Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja K Oy on saanut toimeksiannon tehdä perunkirjoitus X:n kuoleman 1.7.2013 jälkeen.  Vakuutuksenottaja on tehnyt perunkirjoituksen ja kiinteistöarvioinnin sekä vahvistanut osakasluettelon. Perunkirjoitus on toimitettu 4.10.2013 ja perintöveropäätös on annettu 20.1.2014.

Vakuutuksenottaja on saanut 7.2.2022 asiamiehen välityksellä korvausvaatimuksen testamentin saajilta A:lta, B:ltä ja C:ltä. Testamentinsaajat ovat kertomansa mukaan syksyllä 2021 tulleet tietoisiksi, että X:n kuoleman jälkeisessä perintöverotuksessa ei ole huomioitu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista perintöveron huojennusta maatilaperimykseen ja maatalouden harjoittamisen jatkamiseen liittyen. Testamentin saajat ovat vaatineet korvausta K Oy:n vastuuvakuutuksesta huojennuksen jäämättä saamisesta aiheutuneesta vahingosta. Vakuutusyhtiö on katsonut, että korvausvaatimus on vanhentunut velan vanhentumisesta annetun lain nojalla. Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, etteivät A, B ja C ole reklamoineet K Oy:n virheestä kohtuullisessa ajassa.

Asiakkaan valitus

Valittajat pyytävät, että Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä muuttamaan tekemäänsä korvauspäätöstä siten, että vakuutusyhtiö korvaa vakuutuskenottajan laiminlyönnin seurauksena aiheutuneen taloudellisen vahingon siten, että A:lle, B:lle ja C:lle kullekin korvataan 26 436 euroa. Lisäksi vaaditaan laillista viivästyskorkoa perintöveron maksuerien eräpäivistä 1.5.2014 ja 1.7.2014 lukien.

Asian tausta
X:n (kuollut 1.7.2013) perunkirjoitus pidettiin 4.10.2013 K Oy:n tiloissa. Z oli 24.3.2007 laatinut testamentin, jonka mukaan valittajat A, B ja C saavat jokainen täydellä omistusoikeudella kolmasosan maatilakiinteistöstä sekä sille kuuluvasta irtaimistosta. Valittajat ovat jatkaneet maatalouden harjoittamista testamentilla saamallaan maatilakiinteistöllä.

Toimeksianto perunkirjoituksen toimittamiseen oli osoitettu K Oy:lle. Perunkirjoituksen uskotuiksi miehiksi olivat toimeksiannon saajan toimesta valikoituneet kiinteistönvälittäjä P sekä varatuomari M. K Oy:n toimeksiantoon on valittajien mukaan kuulunut perunkirjoituksen toimittaminen, siihen liittyvien verotuksellisten toimien hoitaminen, perukirjan osakasluettelon vahvistaminen sekä kuolinpesään kuuluvan kiinteistön arvostus. Uskoituista miehistä P on myös toimeksiantoon kuuluvana verotuksellisena tehtävänä muun muassa anonut verotoimistolta lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiseen.

K Oy oli valikoitunut perunkirjoituksen toimittajaksi P:n ja perheen pitkän yhteisen historian perusteella. Yhtiössä työskennellyt P oli esimerkiksi 1980-luvulta alkaen toiminut perheen kiinteistönvälittäjänä useamman kerran sekä laatinut useita papereita ja verotusehdotuksia valittajien yhteiselle maatalousyhtymän perustamiselle nimenomaan maatalouden harjoittamisen yritysmuodoksi vuonna 2007. P oli siis aiemminkin antanut valittajille veroneuvontaa asiakirjojen laadintapalveluiden lisäksi, minkä seurauksena valittajien luottamus myös perunkirjoitusasioiden asianmukaiselle hoitamiselle oli ollut vahva. Yritys toi vero-osaamistaan esiin myös verkkosivuillaan.

Valtakirja 5.9.2013
A on 5.9.2013 antanut K Oy:lle valtakirjan, jonka mukaan kiinteistönvälittäjä P on valtuutettu selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan kaikki X:n kuolinpesän asiat perunkirjoitukseen liittyen. Valtakirjassa on lisäksi erillinen valtuutus P:lle selvittää, hoitaa sekä ilmoittaa perukirjaan ja testamentin toimeenpanoon liittyvät viranomaisasiat A:ta, B:tä ja C:tä koskien; esimerkkeinä valtakirjassa on mainittu pankki, verohallinto ja maistraatti.

Valtakirjan on allekirjoittanut A. A on B:ltä sekä C:ltä saamallaan siirtovaltakirjalla edelleen valtuuttanut P:n heidän puolestaan. Siirtovaltakirja on 5.9.2013 allekirjoitetun valtakirjan mukaan päivätty 1.9.2013.

P on ollut verotoimiston kanssa yhteydessä X:n perunkirjoituksen osalta hakiessaan lisäaikaa perunkirjoituksen toimittamiselle 14.9.2013 päivätyllä hakemuksella. Valtakirjassa määriteltyjen valtuuksien ja P:n toimien perusteella voidaan todeta, että valtakirjalla on valtuutettu P selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan kaikki asiat Verohallinnolle kuolinpesän osakkaiden puolesta. Valtakirjasta ilmenee myös selvästi se, että toimeksiantajana perunkirjoituksen toimittamiselle ovat olleet valittajat.

Edellytykset sukupolvenvaihdoshuojennukselle
Perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaan perintö- ja lahjaverosta jätetään verovelvollisen Verohallinnolle ennen verotuksen toimittamista tekemästä pyynnöstä osa maksuunpanematta, jos veronalaiseen perintöön tai lahjaan sisältyy maatila, verovelvollinen jatkaa perintönä saadulla maatilalla maatalouden harjoittamista ja tarkoitetusta maatilasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa.

X:n kuolinpesään kuului maatilakiinteistö, jolla valittajat ovat todistettavasti jatkaneet maatalouden harjoittamista. Erityistestamentilla valittajille osoitetusta maatilakiinteistöstä määrätyn perintöveron arvo on ollut 27 412,00 euroa perillistä kohti. Edellytykset sukupolven-vaihdoshuojennukselle verotuksessa ovat siis syntyneet.

Testamentilla saadun maatilakiinteistön kaikki peltolohkot 1–3 ovat olleet valittajien yhteisesti harjoittaman maatalousyhtymän viljelyssä X:n perunkirjoituksen aikaan vuonna 2013. Valittajat ovat harjoittaneet perityllä maatilakiinteistöllä maataloutta maatalousyhtymän nimissä yhtymän perustamisvuodesta 2007 lähtien keskeytyksettä aina tähän päivään asti. Maatilakiinteistön peltolohkot ovat olleet valittajien B:n ja C:n viljelyssä 1980-luvulta lähtien ennen maatalousyhtymän perustamista. Valittajien perimällä maatilakiinteistöllä X:n perunkirjoituksen aikaan harjoittama maatalous on todennettavissa maatalousyhtymän vuonna 2013 saamien, Ruokaviraston Vipu-palvelusta ilmenevien, maataloustukien perusteella.

Maatilakiinteistön koko on 99.62 ha, josta peltoa 13.3 ha, metsää 62.1 ha ja loput joutomaata. Pinta-ala edellytykset SPV-huojennukselle ovat täyttyneet.

Vahingonkorvausvelan vanhentumisajasta asiassa
Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n mukaan vahingonkorvausvelan tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita.

Perintöveropäätökset on toimitettu P:lle heti niiden saavuttua tarkastettavaksi. P ei kuitenkaan tällöin ole huomannut perintöverotuksessa puutteita taikka virheitä tai ainakaan ilmoittanut valittajille sellaisia olevan. Valittajat ovat siis koko ajan olleet siinä uskossa, että perintöverotus on ollut täysin oikeudenmukainen.

Valittajat ovat huhtikuussa 2021 kääntyneet asianajotoimisto L Oy:n puoleen edunvalvontavaltuutuksen ja testamentin laadinnasta yhden valittajan osalta ja jatkaneet toisen valittajan vastaavien asiakirjojen laadintaa syksyllä 2021. Kyseisissä asiakirjoissa oli tarkoitus käsitellä testamentilla saatua maatilaa ja samassa yhteydessä puheeksi on tullut myös X:n jälkeen toimitettu perunkirjoitus sekä määrätyn perintöveron suuruus. Vasta tällöin, asianajaja L:n selventäessä asiaa, valittajille oli selvinnyt sukupolvenvaihdoshuojennuksen mahdollisuus heidän tilanteessaan. Verohuojennuksen hakeminen oli kuitenkin tässä vaiheessa jo myöhäistä.

Valittajat katsovat vahingonkorvausvelan vanhentumisen alkaneen vasta syksyllä 2021, kun he ovat tulleet tietoisiksi sukupolvenvaihdoshuojennuksen mahdollisuudesta tilanteessaan. Valittajien ei voida olettaa ymmärtäneen heillä olevan mahdollisuutta verohuojennukseen ennen tuota ajankohtaa. Valittajilla on ollut syvä luottamus P:n asiantuntijuudesta veroasioissa ja usko siihen, että kaikki X:n kuolinpesän asiat hoituvat valtakirjassa annetun valtuutuksen perusteella. Heillä ei ole ollut mitään syytä palata perukirjan sisältöön aiemmin.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tilityksen toimittamishetki on normatiivisesti ensisijainen peruste vanhentumisajan laskemiseen. Sen soveltuvuudelle on kuitenkin kaksi edellytystä: tilityksen tekeminen ja vahingonkorvauksen perusteen havaittavuus siitä (Olli Norros, Vahingonkorvausvelan vanhentuminen, 2015 s. 323). Tilityksellä tarkoitetaan yleensä toimeksisaajan puolelta tapahtuvaa kirjanpitoa hänen hallussaan olevista toimeksiantajan rahavaroista ja muusta omaisuudesta sekä toimeksisaajan vastattavaksi kuuluvista kuluista ja tällaisen kirjanpidon antamista tiedoksi toimeksiantajalle. Tilitykseen voidaan lukea myös tositteiden asianmukaisesta säilyttämisestä huolehtiminen ja toimeksisaajan hallussaan pitämien varojen palauttaminen päämiehelle (Norros 2015, s. 323–324).

Vakuutusyhtiö viittaa vastauksessaan oikeuskäytäntöön ja -kirjallisuuteen, joissa on katsottu, että tilityksenä voidaan pitää myös sellaista selontekoa tehtävän hoidosta, joka ei liity minkään varojen tilittämiseen.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa valittajat ovat valtuuttaneet 5.9.2013 päivätyllä valtakirjalla vakuutuksenottajan (myöhemmin myös ”valtuutettu”) ja P:n kattavasti erilaisiin toimenpiteisiin X:n perunkirjoitukseen liittyen.  Valtakirjassa määriteltyjen valtuuksien ja valtuutetun toimien perusteella voidaan todeta, että valtakirjalla on valtuutettu hänet selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan kaikki asiat Verohallinnolle kuolinpesän osakkaiden puolesta. Valtakirjasta ilmenee myös selvästi se, että toimeksiantajana perunkirjoituksen toimittamiselle ovat olleet valittajat.

Ottaen huomioon valtuutuksen laajuus, ei perunkirjoituksen toimittamista eli perukirjan laatimista, voida pitää VanhL 7.1 §:n 2 kohdan mukaisena tilityksenä. Kyseessä ei ole ollut kattava selonteko kaikkien valtuutettujen tehtävien osalta. Tämä koskee erityisesti perintöverotukseen liittyviä toimenpiteitä. Näin ollen edellytys tilityksen toimittamisesta ei täyty.

Jos Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, että edellytys tilityksen toimittamisesta täyttyy, tulee lisäksi arvioitavaksi, onko vahingonkorvauksen peruste ollut havaittavissa tilityksestä.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että käytännössä tilitys tehdään ylipäänsä vain pienehkössä osassa kaikista VanhL 7.1 §:n 2 kohdan alaan kuuluvista tilanteista, ja niissäkin vain osassa vahingonkorvauksen peruste on havaittavissa tilityksestä. Tilitykseen sidotun vanhentumissäännön ulkopuolelle jäävät siten muun muassa useimmat asiantuntijapalveluiden taitovirheet, kuten asianajajan virheelliset neuvot (Norros 2015, s. 327).

Hallituksen esityksen mukaan kaikissa tapauksissa päämies ei voi pelkästään tilityksen tietojen perusteella havaita toimeksisaajan toimien virheellisyyttä ja puutteellisuutta tai niistä aiheutunutta vahinkoa. Virheellisyys saattaa olla niin peitelty tai vaikeasti havaittavissa, että se käy ilmi tilityksen tiedoista vain asiantuntijan avustuksella. Vanhentuminen alkaa tilityksen tekemisestä vain, jos vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista. Näin ei ole, jos tilityksen yhteydessä ei ole annettu olennaisesti oikeita ja riittäviä tietoja vahingonkorvauksen perusteesta. Sillä ei ole merkitystä, onko tilitysvelvollinen jättänyt tiedot antamatta tahallaan vai mahdollisesti täysin ilman tuottamusta. (HE 187/2002 vp, s. 48)

Korvausperusteen ilmi käyminen edellyttää ainakin sitä, että tilitys liittyy siihen toimeen, johon korvausvaatimus perustuu. Asiaa on käsitelty tapauksissa KKO 1991:62 ja KKO 2001:94 (Norros 2015, s. 326). Jos perunkirjoituksen toimittaminen katsottaisiin tilitykseksi, eivät valittajat ole voineet havaita siitä virhettä eli sitä, ettei perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaista huojennusta ole vaadittu. Kyse on ollut oikeuskirjallisuudessa mainitusta asiantuntijapalveluiden taitovirheestä.

Valittajien saamat perintöveropäätökset on toimitettu P:lle heti niiden saavuttua tarkistettavaksi. P ei ole havainnut niissä puutteita. Näin ollen valittajien on pitänyt voida luottaa asiantuntijaan eli P:hen. Valittajat eivät ole siten voineet havaita tilityksen virheellisyyttä.

Virhe on hallituksen esityksen mukaisesti ollut maallikolle vaikeasti havaittavissa, sillä verohuojennuksesta ei ole ollut missään asiakirjoissa mitään mainintaa. Virheen huomaaminen olisi vaatinut hallituksen esityksessä mainitulla tavalla asiantuntijan avustusta. Tällaista avustusta valittajat ovat saaneet vasta syksyllä 2021 ja avustajakin on joutunut hankkimaan lisäselvityksiä.

Tilityksen toimittamishetki ei edellä mainittu huomioiden sovellu tässä tapauksessa vanhentumisajan laskemiseen. VanhL 7.1 §:n 2 kohdan nojalla vanhentumisaika lasketaan tällöin siitä, kun valittajat ovat havainneet virheen taikka heidän olisi pitänyt havaita se.

Hallituksen esityksen mukaan päämieheltä edellytetään tavanomaista aktiivisuutta korvausperusteen havaitsemiseksi, mutta laajaa selonottovelvollisuutta hänellä ei yleensä ole. Päämiehellä saattaa kuitenkin olla velvollisuus vaatia täydentäviä tietoja, mikäli hänellä on perusteltu syy epäillä, että toimeksisaaja on toiminut vahingonkorvausvastuun synnyttävällä tavalla. Vanhentumisaika alkaa kulua, kun päämies on saanut tietää vastuun perusteesta eikä vasta siitä, kun asiakirja-aineiston selvittely tai sen oikeudellinen arviointi on päättynyt. (HE 187/2002 vp, s. 48)

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että useimmat VanhL 7.1 §:n 2 kohdan alaan luettavat palvelut ja toiminnot voidaan ymmärtää siviilioikeudellisessa mielessä asiantuntijapalveluiksi. Lähtökohta on, ettei asiantuntijapalvelun asiakkaalla ole kovin laajaa selonottovelvollisuutta palvelun virheiden havaitsemiseksi. Kun asiantuntijapalvelu hankitaan nimenomaan siksi, että toimeksiantaja ei luota omaan osaamiseensa asiassa, olisi ristiriitaista, jos toimeksiantajan passiivisuus asiantuntijan toiminnan valvomisessa luettaisiin kovin herkästi hänen vahingokseen. Lausutusta seuraa, että vanhentumisajan alkamishetken määrittämiseen liittyvää velkojan selonottovelvollisuutta lienee VanhL 7.1 § 2 kohdan soveltamistilanteissa tulkittava lievemmin kuin sopimusvastuun yhteydessä tyypillisesti. (Norros 2015, s. 328)

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on ollut kyse asiantuntijapalveluiden hankkimisesta. Näin ollen valittajilla ei ole ollut laajaa selonottovelvollisuutta vakuutuksenottajan toiminnasta. Heidän on täytynyt voida luottaa siihen, että tämä hoitaa asianmukaisesti ne toimet, joihin hänet on valtuutettu.

Valittajilla on ollut syvä luottamus P:n asiantuntijuuteen veroasioissa ja usko siihen, että kaikki X:n kuolinpesän asiat hoituvat valtakirjassa annetun valtuutuksen perusteella. Valittajat ovat tulleet tietoisiksi sukupolvenvaihdoshuojennuksen mahdollisuudesta syksyllä 2021. Asianajaja L on kieltäytynyt asian selvittämiseen liittyvästä toimeksiannosta 23.9.2021, minkä seurauksena valittajat ovat ottaneet yhteyttä asianajaja K:hon syys-lokakuun vaihteessa 2021. Valittajat ovat toimittaneet asianajaja K:lle materiaaleja toimeksiannon hoitamista varten 11.10.2021.

Vanhentumisaika alkaa siten kulua siitä, kun valittajat ovat havainneet virheen syksyllä 2021. Valittajien ei voida olettaa ymmärtäneen heillä olevan mahdollisuutta verohuojennukseen ennen tuota ajankohtaa. Vahingonkorvaussaatava vanhenee siten vasta syksyllä 2024 eikä se ole vielä vanhentunut.

Reklamaatio kohtuullisessa ajassa
Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan valittajat eivät ole ilmoittaneet sopimusrikkomuksesta tai virheestä kohtuullisessa ajassa siitä, kun rikkomus tai virhe on havaittu tai se olisi pitänyt havaita. Kohtuullisena aikana voidaan vakuutusyhtiön mukaan pitää muutamaa kuukautta.

Valittajat ovat virheen havaittuaan syksyllä 2021 kääntyneet asianajajan puoleen asian selvittämiseksi. Ensimmäinen asianajaja on kieltäytynyt asian selvittämiseen liittyvästä toimeksiannosta 23.9.2021, minkä seurauksena valittajat ovat ottaneet yhteyttä asianajaja K:hon syys-lokakuun vaihteessa 2021. Valittajat ovat toimittaneet K:lle materiaaleja toimeksiannon hoitamista varten 11.10.2021.

Valittajat ovat tiedustelleet asianajaja K:lta asian tilannetta 21.12.2021. K on vastannut tiedusteluun 27.12.2021 ja kertonut, että hän on pyytänyt verottajalta lisäselvitystä. Verottaja ei ollut tuolloin vielä vastannut K:lle. Hän on ilmoittanut, että yrittää saada verottajaan vielä yhteyden ennen kirjeen lähettämistä vakuutuksenottajalle. Selvitysten jälkeen reklamaatio on toimitettu 7.2.2022. Asian luonteen vuoksi, valittajat eivät olisi kyenneet toimittamaan reklamaatiota, ilman asiantuntijan apua ja selvityksiä.

Oikeuskäytännössä kohtuullisena reklamaatioaikana on pidetty noin 4 kuukautta, poikkeuksellisissa tapauksissa myös 5–6 kuukautta on katsottu kohtuulliseksi. Kohtuullinen aika tulee aina arvioida tapauskohtaisesti. Ottaen huomioon tapahtumainkulku ja tapauksen erityispiirteet, on reklamaatio tapahtunut kohtuullisessa ajassa.

Taloudellinen vahinko
Valittajat katsovat, että X:n perunkirjoitusten uskottujen miesten toimeksiantoon kuuluivat kaikki veroasiat perintöön liittyen. K Oy on siten sopimusvastuun perusteella korvausvelvollinen testamentinsaajille aiheutuneesta vahingosta. Valittajat katsovat myös, että K Oy on laiminlyönyt asiantuntijarooliinsa kuuluneen huolellisuusvelvoitteen jättämällä ilmoittamatta valittajille merkityksellisistä verohuojennuksista.

Verotuksen sukupolvenvaihdoshuojennuksen mahdollisuus on menetetty, sillä pyyntö huojennuksesta perukirjassa on jäänyt esittämättä määräajassa Verohallinnolle, ja valittajille on tästä syystä aiheutunut merkittävä taloudellinen vahinko. Syntyneen taloudellisen vahingon määrän selvittämiseksi valittajat ovat pyytäneet arvion mahdollisen huojennuksen suuruudesta huojennuslaskelmia työkseen tekevältä henkilöltä. Valittajille määrätty perintövero on jokaisen osalta ollut suuruudeltaan 27 412 euroa. Kuitenkin, jos huojennusta olisi haettu määräajan sisällä, perintöveron suuruus olisi ollut ainoastaan 976 euroa perillistä kohti.

Kukin testamentinsaaja on siis maksanut hakematta jääneen huojennuksen johdosta perintöveroa 26 436 euroa enemmän kuin jos huojennuspyyntö olisi tullut perukirjassa asianmukaisesti esitetyksi. Vakuutuksenottajan laiminlyönnin seurauksena jokaiselle perilliselle syntynyt taloudellinen vahinko on siis vastaavasti 26 436 euron suuruinen.

Vakuutuksenottajan perusteluista
Vakuutuksenottaja kiistää kaikki vaatimukset niin perusteeltaan kuin määrältään asiamiehensä H:n 16.12.2022 valittajille toimittamassa kirjeessä. Vakuutuksenottaja kiisti myös väitteen siitä, että perintö- ja lahjaverolain 55 §:n edellytykset olisivat täyttyneet, vaikka päämiehet olisivat huojennusta hakeneet. Vakuutuksenottaja ei ole esittänyt minkäänlaisia perusteluita tai todisteita väitteilleen. Vakuutuksenottajan väite siitä, etteivät sukupolvenvaihdoshuojennuksen edellytykset olisi valittajien osalta täyttyneet, on myös aiemmin tässä asiakirjassa esitetyn perusteella todistettu vääräksi.

Vakuutuksenottajan mukaan toimeksianto on sisältänyt vain perunkirjoituksen pitämisen, kiinteistöarvioinnin sekä osakasluettelon vahvistamisen. Muista toimenpiteistä ei vakuutuksenottajan mukaan ollut sovittu ja pesän ilmoittajana oli toiminut A. Vakuutuksenottajan asiamies totesi kirjeessä, että toimeksiantosuhde oli hänen päämiehensä ja kuolinpesän välillä, sillä laskut oli maksanut kuolinpesä. Toimeksiannon todellinen sisältö sekä toimeksiantajien henkilöllisyydet selviävät 5.9.2013 päivätystä valtakirjasta. Vakuutuksenottaja ei ole esittänyt todisteita väitteidensä tueksi.

Vakuutusyhtiöllä tai vastaajayhtiöllä ei ole mitään selvityksiä, muistiinpanoja tai vastaavia väitteidensä tueksi siitä, mitä toimeksianto on sisältänyt. Toimeksiannossa A:n, B:n ja C:n käsityksen mukaan vastaajayhtiön tehtäväksi on annettu kaikki tarpeelliset toimet, siten kuin maallikko on perunkirjoituksen ymmärtänyt. Mitään rajauksia toimeksiantoon vastaajan edustaja ei ole tässä vaiheessa tai myöhemminkään esittänyt.

Laatiessaan kiinteistöarvion perunkirjoitusta varten vastaajayhtiö on saanut tämän asian kannalta olennaisen tiedon omaisuudesta, se sisältää EU-tukikelpoista viljelyä harjoittavan maatilan. Perukirja aineistoon kuului testamentti, jossa maatila ohjattiin viljelyä harjoittaville A:lle, B:lle ja C:lle. Kiinteistöarviota laadittaessa keskusteltiin lisäksi talon ja tilan kehittämisestä. Tilan tavoiteltu tulevaisuus oli vastaajan edustajalla selvillä.

A on vienyt perintöveropäätöksen vastaajan edustajalle sen tarkistamiseksi, onko perintöverotus mennyt oikein. Vastaajan edustaja on sen tarkastanut ja ilmoittanut että verotus on oikein. Tämäkin osoittaa toimeksiannon laajuuden. Samalla se osoittaa, että kumpikaan vastaajayhtiö taikka A, B tai C eivät ole verotuksen valmistumisen vaiheessa ymmärtäneet vahingon tapahtuneen.

Valtakirjasta perunkirjoituksessa ja perunkirjoituksen ja verotuksen suhteesta
Valtakirjalla, jolla asiamies voi toimia perunkirjoitus asiassa, annetaan valtuus saada tietoja ja asiakirjoja kuolinpesästä. Lisäksi tarvitaan virkatodistuksella tai jälkisäädöksellä selvitys valtuuttajan oikeudenomistaja-asemasta edesmenneeseen nähden.

Valtakirja luo oikeuden saada tietoja edesmenneen taloudellisesta asemasta ja oikeudenomistajista. Valtakirjasta ei voi siten tehdä päätelmiä toimeksiannon sisällön rajaamisesta, kuten vastaajan puolesta esitetään. Perunkirjoituksen tehtävänä yleisemmin on yksilöidä oikeudenomistajat ja määrittää omaisuus perintöveron määräämistä varten. Oikeudenomistajien verotus on perunkirjoituksessa huomioon otettava asia ja taloudellisesti hyvin merkittävä seikka. Väite perintöverotuksen poissulkemisesta toimeksiannosta tai että oikeudenomistajien verotus ei siihen kuulu on täysin vailla todellisuuspohjaa.

Vakuutusyhtiö väittää edelleen, että maallikkotoimeksiantajien olisi tullut havaita maatilaa koskevasta perintöveropäätöksestä mainittu perintöveron huojennusta koskeva virhe. Väite ei perustu tosiasioihin, A, B ja C eivät olleet koskaan aiemmin nähneet maatilaa koskevaa perintöveropäätöstä. Heillä ei ole ollut mitään esimerkkiä tai vertailukohtaa, josta päätöstä olisi voinut tarkistaa. Tämän vuoksi he ovat kääntyneet asiantuntijan puoleen perunkirjoitustoimeksiannolla.

Sillä, miten omaisuus tullaan perinnönjaossa myöhemmin jakamaan ei ole oikeudellista merkitystä huojennuksen vaatimisen kannalta. Huojennuksen vaatimisen määräaikaa, viimeistään perintöverotuksen toimittamiseen mennessä, ei olisi asetettu, mikäli tällä seikalla ei olisi merkitystä. Sillä kuinka monta saajaa tai kuka saa maatilan perinnönjaossa ei ole merkitystä huojennuksen vaatimisen kannalta.

Vakuutusyhtiö on lisäksi väittänyt, että toimitetun laskun yksilöinnistä voitavan päätellä, mitä perunkirjoitustoimeksiantoon on sisältynyt ja siten siitä voisi päätellä, että perintöveronhuojennusta ei olisi käsitelty eikä merkintää tehty.

Vastaajan laskuissa ei ole erittelyrivejä toimista. On käytännössä vain laskun rivi, joka on ”Perunkirjoituksen toimituspalkkio”, tämä muotoilu viittaa kokonaispalkkioon eikä siinä teknisesti yritetä selvittää ja erotella mitä toimeksiannon yhteydessä on tehty. Väite siitä, että laskusta olisi voinut päätellä mitä toimeksiannon yhteydessä ei ole tehty on absurdi. Eri toimenpiteet toimeksiannon sisällä erittelevä laskutuskaan ei käytännössä koskaan erittele sitä, mitä toimia toimeksiannon aikana ei ole tehty.

Väite kohtuuttomuudesta ja ajan kuluminen
Vahinko on aiheutunut vastaajan tehtäväkseen ottaman toimeksiannon yhteydessä, vastaaja on ottanut vahinkojen varalta vastuuvakuutuksen, tilanne ei vastaajan kannalta ole kohtuuton.

Ajan kulumisella ei ole merkitystä kohtuuttomuutta arvioitaessa. Kuluttajamaallikkoina valittajat pitävät vertailukelpoisena maakaaren virhevastuujärjestelmää ja virheen taloudellista toteutumista – ei ole lainkaan poikkeuksellista, että suoritus virheen johdosta saadaan vasta kymmenen vuoden kuluttua kiinteistön kaupasta.

Kohtuuton tilanne on puolestaan valittajilla, he ovat turvautuneet ammattilaisen puoleen muun muassa sen vuoksi, että heillä ei ole mahdollista ottaa tällaisia virheitä vastaan vakuutuksia. Olisi täysin kohtuutonta, jos vahinko jää valittajien vastuulle.

Viivästyskorot
Valittajat vaativat maksettaville korvauksille viivästyskorkoa. Viivästyskorkoa maksamatta jääneelle vahingonkorvaukselle tulee maksaa vahinkopäivästä lukien, joka tässä tapauksessa on perintöveron maksuunpanopäivä.

Vakuutusyhtiön vastine

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat
Asiaan sovellettavien varallisuusvastuuvakuutusehtojen (voimassa 1.8.2010 alkaen) ehtokohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttaman sellaisen taloudellisen vahingon, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Yhden vakuutuskauden aikana aiheutettuja vahinkoja korvataan yhteensä enintään vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä.

Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko
-toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
-muulle henkilölle vakuutettua toimintaa koskevan lainsäädännön nimenomaisen määräyksen perusteella.

Velan vanhentumisesta annetun lain (VanhL) 4 §:n mukaan velka vanhentuu kolmen vuoden kuluttua 5–7 §:ssä tarkoitetusta ajankohdasta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Lain 7 §:ssä säädetään korvausvelan vanhentumisesta. Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita.

Vanhentuminen
Vakuutusyhtiö viittaa asiassa 23.1.2023 annettuun korvauspäätökseen edellä mainitut vakuutusehtomuutokset huomioiden ja toteaa seuraavaa.

Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 2 kohdan mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita.

Toimeksisaajan vahingonkorvausvastuun vanhentumisaika alkaa siten ensisijaisesti kulua toimeksisaajan tekemästä tilityksestä tai, jos tilitystä ei ole tehty tai vahingonkorvauksen peruste ei käy siitä ilmi, toimeksisaajan virheen tai laiminlyönnin tultua päämiehen havaittavaksi. Tilityksen käsitettä ei suoraan määritellä laissa. Toimeksiantosuhteessa ja siihen rinnastuvissa tilanteissa tilityksellä on yleensä tarkoitettu toimeksisaajan puolelta tapahtuvaa kirjanpitoa hänen hallussaan olevista toimeksiantajan rahavaroista ja muusta omaisuudesta. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin arvioitu, että korkein oikeus on suhtautunut melko liberaalisti tilityskäsitteen laajentamiseen. On pidetty mahdollisena, että tilityksenä voidaan pitää myös sellaista selontekoa tehtävän hoidosta, joka ei liity minkään varojen tilittämiseen (Olli Norros, Vahingonkorvausvelan vanhentuminen, 2015, s. 323–324).

Tässä tapauksessa korvausvelka perustuu perunkirjoituksen tekemiseen ja siinä yhteydessä verottajalta hakematta jätettyyn sukupolvenvaihdoshuojennukseen. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vahingonkorvauksen perusteena on näin ollen toimeksisaajan tekemä tilitys eli perunkirjoituksen toimittaminen. Perunkirjoitus on toimitettu 4.10.2013, joten velka on vanhentunut kolmen vuoden kuluttua perunkirjoituksen toimittamisesta 5.10.2016.

Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että sille toimitetun valtakirjan mukaan K Oy:n kiinteistönvälittäjä P oli valtuutettu selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan kaikki X:n kuolinpesän asiat perunkirjoitukseen liittyen. Lisäksi P oli valtuutettu hoitamaan kaikki valittajien kuolinpesään ja sen perukirjaan ja testamentin toimenpanoon liittyvät viranomaisasiat. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan kyseessä on siten ollut VanhL 7.1 §:n 2 kohdan mukainen tilitys, sillä valtakirjan mukaan toimeksiannossa on ollut kyse kuolinpesän asioista, ei osakkaiden henkilökohtaisista veroasioista. Valtuutuksen laajuus on koskenut vain kuolinpesän asioita ja kuolinpesän osakkaiden asioita vain siltä osin kuin ne ovat liittyneet kuolinpesään ja sen perukirjaan sekä testamentin toimeenpanoon. Osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen liittyvien asioiden hoitamisesta ei ollut sovittu. Näin ollen perukirjan laatiminen ja toimittaminen Verohallinnolle on ollut sellainen kattava selonteko, joka täyttää VanhL:n mukaisen tilityksen tunnusmerkit.

Myös laskut on maksettu kuolinpesän varoista. Perintöverotuspäätös on tehty 20.1.2014, joten valittajat ovat saaneet sen tiedoksi tammikuussa 2014. Perintöverotuspäätöksestä on käynyt ilmi se, että sukupolvenvaihdoshuojennusta ei ollut haettu, mikä valittajien olisi tullut tuolloin myös havaita.

Vakuutusyhtiölle on toimitettu myös kuolinpesälle perunkirjoituksen toimittamisesta aiheutuneet laskut, jotka on päivätty 1.10.2013 – 14.4.2014. Laskuilla on selvästi yksilöity, mitä toimenpiteitä perunkirjoitukseen on sisältynyt. Laskuilla on yksilöity kustannuksia, jotka ovat syntyneet kiinteistöarvioista, asiakirjakuluista, matkakuluista, perunkirjoituksen toimituksesta, kirjaamismaksusta sekä asiakirjan laadinnasta. Laskuilta on näin ollen ilmennyt, että sukupolvenvaihdoshuojennusta ei ollut haettu.

Jos kuolinpesän osakkaat olivat siinä käsityksessä, että heidän henkilökohtaisten veroasioidensa hoito kuului toimeksiantoon, olisi heidän jo toimeksiannon päättymisen jälkeen saatuaan laskut ja niissä yksilöidyt toimenpiteet tiedoksi pitänyt havaita, että huojennusta ei ollut haettu. Valittajat ovat saaneet verottajan päätöksen tammikuussa 2014, joten toissijaisesti viimeistään tänä ajankohtana heidän olisi tullut ymmärtää, ettei heidän henkilökohtaiseen verotukseensa liittyviin asioihin ollut toimeksiannon johdosta otettu kantaa. Valittajien olisi tullut havaita siten viimeistään tammikuussa 2014, ettei huojennusta ollut haettu. Vahingonkorvausvaatimus on siten vanhentunut viimeistään tammikuussa 2017. Toimeksisaaja asetetaan kohtuuttomaan asemaan, jos toimeksiantoon kuulumattomista toimenpiteistä johtuvia korvausvaatimuksia voidaan esittää vielä yli kahdeksan vuoden päästä toimeksiannon hoitamisesta.

Sukupolvenvaihdoshuojennuksen hakeminen ei ollut kuulunut vakuutuksenottajan toimeksiantoon. Toimeksianto on sisältänyt perunkirjoituksen pitämisen, sitä edeltävän kiinteistöarvioinnin ja osakasluettelon vahvistamisen. Huojennuksen hakemisesta ei ollut sovittu tai keskusteltu. Myös valtakirja on koskenut vain kuolinpesän asioita, ei valittajien henkilökohtaisia veroasioita. Perunkirjotuksen tekijä ei ole voinut olla tietoinen siitä, miten omaisuus tullaan perinnönjaossa jakamaan.

Reklamaatio
Yleisten sopimus- ja vahingonkorvausoikeudellisten oikeusperiaatteiden mukaisesti sopimusrikkomuksesta tai virheestä on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa siitä, kun rikkomus tai virhe on havaittu tai se olisi pitänyt havaita. Kohtuullisena aikana voidaan pitää oikeuskäytännön mukaan muutamien kuukausien pituista aikaa, enintään neljän kuukauden pituista aikaa. Tässä tapauksessa valittajat olivat saaneet tietää aiheutuneesta vahingosta syksyllä 2021 ja reklamaatio oli tehty vasta 7.2.2022. Valittajat ovat kääntyneet asiassa asianajajan puoleen 23.9.2021, joten virhe on havaittu ennen tuota ajankohtaa. Valittajien olisi tullut ilmoittaa virheestä K Oy:lle heti virheen havaittuaan. Yksilöity korvausvaatimus olisi voitu esittää aisan tarkemman selvittämisen jälkeen.

Korvausvastuu ja vahingon määrä
Vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa vakuutuksenottajan korvausvastuuseen eikä vahingon määrään. Asiassa ei ole siten arvioitu, olisivatko valittajat olleet oikeutettuja perintö- ja lahjaverolain 55 §:n mukaiseen sukupolvenvaihdoshuojennukseen ja onko vahinkoa siten tosiasiassa syntynyt. Jos Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsoisi, että korvausvaatimus ei ole vanhentunut ja että huojennuksen hakeminen olisi kuulunut toimeksiantoon, vakuutusyhtiö varaa oikeuden tarkastella lähemmin vakuutuksenottajan korvausvastuuta ja vahingon määrää.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, ovatko A, B ja C menettäneet oikeutensa vedota K Oy:n mahdolliseen vahingonkorvausvastuuseen vanhentumisen taikka reklamaation laiminlyönnin vuoksi.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Laki velan vanhentumisesta (728/2003)

7 § Korvausvelan vanhentumisajan alkaminen ja enimmäisaika

Vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua:

1) sopimusrikkomukseen perustuvassa hyvityksessä siitä, kun ostaja on havainnut virheen tai puutteen kaupan kohteessa tai kun muu velkojana oleva sopijapuoli on havainnut virheellisyyden sopimuksen täyttämisessä taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

2) asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun toimeksisaaja on tehnyt tilityksen tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita;

[ – – ]

Asian arviointi

Toimeksiannon sisältö
Arvioitavassa asiassa vakuutuksenottaja K Oy on saanut toimeksiannon tehdä perunkirjoitus X:n kuoleman 1.7.2013 jälkeen.  Vakuutuksenottaja on tehnyt perunkirjoituksen ja kiinteistöarvioinnin sekä vahvistanut osakasluettelon. Perunkirjoitus on toimitettu 4.10.2013 ja perintöveropäätös on annettu 20.1.2014.

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu K Oy:n kiinteistönvälittäjä P:lle osoitettu valtakirja, jonka on allekirjoittanut A. Valtakirjassa valtuutetaan P selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan kaikki X:n kuolinpesän asiat perunkirjoitukseen liittyen. Valtakirjassa todetaan, että P on X:n perukirjan laatija ja toimittaja. Valtakirjassa todetaan edelleen seuraavaa: ”Lisäksi valtuutan P:n selvittämään, hoitamaan ja ilmoittamaan puolestamme kaikki B:tä, C:tä ja A:ta koskevat X:n kuolinpesään ja sen perukirjaan sekä testamentin toimeenpanoon liittyvät viranomaisasiat (esim. pankki, verohallinto, maistraatti).”

A, B ja C ovat katsoneet, että P:n toimeksiantoon on kuulunut heidän henkilökohtaisten perintöverotuksensa hoitaminen. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut, että osakkaiden henkilökohtaisten veroasioiden hoitaminen ei ole kuulunut P:n tehtäviin.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vaikka valtakirja ei ole osapuolten välinen toimeksiantosopimus, voi valtakirjan valtuutuksesta kuitenkin jossakin määrin päätellä, mitä toimeksianto on koskenut. Perukirja toimii pohjana perintöveron määrittämiselle. Maatilan sukupolvenvaihdosta koskeva verohuojennus on olennainen perintöveron määrittämisessä. Näin ollen lautakunta katsoo, että sukupolvenvaihdosta koskevan perintöverohuojennuksen huomioon ottaminen on kuulunut perunkirjoituksen laatimistoimeksiantoon.

Vakuutuslautakunnalle toimitettujen tietojen mukaan P oli 1980-luvulta alkaen toiminut perheen kiinteistönvälittäjänä useamman kerran sekä laatinut useita papereita ja verotusehdotuksia A:n, B:n ja C:n yhteiselle maatalousyhtymän perustamiselle nimenomaan maatalouden harjoittamisen yritysmuodoksi vuonna 2007. Testamentilla saadun maatilakiinteistön kaikki peltolohkot 1–3 ovat olleet valittajien yhteisesti harjoittaman maatalousyhtymän viljelyssä X:n perunkirjoituksen aikaan vuonna 2013. Valittajat ovat harjoittaneet perityllä maatilakiinteistöllä maataloutta maatalousyhtymän nimissä yhtymän perustamisvuodesta 2007 lähtien keskeytyksettä. Ennen maatalousyhtymän perustamista, maatilakiinteistön peltolohkot ovat olleet valittajien B:n ja C:n viljelyssä 1980-luvulta lähtien.

Ottaen huomioon sen, että P on tiennyt A:n, B:n ja C:n harjoittaneen maataloutta X:n maatilalla, P:n olisi tullut ottaa huomioon perintöverohuojennuksen mahdollisuus perukirjaa laatiessaan.

Vanhentuminen
Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään asiamiehen, edustajan tai muun toimeksisaajan tekemään virheeseen tai laiminlyöntiin perustuvan vahingonkorvaussaatavan vanhentumisen alkamisajankohdasta. Kohdan mukaan vanhentuminen alkaa toimeksisaajan tilityksestä tai, jollei vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista, siitä kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi se pitänyt havaita.

Hallituksen esityksen mukaan kohdassa tarkoitettuja toimeksisaajia ovat muun muassa asianajajat, kiinteistönvälittäjät, kauppaedustajat, komissionsaajat ja muut asiamiehet, joiden toimeksianto perustuu asiamiehen ja päämiehen väliseen sopimukseen (HE 187/2002 vp, s. 47).

Lainkohdan esitöissä on edelleen todettu, että vanhentuminen alkaisi pääsääntöisesti toimeksisaajan tilityksestä. Kaikissa tapauksissa päämies ei voi pelkästään tilityksen tietojen perusteella havaita toimeksisaajan toimien virheellisyyttä ja puutteellisuutta tai niistä aiheutunutta vahinkoa. Virheellisyys saattaa olla niin peitelty tai vaikeasti havaittavissa, että se käy ilmi tilityksen tiedoista vain asiantuntijan avustuksella. Vanhentuminen alkaa tilityksen tekemisestä vain, jos vahingonkorvauksen peruste käy ilmi tilityksen tiedoista. Näin ei ole, jos tilityksen yhteydessä ei ole annettu olennaisesti oikeita ja riittäviä tietoja vahingonkorvauksen perusteesta. Sillä ei ole merkitystä, onko tilitysvelvollinen jättänyt tiedot antamatta tahallaan vai mahdollisesti täysin ilman tuottamusta. Mikäli vahingonkorvauksen peruste ei käy ilmi tilityksen tiedoista, alkaa vanhentumisaika kulua siitä, kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi pitänyt se havaita.  Päämieheltä edellytetään tavanomaista aktiivisuutta korvausperusteen havaitsemiseksi, mutta laajaa selonottovelvollisuutta hänellä ei yleensä ole. Päämiehellä saattaa kuitenkin olla velvollisuus vaatia täydentäviä tietoja, mikäli hänellä on perusteltu syy epäillä, että toimeksisaaja on toiminut vahingonkorvausvastuun synnyttävällä tavalla. (HE 187/2002 vp, s. 47–48).

Laissa ei määritellä tilityksen käsitettä. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tilityksellä tarkoitetaan yleensä toimeksisaajan puolelta tapahtuvaa kirjanpitoa hänen hallussaan olevista toimeksiantajan rahavaroista ja muusta omaisuudesta sekä toimeksisaajan vastattavaksi kuuluvista kuluista, ja tällaisen kirjanpidon antamista tiedoksi toimeksiantajalle.

Arvioitavassa asiassa vakuutuksenottaja K Oy on saanut toimeksiannon tehdä perunkirjoitus X:n kuoleman 1.7.2013 jälkeen.  Vakuutuksenottaja on tehnyt perunkirjoituksen ja kiinteistöarvioinnin sekä vahvistanut osakasluettelon. Vakuutuksenottaja on toimittanut kuolinpesälle laskuja toimeksiantoon liittyen. Laskuilla on yksilöity, mitä toimenpiteitä perunkirjoitukseen on sisältynyt. Vakuutuslautakunta katsoo, että laskuja ja niissä esitettyjä toimenpiteitä voidaan pitää velan vanhentumisesta annetun lain tarkoittamana tilityksenä, mutta laskuista ei kuitenkaan ilmene tapahtunutta virhettä. Näin ollen vanhentuminen alkaa lain mukaan kulua siitä, kun päämies on havainnut virheen tai laiminlyönnin taikka hänen olisi se pitänyt havaita.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että lausunnonpyytäjien olisi tullut huomata perintöverohuojennuksen puutteellisuus viimeistään tammikuussa 2014, kun he ovat saaneet verotusta koskevat päätökset.

A, B ja C ovat edellä todetuin tavoin harjoittaneet maanviljelyä X:n testamenttaamalla tilalla jo ennen X:n kuolemaa. B ja C ovat viljelleet tilalla maata 1980-luvulta lähtien. A, B ja C ovat vuonna 2007 perustaneet maatalousyhtymän viljelemistä varten. A:lla, B:llä ja C:llä on siten ollut pitkä kokemus maatalouden harjoittamisesta ennen X:n kuolemaa. Testamentti A:n, B:n ja C:n hyväksi on laadittu maaliskuussa 2007.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti henkilöä itseään koskeva verolainsäädäntö kuuluu jokaisen yleisen tietämysvelvollisuuden piiriin. Maatilan sukupolvenvaihdokseen liittyvä verohuojennus on merkittävä verotuksellinen huojennus maatilan harjoittamisessa. Vakuutuslautakunta katsoo, että ottaen huomioon A:n, B:n ja C:n pitkä kokemus maanviljelyn parissa heidän on ollut oltava itsekin tietoisia maatilan perimykseen liittyvästä verohuojennusmahdollisuudesta. Näin ollen heidän olisi tullut havaita mahdollinen virhe P:n toiminnassa viimeistään tammikuussa 2014, kun perintöveroa koskevat päätökset on annettu. Siten mahdollinen vahingonkorvaus on vanhentunut tammikuussa 2017.

Asian ratketessa edellä mainituin tavoin lautakunta ei ota kantaa muihin asiassa esitettyihin seikkoihin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöksen lopputulosta asianmukaisena eikä suosita siihen muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet

Riitta Haapasaari
Jukka Jyrä
Juho Kankkunen
Matti Karimäki