Tapahtumatiedot

Asiakkaan omakotitalon kellarikerrokseen tulvi vettä 28.8.2023 rankkasateen yhteydessä. A Oy:n 30.8.2023 tekemän vahinkokartoituksen mukaan vesi oli pääosin noussut teknisen tilan lattiakaivon kautta, lisäksi myös wc-tilassa on lattiakaivo. Kiinteistön viemäröinti on johdettu rakennuksen ulkopuolella oleviin sakokaivoihin, joista harmaa vesi laskee putkea pitkin läheisen tien toisella puolella olevaan laskuojaan. Rankkasateiden aikana laskuoja oli täyttynyt sadevesistä, minkä seurauksena vesi ohjaantui viemäriputkessa väärään suuntaan ja nousi sakokaivojen kautta kellarikerroksen pintalattian päälle. Koko kellarikerroksen osalla oli ollut irtovettä 50–150 millimetriä aiheuttaen kyseisissä tiloissa laajan vesivahingon. A Oy täydensi kartoitusraporttiaan 27.9.2023 tehtyjen mittausten perusteella. Korkeusero alimman lattiakaivon ja avo-ojassa olevan purkuputken välillä oli 460 millimetriä ja etäisyys lattiakaivolta purkuputken päähän 22,9 metriä.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 5.10.2023. Päätöksen mukaan A Oy:n raportista ilmenee, että lattiakaivosta noussut viemäriputki on talon rakennusvuodelta 1960. Padotuskorkeusmittauksen mukaan kohde ei täytä sen valmistumisajankohdan mukaista padotuskorkeusvaatimusta 500 millimetriä, eikä kohteessa ole padotusventtiiliä. Korkeusero lattiakaivon ja purkuputken pään välillä on ollut 460 millimetriä. Rakentamismääräys vesijohtojen ja viemäreiden osalta vuodelta 1960 sanoo, että padotuskorkeuden alapuolella sijaitsevien eräiden käyttöpaikkojen liittäminen suoraan viemäriin saa tapahtua vain, jos käyttöpaikkoista lähteviin haaraviemäreihin asennettaan sekä itsestään toimivat että käsin suljettavat, hyväksyttyä rakennetta olevat padotusventtiilit. Tällaista ei ole ollut, joten kyseessä on rakentamismääräysten vastaisesta asennuksesta johtuva vahinko, joka on rajattu korvauspiirin ulkopuolelle. Vahinkoa ei voida pitää myöskään objektiivisesti ajateltuna ennalta arvaamattomana, vaan padotuskorkeuden alapuolella oleva viemäripiste tulvii väistämättä ilman padotusventtiiliä. Yhtiö myös totesi, että jos vahinko olisikin vakuutuksesta korvattava, korvattavaksi tulisi vain se taso, mille rakennuslupa on eli varastotilaksi. Tuolloin korvauspiirissä olisi irtaimen osaltakin vain tavanomaiseksi katsottu, varastoitu irtaimisto.

Muutoksenhaussa korvauspäätökseen asiakas totesi B Oy:n tehneen kohteessa laajemman korkomittauksen, jonka mukaan teknisen tilan lattiakaivon kansi on 460 millimetriä, askarteluhuoneen kynnys 520 millimetriä ja toisen teknisen tilan vieressä olevan huoneen kynnys 542 millimetriä purkuputken yläpuolella. Jos vesi olisi pysynyt teknisessä tilassa padotuskorkeuden alapuolella, vahinkoa ei olisi syntynyt. Askarteluhuoneen korko on padotuskorkeuden yläpuolella 46 millimetriä ja askarteluhuoneen vieressä olevan tv-huoneen korot ovat padotuskorkeuden yläpuolella 72:sta 99:ään millimetriä. Tulvaveden korkeus on puolestaan ollut 176 millimetriä padotuskorkeuden yläpuolella, ja kaikki vahinko on johtunut veden noususta padotuskorkeuden yläpuolelle, joten näillä perusteilla vahinko on korvattava.

