Tapahtumatiedot

Asiakkaan autotalli ja varastotila paloivat tulipalossa 30.11.2022. Tulipalosta levinnyt savu ja sammutustöiden vesi tuhosivat myös asuinrakennusta niin laajalti, että rakennusta ei ollut taloudellisesti järkevää korjata. Asiakas haki vahingosta korvausta kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiö arvioi korvauksen määräksi 87 850 euroa. Korvaus perustui rakennuksen arvoon välittömästi ennen vahinkoa. Vakuutusyhtiö arvioi rakennuksen päivänarvon olevan alle 50 prosenttia, minkä vuoksi se katsoi, että asiakkaalla ei ollut oikeutta jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen.

Vakuutusyhtiö maksoi 7.12.2023 asiakkaalle 88 050 euroa vähennettynä 200 euron omavastuuosuudella sekä viivästyskorkoa 5 428,65 euroa. Vakuutusyhtiö lupasi korvata myös rakennuksen purkukustannukset.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiön päätöstä muutetaan ja vahinko korvataan rakennuksen jälleenhankinta-arvon perusteella. Asiakas vaatii myös, että vakuutusyhtiö korvaa teknisen asiantuntijan käyttämisestä aiheutuneet kulut 708,04 euroa.

Asiakkaan tilaaman ulkopuolisen asiantuntijan 27.9.2023 lausunnossa (jäljempänä A:n lausunto) rakennuksen jälleenhankinta-arvoksi arvioitiin 294 159 euroa ja päivänarvoksi 55 prosenttia eli 161 787 euroa. Lausunnossa rakennuksen eri osien kunto arvioitiin rakennuksen iän mukaan. Siinä otettiin huomioon myös asiakkaan tekemät remontit esimerkiksi tehdyt vedenpoistojärjestelmät ja pintavesien poisjohtamisen parannukset.

A:n lausunnon lisäksi asiakas on pyytänyt tarjouksen vastaavan rakennuksen jälleenrakentamisesta. Kyseisen 10.8.2023 annetun tarjouksen mukaan rakennuksen jälleenhankintahinta on 289 000 euroa. Molemmat ulkopuoliset asiantuntijat ovat siten arvioineet rakennuksen jälleenhankinta-arvoksi noin
290 000 euroa.

Vakuutusyhtiön esittämissä arvioissa ei huomioitu rakennuksen valmistumista vuonna 1980. Asiakas oli remontoinut ja saneerannut vuonna 2006 perimäänsä rakennusta yli 40 000 eurolla. Epäselväksi on jäänyt, onko vakuutusyhtiön viittaamassa lausunnossa otettu lainkaan huomioon asiakkaan rakennukseen tekemiä parannus- ja korjaustöitä. Lisäksi asiakkaan rakennuksen remontoimiseen ja kunnostamiseen käyttämät arviolta vähintään yli 2 000 tuntia tulee ottaa huomioon rakennuksen arvon määrittelyssä. Vakuutusyhtiön korvauspäätös perustuu virheellisiin laskelmiin rakennuksen päivän- ja jälleenhankinta-arvosta.

Vakuutusyhtiö perusteli korvausmäärää myös vahinkopaikalla saman tien varressa myynnissä olleen hieman vanhemman vuonna 1969 valmistuneen rakennuksen 58 000 euron myyntihinnalla. Kyseisen rakennuksen arvo ei ole relevantti vahingoittuneen rakennuksen nykyarvon määrittelemisessä. Rakennus on asiakkaan tietojen mukaan alkuperäisessä kunnossa ja siinä oli homeongelmia.

Perukirjan merkintä vuodelta 2006 ei osoita rakennuksen kuntoa vahinkoaikaan.

Koska rakennuksen arvo välittömästi ennen vahinkotapahtumaa oli yli 50 prosenttia sen jälleenhankinta-arvosta ja vakuutusyhtiö jätti arvioissaan huomioimatta kohteeseen tehdyt perusparannukset sekä saneeraukset, vakuutuksesta tulee vakuutussopimuksen mukaisesti korvata rakennuksen jälleenhankinta-arvo asiakkaan vaatimassa arvioimassa laajuudessa.

Rakennus tuhoutui tulipalossa marraskuussa 2022, mutta vakuutusyhtiö maksoi asiakkaalle riidattoman osuuden korvauksesta vasta joulukuussa 2023. Mikäli lautakunta vahvistaa, että korvaus tulee suorittaa jälleenhankinta-arvon mukaisesti, vakuutusehtojen kohdan 6.5.5 mukainen kahden vuoden määräajan laskeminen tulee aloittaa marraskuusta 2023.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vaatimukset.

Korvausmäärä ei tapauksessa perustu rakennuksen jälleenhankinta-arvoon, koska rakennuksen päivänarvo on alle 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Päivänarvolaskenta tehtiin laajalti ja yleisesti rakennusten uudishinnan ja nykyhinnan arvioimisessa käytetyllä TAKU-laskentaohjelmalla. Rakennuksen päivän­arvoksi saatiin 35 prosenttia (85 478,16 euroa + katos 4 274,28 eli yhteensä 89 752 euroa). Vastaavasti rakennuksen uudishinnaksi laskettiin 275 971 euroa.

Vakuutusyhtiö pyysi myös ulkopuolisen asiantuntijan arvion rakennuksen päivänarvosta ja uudishinnasta. Rakennusinsinööri B arvioi 3.4.2024 rakennuksen päivänarvoksi 41,5 prosenttia eli 107 900 euroa ja rakennuksen uudishinnaksi 260 000 euroa.

Sekä TAKU-laskelma että B:n lausunto osoittavat rakennuksen päivänarvon olleen vahinkohetkellä selvästi alle 50 prosenttia. Korvauksen enimmäismäärä on siten rakennuksen käypä arvo. Asiakkaan esittämä A:n lausunnon laskelma on sen sijaan puutteellinen, koska siitä ei lainkaan ilmene, miten arvioinnissa saatiin rakennuksen päivänarvoksi 55 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Laskelmien lopputuloksen kannalta merkityksetöntä on, onko rakennus valmistunut vuonna 1978 vai 1980.

Vakuutusyhtiön pyysi lisäksi kiinteistönvälittäjältä arvion rakennuksen käyvästä arvosta.  Kiinteistönvälittäjä arvioi lausunnossaan 15.4.2024 rakennuksen käyväksi arvoksi (markkinahinnaksi) 40 000 euroa. Jo maksettu päivänarvokorvaus 87 850 euroa on siten selvästi rakennuksen käypää arvoa suurempi.

Asiakkaan teknisen asiantuntijan laskun osalta kyse ei ole vahingon korvattavuuteen eli vakuutusyhtiön korvausvastuuseen liittyvästä kustannuksesta. Korvattavuus on ollut selvä, joten vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan aiheutunutta kustannusta.

Mikäli lautakunta katsoo, että korvaus tulee suorittaa jälleenhankinta-arvon mukaisesti, vakuutusehtojen kohdan 6.5.5 mukainen kahden vuoden määräajan laskeminen tulee aloittaa asiakkaan esittämällä tavalla marraskuusta 2023.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riitaa korvauksen määrästä. Kysymys on ennen kaikkea siitä, onko rakennuksen päivänarvo vähintään puolet sen uudishinnasta ja tuleeko vahinko siten korvata rakennuksen jälleenhankinta-arvon perusteella.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kotivakuutuksen ehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, kohdan 1 (Vakuuttamiseen ja vahingon määrään liittyviä käsitteitä) mukaan vahingon sattuessa omaisuuden arvo ja vahingon määrä määritellään joko jälleenhankinta-arvon, päivänarvon, ikävähennysten tai käyvän arvon mukaan vahingoittuneesta omaisuudesta riippuen. Vahingon määrä ei ole sama kuin maksettavan korvauksen määrä.

Rakennuksen jälleenhankinta-arvo määritetään pitäen lähtökohtana vaurioitunutta rakennusta sellaisena ja siinä käyttötarkoituksessa kuin se oli ennen vahinkoa. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samankokoisen, samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetun ja ominaisuuksiltaan alkuperäisen kaltaisen rakennuksen rakentamiseen. Jälleenhankinta-arvo määräytyy kuitenkin enintään samaan käyttötarkoitukseen nykyaikaisilla rakenneosilla, yleisesti Suomessa kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja tavanomaisilla työmenetelmillä toteutetun rakennuksen mukaan.

Rakennuksen päivänarvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta (uudishinnasta) vähennetään rakennuksen iän, käytön, asumattomuuden, huollon tai hoidon laiminlyönnin, käyttökelpoisuuden alenemisen tai vanhanaikaisuuden johdosta tapahtunut arvon alentuminen. Myös paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden, rakennuksen sijainnin ja muiden syiden selvä vaikutus otetaan huomioon rakennuksen päivänarvoa arvioitaessa, ellei samalle sijaintipaikalle rakenneta uutta vastaavaa rakennusta.

Käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka omaisuudesta olisi ollut yleisesti saatavissa vahingon sattumispäivän markkinatilanteessa. Käypää arvoa laskettaessa otetaan huomioon mm. esineen ikä, käyttöaika, kunto ja käyttökelpoisuus. Rakennuksen käypää arvoa määriteltäessä kiinteistön käyvästä arvosta vähennetään tontin, liittymien ja muiden rakennusten osuus.

Kohdan 4.4 (Omaisuus, joka ei ole rakennuksen vakuutuksen kohteena) mukaan rakennuksen vakuutuksen kohteena eivät ole
- rakennuksen perusanturoiden alapuolella olevat rakenteet
- salaojaputkistot ja jätevesien maapuhdistamokenttä putkistoineen sekä paalutukset
- […]

Kohdan 6.3.2 (Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan) mukaan vakuutetulla on oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen, jos rakennuksen tai rakennuksen osan arvo on vähintään puolet sen jälleenhankinta-arvos­ta.

Rakennuksen tai rakennuksen osan jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä määritetään omaisuuden jälleenhankintahetkellä vallitsevan hintatason mukaisesti.

Vahingon määrä jälleenhankinta-arvon mukaan arvioidaan seuraavasti:
- Jos omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvo.
- Jos omaisuutta ei voida korjata, vahingon määrä on enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvo vähennettynä jäännösarvolla.
- Jos rakennusta ei korjata tai rakenneta uudelleen, on vahingon määrä rakennusvahingon osalta kuitenkin aina enintään rakennuksen käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa.

Kohdan 6.3.3 (Vahingon määrä päivänarvon mukaan) päivänarvo arvioidaan jokaisen rakennuksen osalta erikseen. Yhteen rakennetuissa tai useita erillisiä toiminnallisia kokonaisuuksia sisältävissä rakennuksissa jokaisen rakennuksen osan ja toiminnallisen kokonaisuuden päivänarvo ja vahingon määrä arvioidaan erikseen. Rakennuksen yksittäisen osan tai rakenteen vahingoittuessa päivän­arvo arvioidaan kunkin osan osalta erikseen. Tämä koskee myös pinnoitteiden ja kalusteryhmien vahinkoja.

Rakennuksen tai sen osan päivänarvon mukainen vahingon määrä määritetään vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaisesti.

Jos rakennuksen tai sen osan päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, arvioidaan vahingon määrä seuraavasti:
- Jos rakennus tai sen osa voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään vahingoittuneen omaisuuden päivänarvo.
- Jos rakennusta tai sen osaa ei voida korjata, vahingon määrä on päivänarvo vähennettynä sen jäännösarvolla.
- Jos korjauskelpoista rakennusta tai sen osaa ei korjata, vahingon määrä on niin suuri osa arvioiduista korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta.
- Päivänarvon mukainen vahingon määrä on kuitenkin aina enintään rakennuksen käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa.

Kohdan 6.5.5 (Korvauksen maksaminen rakennuksen vahingoissa) rakennuksen vahingoissa maksetaan ensin päivänarvon mukainen korvaus, joka on niin suuri osa korvauksen määrästä kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta.

Jälleenhankinta-arvon mukaisen korvauksen maksaminen edellyttää, että rakennus tai sen osa korjataan tai vahingoittuneen rakennuksen tilalle rakennetaan samalle tontille uusi vastaavanlainen ja vastaavaan käyttöön tarkoitettu rakennus kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisten toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään kahden vuoden määräaikaan. Vuotovahingoissa jälleenhankinta-arvon mukaisella korvauksella tarkoitetaan ikävähennyksillä vähennettyjä korjauskustannuksia.

Jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus maksetaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen rakennuksen korjaus- tai rakentamistoimenpiteiden suorittamisesta ja päivänarvon mukainen korvaus on käytetty jälleenhankintaan. Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan enintään toteutuneiden kustannusten mukaisena. Oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen on vain vakuutetulla. Oikeutta ei voi siirtää.

Asian arviointi

Rakennukseen tehdyt korjaukset

Asiakas on vedonnut ensinnäkin siihen, että vakuutusyhtiö ei ole päätöksessään ottanut huomioon rakennukseen tehtyjä rakennus- ja parannustöitä. Asiakkaan mukaan rakennukseen on tehty korjaustöitä yli 40 000 eurolla ja korjaustöihin on käytetty aikaa arviolta vähintään yli 2 000 tuntia.

Asiakas on korjaustöiden osalta viitannut Vakuutuslautakunnalle osoittamansa lausuntopyynnön liitteisiin 6, 7 ja 8. Liitteistä ilmenee, että rakennukseen on vaihdettu linoleumilattia, huoneiden katot on maalattu, rakennukseen on asennettu ilmalämpöpumppu ja toinenkin pumppu oli hankittu, lämminvesisäiliö on uusittu, kamiina ja savupiippu on asennettu, tamminen vaatesäilytys on rakennettu, keittiöön on lisätty kylmäsäilytys, vaihdettu työtaso ja välitilamateriaali sekä hana, pihalle on lisätty valaistusta ja asennettu kivetystä sekä sadevesiviemäri, ikkunakarmeja on kunnostettu ja autotallia laajennettu sekä sen katto uusittu.

Asiakas on liittänyt lausuntopyyntöönsä muun ohella lattiamateriaaleja koskevan laskun määrältään noin 1 500 euroa. Muilta osin korjauskustannuksista ei ole esitetty selvitystä asiakkaan oman ilmoituksen lisäksi. Korjaustöiden tarkempi ajankohta on myös jäänyt epäselväksi.

Lautakunta katsoo, että käsiteltävässä tapauksessa rakennukseen tehtyjä korjaustöitä ei voida pitää peruskorjaamisena, jolla viitataan yleisesti rakennuksen korjaamiseen uutta vastaavaksi. Korjaukset tulee kuitenkin ottaa huomioon nykyhinnan määrityksessä. Lähtökohtana voidaan tällöin pitää, että asianmukaisesti kunnostettu rakennuksen osa arvioidaan kunnoltaan hyväksi.

Päivänarvoa koskevat lausunnot

Asiakas on vedonnut A:n lausuntoon, jossa asunnon jälleenhankinta-arvoksi on arvioitu 294 159 euroa ja päivänarvoksi 55 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Lausunnon mukaan rakennukselle on myönnetty rakennuslupa vuonna 1978, se on ollut muuttovalmis vuonna 1980 ja sitä on peruskorjattu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Peruskorjauksena mainitaan muun ohella wc:n ja kylpyhuoneen kunnostus, kamiinan ja savupiipun asennus, ikkunoiden kunnostus / maalaus, lämmitysjärjestelmän uusiminen, keittiön remontti ja vaatekappien kunnostus sekä terassikivetyksen asennus. Lausunnon mukaan rakenteen osien kunto on arvioitu iän mukaan.

Lausunnossa on otettu huomioon rakennuksessa tehdyt korjaustyöt. Ne on mainittu peruskorjauksina. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n lausunnossa ei ole esitetty tarkempaa laskelmaa siitä, miten rakennuksien osien kuntoa on arvioitu ja miten määriteltyyn päivänarvoon on päädytty.

Vakuutusyhtiön omassa, Haahtela-kehitys Oy:n TAKU-laskentaohjelmalla laaditussa askelmassa 15.2.2023 rakennukset tilat ja osat on listattu. Nykyhintaa kuvaavaksi prosenttiluvuksi on kaikkien tilojen osalta arvioitu 35 prosenttia. Vakuutusyhtiön laskelmassa 16.4.2024, joka sisältää huonetila- ja rakennusosakohtaisen kuntoluokittelun, rakennuksen kaikkien tilojen kaikkien rakennusosien kohdalle on merkitty vuosi 1978, jolloin nykyhintaprosentiksi tulee 34. Kuntoluokittelun perusteella vakuutusyhtiön laskelmassa ei ole lainkaan huomioitu rakennukseen tehtyjä korjaustöitä, minkä lautakunta katsoo heikentävän laskelman merkitystä arvioitaessa rakennuksen päivänarvosta esitettyä näyttöä.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös rakennusinsinööri B:n lausuntoon, jossa asunnon jälleenhankinta-arvoksi on arvioitu 260 000 euroa ja päivänarvoksi 41,5 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Arvion perusteena on käytetty rakennuspiirustuksia, valokuvia, vahinkoselostusta ja korjauksista saatuja tietoja.

B:n lausunnon laskelma perustuu rakennuksen rakennusosista pääryhmittäin laadittuun laskentataulukkoon. Laskennassa on jaoteltu pääryhmittäin seuraavasti, sulkumerkinnän sisältäessä kyseisen rakennusosaryhmän osuuden kokonaiskustannuksista: maa- ja pohjarakennus (9 %), perustukset ja ulkopuoliset rakenteet (11 %), runkorakenteet (24 %), täydentävät rakenteet (11 %), pintarakenteet (19 %), kalusteet, varusteet ja laitteet (5 %) sekä LVI- ja konetekniset työt (21 %).

Lausunnossa maa- ja pohjarakennuksen arvoksi vahinkohetkellä on arvioitu 30 prosenttia jälleenhankinta-arvosta (0,30 x 9 % = 2,7 prosenttia kokonaisarvosta); perustusten ja ulkopuolisten rakenteiden arvoksi 25 prosenttia (2,75 prosenttia kokonaisarvosta); runkorakenteiden arvoksi 35 prosenttia (8,4 prosenttia kokonaisarvosta); täydentävien rakenteiden arvoksi 40 prosenttia (4,4 prosenttia kokonaisarvosta); pintarakenteiden arvoksi 50 prosenttia (9,5 prosenttia kokonaisarvosta); kalusteiden, varusteiden ja laitteiden arvoksi 65 prosenttia (3,25 prosenttia kokonaisarvosta) sekä LVI- ja koneteknisten töiden arvoksi 50 prosenttia (10,5 prosenttia kokonaisarvosta).

B:n lausunnossa maa- ja pohjarakennus -pääryhmään sisältyvät raivaus- ja maanrakennustyöt, salaojat ja kaivot, täytöt ja tiivistykset sekä rakennusalueen pintarakenteet. Perustukset ja ulkopuoliset rakenteet -pääryhmään puolestaan sisältyvät laskentataulukon mukaan ”anturat ja perusmuurit, routasuojaukset yms. sellainen”. Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 4.4 mukaan rakennuksen vakuutuksen kohteena eivät ole muun ohella rakennuksen perusanturoiden alapuolella olevat rakenteet, salaojaputkistot ja jätevesien maapuhdistamokenttä putkistoineen sekä paalutukset. Vakuutusyhtiö ei ole asiassa perustellut niiden B:n laskelman taulukossa mainittujen rakennusosien huomioimista osana päivänarvolaskentaa, jotka eivät vakuutusehtojen mukaan ole vakuutuksen kohteena, kuten esimerkiksi salaojat ja kaivot, rakennusalueen pintarakenteet sekä ulkopuoliset rakenteet. Lautakunta toteaa myös, ettei näitä rakennusosia ole huomioitu myöskään vakuutusyhtiön omassa, TAKU-ohjelmalla laaditussa laskelmassa, jonka rakennusosajaottelu sisäpinnat, kalusteet, ikkunat ovet, väliseinät, vesi ja viemäri, lämmitys, ilmanvaihto, sähkö, teletekniikka, ulkopinnat ja runko. Lautakunnan käsityksen mukaan tämä jaottelu vastaa rakennusten päivänarvo- tai nykyhintalaskennassa tyypillisesti käytettyä.

Yhteenvetona B:n laskelman osalta lautakunta toteaa, ettei sellaisten rakennusosien huomioimista laskelmassa, jotka eivät ole vakuutuksen kohteena, voida pitää perusteltuna. Eri rakennusosille arvioitujen arvojen vaihtelu, samoin kuin laskelman lähdeaineistona mainitut valokuvat ja kohteen korjauksista saadut tiedot, viittaavat siihen, että toisin kuin vakuutusyhtiön laatimassa laskelmassa, B:n laskelmassa on rakennusosien iän lisäksi huomioitu myös niiden kunto vahinkohetkellä. Laskelmasta ei kuitenkaan tarkemmin ilmene, miten ikään ja kuntoon liittyvät tekijät on kunkin rakennusosan kohdalla huomioitu. Lisäksi lautakunta toteaa, ettei B:n laskelmaan sisälly selvitystä puutteista rakennuksen rakenteissa eikä siinä muutoinkaan esitetä perusteluita verrattain alhaisille perustuksia ja runkoa koskeville arvostuksille.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Lautakunta toteaa, että käsiteltävässä tapauksessa rakennus on ollut yli 40 vuotta vanha. Jos rakennuksen nykyhinta määriteltäisiin yksinomaan iän perusteella, nykyhinta olisi vakuutusyhtiön laskelman perusteella alle 50 prosenttia uudishinnasta.

Lautakunta kuitenkin toteaa, ettei asiassa esitetyn selvityksen perusteella ole havaittavissa, että rakennus olisi ollut erityisen huonokuntoinen tai että siinä olisi ollut merkittäviä puutteita tai vaurioita. Yksin vuoden 2006 perukirjan mainintaa rakennuksen huonosta kunnosta ei voida pitää riittävänä selvityksenä tästä. Asiakkaan toimittama selvitys sen sijaan osoittaa, että rakennukseen on tehty korjauksia, jotka tulee ottaa huomioon päivänarvoa laskettaessa. Asiakkaan mukaan rakennus oli käytössä ja hänen perheensä tarkoituksena oli muut­taa siihen, mistä syystä rakennusta kunnostettiin. Vakuutuskirjan mukaan asunnon käyttötarkoitus on oma asuinkäyttö.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään vakiintuneesti katsonut, että asuinkäytössä olleen ja kunnossa pidetyn asuinrakennuksen päivänarvo on vähintään 50 prosenttia jälleenhankinta-arvosta, ellei voida todeta, että rakennuksessa olisi ennen vahinkoa ollut merkittäviä päivänarvoa laskevia puutteita tai vaurioita. Lautakunta toteaa tämän koskevan erityisesti sellaisia rakennusosia, kuten perustuksia ja runkoa, joiden on tarkoitus lähtökohtaisesti kestää rakennuksen koko käyttöikä ja joihin ei tyypillisesti kohdistu säännöllistä korjaustarvetta. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt asiassa selvitystä runkorakenteiden heikentyneestä kunnosta tai niissä havaituista vioista, eikä tällaisia havaintoja ole muutoinkaan tehtävissä lautakunnan käytössä olevasta asiakirja-aineistosta. Näillä perusteilla lautakunta katsoo runkorakenteiden ja perustusten osalta päivänarvon olevan B:n lausunnossa esitetystä poiketen vähintään 50 prosenttia. Tämä sekä vakuutuksen kohteena olevan omaisuuden ulkopuolelle rajatuista rakennusosista edellä lausuttu huomioiden rakennuksen päivänarvo kyseisen laskelman perusteella on yli 50 prosenttia.

Aiemmin todetuin perustein lautakunta pitää vakuutusyhtiön laatiman päivänarvolaskelman mukaisia arvoja liian matalina. Huomioiden lisäksi B:n laskelmasta lausuttu lautakunta katsoo, ettei tässä tapauksessa ole syytä poiketa asuinkäytössä olleen ja kunnossa pidetyn asuinrakennuksen päivänarvoa koskevasta ratkaisukäytännöstä. Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo rakennuksen päivänarvon olevan vähintään 50 prosenttia ja asiakkaalla siten olevan oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen vakuutusehtojen mukaisesti. Lautakunta myös toteaa asiassa olevan riidatonta, että vakuutusehtojen kohdan 6.5.5 mukainen kahden vuoden määräaika alkaa marraskuusta 2023.

Vakuutusyhtiön tulee korvata asiakkaalle myös A:n lausunnon hankkimisesta aiheutuneen kulut 708,04 euroa. Lausunnon hankkiminen on ollut tarpeen, sillä vakuutusyhtiö ei ole korvauspäätöksen perusteena olevassa laskelmassaan ottanut huomioon rakennukseen tehtyjä korjauksia lainkaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa asiakkaalle korvauksen rakennuksen jälleenhankinta-arvon perusteella edellytysten tähän muutoin täyttyessä. Lautakunta suosittaa myös, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle 708,04 euroa ulkopuolisen asiantuntijan lausunnon hankkimisesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Heikinsalmi

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Sario
Vaitomaa