Tapahtumatiedot

L Ky haki korvausta vuonna 2018 alkaneesta omaisuusvakuutuksestaan omistamansa huolto- ja korjaamorakennuksen (jäljempänä verstasrakennus) vaurioiduttua pahoin tulipalossa 9.1.2023. Alun perin vuonna 1962 rakennetun rakennuksen kokonaispinta-alaksi oli merkitty vakuutuskirjaan 600 neliömetriä. Vahingon korvauskäsittelyn yhteydessä ilmeni, että rakennuspiirustusten mukaan rakennuksen bruttoala olikin 996 neliömetriä. Vakuutusyhtiön mukaan rakennus oli alivakuutettu ja sen vakuutusmaksu oli peritty liian alhaisena. L Ky:n edustaja oli myöntänyt, ettei hänellä ollut tapana tarkemmin tarkastaa vakiosopimuksia, joten virhe oli jäänyt huomaamatta. L Ky esitti kuitenkin täysimääräisen korvauksen maksamista vedoten mahdolliseen vakuutusmyyjän virheeseen ja siihen, ettei se ollut tarkoituksellisesti antanut virheellistä tietoa rakennuksesta. L Ky:n mukaan verstasrakennuksen vieressä oli erillinen 170 neliömetrin asunnon ja sosiaalitilat sisältänyt rakennus, jota ei mainittu vakuutuskirjalla.

Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksessään 3.4.2023 vakuutussopimuslain 22, 26 ja 34 §:ään vedoten vähentävänsä vakuutuskorvauksesta 25 prosenttia. Pinta-alapoikkeama ei ollut vähäinen, sillä ero perityn ja oikean vakuutusmaksun välillä oli ollut 28 prosenttia. Vakuutusyhtiö kiisti edustajansa arvioineen rakennuksen kokoa. L Ky:n oli tullut antaa oikeat tiedot vakuutettavasta kohteesta. Virheen syy oli jäänyt epäselväksi, mutta vakuutusyhtiön mielestä L Ky oli laiminlyönyt vakuutussopimuslain 26 §:n mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa vakuutuskirjaan merkityssä olosuhteessa tapahtuneesta vahingonvaaraa lisänneestä muutoksesta eli pinta-alan virheellisyydestä. L Ky:llä oli ollut useita mahdollisuuksia virheen korjaamiseen.

L Ky vaati vakuutusyhtiöltä päätöksen muuttamista toistaen aiemmat perustelunsa ja vedoten siihen, ettei sosiaalitilat sisältänyt osoitteessa 83A oleva rakennus ”kuulu 83 eli verstasrakennuksen vaikutuspiiriin”. Vakuutusehtojen mukaan rakennukset vakuutettiin erillisinä kohteina. L Ky:n mielestä eri ajankohtina ja käyttötarkoituksiin rakennetut ja 83 ja 83A olivat erillisiä rakennuksia, mikä vakuutusmyyjän olisi pitänyt havaita. L Ky katsoi rakennuksen 83A olleen vakuuttamatta, joten vakuutusyhtiön riski ei ollut virheen vuoksi lisääntynyt eikä alivakuuttamiseen voinut vedota.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 25.10.2023 maksamasta lisäkorvausta. Pelkkä vakuutuksen myyminen vakuutuspaikalla ei merkinnyt sitä, että myyjä olisi tarkastanut kohteen. Tässä tapauksessa L Ky oli antanut väärän pinta-alatiedon. L Ky:n oli tullut perehtyä vakuutuksesta lähetettyihin vuositiedotteisiin. Vähennys korvauksen määrään oli laskettu vakuutussopimuslain mukaisesti. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 16.6.2023 antamassaan päätöksessä.

Asiakkaan valitus

L Ky on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta korvauksen alentamisesta. L Ky pitää vähennystä perusteettomana ottaen huomioon vakuutusyhtiön edustajan huolimattomuus tai laiminlyönti vakuutussopimuksen sisällön kartoittamisessa ja vakuutustietojen kirjaamisessa. L Ky on pyytänyt lautakuntaa ottamaan kantaa siihen, poistaako vakuutuksenottajan laiminlyönti vakuutusyhtiön vastuun omasta laiminlyönnistään.

Perusteluinaan L Ky on lausunut, että kyse on täysarvovakuutuksesta. Palovahingolta säästyi osa niin sanotusta verstasrakennuksesta mukaan lukien sen viereinen sosiaalitilat sisältänyt rakennus. Vakuutusyhtiön edustaja oli kirjannut vakuutuskirjaan rakennuksen pinta-alaksi 600 neliömetriä. Rakennusvalvonnasta tilattujen asiakirjojen mukaan rakennusta oli laajennettu 2007 ja sen oikea pinta-ala oli noin 745,2 neliömetriä, johon lisättiin noin 60 neliömetrin asunto. Rakennuksessa oli kolme eri tilaa, verstaan lisäksi pannuhuone ja toisen kerroksen asunto.

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutusyhtiön edustajan tuli kysyä tarvittavat kysymykset vakuutuksenottajalta. Kyse saattoi olla myös virhekirjauksesta. Vakuutusyhtiön myyntineuvottelija ei ollut tehnyt huolellista ja riittävää kartoitusta ennen vakuutustarjousta.

Vakuutusehtojen mukaan eri rakennukset käyttötarkoituksineen tuli mainita erikseen vakuutuskirjassa. Täysarvovakuutus perustuu pinta-alaan tai muuhun avainlukuun, joten vakuutusyhtiöllä on laajempi vastuu kertoa asiasta sopimusta tehtäessä. Näin ei nyt ollut tehty. Kohteen tietoihin ei ollut tullut muutoksia, joten L Ky ei ollut reagoinut vakuutusyhtiön kehotukseen niistä ilmoittamisesta. Vahingon jälkeen vakuutuskirjaan lisättiin sosiaalitilat sisältänyt rakennus ja uudessa vakuutuskirjassa pannuhuone ja erillinen asunto mainitaan erikseen. Tämä osoitti, ettei vakuutusyhtiön edustaja ollut menetellyt huolellisesti tarjotessaan vakuutusta.

L Ky:n mielestä puutteet olivat lisänneet sen, mutta eivät vakuutusyhtiön riskiä. Tilanne oli selvinnyt L Ky:lle vasta vahingon jälkeen. Vakuutusyhtiön edustajan oli pitänyt kartoittaa vakuutettava omaisuus, mitä ei ollut tehty, vaan vakuutus tehtiin toimistossa. Pinta-alavirheen syytä ei voi varmuudella todentaa. Kyse on vakuutusyhtiön edustajan inhimillisestä virhekirjauksesta tai huolimattomuudesta yhdistettynä L Ky:n huolimattomuuteen asiakirjojen tarkastamisessa. Jos vakuutuksenottaja on epävarma tiedosta, vakuutuksenantajan edustajan on kerrottava oikean tiedon merkitys ja kehotettava tarkistamaan tieto. Näin ollen vakuutusyhtiön tulee kertoa siitä, että täysarvovakuutus perustuu ilmoitettuun pinta-alaan. L Ky oli olettanut, että täysarvovakuutus korvaa vakuutetun omaisuuden ehdoitta. Ymmärrystä pinta-alan merkityksestä ei ollut.

Vakuutuksen riski määräytyi myös rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella. Vakuutusyhtiön edustajan olisi pitänyt huomata, että kyseessä oli kaksi erillistä rakennusta. Tästä syystä vastuuta huolimattomuudesta ei voi siirtää yksipuolisesti L Ky:lle. Vastuu rakennusten kirjaamisesta oikein vakuutuskirjaan on vakuutuksenantajalla.

L Ky oli ilmoittanut kaikki tiedot parhaansa mukaan. Rakennuksia oli useita ja vakuutuskirja sisälsi myös irtaimistoa, joten siinä oli monta huomioitavaa kohtaa. Kyse ei ollut vakuutuskirjaan merkityissä olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta eli vaaran lisääntymisestä vaan alun perin virheellisestä tiedosta ja velvollisuudesta korjata se. Tiedonantovelvollisuutta ei ollut laiminlyöty tahallisesti tai vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.

Pääsääntöisesti vakuutuksenottaja luottaa vakuutusyhtiön asiantuntemukseen. Asiakirjat tarkastetaan tarkastamalla, mitä on maksettava. Kyse ei ollut välttämättä vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Jos luvut laskussa täsmäävät, tarkastus jää siihen. Tosiasia on, ettei suurin osa vakuutuksenottajista, esimerkiksi kiireelliset pienyrittäjät, tarkasta asiakirjoja yksityiskohtia myöten. L Ky:n mielestä se oli itse ollut puutteellisen tiedon suurin riskinkantaja. Jos vahinko olisi sattunut rakennuksessa 83A, vakuutusta ei olisi ollut korvaamassa vahinkoa.

Lainsäätäjä on suojannut vakuutuksenantajaa alivakuutustilanteissa. Vakuutuskorvausta saa alentaa siinä suhteessa kuin vakuutuskirjaan kirjattu ja todellinen määrä merkittävästi poikkeavat toisistaan. Sääntö yksinkertaistaa vakuutuksenantajan mahdollisuutta alentaa vakuutuskorvausta. Vastapainoksi vakuutuksenantajan edustajien tulee olla hyvin ohjeistettuja ja tarkkoja kartoittaessaan vakuutuksenottajan omaisuuden. Vähintään tuli tehdä pinnallinen katselmus ja selvittää, kuinka monta rakennusta kiinteistöllä on ja kysyä, vakuutetaanko kaikki.

L Ky:n mielestä, kun yhdistettiin molempien osapuolten virheet sopimuksen tekovaiheessa ja vahingon kokonaisuus, vakuutuskorvauksen alentaminen 25 prosentilla oli kohtuutonta. Tällöin riski siirtyi vain L Ky:n kannettavaksi. Vahinkoala on tässä tapauksessa sama kuin vakuutuskirjassa mainittu pinta-ala. Vakuutusyhtiön edustajan huolimattomuuden voidaan katsoa sulkevan pois L Ky:n huolimattomuuden täyden merkityksen.

L Ky on huomauttanut lisäkirjelmässään 23.10.2024, että piirustusten perusteella verstasrakennuksen pinta-ala oli noin 745 neliömetriä. Ero vakuutuskirjassa mainittuun 600 neliömetriin on noin 19,5 prosenttia eli alle oikeuskäytännössä korvauksen alentamiselle hyväksytyn 20 prosentin poikkeaman. Vakuutusyhtiö oli yhdistänyt pinta-alaan viereisen rakennuksen pinta-alan. L Ky:n mielestä niin ei voida tehdä, koska rakennukset olivat ulkonäöltään erilaiset, eikä se, että pieni katos yhdisti rakennukset, vaikuta rakennuksen määritelmään. Rakennuksilla oli eri käyttötarkoitus ja valmistumisvuosi. Verstasrakennus oli rakennettu 1960-luvulla ja palveleva rakennus 1990-luvulla. Se, että sähkö- ja lämpökeskus palveli molempia rakennuksia, ei tee niistä samaa rakennusta.

Rakennukset oli sittemmin vakuutettu erillisinä, joten L Ky:n mielestä vakuutusyhtiö on myöntänyt, ettei kyse ollut yhdestä rakennuksesta. Vakuutusyhtiön edustajalta oli jäänyt yksi rakennus vakuutuksen ulkopuolelle. Vakuutussopimuslain mukaan vakuutuksenottajan ei tarvinnut osata selvittää omaisuuden laajuutta, ellei sitä kysytty. Asiantuntevan edustajan olisi pitänyt huomata erilliset rakennukset ja kysyä vähintään niiden käyttötarkoitukset ja rakennusvuodet. L Ky:n laskujen hyväksyntää oli hoitanut eri henkilö, eivätkä toistuvat laskut välttämättä kulkeneet toiminnasta vastuussa olevan henkilön kautta. Näin ollen virheitä ei välttämättä huomattu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt L Ky:n vaatimuksen ja katsoo vakuutuskorvauksesta tekemänsä vähennyksen vakuutussopimuksen ja voimassa olevan oikeuden mukaiseksi. Vakuutuskorvauksen alentaminen rakennuksen ilmoitetun pinta-alan virheen perusteella edellyttää vakuutuksenottajan antamaa virheellistä tai puutteellista tietoa vakuutuksen myyntitilanteessa tai laiminlyöntiä ilmoittaa vakuutussopimukseen merkityn asiantilan muutoksesta, tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiä tahallisesti tai vähäistä suuremmalla huolimattomuudella ja että virheellisen tai puutteellisen tiedon vuoksi vakuutusmaksu on jäänyt selvästi alemmaksi kuin oikean tiedon perusteella määräytyvä vakuutusmaksu olisi ollut.

Vakuutusyhtiön myyntiprosessin mukaisesti myytävä tuote käydään aina läpi asiakkaan kanssa. Asiakkaan vastuulla on antaa oikeat ja täydelliset tiedot vakuutettavasta kohteesta. Vakuutustarjoukseen väärin merkitystä pinta-alasta huolimatta L Ky oli hyväksynyt tarjouksen. L Ky ei siis ollut tarkastanut saamassaan tarjouksessa olleiden tietojen paikkansa pitävyyttä. Jos L Ky olisi perehtynyt tarjoukseen, virhe olisi saatu korjattua.

Vakuutusyhtiö kiistää tienneensä vakuutuskirjan virheellisyydestä. Vakuutusyhtiön edustaja ei arvioi rakennuksen kokoa, vaikka hän kävisikin kohteessa. Nimenomaan vakuutuksenottajan tulee antaa kaikki kysytyt tiedot vakuutettavasta kohteesta. Vakuutuksenottajan on itse tiedettävä, minkä kokoista rakennusta se on vakuuttamassa. Mikäli rakennuksen pinta-alaa ei ole selvitetty, niin se tulee selvittää, jotta siitä voidaan antaa oikea tieto.

Myyntitilanteen tapahtumat ja virheen syy olivat jääneet asiassa epäselviksi. L Ky oli kuitenkin joka tapauksessa laiminlyönyt vakuutussopimuslain 26 §:n mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa siitä, että vakuutuskirjan merkityssä olosuhteessa on tapahtunut muutos, joka olennaisesti lisää vahingonvaaraa. Vakuutusyhtiölle olisi tullut ilmoittaa, ettei vakuutuskirjaan merkitty pinta-alatieto vastannut todellisuutta, jolloin asia olisi korjattu, ja vakuutusmaksu olisi määräytynyt oikein.

L Ky:n edustaja on myöntänyt, ettei hänellä ollut tapana tarkemmin lukea ja tarkistaa vakiosopimuksia. Vakuutuskirjojen ja vuositiedotteen lukematta jättäminen ei kuitenkaan poista vakuutuksenottajan velvollisuutta informoida vakuutusyhtiötä muutoksista tai virheellisistä tiedoista. L Ky ei ollut näin tehnyt, joten se on toiminut asiassa selkeän huolimattomasti. L Ky:lle oli lähetetty vakuutuskirja ja vuosiuudistuskirje useiden vuosien ajan ennen vahinkoa, joten L Ky:llä on ollut lukuisia mahdollisuuksia korjata virheellinen pinta-alatieto.

Vuositiedotteessa on nimenomainen maininta siitä, että vakuutuksenottajan on tarkistettava tietojen oikeellisuus ja ilmoitettava muutoksista. Jokaisen vakuutuskirjan ensimmäisellä sivulla luki: ”Det är viktigt att du läser igenom avtalet noga och ser till att allt stämmer.” L Ky ei siten voi vedota siihen, ettei vakuutuskirjaa olisi kehotettu lukemaan läpi. Lisäksi vakuutuskirjan toisella sivulla luki: ”Vänligen kontrollera att uppgifterna är korrekta. Meddela oss ifall något saknas eller om informationen ska uppdateras.” Näin ollen on selvää, että vakuutuksenottajan on luettava vakuutuskirja ja tarkistettava siinä olevien tietojen paikkansapitävyys.

Vaurioitunut rakennuskokonaisuus on määritelty yhdeksi rakennukseksi. Tulkinnan pohjana ovat olleet esimerkiksi kiinteistön omistajan vuonna 2007 teettämät lupakuvat rakennuksen muutostöistä. Niiden yhteydessä hallirakennuksen kattoa oli korotettu. Muilta osin rakennus oli pysynyt muutoksitta. Lupakuvien asemapiirustuksessa rakennus on merkitty numeroinnilla ”1. Garage” ja se on koostunut pohjakuvan mukaisista erillistä osioista ja toiminnallisuuksista. L Ky:n vuonna 2011 teettämässä pelastussuunnitelmassa vaurioituneesta rakennuksesta puhutaan niin ikään yhtenä rakennuksena ”Terminaali ja huoltohallina”.

L Ky on tulkinnut rakennukset toiminnallisuuksien pohjalta omiksi kokonaisuuksikseen ja että sen vuoksi alivakuutus tulisi jättää huomioimatta tai kohtuullistaa ratkaisua niin, että vakuutetuksi katsottaisiin vain rakennuksen halliosuus (83) bruttoalaltaan 745,2 neliömetriä ja yläkerran asuintilat kartoitusraportin mukaan bruttoalaltaan noin 70 neliömetriä. Sosiaalitilat (83A) olisi oma erillinen rakennuksensa ja kokonaan vakuuttamatta.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan koko rakennuskompleksi olisi tullut ilmoittaa ja vakuuttaa yhtenä kokonaisuutena täydestä laajuudestaan sisältäen rakennuksen koko kerrosalan. L Ky:n muutoksenhakuun liittämän asemapiirustuksen rakennus 83 käsitti pohjakuvan mukaisen pesuhallin/konehallin/varastointitilan. Rakennus 83A käsitti pesu-, majoitus- ja asuntotilat. Rakennusosat oli yhdistetty välissä olevalla varastotilalla ja niillä oli yhtenäinen lämmön- ja sähkönjako. Näin ollen molemmat rakennusosat kuuluivat yhteen rakennuskokonaisuuteen, jolloin rakennuksen bruttopinta-alaksi on arvioitu noin 996 neliömetriä.

Virheellisen ja oikean vakuutusmaksun ero on 28,8 prosenttia, mutta vakuutuskorvausta on alennettu 25 prosenttia. Poikkeama ei ole vähäinen, joten vakuutusyhtiö katsoo olevansa oikeutettu alentamaan korvausta. Riski oli ollut huomattavasti suurempi kuin vakuutuskirjaan oli merkitty. Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan yritysvakuutusta koskevaan ratkaisusuositukseen FINE-048840. Vaikka tilanne ei ollut samanlainen, lautakunta on nostanut esiin vakuutuksenottajan yleisen velvollisuuden perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön ja tarkastaa sopimuksen teon jälkeen vakuutusasiakirjoihin merkittyjen vakuutuksen kohdetta koskevien tietojen paikkansa pitävyyden. Elinkeinonharjoittajalle katsottiin voitavan asettaa elinkeinotoimintaa koskevassa vakuutussopimuksessa kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä vakuutussopimuksen sisältöön.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut lisäselvityksissään 1.8.2025 ja 21.8.2025, ettei vakuutuksen myyntitilanteesta voitu enää saada myyjän henkilökohtaista selvitystä ja erityisiä muistiinpanoja, koska kyseinen henkilö ei ole enää yhtiön palveluksessa. Yhtiön myyntiprosessiin kuitenkin kuuluu, että L Ky:lle on tehty kirjallinen vakuutustarjous, josta ilmenivät vakuutettavan kohteen oleelliset tiedot, kuten pinta-ala. Tarjousta ei tehty silmämääräisesti arvioitujen pinta-alatietojen perusteella, vaan rakennusta koskevat tiedot oli pyydetty ja saatu L Ky:ltä. L Ky on hyväksynyt tarjouksen pinta-alatietoja korjaamatta tai niistä mainitsematta. Tiedot ilmenivät vakuutuskirjassa ja vuosittain vakuutuksen vuosiuudistusten yhteydessä annetuista asiakirjoista. Vääriä tietoja ei ollut korjattu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa rakennuksen palovahingosta L Ky:lle suorittamansa vakuutuskorvauksen määrää rakennuksen alivakuutuksen perusteella. Kysymyksen ratkaisemiseksi asiassa on arvioitava, onko vahingoittuneessa rakennuskokonaisuudessa ollut kyse yhdestä vai kahdesta eri rakennuksesta, sekä oliko L Ky vakuutussopimuslain edellyttämällä tavalla tarkastanut vakuutusyhtiön vakuutussopimusta koskeviin asiakirjoihin merkitsemät tiedot vakuutuksen kohteesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslaki

22 § Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus
Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antaman­sa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

23 § Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa
Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

26 § Vaaran lisääntyminen vahinkovakuutuksessa
Vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimusta päätettäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa vakuutuskauden aikana tapahtuneesta olennaisesti vahingonvaaraa lisäävästä muutoksesta, jota vakuutuksenantajan ei voida katsoa ottaneen lukuun sopimusta päätettäessä. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.

Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.

Jos vakuutuksenottaja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyö 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

34 § Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa
Harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Jos vakuutusmaksu on vakuutuksenottajan tai vakuutetun antaman väärän tai puutteellisen tiedon takia sovittu pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos oikea ja täydellinen tieto olisi annettu, otetaan korvausta alennettaessa huomioon sovitun vakuutusmaksun suhde vakuutusmaksuun, joka olisi peritty oikean ja täydellisen tiedon perusteella. Vähäinen poikkeama vakuutusmaksuissa ei kuitenkaan oikeuta vakuutuskorvauksen alentamiseen.

58 § Alivakuutus
Omaisuus tai etuus on alivakuutettu, jos vakuutussopimukseen merkitty vakuutusmäärä on merkittävästi vakuutetun omaisuuden tai etuuden oikeaa arvoa pienempi.

Vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan alivakuutetulle omaisuudelle tai etuudelle sattuneen vakuutustapahtuman johdosta vain niin suuren osan vahingosta kuin vakuutusmäärän ja omaisuuden tai etuuden arvon välinen suhde osoittaa. Jos kuitenkin vakuutusmäärä olennaisesti perustuu vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon, korvaus on suoritettava vahingon määräisenä, kuitenkin enintään vakuutusmäärän mukaisena.

Vakuutusehdot

L Ky:n omaisuusvakuutukseen sovellettavien 17.10.2022 päivättyjen yleisten sopimusehtojen kohdan 1.2.3 ”Lämnande av uppgifter då försäkringsavtal ingås eller ändras” mukaan

”Försäkringstagaren och den försäkrade är skyldiga att ge riktiga och fullständiga svar på försäkringsbolagets frågor som kan vara av betydelse för bedömningen av försäkringsbolagets ansvar. Försäkringstagaren och den försäkrade ska dessutom under försäkringsperioden utan obefogat dröjsmål rätta uppgifter som de har gett försäkringsbolaget, som därefter konstaterats vara oriktiga eller bristfälliga.

Om försäkringstagaren eller den försäkrade har förfarit svikligen vid uppfyllandet av sin upplysningsplikt, är försäkringsavtalet inte bindande för försäkringsbolaget.

Om en försäkringstagare eller försäkrad har försummat sin upplysningsplikt i fråga om skadeförsäkringen, har försäkringsbolaget rätt att nedsätta ersättningen eller att helt förvägra ersättning. Om försäkringstagaren eller den försäkrade har lämnat felaktiga eller bristfälliga uppgifter och försäkringspremien på grund av detta har avtalats till ett lägre belopp än vad som skulle ha varit fallet om riktiga och fullständiga uppgifter hade lämnats, beaktas förhållandet mellan den avtalade försäkringspremien och den försäkringspremie som skulle ha uppburits på basis av de rätta och fullständiga uppgifterna vid nedsättningen av ersättningen.”

L Ky:n omaisuusvakuutuksen 17.10.2022 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 4.1, ”Egendom som försäkras”, mukaan ”Föremål för försäkringen är den egendom som finns angiven i försäkringsbrevet. Som separata försäkringsobjekt ska anges (om inte annat anges nedan):
- byggnad
[...]

Vakuutusehtojen kohdan 4.2.1, ”Byggnadsobjekter”, mukaan
”Andra byggnader än bostadsbyggnader
Försäkringsobjekt är i försäkringsbrevet angiven byggnad eller tak. När objektet är försäkrat på basis av dess yta, används totalyta. Totalytan räknas enligt byggnadens yttre mått, dock så att man inte beaktar utrymmen med en takhöjd under 160 cm. I byggnader med mer än en våning, fås byggnadens totalyta genom att addera ihop våningarnas ytor. Ytan för ett tak beräknas på motsvarande sätt enligt de yttre måtten. Om det inte finns någon vägg används den bärande stommens yttersida. Som ytan för taket och förrådet eller en annan motsvarande kombination beräknas deras sammanlagda yta.”

Asian arviointi

1) Kysymys siitä, onko palovahingon kohteena ollut yksi vai kaksi erillistä rakennusta

L Ky ja vakuutusyhtiö ovat eri mieltä siitä alivakuuttamista koskevan kysymyksen ratkaisemisen kannalta keskeisestä seikasta, onko L Ky:n palovahingossa 9.1.2023 vaurioitunut verstashallin ja sosiaalitilat sisältänyt rakennuskokonaisuus koostunut yhdestä vai kahdesta erillisestä rakennuksesta.   

Vakuutussopimuksen tekemisaikaan vuonna 2018 voimassa olleen maankäyttö- ja rakennuslain rakennusta koskevan 113 §:n 1 momentin (812/2017) mukaan jäljempänä tässä laissa säädetään uuden, asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitetun kiinteän tai paikallaan pidettäväksi tarkoitetun rakennelman, rakenteen tai laitoksen, joka ominaisuuksiensa vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyisyyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä (rakennus), rakentamisesta. Rakennukseen tehtävään laajennukseen ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen sovelletaan, mitä uuden rakennuksen rakentamisesta säädetään, ellei 117a–117g §:ssä tarkoitetuista olennaisista teknisistä vaatimuksista muuta johdu.

Kyseinen lakiin sisältyvä rakennuksen määritelmä on lainkohdan alkuperäisten perustelujen mukaan (HE 101/1998 s. 95) laadittu viranomaisvalvontaan ja lain systematiikkaan liittyvistä syistä. Rakennus on määritelty joustavasti lähinnä sen viranomaisvalvontaa edellyttävien seikkojen nojalla. Tältä kannalta määritelmä on tyhjentävä, vaikkei rakennus olekaan perustelujen mukaan määritelmän avulla aina todettavissa. Oikeudellisessa määritelmässä ei siis ole kysymys yksiselitteisestä teknisestä rakennuksen määritelmästä.

Siten kyseisestä rakennuksen määritelmästä ei ole saatavissa johtoa lautakunnan nyt ratkaistavana olevaan kysymykseen L Ky:n rakennuskokonaisuuden luonteesta. Lautakunta katsoo, ettei verstaan ja sosiaalitilat sisältäneitä yhteen kytkettyjä rakennusosia voida pitää, esimerkiksi tyypilliset rivitalorakennukset huomioon ottaen, erillisinä rakennuksina vain sen perusteella, että rakennusosille on merkitty eri osoitenumerot 83 ja 83A ja että rakennusosilla on ollut oma sisäänkäyntinsä. Yhteen kytkettyjen rakennusosien erillisyyttä ei osoita myöskään se, että niiden sisältämiä tiloja on osoitettu tai käytetään eri käyttötarkoituksiin, tiloja on mahdollisesti rakennettu ja rakennusta laajennettu eri ajankohtina tai että rakennusosat ovat eronneet toisistaan rakenteeltaan ja rakennusmateriaaleiltaan.

Lautakunta on kiinnittänyt lisäksi huomiota siihen, että kyseinen verstasrakennuskokonaisuus on merkitty rakennuksen muutostöitä varten laadittuun 16.8.2007 päivättyyn asemapiirustukseen tunnuksella ”I Garage”. Piirustuksen mukaan rakennus on käsittänyt molemmat nyt puheena olevat rakennusosat ja julkisivupiirustuksissa rakennuksen verstashallin ja sosiaalitilat sisältävät osat on esitetty yhtenä rakennuksena. Myös 17.5.2011 päivätyssä pelastussuunnitelmassa rakennusosia on käsitelty yhtenä rakennuksena.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että L Ky:n verstashallin ja sosiaalitilat sisältänyttä rakennuskokonaisuutta on käsiteltävä vakuutussopimusta sovellettaessa yhtenä rakennuksena. Asiakirjojen mukaan rakennuskokonaisuuden pinta-ala on ollut 996 neliömetriä.

2) Vastuu rakennuksesta annettujen tietojen paikkansa pitävyydestä ja vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen kirjaamien tietojen tarkastamisesta

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vastuu vakuutuksen kohdetta koskevien oikeiden tietojen antamisesta on vakuutuksenottajalla. Tämä perustuu siihen, että tyypillisesti juuri omaisuuden omistavalla vakuutuksenottajalla voidaan olettaa olevan paras tieto vakuutettavan kohteen ominaisuuksista ja arvosta. Lainkohdan nojalla vakuutuksenottajan velvollisuus tietojen antamiseen rajoittuu kuitenkin oikeiden ja täydellisten vastausten antamiseen vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin.

Vakuutuksen kohdetta koskevien virheellisten tietojen johtaessa alivakuutukseen vakuutuksenottajan ensisijaisesta vastuusta alivakuutuksen syntymiseen voidaan vakuutussopimuslain 58 §:n 2 momentin mukaan poiketa vain, mikäli alivakuuttaminen on olennaisesti perustunut vakuutuksenantajan tai sen edustajan antamaan arvioon vakuutuksen kohteesta. Lautakunta katsoo, ettei L Ky ole esittänyt asiassa todennäköisiä perusteita sille, että vakuutuskirjaan merkitty tieto puheena olevan rakennuskokonaisuuden 600 neliömetrin pinta-alasta olisi perustunut vakuutusyhtiön edustajan rakennuksesta tekemään katselmukseen tai muuhun arvioon. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, että L Ky olisi ilmoittanut vakuutusyhtiön edustajalle tällaisen katselmuksen tarpeellisuudesta tai muutoinkaan ilmaisut rakennuksen pinta-alaa koskeneen tiedon olleen epävarma.

Se, millaisten kysymysten ja rakennusta koskevien asiakirjojen ja tietojen perusteella puheena oleva vakuutussopimus on tässä tapauksessa vuonna 2018 tehty, ja miksi vakuutuskirjalla ilmoitettu tieto rakennuksen pinta-alasta on ollut virheellinen, on jäänyt L Ky:n itsensäkin toteamin tavoin epäselväksi. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta pitää todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että rakennusta koskevat tiedot, kuten tieto sen pinta-alasta, ovat olleet peräisin juuri L Ky:ltä. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei asiassa ole selvitetty pinta-alatiedon virheen johtuneen vakuutusyhtiön puolella olleesta huolimattomuudesta.

Vakuutussopimuslain 22 §:ssä vakuutuksenottajalle on asetettu velvollisuus oikaista ilman aiheetonta viivytystä vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Tästä velvollisuudesta seuraa sopimusoikeudessa yleisestikin noudatettavaa periaatetta vastaava vakuutuksenottajan velvollisuus tarkastaa vakuutusyhtiön vakuutussopimuksesta sen solmimisen jälkeen lähettämän vakuutuskirjan tietojen paikkansa pitävyys ja oikaista virheellisiksi havaitsemansa tiedot.

Lautakunnan edellä lausuman lisäksi L Ky:llä on siten ollut joka tapauksessa myös kuvattu vakuutussopimuslain 22 §:ään perustuva velvollisuus tarkastaa vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutusyhtiön sille toimittamasta vakuutuskirjasta ilmenneiden rakennusta koskevien tietojen paikkansa pitävyys myös nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa, jossa vakuutusta tehtäessä ilmoitetuissa olosuhteissa tai vakuutuskirjaan merkityssä asiantilassa ei ollut tapahtunut muutoksia. Vakuutusyhtiön mukaan L Ky:tä oli tähän myös kehotettu sekä vakuutuskirjassa että vakuutusyhtiön vakuutuksesta vuosittain lähettämissä vuositiedotteissa.

Vakuutusyhtiön kanssa käydyn kirjeenvaihdon mukaan L Ky:n edustaja on myöntänyt, ettei hänellä ollut tapana tarkemmin tarkastaa vakiosopimuksia. Tältä osin myöskään sillä L Ky:n myöhemmin esittämällä seikalla, millä tavoin se oli omassa toiminnassaan järjestänyt vakuutusyhtiön vakuutussopimuksesta toimittamien asiakirjojen käsittelyn, ei ole L Ky:n vastuuta vähentävää merkitystä.

Selostamistaan syistä lautakunta katsoo asiasta käytettävissä olevan selvityksen perusteella, että vakuutetun rakennuksen ilmoitettua pinta-alaa koskenut virhe on johtunut L Ky:n omasta laiminlyönnistä tarkastaa vakuutuksen ottamisen jälkeen asiaan kuuluvalla huolellisuudella vakuutussopimusta koskeneiden sopimusasiakirjojen tiedot. Omaisuuden omistajana L Ky on ollut vastuussa pinta-alatiedon paikkansa pitävyydestä.

Ero rakennuksen ilmoitetun ja todellisen pinta-alan sekä niihin perustuneiden vakuutusmaksujen välillä on ollut merkittävä. Elinkeinonharjoittajana L Ky:n on täytynyt ymmärtää tällä seikalla olevan merkitystä vakuutussopimuksen kattaman riskin suuruuden kannalta. Tämän vuoksi ja kun L Ky on myöntänyt, ettei sen edustajalla ollut tapana tarkastaa vakiosopimuksia, virheellisen tiedon antamisen ei voida katsoa johtuneen vain vähäisenä pidettävästä huolimattomuudesta. Näin ollen lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus alentaa rakennuksen palovahingosta suorittamansa vakuutuskorvauksen määrää ilmoittamallaan 25 prosentilla.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Käenmäki
Mattsson
Nurmela
Rajamäki
Vyyryläinen
Wallin