Tapahtumatiedot
A (s. 2012) on vakuutettuna henkilövakuutuksessa, joka sisältää muun ohella turvan tapaturman tai yksittäisen sairauden aiheuttaman pysyvän haitan varalta. Vakuutuksenottaja on A:n huoltaja B, joka haki toukokuussa 2022 korvausta näkövamman A:lle aiheuttamasta pysyvästä haitasta. Häntä pyydettiin ilmoittamaan korvauksen maksamista varten A:n oma tilinumero. B ilmoitti 31.5.2022 yhtiölle, ettei A:lla ole omaa tiliä, vaan lasten rahat ovat B:n tilillä. Yhtiö ilmoitti 7.6.2022 B:lle, että hän voi ilmoittaa A:n oman tilinumeron yhtiölle, kun sellainen on olemassa. B ilmoitti samana päivänä yhtiölle tilinumeron, jonka kertoi avanneensa A:lle A:n käyttöoikeuksilla. Vakuutusyhtiö maksoi haittakorvauksen 308.281,50 euroa ilmoitetulle tilille 13.7.2022. Yhtiö teki maksetusta korvauksesta ilmoituksen digi- ja väestötietovirastolle.
A:lle on 8.9.2023 määrätty edunvalvojan sijainen selvittämään vakuutuskorvauksesta saatujen varojen käyttöä ja edustamaan A:ta mahdollisessa varojen takaisinperinnässä. Tehtävään on määrätty yleinen edunvalvoja. Digi- ja väestötietoviraston edunvalvojan määräämistä koskevan päätöksen tietojen mukaan vakuutuskorvaus on maksettu B:n tilille.
Edunvalvojan sijaisen yhteydenoton johdosta vakuutusyhtiö on 8.12.2023 antanut päätöksen, jossa katsoo noudattaneensa vakuutuskorvausta maksaessaan olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta. Vakuutuksenottaja ja A:n huoltaja B on vahvasti tunnistautuneena ilmoittanut yhtiölle tilinumeron, joka on B:n mukaan kuulunut A:lle. Vakuutusyhtiö ei saa mitään kautta varmistusta siitä, kenelle ilmoitettu pankkitili kuuluu, vaan sen tulee luottaa saamaansa tietoon asiasta. Yhtiöllä ei ole tietoa, kuinka kauan pankkitilin perustaminen kestää ja onko lapsella pankkitilin käyttöoikeutta. Yhtiö katsoo, ettei se voi pankkitilitiedon saatuaan ymmärtää, että tieto on ilmoitettu vilpillisesti, kun ilmoittaja on vakuutuksenottaja. Yhtiö ei maksa korvausta uudelleen A:lle.
Asiakkaan valitus
A:n edunvalvojan sijainen pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.
Asiassa on selvinnyt, että vakuutusyhtiö on maksanut A:lle kuuluvan vakuutuskorvauksen jonkun muun kuin A:n tilille. Kyse on vakuutussopimuslain 71 §:n mukaisesta maksusta väärälle henkilölle. Tällaisessa tilanteessa vakuutusyhtiön katsotaan täyttäneen korvausvelvollisuutensa, mikäli se on korvausta suorittaessaan noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta. A:n tapauksessa vaadittavaa huolellisuuden tasoa arvioitaessa tulee huomioida ensinnäkin, että korvaussumma on ollut alaikäiselle huomattavan suuri. Toiseksi, kun B:lle on 7.6.2022 kello 9.54 ilmoitettu toisen kerran, että korvauksen maksamista varten tarvitaan A:n oma tilinumero, on tämä samana päivänä kello 10.06 ja 10.18 ilmoittanut avanneensa oman tilin A:lle. Kolmanneksi A:n huoltajina ja edunvalvojina ovat toimineet hänen vanhempansa B ja C yhdessä, mikä tieto olisi ollut vakuutusyhtiön saatavilla esimerkiksi väestötietojärjestelmästä. Holhoustoimesta annetun lain 30 §:n mukaan, jos päämiehellä on useampia edunvalvojia, heidän tulee yhdessä huolehtia edunvalvojalle kuuluvista tehtävistä, jollei tuomioistuin ole päättänyt tehtävien jaosta edunvalvojien kesken. Asiat, joilla on huomattava merkitys päämiehelle, voivat edunvalvojat kuitenkin päättää vain yhdessä, jollei päämiehen etu ilmeisesti muuta vaadi. A:n toinen huoltaja C on kertomansa mukaan tullut tietoiseksi vakuutuskorvauksesta vasta elokuussa 2022 holhousviranomaisen lähetettyä hänelle kirjeen alaikäisen holhousasioiden rekisteriin kirjaamista koskevassa asiassa. Vakuutusyhtiö ei siten ole ollut korvausasiaa käsitellessään yhteydessä A:n toiseen lakimääräiseen huoltajaan.
A:n edunvalvojan sijainen katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole vakuutuskorvausta suorittaessaan noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta. Yhtiö on laiminlyönyt huolehtia sen selvittämisestä, että vakuutuskorvausasiaa hoitavat alaikäisen edunvalvojat yhdessä lain vaatimalla tavalla. Vaikka vain toinen edunvalvojista olisi vakuutuksenottaja ja sillä perusteella hoitaisi korvausasiaa, olisi vakuutusyhtiön tullut korvausprosessin aikana varmistaa, että myös toinen edunvalvoja antaa suostumuksensa korvaussumman maksamiseen tietylle tilille. Tämä velvollisuus vakuutusyhtiöllä on selkeästi ollut ainakin suuren korvaussumman takia. Se, ettei A:n henkilökorvausasioiden hoidossa ole ollut aiemmin epäselvyyksiä, on asiassa vailla merkitystä ottaen huomioon, että kyseessä ovat tuolloin olleet tavanomaiset hoitokulukorvausta koskevat hakemukset. Vakuutusyhtiö on muutenkin toiminut korvausasian hoitamisessa huolimattomasti. Viestinvaihdosta ilmenee, että B on ilmoittanut uuden tilinumeron vain 12 minuuttia sen jälkeen, kun vakuutusyhtiö on pyytänyt ilmoittamaan A:n tilinumeron, kun tili on avattu. Vakuutusyhtiö on finanssialan keskeinen toimija. Sen olisi tullut ymmärtää, ettei tilin avaaminen alaikäiselle onnistu 12 minuutissa varsinkaan, kun siihen tarvitaan molempien huoltajien myötävaikutus. Lisäksi yhtiön olisi tullut B:n jälkimmäisestä viestistä ymmärtää, että jotakin on pielessä, kun B on maininnut avanneensa tilin alaikäisen A:n käyttöoikeuksilla. A on tuolloin ollut 9-vuotias, eikä hänelle olisi mitenkään voitu avata sellaista tiliä, johon hänellä olisi ollut käyttöoikeus. Asiaa ovat käytössä olevan viestienvaihdon perusteella hoitaneet vakuutusyhtiössä useat eri korvauskäsittelijät, mikä ei anna huolellista kuvaa asioiden hoidosta.
A:n edunvalvojan sijainen pyytää Vakuutuslautakuntaa suosittamaan, että vakuutusyhtiö suorittaa vakuutuskorvauksen uudelleen A:lle vakuutussopimuslain 71 §:n nojalla. Väärin maksettuja varoja on saatu B:ltä A:n haltuun 60.000 euroa ja asiassa on tehty rikosilmoitus. Uudelleen suoritettava vakuutuskorvaus olisi siten 248.281,50 euroa viivästyskorkoineen alkuperäisestä maksupäivästä 13.7.2022 lukien. Kesken olevalla rikostutkinnalla ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Kyse ei ole vahingonkorvausasiasta, vaan vakuutuskorvauksen maksamisesta uudelleen vakuutusyhtiön huolimattomuuden takia.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää esitetyt vaatimukset.
Vakuutussopimuslaissa edellytetään, että vakuutusyhtiö noudattaa korvausta maksaessaan olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta. Lain esitöissäkään ei edellytetä ehdotonta virheettömyyttä. Esitöissä esimerkkinä huolimattomuudesta on viitattu sellaisiin tilanteisiin, että yhtiölle on ilmoitettu panttauksesta, mutta yhtiö siitä huolimatta suorittaa korvauksen vakuutuksenottajalle. Kyse on tällöin siis yhtiön tiedossa olleesta asiasta, jota ei ole huomioitu. Esitöissä todetaan, että huolimattomuutena voidaan pitää myös sitä, että yhtiö ei pyri selvittämään tulkinnanvaraisen edunsaajamääräyksen tarkoitusta, vaikka tietäisi, että mahdollisia muita edunsaajia olisi olemassa.
Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on B ja vakuutettu A. B on ottanut vakuutuksen tyttärelleen ja on tämän huoltaja. Hän on hoitanut A:n korvausasiaa koko ajan ja hänelle on maksettu korvaukset A:n sairaanhoitokuluista, jotka hän on itse maksanut. Hoitokuluissa ja niiden hakemisessa ei ole missään vaiheessa havaittu mitään epäselvää. Korvauskäsittely pysyvän haitan korvauksen osalta on edennyt niin, että B on hakenut korvausta ja toimittanut asian arvioimiseksi tarpeelliset, yhtiön pyytämät selvitykset. Vakuutusyhtiö on 31.5.2022 ilmoittanut B:lle, että korvaus pysyvästä haitasta maksetaan aina vakuutetulle itselleen, vaikka kyseessä olisi alaikäinen henkilö. Samana päivänä B on vastannut, ettei A:lla ole omaa tiliä. Yhtiö on 7.6.2022 pyytänyt B:tä ilmoittamaan A:n henkilökohtaisen tilinumeron, kun tili on saatu avattua. B on samana päivänä ilmoittanut yhtiölle tilinumeron, jonka hän on kertonut avanneensa juuri A:lle tämän käyttöoikeuksilla. Korvaus on 13.7.2022 maksettu ilmoitetulle tilille.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sillä ole ollut mitään syytä epäillä, että B toimisi vilpillisesti, koska tälle on viikkoa aiemmin ilmoitettu, että tarvittaisiin A:n oma tilinumero. B:llä on siten ollut viikko aikaa hoitaa asiaa ennen kuin hän on ilmoittanut uuden tilinumeron. Mistään ei ole voinut eikä voida päätellä, että tili olisi avattu 7.6.2022 niiden muutamien minuuttien aikana, jotka kuluivat yhtiön lähettämän viestin ja B:n vastauksen aikana. Kyse ei ole myöskään ollut tilistä, jota B olisi aiemmin käyttänyt korvausasioinnissa yhtiön kanssa. Koska korvausasiointi on aiemmin sujunut asianmukaisesti, yhtiö katsoo, ettei sillä ole ollut mitään syytä epäillä B:n ilmoitusta A:n tilinumerosta vilpilliseksi. Yhtiö ei saa mistään selvitettyä, kenelle ilmoitettu tilinumero kuuluu. Tilin haltija ei edelleenkään ole tiedossa, vaan tiedossa on ainoastaan se, ettei kyse ole A:n tilistä. Yhtiöllä ei ole tällaisessa tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin luottaa vakuutuksenottajan ilmoittamaan tilitietoon. Sillä on myös oikeus luottaa sopimuskumppaninsa B:n ilmoittamiin tietoihin.
Yhtiö kiinnittää erityistä huomiota siihen, että maksetusta korvauksesta on välittömästi ilmoitettu digi- ja väestötietovirastolle. Tämän ilmoituksen tarkoitus on saattaa viranomaisen tietoon, että alaikäiselle on maksettu korvaus, minkä jälkeen viranomaisen tehtävä on seurata, että omaisuutta hoidetaan alaikäisen edun mukaisesti. A:n toinen huoltaja C on tullut vakuutuskorvausasiasta tietoiseksi elokuussa 2022. Tässä vaiheessa C tai holhousviranomainen ei kuitenkaan vakuutusyhtiön tietojen mukaan ole reagoinut asiaan mitenkään. Ainakaan sen jälkeisistä toimenpiteistä ennen marraskuun loppua 2023 ei ole ilmoitettu yhtiölle.
Vakuutusyhtiö katsoo noudattaneensa korvauksen maksamisessa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, koska ennen korvauksen maksamista on pyydetty vakuutettu A:n oma tilinumero. Vakuutusyhtiö ei ole laiminlyönyt huolehtia sen selvittämisestä, että korvausasiaa hoitaisivat A:n edunvalvojat yhdessä, koska vakuutuskorvauksesta päättää vakuutusehtojen mukaan vakuutuksenottaja ja korvauksesta on tehty lain edellyttämä ilmoitus holhousviranomaiselle. Asiaa hoitaneiden korvauskäsittelijöiden määrällä ei ole asiassa merkitystä.
Joka tapauksessa vakuutusyhtiö katsoo, ettei Vakuutuslautakunta voi antaa asiassa ratkaisusuositusta asian poliisitutkinnan ollessa kesken muilta osin, kun yhtiön menettelyn huolellisuuden osalta. Ei ole tiedossa, mihin varat on käytetty ja onko ne käytetty A:n hyväksi, vaikkei niitä olekaan maksettu hänen tililleen. A:lle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrä ei ole tiedossa. Vahingosta on ensisijaisesti vastuussa rahavarat mahdollisesti väärin käyttänyt henkilö, ei vakuutusyhtiö. Jos lautakunta vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsoisi, ettei korvauksen maksamisessa ole noudatettu olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta, yhtiö katsoo, että vahingon määrä on epäselvä ja vaatimus korvauksen uudelleen maksamisesta tulkinnanvarainen. Täysin selvittämättä on myös, miten muut toimet tai passiivisuus ovat myötävaikuttaneet korvauksen mahdolliseen joutumiseen pysyvästi korvaukseen oikeutetun ulottumattomiin.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, saako vakuutusyhtiö maksusuojaa 13.7.2022 maksamansa vakuutuskorvauksen osalta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Lainkohdan 2 momentin mukaan vakuutuksenantajan on ilmoitettava vajaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta vajaavaltaisen kotikunnan holhousviranomaiselle, jos korvauksen kokonaismäärä on suurempi kuin 1 000 euroa ja korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustannusten tai varallisuuden menetysten korvaamisen. (14.5.2010/426) Lainkohdan 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.
Vakuutussopimuslain 71 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja suorittaa vakuutuskorvauksen tai henkilövakuutuksen takaisinostoarvon jollekin muulle kuin sille, jolla on oikeus vakuutuskorvaukseen tai takaisinostoarvoon, vakuutuksenantaja on kuitenkin täyttänyt velvollisuutensa, jos se on maksua suorittaessaan noudattanut olosuhteiden vaatimaa huolellisuutta.
Holhoustoimilain (1.4.1999/442) 29 §:n 1 momentin mukaan edunvalvojalla on kelpoisuus edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa, jollei tuomioistuin ole tehtävää antaessaan toisin määrännyt tai jollei toisin ole säädetty.
Holhoustoimilain 30 §:n 1 momentin mukaan, jos päämiehellä on useampia edunvalvojia, heidän tulee yhdessä huolehtia edunvalvojalle kuuluvista tehtävistä, jollei tuomioistuin ole päättänyt tehtävien jaosta edunvalvojien kesken. Lainkohdan 2 momentin mukaan, jos joku edunvalvojista ei matkan, sairauden tai muun syyn vuoksi voi osallistua päätöksen tekemiseen ja ratkaisun viivästymisestä aiheutuisi haittaa, hänen suostumuksensa asiassa ei ole tarpeen. Asiasta, jolla on huomattava merkitys päämiehelle, voivat edunvalvojat kuitenkin päättää vain yhdessä, jollei päämiehen etu ilmeisesti muuta vaadi.
Vakuutuskirjan 8.7.2020 mukaan A:n henkilövakuutus sisältää muun ohella turvan pysyvän haitan varalta. Vakuutuskirjaan ei ole merkitty tietoa edunsaajamääräyksestä.
Sovellettavien vakuutusehtojen (voimassa 1.1.2020 alkaen) kohdan 2.2 (Edunsaaja) mukaan kuolemantapausturvien vakuutusmäärä maksetaan omaisille ja muut vakuutuskorvaukset vakuutetulle itselleen, ellei vakuutuksenottaja ole kirjallisesti ilmoittanut muuta edunsaajaa vakuutusyhtiöön.
Ehtojen kohdan 3.8 (Turva pysyvän haitan varalta) mukaan tästä vakuutusturvasta maksetaan korvausta vakuutetulle sattuneen tapaturman tai vakuutettua kohdanneen yksittäisen sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta. (…) Sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta maksetaan korvausta, jos haittaluokka on vähintään 12 (60 %). [Lapsivakuutuksessa] (myönnetty ennen 1.1.2018) sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta maksetaan kuitenkin korvausta vähintään haittaluokan 6 (30 %) mukaisesta pysyvästä haitasta, ellei pysyvä haitta ole aiheutunut synnynnäisestä epämuodostumasta, epämuotoisuudesta tai kromosomipoikkeavuudesta (ICD-10-tautiluokituskoodit Q00 - Q99). Tällöin haittaluokan tulee olla vähintään 10 (50 %).
Korvaaminen edellyttää, että vakuutusturva on voimassa sairauden aiheuttaman pysyvän haitan ilmetessä ja tapaturma on sattunut vakuutusturvan voimassaoloaikana.
Pysyvä haitta on lääketieteellisesti arvioitu yleinen haitta, joka vammasta tai sairaudesta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määriteltäessä otetaan huomioon sairauden tai vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia tai harrastuksia.
Pysyvän haitan suuruus määritellään Valtioneuvoston työtapaturma- ja ammattitautilain haittaluokituksesta antaman asetuksen (768/2015) mukaan. Yksi haittaluokka vastaa viiden (5) prosentin haitta-astetta. Esimerkiksi haittaluokan 2 mukainen haitta-aste on 10 prosenttia ja suurin, haittaluokan 20 mukainen haitta-aste tarkoittaa 100 prosentin haittaa.
Korvaus on määritellyn haittaluokan mukaisen prosenttiluvun osoittama osa tapaturman sattumishetken / sairauden toteamishetken vakuutusmäärästä. Jos pysyvä haitta on vähintään haittaluokan 10 (50 %) mukainen pysyvä haitta, maksetaan korvaus kaksinkertaisena. (...)
Asian arviointi
Vakuutusyhtiö on esittänyt, että vakuutuksenottaja yksin, eli tässä tapauksessa B, päättää vakuutuskorvauksesta, eikä vakuutusyhtiö sen vuoksi ole laiminlyönyt huolehtia, että vakuutettu A:n edunvalvojat huolehtivat korvausasiasta yhdessä. Vakuutuslautakunta toteaa, että ennen vakuutustapahtuman sattumista yksinomaista määräysvaltaa vakuutussopimuksessa suhteessa vakuutusyhtiöön käyttää vakuutussopimuksen yhtiön kanssa tehnyt vakuutuksenottaja. Henkilövakuutuksen edunsaajalla tai vakuutetulla ei ole itsenäistä oikeusasemaa suhteessa vakuutusyhtiöön ennen vakuutustapahtuman sattumista. Vakuutustapahtuman satuttua edunsaajan tai vakuutetun itsenäinen oikeus korvaukseen tulee voimaan, eikä vakuutuksenottaja voi enää tämän jälkeen puuttua edunsaajan tai vakuutetun asemaan. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuskorvaus pysyvästä haitasta maksetaan vakuutusehtojen mukaan vakuutetulle, ellei erillistä edunsaajamääräystä ole annettu. Vakuutuskirjan mukaan edunsaajamääräystä ei ole ollut. Lautakunta toteaa, että pysyvän haitan korvausta on haettu vakuutustapahtuman jo satuttua ja korvaus on kuulunut vakuutettu A:lle. Tässä vaiheessa vakuutuksenottaja B:llä ei ole ollut määräysvaltaa korvauksen suhteen.
Asiassa esitetyn selvityksen perusteella vakuutettu A:n edunvalvojina ovat vakuutuskorvausta haettaessa toimineet hänen vanhempansa B ja C. Holhoustoimilain 30 §:n 1 momentin mukaan, jos päämiehellä on useampia edunvalvojia, heidän tulee yhdessä huolehtia edunvalvojalle kuuluvista tehtävistä, jollei tuomioistuin ole päättänyt tehtävien jaosta edunvalvojien kesken. Lainkohdan esitöiden (HE 146/1998 vp, s. 43) mukaan vakiintuneena oikeusperiaatteena on aiemman holhouslain voimassaoloaikana katsottu olleen voimassa, että yksikin holhoojista voi pätevästi ottaa vastaan vajaavaltaiselle tulevan maksun, kutsun ja tahdonilmaisun, esimerkiksi velan tai vuokrasuhteen irtisanomisen, silloinkin, kun vajaavaltaisella on useampia holhoojia. Esityksellä holhoustoimilaiksi ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa muutosta tähän periaatteeseen, vaan se tulisi vastaisuudessa koskemaan myös edunvalvojia. Periaatteen vakiintuneisuuden huomioon ottaen ei nimenomaisen säännöksen ottamista lakiin ole katsottu tarpeelliseksi. Oikeuskirjallisuudessa (Välimäki: Edunvalvontaoikeus. Talentum 2013, s. 106) puhutaan tältä osin passiivisesta edustamisesta. Passiivisella edustamisella tarkoitetaan tahdonilmaisun vastaanottamista, kun taas tahdonilmaisun antaminen on aktiivista edustamista (Kivimäki – Ylöstalo: Suomen siviilioikeuden oppikirja, yleinen osa. Suomalainen lakimiesyhdistys 1981, s. 328).
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutuskorvauksen aktiivista hakemista vajaavaltaisen puolesta voida pitää sellaisena passiivisena edustamisena, jonka yksikin edunvalvojista voisi hoitaa pätevästi ilman muiden edunvalvojien myötävaikutusta. Esitetystä selvityksestä ei ilmene eikä asiassa ole edes väitetty, että edunvalvojien tehtäviä olisi tässä tapauksessa jaettu, joten B:n ja C:n olisi tullut edustaa A:ta korvausasiassa yhdessä ja yhteistoiminnassa ilmoittaa, mihin korvaus suoritetaan. Tapauksessa ei ole esitetty sellaisia holhoustoimilain 30 §:n 2 momentissa tarkoitettuja seikkoja, joiden perusteella B olisi voinut edustaa A:ta korvausasiassa yksin. Kun korvaus on nyt suoritettu edunvalvoja B:n yksin ilmoittamalle tilille, joka ei lisäksi vastoin hänen ilmoitustaan ole ollut A:n tili, Vakuutuslautakunta katsoo, että kyseessä on ollut vakuutussopimuslain 71 §:ssä tarkoitettu maksu väärälle henkilölle.
Vakuutussopimuslain 71 §:ää koskevissa esitöissä (HE 114/1993 vp, s. 67) mainitaan esimerkkeinä tilanteista, joissa henkilövakuutuskorvaus saatetaan suorittaa väärälle henkilölle, tapaukset, joissa edunsaajamääräys on tulkinnanvarainen tai se ei ole enää voimassa, tai henkivakuutuksen takaisinostoarvo maksetaan vakuutuksenottajalle, vaikka vakuutukseen perustuva oikeus on luovutettu tai pantattu ilmoittamatta siitä vakuutusyhtiölle. Esitöiden mukaan vakuutuksenantaja on menetellyt huolimattomasti, jos se esimerkiksi maksaa takaisinostoarvon vakuutuksenottajalle, vaikka panttauksesta on sille ilmoitettu, vai se ei lainkaan pyri selvittämään tulkinnanvaraisen edunsaajamääräyksen tarkoitusta elossa olevan vakuutuksenottajan tai mahdollisesti kysymykseen tulevien edunsaajien kanssa. Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät lain esitöissä kuvatut esimerkit ole tyhjentävä luettelo siitä, millaisissa tilanteissa vakuutusyhtiö ei saa maksusuojaa, vaan jokaista yksittäistapausta on tarkasteltava erikseen kyseisen tapauksen erityispiirteet huomioiden.
Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ollut kyse alaikäiselle vakuutetulle kuuluvasta merkittävästä vakuutuskorvauksesta (308.281,50 euroa). Lautakunta katsoo, että vakuutussopimuslain 71 §:ssä tarkoitettu ”olosuhteiden vaatima huolellisuus” edellyttää tällaista korvausta käsiteltäessä sitä, että vakuutusyhtiö ennen korvauksen maksamista selvittää, ketkä ovat alaikäisen vakuutetun edunvalvojat, ja huolehtii siitä, että jos edunvalvojia on useita, nämä käyttävät yhdessä korvausta koskevaa puhevaltaa. Edunvalvojien selvittämättä jättäminen tai maksuosoitteen ottaminen vastaan vain toiselta edunvalvojalta ei täytä huolellisuusvaatimusta. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole A:lle kuuluvaa vakuutuskorvausta suorittaessaan noudattanut olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta vakuutussopimuslain 71 §:n tarkoittamalla tavalla, eikä yhtiö siten saa asiassa maksusuojaa.
Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on edellä esitetyn perusteella velvollinen suorittamaan uudelleen sen osan A:lle kuuluvasta vakuutuskorvauksesta, jota ei ole saatu palautettua A:n haltuun (248.281,50 euroa). Vakuutusyhtiön vakuutussopimuslain 71 §:ään perustuva velvollisuus korvauksen maksamiseen uudelleen on riippumaton siitä, mihin väärin perustein korvauksen haltuunsa saanut henkilö on korvauksen käyttänyt, tai saadaanko sitä myöhemmin perittyä häneltä takaisin. Vakuutussopimuslain 71 §:ää koskevien esitöiden (HE 114/1993 vp, s. 68) mukaan vakuutusyhtiöllä on perusteettoman edun palautusta koskevien oikeusperiaatteiden nojalla oikeus saada suoritus takaisin suorituksen väärin perustein saaneelta henkilöltä.
Korvaukselle tulee maksaa vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukainen viivästyskorko.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle uudelleen sen osan korvauksesta, jota ei ole saatu palautettua A:n haltuun, sekä vakuutussopimuslain 70 §:n 1 momentin mukaisen viivästyskoron.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Helenius
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov