Tapahtumatiedot

Asiakas ilmoitti poliisille 29.10.2023, että hänen Volkswagen Passat -merkkinen farmarimallinen henkilöautonsa, vuosimalli 2015, oli varastettu linja-autovarikolta. Tutkintailmoituksen mukaan asiakas oli tullut varikolle 28.10.2023 kello 18 aikaan ja jättänyt ajoneuvonsa lukittuna varikon aitojen sisäpuolelle lähtiessään ajoon linja-autolla. Lähtiessään asiakas oli sulkenut ja lukinnut varikon portin. Asiakkaan palattua varikolle noin kello 23 aikaan henkilöauto oli ollut varikolla, mutta asiakas oli huomannut ajoneuvon avainten tippuneen johonkin. Todennäköisesti avain oli asiakkaan mukaan tippunut taskusta, kun hän oli ottanut sieltä handsfree-laitteen. Asiakas oli lähtenyt linja-autolla hakemaan kavereitaan, jotta he voisivat yhdessä etsiä kadonnutta avainta. Palatessaan varikolle noin kello 00.35 asiakas ja hänen kaverinsa olivat huomanneet, että sisääntuloportti oli rikottu ja että asiakkaan ajoneuvo oli kadonnut. Paikalla käynyt poliisipartio totesi, että sisääntuloporttia oli rikottu ja että sisääntuloportilta katsottuna varikon aitauksen takalaidalla oli irrotettuna pala aitauksesta.

Asiakkaan tehtyä vahinkoilmoituksen varkausvahingosta vakuutusyhtiö selvitti tapahtumia vakuutustutkijan toimesta. Vakuutustutkija tapasi asiakkaan vahinkopaikalla 24.11.2023, ja tapaamisesta laaditun muisti­on mukaan asiakas oli avainten katoamisen havaittuaan arvellut niiden pudonneen toiselle linja-autovarikolle. Asiakas kertoi lähteneensä kaverinsa kanssa hakemaan linja-autolla kaverin henkilöautoa tarkoituksin käydä etsimässä avaimia tuolta toiselta varikolta. Tullessaan palauttamaan linja-autoa noin kello 00.36 asiakas oli huomannut ajoneuvon kadonneen. Vakuutustutkijan havaintojen mukaan pysäköintialueen puomin metallisessa kiinnityskettingissä oli nähtävissä todennäköisesti voimapihtien jättämiä jälkiä, jotka olivat kuitenkin ruosteisia, eli todennäköisesti kyse oli vanhoista jäljistä. Puomissa metallisilla kiinnikkeillä kiinni ollut verkkoaita oli irrotettu. Lisäksi pysäköintialueen takanurkassa metallista verkkoaitaa oli rikottu, ja metalliaidan yksi sivu oli aitaamaton noin kymmenen metrin leveydeltä, mistä kohdasta alueelle on helposti päästävissä. Maastossa ei ollut kyseisessä kohdassa henkilöauton jättämiä jälkiä, eikä maasto huomioiden tuota kautta ajaminen ole normaalilla henkilöautolla kovinkaan helposti toteutettavissa. Huomioiden ajoneuvon korkeus, hieman yli 150 senttimetriä, puomin ali ei ollut mahdollista ajaa, sillä puomin ja maan väliin jäi korkeimmassa kohdassa 134 senttimetriä. Puomissa on lisäksi vinosti laskeva tukiaisa, joka alkaa 90 senttimetrin etäisyydellä puomin päästä, ja puomin ja maan välinen etäisyys kahden metrin etäisyydellä puomin päästä oli 122 senttimetriä. Puomi myös toimi normaalisti, eikä sitä ollut mahdollista nostaa ylöspäin sen kiinnitystavan takia. Yhteenvetona muistiossa todetaan ajoneuvon ulospääsyn puomilla aidatulta alueelta jääneen epäselväksi.

Vakuutusyhtiö teki asiassa korvauspäätöksen 29.11.2023. Päätöksessä todettiin kyseessä olevan ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo. Vakuutusyhtiö piti todennäköisenä, että asiakkaan ajoneuvo oli viety linja-autovarikolta sen omia avaimia käyttäen. Alueen puomi oli vahingon sattuessa lukittuna, eikä puomin ali pysty kyseisellä ajoneuvolla ajamaan eikä alueelta myöskään pysty poistumaan muuta kautta. Ajoneuvon avain oli jäänyt kadoksiin, mutta saatujen selvitysten perusteella se oli pudonnut. Yhtiö totesi, että vahingosta saatujen selvitysten perusteella ajoneuvo oli anastettu käyttäen sen omaa avainta, jota ei ollut saatu haltuun murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Tämän vuoksi vahinkoa ei korvattu varkausturvan tai minkään muunkaan vakuutusturvan perusteella.

Asiakas toimitti lisäselvityksenä valokuvan vahinkopaikalta katsoen kaatuneen puun ja muiden merkkien osoittavan, että ajoneuvolla oli todennäköisesti ajettu kohdasta, josta aitaa oli irrotettu. Vakuutusyhtiö teki asiassa uuden korvauspäätöksen 2.1.2024 vedoten ensimmäisen päätöksen tavoin ajoneuvon omilla avaimilla tehtyä varkautta koskevaan rajoitusehtoon. Asiakas haki lisäksi muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Valituksessaan asiakas katsoi, että poliisin todettua murron ei vakuutusyhtiö voi vedota avaimilla tehtyä varkautta koskevaan rajoitusehtoon. Lisäksi asiakas katsoo jälkien vahinkopaikalla osoittavan, että ajoneuvo oli ajettu pois varikolta aitaan tehdyn aukon kautta. Asiakas myös ilmoitti haluavansa perustelut siitä, miksi vahinkoa ei korvattaisi rahoitusvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön ratkaisussa 2.2.20224 aiempaa korvauspäätöstä ei muutettu. Rahoitusvakuutuksen osalta ratkaisussa todettiin, että tuolta osin vakuutuksessa on vakuutusehtojen mukaan vakuutettuna ajoneuvon omistuksenpidätysehdoin myynyt autoliike tai rahoituslaitos, jolle autoliike on siirtänyt vastaavat oikeudet, ja oikeus vaatia korvausta on vain näillä. Asiakkaan vaatimuksesta asiaa ei voida rahoitusvakuutuksesta käsitellä.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumasta aiemmin esittämänsä todeten lisäksi, että vaikka varikon puomi on hieman matalampi kuin asiakkaan henkilöauto, antavat nykyautot sen verran periksi, että asiakas piti mahdollisena varikolta poistumista puomi alittaen. Asiakas vaatii vahingon korvaamista joko varkausturvasta tai rahoitusvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Varkausturvan osalta yhtiö toteaa, että korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että kyse on vakuutusehtojen mukaisesta korvattavasta vakuutustapahtumasta. Vahingon korvattavuus varkausturvasta edellyttää ajoneuvon olleen teon tapahtuessa lukittuna. Jos teko on tehty ajoneuvon omia avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus vain, jos teon tekijä on saanut avaimet haltuun murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Vahingosta saatujen selvitysten perusteella asiakkaan ajoneuvo on viety varikkoalueelta sen omaa avainta käyttäen, eikä avainta ole saatu haltuun murron tai ryöstön yhteydessä. Varkausturvan korvattavuuden edellytykset eivät siten asiassa täyty.

Rahoitusvakuutuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutettuja tuossa vakuutuksessa ovat vakuutusehtojen mukaan ajoneuvon omistuksenpidätysehdoin myynyt autoliike tai rahoituslaitos, liisausvuokralleantaja sekä panttioikeuden tai autokiinnityksen haltija. Vakuutuksenottaja ei ole rahoitusvakuutuksessa vakuutetun asemassa eikä vakuutuksenottajalla ole oikeutta hakea korvausta rahoitusvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentti ole tulkittavissa siten, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja voisi rahoitusvakuutusta koskevassa asiassa vakuutettuna olevaa rahoitusyhtiötä sitovasti neuvotella korvauksesta vakuutusyhtiön kanssa tai nostaa korvausta rahoitusvakuutuksesta. Yhtiö toteaa, että edellä mainitun lainkohdan mukaan vakuutustapahtuman satuttua kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen, eikä vakuutuksenottaja voi enää tämän jälkeen ryhtyä toimiin, jotka vaikuttaisivat kyseiseen oikeuteen. Nyt kyseessä olevassa asiassa on kyse vakuutetun eli rahoitusyhtiön oikeudesta hakea korvausta rahoitusvakuutuksesta, eikä vakuutuksenottaja voi valita, käyttääkö vakuutettuna oleva rahoitusyhtiö tätä oikeuttaan.

Perustelunaan vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentin osalta vakuutusyhtiö viittaa erityisesti hallituksen esityksen HE 114/1993 vp yksityiskohtaisiin perusteluihin, joiden mukaan määräysvalta vakuutussopimuksesta johtuviin korvauksiin on vakuutetulla eikä vakuutuksenottajalla. Rahoitusyhtiön ollessa vakuutettuna jää kyseisen yhtiön harkintaan, haluaako se hakea korvausta rahoitusvakuutuksesta. Nyt käsiteltävässä tapauksessa rahoitusyhtiö on saanut tiedon vahingosta, joten sillä on ollut mahdollisuus halutessaan hakea korvausta vakuutuksesta.

Lain esitöiden osalta vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että vakuutussopimuslain 65 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan vakuutuksenottaja voi vakuutettua sitovasti neuvotella korvauksesta vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen vain silloin, kun muu vakuutettu ei ole vakuutuksenantajan tiedossa. Nyt käsiteltävässä tapauksessa rahoitusyhtiö on vakuutettuna vakuutusehdoista ilmenevin tavoin, ja tämä vakuutettu on vakuutuksenantajan tiedossa. Lisäksi tulee huomioida, että vahingon kohteena on rekisteröity ajoneuvo, jonka omistaja eli vakuutettu on tarkistettavissa julkisesta rekisteristä. Koska rahoitusvakuutuksen vakuutettu on siten ollut vakuutusyhtiön tiedossa, ei vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentti sovellu käsiteltävään tapaukseen.

Korvauspäätöstä rahoitusvakuutuksesta ei myöskään ole annettu vakuutuksenottajalle, joten tapaus poikkeaa tältä osin aiemmassa ratkaisusuosituksessa FINE-074244 käsitellystä tilanteesta. Kyseisessä tapauksessa vakuutuksenantajan puolelta ei myöskään ollut vedottu vakuutussopimuslain esitöihin, eikä Vakuutuslautakunnan perusteluissakaan ole näin ollen avattu lain esitöissä mainittujen seikkojen vaikutusta ratkaistavaan kysymykseen.

Vakuutusyhtiö toteaa myös, että korvauksen enimmäismääränä rahoitusvakuutuksessa on rahoitusyhtiön loppuvelka, kuitenkin enintään ajoneuvon käypä arvo. Vakuutusyhtiö voi siten edistää vahinkoasiaa vain rahoitusyhtiön kanssa sen pystyessä ilmoittamaan vakuutusyhtiölle loppusaatavansa määrän. Rahoitusvakuutuksen tarkoituksena ei myöskään ole vapauttaa vakuutuksenottajaa ajoneuvoa koskevasta loppuvelasta, vaan vakuutus toimii rahoitusyhtiön turvana, jos se vakuutustapahtuman satuttua jäisi muutoin ilman osamaksusopimukseen kuuluvia saataviaan. Näin ollen on täysin rahoitusyhtiön harkinnassa, hakeeko se korvausta vakuutuksenottajan rahoitusvakuutuksesta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:
- poliisin tutkintailmoitus,
- valokuvia vahinkopaikalta sekä
- vakuutustutkijan muistio.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys ajoneuvon varkausvahingon korvattavuudesta kaskovakuutukseen sisältyvästä varkausturvasta sekä siitä, onko vakuutuksenottajalla oikeus saada asia käsitellyksi rahoitusvakuutuksesta ilman, että kyseisen vakuutuksen vakuutettuna oleva rahoitusyhtiö hakee vahingosta korvausta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 3 §:n (Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.

Vakuutussopimuslain 65 §:n (Vakuutetun asema vakuutustapahtuman satuttua) 2 momentin mukaan kullakin vakuutetulla on oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen. Vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen, paitsi jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai hän on ilmoittanut itse valvovansa oikeuttaan taikka kysymys on kiinnityksenhaltijan oikeudesta saada maksu korvauksesta.

Hallituksen esitys HE 114/1993 vp, 65 §:n yksityiskohtaiset perustelut, sivu 65:

Kullakin vakuutetulla on pykälän 2 momentin mukaan oikeus vakuutustapahtuman johdosta suoritettavaan korvaukseen. Etuoikeudesta korvaukseen silloin, kun vakuutettuja on useita, säädetään 66 §:ssä. Koska vakuutetun oikeus tulee voimaan vakuutustapahtuman sattuessa, vakuutuksenottaja ei voi enää sen jälkeen muuttaa vakuutussopimuksen määräystä vakuutetusta eikä syrjäyttää 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle kuuluvaa oikeutta korvaukseen. Määräysvalta vakuutussopimuksesta johtuviin oikeuksiin nähden on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen vakuutetulla eikä vakuutuksenottajalla.

Momentin mukaan vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella korvauksesta vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen silloin, kun muu vakuutettu ei ole vakuutuksenantajan tiedossa. Jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai jos hän on ilmoittanut vakuutuksenantajalle valvovansa itse oikeuttaan, vakuutuksenottaja ei saa edustaa vakuutettua. Vakuutuksenottaja ei myöskään saa neuvotella kiinnityksenhaltijan oikeudesta korvaukseen eikä nostaa tälle kuuluvaa korvausta. Vakuutuksenantajan on korvauskäsittelyn yhteydessä pyrittävä selvittämään, onko omaisuus kiinnitetty. Vakuutuksenantajan vastuusta silloin, kun korvaus suoritetaan väärälle henkilölle, säädetään 71 §:ssä.

Kaskovakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, 4.8.1 (Rahoitusvakuutus, Korvattavat vahingot) mukaan rahoitusvakuutuksesta korvataan ajoneuvon vaurioitumisesta tai menettämisestä aiheutunut vahinko, jos
- vahinkoa ei korvata kohdan 4.10 perusteella, koska teon kohde ei ole ollut teon tapahtuessa lukittu tai lukitussa tai vartioidussa säilytyssuojassa
- korvaus kohdan 4.3.2, 4.6.2.2 tai 4.11 alakohtien 2 – 6 ja 8 – 9 mukaan evätään tai korvausta vähennetään
- kohtien 4.4.1 tai 4.2 mukaista vahinkoa ei korvata, koska se on tapahtunut käytettäessä ajoneuvoa liikenteessä ennalta ilmoitettuna seisonta-aikana tai liikennekäytöstäpoiston aikana (kohta 9.2).

Ehtokohdan 4.8.2 (Rahoitusvakuutus, Vakuutetut) mukaan vakuutettuja ovat ajoneuvon
- omistuksenpidätysehdoin myynyt moottoriajoneuvokauppaa harjoittava autoliike tai rahoituslaitos, jolle autoliike on siirtänyt vastaavat oikeudet
- liisausvuokralleantaja (ei ns. rent-vuokraus)
- panttioikeuden tai autokiinnityksen haltija.

Ehtokohdan 4.8.4 (Rahoitusvakuutus, Korvaussäännökset) mukaan korvauksena suoritetaan perusvakuutuksen mukaisesta vahingon määrästä (kohta 4.12.3) vähennetty tai evätty osa.

Vakuutuksesta suoritettava korvaus on enintään samansuuruinen kuin vahinkohetkellä oleva
- myyjän tai rahoituslaitoksen osamaksusopimuksen ehtojen mukainen saatava
- pantinhaltijan saatava
- autokiinnitystä vastaan myönnetyn lainan maksamaton osuus.

Myyjä, rahoituslaitos, vuokralleantaja tai pantinhaltija on velvollinen toimittamaan vakuutusyhtiölle laskelman vaurioitunutta ajoneuvoa koskevan saatavansa määrästä.

Ehtokohdan 4.10.1 (Varkausturva, Korvattavat vahingot) mukaan varkausturvasta korvataan vakuutuksen kohteen menettämisestä tai vahingoittumisesta aiheutunut vahinko vain, jos
- syynä on ollut ajoneuvoon, sen vakiovarusteeseen tai vakuutuksen kohteena olevaan lisälaitteeseen kohdistunut rikoslain 28 luvussa tarkoitettu varkaus, luvaton käyttö, käyttövarkaus taikka näiden yritys ja
- teon kohde on ollut teon tapahtuessa lukittu kohdassa 4.10.2 mainitulla tavalla tai se on ollut kohdassa 4.1.3 määritellyn kaltaisessa lukitussa säilytyssuojassa, kiinteään rakenteeseen lukittuna, ajoneuvossa, perävaunussa, ajoneuvoyhdistelmässä tai vastaavassa ja
- vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu on vaatinut rangaistusta tehdystä rikoksesta.
[…]

Ehtokohdan 4.10.3 (Varkausturva, Rajoitukset) mukaan, jos jokin edellä tarkoitetuista teoista on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus turvasta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä.

Murtautumisella tarkoitetaan sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet.

Asian arviointi

Asiakkaan ajoneuvon varkausvahinko on asiakkaan vahinkoilmoituksen perusteella käsitelty kaskovakuutuksen varkausturvasta. Asiakkaan tapahtumasta toimittaman selvityksen mukaan anastus on tapahtunut ajoneuvon omia avaimia käyttäen. Tapahtumatietojen osalta lautakunta katsoo jäävän epäselväksi, miten ajoneuvolla on linja-autovarikolta poistuttu. Vakuutusyhtiön ajoneuvon ja varikkoalueen portin korkeudesta esittämä selvitys huomioiden lautakunta ei pidä mahdollisena, että ajoneuvolla olisi voitu poistua alittamalla portti. Asiakkaan esittämän mukaista, aidassa olleen aukon kautta tapahtunutta poistumista sen sijaan ei vakuutustutkijan muistionkaan perusteella voida täysin poissulkea.

Asiakkaan oman kertomuksen mukaan ajoneuvon avaimet ovat häneltä tippuneet linja-autovarikolle tai jonnekin muualle sen jälkeen, kun hän on ajoneuvon varikolle tuonut. Johtopäätöstä ajoneuvon viemisestä sen omilla avaimilla tukee myös se, että kyseessä on ajonestolaitteella varustettu ajoneuvo. Varkausvahingon korvattavuuden osalta asiassa on siten keskeistä vakuutuksen rajoitusehto, jonka mukaan, jos varkaus on tehty avaimia käyttäen, suoritetaan korvaus kyseisestä turvasta vain, jos teon tekijä on saanut vakuutuskohteen tai sen säilytyssuojan avaimet haltuunsa murron yhteydessä tapahtuneella varkaudella tai ryöstön yhteydessä. Murtautumisella tarkoitetaan ehtokohdassa sitä, että lukittuun tilaan päästään väkivaltaa käyttäen lukkoja tai rakenteita rikkoen siten, että siitä jää murtojäljet. Lautakunta toteaa, ettei asiassa ole väitettykään, että asiakas olisi menettänyt avaimet kyseisessä ehtokohdassa määritellyllä, varkausvahingon korvattavuuden edellyttämällä tavalla. Näin ollen lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös on varkausturvan osalta vakuutusehtojen mukainen.

Asiassa on lisäksi kysymys vakuutuksenottajan oikeudesta hakea korvausta rahoitusvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on asiakkaan tämän vaatimuksen kiistänyt sillä perusteella, että rahoitusvakuutuksessa on erikseen määritelty vakuutuksen vakuutetut ja että vain kyseisillä vakuutetuilla, tässä rahoitusyhtiöllä, on oikeus saada asia käsitellyksi rahoitusvakuutuksesta. Edelleen vakuutusyhtiö on katsonut, että vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momenttiin perustuva vakuutuksenottajan oikeus vakuutettua sitovasti neuvotella vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvaus ei tule tässä sovellettavaksi. Näin sen vuoksi, että lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa hallituksen esityksessä HE114/1993 vp nimenomaisesti todetaan, että ”vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella korvauksesta vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen silloin, kun muu vakuutettu ei ole vakuutuksenantajan tiedossa.” Nyt, kun vakuutusyhtiöllä on jo julkisten rekisteritietojen perusteella tiedossa rahoitusvakuutuksessa vakuutettuna oleva, ajoneuvon omistava rahoitusyhtiö, ainoastaan tämä yhtiö voi korvausta hakea. Lisäksi vakuutusyhtiö on viitannut hallituksen esitykseen siltä osin, ettei vakuutuksenottaja voi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen ryhtyä toimiin, jotka vaikuttavat vakuutetun oikeuteen vakuutuskorvaukseen.

Aiemmassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessa FINE-074244 käsitellyt vastaavaa kysymystä vakuutuksenottajan oikeudesta hakea korvausta rahoitusvakuutuksesta. Kyseisessä tapauksessa lautakunta käsitteli vakuutuksenottajan ratkaisusuosituspyynnön myös rahoitusvakuutuksen osalta, koska vakuutusyhtiö oli vakuutusehtojen vakuutettuja koskevasta, nyt käsiteltävää tapausta vastaavasta ehtokohdasta huolimatta antanut vakuutuksenottajalle korvauspäätöksen myös rahoitusvakuutuksen osalta ja koska lautakunta katsoi vakuutuksenottajalla olevan vakuutussopimuslain 65 §:n nojalla lähtökohtaisesti oikeus neuvotella rahoitusyhtiötä sitovasti korvauksesta.

Vakuutussopimuslain sisällöstä lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentissa vakuutuksenottajalle varattua oikeutta vakuutettua sitovasti neuvotella vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvaus koskee kolme erikseen mainittua rajausta: jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai hän on ilmoittanut itse valvovansa oikeuttaan taikka kysymys on kiinnityksenhaltijan oikeudesta saada maksu korvauksesta. Lain 3 §:ään perustuvan pakottavuussääntelyn perusteella sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan. Vakuutusehdoilla ei siten voida poiketa asiakkaalla vakuutuksenottajana olevasta oikeudesta neuvotella korvauksesta myös rahoitusvakuutuksen perusteella. Sopimusehdon tulkinnan sijaan asiassa on lähtökohtaisesti kyse vakuutussopimuslain 65 §:n 2 momentin tulkinnasta.

Hallituksen esityksen sivun 65 kappale, jonka ensimmäisen virkkeeseen vakuutusyhtiö on vedonnut, kuuluu muilta kuin kiinnityksenhaltijan asemaan liittyviltä osin kokonaisuudessaan seuraavasti: ”Momentin mukaan vakuutuksenottaja saa kuitenkin vakuutettua sitovasti neuvotella korvauksesta vakuutuksenantajan kanssa sekä nostaa korvauksen silloin, kun muu vakuutettu ei ole vakuutuksenantajan tiedossa. Jos vakuutettu on sopimuksessa nimeltä mainittu tai jos hän on ilmoittanut vakuutuksen­antajalle valvovansa itse oikeuttaan, vakuutuksenottaja ei saa edustaa vakuutettua.”

Lautakunta toteaa, että yksittäisenä virkkeenä hallituksen esityksen kappaleen ensimmäistä virkettä voi tulkita vakuutusyhtiön esittämällä tavalla. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei tuota virkettä voi erottaa asiayhteydestään siten, että sivuuttaisi kappaleen loppuosan, jossa lainkohdan tavoin mainitaan ne kolme nimenomaista tilannetta, joissa vakuutuksenottajalla ei ole oikeutta neuvotella korvauksesta ja nostaa korvausta. Kappaleen kahden ensimmäisen virkkeen muodostaman kokonaisuuden osalta lautakunta toteaa ensimmäisen virkkeen kuvaavan tyypillisen tilanteen, jossa ei ole kysymys seuraavassa virkkeessä mainittavista poikkeuksista. Erityisesti lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiön vetoaman hallituksen esityksen virkkeen perusteella voida tulkita 65 §:n 2 momenttia vastoin lainkohdan yksiselitteistä, kolme erikseen mainittua poikkeustilannetta sisältävää sanamuotoa. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön näkemys tarkoittaisi lainkohdan sisällön tulkitsemista merkittävästi toisin kuin lainkohdassa nimenomaisesti todetaan, eikä lautakunta pidä tällaista tulkintaa tässä mahdollisena tai perusteltuna.

Vakuutusyhtiön viitattua hallituksen esitykseen myös siltä osin, ettei vakuutuksenottaja voi vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen ryhtyä toimiin, jotka vaikuttavat vakuutetun oikeuteen vakuutuskorvaukseen, lautakunta toteaa, että hallituksen esityksessä todetaan tältä osin seuraavasti: ”Koska vakuutetun oikeus tulee voimaan vakuutustapahtuman sattuessa, vakuutuksenottaja ei voi enää sen jälkeen muuttaa vakuutussopimuksen määräystä vakuutetusta eikä syrjäyttää 62 §:ssä tarkoitetulle vakuutetulle kuuluvaa oikeutta korvaukseen.” Nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole kysymys vakuutussopimuksen määräysten muuttamisesta, eikä kyseinen virke muutoinkaan tarkoita estää vakuutuksenottajaa käyttämästä hänelle laissa nimenomaisesti varattua oikeutta. Myöskään rahoitusvakuutuksen ehtokohdassa 4.8.4 kyseisen vakuutuksen vakuutetulle asetetusta velvollisuudesta toimittaa vakuutusyhtiölle laskelma vaurioitunutta ajoneuvoa koskevan saatavansa määrästä ei ole tehtävissä johtopäätöstä, etenkään lain pakottavuussääntely huomioiden, etteikö vahinkoasiaa tulisi tässä käsitellä rahoitusvakuutuksesta vakuutuksenottajan vaatimalla tavalla.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaalla on tapauksessa oikeus saada asia käsitellyksi myös rahoitusvakuutuksesta.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asiakkaan ajoneuvon varkausvahingon rahoitusvakuutuksesta vakuutuksenottajan vahinkoilmoituksen perusteella. Varkausturvan osalta lautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Koponen
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kinnunen
Koskinen
Pynnönen Andersson
Ståhlberg