Vastauksessaan asiakkaalle yhtiö totesi, ettei muiden tilojen kynnysten sijaitsemisella padotuskorkeuden yläpuolella ole korvattavuuden kannalta merkitystä, koska lattiakaivon ollessa padotuskorkeuden alapuolella olisi kiinteistöön tullut olla asennettuna padotusventtiili tulvimisen ehkäisemiseksi. Kynnysten korkeudella ei ole vaikutusta rakentamismääräyksen soveltuvuuteen. Koska padotusventtiiliä ei ollut asennettu, on kyseessä rakentamismääräysten vastainen rakenne ja vahinko ei ole korvattava vakuutuksessa olevan rajoitusehdon 6.17 perusteella.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan vahingon täysimääräisesti. Vettä oli satanut noin 100 millimetriä vuorokaudessa, minkä seurauksena vettä nousi kellariin vahingoittaen kellarin rakenteita ja irtaimistoa. Asiakas korostaa, että vaikka padotuskorkeus olisi ollut yhtiön vetoamien määräysten mukainen, vettä olisi silti noussut kellariin ainakin 120 millimetriä. Toimitetuista kuvista näkyy, että padotuskorkeus 500 millimetriä täyttyy, sillä jos vesi nousee kaivon yläreunasta 40 millimetriä ylöspäin, se ei tulvi mihinkään vielä tässä vaiheessa vaan pysyy kaivon lähietäisyydellä.

Lisäksi asiakas pitää mahdollisena, että padotuskorkeus on kyllä tehty 1960-luvulla määräysten mukaan, mutta yli 60-vuoden aikana ensinnäkin routa on nostanut ojassa olevaa näkyvillä olevaa putkea ylöspäin ainakin 20 millimetriä ja toiset 20 millimetriä on lohjennut valurautaisen lattiakaivon yläreunasta pois. Näin voidaan todeta, ettei viemäröintiä ole tehty rakentamismääräysten vastaisesti. Padotuskorkeuden määräyksistä 1960-luvulla kyseistä kiinteistöä koskien ei myöskään ole toimitettu kaupungin rakennusvalvonnan toimesta mitään todistettavaa dokumenttia. Vahinko oli myös ennalta arvaamaton, sillä vettä satoi vuorokaudessa ainakin 100 millimetriä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa aiempaan korvauspäätökseensä ja pitää asiassa riidattomana, ettei viemäröinti täytä valmistumisajankohtansa 500 millimetrin padotuskorkeusvaatimusta, koska teknisen tilan lattiakaivon kansi on tehtyjen mittausten mukaan ollut purkuputkeen nähden tätä alempana. Muiden tilojen tai kynnysten korkeudella ei ole vahingon korvattavuuden kannalta merkitystä, koska lattiakaivon ollessa padotuskorkeuden alapuolella olisi kohteen rakentamisajan rakentamismääräysten mukaan padotusventtiili pitänyt asentaa viemäriin. Nyt venttiiliä ei kuitenkaan ole ollut, ja vahinko on suoranainen seuraus tästä rakentamismääräysten vastaisesta rakentamisesta. Jos padotusventtiili olisi ollut asennettuna, viemäri ei olisi päässyt tulvimaan eikä vahinkoa olisi tapahtunut. Näin ollen vahinko ei ole ehtokohdan 6.17 perusteella korvattava. Yhtiö myös katsoi, että vahingon aiheutuminen ei ollut objektiivisesti arvioiden ennalta arvaamatonta vaan vahinko oli padotusventtiilin puuttuessa laskuojan vedenpinnan nousun väistämätön seuraus.

Rakentamismääräysten osalta yhtiö vetoaa Rakennusten vesijohdot ja viemärit -julkaisuun vuodelta 1960. Lisäksi yhtiö vetoaa kaupungin rakennustarkastajalta 25.9.2023 saamaansa vastaukseen, jonka mukaan kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä on uusittava/päivitettävä rakennusluvan yhteydessä, kun tehdään esimerkiksi märkä- ja wc-tiloja. Asiakkaan muutettua varastotilan asuintilaksi ja tehtyä alakertaan myös wc:n olisivat toimenpiteet edellyttäneet rakennuslupaa, ja tässä yhteydessä jätevesijärjestelmä olisi tullut uusia vastaamaan voimassa olevia määräyksiä.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään muun muassa seuraavat selvitykset:
- A Oy:n vahinkokartoitusraportti tarkastuksesta 30.8.2023 siihen 27.9.2023 tehtyine lisäyksineen
- vakuutusyhtiön ja kaupungin rakennustarkastajan välinen sähköpostikeskustelu, jossa yhtiön edustaja tiedustelee, onko asiakkaan kiinteistöllä oleva viemäröintijärjestely edelleen laillinen, onko kellarin lattiakaivojen korkeuksille asetettu mitään korkovaatimusta, onko kellaritilojen ottamiseen asuinkäyttöön haettu käyttötarkoituksen muutoslupa ja olisivatko tehdyt muutokset luvan vaatineet. Rakennustarkastaja toteaa vastauksessaan, että haja-asutusalueella pois lukien ranta- ja pohjavesialueet ei ole määräaikaa jätevesijärjestelmän uusimiseen ja että kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä on uusittava/päivitettävä rakennusluvan yhteydessä, kun tehdään esimerkiksi märkä- ja wc-tiloja.
- B Oy:n korkomittaukset kellarikerroksen tilojen osalta
- asiakkaan vahinkokohteesta toimittamia valokuvia, joista näkyy, että valurautainen lattiakaivo sijaitsee kaivoa ympäröivässä syvennyksessä siten, että korkeudeltaan vaihtelevan kaivon reuna on matalammasta osastaan noin kolme senttimetriä ympäröivää lattiapintaa alempana. Kuvan perusteella kaivon reunuksen korkeusvaihtelu on noin yksi senttimetri.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys rakennustyövirhettä koskevan rajoitusehdon soveltamisesta; tarkemmin siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut kellarikerroksen lattiakaivon korkeusaseman olevan sellainen, että se olisi rakennuksen rakentamisen aikaan edellyttänyt padotusventtiilin asentamista viemäriin.

Sovellettavat vakuutusehdot sekä rakentamismääräykset ja -ohjeet

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2022 alkaen, kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.

Vakuutuksessa on aina palo- ja luonnonilmiöturva. […]

Kohdan 5.1.1 (Palo- ja luonnonilmiöturva) mukaan […] palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan luonnonilmiövahinkona vahinko, joka on aiheutunut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti

• […]
• rankkasateesta rakennukselle tai huoneiston osille ja rakennuksen sisällä olevalle irtaimistolle, kun vesi on tunkeutunut suoraan maanpinnalta tai kiinteästi rakennukseen asennettujen putkistojen kautta
  […]

Kohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata

6.3 vahinkoa rakennukselle, rakennuksen osalle, irtaimistolle tai huoneiston osille, jos vakuutettu kohde on rakennettu ilman laissa säädettyä lupaa tai myönnetyn luvan vastaisesti eikä lupaa olisi myönnetty tai uudelleen haettaessa myönnetä. Tätä rajoituskohtaa ei sovelleta irtaimistovahingoissa, jos rakennusluvattomuudella ei ole ollut vaikutusta vahinkoon

6.17 suunnittelu-, perustus-, asennus-, työ- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja

Suomen kunnallisteknisen yhdistyksen julkaisun Rakennusten vesijohdot ja viemärit (1960) kohdan 12.3 (Erillisviemäröinti) mukaan erillisjärjestelmässä on jätevettä varten oma viemäri ja sadevesi johdetaan joko avo-ojassa tai eri viemärissä. Erillisjärjestelmää käytettäessä sadevesi johdetaan tavallisesti lähellä sijaitseviin laskupaikkoihin, joihin jätevettä ei saa johtaa. Jätevesiviemärit voidaan joutua rakentamaan sen sijaan varsin pitkiksi, jotta saavutettaisiin tyydyttävät purkausolosuhteet. Kellareiden täyttyminen vedellä on tässä järjestelmässä harvinaista, koska jätevesiviemärit mitoitetaan tavallisesti runsaasti ja sadevesiviemäreissä esiintyvä padotus ei vaikuta jätevesiviemäreihin.

Kohdan 17.12 (Padotuskorkeus) mukaan […] erillisjärjestelmän jätevesiviemärissä esiintyy vain harvoin padotusta. Padotuskorkeus onkin tässä viemärissä vain varmuuskäsite. Padotuskorkeudeksi otetaan yleisen viemärin laen tasokorkeus taloviemärin liittymäkohdassa + 50 cm.

Kaikki kiinteistöjen viemärisuunnitelmat on tehtävä siten, että viemärit eivät aiheuta kiinteistössä tulvia. Padotuskorkeuden alapuolella sijaitsevien eräiden käyttöpaikkojen liittäminen suoraan viemäriin saa tapahtua vain, jos käyttöpaikoista lähteviin haaraviemäreihin asennetaan sekä itsestään toimivat että käsin suljettavat, hyväksyttyä rakennetta olevat padotusventtiilit, jotka sijoitetaan helposti luoksepäästävään paikkaan. […]

Padotusventtiilin kautta johdetaan ainoastaan sellaisten laitteiden viemärit, jotka sijaitsevat padotuskorkeuden alapuolella. […]

Padotusventtiilin asentamisella ei kuitenkaan saavuteta täyttä varmuutta padotusta vastaan, koska likaveden kuljettamat epäpuhtaudet voivat estää venttiilin täydellisen sulkeutumisen. Näin ollen on suotavaa pitää padotusventtiilin yhteydessä oleva sulkuventtiili kiinni silloin kun viemäriin ei lasketa vettä.

Asian arviointi

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, yhtiön tulee osoittaa rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen.

Vakuutusyhtiö ei ole väittänyt, että asiassa ei lähtökohtaisesti olisi kyse palo- ja luonnonilmiöturvassa korvattavaksi määritellystä rankkasateesta aiheutuneesta vahingosta. Sen sijaan yhtiö on evännyt vahingon korvattavuuden viemäristä puuttuneen padotusventtiilin perusteella katsoen kyseessä olevan vakuutusehdoissa korvauksen ulkopuolelle rajattu rakennustyövirheen aiheuttama vahinko. Näin sen vuoksi, että A Oy:n mittauksen mukaan alimman lattiakaivon ja purkuputken korkeusero oli 460 millimetriä ja Suomen kunnallisteknisen yhdistyksen julkaisun Rakennusten vesijohdot ja viemärit (RVV-käsikirja) mukaan padotuskorkeuden alle asennettu viemäri edellyttää padotusventtiilin asentamista. Jos viemärissä olisi padotusventtiili ollut, ei vahinkoa olisi aiheutunut.

Asiakas puolestaan on katsonut, ettei yhtiö ole osoittanut lattiakaivon ja purkuputken korkeuseron olleen alun perin liian vähäinen, että vahinko olisi aiheutunut, vaikka korkeusero olisi ollut yhtiön esittämän rakentamisohjeen mukainen ja ettei asiassa ole osoitettu, mitä vaatimuksia rakennukselle on rakentamisvaiheessa asetettu.

Lautakunta toteaa yleisesti, että vedottaessa rakentamismääräyksiin ja -ohjeisiin on keskeistä sen osoittaminen, että kyseiset määräykset ja ohjeet tulevat sovellettavaksi juuri kyseessä olevan rakennuksen rakentamiseen tai korjaustöihin. Lautakunta myös katsoo, että ajan kulumisen mahdollisesti aiheuttamat haasteet riittävän selvityksen toimittamisessa eivät ole peruste poiketa edellä näyttötaakasta lausutusta, mikä tarkoittaa, että vakuutusyhtiön vedotessa rakentamista koskeviin määräyksiin tai ohjeisiin yhtiön on osoitettava niiden soveltuminen kyseiseen tapaukseen.

Nyt käsiteltävänä olevan tapauksen osalta lautakunta toteaa, että yhtiön vetoama RVV-käsikirja on painettu vuonna 1960. Tarkempaa selvitystä siitä, mistä alkaen kyseistä RVV-käsikirjaa on sovellettu, yhtiö ei ole toimittanut. Sekä kartoitusraportin että vakuutuskirjan tietojen mukaan omakotitalon rakennusvuosi on samoin 1960. Lautakunta toteaa yleisesti, että ensimmäisissä Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvissä kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoja koskevissa määräyksissä ja ohjeissa D1 vuodelta 1976 todetaan, että kyseiset määräykset koskevat rakentamistoimenpidettä, johon on haettu lupaa sinä päivänä tai myöhemmin, jolloin määräyskokoelman osa D1 tuli voimaan. Lautakunta katsoo, että rakentamismääräyskokoelmaa edeltävänä aikana, jolloin viranomaisten voimaan saattamia rakentamismääräyksiä ei ole ollut, ei rakentamisohjeistuksen soveltamista ole perusteltua arvioida toisin. Siten ratkaisevana myös tässä tapauksessa on pidettävä sitä rakentamisohjeistusta, joka on ollut voimassa haettaessa rakennuslupaa asiakkaan omakotitalolle. Siitä, milloin tämä on tapahtunut, rakennusluvan sisällöstä tai luvan myöntämisen edellytyksistä yhtiö ei ole esittänyt selvitystä. Näin ollen lautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että yhtiön vetoaman, vuodelta 1960 olevan RVV-käsikirjan ohjeita olisi tullut soveltaa asiakkaan omakotitalon rakentamisessa vuonna 1960.

Lautakunta kiinnittää asiassa huomiota myös siihen, että lattiakaivosta toimitettujen valokuvien perusteella vaikuttaa todennäköiseltä, että lattiakaivon yläreunasta on lohjennut tai muuten irronnut ainesta vuosikymmenten kuluessa. Valokuvan perusteella lattiakaivon yläreunan eri kohdilla on korkeuseroa enimmillään ainakin noin yksi senttimetri. A Oy:n päivitetystä kartoitusraportista ei ilmene, mistä kohdasta lattiakaivon reunaa korkeusero viemärin purkuputkeen oli mitattu, ja huomioiden lisäksi mitatun ja RVV-käsikirjan vaatimuksen mukaisen padotuskorkeuden verrattain vähäinen ero lautakunta katsoo tuon eron tässä sopivan eri aikakausina käytettyjen mittaustapojen virhemarginaaliin. Tässä arvioinnissa lautakunta huomioi myös sen, että purkuputken pää on voinut vuoden 1960 jälkeen liikkua routimisen tai muiden syiden vuoksi sen verran, että korkeusero on alun perin ollut vahingon jälkeen tehtyjä mittauksia pienempi suhteessa RVV-käsikirjassa mainittuun 50 senttimetriin, tai sitä ei ole ollut lainkaan. Näin ollen lautakunta katsoo asiassa jäävän tälläkin perusteella näyttämättä, että lattiakaivon korkeusasema suhteessa purkuputkeen olisi edellyttänyt padotusventtiilin asentamista viemäriin.

Edellä todetuilla perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo kyseessä olevan vakuutuksesta korvattava luonnonilmiövahinko ja suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan sen vakuutusehtojen mukaisesti.

Korvauspäätöksessä 5.10.2023 viitatun rajoitusehdon 6.3 osalta lautakunta toteaa, että sanamuotonsa mukaan rajoitusehto soveltuu vain tilanteeseen, jossa vakuutettu kohde eli kyseinen rakennus on rakennettu ilman laissa säädettyä lupaa tai myönnetyn luvan vastaisesti eikä lupaa olisi myönnetty tai uudelleen haettaessa myönnetä. Yhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt väitettä, että rakennuksella ei olisi ollut rakennuslupaa. Rajoitusehdon kohdan ”eikä lupaa olisi myönnetty tai uudelleen haettaessa myönnetä” lautakunta tulkitsee tarkoittavan, että ehtokohdalla ei myöskään ole vaikutusta maksettavaan korvaukseen silloin, jos ehtokohdassa tarkoitettu lupa sitä haettaessa myönnettäisiin. Rakennustarkastajan yleisluontoisesta vastauksesta ei myöskään suoraan ilmene, onko rakennuksessa tehdyille muutostöille haettu rakennuslupaa tai olisiko lupaa pitänyt juuri asiakkaan kohteessa hakea. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseisellä ehtokohdalla ole vaikutusta vahingon perusteella asiakkaalle maksettaviin korvauksiin.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan rakennukselle ja irtaimistolle aiheutuneen vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Korpelainen

Jäsenet:
Kankkunen
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen