Tapahtumatiedot

Asiakkaan valaisin rikkoutui 17.11.2023, kun asiakkaan puoliso löi päänsä valaisimeen ja valaisin tippui lattialle. Kyseessä oli Paavo Tynellin vuonna 1950 suunnitelma ja Taito Oy:n valmistama valaisin malliltaan 9029/5. Valaisin oli ostettu vuonna 2016 huutokaupasta B 24 795 Ruotsin kruunulla eli noin 2 375 eurolla. Asiakas haki kotivakuutuksena perusteella korvausta rikkoutuneesta valaisimesta 9 000 euroa.

Vakuutusyhtiö pyysi asiakasta toimittamaan arvion valaisimen korjauskuluista. Asiakas ilmoitti yhtiölle, että valaisinta ei voi korjata entiselleen, joten asiakas vaati vakuutusyhtiötä lunastamaan valaisimen itselleen. Asiakas kertoi, että valaisimeen voi hankkia uudet kuvut kappalehinnaltaan 119 euroa ja kupuja tarvitaan viisi kappaletta, mutta uudet kuvut on kuitenkin valmistettu vuonna 2023, kun rikkoutuneet on valmistettu vuonna 1950. Asiakas ilmoitti, että jos vakuutusyhtiö pystyy hankkimaan valaisimeen alkuperäiset vuoden 1950 kuvut, hyväksyy asiakas valaisemien korjaamisen. Asiakkaan mukaan kupujen korvaaminen uusilla kuvuilla pudottaa valaisimen arvon ainakin kolmasosaan entisestä. Lisäksi asiakas totesi myös muiden valaisimen osien vaurioituneen. Asiakas toimitti huutokauppa B:n suomalaisen designin pääarvioitsijan X:n arvion rikkoutuneesta valaisimesta. Lausunnon perusteella asiakas vaati vakuutusyhtiötä korvaamaan valaisimesta 15 000 euron korvauksen niin, että yhtiö saa pitää valaisimen tai niin, että asiakas saa pitää valaisimen ja yhtiö maksaa siitä 10 000 euron korvauksen.

Vakuutusyhtiö ilmoitti asiakkaalle, että korvausta maksetaan ensisijaisesti korjauskulujen mukaan, jos esine voidaan korjata ja korjauskustannukset ovat enintään esineen käyvän arvon verran. Vakuutuksesta ei vakuutusehtojen mukaan korvata omaisuuden arvon alentumista. Yhtiö pyysi asiakasta edelleen toimittamaan arvion lampun vaurioista. Asiakas toimitti valaisinliikkeen V lausunnon, jossa todettiin, että liikkeen tietojen mukaan kyseiseen valaisimeen ei ole saatavilla alkuperäisiä kupuja, vaan kuvut ovat uustuotantoa. Uusissa kuvuissa ei ole opaalista sisäpintaa, vaan ne ovat kauttaaltaan matta amber/ shampanja. Uusien kupujen hinta on 5 x 116 euroa eli yhteensä 580 euroa sekä korjaustyö 120 euroa eli yhteensä 700 euroa (sisältäen alv 24 %). Asiakas ilmoitti edelleen, ettei hän hyväksy lampun korjaamista uusilla kuvuilla, koska uustuotanto-osat merkitsevät 14 000–15 0000 euron valaisimen arvon alenemista alle 5 000 euroon.

Vakuutusyhtiö teki asiassa 12.12.2023 korvauspäätöksen, jolla se korvasi lampun korjauskustannukset 700 euroa vähennettynä 150 euron omavastuulla. Korvauspäätöksessään yhtiö ilmoitti, että korvauksen määrä on ensisijaisesti vahingoittuneen esineen korjauskulut.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii asiamiehensä välityksellä vakuutusyhtiötä lunastamaan rikkoutuneen valaisimen ensisijaisesti 15 000 euron ja toissijaisesti 14 000 euron korvauksella siten, että vakuutusyhtiö saa omistusoikeuden valaisimeen. Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiön tulee suorittaa lunastushinta vähennettynä maksamallaan 550 euron korvauksella ja erotukselle tulee suorittaa korkolain 4.1 §:n mukaista viivästyskorkoa 12.12.2023 lukien.

Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumatiedot ja toteaa, että kyseessä on Paavo Tynellin suunnittelema ja Taito Oy:n noin vuonna 1950 valmistama viisikupuinen kattovalaisin. Huutokauppakamarin myyntiesitteessä valaisinta kuvattiin näin: ”Paavo Tynell (Suomi, 1890–1973) A Paavo Tynell model 9029 brass and glass ceiling lamp by Taito OY, Finland, ca 1950. Brass with glass shades, decorated with metal leaves. Diameter 50 cm, height 82 cm. Restored. Electrical function not tested.”

Asiakas on hankkinut huutokauppa B:n suomalaisen designin pääarvioitsijalta X:ltä arvion rikkoutuneen valaisimen hankintahinnasta. Arvion mukaan valaisimen arvo on 14 000–15 000 euroa. Lisäksi asiakas hankki valaisinliikkeeltä arvion valaisimen korjauskuluista. Valaisimen korjaus maksaa 700 euroa.

Asiakas pitää vakuutusyhtiön päätöstä korvata valaisimen korjauskulut 700 euroa virheellisenä. Yhtiön tulkinta siitä, että sen tarvitsisi maksaa vain korjauskulut, on väärä. Vakuutusehtojen tarkoittamalla valaisimen korjaamisella tarkoitetaan valaisimen korjaamista siihen kuntoon ja arvoon, joka rikkoutuneella esineellä oli ennen vahinkoa. Vakuutusehtojen tarkoittamaa korjaamista ei ole se, että designesine korjataan, mutta korjauksen jälkeen sen arvo on vain pieni osa entisestä. Tässä tapauksessa asianmukainen korjaus tarkoittaisi sitä, että lasikuvut korvataan vastaavilla vuonna 1950 tai niihin aikoihin valmistetuilla kuvuilla ja metallisoat korjataan. Asianmukaista korjausta ei ole se, että kuvut vaihdetaan vuonna 2023 valmistettuihin uusiin kupuihin, jotka eivät vastaa iältään eivätkä laadultaan alkuperäisiä. Alkuperäisissä kuvuissa on opaalinen sisäpinta, uusissa ei sellaista ole. Designesineen arvo on sen alkuperässä. Jos alkuperäisyys katoaa, esineen arvo putoaa tässä tapauksessa enintään yhteen kolmasosaan sen todellisesta arvosta. Asiakas vertaa tilannetta siihen, että nimekkään taiteilijan sata vuotta sitten maalaama taulu putoaa seinäitä sillä seurauksella, että sen kehykset rikkoontuvat korjauskelvottomiksi. Asiakkaan mukaan lienee jokaiselle selvää, ettei taulun arvo ole sama sen jälkeen, kun siihen on asennettu uudet kehykset. Vastaavia esimerkkejä on paljon: jos kuvanveistäjän tekemä esine putoaa sillä seurauksella, että esine rikkoontuu, ei sen arvo palaudu sillä, että esine korjataan liimalla tai muulla keinolla. On yleisesti tunnettua, että taidelasien arvoon vaikuttavat naarmut ja painaumat eikä esineistä saa entisen arvoisia sillä, että ne hiotaan ja tasoitetaan.

Vakuutusyhtiön vakuutuslautakuntakäsittelyn aikana maksaman lisäkorvauksen ja 9.2.2024 tekemän uuden korvauspäätöksen johdosta antamassaan lisäkirjelmässä asiakas ilmoitti olevansa edelleen tyytymätön korvauksen määrään. Asiakkaan mukaan yhtiön korvauspäätös ei vastaa asiakkaan käsitystä siitä, miten valaisimen arvo tulisi määrittää. Vakuutusyhtiö arvioi valaisimen arvoksi 6 000 euroa. Lisäkirjelmässään asiakas toteaa, että Suomessa Paavo Tynellin valaisimia myy pääasiassa kolme huutokauppataloa. Kappalemäärältään suurimman osan myynee B. Kalleimmat valaisimet myy kuitenkin A. Lisäksi on H, joka on perinteikäs huutokauppakamari. Luonnollisesti kyseisiä valaisimia myydään muissakin huutokaupoissa sekä niin sanotuissa kivijalkaliikkeissä.

Vakuutusyhtiön näkemykseen siitä, että asiakkaan pyytämä lausunto huutokauppa B:n X:ltä on hyvin ylimitoitettu, asiakas toteaa, että on syytä muistaa, että hän on ostanut kyseisen valaisimen nimenomaan B huutokaupasta. Ostohinta on marraskuussa 2016 ollut 24 795 Ruotsin kruunua eli silloisen vaihtokurssin mukaan noin 2 500 euroa. B myy jatkuvasti Tynellin kattovalaisimia huutokaupoissaan. Asiakkaan mukaan jokainen alan harrastaja tietää, että X on alalla eräänlainen auktoriteetti ja hyvin kokenut arvioitsija. Tähän nähden yhtiön toteamus siitä, että X:n arvio olisi ylimitoitettu, on perusteeton ja turhaan arvion antajan ammattitaitoa väheksyvä. Asiakas kertoo kysyneensä Facebookissa Paavo Tynellin valaisinharrastajien ryhmässä, paljonko Tynellin kattovalaisimen arvo on noussut prosentuaalisesti viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kysymykseen vastasi Huutokauppakamarin A arvioitsija Z, jonka mukaan ostohinnaltaan 3 000–5 000 euron valaisimien arvo on noussut 10 000–15 000 euroon. Asiakas toimitti kysymyksen ja vastauksen lisäkirjelmän liitteenä Vakuutuslautakunnalle. Tämän jälkeen asiakas pyysi Z:lta arviota rikkoutuneen valaisimen arvosta. Lausunnossaan Z hakee rikkoutuneelle valaisimille arvoa huutokauppa A:n myymien samanlaisten valaisimien pienemmän ja suuremman koon välimaastosta ja päätyy siihen, että asiakkaan valaisimen arvo olisi 9 000 euroa. Asiakkaan mukaan Z:n lausuntoa arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että huutokauppa A on myynyt sekä pienempiä että suurempia valaisimia kaksi kappaletta yhdessä, jolloin yhden valaisimen arvo on yleensä pienempi kuin yhden valaisimen hinta yksin.

Asiakas viittaa vakuutusyhtiön pyytämään huutokauppa H:n lausuntoon ja toteaa, ettei lausunnon antanut Y ole perustellut lausuntoaan millään tavalla. Asiakas kertoo, että hänellä on pääsy H:n kotisivulla oleviin kaupattujen esineiden luetteloon, eikä H ole ainakaan vuoden 2016 jälkeen myynyt yhtään samanlaista Tynellin sarjan 9029/5 valaisinta. Edellä mainituin perustein asiakas ei pidä vakuutusyhtiön hankkimaa lausuntoa relevanttina. Asiakas katsoo edelleen, että hänen valaisimensa arvo on ollut 14 000–15 000 euroa ja joka tapauksessa vähintään 9 000 euroa.

Vakuutusyhtiön ilmoitukseen siitä, että yhtiö suorittaa asiassa vielä 3 000 euron lisäkorvauksen, jolloin kokonaiskorvausmäärä olisi 9 000 euroa, sekä velvollisuudesta toimittaa valaisin vakuutusyhtiön konttoriin, asiakas vastaa lisäkirjelmässään, ettei se hyväksy yhtiön tarjousta. Asiakas katsoo edelleen, että valaisimen arvo on valaisimen myyneen huutokauppakamari B:n arvion mukaisesti 14 000–15 000 euroa. Asiakas ei suostu siihen, että korvaus olisi 9 000 euroa eikä näin ollen myöskään siihen, että tämän korvauksen saatuaan asiakas palauttaisi valaisimen vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ilmoitti asiakkaan Vakuutuslautakunnalle tekemän valituksen perusteella käsitelleensä asian uudestaan ja antaneensa asiassa 9.2.2024 uuden korvauspäätöksen, jolla se maksoi valaisimesta korvausta yhteensä 6 000 euroa, aiemmin maksettu korvaus ja asiakkaan omavastuuosuus huomioiden, sekä viivästyskorkoa ajalle 11.1.2024–13.2.2024. Yhtiö ilmoitti korvauksen määrän perustuvan sen intendentti Y:ltä H-yrityksestä hankkimaan arvioon. Valaisin on Y:n toimesta 29.1.2024 arvioitu 6 000 euron arvoiseksi. Vastineessaan yhtiö pyysi asiakasta palauttamaan rikkoutuneen valaisimen vakuutusyhtiön konttorille. Vakuutusyhtiön katsoo asiakkaan toimittaman X:n arvion rikkoutuneen valaisimen arvosta olevan hyvin ylimitoitettu.

Vakuutusyhtiö on asiakkaan lisäkirjelmän perusteella ilmoittanut, että asiakkaalle voidaan maksaa valaisimesta 3 000 euron lisäkorvaus sen jälkeen, kun rikkoutunut valaisin on toimitettu vakuutusyhtiön konttorille. Asiakkaan ilmoitukseen siitä, ettei se hyväksy yhtiön tarjousta 3 000 euron lisäkorvauksesta ja velvollisuutta palauttaa valaisin vakuutusyhtiölle, yhtiö toteaa, että lisäkorvauksen määrä on laskettu asiakkaan itsensä toimittaman kolmannen arvion perusteella. Koska kyseessä on lunastus, on asiakas velvollinen palauttamaan rikkoutuneen valaisimen yhtiölle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys rikkoutuneen valaisimen arvon määrityksestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan, jos yksityisoikeudellisen saatavan määrästä ei ole saatavissa uskottavaa näyttöä taikka se olisi saatavissa vain vaikeuksin tai asian laatuun nähden kohtuuttomilla kustannuksilla tai kohtuuttomalla vaivalla, tuomioistuin arvioi määrän.

Kotivakuutusehtojen, voimassa 1.1.2022 alkaen, ehtokohdan 1 (Vakuuttamiseen ja vahingon korvaamiseen liittyviä käsitteitä) alakohdan Irtaimiston käypä arvo” käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka omaisuudesta olisi ollut yleisesti saatavissa vahingon sattumispäivän markkinatilanteessa. Käypää arvoa laskettaessa otetaan huomioon mm. esineen ikä, käyttöaika, kunto ja käyttökelpoisuus.

Kohdan 6.2.3 (Vahingon määrä muiden irtaimiston esineiden vahingoissa) mukaan seuraavan enintään viisi vuotta vanhan irtaimen esineen vahingon määrä määritetään vastaavanlaisen esineen jälleenhankinta-arvon mukaan; yli viisi vuotta vanhan esineen vahingon määrä määritetään sen käyvän arvon mukaan:
- musiikki-instrumentit oheislaitteineen, kuten kitara ja vahvistin
- taideteokset, korut, antiikki- ja designesineet ja muut arvoesineet
- kiikarit ja kameran objektiivit
- ampuma-aseet ja niiden lisävarusteet
- muu taulukossa 6.2.2 mainitsematon omaisuus.

Korvauksen määrä on ensisijaisesti vahingoittuneen esineen korjauskulut.
Kun kyseessä on yli 5 vuotta vanha esine, korvauksen määrä on ensisijaisesti vahingoittuneen esineen korjauskulut, enintään kuitenkin esineen käypä arvo.

Kohdan 6.5 (Korvaamistavat) vakuutusyhtiöllä on oikeus korvata vahingoittunut omaisuus joko uudelleen rakennuttamalla, korjauttamalla, maksamalla rahakorvaus tai hankkimalla tilalle vastaavaa omaisuutta.

Kohdan 6.5.2 (Rahakorvaus) rahakorvauksen määrä lasketaan siitä hinnasta, jolla vakuutusyhtiö voisi hankkia tilalle vastaavanlaista omaisuutta.

Kohdan 6.5.4 (Omaisuuden lunastaminen) mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa vahingoittunut omaisuus tai sen osa jäännösarvosta. Jos vakuutettu saa menetettyä omaisuuttaan takaisin korvauksen maksamisen jälkeen, on hänen viipymättä joko luovutettava omaisuus vakuutusyhtiölle tai palautettava vakuutuksesta saatu korvaus

Asian arviointi

Asiassa on kyse rikkoutuneen desingvalaisimen käyvästä arvosta. Vakuutusyhtiö on maksanut valaisimesta 6 000 euron korvauksena asiakkaan omavastuuosuudella vähennettynä. Korvauksen määrä perustuu vakuutusyhtiön hankkimaan huutokauppa H:n intendentin Y:n tekemään arvioon. Y on 29.1.2024 arvioinut valaisimen arvoksi 6 000 euroa. Vakuutuslautakunnan käsittelyn aikana yhtiö on asiakkaan toimittaman lisäselvityksen perusteella ilmoittanut olevansa valmis suorittamaan 3 000 euron lisäkorvauksen sen jälkeen, kun asiakas on toimittanut valaisimen vakuutusyhtiölle. Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä lunastamaan rikkoutuneen valaisimen ensisijaisesti 15 000 euron ja toissijaisesti 14 000 euron korvauksella siten, että vakuutusyhtiö saa omistusoikeuden valaisimeen.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka hänelle aiheutuneen vahingon määrästä. Tämä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että asiakkaan tulisi lisäkorvausta saadakseen kyetä osoittamaan, että rikkoutuneen valaisimen arvo on vakuutusyhtiön maksamaa korvausta korkeampi. Asiaa arvioitaessa huomioidaan myös vakuutusyhtiön valaisimen arvosta esittämä selvitys.

Kyseessä on Paavo Tynellin vuonna 1950 suunnitelma ja Taito Oy:n valmistama valaisin malliltaan 9029/5. Valaisin on ostettu vuonna 2016 huutokaupasta B 24 795 Ruotsin kruunulla eli noin 2 375 eurolla.

Vaatimuksensa tueksi asiakas on esittänyt huutokauppa B:n suomalaisen designin pääarvioitsijan X:n 5.12.2023 antaman arvion rikkoutuneesta valaisimesta. Arvion mukaan vastaavan valaisimen jälleenhankintahinta on 14 000–
15 000 euroa. Lisäksi asiakas on toimittanut Facebookin Paavo Tynellin valaisinharrastajien ryhmän kommenttiketjun, jossa Tynellin valaisimia myyvän huutokauppa A:n arvioitsija Z on helmikuussa 2024 arvioinut ostohinnaltaan 3 000–5 000 euron valaisimien arvon nousseen noin 10 vuoden aikana 10 000–15 000 euroon. Z toteaa arvion olevan suuntaa antava ja eri mallien hintojen vaihtelevan vuosittain. Tämän lisäksi asiakas on toimittanut huutokauppa A:n arvioitsija Z:n arvion valaisimen arvosta. Arviossaan Z toteaa Tynell-valaisimien arvon nousseen selkeästi vuodesta 2016. Huutokauppa A ei ole myynyt täysin vastaavaa kokoa viimeisen kuuden kuukauden aikana mutta kahden kappaleen erä isompia valaisimia on myyty noin 36 000 eurolla ja kahden kappaleen erä pienempiä 13 000 eurolla, minkä perusteella Z arvioi, että asiakkaan valaisimen kokoiset valaisimet olisi myyty noin 18 000 eurolla, jolloin yhden valaisimen hinnaksi tulisi Z:n arvion mukaan 9 000 euroa.

Vakuutusyhtiö on pitänyt Y:n arvioita ylimitoitettuna ja katsoo valaisimen arvon olevan 9 000 euroa asiakkaan toimittamaan Z:n arvioon perustuen. Asiakas on huomauttanut Z:n arvion osalta, että huutokauppa A on myynyt pienempiä ja suurempia valaisimia kaksi kappaletta yhdessä, jolloin yhden valaisimen arvo on yleensä pienempi kuin yhden valaisimen hinta myytäessä se yksin. Vakuutusyhtiön hankkiman Y:n tekemän arvion osalta asiakas huomauttaa, ettei kyseinen huutokauppa H ole ainakaan vuoden 2016 jälkeen myynyt yhtään vastaavaa valaisinta, jonka arvosta on nyt kysymys. Vakuutusyhtiö ei ole tätä asiakkaan väitettä kiistänyt.

Vakuutuslautakunta toteaa, että molemmat osapuolet ovat esittäneet asiassa selvitystä valaisimen jälleenhankintahinnasta toimittamalla vastaavia designvalaisimia myyvien huutokauppojen edustajilta lausunnot valaisimen arvosta. Asiassa on riidatonta, että valaisimen arvo on noussut sen hankinta-ajan jälkeen. Erimielisyyttä on siitä, minkä verran valaisimen arvo on noussut. Lausuntojen merkitystä arvioidessa lautakunta huomioi, että X:n ja Y:n arviot ovat perusteluiltaan varsin suppeat. Valaisin on alun perin ostettu huutokauppa B:lta, millä voidaan katsoa olevan painoarvoa X:n antaman lausunnon merkittävyyttä arvioidessa. Toisaalta lautakunta huomauttaa, että X:n antamasta lausunnosta ei käy ilmi, että huutokauppa B olisi lähiaikoina myynyt vastaavia valaisimia. Y:n lausunnon merkitystä arvioitaessa tulee huomioitavaksi, että asiakkaan selvityksen mukaan huutokauppa H ei ole ainakaan vuoden 2016 jälkeen myynyt vastaavaa valaisinta. Z:n lausunnon kohdalla tulee taas ottaa huomioon, että huutokauppa A ei ole myynyt juuri vastaavaa kokoa olevaa valaisinta, ja muita kokoja on myyty kahden kappaleen erissä, minkä perusteella on mahdollista, että yksittäin ostetun valaisimen arvo olisi hieman Z:n arvioita suurempi.

Lautakunta toteaa, että valaisimen arvo on osapuolten toimittamien selvitysten perusteella 9 000 ja 15 000 euron välillä. Koska saatujen selvitysten perusteella kyseessä on kuitenkin verrattain satunnaisesti saatavilla oleva ja harvinainen designvalaisin, valaisimen arvo ei ole suoraan määritettävissä lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella. Lautakunta myös toteaa yleisesti, että nyt esillä olevan kaltaisen designesineen kohdalla toteutuneisiin huutokauppahintoihin liittyy vakiintuneidenkin huutokauppa-alan toimijoiden kohdalla tiettyä sattumanvaraisuutta, joka lautakunnan näkemyksen mukaan tulee ottaa esineen käypää arvoa arvioitaessa huomioon. Lautakunta pitääkin tässä tapauksessa perusteltuna arvioida valaisimen arvon oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin oikeusohjeen mukaisesti. Osapuolten toimittamia selvityksiä kokonaisuutena arvioiden Vakuutuslautakunta katsoo valaisimen arvoksi 11 000 euroa ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan asiakkaalle lisäkorvauksena 5 000 euroa.

Osapuolten välisessä kirjelmöinnissä on myös ollut esillä vakuutusyhtiön oikeus lunastaa rikkoutunut valaisin. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa vahingoittunut omaisuus tai sen osa jäännösarvosta. Vakuutusehdoista ei kuitenkaan suoraan ilmene, miten lunastaminen tapahtuu tilanteessa, jossa irtaimistolle jää jäännösarvoa ja korvaamistapana on rahakorvaus. Osapuolten välinen kirjelmöinti koskee valaisimen käypää arvoa. Kirjelmöinnin perusteella on ymmärrettävissä, että rikkoutuneella valaisimella on jokin jäännösarvo. Koska jäännösarvon osalta ei kuitenkaan ole esitetty väitteitä tai selvitystä, ei lautakunta tällä ratkaisusuosituksella ota kantaa vakuutusyhtiön oikeuteen maksamaansa korvausta vastaan lunastaa valaisin itselleen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvauksena 5 000 euroa laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Toukonen

Jäsenet:
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho