Tapahtumatiedot
L Oy oli vastannut aliurakkasopimuksen perusteella erään vuokratalokohteen saneerausurakan LVI-töistä. L Oy haki 13.10.2022 tekemillään vahinkoilmoituksilla korvausta toiminnan vastuuvakuutuksestaan urakkakohteessa sattuneista viidestä eri vuotovahingosta. Vahingot olivat aiheutuneet L Oy:n työntekijän suorittamien asennusten virheistä ja ne oli havaittu ja niistä ilmoitettu L Oy:lle eri aikoina syyskuussa 2021.
Vakuutusyhtiö hylkäsi L Oy:n korvaushakemukset 23.11.2022 antamillaan korvauspäätöksillä. Vakuutusyhtiö vetosi vakuutuksen yleisiin sopimusehtoihin, joiden mukaan vakuutuskorvausta tuli hakea vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Selvitysten mukaan L Oy oli saanut tiedon vahingoista syyskuussa 2021, jolloin ne oli käyty toteamassa ja vuodot oli korjattu. L Oy:n oli tällöin pitänyt ymmärtää vahinkojen laajuus ja se oli saanut tiedon vahinkoseuraamuksista. Vahinkoilmoitukset oli tehty 13.10.2022, joten L Oy ei ollut hakenut korvausta vuoden määräajassa.
L Oy vaati vakuutusyhtiötä muuttamaan päätöstään kertoen saaneensa vasta loppukesällä 2022 tietää, ettei vahinkoja korvattu pääurakoitsijan rakennustyövakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa korvauspäätöksillään 9.12.2022 ja 11.1.2023 vedoten Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön. Vakuutusyhtiö katsoi, että toimiala huomioon ottaen L Oy:n oli pitänyt heti vahinkojen ilmettyä ymmärtää voivansa joutua vahingoista korvausvastuuseen, ja ettei pääurakoitsijan vakuutus vaikuttanut asiaan.
Asiakkaan valitus
L Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut vahinkojen korvaamista toiminnan vastuuvakuutuksestaan vedoten vakuutussopimuslain 73 §:ään. L Oy:n mukaan keskeinen kysymys on se, milloin sen on katsottava saaneen tietää vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Lainvalmisteluasiakirjojen mukaan vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Ajankohta, josta korvausvaatimuksen esittämiselle käytettävissä olevan yhden vuoden ajan on katsottava alkavan, riippuu kysymyksessä olevan vahinkotapahtuman ja vakuutuksen laadusta. Merkitystä on annettu vakuutetun tiedolle vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on todettu, ettei korvaukseen oikeutetulla voinut olla merkityksellistä tietoa vahinkoseuraamuksesta, ennen kuin hänelle esitettiin riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko oli kysymyksessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle oli mahdollisesti aiheutumassa. Tämä edellyttää vakuutuksenottajan omaa korvausvelvollisuutta, ei vain itse vahingon tapahtumista.
L Oy oli ollut siinä käsityksessä, että vesivahingot korvattiin kaikilta osin pääurakoitsijan rakennustyövakuutuksesta. Näin oli annettu ymmärtää keskusteluissa pääurakoitsijan kanssa. L Oy:lle ei ollut esitetty korvausvaatimusta vahinkojen tapahtuma-aikaan. Jälkeen päin saadun tiedon mukaan pääurakoitsija oli hakenut korvausta rakennustyövakuutuksesta, mutta se oli evätty. Tästä saatiin tieto vasta urakan taloudellisessa loppuselvityksessä. Urakkasuorituksen aikana urakan maksueriä oli maksettu urakkasopimuksen mukaisesti. Mikäli pääurakoitsijalla olisi ollut vaatimuksia L Oy:lle, ne olisi kirjattu työmaakokouspöytäkirjoihin ja pidätetty vaaditut summat heti seuraavista maksueristä. Näin ei ollut toimittu, joten ei ollut mitään syytä olettaa, että pääurakoitsijalla olisi ollut korvausvaatimuksia vesivahinkojen johdosta ja L Oy olisi siten korvausvelvollinen.
Tilanne oli muuttunut vasta 4.7.2022, jolloin L Oy:n kirjanpitojärjestelmään tuli pääurakoitsijalta asiasta laskuja. Tämä on aikaisin ajankohta, jolloin L Oy sai tiedon vahinkoseuraamuksesta saattoi mieltää joutuvansa korvausvelvolliseksi. Korvaushakemus on tehty alle vuoden kuluessa tästä päivästä. Lisäksi sovellettavien urakkasopimusehtojen mukaan vaatimukset tuli käsitellä vastaanotossa ja taloudellisessa loppuselvityksessä. Vasta tällöin oli lopulta selvinnyt, että vaatimuksia edelleen oli. Taloudellisen loppuselvityksen yhteydessä pääurakoitsija oli pidättäytynyt maksuista eli esittänyt vaatimuksen. Tällöin korvaushakemus oli jo tehty.
Vahinkotapahtuma saattoi luonteensa vuoksi olla korvattavissa pääurakoitsijan rakennustyövakuutuksesta. Näin oli vastaavissa tilanteissa yleensä toimittu. Siksi L Oy:llä oli ollut perusteltu syy luulla, että näin toimittaisiin nytkin, eikä mikään seikka antanut aihetta sitä epäillä. Samaa tukivat työmaalla käydyt keskustelut. Laskujen vastaanotto oli siten aikaisin hetki, jolloin kaikki vakuutussopimuslain 73 §:n edellytykset olivat täyttyneet. Laskujen liitteenä oli ollut yksilöity selvitys kustannusten muodostumisesta. Mistään yksilöidystä korvausvastuusta ei voinut edes teoriassa olla tietoa ennen yksilöidyn ja perustellun korvausvaatimuksen esittämistä.
L Oy vetoaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-010663 (2018) ja katsoo, että sen korvaushakemuksen on tulkittava saapuneen määräajassa. Vuoden määräaika on laskettava siitä, kun L Oy sai tietää, että se itse olisi joutumassa korvausvelvolliseksi. Tällöin määräaika alkaa siitä, kun vaatimus ensimmäisen kerran esitettiin.
L Oy on lausunut lisäkirjelmässään 11.10.2023, että vakuutusyhtiön vastineessaan mainitsemassa aiemmassa vahingossa on ollut kyse erilaisesta tilanteesta, jossa urakkakohde oli otettu käyttöön jo vuosia aiemmin. Rakennustyövakuutus ei ollut ollut enää tuolloin voimassa. Sen sijaan rakennustyön aikana sattuvat vahingot korvataan tyypillisesti pääurakoitsijan rakennustyövakuutuksesta. Tästä syystä aliurakoitsija ei voinut olettaa joutuvansa korvausvelvolliseksi ennen selvää vaatimusta tai muuta tietoa siitä. Aiemmassa tapauksessa taloyhtiö oli ollut suoraan yhteydessä L Oy:öön ilmoittaen katselmuksessa tulevansa vaatimaan korvausta L Oy:tä. Siksi vahinkoilmoitus vastuuvakuutukseen oli tehty heti.
L Oy on muutoin toistanut kantansa ja lausunut, ettei vakuutusyhtiö ollut esittänyt mitään seikkaa, miksi L Oy:n olisi pitänyt tietää korvausvastuustaan ennen vaatimusta. Pelkkä vahingon aiheutuminen ei sitä osoittanut, sillä vahinko saattoi tulla korvatuksi muuta kautta, jolloin korvausvelvollisuutta ja tarvetta vahinkoilmoitukselle ei ollut.
Lisäkirjelmässään 9.1.2024 L Oy on kertonut rakennusalan tyypilliseksi tavaksi, että rakennustyön aikana käytetään rakennustyövakuutusta. Pääurakoitsija oli ottanut asian hoidettavakseen, eikä mikään viitannut siihen, että L Oy:ltä vaadittaisiin korvausta ennen kuin lasku oli lähetetty ja maksua vaadittiin. Tästä lukien vahinkoilmoitus oli tehty määräajassa. Ennen sitä vahinkoseuraamuksesta ei selvästi ollut tietoa eikä vahinkoilmoitusta ollut tarvetta aiemmin tehdä. Vahinkoilmoitusta ei voitu olettaa tehtävän varmuuden vuoksi, kun toisen vakuutuksen piti korvata vahinko. L Oy:n mielestä vakuutusyhtiön on näytettävä se tapahtuma, jolloin tieto vahingonkorvausvelvollisuudesta olisi tullut, mitä ei nyt ollut yksilöity ja näytetty.
L Oy on lausunut lisäkirjelmässään 16.2.2024, että vuotojen korjauksen aikaan ei vielä tiedetty, oliko niistä aiheutunut vahinkoa. Vahinkoseuraamusta, josta olisi pitänyt tietää määräajan alkamista laskettaessa, ei siis ollut. Kyse oli rakenteiden korjauksen ja kuivatuksen kuluista, joista ei voitu tietää ennen kosteusmittauksia, joista laadittu raportti määritti kuivatus- ja korjaustarpeen sekä korjaustavan. Pienen pintakosteuden annetaan kuivua itsestään ilman rakenteiden avaamista. Rakenteilla olevissa kohteissa ei ole pintamateriaaleja, joista korjaustarve olisi havaittavissa. Tällöinkin mahdolliset purkualueet määritti kosteuskartoittaja.
L Oy ei ollut saanut kosteusmittausraportteja niiden valmistuttua, vaan vasta pääurakoitsijan sähköpostilla 27.4.2022. Vahinkoilmoitus oli tehty vuoden kuluessa siitä. Kosteusraporteistakin osa oli tehty vasta loppuvuodesta 2021. Vuoden määräaika vahinkoilmoituksen tekemiselle saattoi alkaa aikaisintaan 27.4.2022.
Lisäkirjelmällään 27.3.2024 L Oy on toimittanut lautakunnalle vahinkojen tapahtuma-ajan työmaapöytäkirjat ja toistanut, ettei niissä ollut esitetty L Oy:lle vahinkoihin liittyviä vaatimuksia. Vahinkoseuraamuksesta oli tullut tieto vasta, kun pääurakoitsijalta oli saatu yksilöity vaatimus. Asiassa on esitetty vaihtoehtoja sille, mikä on voinut olla aikaisin mahdollinen hetki, jolloin L Oy oli voinut olettaa korvausvastuuta olevan. Kaikissa vaihtoehdoissa vahinkoilmoitukset oli tehty määräajassa. L Oy on mielestään saanut tietää vahinkoseuraamuksesta vasta pääurakoitsijan esittäessä vaatimuksen laskullaan.
Kyseessä on ollut YSE 1998 ehtojen mukainen urakka. Sitä koskevien yleisten sopimusehtojen 70 §:n mukaan vaatimukset on puhevallan menettämisen uhalla yksilöitävä perusteeltaan vastaanottotarkastuksessa ja 73 §:n mukaan euromääriltään viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Vastuun kannalta on olennaista, esitetäänkö euromääräinen vaatimus viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Ellein näin tapahdu, vastuuta ei ole ja puhevalta on menetetty. Olennaista vastuun kannalta on euromääräisen vaatimuksen esittäminen, jollainen on ollut vasta lähetetty lasku. Yleisten ehtojen mukaan vastuuta ei aiemmin edes voinut olla.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt L Oy:n vaatimuksen vedoten Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön ja siihen, ettei korvauksen hakijan tieto edellyttänyt tarkkaa tietoa korvausvaatimuksen rahamäärästä tai varmuutta siitä, että korvausvastuu realisoituu. Vakuutusyhtiön mielestä tiedon edellyttämät seikat olivat täyttyneet L Oy:n saatua vahingon jälkeen tietää, millainen vahinko oli kyseessä, ja sen, minkälainen korvausvastuu sille oli mahdollisesti aiheutumassa. Varmuutta korvausvaatimuksen rahamäärästä tai korvausvastuun realisoitumisesta ei tarvittu.
L Oy oli käynyt heti vahinkojen satuttua paikalla toteamassa vahingot, jolloin vuodot oli myös korjattu. Ei ollut epäselvää, kenen virheestä tai mistä syystä vahingot olivat tapahtuneet. L Oy:n oli täytynyt tietää vahinkoseuraamuksesta eli mahdollisesta korvausvastuustaan kuultuaan, että sen tekemien työsuoritusten seurauksena oli aiheutunut vesivahinkoja, vaikka varsinaista korvausvaatimusta ei vielä tuolloin ollut esitetty. Vakuutusyhtiön mielestä ei ollut uskottavaa, että L Oy ei olisi tuolloin tullut tietoiseksi siitä, että sille saattoi mahdollisesti syntyä korvausvastuu vahingoista.
Vaikka L Oy oli aliurakoitsija, se ei tarkoittanut, etteikö korvausvastuu voinut syntyä. Pääsääntöisesti aliurakoitsija vastaa tekemistään virheistä. L Oy on toiminut alalla suhteellisen pitkään, joten sen on täytynyt ymmärtää, että vaatimuksia hyvin mahdollisesti esitetään ennemmin tai myöhemmin. L Oy oli ilmoittanut vastaavanlaisesta vahingosta vuonna 2021 vakuutusyhtiölle kaksi päivää vahingon toteamisen jälkeen. L Oy oli silloin ollut vastaavasti aliurakoitsija ja pääurakoitsijana oli ollut sama yritys kuin nyt. L Oy oli tuolloin tehnyt vahinkoilmoituksen, vaikka vaatimuksia ei ollut vielä esitetty. L Oy on siis tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää, miten vahinkotilanteissa yleensä toimitaan. Työvirheellä aiheutetut vahingot on hyvin usein suljettu rakennustyövakuutusten korvauspiirin ulkopuolelle.
Käsiteltävää asiaa ei voinut verrata ratkaisusuositukseen FINE-010663. Vakuutuslautakunta on kyseisen ratkaisun perusteluissa muun muassa todennut, että lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevin tavoin vakuutussopimuslain 73 §:n vanhentumissäännön soveltaminen on aina tilannesidonnaista. Vakuutusyhtiö onkin painottanut tilannesidonnaisuutta ja kulloinkin vallitsevia olosuhteita. Usein myös omaisuuden omistajan vakuutus saattoi kattaa vahingon. Omaisuuden vakuuttaminen erikseen tai työn kohteen rakennustyövakuutus, ei voi yksin riittää perusteeksi jättää tekemättä vahinkoilmoitus vastuuvakuutukseen.
Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 3.11.2023 toistanut asiassa lausumansa. Työmaan luovutuksella ei ollut merkitystä, vaan sillä, oliko L Oy voinut olettaa, että korvausvaatimuksia tultaisiin myöhemmin mahdollisesti esittämään. On normaalia, että vastuuvahinko otetaan käsittelyyn urakan ollessa kesken, jos vahinko syntyy urakan aikana. Rakennustyövakuutuksessa on rajoituksia, joiden perusteella ainakin osa vahingoista voi jäädä korvaamatta. Siksi on tärkeää saattaa vahinko mahdollisimman pian myös vastuuvakuutuksesta käsiteltäväksi, jotta rakennustyövakuutuksesta mahdollisesti korvaamatta jäävä omaisuus saadaan käsiteltyä ja mahdollisen korvauksen piiriin. Mainitun aiemman vahinkotapauksen ei väitettykään olevan samanlainen. Se oli esitetty vain sen osoittamiseksi, että L Oy on ollut selvillä vastuuvahingon käsittelyprosessista.
Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 25.1.2024 toistanut näkemyksensä niistä perusteista, joilla se on katsonut L Oy:n saaneen tietää vahinkotapahtumista ja niiden seurauksista vahinkoilmoituksen tekemiseksi. Sillä, että pääurakoitsija oli hakenut korvausta rakennustyövakuutuksestaan, ei ollut merkitystä L Oy:n vahingonkorvausvastuun määräytymisessä. Rakennustyövakuutuksella ei edes ollut vakuutettu urakan ulkopuolisia rakennuksen rakenteita, joille vahinko on aiheutunut. Rakennustyövakuutukseen tehdyllä vahinkoilmoituksella ei ole merkitystä arvioitaessa L Oy:n korvausoikeuden vanhentumista omasta vastuuvakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vanhentuminen ala siitä, milloin vahingon korjauskustannukset ovat syntyneet ja niistä on lähetetty lasku. Vastuukysymys osapuolten välillä on ollut selvillä heti, kun vuotovahinkojen syyt oli todettu. L Oy:n on täytynyt tietää vastuustaan jo syyskuussa 2021. L Oy:n työmaakokouspöytäkirjoista ja maksuerien pidättämisestä esittämän osalta vakuutusyhtiö toteaa, että pääurakoitsijalla on voinut olla oikeus pidättää urakkasuorituksia, mutta ei velvollisuutta tehdä niin. Taloudelliset vastuut voidaan selvittää taloudellisessa loppuselvityksessä, kuten nyt oli tehtykin. Työmaakokouspöytäkirjoja ei ollut esitetty.
Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 4.3.2024 toistanut kantansa ja huomauttanut L Oy:n kertoneen sähköposteissa, ratkaisupyynnössään ja lisäkirjelmissään useita eri ajankohtia, joina se olisi ensimmäisen kerran saanut tietää vastuulleen tulevista vahingoista. L Oy:n lautakunnalle toimittamassa pääurakoitsijan sähköpostissa 27.4.2022 oli jo lähetty koonti vuodoista, kosteusraportit ja lopullinen kululaskelma todeten, että kustannukset laitettaisiin laskulle niin, että L Oy saisi esitettyä ne vakuutusyhtiölle. Viestin sisällöstä on pääteltävissä, että L Oy:llä oli jo tätä ennen ollut tieto siitä, että pääurakoitsija katsoi sen olevan vastuussa vahingoista.
Vakuutusyhtiön mielestä kyse on ollut mittavista kosteusvaurioista. Jo vuotojen toteamishetkellä oli tiedetty, että muun muassa rakenteissa täytyi olla kosteutta ja että vahingoista tulee aiheutumaan kartoitus-, kuivaus- ja korjauskustannuksia. Vuodot eivät olleet vesieristetyissä tiloissa. Kartoitukset oli tehty heti vesivahinkojen toteamisen jälkeen. Vakuutusyhtiö on vedonnut vahinkojen kartoitusta, kuivausta ja korjaustöitä koskeviin laskuihin ja siihen, että sen käsityksen mukaan mainittujen toimien aikaan L Oy:n urakka kohteessa oli jatkunut aliurakan vastaanottotarkastuksen ja taloudellisen loppuselvityksen oltua 11.1.2023. Näin ollen ei voitu katsoa, että L Oy olisi saanut tiedon vahinkoseuraamuksesta vasta saatuaan kosteuskartoitusraportit pääurakoitsijalta.
Lisävastineessaan 12.4.2024 vakuutusyhtiö on vedonnut L Oy:n toimittamien työmaakokouspöytäkirjojen vesivahinkoja koskeviin mainintoihin. Merkinnät osoittivat, että vahingot olivat olleet kokouksissa esillä ja niiden korjaukset olivat olleet meneillään. Mahdollisesti vahinkoja oli käsitelty myös viikoittaisissa urakoitsijapalavereissa. Vanhentumisaika ei alkanut siitä, kun vahingot oli kokonaisuudessaan korjattu ja kuluista esitetty laskut L Oy:lle. Sillä, että taloudelliset vastuut selvitetään YSE 1998:n mukaisessa urakassa viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä, ei ole merkitystä. L Oy:n vastuu oli ollut selvillä heti jokaisen vesivahingon toteamisen yhteydessä. Vanhentumisen osalta merkitsevä on vakuutukseen sovellettava yleisten sopimusehtojen kohdan 13.3 määräys korvausvaatimuksen vanhentumisesta. L Oy ei ollut ilmoittanut vahingoista vuoden määräajassa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko urakkakohteen LVI-töistä aliurakoitsijana vastannut L Oy ilmoittanut vastuullaan olleiden asennusten virheistä kohteessa aiheutuneista vesivahingoista vastuuvakuutuksensa myöntäneelle vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslaissa ja vakuutusehdoissa asetetussa vuoden määräajassa. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, milloin L Oy oli saanut sellaisen tiedon vastuuvakuutuksen piiriin kuuluvasta vahingosta, että sen oli tullut ymmärtää tehdä vakuutusyhtiölle vahinkoilmoitus.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslaki
Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Vakuutusehdot
L Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen käsiteltävien vesivahinkojen tapahtuma-aikaan sovellettujen 1.1.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 4 mukaan vakuutus korvaa vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.
L Oy:n vakuutukseen sovellettavien 1.7.2019 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 13.3, Korvausoikeuden vanhentuminen, mukaan vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä] vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vahinkotapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen (10) vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määräajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
L Oy:n aliurakkasopimus
L Oy:n 11.11.2020 päivättyyn aliurakkasopimukseen tehdyn kirjauksen mukaan sopimukseen on sovellettu rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Niiden rakennuskohteen vakuuttamista koskevan 38 §:n 1. kohdan mukaan, mikäli kaupallisissa asiakirjoissa ei ole toisin sanottu, työmaan johtovelvollisuuksista vastaava urakoitsija on velvollinen huolehtimaan kustannuksellaan rakennuskohteen sekä työtä varten hankittujen rakennustuotteiden ja käyttötarvikkeiden vakuuttamisesta niiden jälleenhankinta-arvosta. Vakuutuksen tulee kattaa myös sivu- ja aliurakat sekä rakennuttajan hankinnat ja sopimusasiakirjoissa mainitut muut vakuutuskohteet. Milloin kohteessa ei ole työmaan johtovelvollisuuksista vastaava urakoitsijaa, kukin urakoitsija vastaa oman suorituksensa vakuuttamisesta.
38 §:n 3. kohdan mukaan vakuutus otetaan rakennustyövakuutuksena tai muuna vahinkovakuutuksena, joka kattaa kohteelle ennalta arvaamattomasta tapahtumasta kuten tulipalosta ja vahingonteosta aiheutuneet vahingot purku- ja raivauskustannuksineen. Vakuutuksen tulee olla voimassa siihen saakka, kunnes koko vakuutettu rakennuskohde on vastaanotettu siten, että vakuutus kattaa myös vastaanoton jälkeen suoritettavista takuutöistä aiheutuvat vahingot. Vastaanoton jälkeen vastuu rakennuskohteen muusta vakuuttamisesta on rakennuttajalla.
38 §:n 4. kohdan mukaan vakuutus on otettava rakennuttajan nimiin rakennuskohteen sijaintimaassa yleisesti vakuutustoimintaa harjoittavasta vakavaraisesta vakuutuslaitoksesta. Vakuutusmäärän tulee joka hetki vastata vakuutuskohteen täyttä arvoa lisä- ja muutostöineen. Mikäli kaupallisissa asiakirjoissa ei ole toisin sanottu, vakuutuksen omavastuu saa olla korkeintaan 0,5 % vakuuttamisvelvollisen urakoitsijan urakkahinnasta.
38 §:n 6. kohdan mukaan sivu- ja aliurakoitsija on velvollinen vakuuttamaan rakennuskohteen siinä laajuudessa, kuin siitä on erikseen sovittu.
38 §:n 8. kohdan mukaan urakoitsijan on noudatettava vakuutusehtoihin liittyviä suojeluohjeita. Vakuuttamisvelvollisen urakoitsijan on saatettava vakuutusehtoihin liittyvät suojeluohjeet muiden urakoitsijoiden tietoon.
38 §:n 9. kohdan mukaan, mikäli kaupallisissa asiakirjoissa ei ole toisin sanottu, vanhojen rakenteiden korjaustöissä urakoitsijan vakuutusvelvollisuus rakennuskohteen osalta rajoittuu korjauksen arvoon. Rakennuttajan on ilmoitettava mahdollisesta kiinteistövakuutuksesta urakoitsijalle ja korjaustöistä vakuutusyhtiölle.
38 §:n 10. kohdan mukaan työmaalla toimivalla urakoitsijalla tulee olla voi-massa oleva toiminnan vastuuvakuutus.
Asian arviointi
Vakuutussopimuslain 73 §:n ja asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Korvausvaatimuksen vanhentuminen vapauttaa vakuutuksenantajan siitä vakuutussopimuksen mukaisesta keskeisestä suoritusvelvollisuudesta, joka sillä muutoin olisi vakuutuksenantajan saadessa kuitenkin lukea vakuutuksenottajan aiemmin tekemän sopimussuorituksen hyväkseen. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta on korvausoikeuden vanhentumista koskevassa ratkaisukäytännössään, esimerkiksi VKL 708/07 (2008) ja FINE-060473 (2023), vakiintuneesti katsonut, että vanhentumista koskevia säännöksiä on vakuutuskorvauskäytännössä tulkittava niiden sanamuodossa pitäytyen suppeasti. Korvausvaatimuksen esittämisaikaa, vanhentumista ja vakuutussopimuslain 73 §:n soveltamista koskevassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on vahingonkorvausvelvollisuuden varalta otettavan vastuuvakuutuksen osalta pitänyt määräävänä sitä ajankohtaa, jolloin vakuutuksenottaja on saanut sellaiset olennaiset tiedot aiheutuneen vahingon laadusta ja vahingonkorvausvastuunsa perusteista, että vakuutuksenottajalla on niiden perusteella ollut syytä olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi.
Asiassa on kyse siitä vahingonkorvausvastuusta, joka L Oy:llä on aliurakoitsijana pääurakoitsijaa kohtaan. Urakkakohteen vesivahingot ovat riidattomasti johtuneet L Oy:n työntekijän laiminlyönneistä asennusten suorittamisessa. L Oy on lähtökohtaisesti vahingonkorvausvastuussa työntekijänsä laiminlyöntien aiheuttamista vahingoista. Vakuutusyhtiön myöntämä toiminnan vastuuvakuutus on myös voimassa mainitun kaltaisten vahingonkorvausvastuiden varalta.
Lautakunnalle toimitetusta selvityksestä ilmenee, että L Oy on sinänsä saanut tietää kysymyksessä olevista aliurakan aikana syyskuussa 2021 sattuneista vuotovahingoista heti niiden ilmettyä, jolloin sen työntekijät olivat myös korjanneet vuodot aiheuttaneet asennusten virheet. Vuotojen sattumisaikana urakkakohteen asuinhuoneistojen saneeraustyöt ovat olleet meneillään. Vuodoista aiheutuneita vahinkoja ja niiden aiheuttamaa korjaustarvetta on tarkastusraporttien mukaan pääosin selvitelty lokakuun 2021 ja maaliskuun 2022 välisenä aikana. Lautakunnan näkemyksen mukaan siten on ainakin vielä syyskuussa 2021 ollut epäselvää, tulisiko ja missä määrin pääurakoitsijalle aiheutumaan vuodoista ylimääräisiä korjauskustannuksia. Toimitetuissa työmaakokousten pöytäkirjoissa 14.10.2021, 11.11.2021 ja 9.12.2021 on vesivuotoja koskevia kirjauksia, mutta pöytäkirjoista ei ilmene, että jo työmaakokouksissa olisi käsitelty urakoitsijoiden välisiä korvausvastuita. L Oy:n aliurakka on valmistunut 21.9.2022 ja sen taloudellinen loppuselvitys on pöytäkirjan mukaan valmistunut 13.1.2023.
L Oy:n LVI-töitä koskeneeseen aliurakkasopimukseen on sovellettu rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998. Niiden mukaan pääurakoitsija on ollut velvollinen vakuuttamaan urakkakohteen myös aliurakat kattavalla rakennustyö- tai muulla vahinkovakuutuksella. Alalla noudatetun yleisen käytännön mukaan mahdolliset rakennustöiden johdosta urakkakohteelle aiheutuvat esinevahingot katetaan vastaavia sopimusehtoja sovellettaessa ensisijaisesti mainitulla rakennustyövakuutuksella.
Aliurakkasopimuksesta tai muistakaan lautakunnalle toimitetuista selvityksistä ei ilmene, oliko pääurakoitsija antanut L Oy:lle tarkempia tietoja ottamaansa rakennustyövakuutukseen sovellettavista vakuutusehdoista ja vakuutuksen korvauspiiristä. Rakennustyövakuutuksen myöntäneen vakuutusyhtiön kielteiset korvauspäätökset on päivätty 19.10.2021, joten lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että L Oy:n olisi ainakaan sitä ennen täytynyt tietää rakennustyövakuutuksen korvauspiiristä ja sen rajoituksista.
Vaikka asiassa ei voida pitää selvitettynä, että pääurakoitsijan vakuuttamisvelvollisuutta koskevalla aliurakkasopimuksen ehdolla olisi tarkoitettu poistaa L Oy:ltä sille pääsäännön mukaan kuuluva vahingonkorvausvastuu tuottamuksellisesti aiheuttamistaan vahingoista, lautakunta katsoo edellä mainitsemansa seikat huomioon ottaen, että tässä tapauksessa L Oy oli voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että mahdolliset vahinkokustannukset korvattaisiin ensisijaisesti rakennustyövakuutuksesta, minkä johdosta sille ei tulisi asiasta korvausvaatimusta.
Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että pääurakoitsija olisi ainakaan ennen mainittua rakennustyövakuutuksen kielteisten korvauspäätösten antamista alustavastikaan ilmoittanut L Oy:lle tulevansa vaatimaan siltä korvausta vesivahinkojen aiheuttamista mahdollisista korjauskustannuksista niin, että L Oy:llä olisi ollut siitä tai muustakaan syystä aihetta olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi. Tämän vuoksi ja kun L Oy on ilmoittanut vahingoista vastuuvakuutusyhtiölleen 13.10.2022, Vakuutuslautakunta katsoo L Oy:n tehneen vahinkoilmoitukset ennen vakuutussopimuslain 73 §:ssä ja vakuutusehdoissa määrätyn vuoden määräajan päättymistä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä ottamaan L Oy:n korvaushakemukset käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen mukaisen korvausvastuun arvioimiseksi.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Häyhä
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Finne
Mattsson
Nurmela
Rajamäki
Wallin