”delay in delivery” voitiin soveltaa, koska sähköenergian myyntiä koskeneiden yleisten sopimusehtojen perusteella sähkön jakelu ja -myynti olivat viivästyneet. Myös rajoitusta ”due to failure to supply energy” voitiin soveltaa sen rajatessa vakuutuksen ulkopuolelle myös inhimillisestä virheestä johtuneet toimitushäiriöt.

Asiakkaan valitus

X Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista varallisuusvastuuvakuutuksesta. X Oy:n mukaan työntekijän erehdyksestä toiselle aiheutuneet varallisuusvahingot ovat tyypillisiä varallisuusvastuuvakuutuksen piiriin kuuluvia vahinkoja. Kyse ei ollut liiketoimintapäätösten toteuttamisesta ja täytäntöönpanosta eli liiketoimintariskin realisoitumisesta, jolle on ominaista se, että voitiin osoittaa jokin voiton tavoitteluun liittynyt päätös tai toimi, joka epäonnistui. Liiketoimintariskillä viitataan yleisesti liikevoiton tavoittelemiseksi otettuihin riskeihin, kuten kilpailuympäristön kehittymiseen tai liiketoimintapäätösten tai strategian täytäntöönpanoon liittyviin epävarmuuksiin. Nyt sellaista ei ollut, vaan kyse oli työntekijän inhimillisestä erehdyksestä sopimushallinnan päivittäisten prosessien toteuttamisessa.

X Oy:n mielestä oli harhaanjohtavaa ja epätäsmällistä luonnehtia vahingon johtuneen ”viivästyksestä toimituksessa” tai ”tuotteen toimitusongelmasta”, joilla viitattiin selvästi liiketoimintariskin piiriin välittömästi kuuluvaan toimituksen viivästykseen tai toimitusongelmaan. Nyt vahinko oli aiheutunut inhimillisestä erehdyksestä, jonka seurauksena sopimusta ei ollut alkujaankaan yritetty täyttää. Sähkön toimittamatta jääminen oli vain tämän erehdyksen välillinen seuraus.

Asiakkaiden ylimääräiset kustannukset johtuivat siitä, ettei X Oy ollut alun perinkään tallentanut asiakkuuksia omaan järjestelmäänsä, mutta eivät siitä, että X Oy:n sähköntoimituksessa olisi ollut viivästys tai toimitusongelma. Vakuutusyhtiön luonnehdinta edellytti vakuutuskirjan rajoitusten venytettyä tulkintaa vakuutetun vahingoksi, mitä ei voida hyväksyä.

Epäselvää, niukasti muotoiltua ja yksipuolisesti laadittua vastuunrajoitusehtoa on tulkittava tarkkarajaisesti ja epäselvyyssäännön nojalla laatijan eli vakuutuksenantajan vahingoksi. Kyseinen vastuuvakuutuksen perustarkoituksen vastainen ehto on myös siinä määrin yllättävä ja ankara, että vakuutuksenottaja olisi tullut vakuutussopimuslain 5 §:n nojalla joka tapauksessa saattaa tietoiseksi tällaisesta olennaisesta rajoitusehdosta jo vakuutusta tehtäessä. Vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla vastuu puutteellisista tiedoista kuului vakuutuksenantajalle.

Sähkön toimittaminen on sähkön myyntiä harjoittavan X Oy:n liiketoiminnan olennainen osa, joten ei ollut perusteltua, että lähes kaikki X Oy:n työntekijöiden inhimillisen toiminnan seurauksena aiheutuvat vahingot rajautuivat vakuutuksen ulkopuolelle. Vakuutusyhtiön tulkinta johti juuri tällaiseen lopputulokseen. Vakuutusyhtiö tarjosi varallisuusvastuuvakuutuksia liiketoimintanaan ja X Oy oli ottanut vakuutuksen juuri mainitun kaltaisten puhtaasti inhimillisistä erehdystilanteista aiheutuvien vahinkojen varalle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt X Oy:n vaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa seikat.

Vakuutusyhtiö on lausunut vakuutussopimuksen vastuunrajoitusten osalta, että X Oy:n korvausvastuuta vahingonkärsineille on arvioitava sovellettavan lainsäädännön ja asiakassuhteessa noudatettujen sopimusehtojen perusteella. Sähkön myynnin yleisten vakiosopimusehtojen perusteella kyse oli viivästymisestä, kun verkkopalvelun aloittaminen viivästyi ja myös silloin, kun sähkönmyyntiä ei aloitettu sovittuna ajankohtana.

Verkkopalveluehtojen VPE 2019 kohdassa C kerrotaan verkkopalvelun viivästyksestä, virheestä, vahingon korvauksesta ja vakiokorvauksesta. Kohdan 10.3. mukaan: ”Jos verkkopalvelun aloittaminen viivästyy, verkonhaltijan vastuulla olevasta syystä johtuen, korvaa verkonhaltija käyttäjälle viivästyksestä johtuvan vahingon 12. luvun mukaisesti ja siinä mainituin rajoituksin.” Vastaavasti sähkön myyntiehtojen SME2014 kohdan 5.1. mukaan, jos sähkönmyyntiä ei ole aloitettu sovittuna ajankohtana myyjän vastuulla olevan syyn johdosta, korvaa myyjä viivästyksestä johtuvan vahingon ehdoissa määritellyn mukaisesti.

Näin ollen vakuutusyhtiö on katsonut X Oy:n omienkin vakiosopimusehtojen lähtevän siitä, että nyt kyseessä olevan kaltainen vahinko on nimenomaan viivästyksestä aiheutunutta. Vakuutuskirjaan on kirjattu erillinen englanninkielinen luettelo tilanteista, jotka on rajattu vakuutusturvan ulkopuolelle. Rajoitusten perusteella vakuutuksesta ei korvata X Oy:n viivästyksiä tuotteen toimittamisessa eikä tuotteen toimittamisongelmista johtuvia vahinkoja, vaan ne on nimenomaisesti rajattu vakuutusturvan ulkopuolelle.

Siltä osin kuin X Oy on pitänyt rajoitusehtoja yllättävinä ja ankarina, vakuutusyhtiö on todennut viivästystä koskevien rajoitusehtojen olevan yritysten vastuuvakuutuksissa tavanomaisia ja erityisesti vakuutusmeklareille tuttuja. Rajoitukset ovat sanamuodoltaan ja sisällöltään selkeitä eikä niitä tai niiden soveltamista voitu pitää sillä tavoin kohtuuttomina tai kohtuuttomaan lopputulokseen johtavina, että rajoituksia tuli sovitella tai jättää ne kokonaan soveltamatta. FINE on esimerkiksi ratkaisussaan FINE-007834 katsonut, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus vedota asiassa kyseessä olleeseen rajoitusehtokohtaan, joka oli alalla yleinen.

Vakuutusyhtiön mielestä kyseiset vakuutuskirjalle merkityt rajoitusehdot eivät olleet vakiintuneesta vakuutuskäytännöstä poikkeavia, epäselviä tai kohtuuttomia eikä niiden soveltaminen johda kohtuuttomaan lopputulokseen. FINE on ratkaisukäytännössään katsonut, että vapaaehtoisten vakuutussopimusten antaman vakuutusturvan laajuus on lähtökohtaisesti sopimuksenvarainen asia. Oikeuskäytännössä korkeimman oikeuden ratkaisujen KKO 1993:18 ja KKO 2001:135 mukaan sellaiseen sopimusehtojen sovitteluun, joka laajentaisi vakuutusturvaa yli sen, mistä on selkäesti ja yksiselitteisesti sovittu, tulee suhtautua varsin pidättyvästi.

Se, oliko asiassa kyse liiketoimintariskistä vai ei, ei ollut ratkaisevaa. Kyse oli joka tapauksessa vahinkoon sovellettavien rajoitusehtojen tarkoittamasta viivästysvahingosta tuotteen toimittamisessa eikä vahinkoa näin ollen korvata vakuutuksen perusteella.

Siltä osin kuin X Oy on vedonnut vakuutussopimuslain 5 ja 9 §:ään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta vakuutusyhtiö on lausunut, X Oy:n väitteen olevan täsmentämätön. X Oy:n yritysvakuutus ja siihen kuuluva varallisuusvastuuvakuutus ovat               olleet vakuutusmeklarin hoidossa sopimuksen solmimisesta lähtien. Varallisuusvastuuvakuutus on alkanut 8.7.2016. Koska vakuutus oli meklarin hoidossa, tuli tiedonantovelvollisuuden osalta soveltaa vakuutussopimuksen solmimisen aikaan voimassa ollutta lakia vakuutusedustuksesta (VedL, 570/2005, kumottu säädös).

Vakuutusmeklarin velvollisuuksista säädettiin erityisesti viimeksi mainitun lain 24-25 §:ssä. Meklarin asiakas oli pyritty saattamaan tiedonsaannin osalta mahdollisimman samanlaiseen asemaan vakuutuksenantajan kanssa suoraan asioivaan vakuutuksenottajaan nähden. Meklarin tuli kiinnittää erityistä huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lainvalmisteluasiakirjojen (HE 220/2004) mukaan vakuutusturvan olennaisilla rajoituksilla tarkoitettiin sekä vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja, että muita ehtoja, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksenhakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa.

Lain 25 § 1 momentti vastasi vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momenttia. Lisäksi vakuutusmeklarilla oli VedL:n 40.2 §:n mukaan ankara vastuu vahingosta, joka aiheutui toimeksiantajalle siitä, ettei vakuutussopimus ollut sisällöltään sellainen, kuin asiakkaalla oli meklarilta saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Lainkohta kattoi sekä harhaanjohtavien tai virheellisten tietojen antamisen että laiminlyönnin antaa asiakkaalle tarpeellisia tietoja. Vastuun edellytykseksi asetettu toimeksiantajan käsitys oli ilmaistu yhtenevästi vakuutussopimuslain 9 §:n kanssa.

Selostamillaan perusteilla vakuutusyhtiö on katsonut, ettei asiassa ole kyse vakuutussopimuslain 5 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa on arvioitava, onko vakuutuksenantaja täyttänyt sille asetetut vaatimukset tiedonanto-velvollisuuden osalta, vaan asiaa on arvioitava vakuutusedustuksesta säädetyn lain nojalla.

Vakuutusyhtiön mukaan X Oy:n vakuutusmeklarille oli toimitettu 8.7.2016 vakuutuskauden 1.1. - 31.12.2016 uusi vakuutuskirja, johon oli otettu uutena vakuutuksena varallisuusvastuuturva. Vakuutuskirjaan oli merkitty varallisuusvakuutusturvaa koskeva englanninkielinen rajoitusehto. Vakuutuskirjan toimittamisen yhteydessä se oli pyydetty tarkistamaan ja toimittamaan edelleen X Oy:lle. Meklari oli pyytänyt sähköpostilla 28.7.2016 korjaamaan yhtä vakuutuskirjaan merkityistä enimmäiskorvausmääristä. Sähköpostiketjusta ilmenee, että meklarit olivat ensin pyytäneet vakuutuskirjoja ja sen jälkeen vahvistaneet keskenään, olivatko vastuun vakuutuskirjat kunnossa. Varallisuusvastuuturvan osalta viestiketjusta ilmeni, että vakuutuskirjan tiedot olivat meklarin mukaan olleet kunnossa. Myöhemmin vuonna 2019 meklari oli vielä pyytänyt erinäisiä muutoksia vakuutussopimukseen, mutta vakuutuskirjaan merkityt englanninkieliset rajoitusehdot eivät olleet korjauspyyntöjen kohteena.

