Tapahtumatiedot

Asiakas A (s. 1948) liukastui 7.12.2021 kotitalonsa takapihalla. Kaatuessaan A on kertonut lyöneen päänsä ja olleen pitkän aikaan tiedottomassa tilassa. A kertoo, ettei muista vahinkotapahtumaa kuin ei myöskään sitä edeltäviä eikä sitä seuranneita tapahtumia. A on hakenut asunto-osakeyhtiön asukkaiden ryhmätapaturmavakuutuksesta korvausta tutkimus- ja hoitokuluista ja pysyvästä haitasta.

Vakuutusyhtiö korvasi tutkimus- ja hoitokuluja 16.5.2022 asti, mutta katsoi sittemmin, että A:n oireet tai niistä aiheutuvat hoitokulut eivät ole enää 16.5.2022 jälkeisen ajan osalta syy-yhteydessä 7.12.2021 sattuneeseen tapaturmaan ja että A on saanut tapaturmassa niskavenähdyksen ja pään pintaruhjeen. Näkemyksensä tueksi yhtiö on viitannut erityisesti A:lle 13.1.2022 suoritettuun pään MRI-tutkimukseen ja 12.5.2022 tehtyyn ENMG-tutkimukseen, joissa ei kummassakaan ole todettu mitään tapaturmaisia muutoksia, vaan sen sijaan A:lla on todettu merkittävät kaularangan kulumat ja tapaturmasta riippumatonta pitkittynyttä alaraajaoireilua.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

Valituksessaan ja sen useissa lisäkirjelmissä sekä niiden liitteissä A kertoo tapaturman aiheuttamista seuraamuksista, joista A kärsii edelleen. A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa myös 16.5.2022 jälkeen syntyneet hoitokulut. A vaatii korvattavaksi 16.5.2022 jälkeen syntyneitä hoitokuluja tapaturmasta johtuvina ja erityisesti hänelle määrättyjä OMT-, fysio- ja lymfaterapiahoidot. A katsoo, että hänelle on jäänyt tapaturman seurauksena merkittävä toimintakyvyn alenema, joka on seurausta pään lyömisestä jäiseen maahan. A vaatii korvausta myös tilapäisestä haitasta, ansionmenetyksestä sekä työkyvyttömyydestä.

Vaatimustensa tueksi A käy yksityiskohtaisesti läpi tapahtumien kulun, asian käsittelyn vakuutusyhtiössä ja hänelle aiheutuneet jälkiseuraamukset. A kertoo olleensa liukastumisen jälkeen tajuton eikä hän ollut reagoinut paikallaolijoiden herättely-yrityksiin tai puheeseen. Tältä osin A viittaa toimittamiinsa silminnäkijän lausuntoihin. A itse ei muista tapaturmaa eikä välittömästi sen jälkeistä aikaa. Tapaturmasta lähtien A:n oireisto on ollut vaikea ja merkittävästi A:n toimintakykyä alentava. A:lla on muun muassa pään ja niskan kipuja, niskan jäykkyyttä, huimausta, huonovointisuutta, näköhäiriöitä, tasapainovaikeuksia, hahmotusongelmia, tarkkaavaisuus- ja keskittymisongelmia, muistivaikeuksia ja muita kiputiloja. A kertoo päävamman aiheuttamista mielialamuutoksista, väsymyksestä sekä sydäntuntemuksista.

Valituksessaan A kiistää vakuutusyhtiön päätöksissä lausutun siitä, että hänelle olisi aiheutunut tapaturmassa vain venähdys- ja ruhjetasoisia vammoja, joiden hoitokulut olisivat riittävästi korvattu 16.5.2022 mennessä. A viittaa laajalti häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että niistä ilmenee selkeästi, että A:ta hoitaneet lääkärit ovat täysin erimieltä vakuutusyhtiön korvauspäätöksen kanssa. Lausunnoissa todetaan muun muassa, että A:n oireisto on kiistatta tapaturmaperäinen ja että se seikka, ettei A:n kuvantamistutkimuksissa ole sittemmin näkynyt tapaturmaan sopiva löydöksiä, johtuu siitä, että tutkimukset ovat tehty vasta siinä vaiheessa, kun tapaturmaiset löydökset ovat voineet pään ja niskan osalta jo hävitä näkyvistä. Näin ollen tutkimustulokset eivät kiistatta sulje pois sitä, etteikö A:n oireisto voisi olla seurausta tapaturmasta. Lausunnoissa on todettu, että A:lla on laaja-alainen oireisto, jossa on mukana niskanretkahdusvamman jälkitilaa, aivovamman jälkitilaa sekä ylävartalon kiputilaa tapaturmavahingon seurauksena. Näitä vammoja tukevat myös A:lle asetetut diagnoosit. Ennen tapaturmaa A oli ikäistään hyväkuntoisempi ja nyt hänen toimintakykynsä on huomattavasti heikentynyt. A toteaa, että kun tapaturmasta on kulunut 1,5 vuotta, on A:n toimintakyky enää murto-osan siitä, mitä se oli ennen tapaturmaa. Nyt on myös selvää, että A:lle tulee jäämään tapaturman seurauksena merkittävää pysyvää haittaa.

Toiminnanvajavuuden osalta A kertoo joutuneensa turvautumaan myös apuvälineisiin arjessaan pärjäämiseksi. A:lla on muun muassa yksilöllinen kaularankaortoosi, apuvälineitä muistin tueksi, apukaiteita ja tukikahvoja, suihkutuoli ja muita apuvälineitä. Apuvälineistä huolimatta A ei kykene esimerkiksi itsensä huolitteluun samoin kuin aiemmin. A tarvitsee myös ulkopuolista apua päivittäin.

Edellä todetuin perustein A toistaa korvausvaatimukseensa kokonaisuudessaan ja kaikilta osin.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmissä ja niiden liitteissä A katsoo edelleen, että vakuutusyhtiö on arvioinut A:ta koskevan lääketieteellisen ja muun käytettävissä olevan selvityksen virheellisesti. A viittaa uudelleen kaikkeen esittämäänsä selvitykseen ja uutena selvityksenä vielä erityisesti 16.10.2023 fysiatrin lääkärinlausuntoon, jossa on edelleen todettu niskanretkahdusvamman jälkitila ja 22.11.2023 neurologin lausuntoon, jossa on todettu muun muassa kallonsisäisen vamman myöhännäisvaikutukset. A vaatii korvattavaksi kaikkia aiheutuneita ja aiheutuvia kuluja sekä korvausta kivusta ja särystä sekä pysyvästä haitasta sekä työkyvyttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä.

Erityisesti A haluaa korostaa vielä sitä, että hän ei ole parantunut vammoistaan muutamassa viikossa, kuten vakuutusyhtiö väittää. A toteaa, että hänelle määrätyt hoidot ovat viivästyneet tai jääneet keskeneräisiksi vakuutusyhtiön kielteisen korvauspäätöksien takia. Sittemmin uudemman lääketieteellisen selvityksen mukaan on myös riidatonta, etteivät A:n oireet ole parantuneet vielä vuosienkaan jälkeen. Näin ollen A katsoo edelleen, ettei korvausten päättämiselle 16.5.2022 ole mitään perusteita varsinkin, kun otetaan huomioon tapaturman laatu ja vaikeusaste ja sen edellyttämä hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kesto. 

Vakuutusyhtiön väittämään siitä, etteikö silminnäkijän esittämä lausunto olisi paikkaansa pitävä, A toteaa, ettei hän itse muista tapaturmaa taikka sitä seuranneita tapahtumia. Näin ollen painoarvoa tulee antaa sille, että tapahtumalla on silminnäkijä, jolla on havainnot ja muistiinpanot tapaturmasta alkaen. A viittaa tältä osin vielä uuteen toimittamaansa silminnäkijän antamaan selvitykseen asiassa.

A viittaa erityisesti häntä hoitaneen neurologian dosentti T:n lausuntoon 23.3.2022, jossa neurologi on todennut, että A on saanut kaatumistapaturmassa reippaan niskan retkahdusvamman ja myös aivovamman, jonka merkkinä jo alkuvaiheen muistamattomuus ja uneliaisuus sekä hidastuneisuus. Neurologi T:n lausunnoissa kuvataan A:n oireiston kehittymistä tuosta asti johdonmukaisesti. Neurologi ottaa lausunnoissaan kantaa myös vakuutusyhtiön esittämiin perusteluihin, joiden on todettu perustuvan virheellisiin käsityksiin akuuttien aivovammojen arvioinnissa. A toteaa myös, ettei hänen muistiaukkonsa ole palautunut vieläkään ja että hänellä on edelleen tapaturman seurauksena muistiongelmia. Neurologin laatima lähete A:n moniammatilliseen arvioon liittyy myös nimenomaisesti 7.12.2021 tapaturmaan ja sen aiheuttamaan jälkitilaan. A:n näkemyksen mukaan hän on esittänyt asiassa sellaisen näytön, jonka perusteella vakuutusyhtiön päätös tulee muuttaa A:n vaatimuksia vastaavaksi.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan yksityiskohtaisessa ja seikkaperäisessä lisäkirjelmässä A viittaa kaikkiin aikaisempiin selvityksiinsä liitteineen ja toimittaa vaatimustensa tueksi uutena selvityksenä vielä erityisesti muun uuden selvityksen ohella neurologian erikoislääkärin lausunnon 8.12.2025. A on vedonnut eduksensa myös vahingonkorvausoikeudelliseen oppiin siitä, että henkilövahingon kärsijä on otettava sellaisena kuin hän on, eli asiantuntijalausunnossa mainittuja degeneratiivisia muutoksia ei voida yksin pitää syy-yhteyttä poistavana tekijänä.

A toteaa, että asiantuntijalausunnossa on useita virheitä ja puutteita jo asian taustatietoihin liittyen ja että siinä ei ole asianmukaisesti huomioitu kaikkia erittäin olennaisia lääkärinlausuntoja ja potilaskertomuksia. Niin ikään silminnäkijän laatima kertomus ja kannanotto tapahtumista on sivuutettu täysin. A on kannanotossaan täydentänyt asiantuntijalausuntoa vastaamaan paremmin asian oikeaa tilaa. Ensinnä A toistaa silminnäkijän, eli tyttärensä antamat kertomukset kokonaisuudessaan. A toteaa, että hän on ollut vastaanotolla yksin ja että päivystyksen yleislääkärin 7.12.2021 kuvaus on kiireen takia virheellinen ja puutteellinen. Asian todellinen tila kuvataan silminnäkijän lausunnossa. A huomauttaa, että myös aivovammojen Käypä hoito -työryhmässä toisena puheenjohtajana toiminut dosentti on artikkelissaan todennut, että aivovamman diagnosointi perustuu tarkkaan kliiniseen arvioon ja että potilaan on itse mahdoton kertoa tajuttomuudesta luotettavasti, ja siten päätelmät tajuttomuuden esiintymisestä ja sen kestosta tulisi aina tehdä vain silminnäkijähavaintojen perusteella.

A kertoo myös, että hän on joutunut hakeutumaan uudelleen hoitoon 20.12.2021 laaja-alaisten oireiden pahennuttua. A nostaa esiin myös asiantuntijan huomion siitä, että A:n jalkaterässä olisi kuvantamistutkimuksessa todettu artroosiin sopivat löydökset. A huomauttaa nämä löydökset eivät liity 7.12.2021 tapaturmaan mitenkään, vaan A:n oikean jalan vanhaan vammaan ja nyt asia sekoitettu tähän uuteen tapaturmaan. Nyt sattuneessa tapaturmassa A on loukannut nimenomaan vasenta jalkaansa.

Kaiken kaikkiaan A esittää, että lautakunnan asiantuntijalausunnossa on vähätelty A:n tapaturmaa ja sen aiheuttamaa oireilua, minkä A myös pyrkii kohta kohdalta oikaisemaan totuutta vastaavaksi. Perusteluidensa tueksi A viittaa häntä useammassa kohdassa perusteellisesti koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen nostaen yksityiskohtaisesti esittäen sieltä esiin kaikkein olennaisimmat lausunnot. A ottaa kantaa myös asiantuntijan lausunnossaan esiintuomaan aivovammojen Käypä hoito -suosituksiin ja toteaa, että niidenkin valossa objektiivisesti arvioiden, on A:lle aiheutunut aivovamma. A toteaa, että normaali pään TT-kuva yksinään ei poissulje aivovammaa. A käy kohta kohdalta läpi suosituksen peilaten sitä omaan tilanteeseensa. A viittaa myös FINEn ratkaisusuositukseen FINE-042367, joka A:n näkemyksen mukaan tukee sitä käsitystä, ettei aivovamman diagnosointia voida perustaa yksin alkuvaiheen sairauskertomusmerkinnöille, koska niiden sisältö saattaa olla puutteellinen. Samoin tapauksessa FINE-72990-R3V4J4, jossa naapurin kertomus tajuttomuudesta oli hyväksytty näytöksi tajuttomuuden olemassaolosta. Tapaturmamekanismin voimakkuuden osalta A viittaa vielä biomekaniikan tutkimukseen aivovamman syntymisen riskistä kaatuessa taaksepäin. A:n tapauksessa törmäysvoima on ollut merkittävä etenkin, kun otetaan huomioon, että kaatuma-alusta oli täyttä rautaa. A vaatii edelleen kaikkia syntyneitä kuluja sekä hänelle aivovamman aiheuttamaa pysyvää haittaa korvattavaksi yksityistapaturmavakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Yhtiö toistaa vastineessaan korvauspäätöksessään esittämät perusteet A:n vaatimien 16.5.2022 jälkeisten kulujen korvattavuudesta tapaturman lukuun ja pyytää lisäksi huomioimaan, että A:lle on korvattu seitsemän fysioterapiakäyntiä 7.12.2021 tapaturmaan liittyen ja että vakuutusehtojen mukaan fysioterapiaa korvataan enintään kymmenen hoitokertaa tapaturmavammaa kohti.

Lääketieteelliset selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 7.12.2021 – 8.12.2025. Selvityksestä ilmenee muun muassa seuraavaa:

Terveyskeskuksen päivystyksen potilaskertomuksen 7.12.2021 mukaan esitiedoissa A:n todetaan liukastuneen äkillisesti pihatiellä ja A:n jalat ovat lähteneet alta, ja hän on kaatunut suoraan takapuolelleen. A oli jarruttanut kaatumistaan ottamalla kaatumisen vastaan käsivarret suorana. Tärähdys oli aiheuttanut A:lle voimakkaan niskakivun ja tärähdyksen jälkeen A:n niska oli ollut niin kipeä, ettei pään kääntäminen ollut onnistunut. Samoin A:n näkökenttä oli tuntunut heilahtelevan noin viiden minuutin ajan. Niskakivut olivat sittemmin helpottaneet, mutta A:n käsivarsi ja ranteet olivat edelleen kipeät. A:n status kuvautui tutkimushetkellä hyvänä ja A:n puhe oli sujuvaa. Olkanivelten abduktio ja etuelevaatio olivat normaalit liikelaajuuksiltaan, mutta palpoiden hartiassa, niskassa ja vasemmassa käsivarressa oli diffuusia aristusta. Tutkimuksessa A:n kaularanka oli aristamaton, mutta niskalihakset olivat voimakkaasti arat diffuusisti. A:lle suunniteltiin tehtäväksi kaularangan röntgenkuvaus. Samana päivänä laaditun sairaanhoitajan merkinnän mukaan kaatumisen jälkeen A:n niska ja kallonpohja ovat olleet kipeät, mutta A ei ollut lyönyt päätään. A:lla oli kallonpohjassa kipua ja näkö ei toiminut normaalisti. Kysyttäessä A oli kertonut muistavansa tapahtuneen.

Puhelinkontaktin 9.12.2021 yhteydessä A:lle kerrottiin, ettei röntgenkuvissa näkynyt murtumia. A kertoi puhelun yhteydessä kärsivänsä edelleen niskan jäykkyydestä. Lisäksi A:lla on kipua hiusrajassa ja kosketusarkuutta kallonpohjassa. Seisoessaan A on kertonut tuntevansa pistelyä vasemmalla puolella kehoaan. Uusina oireina A:lla on kipua vasemman jalan kehräsluun alla nilkkaa taivuttaessa.

Fysioterapiapalautteessa 21.2.2022 toistetaan ensikontaktia vastaava tilankuvaus ja todettiin A:lla olevan edelleen voimakkaita oireita ja A oli ilmoittanut kivun olevan VAS asteikolla 10/10 kaiken aikaa. A:lla on kipua kämmenissä ja sormissa sekä puutumista yläraajoissa joka yö. A kertoi kärsivänsä myös tasapainohäiriöistä ja näköhäiriöistä ja kiristävästä tunteesta pään ympärillä. A kertoi kärsivänsä pahoinvoinnista etenkin liikkuessaan ja huimauksesta nopeiden liikkeiden seurauksena.

Kirurgian hoitokertomuksen 21.3.2022 mukaan A:n oireet ovat ennallaan ja niiden todetaan sopivan serratuspainoitteiseen plexusneuriittiin (hermopunoksen tulehdus- tai vauriotilaa), joka sopisi myös vamman aiheuttamaksi. Diagnoosiksi lausunnossa on asetettu kaularangan nyrjähdys tai venähdys.

Neurologian potilaskertomuksessa 23.3.2022 toistetaan muutoin edellisiä vastaava tapahtumankuvaus, mutta A:n kerrotaan vain osittain onnistuneen ottamaan käsillä vastaan ja että hän on lyönyt myös päänsä kaatuessaan. Potilaskertomuksessa viitataan A:n tyttären selvitykseen siitä, että kaatuessaan A oli jäänyt pitkäksi aikaa makaamaan paikalleen. Epäselväksi oli kuitenkin jäänyt, oliko A ollut tajuton. A oli kuitenkin välittömästi pahoinvoiva ja kärsinyt niskakivuista ja huimauksesta. A:lla oli myös ollut muistiaukko ennen ja jälkeen tapaturman ja jopa joulun tapahtumat ovat osittain hämärän peitossa. A:lla oli tapaturman jälkeen paljon särkyjä pään ja niskan alueella ja muun muassa myös tasapainovaikeuksia. A:n fyysisen toimintakyvyn mainitaan olevan edelleen merkittävästi aiempaa heikompaa. Kliinisessä tutkimuksessaan todettiin A:n olevan asiallinen, mutta kerronnassaan hieman hajanaisen tuntuinen. Niskan liikkeiden todettiin olevan kaikkiin suuntiin selvästi rajoittuneet ja A:n tasapainon todettiin olevan normaalirajoissa. Neurologin mukaan A on saanut kaatumistapahtumassa reippaan niskanretkahdusvamman ja aivovamman, jonka merkkinä ovat muistamattomuus, uneliaisuus ja hidastuneisuus.

Neurologin lausunnossa 5.7.2022 todetaan edelleen A:n oireiden olevan kiistatta tapaturmasta johtuvia. Pääosin oireet johtuvat niskanretkahdusvammasta, joka on ilmeinen seuraus vahinkomekanismista. Neurologin FINEn käsittelyä varten laatimassaan 7.6.2023 päivätyssä lausunnossaan neurologi käy läpi A:n aiempaa hoitohistoriaa, A:n tapaturmamekanismia ja sen voimakkuutta sekä A:lle sen seurauksena syntynyttä oirekuvaa. Lausunnon mukaan A:lla on edelleen merkittävä toimintakykyä alentava oireisto, joka on kuvattu neurologin laatimissa aikaisemmissa teksteissä. Lausunnossa huomautetaan, että A:n hoidossa ja tutkimuksissa on ilmennyt tämän tyyppisille vammoille ominaisia puutteita, kun otetaan huomioon, että päävamman kärsinyt harvemmin itse osaa kertoa tilanteestaan. Olennaista on, että missään vaiheessa A:n oireiston ei ole todettu parantuneen. Neurologi toteaa myös, että A:n vammoja ei voida poissulkea sillä, ettei A:lle tehdyissä kuvantamistutkimuksissa ole ollut todettavissa tapaturmaisia löydöksiä. Lausunnon mukaan tästä on lääketieteellinen konsensus.

Fysiatrian hoitokertomuksessa 16.10.2023 käydään läpi A:n tapaturman tapaturmamekanismi siten kuin A:n tytär on silminnäkijän kertomuksessaan kertonut sen tapahtuneen. Hoitokertomuksen mukaan A:n oireisto on ollut 7.12.2021 tapaturmasta asti merkittävä. Tässä yhteydessä viitataan A:lle tapaturman jälkeen tehtyyn kaularangan ja pään magneettitutkimuksiin (13.1.2022). Kaularangan tutkimuksessa ei ole todettu nikamissa murtumajälkeä ja hohkaluusignaalien todetaan olevan rauhalliset. Väleissä C2-C7 oli nähtävissä päätelevymadaltumista ja degeneraatiota, joka on väleissä C4-C7 kohtalaisen vahvaa. Fasettinivelessä oli todettavissa vaihtelevaa degeneraatiota ja vasemmanpuoleiset C2-C5-fasetit olivat vahvasti artroottiset. Kuvannassa ei ollut todettavissa traumamuutoksia. Hoitokertomuksessa kerrattiin myös A:n neurologin lausunnoissa todetut subjektiiviset oireet. Fysiatri katsoi lausunnossaan, että A:n oireissa on kyse niskan retkahdusvamman jälkitilasta.

Fysiatrin 26.04.2024 päivätyssä lausunnossa mainitaan A:lle tehdyn TT-tutkimuksen 24.11.2023, jossa oli löydöksenä degeneratiivisia muutoksia varsinkin atlaksen etukaaresta kraniaalisesti suuntautuen. Fysiatri epäili kuitenkin, ettei kuvausta ollut tehty provokaatioasennossa. Kliinisessä tutkimuksessa A:lla todettiin aiempaa vastaavat liikerajoitteet. Lausunnon mukaan A:lle olisi mahdollisesti aiheutunut myös hemipareesityyppinen oire, koska myös alaraajojen voima oikealla alentunut.

Käsikirurgin 7.8.2024 lausunnossa todettaan muun muassa, että A on saanut kaatuessaan ainakin jonkinasteisen aivovamman ja niskanretkahdusvamman sekä vasemman nilkan vamman. Lausunnon mukaan niskavamma olisi todennäköisesti seurausta tapaturmasta ja että ilman kyseistä vammaa olisi varsin epätodennäköistä, että A:lla olisi samanlaisia oireita kuin mitä hänellä on ollut kaatumistapaturmasta lähtien.

Neurologian dosentin lausunnossa 25.11.2024 toistetaan A:n lausunnoissa toistuvat esitiedot tapaturmamekanismista ja silminnäkijän lausunnossa kuvatuista alkuvaiheen oireista. Lausunnon mukaan A:lle on jäänyt laaja-alainen oireisto ja oleellinen toimintakyvyn lasku verrattuna tapaturmaa edeltäneeseen tilanteeseen. A:lla on edelleen paljon ylävartalon ja niskan alueen kipuja ja A:n niska tuntuu jäykältä. A:lla on myös yleistä väsymystä aiempaa enemmän. Yläniskavammoille tyypillistä silmien taakse paikantuvaa särkyä esiintyy myös usein. A:n kävely on niin ikään muuttunut aiemmasta eikä se ole edelleenkään normaalia.  A:n yleiset voimavarat ovat merkittävästi huonommat kuin ennen tapaturmaa. Ottaen huomioon A:n fyysiset ja kognitiiviset oireet, neurologi arvioi A:lle tapaturman johdosta aiheutuneen kokonaishaitan vastaavan haittaluokkaa 10.

Hammaslääkärin 19.12.2024 laatimassa potilaskertomuksessa todetaan, että A:lle on tullut leukanivelvaivoja oikealle puolelle. Nivel naksuu ja maksimaalisessa avauksessa tuntuu kipua. Lausunnon mukaan oireet tuntuvat myös oikeassa korvassa. A:lla on lausunnon mukaan myös oikean puolen diskusdislokaatio, joka on saattanut tulla kaatumisen yhteydessä 7.12.2021, koska oireilu tullut sen jälkeen.

Neurologian dosentin lausunnossa 8.12.2025, joka on annettu erityisesti vastineeksi Vakuutuslautakunnan hankkimaan asiantuntijalausuntoon, esitetään näkemys siitä, että asiantuntijan menettelytapa ei vastaa sitä, mitä kansainvälisesti aivovammojen diagnostiikassa suositellaan, kun siinä on kokonaan sivuutettu silminnäkijähavainnot tapaturmasta ja vammautuneen tilasta heti tapaturman jälkeen. Myöskään Käypä hoito -suositukset eivät objektiivisella tasolla edellytä näiden tietojen sivuuttamista.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon dosentti, LT, neurologian erikoislääkäri Ivan Marinkovicilta, jolla on kuntoutuksen, vakuutuslääketieteen ja liikennelääketieteen erityispätevyydet.

Marinkovic käy lausunnossaan läpi tapahtumatietoja ja A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä. Marinkovic toteaa, että aivovammojen ja muiden vammojen vaikeusaste arvioidaan nimenomaan tarkasti analysoiden alkuvaiheen kliinisiä tietoja sekä lääketieteellisiä merkintöjä, joita on tehty ensisijaisesti ensimmäisen lääkärikontaktin yhteydessä. Marinkovic toteaa, että päivystyskäynnin 7.12.2021 yhteydessä vammamekanismia ei ole tunnistettavissa siinä muodossa, mikä myöhemmin on kerrottu A:n omaisen kirjauksessa ja mitä A:ta koskevissa myöhemmin tehdyissä lausunnoissa esitetään. Vahinkotapaturmatiedot, jotka on kirjattu tapaturmailmoitukseen myös poikkeavat myöhemmin lausutuista vamman laadusta ja alkuvaiheen tapahtumaketjusta.

Marinkovic toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa tulee huomioida, että A on alkuvaiheen merkintöjen mukaan kaatunut takapuolelleen ja näin ollen suurin vammaenergia on kohdistunut nimenomaan A:n kämmeniin ja takapuoleen, koska A:n kertonut ottaneensa kaatumisen kämmenillään vastaan. Alkuvaiheen teksteissä A:lla ei ole myöskään kuvattu mitään vamman merkkejä pään alueella eikä pään vammaa mainita alkuvaiheen tekstissä.

Marinkovic toteaa, että lieväänkin aivovamman diagnoosiin, tulee olla kyseessä sellainen tapaturma, jonka yhteydessä on todettu päähän kohdistunut isku tai ulkoisen voiman vaikutus. Tässä tapauksessa ei voida kliinisesti osoittaa, että A:lle on vahinkotapaturman johdosta syntynyt minkään tasoinen aivovamma. Ylimääräinen vammaenergia on siten todennäköisesti kohdistunut niskan alueelle tämän kaatumisenmekanismin yhteydessä, ja tämä on ollut kliinisesti nähtävissä myös päivystystekstissä päätellen A:n niskan alueen kivusta, arkuudesta, sekä kyvyttömyydestä kääntää päätä. Alkuvaiheen kliinisessä statuksessa A:lla ei kuvaudu minkään tasoista hälyttävään neurologiseen oireistoon viittaavaa. Näin ollen Marinkovic toteaa, että A:lle on vahinkotapaturman johdosta tullut ainoastaan niskan venähdysvamma.

Arvioidessaan sitä, kuinka pitkältä ajalta A:n hoitokulut ovat seurausta tapaturmassa aiheutuneista vammoista, Marinkovic toteaa ensinnä, että A:n vammalöydökset tässä tapauksessa ovat olleet lievät ja ennusteeltaan erinomaiset. Marinkovic toteaa, että vammanjälkeiset oireet tämän tyyppisen tilanteen jälkeen korjaantuvat todennäköisimmin nopeasti ja yleisen kliinisten tietämyksen mukaan toipuminen on luvassa muutaman viikon sisällä. Marinkovic arvioi, että tämän tyyppisen vahinkotapaturman perusteella hoitokulujen korvaamista kolmen kuukauden ajalta tapaturmasta lukien voidaan pitää riittävänä. Marinkovic toteaa vielä, että tässä tapauksessa kuntoutustoimintaa ei voida pitää tarpeellisena hoitona tapaturmassa aiheutuneille vammoille.

Marinkovic toteaa, ettei ylipäänsä ole osoitettavissa näyttöä sille, että tämäntyyppisen vamman jälkeen potilas hyötyisi ehdotetuista kuntoutusmuodoista pitkäjänteisesti. Asiantuntijalausunnon mukaan esimerkiksi neuropsykologinen menetelmä ei tuo lisää aivovammadiagnoosiin tässä tapauksessa, ottaen huomioon alkuvaiheen tiedot, joiden perusteella kysymys ei ole aivovammasta.

Mahdollisen pysyvän haitan osalta Marinkovic toteaa, ettei A:lle voida kuvatun tapaturman perusteella katsoa jääneen korvattavaa pysyvää haittaa. A:lla on asiakirjojen perusteella arvioiden todettavissa laaja-alainen kokemuksellinen oirekuva, mutta syy-yhteys primäärivahinkotapaturmaan jää osoittamatta. A:lla on taustalla myös krooninen kipuproblematiikka, joka voisi altistaa pitkittyneeseen laaja-alaiseen oirekuvaan muiden lääketieteellisten poikkeamien tai tapahtumien yhteydessä.

Kaularankaoireilun osalta Marinkovic toteaa vielä, että tapauksessa tulee myös huomioida, että A:lla on kuvantatutkimuksissa havaittu runsaasti degeneratiivisia muutoksia kaularangan alueella, jotka ovat Marinkovicin näkemyksen mukaan todennäköisimmin iänmukaisia. Pienikin vamma tämän tyyppisellä potilaalla, jolla on jo merkittävä kaularangan degeneraatio voi näin ollen aiheuttaa pitkittynyttä kokemuksellista oirekuvaa, joka voi näyttäytyä komplisoituneelta, mutta on todellisuudessa ensisijaisesti muusta kuin varsinaisesta vahinkotapaturmasta johtuvaa. Edellä toteamillaan perusteilla Marinkovic katsoo myös, ettei A:lle ole jäänyt tapaturmasta aiheutuvaa pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa siitä, miltä osin asiakkaan hoitokulujen katsotaan johtuvan 7.12.2021 tapaturmasta aiheutuneista vammoista sekä siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 6 mukaan vakuutuksesta korvataan ehtokohdassa 3 määritellystä tapaturmasta aiheutuvat kustannukset siltä osin, kun niitä ei korvata liikennevakuutuslain, sairausvakuutuslain tai jonkin muun lain perusteella. Tapaturman aiheuttamia hoitokuluja korvataan enintään siihen asti, kun kaksi (2) vuotta on kulunut tapaturman sattumisesta.

Sovellettavien ehtojen kohdan 5 mukaan vakuutuksesta maksetaan kohdan 1 taulukossa määritelty korvaus tapaturmavamman asukkaalle aiheuttamasta pysyvästä haitasta. 

Pysyvällä haitalla tarkoitetaan lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa, joka tapaturmavammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määritettäessä otetaan huomioon ainoastaan tapaturmavamman laatu, mutta ei vakuutetun yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia.

Pysyvän haitan suuruus määritellään valtionneuvoston työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta haittaluokituksesta antaman asetuksen (768/2015) perusteella. Vammat on jaettu haittaluokkiin 1–20 siten, että haittaluokka 20 vastaa täyttä haittaa. Täydestä pysyvästä haitasta maksetaan kohdan 1 taulukossa määritelty korvaus. Osittaisesta pysyvästä haitasta maksetaan niin monta kahdeskymmenesosaa vakuutusmäärästä kuin haittaluokka osoittaa. Useamman ruumiinosan vammautuessa enimmäiskorvausmäärä on kohdan 1 taulukossa määritelty vakuutusmäärä (haitta-aste 100 %).

Korvaus maksetaan, jos tapaturmasta johtuvan pysyvän haitan haitta-aste on vähintään 10 % (haittaluokka 2).

Pysyvä haitta määritetään aikaisintaan yhden (1) vuoden kuluttua tapaturman sattumisesta. Jos haittaluokka nousee vähintään kaksi (2) haittaluokkaa ennen kuin kolme (3) vuotta on kulunut siitä, kun pysyvän haitan kertakorvaus maksettiin ensimmäisen kerran, maksetaan haittaluokan korotusta vastaava lisäkorvaus. Haittaluokka-asteen muuttuminen mainitun ajan jälkeen ei vaikuta korvauksen määrään.

Vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan vakuutuksesta maksetaan enintään kohdan 1 taulukossa määritellyn mukainen korvaus hoitokuluista asukkaille. Asukkaan hoitokulun korvaamisen edellytyksenä on, että tapaturmavamman tutkimus tai hoito on lääkärin määräämää. Lääkärin tulee olla laillistettu ja rekisteröity lääkäri, eikä hän ei saa olla vakuutetun sukulainen. Lisäksi tutkimusten ja hoitojen tulee olla yleisesti hyväksytyn lääketieteellisen käsityksen mukaisia ja kysymyksessä olevan tapaturmavamman hoidon kannalta välttämättömiä. Hoito tulee antaa viranomaisten sairaalaksi määrittelemässä laitoksessa, joka diagnosoi ja hoitaa lääketieteellisin menetelmin loukkaantuneita ja sairaita henkilöitä.

Korvattavia hoitokuluja ovat:
- lääkärin antaman tai määräämän lääketieteessä yleisesti hyväksytyn tarpeelliset ja välttämättömän tutkimuksen ja hoidon kustannukset;
- lääketieteellinen hoito;
- sairaalahoito ja sairaalassaolo;
- lääkärin määräämien lääkelaitoksen luvan perusteella myytävien lääkkeiden kustannukset, jotka on määrätty tämän vakuutuksen perusteella korvattavan tapaturman hoitoon;
- kohtuulliset ja välttämättömät matkakulut paikalliseen lääkäriin tai hoitolaitokseen; kuljetus lähimpään sairaalaan tai hoitolaitokseen, jossa vakuutettu voi saada tarvitsemaansa hoitoa;
- fysioterapia, enintään 10 hoitokertaa tapaturmavammaa kohti.

Haittaluokka-asetus 768/2015

Haittaluokka-asetuksen kohdan 3 (Kaularanka) mukaan luokan 0–3 mukaisesta lievästä toiminnanvajavuudesta on kyse, kun kaularangassa on kivuliaita lieviä kaularangan liikerajoituksia, lieviä yläraajojen neurologisia oireista ja löydöksiä.

Keskivaikeasta toiminnanvajavuudesta (luokat 4–6) on kysymys silloin kaularangan liikerajoitukset ovat kohtalaiset ja kivuliaat, kun yläraajoissa on kohtalaisia neurologisia oireita ja on myös todettu kohtalaiset yläraajojen tunto-, motoriikka- ja hienomotoriikkalöydökset.

Luokkien 7–10 mukainen vaikea toiminnanvajavuus on kyseessä silloin, kun kaularangan liikerajoitukset ovat huomattavat ja kivuliaat ja kaularangassa on haitallinen virheasento, ja on myös todettu huomattavia neurologisia oireita ja yläraajojen tunnon, motoriikan ja hienomotoriikan häiriöitä.

Haittaluokituksen kohdan 6 (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Jos paikallishäiriö ilmenee näkökentän kaventumana, tämä arvioidaan osana aivovamman jättämää kokonaishaittaa eikä erillisenä näkökykyhaittana. Samoin aivovammaan liittyvät haju- tai makuaistin toiminnan muutokset arvioidaan osana aivovamman aiheuttamaa haittaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivovammojen jälkitilan vaikeuden arvioinnille. Mahdollinen krooninen kipu ja spastisuus voidaan ottaa huomioon haittaluokkaa korottavana tekijänä. Aivovamman jättämää haittaa ei aina voida arvioida vielä vuoden kuluttua vammautumisesta, vaan usein haitan todellinen merkitys selviää vasta vuosien seurannassa.

Kyseessä on lievä aivovamman jälkitila ja haittaluokka 0–5, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan. Vahingoittuneella todetaan lieviä pysyviä oireita, kuten päänsärkytaipumus, muistin lievä epävarmuus kuormituksessa ja vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on ennallaan.

Kyseessä on keskivaikea aivovamman jälkitila ja haittaluokka 6–10, kun alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan ja vahingoittuneella todetaan lieviä, mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen, sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt ja tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksenhakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys.

Sen arvioiminen, onko yksityistapaturmavakuutukseen perustuvan korvausvaatimuksen perusteena oleva vamma korvattavuuteen oikeuttavassa syy-yhteydessä tapaturmaan, perustuu vallitsevaan lääketieteelliseen tietoon kyseiselle vammalle tyypillisestä ja riittävästä tapaturmamekanismista sekä erikseen kussakin yksittäistapauksessa vaurioituneista kudoksista tehtyihin havaintoihin. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna pelkästään ajallisen yhteyden perusteella eli sen perusteella, että vammautuminen on käynyt ilmi tapaturman jälkeen.

A on valituksessaan vaatinut, että hänen asiansa käsittelyssä huomioidaan vahingonkorvausoikeudellinen oppi siitä, että vahingonkärsinyt tulee ”ottaa sellaisena kuin hän on”, eli syy-yhteyttä ei voi poissulkea yksin sillä perusteella, että A:lla on ollut todettavissa degeneratiivisia muutoksia, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet oireiden komplisoitumiseen, jos oireet eivät olisi kehittyneet vastaaviksi ilman sattunutta tapaturmaa. Lautakunta toteaa, että yksityistapaturmavakuutuksessa sovelletaan vahingonkorvauslain ja vahingonkorvausoikeiden yleisten oppien sijaan tapaukseen sovellettavia vakuutusehtoja. Nyt käsillä olevaan tapaukseen sovellettavien ehtojen mukaan, jos korvattavasta vakuutustapahtumasta riippumattomat seikat ovat olennaisesti vaikuttaneet vamman syntyyn tai sen paranemisen pitkittymiseen, maksetaan hoitokuluja haittakorvausta vain siltä osin kuin hoidon, työkyvyttömyyden tai haitan on lääketieteellisen tietämyksen perusteella katsottava aiheutuneen korvattavasta vakuutustapahtumasta.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A:ta koskevissa päivystyksen kirjausten perusteella A:lla ei ollut tajuttomuutta tai muistiaukkoa 7.12.2021 tapaturman jälkeen. Asia mainitaan nimenomaisesti A:ta koskevassa selvityksessä myös muissa kohdissa. A on itse kertonut ottaneensa kaatumisen käsillään vastaan ja ettei hän ole kaatuessaan lyönyt päätään, mutta tämän jälkeen A on tuntenut voimakasta kipua niskassaan. Lautakunnan näkemyksen mukaan tästä on pääteltävissä, että A:lta on nimenomaan kysytty näistä seikoista. Sittemmin noin kolme kuukautta tapaturman jälkeen neurologin vastaanotolla on päätelty, että A onkin lyönyt päänsä ja että tämän seurauksena A:lla on merkittävä muistiaukko, joka on jatkunut joulun yli. Samassa yhteydessä A:n kaatumisen todistanut tytär on laatinut asiassa yksityiskohtaisen silminnäkijän kertomuksen, jossa on todettu A:n kaatumisen olleen voimakasenerginen, A:n lyöneen päänsä ja hänen olleen myös tajuton kaatumisensa jälkeen. Tytär on kertonut, että A ei ole ymmärtänyt tilaansa ja että A on ollut sekava ja siksi ei ole osannut kertoa vahingosta oikeita tietoja. A:ta koskevassa lääketieteellisessä selvityksessä on kuitenkin mainittu A:n yleistilan olleen hyvä ja että muun muassa A:n puhe on ollut selkeää. A:lle tapaturman jälkeisissä kuvantamistutkimuksissa ei myöskään ole todettu mitään tapaturmaperäisiksi sopivia löydöksiä.

Lautakunta toteaa, että aivovammojen arvioinnin osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Vahinkokuvauksen muuttuessa on alkuvaiheen kertomuksia yleensä pidettävä myöhempiä kertomuksia uskottavampina.

Aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen mukaan aivovamman syntymisen edellytyksenä on päähän kohdistuva ulkoinen voima tai hidastuvuus- tai kiihtyvyysenergia, joka aiheuttaa aivotoiminnan häiriön. Tämän merkkinä akuuttivaiheessa todetaan jokin seuraavista:
1. tajuttomuus tai tajunnantason lasku
2. vammaa välittömästi edeltävä tai sen jälkeinen muistiaukko eli posttraumaattinen amnesia (PTA)
3. vamman aiheuttama henkisen tilan muutos (sekavuus, desorientaatio tai uneliaisuus)
4. neurologinen oire tai poikkeava löydös (esim. näköhäiriö, halvausoire, tasapainohäiriö tai kouristelu).

Aivovamman diagnoosi perustuu sekä akuuttivaiheessa että myöhemmin potilasta tutkittaessa edellä mainittuihin kliinisiin tietoihin aivotoiminnan häiriöstä ja kallonsisäisiin vammaperäiseksi sopiviin löydöksiin tietokonetomografiassa tai magneettikuvauksessa.

Aivovamma luokitellaan lieväksi, kun potilaan Glasgow Coma Scale (GCS) -pistemäärä on puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan 13–15 ja jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
1. enintään 30 minuutin tajuttomuus
2. enintään 24 tunnin PTA (vammanjälkeinen muistiaukko)
3. vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvauksessa.
Aivovamma luokitellaan keskivaikeaksi, kun potilaalla todetaan vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvassa ja jokin seuraavista:
1. GCS-pistemäärä 9–12 puolen tunnin kuluttua vammasta tai jossain vaiheessa sen jälkeen
2. Yli 30 minuutin mutta enintään 24 tunnin tajuttomuus
3. Yli 24 tunnin mutta enintään 7 vuorokauden PTA.

Vakuutuslautakunta toteaa hankkimaansa asiantuntijalausuntoon viitaten ja käytettävissään olevaa selvitystä kokonaisuudessaan arvioiden, että A:lla jälkikäteen kuvattua pään lyömistä ja muistiaukkoa ei voida pitää lähtökohtana arvioidessa sitä, onko A:lle aiheutunut 7.12.2021 tapaturman seurauksena aivovammaa etenkin, kun ensimmäisen kolmen kuukauden ajan nämä on nimenomaisesti poissuljettu. Lautakunta toteaa, että tätä käsitystä tukee myös se seikka, ettei A:lle tehdyissä kuvantamisissa ole ollut aivovammaan viittavia löydöksiä. Vakuutuslautakunta katsoo esitetty lääketieteellinen selvitys sekä hankkimansa asiantuntijalausunto huomioiden, että A:lle ei ole aiheutunut 7.12.2021 tapaturmassa aivovammaa eikä näin ollen myöskään aivovamman seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa.

A:n kaularangan ja niskan oireilun osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa on sinänsä riidatonta, että A on heti tapaturman jälkeen tuntenut voimakasta kipua niska-hartia-alueella. A:n niska-hartia-alueen oireet ovat sittemmin jatkuneet katkeamattomina tapaturman jälkeen. A:lle tehdyissä kaularangan kuvantamistutkimuksissa ei kuitenkaan ole ollut havaittavissa tapaturmaisia löydöksiä, mutta sen sijaan A:lla todettiin olevan runsaasti degeneratiivisia muutoksia kaularangan alueella, joita on pidetty ns. iänmukaisina. Vakuutuslautakunta viittaa käytössään oleviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että A on saanut 7.12.2021 tapaturman yhteydessä niskan venähdysvamman ja A:lla sittemmin jatkunut pitkittynyt oirekuva ei ole seurausta tapaturmassa saaduista vammoista, vaan ennen tapaturmaa kehittyneistä kuvantamistutkimuksissakin todetuista degeneratiivisista muutoksista. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei tapaturman yhteydessä tulleesta niskan venähdysvammasta ole jäänyt A:lle tapaturmaan syy-yhteydessä olevaa korvattavaa pysyvää haittaa.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijaa arvioimaan myös sitä, kuinka pitkältä ajalta A:n hoitokulujen on katsottava aiheutuneen 7.12.2021 tapaturmasta. Marinkovic on lausunnossaan todennut, että käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan voidaan arvioida, että A:n työkyvyttömyys ja hoidon tarve ovat seurausta 7.12.2021 sattuneesta vahinkotapahtumasta korkeintaan kolmen kuukauden ajan. Vakuutuslautakunta viittaa edellä pysyvän haitan kohdalla esittämiinsä perusteisiin ja toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa on kliiniset tutkimuslöydökset huomioiden todennäköistä, että A:n oireilu 7.3.2022 jälkeen johtuu hänellä todetuista sairausperäisistä muutoksista. Mahdollinen tapaturmasta 7.12.2021 aiheutunut aiempien vammojen ja sairauksien oireiden korostuminen ei oikeuta korvaukseen yksityistapaturmavakuutuksesta. Näin ollen lautakunta katsoo, etteivät A:n oireet johdu käsiteltävästä tapaturmasta enää 7.3.2022 jälkeiseltä ajalta.

A on vaatinut korvausta myös tilapäisestä haitasta ansionmenetyksestä sekä työkyvyttömyydestä. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, etteivät mainitut korvauslajit kuulu sovellettavien vakuutusehtojen mukaan käsillä olevan vakuutuksen korvauksen piiriin.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov