Tapahtumatiedot

Asiakas (s. 1960) liukastui 12.1.2023 As Oy:n piha-alueella ja loukkasi vasenta jalkaansa. Asiakas haki korvausta tutkimus- ja hoitokuluista, sekä tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta vakuutettuna olevan As Oy:n vastuuvakuutuksesta. Asiakas oli ennen kyseistä liukastumisvahinkoa jo maaliskuussa 2022 loukannut vasemman jalkansa ja se oli leikattu ensin keväällä 2022 ja uudelleen syksyllä 2022.

Vakuutusyhtiö katsoi, että liukastumisvahingon 12.1.2023 yhteydessä asiakas on saanut venähdystasoisen vamman, sillä vahingon jälkeen teh­dyissä tutkimuksissa ei yhtiön mukaan ole todettu tuoreen tapaturman aiheuttamia löydöksiä, eikä myöskään aiemman tapaturman takia korjatut jänteet ole vaurioituneet 12.1.2023 sattuneessa liukastumisvahingossa. Vakuutusyhtiö on päätöksessään todennut, että takareiden oireilu ja hoidon tarve johtuvat aiemmasta tapaturmasta ja ovat osin sairausperäisiä. Vakuutusyhtiö on katsonut, että 12.1.2023 liukastumisvahingosta aiheutunut vahingon määrä jää alle vakuutuskirjaan merkityn omavastuun (1.000 euroa), eikä korvausta tästä syystä ole maksettu vastuuvakuutuksen perusteella. Yhtiön sisäisessä muutoksenhaussa päätös ei muuttunut.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Valituksessaan 29.3.2024 asiakas kertoo, että liukastumisvahingon jälkeen tutkimuk­sissa osoittautui, että vasempaan takareiteen oli tullut lihasrepeämä ja ultraäänitutkimuksessa epäilynä oli lisäksi luufragmentti. Jalka jouduttiin useasti operoimaan talven/kevään 2023 aikana ja hoito jatkuu edelleen. Asiakas kertoo lisäksi, että ennen 12.1.2023 sattunutta liukastumisvahinkoa hän oli maaliskuussa 2022 loukannut samaista vasenta jalkaa ja siinä todettiin tuolloin hamstring-jänteen/takareiden lihaksen repeämä, joka operoitiin ensin keväällä 2022 ja uudelleen syksyllä 2022. Vamma oli sairauskertomusten mukaisesti selkeässä parantumisvaiheessa ja kuntoutus oli edennyt hyvin liukastumisvahingon tapahtuessa. Asiakas kertoo myös, että liukastumisvamman eli takareiden lihaksen repeämän leikkaushoito huhtikuussa 2023 epäonnistui hoitovirheen seurauksena ja että asiasta on Potilasvakuutuskeskuksesta niiltä osin annettu myön­teinen korvauspäätös leikkauksen 12.4.2023 johdosta.

Asiakas toteaa, että hän on jo kesäkuussa 2023 vaatinut korvattavaksi 1180 euroa, eli vaatimus on jo tuolloin ylittänyt kiinteistön vastuuvakuutuksen omavastuuosuuden. Asiakas myös kertoo ihmettelevänsä, miksi vakuutusyhtiö ei ole ottanut lainkaan kantaa itse pääasiaan eli vahin-gonaiheuttajan korvausvastuuseen, vaikka vakuutusehtojenkin mukaan vakuutusyhtiö selvittää onko vakuutettu voimassa olevan oikeuden mu­kaan vahingonkorvausvelvollinen. Päätöksissään yhtiö vain toteaa, että korvausvelvollisuuden edellytykset ja vahingon korvattava määrä tulee selvittää asiakkaan ja vakuutuksenottajan kesken. Vakuutuksenottaja on korvannut asiakkaalle omavastuuta vastaavan määrän 1000 euroa.

Syy-yhteyteen liittyen asiakas toteaa vielä, että väite venähdysvammasta korvauspäätöksessä ei perustu mihinkään asiaa koskevaan dokumentaatioon. Sen sijaan niissä on osoitettu liukastumisen yhteydessä tapahtu­nut reisilihaksen/jänteen repeämisvamma komplikaatioineen, mikä on kokonaisuudessaan johtunut liukastumisesta, sillä vuonna 2022 aiheutu­nut reiden lihaksen repeämisvamma oli jo kuntoutumassa hyvin tuloksin liukastumisen tapahtuma-aikaan. Asiakas katsoo, että tämä vahinkotapaus ei ole lainkaan yksinkertainen selvitettäväksi, sillä siihen yhdistyy sekä vuoden 2022 kevättalvella aiheutunut takareiden repeämisvamma, tammikuussa 2023 aiheutunut taloyhtiön pihamaalla tapahtunut liukas-tumisvamma ja lisäksi liukastumisvamman hoidon yhteydessä aiheutu­nut hoitovirheen aiheuttama vamma.

Toimittamassaan lisäkirjeessä 6.5.2024 asiakas toteaa aluksi, että on hyvä, että vakuutusyhtiö vastineessaan 25.4.2024 kiertolausein näyttää vihdoin tunnustavan, että kyse on nyt vahingon määrästä, eikä vastuuperusteesta siten ole epäselvyyttä. Asiakas kertoo kirjeessään muun muassa, että vahingonaiheuttaja on jo korvannut hänelle 1000 euroa eli vakuutuksella olevan omavastuuosuuden ja olettanut heidän vakuutusyhtiönsä hoitavan oman osuutensa. Kustannukset on eritelty ja oletettu vakuutusyhtiön osaavan ottaa ilman erillistä vaatimusta kantaa kivun ja säryn korvaukseen sekä tilapäisen/pysyvän haitan korvaukseen. Asiakas lisää, että korvausvaatimus on tässä hoidon vaiheessa vain tämänhetki­nen tilanne, sillä hänelle jää pysyvä ja peruuttamaton vamma. Asiakas toteaa, että vahinkoasiaa tulee tutkia todellisen käsillä olevan yksilölli­sen tapahtuman valossa ja liukastumisen seurauksena tulleiden vammo­jen perusteella. Lisäksi vastuuvakuutusyhtiön asiantuntemuksensa avulla tulisi sovittaa yhteen korvausvastuun jako hoitovirheen seurauk­sena oman vahingonkorvausvelvollisuutensa tunnustaneelle ja korvauksia maksavalle potilasvakuutuskeskukselle. Lopputuloksen tulisi olla sel­lainen, että vahinkoa kärsinyt saa täysimääräisen korvauksen liukastumi-sesta alkaneesta tapahtumaketjusta, joka johti pysyvään vammaan. Asiakas huomauttaa myös, että hoito on edelleen kesken ja tulee jatku­maan pitkään. Lisäkirjeen liitteenä asiakas on toimittanut hoitavien lää­kärien lausunnot.

FINEn hankkimaan ensimmäiseen asiantuntijalääkärin lausuntoon anta­massaan vastauksessa asiakas viittaa lausuntoon, ja kertaa potilaskerto-muksen tekstejä. Asiakas toteaa, että asiassa ihmetyttää se, että asian­tuntijalääkäri on 12.1.2023 nykytilan kuvauksesta poi minut kohtia, joissa viitataan polven ja lonkan liikelaajuutta kuvaaviin teksteihin, kun sen sijaan tulisi keskittää huomiota tässä puheena olevassa tapauksessa reiden lihaksistoon/jänteisiin kaatuessa kohdistuneeseen iskuun ja spagaattitilanteen vaikutuksiin, sekä sen seurauksena tulleeseen vammaan. Puheena olevassa tapauksessa tulisi asiakkaan mukaan erityisesti kiin­nittää huomio siihen, että tilanne eroaa ns. terveen liukastelijan tapauk­sesta siinä, että aiemman reisilihaksiston repeämisen ja 12.1.2023 kes­ken olleen kuntoutusjakson, sekä jatkuvan Marevan-lääkityksen vuoksi liukastumisen seuraukset ovat olleet tässä tapauksessa hyvin erilaatuiset.

Asiakas viittaa hoitokertomuksiin ja katsoo, että potilaskertomuksen kohdat osoittavat selkeästi, että liukastuminen ei kohdistunut vasem­man jalan lonkkaan tai polveen, eikä missään potilaskertomuksissa pu­huta "venähdyksestä". Sen sijaan liukastumisen yhteydessä tapahtunut "spagaatti" johti vasemman reiden lihaksiston/jänteiden repeämiseen. Tuo vamma puolestaan aiheutti reiteen turvotusta ja verenvuotoa, jota edes auttoi asiakkaalla käytössä oleva Marevan-lääkitys. Asiakas katsoo, että asiantuntijalääkäri on lähestynyt liukastumisen yhteydessä aiheutuneita vammoja arvioiden yleisesti liukastumistapausten mahdollisesti aiheuttamia vammoja perusterveelle henkilölle. Asiakas pyytää, että asi­antuntijalääkäri ja FINE tutustuu tapaukseen ja asiakkaan sairauskertomushistoriaan kokonaisuudessaan ja huomioi tapauksen erityispiirteet. Asiakas kiinnittää edelleen huomiota siihen, ettei kyse ole venähdyksestä, vaan repeämästä ja olennaista asiassa on se, ettei repeämää olisi tapahtunut ilman liukastumista.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessa asian tapahtumatietoihin ja asiassa annettuihin päätöksiin. Vakuutusyhtiö toteaa muun muassa, että vahin­gon määrää arvioitaessa olennaista on syy-yhteyden vaatimus. Vakuutuksenottajan vastuuvakuutuksesta voidaan lähtökohtaisestikin maksaa korvausta vain 12.1.2023 vahinkoon syy-yhteydessä olevista vahingonkorvauslain mukaisista korvausaiheista. Yhtiö toteaa, että selvitysten mukaan asiakas on loukannut takareittään jo aiemmin, tämä tapaturma on vaatinut kirurgisia toimenpiteitä jo ennen 12.1.2023 sattunutta liu-kastumisvahinkoa. Asiakkaan mukaan takareiden hoidon yhteydessä on sattunut myös potilasvahinko. Yhtiö katsoo edelleen, että vahingossa 12.1.2023 asiakas on saanut venähdystasoisen takareiden vamman. Ar­vio perustuu erityisesti 12.1.2023 jälkeen tehtyihin kuvantamistutkimuksiin, joissa ei ole todettu tuoreen tapaturman aiheuttamia löydöksiä, ei­vätkä myöskään aiemman tapaturman takia korjatut jänteet ole vaurioituneet liukastumisvahingossa. Takareiden oireilu ja hoidon tarve johtuu aiemmasta tapaturmasta ja ovat osin sairausperäisiä. Tilapäisen haitan määrän osalta vakuutusyhtiö viittaa aiempiin päätöksiin. Lisäksi yhtiö toteaa, ettei venähdystasoisesta vammasta jää asiakkaalle pysyvää hait­taa. Edellä selostetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että asiassa an­nettu päätös on vakuutusehtojen mukainen. Vahingon määrä jää alle vakuutuksen omavastuuosuuden.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutetulla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunnot

Asiantuntijalausunto Karjalainen.

FINE on pyytänyt asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjaiselta.

Karjalainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteelli­sistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin ja toteaa, että 12.1.2023 sattu­neen vahinkotapahtuman jälkeen sairaalan päivystyksessä kliinisessä tutkimuksessa asiakkaan yleistila oli hyvä. Vasemmalla takareiden, pakaran seudussa todettiin sijoittumatonta arkuutta ja turvotusta. Vanha arpi oli siisti. Lonkkanivelen liikkeet onnistuivat täydellä liikelaajuudella ja vasemman polven taivutus onnistui normaalein liikelaajuuksin. Vasem­man puolen voima oli vastapuolta heikompi, mutta etäiset toiminnot olivat kunnossa.

Vastaanottokäynnin tiedoissa mainitaan, että asiakkaalle on tehty takareiden lihaskiinnityksen repeämän korjaus jo maaliskuussa 2022 ja sen jälkeen asiakkaalla on ollut kipuilua ja leikkausalueella on todettu lonk-kahermon arpeutumista. Lokakuussa 2022 asiakkaalle oli tehty lonkkahermon vapautus sekä kiinnitetty takareiden lihasten kiinnitys uudel­leen. Kuntoutuminen oli edennyt hyvin. Magneettitutkimuksessa todet­tiin 2022 tehdyn lihaskiinnityksen pysyneen kiinni. 1.3.2023 kontrollikäynnillä polven taivutus onnistui, mutta lonkan ojennus ei kivun vuoksi onnistunut.12.4.2023 leikkauksessa tarkastettiin takareiden lihaskiinnityksen tila ja vapautettiin lonkkahermo arvesta. 16.4.2023 asiakkaalle tehtiin leikkaus, jossa lonkkahermon kulku ja lihaskiinnityksen tila tarkistettiin ja todettiin, että takareiden lihaskiinnitys oli pettänyt. Leikkauk­sessa varmistettiin lonkkahermon vapaa kulku, mutta lihaskiinnityksen kolmanteen kiinnittämiseen ei kudosten heikentymisen vuoksi arvioitu olevan mahdollisuutta. 4.5.2023 asiakkaan haava avattiin ja puhdistet­tiin tulehdusepäilyn vuoksi, minkä jälkeen hoitona oli antibioottilääkitys ja laskuputki alipainehoitoineen.

Karjalainen katsoo, että asiakkaan lihaskiinnityksen uusi irtoaminen ja oireet johtuvat vasemman takareiden lihaskiinnityksen rappeumasta ja repeämästä, jotka ovat aiemman toimenpiteen jälkeisiä tiloja. Karjalai­sen mukaan 12.4.2023, 16.4.2023 ja 4.5.2023 tehdyt toimenpiteet eivät liity liukastumisvahingon yhteydessä aiheutuneen vasemman takareiden venähdyksen hoitoon.

Karjalainen katsoo, että vahinkotapahtuman 12.1.2023 johdosta aiheu­tuva tilapäinen haitta kuuluu Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan arvioituna luokkaan kaksi (Lievät vammat) ja luokan sisällä sen alakolmannekseen. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan arvioituna tilapäinen haitta sijoittuu Karjalaisen lau­sunnon mukaan kohtaan 1.3.1 Lievä lihasvamma (200e).

Karjalainen toteaa, että liukastumisvahingosta ei aiheudu korvattavaa pysyvää toiminnallista haittaa.

Asiantuntijalausunto Kivioja

FINE on pyytänyt asiassa toisen asiantuntijalausunnon dosentti, LKT, DI, kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Aarne Kiviojalta, jolla on myös liikennelääketieteen erityispätevyys.

Kivioja viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja asiakasta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja toteaa, että liukastumisvahingon jälkeen ensimmäisen lääkärissäkäyntimerkinnän 12.1.2023 mukaan asiakas oli liukastunut ja saanut vasemman takareiden revähdyksen. Asiakas oli kaatunut jonkinlaiseen spagaattiasentoon maahan ja vasemmasta takareidestä kuului rusahdus / napsahdus ja reiteen tuli kova kipu.

Kivioja toteaa, että vahinkotapahtuman 12.1.2023 jälkeen asiakkaalla todettiin magneettikuvauksessa vasemman takareiden venähdystyyppinen vamma.

Kiviojan toteaa lausunnossaan, että ennen tätä 12.1.2023 sattunutta liukastumisvahinkoa asiakas oli loukannut vasemman takareiden aikaisem­minkin. Maaliskuussa 2022 oli korjattu vasemman hamstringin repeämä ja lokakuussa 2022 asiakkaalle oli tehty uusintaoperaatio, jossa oli va­pautettu iskiashermoa ja irronneet hamstringit oli kiinnitetty uudelleen (ankkureilla). Tuosta jälkimmäisestä leikkauksesta kuntoutuminen oli edistymässä merkintöjen mukaan hyvin liukastumisvahingon sattuessa.

Kivioja toteaa, että lääketieteellisesti on ilmeistä, että kun hermoa on vapautettu arpikudoksesta, arpea muodostuu myös uudelleen. Tähän on asiakkaan tilanteessa ollut myötävaikuttamassa Marevan-hoitoon liit­tyvä vuototaipumus. Liukastumisvahingon 12.1.2023 jälkeen asiakkaalla on todettu lihasjännerajalla reilusti istuinkyhmyn alapuolella kudosrepeämä. Se on Kiviojan mukaan katsottava venähdystyyppiseksi vammaksi eikä se olisi vaatinut leikkaushoitoa. Leikkaukseen 12.4.2023 on päädytty iskiashermon arpeutumistaipumuksen vuoksi. Saman taipumuksen vuoksi asiakkaalle oli tehty leikkaus jo lokakuussa 2022. Luista irtokappaletta ei ole voitu osoittaa röntgenkuvauksessa eikä magneettitutkimuksessa. Liukastumistapaturmassa 12.1.2023 myöskään aiemmin kiinnitetyt hamstringjänteet eivät ole irronneet.

Kivioja toteaa, että asiakkaan tila olisi todennäköisesti kehittynyt vastaa­vaksi myös ilman 12.1.2023 sattunutta liukastumisvahinkoa, eikä leik­kaus ole ollut tarpeen 12.1.2023 vahingon johdosta, vaan sen tarve on johtunut aiemmasta tapaturmasta.

Kivoja katsoo, että liukastumisvahingosta aiheutunut tilapäinen kuuluu liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan korvausohjeiden mukaiseen luo­kan kaksi (2) alakolmannekseen (lievät vammat). Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan arvioitaessa asiakkaalle 12.1.2023 vahingon johdosta aiheutunut tilapäinen haitta sijoittuu Ki­viojan mukaan kohtaan 1.3.1 lievä lihasvamma (200—800 €).

Pysyvän haitan osalta Kivioja katsoo, että asiakkaalle ei ole jäänyt vastuuvahingon 12.1.2023 seurauksena pysyvää haittaa.

Lopuksi Kivioja toteaa vielä, että 20.1.2023 magneettitutkimuksessa ei näkynyt selkeää hamstring-jännekiinnityksen irtoamista tai vetäytymistä aiempaan magneettitutkimukseen 9/22 verrattuna. Aiemman magneet-titutkimuksen jälkeenhän asiakkaalle oli kuitenkin tehty yksi kiinnitys-leikkaus, joten vertailu on Kiviojan mukaan hieman erikoinen eikä täysin informatiivinen.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Vakuutusehtojen (voimassa 1.9.2020 lähtien) kohdan 1.1 mukaan va­kuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimas-saoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun

• vakuutettu on korvausvastuussa vahingosta voimassaoloalueella voimassa olevan oikeuden mukaan
• vahinko on todettu vakuutuksen voimassaoloaikana. (...)

Vastuuvakuutusten yhteisten vakuutusehtojen kohdan 5.3.5 mukaan omavastuu on vastuuvakuutussopimukseen merkitty rahamäärä ja/tai prosenttiosuus, josta vakuutettu kussakin vastuuvakuutuksesta korvatta-vassa vahingossa itse vastaa.

Kun vakuutetulle esitetyn korvausvaatimuksen määrä on pienempi kuin omavastuu, vakuutetulla ei ole vastuuvakuutusturvaa. Jokaisessa vas-tuuvakuutuksesta korvattavassa vahingossa vakuutusehtojen mukaan korvattavien vahingon ja kulujen yhteismäärästä vähennetään omavas­tuu.

Omavastuu vähennetään muiden mahdollisten vähennysten jälkeen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, ylittääkö vahingon määrä vakuutuksen omavastuuosuuden ja tuleeko vahinko korvata vastuuvakuutuksen perusteella. Tarkemmin asiassa on kyse siitä, onko asiakkaan vasemman takareidenlihas repeytynyt vahinkotapahtuma yhteydessä ja onko myöhempi leikkauksentarve johtunut liukastumistapaturmasta, sekä siitä, minkä haittaluokan mukainen tilapäinen haitta asiakkaalle on vahinkotapahtumasta aiheutunut ja onko liukastumisvahingon seurauksena aiheutunut asiakkaalle pysyvää haittaa.

FINE toteaa, että henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn.

Näyttötaakka vahingon ja vamman välisestä syy-yhteydestä on kor­vausta hakevalla.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä käsiteltävässä tapauksessa saatuihin tietoihin vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta sekä myöhempien oireiden ja löydösten laa­dusta. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää todistettuna vain ajallisen yh­teyden perusteella. Oireiden ilmaantuminen vahingon jälkeen ei riitä näytöksi syy-yhteyden olemassaolosta. Myöskään pelkästään se seikka, ettei syy-yhteyttä voida lääketieteellisen selvityksen nojalla pitää täysin poissuljettuna, ei yksin ole riittävä näyttö syy-yhteyden olemassaolosta.

Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen muuta siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin kanssa. Vakiintuneesti vamman ja tapaturman katsotaan olevan keskenään syy-yhteydessä, kun kuvattu tapaturmamekanismi on ollut voimakkuudeltaan ja kohdentumiseltaan sellainen, että se lääketieteellisen tietämyksen perusteella tyypillisesti sopii todetun kaltaisen vamman aiheuttamaan.

Asiakas on satuttanut vasemman jalkansa liukastuessaan 12.1.2023. Asiakas oli loukannut vasemman takareiden aikaisemminkin. Maalis­kuussa 2022 oli korjattu vasemman hamstringin repeämä ja lokakuussa 2022 asiakkaalle oli tehty uusintaoperaatio, jossa oli vapautettu iskiashermoa ja irronneet hamstringit oli kiinnitetty uudelleen (ankkureilla).

FINEn hankkimien asiantuntijalausuntojen mukaan asiakkaalla on vahinkotapahtuman 12.1.2023 jälkeen todettu lihasjännerajalla reilusti istuinkyhmyn alapuolella kudosrepeämä. Asiantuntijalääkärien mukaan se on katsottava venähdystyyppiseksi vammaksi, eikä se olisi vaatinut leikkaushoitoa, vaan 12.4.2023 tehtyyn leikkaukseen on päädytty iskiashermon arpeutumistaipumuksen vuoksi. Asiakkaalle on tehty saman taipumuksen vuoksi aiempi leikkaus jo lokakuussa 2022. Liukastumisen 12.1.2023 jälkeen ei ole voitu osoittaa luista irtokappaletta röntgenku-vauksessa eikä magneettitutkimuksessa, eivätkä aiemmin kiinnitetyt hamstringjänteet ole irronneet liukastumisen yhteydessä.

12.1.2023 sattuneella liukastumisvahingolla ei asiantuntijalääkärien lau­suntojen mukaan voida katsoa olevan syy-yhteyttä myöhemmin todettuun ja leikkaustoimenpiteitä vaatineeseen oireiluun, vaan asiakkaan tila olisi todennäköisesti kehittynyt vastaavaksi myös ilman 12.1.2023 sattunutta tapaturmaa. Leikkaus ja myöhemmät operaatiot eivät ole ol­leet tarpeen 12.1.2023 vahingon johdosta, vaan niiden tarve on johtu­nut aiemmasta tapaturmasta ja sen jälkitilasta.

FINE viittaa käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimiinsa erikoislääkäreiden asiantuntijalausuntoihin ja katsoo, että käytet­tävissä olevan selvityksen perusteella takareiden myöhemmän oireilun ja siitä aiheutuneen hoidon ja leikkaushoidon tarpeen ei voida todeta olevan syy-yhteydessä 12.1.2023 sattuneeseen vahinkotapahtumaan, eikä niistä aiheutuvaa haittaa voida ottaa huomioon arvioitaessa asiak­kaalle vahinkotapahtuman 12.1.2023 seurauksena aiheutunutta tila­päistä tai pysyvää haittaa.

FINE viittaa edellä syy-yhteydestä esitettyyn ja katsoo, että asiakkaalle on liukastumisvahingon 12.1.2023 seurauksena aiheutunut vasemman takareiden venähdystyyppinen vamma, mistä aiheutuva tilapäinen haitta sijoittuu Liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan korvausohjeiden mukaiseen luokkaan kaksi (lievät vammat) ja luokan sisällä sen alakolmannekseen. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mu­kaan arvioituna asiakkaalle liukastumisvahingon seurauksena aiheutu­nut tilapäinen haitta sijoittuu kohtaan 1.3.1 (lievä lihasvamma). FINE katsoo lisäksi, että asiakkaalle ei ole jäänyt vastuuvahingon 12.1.2023 seurauksena pysyvää haittaa.

Edellä esitetyillä perusteilla liukastumisvahingon seurauksena aiheutu­neen vahingon määrä jää alle vastuuvakuutuksen omavastuuosuuden, eikä korvausta suoriteta vastuuvakuutuksesta. FINE pitää vakuutusyh­tiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Hyytiäinen