X Oy:n vakuutussopimus on ollut meklarin hoidossa, jolla oli laissa säädetty velvollisuus huolehtia asiakkaan vakuutustarpeen arvioinnin ja vakuutuksen valitsemisen kannalta tarpeellisista tiedoista sekä kiinnittää huomiota olennaisiin rajoituksiin. Meklari oli tarkastanut vakuutusturvan useaan kertaan eikä selvityksistä ilmennyt mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella varallisuusvakuutusturva vakuutuskirjalle merkittyine rajoitusehtoineen ei olisi ollut sen sisältöinen kuin asiakkaalla oli ollut aihetta käsittää.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko X Oy:n ilmoittama sähköntoimitussopimusten siirtymättä jäämisestä X Oy:n asiakkaille aiheutunut varallisuusvahinko kuulunut vakuutusyhtiön X Oy:lle myöntämän varallisuusvastuuvakuutuksen korvauspiiriin. Tämän kysymyksen arvioimiseksi asiassa on syytä ottaa kantaa siihen, onko mainitun vahingon syynä ollut vastuuvakuutuksen korvausrajoituksissa mainittu X Oy:n vastuulla ollut sähköenergian toimituksen viivästyminen tai häiriö sen toimittamisessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki

5 § 1 momentti
Ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

9 §
Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Laki vakuutusedustuksesta (sellaisena kuin se on ollut voimassa puheena olevaa vakuutussopumusta tehtäessä vuonna 2016)

24 § Vakuutusmeklarin velvollisuudet
Vakuutusmeklarin on suoritettava tehtävänsä ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutusmeklaritapaa. Erityisesti vakuutusmeklarin on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla.

25 § (430/2010) Vakuutuksesta annettavat tiedot
Vakuutusmeklarin on tehtävässään huolehdittava siitä, että asiakas saa ennen vakuutussopimuksen päättämistä kaikki asiakkaan vakuutustarpeen arvioinnin ja vakuutuksen valitsemisen kannalta tarpeelliset tiedot, kuten tietoja tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa vakuutusmeklarin tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Asiakkaalle annettavien, 1 momentissa tarkoitettujen tietojen on perustuttava riittävän monien markkinoilla tarjolla olevien vakuutusten tasapuoliseen analyysiin. Analyysi ja ehdotus vakuutustarpeen kattamiseksi on annettava asiakkaalle 20 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa säädetyllä tavalla.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos asiakas ei halua niitä tai jos niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Vakuutusehdot
X Oy:n varallisuusvastuuvakuutukseen kysymyksessä olevan vahingon osalta sovellettavien 1.4.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen sekä Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 3.1. mainitut vahingot ja ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, huolehtimaan  vahingonkorvauksen perusteiden määrän selvityksestä, neuvottelemaan korvauksen vaatijan kanssa, hoitamaan tai korvaamaan oikeudenkäynnin, jos korvauskysymys joutuu oikeuskäsittelyyn. Vakuutus koskee vakuutuksenottajan harjoittamaa ja vakuutuksesta sovittaessa vakuutusyhtiölle ilmoittamaa, vakuutuskirjaan merkittyä toimintaa (vakuutettu toiminta).

Vakuutusehtojen kohdan 3.1, Korvattavat vahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan.

Vakuutusyhtiön X Oy:lle antamien vakuutuskirjojen varallisuusvastuuvakuutusta koskevan kohdan merkinnän Endorsement: Pure Financial Loss mukaan:
"This insurance Policy covers Pure Financial Loss, i.e. other loss than Bodily Injury or Property Damage.
However this cover does not apply for losses
- due to libel or slander
- due to infringement of intellectual property rights
- directors and officers activities in their capacity as directors and officers
- due to money and securities getting lost
- due to exceeding estimates and credits
- due to entering into or recommendation of financial, real estate or other economical transactions
- due to delay in delivery
- due to failure to supply energy."

Vakuutuskirjaan 13.9.2022 on lisäksi merkitty varallisuusvastuun osalta, että:
"Poiketen varallisuusvastuuvakuutusehtojen (VA03) kohdasta 3.1 korvataan vakuutuksesta myös sellainen vakuutuskauden aikana todettu vahinko, joka on aiheutettu tämän tai muun [vakuutusyhtiössä] voimassa olleen varallisuusvastuuvakuutuksen voimassaoloaikana. Lisäksi korvataan sellainen vakuutuskauden aikana todettu vahinko, joka on aiheutettu tätä vakuutusta välittömästi edeltäneen varallisuusvastuuvakuutuksen voimassaoloaikana, mutta jota ei korvata edeltäneestä varallisuusvastuuvakuutuksesta sen vuoksi, että vahinko on todettu vakuutuksen päättymisen jälkeen."

Asian arviointi

1) Vastuunrajoitusten sovellettavuus vahinkoon

Osapuolten lausumien perusteella asiassa on riidatonta, että X Oy:n vakuutusyhtiölle ilmoittaman vahingon syynä on ollut X Oy:n työntekijän tapahtumatiedoissa tarkemmin kuvattu virhe X Oy:lle siirtymässä olleiden sähköenergian toimitussopimusten asiakastietojen kirjaamisessa asiakashallintajärjestelmään. Virhe on johtanut siihen, että sovittu sähköenergian toimittaminen kyseisille asiakkaille ei ollut 1.1.2023 alkaen siirtynyt X Oy:lle. Virheen takia asiakkaat ovat maksaneet 1.1.2023 jälkeen käyttämästään sähköenergiasta virheen korjaamiseen saakka korkeampaa hintaa kuin tilanteessa, jossa sähköntoimitus olisi siirtynyt sovitusti 1.1.2023 alkaen X Oy:lle.

Asiassa on niin ikään riidatonta, että X Oy:n asiakkaille aiheutuneessa vahingossa on ollut sinänsä kyse varallisuusvastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaisesta lähtökohtaisesti vakuutuksen piiriin kuuluvasta taloudellisesta vahingosta, josta X Oy on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa asiakkaitaan kohtaan. Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiöllä kuitenkin ollut oikeus evätä vakuutuskorvaus vedoten X Oy:n vakuutuskirjan varallisuusvastuuvakuutusta koskevan kohdan vastuunrajoituksiin, joiden mukaan ”...this cover does not apply for losses” [...] ”due to delay in delivery” [...] ”due to failure to supply energy”.

Lautakunta toteaa, että asiassa on kyse vakuutusyhtiön laatimien sopimusehtojen soveltamisesta. Yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan vakuutusehtoja on tulkittava kokonaisuutena ja niissä käytetyille ilmaisuille on pääsääntöisesti annettava yleisen kielenkäytön mukaista sisältöä vastaava merkitys. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan vakuutuksen rajoitusehtoja on myös tulkittava suppeasti.

Asiasta saadun selvityksen perusteella X Oy:n asiakkaille aiheutuneessa vahingossa ei ole ollut kyse siitä, että sähköenergian toimittaminen olisi missään vaiheessa katkennut. Asiakkaiden taloudellinen vahinko on ilmennyt ainoastaan heidän käyttämästään sähköenergiasta maksamanaan hinnanerona. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei vahingossa ole ollut kyse puheena olevien rajoitusehtojen jälkimmäisen kohdan ”due to failure to supply energy” mukaisesta virheestä sähköenergian toimittamisessa.

Energian hinnanerona ilmennyt vahinko on kuitenkin johtunut siitä, ettei sähköenergian toimittaminen ollut sopimustietoja koskeneen puutteen vuoksi oikea-aikaisesti siirtynyt X Oy:lle. Lautakunta katsoo, että kyse on näin ollen ollut X Oy:n viivästymisestä sähköenergian sovitussa toimittamisessa asiakkaille. Viivästymisestä aiheutuneita vahinkoja koskevan vastuunrajoituksen sanamuodon mukaan sillä seikalla, mistä syystä viivästys on aiheutunut, ei ole merkitystä. Kyseinen vastuunrajoitusehto ei ole epäselvä. Tämän vuoksi puheena oleva vahinko jää vakuutusyhtiön X Oy:lle myöntämän varallisuusvastuuvakuutuksen ulkopuolelle, joten vakuutusyhtiön kielteinen päätös on sovellettavien vakuutusehtojen mukainen.

2) Kysymys vastuunrajoitusten yllättävyydestä ja ankaruudesta sekä vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain mukaisesta tiedonantovelvollisuudesta

Siltä osin kuin X Oy on vedonnut kysymyksessä olevien vastuunrajoitusehtojen yllättävyyteen ja ankaruuteen sekä vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädettyyn tiedonantovelvollisuuteen lautakunta toteaa, että vakuutussopimusta alun perin vuonna 2016 tehtäessä X Oy:tä on asiakirjojen mukaan edustanut vakuutusmeklari. Vakuutusyhtiö on tällöin voinut täyttää laissa asetetun tiedonantovelvollisuutensa antamalla vakuutusta koskevat lain edellyttämät tiedot vakuutuksenottajaa vakuutusalan ammattimaisena asiantuntijana edustaneelle vakuutusmeklarille.

Tässä tapauksessa lautakunnalle toimitetuista sähköpostiviesteistä ilmenee, että vakuutusyhtiö oli lähettänyt vuonna 2016 vakuutusmeklarien kanssa käytyjen sopimusneuvottelujen aikana X Oy:n vakuutussopimusta koskevat vakuutuskirjat tarkastettaviksi ja hyväksyttäviksi X Oy:tä edustaneille meklareille. Meklarit olivat hyväksyneet ehdotetun vakuutussopimuksen sisällön. Nyt käsiteltävään vahinkoasiaan sovellettavat rajoitusehdot ovat jo tuolloin olleet merkittyinä vakuutuskirjaan.

Vakuutussopimusta vuonna 2016 tehtäessä voimassa olleen vakuutusedustuksesta annetun lain 24 ja 25 §:n mukaan toimeksiantosopimuksen perusteella asiakastaan edustaneen vakuutusmeklarin velvollisuutena on ollut muun muassa selvittää asiakkaansa vakuutusturvan tarve ja tehdä sen pohjalta ehdotus vakuutustarpeen kattamiseksi asiakkaan etujen vaatimalla tavalla. Vakuutusmeklarin on myös tullut huolehtia siitä, että asiakas on saanut vakuutussopimuksesta ennen sen tekemistä vakuutussopimuslain 5 §:ssä edellytetyt tiedot. Lain mukaan vakuutuksenantaja ei ole ollut vastuussa siitä, että vakuutusmeklarin asiakkaalleen vakuutuksesta antamat tiedot ovat mahdollisesti olleet virheellisiä tai puutteellisia.

Ohjesääntönsä 6 §:n mukaan Vakuutuslautakunnan tehtävänä on antaa ratkaisusuosituksia vakuutuksenottajan, vakuutetun, vahingonkärsineen, edunsaajan tai asianomaisen vakuutusyhtiön lautakunnalle esittämistä vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Edellä selostetuista syistä ja koska Vakuutuslautakunta ei ole toimivaltainen käsittelemään asiaa siltä osin kuin siinä on mahdollisesti kyse vakuutusmeklarin menettelystä sen ja X Oy:n välisessä toimeksiantosuhteessa, lautakunta katsoo, ettei se voi tästä asiasta enemmälti lausua.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä lopputulokseltaan X Oy:n vakuutussopimukseen sovellettavien sopimusehtojen mukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä                                              
Sihteeri Isokoski

Jäsenet

Finne
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin