Tapahtumatiedot

Asiakkaan vahinkoilmoitus ja korvaushakemus

Asiakkaan 31.8.2023 lähettämän verkkoviestin mukaan asiakas oli huomannut samana päivänä, että hänen kerrostaloasuntonsa verkkohäkkivarastoon oli murtauduttu rikkomalla ovessa oleva lukitussalpa. Ovi oli ollut lukittuna riippulukolla. Varastosta oli varastettu pahvilaatikoita, jotka sisälsivät paljon erilaisia arvokkaita käsi- ja sähkötyökaluja ja niiden varusteita, ruotsinlaivalta tuotua alkoholia, vesikannun vaihtosuodattimia ja ilmanraikastinpakkauksen. Asiakkaan mukaan kyse oli kaikilta osin hänen itse ja omaan käyttöön hankkimastaan omaisuudesta. Asiakas arvioi varastetun omaisuuden arvoksi ainakin
25 000–30 000 euroa. Varkaus oli tapahtunut vajaan viikon aikana, sillä asiakas oli käynyt varastolla viimeksi 27.8.2023. Tekijät eivät olleet tiedossa, sillä asiakas ei ollut kertonut työkaluistaan kenellekään eikä talossa ole valvontakameroita. Lisäksi asiakas kertoi muun muassa olevan todennäköistä, että varastotiloissa on käynyt myös muita kuin talon nykyisiä asukkaita, sillä kerrostalon ulko-ovi on lukittuna vain yön tunteina. Lisäksi varastotilan ovi on usein vähän raollaan eikä se tahdo lukkiutua itsestään, ellei lukituksesta erikseen huolehdi. Varastotilan ovi sijaitsee heti ulko-oven jälkeen eteisessä ensimmäisenä. Asiakas totesi, että hänet tavoittaisi puhelimitse tai sähköpostitse, jos vakuutusyhtiö haluaisi tutkia rikospaikkaa. Asiakas ilmoitti tekevänsä varsinaisen korvausvaatimuksen, jos tekijöitä ei saada kiinni ja varastettua omaisuutta takaisin. Asiakas teki 31.8.2023 varkaudesta sähköisen rikosilmoituksen poliisille.

Asiakas pyysi 31.8.2023 erillisellä verkkoviestillä vakuutusyhtiötä pienentämään irtaimiston vakuutusmäärää 50 000 euroon sattuneen vahingon vuoksi 1.9.2023 alkaen.

Vakuutusyhtiö vastasi asiakkaalle 7.9.2023 todeten, että asiakas voi tarvittaessa tehdä vahinkoilmoituksen.

Asiakas lähetti vakuutusyhtiölle 4.1.2024 verkkoviestillä korvaushakemuksen liitteineen. Asiakas ilmoitti varastetun omaisuuden arvoksi liitteenä olevan laskelman mukaisesti 25 847,28 euroa. Kun summaan lisättiin ruotsinlaivalta ostetut alkoholit, asiakas katsoi vahingon määrän ylittävän 27 000 euroa. Asiakas vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingosta vakuutusehtojen mukaisen enim­mäiskorvausmäärän 22 000 euroa. Asiakas kertoi, että toinen vakuutusyhtiö oli maksanut varastetuista tavaroista vakuutusehtojen mukaisen enimmäiskorvausmäärän eli 5 000 euroa, minkä lisäksi asiakkaalle korvattiin uusi lukko. Asiakas toimitti korvaushakemuksen liitteenä poliisin tutkintailmoituksen, 28.11.2023 päätöksen esitutkinnan keskeyttämisestä sekä toisen vakuutusyhtiön 2.1.2024 päivätyn korvauspäätöksen.

Vakuutustutkijan ja asiakkaan tapaaminen 7.3.2024

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija tapasi asiakkaan 7.3.2024 hänen kotiosoitteensa varastotiloissa, missä asunnon häkkivarasto sijaitsee. Vakuutustutkijan muistion mukaan tutkintaa pyydettiin selvittämään, oliko kyseessä todellinen vahinko ja miksi asiakkaalla on ollut tällaista omaisuutta kellarissa.

Vakuutustutkijan laatiman 29.4.2024 päivätyn muistion yhteenvedon mukaan tutkinnan toimesta ei saatu selvyyttä, miksi asiakas oli nostanut keväällä 2023 vakuutusmääräänsä 200 000 euroon ja edelleen 220 000 euroon. Nostoa tehdessä oli annettu eri syy, kalliin elektroniikan ostaminen, kun taas vakuutustutkijan tekemässä puhutuksessa asiakas kertoi syyksi työkalujen hankinnan. Kumpaakaan syytä ei tutkijan mukaan tukenut mikään toimitettu selvitys. Asiakas oli osannut varautua varkauteen pari kuukautta ennen tapahtumaa nostamalla korvausmääränsä juuri sen suuruiseksi, että varastossa olleiden työkalujen arvo tulee korvatuksi. Vakuutustutkijan mukaan asiakas ei päästänyt vakuutustutkijaa asuntoonsa tarkistamaan elektroniikkaa tai olemassa olevaa työkalumäärää. Vakuutustutkija piti myös erikoisena, ettei asiakas ollut informoinut varkaudesta taloyhtiön edustajaa eikä hän ollut halunnut selvittää, oliko muihin varastokoppeihin murtauduttu. Tutkinnassa ei saatu selvitystä myöskään siitä, millä varoin asiakas, joka kertomansa mukaan oli ollut työkyvyttömänä parikymmentä vuotta, oli hankkinut työkalut. Asiakkaan mukaan hän oli tehnyt 8 500 euron työkaluhankinnat aiemmin vuonna 2021 saadulla vakuutuskorvauksella, mutta loppuihin hankintoihin ei saatu selvitystä. Saadun selvityksen mukaan aiempi vakuutuskorvaus oli maksettu ajoneuvon takakontista varastetuista työkaluista.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 29.5.2024

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 29.5.2024. Vakuutusyhtiö totesi, ettei vahingon sattumisesta ole muuta selvitystä kuin asiakkaan oma kertomus ja se, mitä asiakas on kertonut poliisille. Vakuutusyhtiö katsoi asiakkaan antaneen ristiriitaisia tietoja keväällä ja kesällä 2023 tehdyistä irtaimiston vakuutusmäärän nostoista. Asiakas oli 26.4.2023 yhteydessä asiakaspalveluun kertoen haluavansa nostaa koti-irtaimiston vakuutusmäärän 200 000 euroon 26.5.2023 alkaen, sillä asiakas oli ostamassa huomattavan kallista viihde-elektroniikkaa. Asiakas nosti vakuutusmäärää vielä 220 000 euroon 16.6.2023. Vakuutustutkijalle asiakas taas kertoi nostaneensa vakuutusmäärää, koska työkalujen määrä oli lisääntynyt huomattavasti keväällä 2023. Lisäksi asiakas oli kertonut hankkineensa kaikki työkalut vuosina 2021–2022, joten tämänkään perusteella vakuutusmäärän nosto ei ollut perusteltu keväällä 2023. Varkausvahingon jälkeen asiakas halusi pienentää vakuutusmäärän 50 000 euroon.

Vakuutusyhtiö vetosi myös siihen, ettei asiakkaalla ollut tietoa, oliko jonkun muun asukkaan häkkivarastoon murtauduttu ja ettei asiakas ollut ilmoittanut vahingosta isännöitsijälle tai huoltoyhtiölle. Tutkijan pyytäessä pääsyä asuntoon varastetun omaisuuden läpikäymistä varten asiakas ilmoitti, että hänellä oli asunnossa vieras, jolle hän ei halunnut kertoa sattuneesta vahingosta. Kun tutkija pyysi uudelleen pääsyä asuntoon, jotta hän voisi tarkistaa, ettei varastettua omaisuutta ole asunnossa, asiakas kieltäytyi tästä turvallisuussyihin vedoten. Lisäksi asiakkaalla oli omakotitalo toisessa osoitteessa, mutta myöskään tätä kiinteistöä ei ole tarkistettu.

Rikotun lukkosalvan osalta vakuutusyhtiö totesi, että toimitettujen kuvien perusteella lukkosalpa oli katkaistu jollain kahdesta kohtaa. Epäselvää oli, millaisella työkalulla lukkosalpa oli saatu katkaistua, kun sen sisällä oli ollut suuri munalukko, joka on täyttänyt lukkosalvan reiän lähes kokonaan.

Asiakas oli kertonut vakuutusyhtiölle työkalujen olevan hänen omiaan, eikä hänellä ole tai ole koskaan ollut yritystoimintaa. Asiakkaan toimittamien kuittien mukaan hän oli ostanut työkaluja 19 045,76 eurolla T Oy:ltä, joka vakuutusyhtiön käsityksen mukaan myy metalliteollisuuden työkaluja ammattilaisille.

Vakuutusyhtiö katsoi edellä kerrottuihin seikkoihin viitaten, ettei saatujen selvitysten perusteella voitu luotettavalla tavalla todeta, että vahinkoilmoituksessa tarkoitettu murtovahinko oli sattunut.

Asiakkaan muutoksenhaku

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen katsoen korvauspäätöksen sisältävän virheellisiä tietoja.

Asiakas totesi pitävän paikkansa, että vakuutustutkija oli pyytänyt 7.3.2024 tapaamisessa pääsyä asiakkaan asuntoon, mutta syy oli se, että hän halusi näh­dä, mitä työkaluja asiakas oli hankkinut vahingon jälkeen. Asiakkaan mukaan asia kiinnosti tutkijaa, koska vakuutusyhtiö mietti, uskaltaako se jatkossa vakuuttaa asiakkaan omaisuutta. Asiakkaan mukaan varastettujen tavaroiden etsimisestä ei ollut puhetta.

Asiakas kertoi pitävänsä viimeaikaiset työkaluhankintansa aina salassa turvallisuussyistä, sillä häneltä on varastettu työkaluja siinä määrin, että asiakas on oppinut väkisin varovaisuutta. Myös poliisi on kehottanut asiakasta toimimaan näin. Asiakas totesi myös lähettäneensä pyynnöstä elokuussa 2023 vahinkopaikasta otetut kuvat sekä kuvakaappaukset ostosten maksutapahtumista.

Korvauspäätöksessä mainittujen vakuutusmäärien nostojen ja työkalujen ostojen osalta asiakas totesi, että hän ei tehnyt jälkimmäistä vakuutusmäärän nostoa 220 000 euroon elektroniikan hankinnan vuoksi, eikä hänellä edes ollut aikomusta nostaa vakuutusmäärää 200 000 euroa korkeammalle. Tämä nosto tehtiin vakuutusyhtiön aloitteesta, sillä uudessa toukokuussa 2023 lähetetyssä vakuutuskirjassa vakuutusmäärä oli 216 296 euroa, jonka asiakas pyysi vain pyöristämään 220 00 euroon ilman mitään mainintaa elektroniikasta.

Työkalujen hankinta-ajankohdan osalta asiakas totesi, että vakuutusyhtiölle toimitetusta listauksesta oli todettavissa, että vuoden 2021 listalta löytyi vain 31 euron työkaluhankinta, mutta vuonna 2023 asiakas hankki työkaluja lähemmäs 7 000 eurolla. Asiakas oli siis todistettavasti tehnyt työkaluhankinnat vuosina 2022–2023, ei vuosina 2021–2022, kuten korvauspäätöksessä luki.

Asiakas totesi nostaneensa vakuutusmäärää jo vuoden 2022 kesäkuussa 100 000 euroon ja marraskuussa 2022 170 00 euroon, joten vakuutusmäärän nostaminen edelleen 200 000 euroon toukokuussa 2023 ei ollut mitenkään outoa. Asiakas oli hankkinut ylivoimaisesti eniten työkaluja juuri vuonna 2022, joten vastoin vakuutusyhtiön väittämää vakuutusmäärän nostot olivat olleet hyvässä tasapainossa hankintojen kanssa. Asiaa tarkastellessa tuli huomioida myös se, että vakuutusmäärän nosto kasvattaa häkkivaraston irtaimiston vakuutusmäärä vain kymmenesosalla noston kokonaismäärästä. Asiakas katsoi, ettei hänen antamissaan tiedoissa ollut mitään ristiriitaista, sillä vakuutusmäärien nostojen syynä oli kertaluontoisesti elektroniikan hankinta ja muutoin työkalut ja muutama muu asia. Asiakas vetosi myös siihen, ettei hän turvallisuussyistä ole kertonut työkaluhankinnoista kenellekään, edes vakuutusyhtiön edustajalle vakuutusmäärää nostettaessa. Asiakas oli myös toiminut vakuutusyhtiöiden suositusten mukaisesti vakuutusmäärän nostojen osalta, sillä hän oli pitänyt vakuutusturvansa ajan tasalla.

Asiakas totesi häkkivarastossa säilytetyn omaisuuden olleen vahinkohetkellä selvästi alivakuutettu. Todellisuudessa varastetun omaisuuden arvo on paljon enemmän kuin 27 000 euroa, mutta loppuosa jää asiakkaan tappioksi. Vahingon jälkeen asiakas laski vakuutusmäärää tässä vakuutusyhtiössä, mutta toisessa vakuutusyhtiössä asiakas piti vakuutusmäärän ennallaan.

Asiakas katsoi korvauspäätöksessä olleen muutoinkin vähäisempiä virheellisiä väittämiä. Esimerkiksi riippulukko ei ollut lattialla, vaan se roikkui karmin puoleisessa ehjässä lukkosalvassa. Lattialla oli oven puoleisen rikotun lukkosalvan osa. Lukkosalpaa ei varmastikaan rikottu reiän sisältä käsin. Kyseessä oli väljästi toteutettu häkkivaraston ovi, joten salpojen välissä on tilaa ja ovenpuoleinen salpa on esillä. Asiakas viittasi toimittamiinsa kuviin, joista tämä asia ilmeni.

Kaikki varastetut työkalut eivät myöskään olleet käyttämättömiä. Lisäksi ei pidä paikkansa, että asiakas ei olisi myynyt mitään työkaluja missään. Asiakas kertoi senkin, ettei myytyjä työkaluja ole korvauksen haun kohteena. T Oy:ltä ostettujen työkalujen suhteen asiakas totesi, että kyseinen yritys myy työkaluja myös yksityisille asiakkaille. Asiakas on aina ostanut heiltä tuotteita suoraan myyntipäälliköltä. Asiakkaalta on aiemmin varastettu asiakkaan muistin mukaan vuonna 2018 T Oy:n tuotteita lähes 15 000 euron edestä. Asiakas oli hankkinut T Oy:stä vuosina 2022–2023 työkaluja 19 000 euron edestä aiemmin varastettujen tilalle.

Asiakas toimitti 7.6.2023 vakuutusyhtiölle vielä kolme kuvaa uudesta lukosta ja lukkosalvasta. Salpojen välissä oli asiakkaan mukaan tilaa ja ovenpuoleinen salpa oli hyvin esillä myös kyseessä olevaa isompaa lukkomallia käytettäessä. Salpa on ollut mahdollista rikkoa niin sivulta kuin edestä käsin.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 20.6.2024

Vakuutusyhtiö teki asiassa uuden kielteisen korvauspäätöksen 20.6.2024. Vakuutusyhtiö totesi, että asiakkaalla oli ollut suuri määrä arvokkaita ja ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja työkaluja kertomansa mukaan pelkästään keräilytarkoituksessa. Asiakas oli painottanut, ettei hänellä ole tai ole ollut minkälaista yritystoimintaa. Tutkijalle asiakas oli kertonut hankkineensa työkalut aiemmin maksetuilla 5 000 ja 3 500 euron vakuutuskorvauksilla ja muilla varoilla, mutta asiakkaan arvion mukaan varastetun omaisuuden arvio oli 25 000–30 000 euroa.

Vakuutusyhtiö katsoi edelleen, että murrosta ei ole mitään muuta selvitystä kuin asiakkaan oma kertomus ja kuvat, jotka hän oli ottanut lukkosalvasta. Mihinkään muihin varastokomeroihin ei ollut murtauduttu eikä asiakas ollut kertonut murrosta kenellekään ulkopuolisille. Asiakkaan mukaan hän ei ollut turvallisuussyistä kertonut työkaluista kenellekään. Vakuutusyhtiö piti epäuskottavana, että joku olisi osannut murtautua anastamistarkoituksessa pelkästään asiakkaan häkkivarastoon vieden sieltä kenenkään huomaamatta noin 20 laatikollista tavaraa. Samoin jäi epäselväksi, miksi asiakas oli säilyttänyt arvokasta omaisuutta kellarikomerossa, vaikka asiakkaalla on aiempaa kokemusta työkaluvarkauksista. Kuvien perusteella häkkivaraston seinät ovat kanaverkkoa ja lukon kiinnitystapa sellainen, että se on helppo rikkoa. Lisäksi asiakas oli nostanut vakuutusmäärää ennen vahinkoa poikkeuksellisen suureksi siten, että se kattaa häkkivarastossa olleen omaisuuden. Asiakas ei myöskään ollut suostunut siihen, että vakuutustutkija kävisi asunnossa, jotta vakuutusyhtiö voisi varmistua, etteivät varastetut työkalut ole siellä. Myös tätä asiakas perusteli turvallisuussyillä. Vakuutusyhtiön mukaan jäi epäselväksi, millä tavoin vakuutusyhtiön edustajan päästäminen asuntoon olisi vaarantanut asiakkaan turvallisuuden. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei selvitysten perusteella voitu edelleenkään todeta luotettavalla tavalla, että ilmoitettu murtovahinko on sattunut.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Asiakas vaatii, että vakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukainen enimmäiskorvausmäärä 22 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen. Vahingon määrän osalta asiakas toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole kyseenalaistanut varastettujen tavaroiden yhteisarvoa, joten tältä osin asiassa ei ole asiakkaan mielestä mitään epäselvää. 

Asiakas viittaa vakuutusyhtiölle toimittamiinsa kirjelmiin, joissa hän on korjannut korvauspäätöksissä esitettyjä virheellisiä seikkoja.

Asiakkaan mukaan vakuutustutkija ei puhunut missään vaiheessa varastettujen tavaroiden etsimisestä, vaan tutkija halusi tietää, mitä työkaluja asiakas oli hankkinut vahingon jälkeen siksi, että vakuutusyhtiö mietti, uskaltaako se enää vakuuttaa asiakkaan omaisuutta.

Lukon osalta asiakas toteaa, että varkaushetkellä ovessa oli paremman murtosuojan tarjoava järeä Abloy-riippulukko. Koska asiakas ei tiennyt, oliko lukkoa vahingoitettu murron yhteydessä, asiakas uusi turvallisuussyistä myös kyseisen lukon. Lukkoliike hävitti vanhan lukon turvallisesti. Asiakas esitteli vahinkopäivän lukon tilalle ostettua täysin samanlaista lukkoa vakuutustutkijalle. Vakuutusyhtiö tuli tarkastamaan vahinkopaikan yli puoli vuotta vahingon havaitsemisen jälkeen, vaikka asiakas esitti kutsun jo heti vahingon havaitsemispäivänä. Asiakas on myös toimittanut alkuperäisestä lukosta ostokuitin, josta ilmenee lukon malli, joten lukon olemassaolo on kiistattomasti todistettu.

Asiakas katsoo, että työkalujen tyypillinen säilytyspaikka on juuri varasto eikä asuinhuoneisto, jossa ne veisivät turhaan tilaa. Lisäksi työkalujen säilytys olisi ollut terveysriski työkalujen sisältämien terveydelle haitallisten aineiden vuok­si, minkä asiakas kertoi tutkijalle. Asiakas ei ole myöskään kertonut hankkineensa työkaluja vain keräilymielessä, vaan hän on maininnut myös käyttötarpeet ja tulevaisuuden suunnitelmat. Asiakas on hankkinut ja harrastanut työkaluja vuosikymmenien ajan.

Varastettujen työkalujen osalta asiakas toteaa, että kaikki tuotteet olivat kooltaan ja kiinnitysmenetelmiltään yksityiskäyttöön soveltuvia. Suurin varastettu työkalu oli pienikokoinen yhdellä kädellä kannettava hitsauskone. Asiakas ei myöskään missään vaiheessa ole väittänyt, että varkaat olisivat osanneet murtautua häkkivarastoon juuri työkalujen anastamistarkoituksessa, sillä työkalut olivat piilossa pahvilaatikoissa. Sen sijaan jotkin tuotteet, esimerkiksi alkoholituotteet, ovat saattaneet olla tunnistettavissa. Voi olla, että teon motiivina oli alun perin alkoholivarkaus tai sitten tekijät liittyvät useita vuosia aiemmin sattuneeseen varkauteen.

Myöskään se, että tekoa ei huomattu, ei ole poikkeuksellista. Asiakas on jo vahingon havaitsemispäivänä todennut, että verkkohäkkien varastotila sijaitsee ulko-ovien jälkeen eteisessä heti ensimmäisenä, joten rappukäytävässä ei ole välttämättä liikuttu. Talon ikkunoista varkautta ei huomaa, jos kuljetuksessa käytetty auto on ajettu ulko-oven läheisyyteen.

Asiakas ei ole vältellyt vahingon selvittelyä, kuten vakuutusyhtiö väittää. Poliisi on kehottanut asiakasta pitämään työkaluhankintansa salassa turvallisuussyistä. Tämän vuoksi asiakas ei toimittanut vahingon jälkeen tarkempaa erittelyä tilaamistaan tuotteista, eikä asialla muutenkaan ole merkitystä tätä vahinkoasiaa ratkaistaessa. Asiakas on toimittanut varastetuista tuotteista varsin tarkat yksilöintitiedot.

Vakuutusmäärän noston osalta asiakas toteaa, että hänellä on koko ajan ollut myös arvokasta viihde-elektroniikkaa asunnossaan. Yhden kerran asiakas on maininnut vakuutusyhtiölle, että hän on hankkimassa viihdelaitteita lisää. Asiakas toteaa viihde-elektroniikan arvon olleen aina varastettujen työkalujen arvoa suurempi. Työkaluista poiketen asiakkaalta ei ole aikaisemmin varastettu viihde-elektroniikkaa, eikä sen omistamista ole kehotettu pitämään salassa. Asiakas kiistää, että vakuutusyhtiö olisi missään vaiheessa pyytänyt saada nähdä asiakkaan viihde-elektroniikkaa. Asunnossa olevaan irtaimistoon ei myöskään sovelleta kymmenen prosentin sääntöä toisin kuin häkkivarastossa säilytettyihin työkaluihin. Edelleen vakuutusmäärän pienentämisen jälkeen viihde-elektroniikka on ollut vakuutettuna yli 100 000 euron arvosta, sillä asiakkaalla on vakuutus myös toisessa vakuutusyhtiössä.

On totta, että asiakas ei ole ottanut kuvia varastetusta omaisuudesta, sillä hän ei tiennyt menettävänsä kyseiset tuotteet. Vakuutusyhtiö on kehottanut yhdessä viestissään ensisijaisesti listaamaan omaisuutta ja toissijaisesti maininnut, että myös kuvia on hyvä ottaa. Näin asiakas on osittain toiminut, esimerkiksi arvokkaat taideteokset ovat olleet aina hyvin dokumentoitu. Työkaluihin liittyen asiakas ei ole nähnyt tällaiselle tarvetta, sillä asiakkaan tapana on säilyttää kaikki ostotositteet. Asiakas on täysin todistettavasti työkalut hankkinut ja maksanut, ja ne toimitettiin asiakkaalle itselleen.

Asiakas ei ilmoittanut vahingosta taloyhtiölle siksi, että mitään taloyhtiön omia lukkoja tai rakenteita ei ollut rikottu. Asiakas uskoi, että tutkintavastuussa oleva poliisi on taloyhtiöön tarvittaessa yhteydessä ja mahdollisesti kuulee naapureita asiassa. Missään ei myöskään sanota, että taloyhtiölle tulisi ilmoittaa asiasta, eikä myöskään vakuutusyhtiö tähän alun perin kehottanut.

Asiakas toteaa olevansa vakavarainen henkilö. Hän on jakanut varallisuuttaan eri pankkeihin turvallisuussyistä sekä jo talletussuojan rajoitusten vuoksi. Asiakas on toimittanut tiliotteen eräästä pankin tilistä, josta ilmenee tilin saldo 30.6.–31.7.2024 välisenä aikana. Asiakas katsoo tiliotteen todistavan, että hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta tehdä vähäisintäkään vilppiä mihinkään vakuutusasiaan liittyen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta. 

Vakuutusyhtiö katsoo asiakkaan vältelleen vahingon selvittelyä. Vastoin asiakkaan kertomaa vakuutustutkija kysyi tapaamisen aikana, mitä työkaluja asiakkaalle jäi tai mitä hänellä oli muutoin kotonaan säilytyksessä. Asiakas ei suostunut näitä seikkoja kertomaan. Vakuutusyhtiö pitää turvallisuuteen vetoamista epäuskottavana perusteena olla kertomatta kysyttyjä asioita. Asiakas ei myöskään suostunut siihen, että tutkija olisi tarkastanut, ettei varastetuksi ilmoitettua omaisuutta ole asiakkaan kotona. Tutkija pyysi päästä sisälle asuntoon heti heidän tarkistettuaan varastotilat, jotta he voisivat jatkaa vahinkoasian käsittelyä. Asiakas ei tähän suostunut, mitä hän perusteli sillä, että asunnossa oli vieraita, joille asiakas ei halunnut kertoa vahingosta. Toisen kerran tutkija pyysi tuloksetta päästä asuntoon nähdäkseen, mitä työkaluja asiakkaalla oli asunnossaan.

Vakuutusyhtiö viittaa asiakashallintajärjestelmän muistioteksteihin vakuutusmäärien nostoista, joiden perusteena eivät olleet työkalut. Asiakas on kertonut 12.5.2022, 21.11.2022 ja 26.4.2023 haluavansa korottaa koti-irtaimistovakuutuksensa enimmäismäärää, sillä irtaimisto sisälsi poikkeuksellisen paljon arvokkaita viihdelaitteita. Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusmäärän korottamista pyytäessään asiakas ei ole missään vaiheessa viitannut hänellä oleviin työkaluihin tai aikomukseensa hankkia tällaisia työkaluja. Vakuutustutkijalle asiakas on puolestaan kertonut nostaneensa vakuutusmäärää, koska hänen työkalujensa määrä oli lisääntynyt huomattavasti. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas on kiistattomasti antanut vakuutusyhtiölle harhaanjohtavaa tietoa vakuutuksen kohteena olevasta omaisuudestaan. Lisäksi kallis viihde-elektroniikka ja kalliit työkalut voidaan haluttavuudeltaan ja varkausriskiltään rinnastaa toisiinsa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiakkaalla voinut olla mitään laillista tai järjellistä perustetta salata tietoa työkaluhankinnoista yhtiön edustajalta muuntamalla totuutta vakuutettavasta omaisuudesta.

Vakuutusyhtiö pitää myös epätavanomaisena kalliiden ammattilaistyökalujen keräilyä ilman myyntitarkoitusta tai ansiotoimintaa. Toisin kuin asiakas nyt esittää, asiakas kertoi vakuutustutkijalle ostaneensa työkaluja omaksi ilokseen. Hän kertoi keräilevänsä työkaluja, kuten jotkut keräilevät postimerkkejä. Hän painotti nimenomaan, että kaikki työkalut ovat käyttämättömiä, eikä hänellä ollut tiedossaan mitään, mihin hän niitä käyttäisi. Vakuutusyhtiö katsoo, että kanaverkolla suojatussa varastokopissa ei kokemuksen mukaan säilytetä arvokasta irtaimistoa. On varsin epätavanomaista, että tällaisessa tilassa säilytettäisiin erittäin arvokasta työkalukokoelmaa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas oli myös osannut varautua vahinkoon hieman ennen ilmoitettua varkautta nostamalla korvausmääränsä juuri sen suuruiseksi 220 000 euroon, että varastossa ollut työkalujen arvo tulee vakuutusehtojen sisältämän kymmenen prosentin säännön nojalla korvatuksi.

Vakuutusyhtiö pitää asiakkaan käytöstä ennen ja jälkeen vahingon poikkeuksellisena. Vakuutusyhtiö pitää omituisena, että vakuutusmäärää on vahingon jälkeen pienennetty 50 000 euroon, vaikka kallista elektroniikkaa, jonka vuoksi vakuutusmäärää on useita kertoja korotettu, ei ollut asiakkaan ilmoituksen mukaan varastettu.

Lisäksi asiakas ei ollut valokuvannut mitään työkaluja, vaikka vakuutusyhtiö oli kehottanut näin toimimaan, kun vakuutusmäärää oli keväällä 2023 nostettu entisestään. Asiakas ei myöskään informoinut ilmoitetusta varkaudesta sen tapahduttua taloyhtiön edustajia, eikä hän ole pyrkinyt selvittämään, oliko muihin varastokoppeihin murtauduttu.

Vakuutusyhtiö katsoo vahinkotapahtumaan liittyvän myös muita epäselvyyksiä ja seikkoja, joiden perusteella on aihetta epäillä, että varkausrikosta ei todellisuudessa tapahtunut. Vakuutusyhtiö ei ole saanut asiakkaan varojen alkuperästä mitään tietoa muilta osin, kuin mitä korvauksia asiakas on aiemmista vahingoistaan saanut. Riippulukko, joka varaston ovessa on kerrottu olleen, oli hävitetty, eikä sitä ollut valokuvattu. Asiakas kertoi lukon olleen varastotilan lattialla hänen huomattuaan vahingon sattumisen. Vanhan lukon tilalle hankittu lukko ei ollut käytössä, vaan paketissa varaston sisällä hyllyssä.

Edellä mainituin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että varkausrikoksen tapahtumisesta ei ole esitetty muuta selvitystä kuin asiakkaan kertomus vakuutusyhtiölle ja poliisille sekä katkaistu riippulukon salparauta. Rikosilmoituksen tekiminen ei todista, että korvattava vakuutustapahtuma on sattunut.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään seuraavat selvitykset:

• asiakkaan ja vakuutusyhtiön väliset verkkoviestit 31.8.2023–22.2.2024,
• poliisin tutkintailmoitus ja päätös esitutkinnan keskeyttämisestä 28.11.2023,
• vakuutusyhtiö X:n korvauspäätös 2.1.2024,
• asiakkaan korvaushakemus 4.1.2024 ja vahinkoilmoitus,
• vakuutustutkijan 29.4.2024 päivätty muistio tapaamisesta 7.3.2024,
• kuvakaappaukset vakuutusyhtiön asiakashallintajärjestelmän kirjauksista 12.5.2022, 21.11.2022, 26.4.2023, 16.6.2023, 4.9.2023,
• 11 kappaletta asiakkaan ottamia valokuvia lukosta ja häkkivarastosta,
• varastetuksi ilmoitetun omaisuuden yksilöintitiedot,
• T Oy:n ja vakuutusyhtiön väliset sähköpostiviestit 21.2.–22.2.2023,
• T Oy:n tarjoukset, tilausvahvistukset ja ennakkolaskut hankituista työkaluista vuosilta 2022–2023,
• jäljennökset tilitapahtumista 12.1.2022–18.7.2023, yhteensä 34 kappaletta,
• V Oy:n 3.7.2022 lasku etukäteismaksua varten, MW:n lasku 21.7.2022, A Oy:n käteiskuitti 27.3.2023, 21 kappaletta verkkokauppojen tilausvahvistuksia,
• lukkoliikkeen kuitit 1.7.2021 ja 6.9.2023,
• kuitit ajalla 15.5.2022–12.6.2023 ostetuista alkoholijuomista sekä
• asiakkaan toimittama tiliote ajalta 1.7.–31.7.2024.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asiakas esittänyt riittävän selvityksen rikosturvasta korvattavan vahingon sattumisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2023 alkaen, kohdan 2.3.4 (Irtaimisto vuokra- ja osakehuoneistossa) mukaan vuokra- tai osakehuoneiston irtaimiston vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa asuinhuoneistossa ja sen käyttöön liittyvissä säilytystiloissa, jotka muodostavat irtaimiston vakuutuspaikan.

Rajoitus:

Vahingoissa, joka kohdistuu sellaiseen omaisuuteen, jota vahingon sattuessa on säilytetty vuokra- tai osakehuoneistoon liittyvissä asuinhuoneiston ulkopuolella sijaitsevissa ullakko-, kellari- tai varastotiloissa tai yhteisessä käytössä olevissa urheilu- ja harrastevälinevarastoissa, korvataan vakuutustapahtumaa kohti enintään 10 prosenttia koti- tai huvilairtaimiston vakuutuskirjassa kerrotusta enimmäiskorvauksesta.

Kohdan 4 (Vakuutettu omaisuus) mukaan vakuutettuna on vakuutuskirjassa mainittu omaisuus.

Kohdan 4.5.1 (Koti-irtaimisto) mukaan koti-irtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistamaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa.
[…]

Kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan jäljempänä vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman aikana.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.

Kohdan 5.1.2 mukaan rikosturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta varkaudesta, ryöstöstä, murrosta tai ilkivallasta aiheutunut vahinko.

Murtovahinko korvataan, jos rakennukseen, asuntoon tai irtaimiston säilytystilaan on murtauduttu sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen taikka tunkeuduttu muunlaista väkivaltaa käyttäen sen avaimella, joka on saatu haltuun varkauden, murtautumisen tai ryöstön yhteydessä.
[…]

Kohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) alakohdan 6.11 mukaan vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtumahetkeä, -olosuhteita ja -paikkaa ei voida tarkoin määritellä.

Vakuutusehtojen suojeluohjeiden kohdan 3 (Suojelutoimet varkauksia ja murtoja vastaan) alakohdan 3.1 mukaan irtaimiston säilytyspaikkojen, ovien, ikkunoiden, luukkujen ja muiden sisäänpääsyteiden tulee olla suojaavasti suljetut varkauden ja murtautumisen varalta. Sulkeminen tulee suorittaa siten, ettei säilytyspaikkaan tunkeutuminen ole mahdollista säilytyspaikan rakenteita tai lukkoja vahingoittamatta. Kun omaisuutta säilytetään varastoituna, arvoesineiden tulee lisäksi olla siten sijoitettuna tai peitettynä, ettei sivullinen näe niitä tilaan murtautumatta.
[…]

Tässä ehtokohdassa mainituilla arvoesineillä tarkoitetaan muun muassa koruja, kelloja, jalometalliesineitä, turkiksia, arvokokoelmia ja taide-esineitä.

Vakuutusehtojen korvaussääntöjen kohdan 1.1 mukaan (Selvitys vakuutustapahtumasta) mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava vakuutustapahtumasta vakuutusyhtiölle. Tämän voi tehdä täyttämällä vakuutusyhtiön vahinkoilmoituksen.

Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat ne, joiden avulla voidaan todeta vahingon sattuminen ja sen

suuruus sekä korvauksen saaja. Esimerkiksi poliisitutkintapöytäkirja, rikosilmoitus, tosite vahingoittuneen esineen hankinnasta, aitoustodistus, rasitustodistus ja selvitys kiinnityksenhaltijoista voivat olla tarpeen. Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava tapahtumapaikan poliisiviranomaiselle.

Kohdan 1.3 (Vahingon tarkastaminen ja vahinkoesineen säilyttäminen) mukaan vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus vahingon tarkastamiseen ennen korjaustyön aloittamista. Se, että vakuutusyhtiö tarkastaa tai arvioi vahingon, ei osoita vahingon kuuluvan vakuutuksesta korvattavaksi.

Vahingoittunutta esinettä ei saa hävittää ilman erityistä syytä.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 6.1 (Velvollisuus noudattaa suojeluohjeita (31 § ja 34 §)) mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai kirjallisesti muutoin annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kohdan 10.1 (Korvauksen hakijan velvollisuudet (69 § ja 72 §)) mukaan korvauksen hakijan on viipymättä ilmoitettava vahinkotapahtumasta vakuutusyhtiölle. Rikoksesta on viipymättä ilmoitettava tapahtumapaikan poliisiviranomaiselle.

Korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutusyhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava, kuka on kuljettanut ajoneuvoa ja onko alkoholilla tai muilla huumaavilla aineilla ollut osuutta vakuutustapahtuman syntyyn.

Asiakirjat ja selvitykset korvauksen hakijan on hankittava ja toimitettava yhtiölle omalla kustannuksellaan, ellei toisin ole sovittu. Korvauksen hakijan on säilytettävä asiakirjat ja tiedot vähintään kuusi kuukautta korvauksen hakemisen jälkeen ja toimitettava ne vakuutusyhtiölle pyydettäessä.

Vakuutettu ei saa esim. vahinkopaikalta poistumalla, muulla vahingon selvittelyä välttelevällä toiminnalla tai nauttimalla vahingon jälkeen alkoholia vaikeuttaa tai estää sellaisen seikan selvittämistä, jolla voi olla merkitystä vakuutustapahtumaa ja vakuutuksenantajan vastuuta arvosteltaessa.

Vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus ennen korjausta tarkastaa vahingoittunut omaisuus vahingon syyn selvittämiseksi ja sen toteamiseksi, onko kysymyksessä vakuutuksesta korvattava vahinko. Jos korjaukseen on ryhdytty ilman että vakuutusyhtiölle on varattu tarkastusmahdollisuutta, korjaustyö tulee dokumentoida esim. kuvaamalla ja vaurioituneet osat säilyttämällä. Vahingoittunutta esinettä ei saa hävittää ilman erityistä syytä.

Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutusyhtiölle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta, voidaan hänen korvaustaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Korvauskäsittelyssä voidaan tarkistaa eri yhtiöille ilmoitettuja vahinkoja vahinkovakuutuksia koskevasta vakuutusyhtiöiden yhteisestä tietojärjestelmästä. Vakuutusyhtiöllä on myös oikeus vahingon jälkeen selvittää ajoneuvon tietojärjestelmään tallentuneet vika- ja ajotapahtumatiedot siltä osin kuin niiden selvittäminen on vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta tarpeellista.

Asian arviointi

Asiassa on riitaa siitä, onko asiakas osoittanut riittävällä tavalla rikosturvasta korvattavan vahinkotapahtuman sattumisen. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiakas ole esittänyt riittävän luotettavaa selvitystä vakuutustapahtuman sattumisesta.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus häntä kohdanneesta vahingosta. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisesti korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällaisia asiakirjoja ja tietoja ovat vakuutusehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaan esimerkiksi ne, joiden avulla voidaan todeta, onko vakuutustapahtuma sattunut, kuinka suuri vahinko on syntynyt ja kenelle korvaus on suoritettava. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen suorittamaan korvausta ennen kuin se on saanut edellä mainitut selvitykset.

Vakuutusehtojen mukaan rikosturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta varkaudesta, ryöstöstä, murrosta tai ilkivallasta aiheutunut vahinko. Murtovahinko korvataan, jos rakennukseen, asuntoon tai irtaimiston säilytystilaan on murtauduttu sen rakenteita tai lukkoja vahingoittaen taikka tunkeuduttu muunlaista väkivaltaa käyttäen sen avaimella, joka on saatu haltuun varkauden, murtautumisen tai ryöstön yhteydessä.

Vakuutuslautakunta toteaa yleisesti, että lautakunnan ratkaisukäytännössä pelkkää korvauksen hakijan jälkikäteistä päättelyä siitä, mitä omaisuudelle on tapahtunut, ei ole pidetty riittävänä osoituksena varkaus- tai murtovahingon sattumisesta. Varkaus- tai murtovahingon korvattavuus ei kuitenkaan edellytä, että korvauksen hakija pystyy esittämään selvityksen anastuksen tekijästä. Varkausvahingoille on usein tyypillistä, että tekijä jää tuntemattomaksi ja myös tarkka tekoaika voi jäädä selvittämättä.

Asiakkaan verkkoviestin 31.8.2023 mukaan hänen verkkohäkkivarastoonsa murtauduttiin 27.8.2023–31.8.2023 välisenä aikana ja sieltä varastettiin muun muassa noin 20 pahvilaatikollista työkaluja sekä alkoholijuomia. Sisään varastoon oli päästy riippulukon salparauta katkaisemalla. Varsinaisen korvaushakemuksen asiakas on tehnyt tammikuussa 2024 sen jälkeen, kun poliisi oli keskeyttänyt asian tutkinnan 28.11.2023 ja asiakas oli saanut koottua selvitykset varastetusta omaisuudesta.

Asiakas on toimittanut 31.8.2023 otetut kuvat ovenkarmissa kiinni olevasta rikotusta lukkosalvasta sekä tyhjästä häkkivaraston lattiasta. Vakuutustutkijan muistioon 29.4.2024 sisältyy kuvat uudesta lukosta, irrotetusta rikotusta lukkosalvasta ja sen tilalle vaihdetusta uudesta lukkosalvasta. Lukkosalvan alla olevaa häkkivaraston puista ovenkarmia oli rikottu jollain välineellä niin, että puu on osittain lohkeillut. Asiakkaan toimittamien lukkoliikkeen kuittien perusteella uusi lukko on saman mallinen kuin lukko, jolla ovi oli asiakkaan mukaan lukittuna varkauden tapahtuessa.

Vakuutustutkijan arvion mukaan lukkosalpa oli katkaistu jollain kahdesta kohtaa, mutta ihmetystä herätti, miten ja millaisella leikkurilla tämä on onnistunut, kun lukkosalvan sisällä oli lukko, joka täytti lukkosalvan reiän käytännössä kokonaan.

Asiakas on kesäkuussa 2024 toimittanut lisäkuvia, joissa näkyy, että oven ollessa lukittuna vastakkaisten lukkosalpojen välissä on tilaa ja toinen lukkosalpa sijaitsee edempänä. Kuvissa esiintyy kaksi eri lukkoa, joista kumpikaan ei täytä lukkosalvan reikiä kokonaan, vaan lukkosalvan ja lukon välille jää selvästi tilaa. Suurempi lukoista on ilmeisesti samanlainen kuin alkuperäinen lukko. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan varkausvahingon korvattavuus ei edellytä murtautumista tilaan, jossa omaisuutta on säilytetty. Siten pelkästään murtojäljistä toimitetulla selvityksellä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, että rikotusta salparaudasta ja häkkivaraston lukituksesta esitetty selvitys lähtökohtaisesti tukee asiakkaan kertomusta häkkivarastossa olleen omaisuuden joutumisesta varkauden kohteeksi. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei alkuperäisen lukon kuvaamatta jäämisellä ole tässä olennaista merkitystä, koska asiakkaan mukaan lukossa ei ollut näkyviä murtojälkiä ja asiakas on toimittanut kuvia uudesta lukosta, joka on lukkoliikkeen kuittien mukaan samanlainen kuin alkuperäinen lukko. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei esitetyn selvityksen perusteella voida päätellä, ettei häkkivarastoon murtautuminen toinen lukkosalpa rikkomalla olisi ollut mahdollista.

Asiakkaan ilmoituksen mukaan omaisuus on anastettu alle viikon pituisena ajanjaksona. Muiden tapahtumaolosuhteista esitetyn selvityksen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaan kertoman mukaan ulkopuolisten pääsy kerrostalon rappukäytävään ja varastotiloihin on ollut mahdollista, sillä pääovi on lukittuna vain yöaikaan, minkä lisäksi varastoon johtava ovi ei tahdo lukkiutua itsestään. Varastotilan ovi myös sijaitsee ulko-oven jälkeen eteisessä ensimmäisenä. Edellä mainitut seikat vahinkopaikan olosuhteista on kirjattu myös vakuutustutkijan muistioon 29.4.2024.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että asiakas ei ole ilmoittanut varkaudesta taloyhtiölle tai pyrkinyt selvittämään, oliko muihin varastokoppeihin murtauduttu. Vakuutusyhtiö on pitänyt epäuskottavana, että joku olisi osannut murtautua anastamistarkoituksessa vain asiakkaan kellarikomeroon vieden sieltä kenenkään huomaamatta 20 laatikollista tavaraa.

Vakuutusehdoissa ja yleisissä sopimusehdoissa korvauksen hakijaa kehotetaan ilmoittamaan vahinkotapahtumasta viipymättä vakuutusyhtiölle ja poliisiviranomaiselle, minkä asiakas on tehnyt heti 31.8.2023. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei taloyhtiölle ilmoittamatta jättäminen tai se, että muihin häkkivarastoihin ei ilmeisesti ollut murtauduttu, vielä osoita, että asiakkaan omaisuutta ei olisi varastettu. Tiedossa ei esimerkiksi ole, millaista omaisuutta muissa häkkivarastoissa on säilytetty. Vakuutuslautakunta pitää tapahtumaolosuhteista esitetyn selvityksen perusteella myös mahdollisena, että varkaus on voinut tapahtua kenenkään huomaamatta. Asiakkaan mukaan kaikki työkalut olivat lisäksi suhteellisen kevyitä ja käsin kannettavia.

Vakuutuslautakunta toteaa työkalujen säilytyksestä, ettei niiden tai muidenkaan arvotavaroiden säilyttäminen häkkivarastossa ole kiellettyä, ja asiakas on selvittänyt, että terveyssyistä työkaluja ei olisi turvallista säilyttää asuinhuoneistossa.

Vakuutusyhtiö on katsonut asiakkaan vältelleen vahingon selvittämistä viitaten siihen, ettei asiakas päästänyt vakuutustutkijaa sisälle asuntoonsa. Tämän lisäksi vakuutusyhtiö on tuonut esiin asiakkaan nostaneen vakuutusmäärää ennen vahinkoa poikkeuksellisen suureksi siten, että se kattaa kellarikomerossa olleen omaisuuden. Vakuutuslautakunta toteaa, että asioiden käsittely lautakunnassa on kirjallista ja lautakunnan ratkaisusuositus perustuu sille toimitettuun kirjalliseen selvitykseen. Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä mainituin osin asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että nyt kyseessä oleva vahinko ei olisi vakuutusehtojen perusteella korvattava. Esimerkiksi vakuutusmäärän nostot on tehty pidemmän ajan kuluessa eikä välittömästi ennen vahinkoa.

Asiakas on toimittanut varastetuksi ilmoitetusta omaisuudesta runsaasti kuitteja, joiden mukaan hän on ostanut työkaluja muun muassa T Oy:ltä 19 045,76 eurolla. Vakuutusyhtiö on varmistanut näiden ostojen aitouden T Oy:ltä. Tämän lisäksi asiakas on hankkinut työkaluja kuittien mukaan muista paikoista. Myös alkoholijuomien ostoista on toimitettu kuitit. Asiakas on toimittanut tiliotteet, joista ilmenee myös vakuutustutkijan mukaan, että ostot on maksettu asiakkaan tililtä. Asiakas ei ole ilmoituksensa mukaan myynyt korvausvaatimuksen kohteena olevia työkaluja missään, eikä asiaa selvittänyt vakuutusyhtiö ole esittänyt selvitystä, joka osoittaisi asiakkaan näin toimineen. Varojen alkuperän osalta asiakas on selvittänyt, että hän on hankkinut työkaluja aiemmin saamillaan 8 500 euron vakuutuskorvauksilla ja muilla varoilla. Asiakas on toimittanut tiliotteen yhdeltä tililtään, josta ilmenee yhden tilin saldo heinäkuussa 2024.

Vakuutussopimuslaki tai asiaan sovellettavat vakuutusehdot eivät edellytä vakuutetulta määrätyn laatuista selvitystä. Tämä merkitsee sitä, että esimerkiksi kuvien esittäminen ei ole esineen korvaamisen välttämätön edellytys, vaan esitettyä selvitystä tulee arvioida kokonaisuutena. Tässä tapauksessa asiakas on pystynyt tarkasti yksilöimään varkauden kohteeksi joutuneen omaisuuden, ja hän on toimittanut hankinnoista kuitit, joista ilmenee esineiden tiedot ja hankinta-ajankohta. Vakuutuslautakunta katsoo asiakkaan toimittaneen riittävän selvityksen varkauden kohteeksi joutuneesta omaisuudesta.

Ottaen huomioon vahinkopaikasta, tapahtumaolosuhteista sekä varkauden kohteena olleesta omaisuudesta esitetty selvitys, Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakas on esittänyt rikosturvasta korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta sellaisen selvityksen, joka häneltä voidaan kohtuudella vaatia. Näin ollen kyseessä on lähtökohtaisesti rikosturvasta korvattava vahinko.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksissä ja vastineessa on viitattu rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata varkausvahinkoa, jonka tapahtumahetkeä, -olosuhteita ja -paikkaa ei voida tarkoin määritellä. Vakuutuslautakunta katsoo edellä kerrottuun viitaten, että asiakas on riittävällä tavalla pystynyt osoittamaan milloin, missä ja miten omaisuus on anastettu, eikä kyseessä siten ole rajoitusehdossa tarkoitettu tilanne.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan viitannut myös suojeluohjeeseen, joka koskee irtaimiston säilytyspaikkojen ja sisäänpääsyteiden sulkemista varkauden ja murtautumisen varalta sekä omaisuuden säilyttämistä varastoituna. Vakuutusyhtiö ei ole varsinaisesti edes väittänyt, että asiakas olisi laiminlyönyt suojeluohjeen noudattamisen. Suojeluohjeiden noudattamisvelvollisuus koskee vakuutussopimuksessa vakuutettuina olevia henkilöitä. Näyttövelvollisuus suojeluohjeen laiminlyönnistä on suojeluohjeeseen vetoavalla vakuutusyhtiöllä. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että asiakas olisi toiminut mainitun suojeluohjeen vastaisesti.

Koska vakuutusyhtiö on aiemmin katsonut, että vahinkotapahtuman sattumisesta ei ole esitetty riittävää selvitystä, vakuutusyhtiö ei ole ottanut kantaa vahingon määrään. Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asiakkaan korvaushakemuksen ja korvaa vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa varkausvahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pulkkinen

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Sario
Vaitomaa