Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 1953) kaatui 9.6.2023 kotonaan ja meni elottomaksi. A:lla todettiin sairaalassa laaja lukinkalvonalainen verenvuoto, aivojensisäinen verenvuoto ja ohut kovakalvonalainen verenvuoto. A menehtyi 10.6.2023. A:n edunsaaja B haki yksityistapaturmavakuutuksesta kuolemantapauskorvausta.

Vakuutusyhtiö katsoi 1.11.2023 antamassaan korvauspäätöksessä, että A:n kuolema oli aiheutunut sairausperäisestä lukinkalvonalaisesta verenvuodosta, ei tapaturmasta, minkä vuoksi kuolemantapauskorvausta ei voitu maksaa.

B haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen kertoen, että A oli 9.6.2023 kaatunut ja iskenyt päänsä parkettiin, mikä B:n näkemyksen mukaan aiheutti verenvuodon aivoissa sekä A:n kuoleman. B viittasi päivystyskäyntiin 23.5.2023, jolloin aivoalueella ei todettu vikaa, vaan kyseessä todettiin olevan puutarhatöistä johtuva niskajumi.

Vakuutusyhtiö katsoi 29.11.2023 korvauspäätöksessään, että sairaudenkulku sopi lukinkalvonalaiseen verenvuotoon, joka ei tässä tapauksessa sopinut tapaturman aiheuttamaksi. Vakuutusyhtiö piti todennäköisenä, että lukinkalvonalainen verenvuoto oli oirehtinut ensimmäisen kerran jo 22.5.2023, jolloin A:lla ilmeni äkillisesti alkanut ja voimakas takaraivopäänsärky. Myöskään aivojen kuvantamistutkimuksen löydös ei viitannut vammaperäiseen aivoverenvuotoon. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei A ollut menehtynyt tapaturmavammaan.

B haki uudelleen muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Vakuutusyhtiö katsoi edelleen 5.2.2024 antamassaan ratkaisussa, ettei A:n menehtymisen välittömänä syynä ollut tapaturman aiheuttama vamma, vaan sairausperäinen lukinkalvonalainen verenvuoto. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

B on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. B vaatii kuolemantapauskorvauksen maksamista sekä ambulanssikuljetuksen ja sairaalamaksujen korvaamista yksityistapaturmavakuutuksesta.

B katsoo, että A:n laajat aivojensisäiset verenvuodot ovat aiheutuneet otsan iskeytymisestä lattiaan 9.6.2023. A:n kuolema aiheutui siten tapaturmasta. Onnettomuuden sattuessa 9.6.2023 B oli ainoa omainen ja todistaja tapahtumalle. B on elänyt A:n kanssa yhdessä 53 vuotta. B kuvaa vahinkotapahtumaa seuraavasti:

A ahkeroi 9.6.2023 puutarhassa pitkän päivän. Iltauutisten aikaan A nousi portaat yläkertaan normaalisti ja meni vaihtamaan yöasua. Hetken kuluttua B kuuli yläkerrasta hätääntyneen apuhuudon ja kaatumisen äänen. B kiirehti nopeasti auttamaan. A oli kaatunut lattialle sängyn ja vaatekaapin väliin kasvot edellä. Vasen käsi oli taittunut rinnan alle ja oikea käsi oli kyynärpäätä myöten vaatekaapin alla. B sai työläästi käännettyä A:n selälleen, koska A:n kädet olivat jäykät. A vaikutti elottomalta, silmät olivat auki, eikä hengitystä tai pulssia tuntunut. Oikeassa silmäkulmassa nenän vieressä oli haavajälki ja nenänvarsi näytti vinolta. B pyyhki haavan eikä se vuotanut enää. B soitti hätänumeroon ja sai ohjeet sydänhierontaan, jota hän jatkoi noin viiden minuutin ajan ambulanssin saapumiseen asti.

B toteaa, että makuuhuoneen sängyn ja vaatekaapin välissä oleva tila, jonne A kaatui, on kapea ja ahdas. A oli saanut yöasun paitaosan napitettua päälleen, mutta housut olivat jääneet puolireisiin ennen kaatumista. B:n mukaan A oli horjahtanut pukiessaan housuja päälleen menettäen tasapainonsa, koska polvet ja reidet olivat housun vyötärön lukitsemia. Tämän seurauksena A kaatui lattialle lyöden otsan ja nenän parkettiin.

Tapahtuma oli todella hektinen ja ensiapuryhmä keskittyi elvytykseen. B oli shokissa eikä hän ehtinyt kertoa heille, että B oli kääntänyt A:n vatsa-asennosta selälleen ja pyyhkinyt verijäljen otsasta. Tämän vuoksi ensiavun raportissa ja kuolintodistuksessa oli aluksi väärä maininta lyyhistymisestä. B oli yhteydessä teho-osaston ylilääkäriin ja lyyhistyminen korjattiin yksilöidymmin kaatumiseksi kotona.

A:lla ei ollut todettu aivoalueella mitään vikaa ennen 9.6.2023 tapahtunutta kaatumista, jonka seurauksena otsa iskeytyi lattiaan. B viittaa päivystyspoliklinikan 23.5.2023 käyntiin.

Asiantuntijalausunnon tiedoksi saatuaan B on toistanut valituksessaan esitetyn kuvauksen tapahtumien kulusta. B toteaa A:n perussairauksien olleen hallinnassa lääkityksellä, aktiivisella seurannalla ja hyvillä elintavoilla. Tupakkatausta aiemmin oli hyvin vähäistä, kaksi savuketta päivässä, ja B:n mukaan A oli lopettanut tupakoinnin vuonna 2005. A:n alkoholinkäyttö oli myös minimaalista ja hän oli lopettanut sen korona-aikana.

Lisäksi B viittaa ensihoidon arvioon. Kaupunkiasunnossa oli pihatalkoot 16.5.2023, jolloin A:n hartiakipu uusiutui ja he soittivat hätänumeroon. B:n mukaan ensihoito teki arvionsa 16.5.2023, joten asiantuntijalausunnossa oleva päivämäärä 22.5.2023 on B:n mielestä virheellinen. Ensihoidon tutkimuksen mukaan kyse oli rasituksesta johtuvasta niskajumista. A ja B kysyivät ensihoidolta, voisivatko oireet olla merkki aivoinfarktista, mutta hoitajan mukaan tutkimuksessa ei löytynyt mitään neurologisesti poikkeavaa. Myös 23.5.2023 päivystyspoliklinikalla kyseessä arvioitiin olevan niska-alueen rasitusvamma.

B siis kiistää asiantuntijan näkemyksen siitä, että A olisi saanut räjähtävän lukinkalvoisen verenvuodon primaarisairaudentapahtumana. B tietää heti paikalla olleena todistajana tapahtumat. B:n mukaan A menetti tasapainonsa housujen vyötärön jäätyä jumiin, minkä jälkeen A huusi B:tä auttamaan. A kaatui pitkin pituuttaan pää edellä kovalle parkettilattialle saaden räjähtävän aivoverenvuodon. Jos asiantuntijalääkärin teoria tapahtumien kulusta pitäisi paikkansa, A ei olisi voinut huutaa apua kaatuessaan lattialle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta.  

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 22.5.2023–10.6.2023 sekä 11.6.2023 päivätty kuolintodistus.

Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A sairasti verenpainetautia, tyypin 2 diabetesta ja osteoporoosia. A oli tupakoinut aiemmin 25 vuotta, mutta hän oli lopettanut tupakoinnin vuonna 2017. A:lla oli käytössään verenpaine-, diabetes- ja kolesterolilääkitykset.

Ensihoitokertomuksen 22.5.2023 mukaan A:lla oli alkanut pihalla talkootöitä tehdessä voimakas niska- ja päänsärky. A:n kertoman mukaan hänellä ei ollut ilmennyt missään vaiheessa puheen tuottamisen häiriöitä tai näköhäiriöitä. Ensihoidon arviossa ei todettu neurologisesti poikkeavaa ja tavattaessa pahin kipu oli ohittunut. A sai tavanomaisen kipulääkityksen eikä häntä kuljetettu sairaalaan arvioon.

A soitti päivystykseen 23.5.2024 päänsäryn, niskakivun, lihasjumin ja oksentelun vuoksi. A ohjattiin sairaalan päivystykseen arvioon. Päivystävän lääkärin arviossa tajunnantaso oli hyvä, puhe oli tavanomaista ja kattava neurologinen statustutkimus oli normaali. Niskan alueella todettiin tunnustellen voimakasta aristusta ja niskan liikeradat olivat rajoittuneet. Verenpaine oli koholla ja A:lla todettiin lievää lämpöilyä. Päivystävä lääkäri arvioi, että kyse olisi niska-hartiaperäisestä päänsärystä ja ensisijaisesti hyvänlaatuisesta oireesta. Pään kuvausta ei tehty. A kotiutui.

Ensihoitokertomuksen 9.6.2023 mukaan ensihoito hälytettiin paikalle A:n mentyä elottomaksi. Ensihoidon saapuessa paikalle oli aloitettu maallikkoelvytys hätäkeskuksen ohjeen mukaisesti. A elpyi ja sydän saatiin käyntiin kahden yrityksen jälkeen. A kuljetettiin sairaalaan pään tietokonetomografiakuvaukseen (TT-kuvaukseen).

Tehohoidon 9.6.2023 kirjauksen mukaan A:lla oli alkanut tänään uudelleen päänsärky ja A lyyhistyi kotona. TT-tutkimuksessa todettiin laaja tuore lukinkalvoinen verenvuoto, oikean ohimoalueen laaja aivojen sisäinen verenvuoto ja kapea kovakalvonalainen verenvuoto. Lisäksi oli kehittynyt aivoturvotusta, joka näkyi radiologisesti harmaan ja valkean aineen rajan hämärtymisenä. Ennuste oli lääketieteellisesti lohduton. A ohjautui elinluovuttajana teho-osastolle ja hän menehtyi 10.6.2023. Kuolintodistuksen mukaan välitön kuolemansyy oli aivojensisäinen verenvuoto.

B:n mukaan hän on myöhemmin pyytänyt hoitolaitosta korjaamaan tehohoidon kirjauksessa mainitun lyyhistymisen kotona kaatumiseksi.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on hankkinut asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon LT, neurologian erikoislääkäri Ivan Marinkovicilta, jolla on kuntoutuksen erityispätevyys.

Marinkovic toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi asiakasta koskevaa lääketieteellistä selvitystä.

Marinkovic toteaa, että lukinkalvonalaiseen verenvuotoon sairastuvat ensisijaisesti potilaat, joilla ilmenee aivovaltimon pullistuman puhkeaminen tai potilaat, joilla on pään vamma. Yleisin syy lukinkalvonalaiseen verenvuotoon on nimenomaan aivovaltimon pullistuman puhkeaminen, joka tapahtuu 80 prosentilla potilaista, joilla todetaan lukinkalvonalainen verenvuoto. Kuitenkin lukinkalvonalainen verenvuoto voi olla kehittymässä niin sanotusti spontaanimekanismilla ilman mitään todettavissa olevaa aivovaltimonpullistumaa. Jopa 15 prosentilla potilaista vuotokohta ei ole neuroradiologisesti osoitettavissa, ja syy vuotoon jää avoimeksi. Yleisiä hankittuja riskitekijöitä lukinkalvonalaisen verenvuodon suhteen ovat ikä, tupakointi, runsas nykyinen tai aiempi alkoholinkäyttö ja verenpainetauti.

Tässä tapauksessa A:lla oli pitkä tupakkahistoria, joka olennaisesti vaikuttaa riskiin sairastaa lukinkalvonalainen verenvuoto. Vaikka A oli lopettanut tupakoinnin asiakirjojen mukaan vuonna 2017, ennen tätä kehittyneet verisuonimuutokset ovat olleet peruuttamattomia. Näin ollen riski sairastua lukinkalvonalaiseen verenvuotoon spontaanivuotona on suuri, vaikka A on ollut koko ajan asianmukaisesti lääkittynä ja kliinisesti seurattavana.

Pieni lukinkalvonalainen verenvuoto on sairautena hyvin petollinen, erityisesti taudin alkuvaiheessa siksi, että pienet vuodot eli niin sanotut varoitusvuodot voivat aiheuttaa oireita, jotka eivät muistuta vakavaa neurologista sairastumista. Hoitamatta jättäminen johtaa kuitenkin taudin oirekuvan komplisoitumiseen, ja varoitusvuodot voivat aiheuttaa kriittisiä seurauksia, jopa kuoleman.

Marinkovic katsoo, että ensimmäiset sairauden oireet ovat olleet nimenomaan 22.5.2023. Tuolloin A:lla oli fyysinen rasitus, jonka takia verenpaine oli luonnollisesti tavanomaista korkeampi. Marinkovic pitää hyvin todennäköisenä, että A:lla oli aivoverisuonistossa mahdollinen heikko kohta tai todellinen aivoverisuonen pullistuma, joka ei ollut tiedossa, mutta jonka varoitusvuoto on aiheuttanut jo 22.5.2023 selkeitä lukinkalvonalaiseen verenvuotoon liittyviä oireita jälkikäteen katsottuna. A:n taudin alku on 22.5.2023 jäänyt ensihoidon sekä seuraavana päivänä 23.5.2023 lääkärin tunnistamatta, mutta tätä ei voitukaan kliinisen oirekuvan perusteella helposti tunnistaa, koska oirekuvassa oli myös paljon hyvänlaatuisia piirteitä, ja neurologiset testit olivat normaalirajoissa. Vaikka päivystyksessä on katsottu, että kyse on todennäköisimmin tavanomaisesta päänsärystä, eikä tilanteessa ryhdytty pään kuvantamisiin, jälkikäteen arvioituna syntyy hyvin vahva epäily siitä, että kyse oli jo tuolloin hyvin pienestä lukinkalvonalaisesta verenvuodosta, joka ei tuossa vaiheessa oireillut riittävän vakavasti, että epäily aivopullistuman tai muun mahdollisen verisuonen heikon kohdan varoitusvuodosta olisi herännyt. Marinkovic toteaa, että A:n tapauksessa kliinisessä oirekuvassa oli jo 22.5.2023 lukinkalvonalaiselle tyypillinen niskajäykkyys, ja seuraavana päivänä 23.5.2023 oksentelu. Nämä oireet, erityisesti oksentelu, eivät ole niska-hartiaseudun päänsärylle tyypillisiä, vaan ne viittasivat jo tuolloin pieneen varoitusvuotoon eli lukinkalvonalaiseen verenvuotoon.

A:lla oli taas 9.6.2023 fyysisesti rankka päivä ja ponnistelua. Marinkovic pitää hyvin todennäköisenä, että 9.6.2023 jo aiemmin alkanut varoitusvuoro on varsinaisesti eskaloitunut ja tullut kliinisesti parhaiten ilmi, kun A löydettiin makuuhuoneesta lattialta kaatuneena. Tuolloin A on todennäköisimmin saanut räjähtävän lukinkalvonalaisen verenvuodon, joka on tässä kliinisessä kokonaisuudessa tulkittava hyvin todennäköisesti alkuperäiseksi sairaudentapahtumaksi (primaarisairaudentapahtumaksi). Rajun verenvuodon vuoksi A on lopuksi muun muassa verenpaineen rajusta laskusta johtuen todennäköisimmin kaatunut, lyönyt päänsä ja mennyt elottomaksi.

Kyseinen kaatuminen on tapahtunut makuuhuoneessa pahimmillaan seisoma-asennosta, joten vammaenergia on suhteellisen pieni. Marinkovic ei pidä lääketieteellisesti todennäköisenä, että kyseinen suhteellisen pieni vammaenergia aiheuttaisi näin nopeasti näin valtavan lukinkalvonalaisen verenvuodon sekä lisäksi aivojensisäistä ja kovakalvonalaista verenvuotoa. Marinkovic toteaa, että korkeintaan pieni osa vuodoista on saattanut syntyä mahdollisesti pään vammasta, kuten esimerkiksi kuvattu ohut kovakalvonalainen verenvuoto, joka syntyy tyypillisesti traumaattisesti. Tämän teoreettisesti traumaattisen kovakalvonalaisen vuodon ennuste olisi kuitenkin ollut hyvä, ja A:n kuolema on Marinkovicin näkemyksen mukaan aiheutunut sairausperäisestä, tapaturmasta riippumattomasta lukinkalvonalaisesta verenvuodosta. Marinkovicin mukaan näin laaja-alainen lukinkalvonalainen verenvuoto johtaa aivojen sisällä hyvin merkittävään aivoturvotukseen, kallonsisäisen paineen merkittävään nousemiseen, aivoverenkierron huononemiseen ja aivorakenteiden vaurioon. Kuolema tapahtuu lopulta siksi, että aivot eivät enää pysty ylläpitämään perustasoisia elintoimintoja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n kuolema ollut syy-yhteydessä 9.6.2023 sattuneeseen kaatumistapaturmaan ja onko A:n edunsaajalla siten oikeus yksityistapaturmavakuutukseen sisältyneeseen kuolemantapauskorvaukseen. Lisäksi kyse on hoitokulujen korvaamisesta.

Sovellettavat vakuutusehdot

Sovellettavien henkilövakuutusehtojen, voimassa 1.1.2021 alkaen, kohdan 9.1 (Tapaturmana korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta.

Kohdan 9.2 (Rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vammaa tai kuolemaa, joka on aiheutunut vakuutetun sairaudesta, ruumiinviasta tai näiden aiheuttamasta vakuutustapahtumasta.

Kohdan 14 (Tapaturmainen kuolema) mukaan oikeus korvaukseen syntyy, kun vakuutettu kuolee turvan voimassaoloaikana sattuneen korvattavan tapaturman vuoksi. Tapaturman aiheuttamasta kuolemasta maksetaan edunsaajille tapaturman sattumishetkellä voimassa ollut vakuutusmäärä, jos kuoleman välittömänä syynä on korvattava tapaturma. Kuolemaa ei katsota tapaturman aiheuttamaksi, jos se on aiheutunut tapaturman hoidon seurauksena tulleesta sairaudesta tai muusta tapaturmavammasta riippumattomasta tekijästä, tai kuolemaan on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton tekijä tai sairaus.

Henkilövakuutusehtojen, voimassa 1.1.2019 alkaen, kohdan 1.1 (Tapaturma) mukaan tapaturmalla tarkoitetaan äkillistä tapahtumaa, joka johtuu ulkoisesta syystä ja aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta.

Kohdan 1.3 (Rajoitukset vakuutustapahtuman korvattavuuteen) mukaan vakuutuksesta ei korvata vammaa tai kuolemaa, joka on aiheutunut vakuutetun sairaudesta, ruumiinviasta tai näiden aiheuttamasta vakuutustapahtumasta.

Kohdan 2.5 (Kuolemantapauskorvaus) mukaan korvattavan vakuutustapahtuman aiheuttamasta kuolemasta maksetaan sovittu kuolemantapauskorvaus.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan lähtökohtaisena velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa vakuutetulle ruumiinvamman hänen sitä tahtomatta. Oikeus kuolemantapauskorvaukseen syntyy, kun vakuutettu kuolee korvattavan tapaturman vuoksi. Kuolemaa ei katsota tapaturman aiheuttamaksi, jos se on aiheutunut tapaturmavammasta riippumattomasta tekijästä, tai kuolemaan on olennaisesti myötävaikuttanut tapaturmasta riippumaton tekijä tai sairaus.

A kaatui ja meni elottomaksi kotonaan 9.6.2023. Varsinaista kaatumisen hetkeä ei nähnyt kukaan, mutta B:n mukaan A oli lyönyt kaatumisen yhteydessä muun muassa päänsä lattiaan. Elvytyksen jälkeen A kuljetettiin sairaalaan, missä hänellä todettiin laaja lukinkalvonalainen verenvuoto, ohimoalueella aivojensisäistä verenvuotoa sekä kapea kovakalvonalainen verenvuoto. A menehtyi 10.6.2023 laajan kallonsisäisen verenvuodon vuoksi.

Vakuutuslautakunnalle toimitetun lääketieteellisen selvityksen mukaan A oli ollut ensimmäisen kerran 22.5.2023 ensihoidon arvioitavana voimakkaan niska- ja päänsäryn vuoksi sekä seuraavana päivänä päivystysarviossa niska- ja päänsäryn sekä oksentelun vuoksi. Neurologiset testit olivat normaalirajoissa. Oirekuvaa pidettiin ensisijaisesti hyvänlaatuisena, eikä esimerkiksi pään kuvantamista tehty.

Vakuutuslautakunnan pyytämän asiantuntijalausunnon mukaan pieni lukinkalvonalainen verenvuoto on sairautena hyvin petollinen, erityisesti taudin alkuvaiheessa, koska pienet vuodot eli niin sanotut varoitusvuodot voivat aiheuttaa oireita, jotka eivät muistuta vakavaa neurologista sairastumista. 

Vakuutuslautakunta viittaa käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoo, että A:n oirekuvassa oli jo 22.5.2023 lukinkalvonalaiselle verenvuodolle tyypillinen niskajäykkyys sekä seuraavana päivänä oksentelua, jotka viittasivat todennäköisesti pieneen varoitusvuotoon. Oireiden kulku viittaa siis sairausperäiseen ja tapaturmasta riippumattomaan lukinkalvonalaiseen verenvuotoon, jonka ensimmäisiä oireita on ilmennyt jo 22.5.2023 varoitusvuotona. A on todennäköisesti kaatunut ja mennyt elottomaksi 9.6.2023 massiivisen sairausperäisen lukinkalvonalaisen verenvuodon vuoksi. Kaatumista seurannut pään vamma ei ole todennäköisesti vaikuttanut kokonaisennusteeseen. Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät laaja-alainen lukinkalvonalainen verenvuoto ja aivojensisäinen verenvuoto sovi aiheutuneeksi kaatumisen seurauksena, kun huomioidaan myös vammaenergia. Vakuutuslautakunta pitää A:n kuoleman todennäköisenä syynä sairautta. Vakuutuslautakunta katsoo jäävän osoittamatta, että A:n kuolema olisi ollut seurausta 9.6.2026 sattuneesta tapaturmasta. Siten vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen.

B on vaatinut myös hoitokulujen korvaamista yksityistapaturmavakuutuksesta. Edellä kerrottuun viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n kaatuminen ja sairaalahoidon tarve on aiheutunut sairausperäisestä lukinkalvonalaisesta verenvuodosta, ei 9.6.2023 vahinkotapahtumasta. Tämän vuoksi Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta myöskään hoitokuluista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Pulkkinen

Jäsenet:
Korkeamäki
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov