Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A on ollut 17.9.2013 raivaamassa rakennustonttia, kun puunkaatotilanteessa on kaivinkoneen pitämä puunrunko päässyt irtomaan koneen puukourasta. Irronnut puu iskeytyi A:n oikeaan sääreen seurauksin, että sääreen tuli pirstaleinen murtuma. Korvauksia A:n kärsimistä henkilövahingoista haettiin kaivinkonetta kuljettaneen henkilön työnantajan vastuuvakuutuksesta.

Vastuuvakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. A:lle on korvattu erilaisia vahinkoon liittyviä korvauseriä, mutta A:n jalan oireilun ja siihen liittyvien kiputilojen jatkuessa on asiassa tullut erimielisyyttä muun muassa A:n työkyvyttömyysasteesta 1.6.2016 alkaen, kun vakuutusyhtiö on arvioinut, että A on ollut vain osittain työkyvytön omaan työhönsä. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessä 22.1.2020 katsonut muun muassa, että 1.5.2017 alkaen A:n olisi tullut kouluttautua kevyempiin työtehtäviin taikka hankkia muita töitä vahingon rajoittamiseksi. Päätöksessään yhtiö toteaa myös, että A:n ansionmenetyksen lähtökohdaksi on otettu vuoden 2013 tasossa 19.800 euroa. A on lääkärinlausuntojen perusteella katsottu myös osittain työkykyiseksi ja korvausta on maksettu joko 60 % tai 50 %:n alentuneen työkyvyn mukaan.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A vaatii ensinnäkin työkyvyttömyyden korvaamista 100 % työkyvyttömyysasteen mukaan myös 1.6.2016 jälkeiseltä ajalta ja että laskennan lähtökohdaksi otetaan vuosiansio 33.410 euroa tai toissijaisesti vuosiansion perusteeksi on katsottava vähintään 28.000 euroa. A toteaa, että vuodelta 2016 maksamatta on siten 17.748,45 euroa, vuodelta 2017 29.489,86 euroa sekä vuodelta 2018 31.294,87 euroa. Lopuksi A vaatii vielä, että vastuuvakuutuksesta korvataan hänelle muutoksenhausta aiheutuneet kustannukset, eli oikeusturvavakuutuksesta jäävän omavastuun lopullinen määrä.

Valituksessaan A huomauttaa ensinnäkin, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on täyden korvauksen periaate, joten A on saatettava siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi, ellei vahinkoa olisi lainkaan tapahtunut. A toteaa myös, että yrittäjän ansionmenetyksen laskeminen riippuu muun muassa yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja vahingonkärsineen osuudesta yhtiön toimintaan.

Ansionmenetyksen määrittämisen osalta A viittaa erityisesti Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 334/14 perusteluihin, jossa muun ohella todetaan, ettei yrittäjän ansionmenetyksen tarkastamista ole sidottu mihinkään tiettyyn indeksiin, vaan ratkaisusuosituksessa katsottiin, että ansionmenetyksen tarkistamisessa voidaan ottaa huomioon talonrakennusalan liikevaihdon kehitys ennen kyseisen vahingon sattumista. Näin ollen sellaisen osakeyhtiön, jossa toiminnasta kertyvä liikevaihto koostuu yksinomaan yksinyrittäjän oman työn tuloksesta, on ansionmenetyskorvauksen lähtökohdaksi asetettava yksinyrittäjän palkanmaksukyky välittömästi ennen vahinkotapahtumaa tai jos tulot ovat tuolloin olleet poikkeukselliset, niin määrittämisessä tulee huomioida tulot riittävän pitkältä ajalta perustuen osakeyhtiön tuloslaskelmiin. Tämä tarkoittaa valituksen mukaan, että maksettuihin palkkoihin lisätään se jakokelpoinen voitto, joka olisi voitu lisäksi käyttää palkanmaksuun.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään 22.1.2020 määrittänyt A:n ansiotason ainoastaan huomioiden vuosina 2008–2012 maksetut palkat ja osingot, mutta ei lainkaan voittoja, joka oli jätetty jakamatta, vaikka se olisi tosiasiallisesti lisännyt A:n tuloja ennen vahinkoa. A esittää laskelman tähän liittyen ja toteaa, että tulos ennen veroja olisi voitu maksaa palkkana, eli sen laskettava kokonaan mukaan arvioitaessa osakeyhtiön kykyä maksaa palkkaa. Näin ollen vakuutusyhtiön määrittämää 19.800 euroa per vuosi voidaan pitää selvästi vääränä lähtökohtana ansionmenetyksen laskemiselle, eikä täyden korvauksen periaate tällöin toteudu. Myös voitto ennen veroja tulee ottaa huomioon sellaisenaan osana yrittäjän ansiotuloa ennen vahinkotapahtumaa. Tosiasiassa ansionmenetyksen lähtötaso on 28.000 euroa per vuosi oikein arvioituna. A katsoo myös, että lähtötaso tulee arvioida vuoden 2012 tilinpäätöstietojen perusteella ja vain toissijaisesti tulee tarkastella ajanjaksoa 2008–2012.

Siltä osin kuin yhtiö on kiinnittänyt huomiota A:n yrityksen M Oy:n tilikauden 1.10.2012 – 30.9.2013 poikkeavaan liikevaihtoon (21.961,40), A toteaa, että lokakuun 2010 loppuun mennessä yritys oli saanut valmiiksi noin 110 neliömetrin kelohirsimökin, jonka jälkeen A:n hartia ja niskan alue kipeytyi ja tila kesti marraskuusta 2012 toukokuulle 2013. Kesällä 2013 A:lla oli pienimuotoisia ja lyhytkestoisia töitä jonkun verran ja syyskuussa 2013 A aloitti lopulta seuraavan kerran noin 100 neliömetrin kelohirsimökin rakentamisen raivaamalla puustosta ja tällöin vahinko tapahtui. Näin ollen, koska A:n ansiotaso on juuri ennen vahinkoa ollut loukkaantumisen vuoksi poikkeuksellisen alhainen, niin A katsoo, että arvio on tehtävä ensisijaisesti välittömästi vahinkovuotta edeltäneen, 30.9.2012 päättyneen tilikauden perusteella. Tätä näkemystä tukee myös se, että M Oy:n viiden vuoden keskiarvo ei poikkea paljoakaan 30.9.2012 tilikauden luvuista. M Oy:n liikevaihto on ollut riidattomasti vuosina 2010–2012 nousujohteinen ja yrityksen palkanmaksukyky on ollut 28.000 euroa, kun vuoden 2013 palkka on jäänyt 2.000 euroon kuukaudessa ja voitto oli noin 7.000 euroa.

Edellä todetun lisäksi A katsoo valituksessaan, että ansionmenetyksen perustana olevaa laskennallinen tulo tulee korottaa 1.1.2016 alkaen 34.000 euroon M Oy:n liikevaihdon ennakoidun kasvun perusteella. A viittaa tältä osin havaittavissa olevaan liikevaihdon nousujohteisuuteen vahinkoa edeltävänä kolmena tilikautena 2010–2012 ja rakennusalan hyvään suhdannetilanteeseen vuodesta 2016 alkaen. Näkemyksensä tueksi A viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 334/14, josta ilmenee selkeästi oikeusohje, johon korottamisvaatimus perustetaan.

Valituksessaan A selvittää myös, että M Oy:n palkanmaksukyky on ollut vuonna 2012 noin 65 % liikevaihdosta (palkka plus voitto ennen veroja). Jos liikevaihto olisi nousemisen jälkeen 1.1.2016 alkaen esimerkiksi noin 60.000 euroa, niin ansionmenetys olisi noin 39.000 euroa vuodessa. Näin ollen vaadittu korotus, eli ansionmenetyksen suorittaminen 34.000 euron vuositulon mukaan on tätä alhaisempi ja näin ollen sitä voidaan muutoinkin pitää perusteltuna.

Edellä todetun lisäksi A vaatii alle 100 % korvausasteen mukaan suoritetuista korvauksista ratkaisusuositusta lautakunnalta 1.6.2016 alkaen. Valituksen mukaan A on koulutukseltaan muurari, ja hän on toiminut pitkään yksinyrittäjänä M Oy:ssä, jonka hän omistaa kokonaan. M Oy:n toiminta on perustunut pelkästään A:n henkilökohtaiseen työpanokseen. A on myös ennen vahinkotapahtumaa tehnyt M Oy:ssä kaikkia talonrakennusalan töitä eikä ulkopuolisia työntekijöitä tai alihankkijoita ole käytetty. A on sittemmin riidattomasti vammautunut 17.9.2013 tapaturmassa, jolloin hän menetti työkykynsä rakennusmiehen tehtäviin. A yritti palata yritykseensä, mutta hän ei pystynyt jatkamaan työssään kipuongelman vuoksi ja työt omassa yrityksessä loppuivat syksyllä 2016 ja kuntoutustuki jatkui keväälle 2017. Tämän jälkeen A on ollut työttömänä työnhakijana 10.12.2018 alkaen.

Vaatimansa korvausasteen osalta A viittaa näkemyksensä tueksi laajalti häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, mutta toteaa kuitenkin, ettei pelkkä lääketieteellinen haitta-aste osoita työkyvyn aleneman ja korvauksen oikeaa määrää. A huomauttaa, että muun muassa lausunnossa 24.4.2017 on todettu, että vaikka A on katsottu osittain työkykyiseksi, niin hän ei kuitenkaan ole ollut työkykyinen omaan työhönsä lainkaan. Näin ollen 40 % työkyky koskee muuta kevyempää työtä, jota ei A:n omassa yrityksessä ole ollut tarjolla. Myös lausunnossa 22.10.2020 todetaan, että A:n oirekuva on jäänyt hyvin hankalahoitoiseksi ja invalidisoivaksi. Vielä 1.6.2022 B-lausunnossa todetaan, että A:n oirekuva on ollut pitkään päivittäistä liikuntakykyä sekä rasituksensietokykyä heikentävä ja kipu provosoituu jo varsin kevyessäkin fyysisessä rasituksessa. Edellä todettuun viitaten A pyytää lautakuntaa tarkastamaan vakuutusyhtiön käyttämän työkyvyttömyysasteen ajalta 1.1.2016 – 31.12.2018.

Vakuutusyhtiön esittämään siitä, että A:n olisi tullut kouluttautua kevyempään työhön 1.5.2017 alkaen, A toteaa, että huomioiden käsillä olevan tapauksen olosuhteet, tapauksessa ei voida katsoa, että A:lla olisi ollut uudelleenkouluttautumisvelvoitetta. Kyse on tässä tapauksessa vahingonkorvauksesta, joka määräytyy yksin vahingonkorvauslain nojalla, jolloin eläkelainsäädäntöön perustuvia korvauspäätöksiä ei voida käyttää ensisijaisena oikeusohjeena.

Asiassa on huomioitava, että A on ollut vuonna 2017 iältään 47-vuotias ja hänen ainoa koulutustausta on muurarin koulutus ja aiempi kokemus rakennusalalta. A:lla ei myöskään ole kielitaitoa taikka tietoteknistä osaamista. A:n mahdollisuuksia kouluttautua uudelleen tai työllistyä kokonaan uudelle alalle on pidettävä hyvin rajallisina, eikä A:ta esimerkiksi todennäköisesti palkattaisi asiakaspalveluun tai toimistotöihin. Tällaisiin töihin on yleensä tarjolla suuri joukko koulutettuja ja kielitaitoisia nuoria ihmisiä. A on pyrkinyt rajoittamaan vahinkoa tekemällä töitä omassa yrityksessään vuoteen 2016 oireiden sallimalla tavalla. 1.1.2016 alkaen A on kuitenkin joutunut lopettamaan M Oy:n yritystoiminnan. A on myös ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi 10.12.2018 alkaen ilman, että työmahdollisuuksia olisi ollut tarjolla.

Edellä todetun lisäksi A kiistää, että hänen oireisiinsa ja niiden aiheuttamaan työkyvyttömyyteen olisivat vaikuttaneet vahinkotapahtumasta riippumattomat sairaudet. Yhtiön väite on A:n mukaan täysin vailla perusteluja. Näkemyksensä tueksi A viittaa jälleen häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen.

Lopuksi A esittää vielä korvauslaskelmat ajalle 1.1. – 31.12.2016, 1.1.2017 – 31.12.2017 ja 1.1.2018 – 31.12.2018, joissa otetaan huomioon korvauksesta tehtävät vähennykset ja aiemmin maksettu korvaus. Yhteenvedon mukaan A:n ensisijaisen vaatimuksen perusteella vuonna 2016 maksettavaksi jää 17.748,45 euroa, vuonna 2017 29.489,86 euroa ja vuonna 2018 31.294,87 euroa. A huomauttaa myös, että M Oy on purettu kokonaan vuonna 2019 ja että A on todettu työkyvyttömäksi vakuutusoikeuden päätöksellä 18.5.2022.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässään A ottaa kantaa yhtiön esittämään väitteisiin ja perusteluihin.

A toteaa ensinnäkin, että korvausratkaisu, jossa ainoastaan yrityksestä konkreettisesti ulosmaksetut etuudet otettaisiin huomioon ansionmenetyksen korvauksen laskennassa, ei johda täyden korvauksen periaatteen toteutumiseen. A huomauttaa myös, että hän on laskelmissaan vedonnut nimenomaan liikevaihdon nousujohteisuuteen eikä tuloskehityksen nousujohteisuuteen, kuten yhtiö esittää. A viittaa myös edelleen lautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 334/14. A on myös viitannut nimenomaan talonrakennusalan myönteiseen liikevaihdon kehitykseen, joka on juuri se ala, jolla M Oy on toiminut. Näkemyksensä tueksi A viittaa myös M Oy:n historiatietoihin 2010 alkaen, jotka tukevat tätä näkemystä.

Korvausasteen määrittämisen osalta A toistaa aiemmin esittämät perusteensa, mutta uudelleenkouluttautumisen osalta A toteaa, että asiassa on annettava erityinen painoarvo. Lausunnoista ilmenee, että A:lla on hankala ja invalidisoiva kipuoireisto. Kirjelmän mukaan kyseessä on sellainen oireisto, joka pahenee muun muassa, jos A joutuu istumaan pitkään paikallaan. Näin ollen myöskään yhtiön mainitsemat autonkuljettajan tehtävät eivät tule A:n oireiston vuoksi kyseeseen. A viittaa myös vahingonkorvauslain esitöihin, joissa on todettu, ettei vahingonkärsineelle voida yleensä asettaa kovin pitkälle meneviä vaatimuksia tilanteessa, jossa hän on vain tilapäisesti kykenemätön tekemään aiempaa työtään. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A on jokaisessa lausunnossa katsottu ainoistaan määräaikaisesti kykenemättömäksi tekemään aiempaa työtään. Näin ollen A:lta ei voida edellyttää uudelleen kouluttautumista tai työllistymistä muihin tehtäviin. Tähän liittyen A viittaa myös syyskuussa 2023 toteutuneen kuntoutusjakson jälkeen laadittuihin lausuntoihin, joista myös riidattomasti ilmenee A:n työllistymiseen vaikuttavat haasteet ja että tavanomainen työnhaku ja työllistyminen eivät tehtyjen tutkimusten perusteella onnistuisi. Lopuksi A viittaa vielä kertaalleen häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen, joista ei voida todeta, että työkyvyttömyyden on aiheuttanut muut kuin vahingon seurauksena aiheutuneet vammat.

Vakuutetun lausuman jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A kritisoi vakuutetun esittämiä väitteitä ja esittää puolestaan kritiikkiä vakuutetun toiminnasta sekä vahingon jälkeen että vahinkokäsittelyn aikana.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon jälkeen A toimitti lautakunnalle vielä lisää lääketieteellistä selvitystä sekä kirjelmän, jossa otetaan kantaa asiantuntijalausuntoon. Ensinnä A huomauttaa, että Vakuutuslautakunnan käsittelyyn on saatettu 1.1.2016 – 31.12.2018 ajalla maksettujen korvausten asianmukaisuus eivätkä korvaukset tätä edeltävältä ajalta kuulu lausuntopyynnön piiriin. A on kuitenkin Vakuutuslautakunnan asiantuntijan pyynnöstä 3.9.2024 toimittanut myös alkuvaiheen hoitotiedot ja -kertomukset. A toteaa myös, että asiantuntijan kuvaus tapaturmasta on varsin puutteellinen, kun hän on todennut, että puunrunko on osunut A:n sääreen. Tosiasiassa puunrunko on irronnut kaivurin kourasta ja iskeytynyt sivusuunnassa A:n alaraajaan.

Vakuutuslautakunnan pyytämän päivitetyn asiantuntijalausunnon 3.12.2024 jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A viittaa häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toistaa niistä ilmenevät työkyvyttömyysasteen arvioimisen kannalta olennaiset seikat. A:n näkemyksen mukaan asiantuntijalausunto on ristiriidassa myöhemmistä lääketieteellisistä selvityksistä (etenkin lausunnot 23.5.2016, 28.11.2016, 24.4.2017 ja 11.12.2019) ilmenevistä johtopäätöksistä, joiden mukaan A on ollut lausuntojen aikana ja niistä alkaen 2016–2017 kykenemätön tekemään tavallista työtään tai siihen verrattavissa olevaa muuta työtä ja että työkyky fyysiseen talonrakennustyöhön ei tule koskaan parantumaan sen hetkisestä tilasta. Lausunnoissa mainittu jäljellä oleva työkyky viittaa muuhun työhön tai tehtävään jäljellä olevaan työkykyyn. A toteaa, että näitä hoitavien lääkäreiden johtopäätöksiä ei voida mitenkään sivuuttaa. Näkemyksensä tueksi A viittaa myös vakuutusoikeuden päätökseen. Lopuksi A toteaa vielä selvyyden vuoksi, että hän on ollut 100 % työkyvytön myös 1.1.2016 – 31.12.2018 jakson jälkeen.

Vakuutusyhtiön lisävastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A kiistää väitteen, että hänelle olisi maksettu perusteettomasti ansionmenetyskorvauksia ja vetoaa kaikkiin edellä mainitsemiinsa Vakuutuslautakunnalle toimittamiinsa lääkärinlausuntoihin ja selvityksiin ja katsoo, ettei mitään aiemmin maksettuja korvauksia ole maksettu perusteettomasti eikä mitään tule edellä mainittu lääketieteellinen selvitys huomioiden vähentää. A huomauttaa myös, että kun arvioidaan lautakunnan käyttämän asiantuntijan lausunnon painoarvoa, niin huomioon tulee ottaa myös, se että Matti Karjalainen on aiemmin toiminut vakuutusyhtiön asiantuntijalääkärinä. Näin ollen hoitavien lääkäreiden lausunnoille tulee antaa ratkaisevampi painoarvo tai vaihtoehtoisesti Karjalainen on katsottava esteelliseksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot, asian käsittelyn kulun sekä A:n esittämät vaatimukset. Vakuutusyhtiö viittaa myös tapauksen kannalta olennaiseen lainsäädäntöön sekä tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin.

Vastineessaan yhtiö ottaa kantaa ensinnä A:n ansionmenetyksen laskennan lähtötasoon ja laskentatapaan. Yhtiö on ansionmenetyksen tason määrittämisessä ottanut laskennan lähtökohdaksi vahinkovuotta edeltäneiden viiden edellisen tilikauden liikevaihdon ja tuloksen. Vastineen mukaan tätä laskentatapaa on pidettävä perusteltuna, koska M Oy:n liikevaihto ja tulos on ajalla 30.9.2008 – 30.9.2012 vaihdellut voimakkaasti tuloksen ollessa vuoroin voitollinen ja vuoroin tappiollinen. Yhtiö huomauttaa, ettei vuotta 2013 arvioida laskennassa, koska A on osoittanut, että silloin tuloksen alhaisuus on johtunut A:n niskahartiavaivoista. Vakuutusyhtiö katsoo myös, ettei rakennusalan yrityksiä voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena, sillä tavoin, että alalla esiintynyt positiivinen kehitys tulisi huomioida ansionmenetyksen tasoa määritettäessä. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon muun ohessa yrityksen koko ja sijainti. Edellä mainitut seikat huomioiden M Oy:n aiemman historian perusteella ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että kehitys olisi vuodesta 2016 alkaen ollut nousujohteista myös sen osalta.

Vastineen mukaan ei myöskään voida pitää perusteluna, että ansionmenetyskorvauksen laskennan lähtökohdaksi otettaisiin palkan ja osingon lisäksi myös jakamatta jäänyt voitto. Tältä osin yhtiö viittaa jälleen siihen, että M Oy:n liikevaihto ja tulos ovat vaihdelleet voimakkaasti viitenä vuonna ennen vahinkoa. Näin ollen yrityksen liikevoittoa ei tule yrityksen näkemyksen mukaan tule asettaa ansionmenetyksen lähtökohdaksi. A on myös ennen vahinkoa tavannut nostaa yrityksestään vain palkkaa ja osinkoa ja näin ollen jatkuvuusperiaatteen mukaan tämä on ensisijainen peruste ansionmenetyskorvauksen arvioinnissa.

Toiseksi vakuutusyhtiö ottaa kantaa A:n työkykyiseen arvioimiseen ja työkyvyttömyyden korvausasteen arvioimiseen. Yhtiö käy läpi korvauspäätöksissä mainitun sekä listaa A:lle korvatut työkyvyttömyysjaksot ja korvausasteet. Yhtiö ei katso aiheelliseksi muuttaa näitä ratkaisuja.

Niin ikään vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A:lla on ollut velvollisuus hankkia muuta tuloa tai kouluttautua vaihtoehtoisiin töihin. Vakuutusyhtiö toteaa, että yleisten vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan A:lla on velvollisuus rajoittaa vahingon määrää. Tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulee pyrkiä jäljellä olevan työkykynsä rajoissa hankkimaan ansiotuloa tai kouluttautua fyysisesti kevyempiin tehtäviin. Vahingonkorvauslain mukaiseen oikeuteen saada korvausta ansionmenetyksestä on kuitenkin otettu huomioon myös eläkevakuutusyhtiön ja muutoksenhakuelinten päätökset, joiden perusteella A on ollut työkykyinen. Näin ollen koska A ei ole ollut oikeutettu edes osittaiseen eläkkeeseen vahinkotapahtuman ja mahdollisten muiden sairauksiensa perusteella, ei hän vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan voi olla ollut työkyvytön yksin vahinkotapahtuman vuoksi.

Vakuutusyhtiö toteaa, että ansionmenetyskorvauksen katkaisemiseen 1.5.2017 alkaen on vaikuttanut edellä mainitut eläkevakuutusyhtiön päätös 3.5.2017, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös 30.1.2018 sekä vakuutusoikeuden päätös 4.4.2019. Samoin perustein yhtiö on myös katsonut, että A:lla olisi ollut velvollisuus kouluttautua kevyempiin työtehtäviin tai hankkia tuloa muutoin. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A esittämät seikat eivät ole sellaisia, jotka estäisivät hänen kouluttautumisensa tai työllistymisensä uusiin tehtäviin. Esimerkkinä vakuutusyhtiö mainitsee muun muassa autonkuljettajan tehtävät. A:n toimittamien lisäselvitysten jälkeen yhtiö on vielä todennut, että A:lla todettu neuropsykologinen oirekuva ei todennäköisesti olisi ollut esteenä suorittavaan alaraajoja vähemmän kuormittavaan työhön.

Lopuksi yhtiö viittaa vielä A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja erityisesti tammikuussa 2018 tehdyn magneettikuvauksen löydöksiin, joiden mukaan A:lla on todettu muun muassa lievää polven rustojen kulumaa ja oikeassa lonkassa lievää nivelrikkoa. Edellä mainitut seikat ovat myös todettu vakuutusoikeuden päätöksessä 4.4.2019. Mainitut vaivat ovat sairausperäisiä eivätkä ole yhteydessä 17.9.2013 sattuneeseen vahinkoon ja vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan näillä vaivoilla voi olla osaltaan vaikutusta A:n oireiluun ja työkyvyttömyyteen.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö toteaa, että lausunnossa on otettu kantaa A:n työkykyyn ajanjaksolla 24.5.2015 – 9.1.2020. A:n lausuntopyynnössä on vaadittu korvausta vain vuoden 2018 loppuun saakka. Näin ollen yhtiö ei lausu A:n työkyvyttömyydestä vuoden 2018 jälkeiseltä ajalta.

Vakuutusyhtiö toteaa hyväksyvänsä lautakunnan asiantuntijan lausunnon A:n työkyvyttömyydestä. Yhtiö viittaa 20.1.2020 annettuun korvauspäätökseen, jonka mukaan A:n työkyvyttömyysaste ajalla 1.1.2016 – 31.5.2016 oli 50 % ja ajalla 1.6.2016 – 31.12.2016 se oli 60 %. Mainittu ratkaisu on annettu juridisen arvion pohjalta, ottaen huomioon eläkkeen hakemiseen annetut B-lausunnot ja työkykyarviot niissä, sekä yhtiön asiantuntijalääkärin 18.6.2017 konsultaatiovastaus huomioiden.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkäri on puolestaan lausunnossaan arvioinut A:n työkykyiseksi ajalla 24.5.2015 – 24.4.2017. Vakuutusyhtiö on kuitenkin katsonut A:n 50 %:sti työkyvyttömäksi ajalla 1.1.2015 – 31.12.2015, 50 %:sti työkyvyttömäksi tammi-toukokuussa 2016, 60 %:sti työkyvyttömäksi kesä-joulukuussa 2016 ja 60 %:sti työkyvyttömäksi ajalla 1.1.2017 – 30.4.2017. A:lle on maksettu ansionmenetyskorvausta edellä selostetun mukaisesti. Vakuutusyhtiö toteaa katsoneensa A:n työkykyiseksi 1.5.2017 alkaen.

Edellä todettuun viitaten yhtiö katsoo vastineessaan, että A:lle on vuosina 2015–2016 sekä 1.1.2017 – 24.4.2017 maksettu perusteettomasti ansionmenetyskorvausta. Yhtiö hyväksyy kuitenkin sen, että sille tulee lisää maksettavaa 24.4.2017 alkaen, kun yhtiön puolesta on aiemmin katsottu, että A on ollut täysin työkykyinen 1.5.2017 alkaen. Yhtiö toteaa, että edellä mainitut aiemmin maksetut korvaukset tulee huomioida vähennyksinä myöhemmin korvattaviksi katsottavien osuuksien osalta. Lopullisen korvauslaskelman tekemiseksi vakuutusyhtiö toteaa, että A:n tulee toimittaa sen käyttöön päätökset A:lle maksetusta eläkkeestä.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutettu X Oy:n edustaja toteaa kannanotossaan muun muassa sen, että A on ollut itsenäinen yrittäjä, joka ammatissaan tietää, miten kuuluu toimia ja näin pitämään riittävän turvaetäisyyden työkohtaisissa tapahtumissa. X Oy:n työntekijä on hoitanut omaa työtään ja hänen tehtävänsä ei ole ollut ohjata toisen alan yrittäjää. Jos A on ollut liian lähellä puunsiirron aikana ei se X Oy:n näkemyksen mukaan ole ollut heidän työntekijänsä vastuulla.

X Oy:n edustaja esittää, että A:n vaatimukset on hylättävä samoin perustein, mitä vakuutusyhtiö on vastineessaan esittänyt. Lisäksi X Oy:n puolesta todetaan, että vahingonkorvausoikeudessa on olemassa rikastumiskielto ja että M Oy:n tilinpäätösinformaatio osoittaa riidattomasti, ettei sillä ole ollut vuosina 2015–2018 relevanttia palkanmaksukykyä sen kulurakenteista johtuen. Näin ollen X Oy katsoo, että A:n vaatimukset ovat ylimitoitettuja.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

3.9.2024 päivätyssä lausunnossaan Karjalainen toistaa asiassa käytettävissään olevan lääketieteellisen selvityksen, mutta toteaa selvityksistä puuttuvat alkuvaiheen hoitotiedot sekä yliopistollisen sairaalan hoitotiedot liittyen kipustimulaattorin asennukseen sekä sitä ennen tehtyjen lannerangan kuvantamisen ja alaraajojen hermoratatutkimuksen tulokset. Karjalainen toteaa, että nämä ovat tarpeen arvioitaessa kyseisen hoidon tarvetta ja yhteyttä säärimurtuman jälkitilaan.

Karjalaisen lausunnon jälkeen lautakunta on pyytänyt A:lta täydennyksenä hänen vammaansa ja sen hoitoon liittyvää alkuvaiheen lääketieteellistä selvitystä. A:n lähettämä selvitys toimitettiin asiantuntijalääkäri Karjalaiselle, joka antoi asiassa 3.12.2024 päivätyn täydennetyn asiantuntijalausunnon, jossa Karjalainen edelleen toistaa A:ta koskevan olennaisen lääketieteellisen selvityksen ja toteaa, että A:lle on 17.9.2013 aiheutunut oikean säären pirstaleinen murtuma, kun kaivinkoneen pitämä puu on irronnut ja osunut A:n oikeaan sääreen.

Lautakunnan esittämään kysymykseen siitä, onko A ollut tapaturmasta johtuvista syistä täysin työkyvytön yritystoimintansa mukaiseen työhön 1.1.2016 jälkeisenä aikana Karjalainen toteaa, että A on ollut hänen arvionsa mukaan täysin kykenevä työhönsä 24.5.2015 – 24.4.2017 välisen ajan. 24.4.2017 – 9.1.2020 Karjalainen katsoo, että 40 % korvausastetta on pidettävä asianmukaisena vahinkotapahtumasta johtuvana työkyvyttömyysasteena. 9.1.2020 – 14.9.2021 Karjalainen katsoo, että A on ollut täysin kykenemätön työhönsä. Selvyyden vuoksi Karjalainen toteaa vielä, että ammatillinen kuntoutus ja A:lle soveltuva fyysisesti kevyt työ on ollut perusteltua 9.1.2020 alkaen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle vastuuvahingon 17.9.2013 perusteella korvattavan ansionmenetyksen määrästä.

A on lisäksi vaatinut, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle muutoksenhausta aiheutuneet lopulliset oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutta vastaavat kulut. Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön 6 §:n mukaan riita-asiassa ei käsitellä valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Vakuutuslautakunta ei tällä perusteella käsittele asiaa kuluvaatimuksen osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2011 alkaen) kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,

• joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
• josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Asian arviointi

Lääketieteellinen selvitys, syy-yhteys ja työkyvyttömyys

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnalle toimitetussa lääketieteellisessä selvityksessä todetaan muun muassa seuraavaa:

A:lle oli 17.9.2013 aiheutunut oikean säären pirstaleinen murtuma, kun kaivinkoneen pitämä puu oli irronnut ja osunut A:n oikeaan sääreen. A:lle suoritettiin 19.9.2013 sääriluun murtuman ydinnaulaus, jonka kontrolliröntgentutkimuksessa todettiin, että sääriluun murtuma oli kiinnitetty hyvään asentoon ja että pohjeluun murtumassa oli siirtymää luun kuorikerroksen paksuuden verran. Kontrollissa 10.12.2013 A pystyi paikalla ollessaan varaamaan jalalle täydellä painolla. Tämän jälkeen murtumien paranemista seurattiin kontrolleissa ja 17.10.2014 A:n liikkumisen kuvattiin olevan kaikilta osin sujuvaa, mutta rasituksen jälkeinen oireisto esti edelleen A:n paluun kokopäiväiseen työhön. Kontrollin lausunnossa A:lle suositettiin myönnettäväksi osatyökyvyttömyyseläkettä 31.5.2015 saakka.

13.1.2015 A:lle suoritettiin ydinnaulan poisto, jonka kontrollikäynnillä 28.4.2015 jalan toimintakyvyn kuvattiin olevan hyvä ja jatkohoidoksi määräytyi mobilisaatio fysioterapian tukemana. Osa-aikaisen työn suositusta jatkettiin 13.12.2015 saakka. Ortopedin arviossa 7.12.2015 suositusta osittaisesta työkyvyttömyydestä jatkettiin 1.2.2016 eteenpäin. E-lausunnossa 13.10.2015 todetaan A:n murtuman sinänsä parantuneen, mutta ongelmaksi on jäänyt asentotunto- ja lihastasapainoheikkous. Lausunnon mukaan A:lla on vaativa työnkuva rakennustyömiehenä ja toistaiseksi A ei ole työkykyinen tähän työtehtävään, sillä työnteko provosoi rasituskipua.

E-lausunnossa 23.5.2016 todetaan, että A on osittain työkykyinen siten, että työkykyä on lausunnon mukaan jäljellä 40 %. Lausunnossa suositetaan osa-aikaeläkkeen jatkamista myös 1.6.2016 jälkeen. Lausunnossa arvioidaan myös, että A:n työkyky fyysiseen talonrakennustyöhön ei tule todennäköisesti parantumaan nykytilasta ja näin ollen A:lle suositetaan ammatillista kuntoutusta kevyempään työhön. Myös E-lausunnossa 28.11.2016 on päädytty samoihin johtopäätöksiin.

24.4.2017 ortopedin arvion jälkeen laaditun B1-lausunnon mukaan A:n alaraaja-akselit olivat symmetriset, oikea polvi oli vakaa ja polven liike oli 0–120 astetta. Sääressä ei ollut todettavissa koputusarkuutta ja polvilumpio oli vakaa. Polven alapuolella sekä 5. lannehermojuuren ja 1. ristihermojuuren alueella todettiin terävätunnon alenemaa, mutta hermojuurikireyttä ei ollut ja lonkkanivelen liikeala oli vapaa ja kivuton. Lausunnossa katsottiin edelleen, ettei A ole työkykyinen omaan työhönsä.

Fysiatrian erikoislääkärin 27.3.2018 arvion mukaan A:n työkyky on alentunut oikean säären murtuman jälkitilan takia. Jälkitilaan liittyy pitkäaikainen hankala kiputila oikean alaraajan alueella. Fysiatri arvioi A:n työkyvyn alentuneen 40 % aiempaan työhön nähden. Fysiatrin arvioissa 14.9.2018 sekä 15.4.2019 todettiin olennaisilta osin samat löydökset ja päädyttiin samaan arvioon A:n jäljellä olevan työkyvyn osalta.

A katsoo olleensa täysin työkyvytön omaan työhönsä myös 1.1.2016 – 31.12.2018 välisenä aikana. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A:lla on ollut työkykyä jäljellä 40 % ajalla 1.1.2016 – 30.4.2017. 1.5.2017 alkaen vakuutusyhtiö on katsonut, ettei ansionmenetystä voida enää korvata vuonna 2013 sattuneen vastuuvahingon lukuun, koska tästä eteenpäin on ollut selvää, ettei A enää pysty palaamaan omiin töihinsä ja näin ollen A:lla on ollut velvollisuus hankkia muuta tuloa tai kouluttautua kevyempiin työtehtäviin.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta. Siltä osin, kun valituksessa esitetään kritiikkiä Vakuutuslautakunnan käyttämän asiantuntijan sidonnaisuuksista, lautakunta toteaa, että Matti Karjalainen ei ole ollut A:n vastapuolena olevan vakuutusyhtiön palveluksessa vuoden 2007 jälkeen. FINEn ohjesäännön 9.3 §:ssä todetaan, että FINE voi omasta aloitteestaan kuulla asiantuntijaa tai hankkia asiantuntijalausunnon. Asiantuntijana ei saa olla se, joka on työ- tai siihen verrattavassa suhteessa palveluntarjoajaan, jonka tuotetta käsiteltävä asia koskee, eikä muutoinkaan henkilö, jota oikeudenkäymiskaaren mukaan ei voida kuulla asiantuntijana. Pelkästään sitä, että henkilö on menneisyydessä toiminut yhtiön palveluksessa ei lautakunnan näkemyksen mukaan voida pitää sellaisena seikkana, että se saisi aikaan esteellisyyden. Näin ollen, koska Matti Karjalainen ei ole ollut käsillä olevassa asiassa vastapuolena olevan vakuutusyhtiön palveluksessa noin 18 vuoteen, ei lautakunta pidä häntä esteellisenä antamaan asiantuntijalausuntoa asiassa.

Matti Karjalainen käy antamissaan asiantuntijalausunnoissa A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen läpi olennaisilta osin ja toteaa, että käytettävissä oleva selvitys huomioiden A on ollut Karjalaisen arvion mukaan täysin kykenevä työhönsä 24.5.2015 – 24.4.2017 välisen ajan. 24.4.2017 – 9.1.2020 Karjalainen katsoo, että 40 % korvausastetta on pidettävä asianmukaisena vahinkotapahtumasta johtuvana työkyvyttömyysasteena.

A:n työkyvyn alentumaa on myös käsitelty työkyvyttömyyseläkkeen osalta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa sekä vakuutusoikeudessa. Muutoksenhakulautakunnan 30.1.2018 antaman ratkaisun mukaan A:lla on liikerajoituksista ja voiman heikkoudesta huolimatta työkykyä monenlaiseen työhön kokoaikaisesti. Ratkaisu ei muuttunut vakuutusoikeuden käsittelyssä 4.4.2019. Selvyyden vuoksi lautakunta huomauttaa, että vaikka työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden ratkaisut voivat sinänsä ottaa huomioon A:n työkyvyttämyyttä arvioitaessa, niin ei niille voi antaa ratkaisevaa painoarvoa.

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä huomioiden asiantuntijalausunnossa lausutun, lautakunta katsoo, että A on ollut osittain työkyvytön rakennusyrittäjän työhönsä myös 1.5.2017 jälkeisenä aikana vahinkotapahtumasta 17.9.2013 johtuen. Työkyvyttömyyden asteen osalta lautakunta viittaa erityisesti 28.3.2018 fysiatrin työkykyarvioon sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoo, että A on ollut 24.4.2017 alkaen 40 % työkyvytön omaan työhönsä. Samoin perustein lautakunta katsoo, että A:lle on suoritettu riittävä korvaus vahinkotapahtuman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä ajalla 1.1.2016 – 1.5.2017. Lautakunta toteaa myös, että käytettävissä oleva selvitys huomioiden A:lla ei myöskään voida katsoa olleen velvollisuutta kouluttautua uudelleen kevyempiin töihin vielä ajanjaksolla 24.4.2017 – 31.12.2018. Niin ikään lautakunta huomauttaa, että muihin töihin hakeutumisen osalta A on joka tapauksessa pyrkinyt rajoittamaan vahinkoa ilmoittautumalla työttömäksi työnhakijaksi 10.12.2018 alkaen.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle korvauksen vahinkotapahtuman aiheuttamasta työkyvyttömyydestä siten, että A:n työkyky katsotaan alentuneen 40 %:lla myös ajalla 1.5.2017 – 31.12.2018.

Aiemmin maksettujen korvausten vähentäminen

Siltä osin, kun vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että se tulee vähentämään A:lle 1.5.2017 alkaen maksettavasta korvauksesta hänelle mahdollisesti perusteettomasti maksetut korvaukset ajalta, jolloin Vakuutuslautakunnan asiantuntijalääkäri on katsonut A:n olleen työkykyinen, toteaa lautakunta, että vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä. Tämä sitovuuden lähtökohta voi kumoutua vain poikkeuksellisten olosuhteiden seurauksena.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslaissa ei ole sellaista säännöstä, joka vaikuttaisi tahdonilmaisun sitovuuteen. Näin ollen tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö on virheellisesti tehnyt myönteisen korvauspäätöksen, sovelletaan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) säännöksiä oikeustoimen sitovuudesta. Oikeustoimilaista ilmenevän pääsäännön mukaan oikeustointa on pidettävä sitovana, ellei sitä rasita jokin lain 3 luvussa mainittu pätemättömyysperuste. Pätemättömyyden edellytyksenä on yleensä kuitenkin, että se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää pätemättömyysperusteesta. Virheen on siis täytynyt olla myös toisen osapuolen havaittavissa.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että A ei ole antanut yhtiölle virheellisiä tietoja terveydentilastaan ja että yhtiö on näiden selvitysten perusteella antanut juridisen arvion A:n työkyvyttömyyden asteesta. Yhtiö on myös konsultoinut asiassa omaa asiantuntijalääkäriä, joka on päätynyt suosittamaan samaa korvausratkaisua. Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa annettua korvauspäätöstä on siten pidettävä sitovana ja näin ollen tapauksessa ei voida vähentää A:lle ennen 24.4.2017 maksettuja korvauksia hänelle myöhemmin tulevasta korvauksesta.

Ansionmenetyskorvauksen lähtötason arvioiminen ja korottaminen

A on tapauksessa tyytymätön myös vakuutusyhtiön määrittämään vuosityöansioon, jonka perusteella ansionmenetyskorvausta on maksettu. A vaatii, että korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon myös rakennusalalla vuoden 2013 jälkeen tapahtunut nousujohteinen kehitys, joka olisi myös nostanut A:n omistaman yrityksen liikevaihtoa. Näin ollen A ansionmenetyksen arvion lähtökohdaksi tulee ottaa 28.000 euron vuosityöansio vuoden 2012 tasossa, jota on korotettava 1.1.2016 alkaen 34.000 euroon alan suhdannekehityksen vuoksi. A:n mukaan vuosityöansion määrittämisessä on huomioitava myös yrityksen jakamatta jäänyt voitto.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ansionmenetystä määritettäessä on huomioitava M Oy:n tulos ja liikevaihto vuosien 2008–2012 mukaisena ja että ansionmenetyskorvauksen perustana on A:n yrityksestään nostama palkka sekä osinko. Edellä mainituin perustein yhtiö on arvioinut ansionmenetyksen laskennan lähtötasoksi 19.800 euroa vuodessa, jota yhtiö korottaa vuosittain määritellyn indeksin mukaan.

Henkilövahingosta maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ilman vahinkoa ollut.

Vahingonkorvauslain mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla.

Palkansaajan lyhytaikainen ansionmenetys pystytään tavallisesti arvioimaan luotettavasti työnantajan laatiman laskelman perusteella. Yrittäjän ansionmenetyksen arviointi on monimutkaisempaa. Arviointitapa riippuu muun muassa yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yrityksen toimintaan. Ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, mahdollisille sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen (liikevaihto vähennettynä muuttuvilla kuluilla) aleneminen. Lisäksi arviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa yrittäjän verotustiedot ja hänen yrityksestänsä itselleen maksamansa palkka.

Ottaen huomioon M Oy:n tuloksen vaihtelu, lautakunta katsoo, ettei A:n ansiotason määrittämisen perustaksi voida ottaa pelkästään vuoden 2012 liikevaihtoa ja tulosta. Näin ollen Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna, että ansiotason määrittämissä huomioidaan useamman sellaisen vahinkotapahtumaa edeltäneen vuoden liikevaihto ja tulos, jolloin yritys on toiminut tavanomaisessa laajuudessaan. Ottaen huomioon A:n vuonna 2013 kärsimät olkapäävaivat, pitää lautakunta asianmukaisena, että arvioinnissa otetaan huomioon M Oy:n tulos ja liikevaihto ajalla 2008–2012. Vakuutuslautakunta huomauttaa, että sen vakiintuneessa ratkaisukäytännössä on yrittäjän ansionmenetystä arvioitaessa annettu merkitystä yrittäjälle maksetun palkkatulon lisäksi juuri yrityksen tekemälle tulokselle ja liikevaihdolle.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan tapauksessa on riidatonta, ettei A:n ansionmenetyksen lähtötason määrittämisessä oteta huomioon vuotta 2013, koska A on kyennyt osoittamaan kärsineensä tuolloin selkävaivoista, joiden vuoksi M Oy:n tulos jäi normaalia matalammaksi. M Oy:n liikevaihto on ollut vuonna 2012 44.829,35 euroa ja A:n elinkeinotoiminnan ansiotulo ja osinko yhteensä 18.540 euroa. Vuonna 2011 liikevaihto on ollut 41.541,47 euroa ja A:n ansiotulo ja osinko 18.000 euroa. Vuoden 2010 osalta edellä mainitut luvut ovat olleet 30,613,68 euroa ja 12.000 euroa. Vuonna 2009 M Oy:n liikevaihdosta ei ollut selvitystä, mutta A:n itselleen maksamat ansiotulot ja osinko olivat 22.500 euroa. Vuonna 2008 yritys oli saavuttanut 44.245,65 euron liikevaihdon ja A:n palkka ja osinko olivat yhteensä 20.500 euroa.  Tilikaudet 2008, 2011 ja 2012 olivat olleet voitollisia ja tilikaudet 2009 ja 2010 tappiollisia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n vuosityönansion laskennallista perustetta arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin se, että A:n M Oy:stä maksama palkka ja osinko ovat viimeisen viiden vuoden aikana olleet varsin yhteneväisessä tasossa itseasiassa siten, että vuosina 2011 ja 2012 ansiotulot ja osinko ovat olleet lähes 4.000 euroa vähemmän kuin vuosina 2008 ja 2009. A:n työpanos yrityksessä on ollut myös käytännössä 100 %. Tallaiseen yhden henkilön varassa toimivan yrityksen toimintaan liittyy osaltaan myös haavoittuvaisuutta siitä, kuinka tulos kehittyy. Selvityksistä ilmenee, ettei voitollisina tilikausina voittoa ole maksettu ulos M Oy:stä. Lautakunta katsoo myös, ettei käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida todeta, että M Oy:n jakamatta jäänyt voitto, olisi nimenomaisesti ollut tarkoitus suorittaa A:lle palkkana tai muuna yritystulona. Näin ollen osoittamatta jää, että ansionmenetys tulisi määrittää tältäkään osin vakuutusyhtiön arvioimaa suuremmaksi.

Siltä osin, kun A on vaatinut, että ansionmenetyskorvauksen määrittämisessä tulee ottaa huomioon yrityksen toimialalla tapahtunut nousujohteisuus, lautakunta toteaa edelleen, että korvausmäärän määrittämisen pääperiaatteena on, että laskemisen perustaksi asetetaan se menetys, jonka vahingonkärsijä näyttää toteen. Lautakunta huomauttaa myös, että ottaen huomioon, että ilmoituksensa mukaan A on ollut M Oy:n periaatteessa ainoa työntekijä, niin tällöin alalla tapahtuneen suhdannetilanteen kasvun merkitys jää vähäisemmäksi juurikin siitä syystä, etteivät yrityksen resurssit muutu samassa suhteessa alan suhdanteen kasvun kanssa. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan nyt käytettävissä olevan selvityksen perusteella ja ottaen huomioon M Oy:n liikevaihdon kehityksen ennen vahingon sattumista, vakuutusyhtiön käyttämiä indeksitarkastuksia on pidettävä asianmukaiseen lopputulokseen johtavina.

Edellä esittämillään perusteilla Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on jäänyt selvittämättä, että A:lle vahingon johdosta aiheutunut ansionmenetys ylittäisi vakuutusyhtiön määrittämän vuosityöansion eli 19.800 vuosi-indeksillä korotettuna.

Lopputulos

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa A:lle korvauksen ansionmenetyksestä 40 % työkyvyttömyysasteen mukaisesti ajalta 1.1.2016 – 31.12.2018 sen jälkeen, kun A toimittanut vakuutusyhtiölle ansionmenetysasian käsittelemiseksi tarvittavat tiedot. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Lisäksi lautakunta suosittaa, että yhtiö ottaa A:n mahdollisesta pyynnöstä käsittelyyn ansionmenetyksen korvaamisen 31.12.2018 jälkeiseltä ajalta. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Kankkunen
Karimäki