Tapahtumatiedot
Asiakkaan auto Mercedes-Benz E 300 dE T A eQ Power Business AMG (vm 2020, käyttöönotto 08/2020, ajettu 37 900 km) vaurioitui 8.9.2023 sattuneessa vahinkotapahtumassa. Auton korjauskustannusarvio oli noin 33 000 euroa.
Vakuutusyhtiön korvauspäätös 3.11.2023
Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessään 3.11.2023 maksavansa autosta lunastuskorvausta yhteensä 44 500 euroa 200 euron omavastuuosuudella vähennettynä. Päätöksen mukaan riidaton lunastuskorvaus oli 40.000 euroa ja lisättävän lunastusedun osuus 4.500 euroa.
Asiakas oli tyytymätön korvauksen määrään ja vaati vakuutusyhtiötä korottamaan korvausmäärää lunastusetuvakuutuksen perusteella.
Vakuutusyhtiön korvauspäätös 29.11.2023
Korvauspäätöksessään 29.11.2023 vakuutusyhtiö katsoi, ettei lisäkorvauksen suorittamiseen ole perusteita. Yhtiö totesi korvauspäätöksessään, että kaskovakuutuksesta, johon sisältyy lunastusetuvakuutus, maksetaan lunastustilanteessa lisäkorvausta. Käytettynä hankitun ajoneuvon korvauksena maksetaan +30 % käyvän arvon lisäksi, kuitenkin enintään ajoneuvon hankintahetken käypä arvo.
Yhtiö totesi, että käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka kyseisestä ajoneuvosta olisi ollut vahinkohetkellä markkinatilanteessa saatavissa, jos ajoneuvoa olisi pidetty myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla esimerkiksi internetissä. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa, vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut ajoneuvosta todellisuudessa maksamaan. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon merkki, malli, vuosimalli, käyttöikä, ajetut kilometrit, varusteet, yksilöllinen kunto, aikaisempien omistajien lukumäärä, ajoneuvon huoltohistoria sekä muut käypään arvoon vaikuttavat tekijät. Käyvän arvon määrityksessä on otettava huomioon, että yksittäisten ajoneuvojen pyyntihinnat internetissä eivät välttämättä vastaa todellisia myyntihintoja. Yksittäistä hintapyyntöä tärkeämpää onkin ottaa huomioon mahdollisimman monen vastaavan ajoneuvon hintapyyntö. Lisäksi asiassa on huomioitava, että autoliikkeiden myyntihinnat sisältävät tyypillisesti myyjän kulut ja katteen.
Vahinkohetken käypä arvo
Vakuutusyhtiö arvioi auton käyväksi arvoksi 40 000 euroa perustuen yhtiön vahinkotarkastajan antamaan lausuntoon. Yhtiö kertoi, että ajoneuvon käyvän arvon määrityksessä oli otettu huomioon asianmukainen määrä verrokkiautoja ja ajoneuvon varusteet ja kunto. Verrokkiajoneuvoihin nähden korottavina tekijöinä oli pidetty AMG-lisäpaketteja, uusia 20 tuuman vanteita renkaineen ja täysmustaa väriä. Hintaa laskevina tekijöinä on pidetty puutteellista huoltohistoriaa ja keulavaurioiden korjausten heikkoa laatua. Lisäksi vahinkotarkastaja oli tiedustellut mihin hintaan autoliike V olisi ollut valmis ostamaan ajoneuvon ennen vahinkohetkeä olleessa kunnossa. Autoliike V lausui olleensa valmis tekemään suoraoston hintaan 32 000 euroa. Vakuutusyhtiö huomautti, että muutoksenhaussa esitetty näkemys siitä, että yhtiö olisi pitänyt ajoneuvon vahinkohetken käypänä arvona 45 000 euroa, on virheellinen.
Hankintahetken käypä arvo
Korvauspäätöksessään yhtiö totesi, että vahinkohetken käyvän arvon lisäksi asiassa on arvioitu, millainen lisäkorvaus lunastusetuvakuutuksen perusteella tulee suorittaa. Kuten vahinkohetken käyvällä arvolla, myös hankintahetken käyvällä arvolla tarkoitetaan nimenomaisesti hintaa, jonka useampi taho olisi ollut valmis maksamaan ajoneuvosta, kun sitä olisi pidetty tavanomaisella tavoin kaupan. Yhtiö totesi asiakkaan hankkineen ajoneuvon maaliskuussa 2023 N-autoliikkeeltä 44 500 euron kauppahintaan. Muutoksenhakemuksessa esitettyyn väitteeseen siitä, että ajoneuvon hankintahinta ei vastaisi ajoneuvon tosiasiallista käypää arvoa hankintahetkellä, yhtiö on vastannut kuvaten selvittämiään tietoja auton myyntiprosessista. Yhtiön saaman tiedon mukaan ajoneuvoa on pidetty syksyllä 2022 kaupan hintaan 55 400 euroa. Tämän jälkeen on kulunut noin kuusi kuukautta, jonka aikana hintaa on pudotettu säännöllisesti ilman, että kauppaa olisi tapahtunut. Lopulta kaupat on tehty asiakkaan kanssa hintaan 44 500 euroa. Yhtiö katsoi, että mikäli useampi taho olisi ollut valmis ostamaan ajoneuvon 44 500 euroa korkeammalla hinnalla, olisi kauppa todennäköisesti tapahtunut. Yhtiö piti edellä mainittua seikkaa osoituksena siitä, että auton hankintahetken käypä arvo on ollut enintään asiakkaan maksama 44 500 euroa. Lisäksi yhtiö katsoi, että ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä antaa myös suuntaviivat siitä, minkä arvoinen ajoneuvo on enintään ollut hankintahetkellä, noin 7 kuukautta aiemmin. Yhtiö ei pitänyt todennäköisenä, että ajoneuvon arvo alentuisi hieman yli puolessa vuodessa selvästi yli 10 prosenttia. Yleisesti tunnettua on, että käytettyjen ajoneuvojen arvoalenema vuodessa on tyypillisesti enintään 10 prosenttia.
Vakuutuksesta ennen vakuutussopimuksen tekemistä annetut tiedot
Vakuutusyhtiö on lausunut, että ennen kaskovakuutussopimuksen solmimista vakuutuksen sisältöä oli käyty läpi asiakkaan ja vakuutusyhtiön palvelujohtajan välisessä viestinnässä. Yhtiön mukaan puhelimitse käydyissä keskusteluissa ei ollut mainittu lunastusetuvakuutuksesta mitään vakuutusehdoista poikkeavaa. Ennen sopimuksen tekemistä yhtiön palvelujohtaja oli lähettänyt asiakkaalle sähköpostitse ajoneuvovakuutuksen tuoteselosteen, jossa on kuvattu vakuutuksen sisällön tarpeellisimpia ja oleellisimpia seikkoja. Yhtiön mukaan tuoteselosteessa on annettu riittävät ja oikeat tiedot lunastusetuvakuutuksen sisällöstä. Siinä muun muassa kuvataan uusarvoehdon kriteerit ja selvennetään ero niin sanottuun käypä arvo +30 % ehtoon. Tuoteselosteessa mainitaan myös käytettynä hankitun ajoneuvon maksimikorvauksena oleva hankintahetken käypä arvo. Lisäksi yhtiö katsoi, että tuoteselosteen esimerkkitapaus, johon vaatimuskirjeessä viitataan, ei ole harhaanjohtava tai virheellinen, koska kyse on ennakkomateriaalin kokonaisuudesta ja sen perusteella muodostuvasta käsityksestä. Vaatimuskirjeessä esimerkkitapaus on irrotettu kokonaisuudesta. Yhtiön näkemyksen mukaan asiakas ei voi saada suojaa käsitykselleen, joka on muodostettu lukemalla vain osia tuoteselosteesta. Asiakkaan ei voida perustellusti katsoa jääneen siihen käsitykseen, että käytettynä hankitun ajoneuvon kohdalla hankintahetken käypä arvo ei olisi korvauksen yläraja.
Vakuutuksesta vahinkotapahtuman jälkeen annetut tiedot
Vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen puhelimitse annettua sitovaa korvauspäätöstä koskevan väitteen osalta yhtiö katsoi, että kyse on ollut vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin tarkoittamista ennakkotiedoista. Yhtiö kertoi asiakkaan keskustelleen puhelimitse yhtiön asiantuntijan kanssa 11.9, 13.9. ja 14.9. Puhelut olivat olleet pituudeltaan kukin noin 10 minuuttia ja niissä käytiin asiakkaan aloitteesta läpi useita eri kysymyksiä eri vaihtoehdoista, miten asia etenee ja mikä on lunastusetuvakuutuksen sisältö. Tässä vaiheessa korvausprosessia avoimena ovat olleet muun muassa kysymykset siitä, minkä suuruiset korjauskustannukset ovat, ylittävätkö ne vakuutusehtojen lunastuskynnyksen ja voidaanko ajoneuvo lunastaa kustannusten ollessa lähellä lunastuskynnystä. Yhtiön mukaan lähtökohtana tällaisissa keskusteluissa on, että korvausasian ollessa vielä useiden seikkojen suhteen avoin, vakuutusyhtiö antaa ainoastaan vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja niin sanottuja ennakkotietoja korvauksesta, eikä kyseessä ole erillinen korvauspäätökseksi tulkittava tahdonilmaisu.
Yhtiön mukaan puhelussa 11.9. esitetty kysymys lunastusetuvakuutuksen sisällöstä jäi käsittelemättä, ja yhtiön asiantuntija lupasi lähettää asiakkaalle sähköpostilla vakuutusehdot, joissa korvauksen määrän peruste kuvataan. Asiakkaalle lähetettiin sähköpostiviesti, jossa vakuutusehtojen sisällöstä annettiin tieto: ”Sinun tapauksessasi sovelletaan 3.8.2 Lisäkorvauksena 30 %, mutta ei kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo”. Puhelussa 13.9. asiakas tiedusteli edelleen vakuutusehtojen sisältöä ja sitä, mitä ehtokohtaa sovelletaan, jos uusarvolunastus ei tule kyseeseen. Asiakas muun muassa kysyi: ”Sitten on se käypä arvo + 30 %, sen ehtokohdan ymmärsinkin, että on se käypä arvo, joka olikin määritelty ehdoissa. Luin ehdot tarkemmin siellä vakuutusyhtiön verkkopalvelussa. Se on siis se käypä arvo, ja siihen päälle + 30 %, eikö se niin ole?” Tähän asiantuntija vastasi: ”joo---joo”. Puhelussa 14.9. asiakas vetosi edellä mainittuun 13.9. annettuun tietoon, jossa ei ollut varaumaa hankintahinnasta korvauksen ylärajana.
Yhtiön mukaan korvauspäätöksen selvittäminen oli 13.9. ollut usean seikan osalta kesken, jolloin asiassa ei ollut tarkoituksenakaan tehdä lopullista päätöstä korvattavuudesta, vaan kyse on ollut yleisestä neuvonnasta. Asiakas on myös 11.9. sähköpostitse tiedon asiaan sovellettavasta vakuutusehdosta ja asiakas on itse tutustunut lunastusvakuutuksen ehtoihin tarkemmin yhtiön verkkopalvelussa. Edellä mainituin perustein yhtiö katsoi, että asian käsittelyn aikana ole yksittäiseen kysymykseen vastaamalla syntynyt sellaista vakuutusyhtiötä sitovaa tahdonilmaisua, johon asiakas voi vakuutettuna pätevästi vedota.
Lisäksi yhtiö totesi, että lunastusetuvakuutus antaa vakuutusmaksua vastaan turvaa myös käytettynä hankitun ajoneuvon osalta. Lunastusedun määrä alkaa kasvaa hankintahetken jälkeen, kun ajoneuvon käypä arvo alkaa laskea. Lunastusetu siis kasvaa käypä arvo + 30 % -tasolle siinä vaiheessa, kun ajoneuvon käyvän arvon tarkasteluhetkellä hankintahetken käypä arvo ei enää aseta ylärajaa korvaukselle.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja vaatii asiamiehensä välityksellä lisäkorvausta. Ajoneuvo vaurioitui 8.9.2023 korjauskelvottomaksi. Valituksen mukaan vahinkohetken käypä arvo on määritetty merkkiliike V:n toimesta 45 000 euroon. Vakuutusyhtiö tarjoutui lunastamaan ajoneuvon 44 500 eurolla. Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan autosta 58 500 euroa siten, että vahinkohetken käypään arvoon lisätään vakuutusehtojen mukaisesti 30 prosenttia.
Valituksessaan asiakas kertaa tapahtumatiedot. Hän kertoo hankkineensa auton omistukseensa 10.3.2023. Mittarilukema oli kaupantekohetkellä 22 000 kilometriä. Asiakas otti autolle vakuutusyhtiöstä kaskovakuutuksen, johon sisältyi Lunastusetu-niminen laajennus. Asiakkaan mukaan auton ajoneuvon käypä arvo on kaupantekohetkellä ollut 59 900 euroa. Ajoneuvo on kuitenkin myyty asiakkaalle 44 500 euron kauppahinnalla, sillä autoliike on ollut pakotettu luopumaan kalliiden varastointikustannusten vuoksi ajoneuvosta markkinahinnan alittavalla euromäärällä.
Valituksen mukaan asiakkaan vakuutustuotetta koskeva ostopäätös on perustunut vakuutusyhtiön markkinointimateriaaliin sekä yhtiön edustajan antamiin tietoihin. Asiakas on ollut valmis maksamaan korkeampaa vakuutusmaksua, jotta mahdollisen vahingon sattuessa hänen asemansa olisi parempi, kuin mitä se olisi suppeamassa kaskovakuutuksessa.
Asiakas viittaa vakuutusyhtiön tuoteselosteeseen ja toteaa, että tuoteselosteessa lunastusetulaajennuksen perusteella maksettavan korvauksen määrää havainnollistetaan siten, että ilman lunastusetua vakuutetulle suoritetaan vahinkohetken käypää arvoa vastaava korvaus, kun taas lunastusetuvakuutuksen perusteella maksettava korvaus on 30 prosenttia korkeampi kuin vahinkohetken käypä arvo. Asiakkaalle on myös korvausasian yhteydessä selostettu lunastusedun sisältöä siten, että ajoneuvon vahinkohetken käyvän arvon päälle maksetaan 30 prosentin lisäkorvaus. Asiakas katsoo, että hänelle on syntynyt perusteltu odotus siitä, että hänelle korvataan vahinkohetken käyvän arvon lisäksi 30 prosenttia.
Asiakas katsoo vakuutusyhtiön ehtotulkinnan johtavan siihen, että asiakas ei saa minkäänlaista lisäturvaa lunastusetuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön tulkinta on ristiriidassa lisäturvavakuutuksen ehtojen sanamuodon ja asiakkaan oikeutettujen odotusten kanssa. Asiakas on maksanut korkeampaa vakuutusmaksua lisäturvan saamiseksi ja on oikeutettu korkeampaan korvaukseen. Asiakas kyseenalaistaa vakuutusyhtiön väitteen siitä, että hankintahinta ja vahinkohetken hinta olisivat samansuuruiset. Asiakkaan mukaan on riidattomasti todettu, että vahinkohetken käypä arvo on 45 000 euroa. Hankintahinta on ollut 44 500 euroa, joten vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan ajoneuvo olisi hankintahetken jälkeen kasvattanut arvoaan.
Vakuutusyhtiö on tulkinnut virheellisesti ehtokohtaa 3.8.3 ja suorittanut ajoneuvon hankintahetken arvostamisen virheellisesti. Asiakas toteaa, että korvauskäytännössä ajoneuvojen käypää arvoa on määritelty pitkälti internetin myyntisivustojen ilmoitusten perusteella. Myynti-ilmoituksista on korvauskäytännössä vähennetty autoliikkeiden hintoihin sisältyvät autoliikkeen liikekulut, takuu, myyntikate ja tinkimisvara. Arvostusta tehdessä on tärkeä huomioida, että käytettyjen ajoneuvojen markkina on hyvin kilpailtu ja markkinat ovat tehokkaat. Käytettyjen autojen kauppaa harjoittavien yritysten operatiivinen käyttökate vuonna 2022 oli alle 4 %. Pyyntihintojen ja toteutuneiden hintojen erotus on vähäinen tehokkailla markkinoilla. Oletuksena voidaan lähteä siitä, että pyyntihinnasta vain 3,7 % muodostaa autoliikkeen katteen ja muut kulut.
Asiakas katsoo, että ajoneuvon käypää arvoa ei voida määrittää yksittäisen kaupan perusteella, jossa toteutunut kauppahinta on yksittäistapauksessa vallinneiden olosuhteiden johdosta ollut alhaisempi kuin käypä arvo normaalissa vaihdannassa. Vastaavasta tilanteesta, jossa saannon perusteena oleva vastike ei edusta käypää arvoa, voisi olla kyse esimerkiksi lahjana tai muutoin markkinahintaa alhaisemmin saadusta varallisuuserästä, jolloin käypää arvoa ei voida määrittää toteutuneen vastikkeen mukaan. Tällöin käypä hinta tulee arvioida sen mukaan, mikä varallisuuserän arvo on ollut laajemmin vaihdannassa. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään huomioinut ajoneuvon hankintahinnan yhtenä tekijänä, joka huomioidaan hankintahetken käypää arvoa määritettäessä. Vakuutuslautakunta ei ole ottanut tulkintaa, jossa hankintahinta ja hankintahetken käypä arvo samaistettaisiin. Ratkaisukäytännössä käyvän arvon määrittäminen perustuu kokonaisharkinnalle ja käypä hinta voi ylittää hankintahinnan. Hankintahinta on näyttöä käyvästä arvosta, mutta se ei kaikissa tapauksissa vastaa käypää arvoa. Tältä osin asiakas viittaa FINEn ratkaisusuositukseen FINE-048752. Myöskään vakuutusehdoissa ei ole mainintaa siitä, että hankintahinta määrittelisi hankintahetken käyvän arvon.
Asiakkaan mukaan vertailututkimuksen tuloksena voidaan todeta, että kyseinen automalli vastaavalla varustetasolla oli hankintahetkellä myytävissä käteiskaupassa 59.900 euron kauppahinnalla riippumattomien osapuolten välillä. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, mikä olisi vastaavan ajoneuvon käypä hinta markkinoilla hankintahetkellä. Asiakas on toimittanut vakuutusyhtiölle luotettavaa ja kattavaa selvitystä hankintahetken käyvästä arvosta ja siitä, että kauppahinta, jonka hän on ajoneuvosta maksanut, on käypää arvoa alhaisempi. Auton myynyt N-autoliike on antanut lausunnon, jossa se on todennut, että varaston pakkotyhjennyksen vuoksi ajoneuvo on myyty huomattavasti markkinahintaa alhaisemmalla euromäärällä asiakkaalle. Autoliike on todennut, että liike sai auton yksityishenkilöltä vaihdossa 4.9.2022. Vaihdossa autosta hyvitettiin 55.400 euroa. Liikkeen pyyntihinta autosta oli 59.900 euroa. Vakuutettu on toimittanut vertailuhintoja vastaavan varustetason Mercedes-Benz E 300de 4Matic -mallista, joiden hinnat asettuvat välille 56.000–59.000 euroa.
Asiakas kertoo, että ajoneuvo on ollut vuosimallia 2020 ja sen käyttöönottopäivä oli 11.3.2023. Autolla oli hankintahetkellä ajettu ainoastaan 22.000 kilometriä, joka vastaa kunnoltaan uutta autoa. Auton arvoa nostaa, että se on dieselhybridi. Ajoneuvon huollot on tehty asianmukaisesti Mercedes-Benzin suositusten mukaisesti. Auton arvoa nostaa standarditason malliin verrattuna huomattavan monipuoliset lisävarusteet. Premium-mallin auton lisävarusteet ja -paketit ovat keskeinen arvoa kohottava tekijä standardimalleihin verrattuna. Valituksessa on listattu auton lisävarusteet ja varustepaketit.
Auton keskimääräistä paremman varustetason ja autoliikkeeltä saamansa arvion sekä vähäisten ajokilometrin perusteella asiakas katsoo, että hankintahetken käypänä hintana on pidettävä 59.900 euroa. Asiakkaan lunastusetuvakuutuksen perusteella vaatima 58.500 euron korvaus ei ylitä hankintahetken käypää arvoa. Vakuutusyhtiön on suoritettava vakuutusehtojen mukaisesti vahinkohetken käyvän arvon lisäksi 30 % lisäkorvaus.
Asiakas on vakuutusyhtiön vastineen tiedoksi saatuaan toimittanut FINElle kyseisen ajoneuvon lisävarusteluhinnoittelua koskevan esitteen. Asiakkaan mukaan esitteen perusteella voidaan todeta, että vakuutusyhtiön esittämä arvio auton käyvästä arvosta on alimitoitettu ottaen huomioon asiakkaan auton varustelu sekä ajoneuvon suositushinta.
FINElle antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö toistaa kielteisen kantansa ja viittaa asiassa aiemmin antamaansa korvauspäätökseen.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Sovellettavien vakuutusehtojen, (voimassa 1.3.2023 alkaen) ehtokohdan 5.4 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä on vakuutuksen kohteen korjauskustannukset, jos vakuutuksen kohteen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa.
Henkilö-, paketti- ja matkailuautojen, moottoripyörien, kevyiden ja matkailuperävaunujen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon käyvästä arvosta vakuutustapahtuman sattumispäivänä.
Muiden ajoneuvojen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävän ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen.
Lunastusedun mukaisen uuden ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 50 % vastaavan uuden ajoneuvon käteismyyntihinnasta.
Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus. Jos vakuutukseen sisältyy lunastusetuvakuutus, luetaan edellä mainittuun vahingon määrään mukaan lunastusedun osuus.
Ehtokohdan 5.5.3 (Käypä arvo) mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein (katso kohta 5.4).
Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.
Ehtokohdan 5.5.5 (Korvauksen maksaminen) mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa muun muassa
4. lunastamalla vakuutuksen kohteen Lunastusedun mukaisesta arvosta
Ehtokohdan 3.8.2 (Lisäkorvauksena enintään 30 prosenttia käyvästä arvosta) mukaan jos ajoneuvo ei täytä Lunastusetuvakuutuksen mukaisia uuden ajoneuvon korvauksen ehtoja, Lunastusetuvakuutuksen mukaisessa korvauksessa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden enimmäismäärä on 30 prosenttia kohdassa 5.5.3 määritellystä ajoneuvon käyvästä arvosta.
Ehtokohdan 3.8.3 (Korvauksen yläraja) mukaan kokonaiskorvauksen yläraja on kuitenkin enintään uuden samanlaisen ajoneuvon hankintahetken käteishinta tai sen ajankohdan hinta, kun sellainen viimeksi on ollut myynnissä, jos korvaus maksetaan kohdan 3.8.1 mukaisesti. Käytettynä hankitusta ajoneuvosta ei korvata kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo.
Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, mikä oli ajoneuvon käypä arvo hankintahetkellä. FINEn käsityksen mukaan asiassa on lisäksi erimielisyyttä siitä, mikä oli ajoneuvon käypä arvo vahinkohetkellä.
Tämän lisäksi asiassa tulee arvioida, onko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimusta tehdessään. Asiassa on myös kyse siitä, onko vakuutusyhtiö vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen antanut puhelimessa asiakkaalle sitovaksi korvauslupaukseksi katsottavan tiedon ennen varsinaisen kirjallisen korvauspäätöksen antamista.
Ajoneuvon käypä arvo
Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vahingon määrästä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos asiakkaan tiedonantovirhettä koskeva väite ei menesty, hänen tulisi lisäkorvausta lunastusetuvakuutuksen perusteella saadakseen kyetä osoittamaan, että hänen autonsa käypä arvo on auton hankintahetkellä ollut enemmän kuin vakuutusyhtiön määrittelemä 44 500 euroa.
Käyvällä arvolla tarkoitetaan yleisesti sellaista käteishintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis maksamaan kyseisestä ajoneuvosta ennen vahinkoa. Internetin myynti-ilmoituksia käytetään yleisesti arvioitaessa ajoneuvon käypää arvoa. Tämän lisäksi käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon myös kyseisen vaurioituneen ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet. Käyvän arvon määrityksessä on otettava huomioon, että yksittäisten ajoneuvojen pyyntihinnat internetissä eivät välttämättä vastaa todellisia myyntihintoja. Lisäksi erityisesti autoliikkeiden hintapyynnöt ja myyntihinnat eivät suoraan osoita ajoneuvon käyvän arvon suuruutta, sillä näihin hintoihin sisältyy todennäköistä käteismyyntihintaa vastaavaan käypään arvoon kuulumattomia liiketoimintaeriä.
Vakuutuskäytännössä käyvän arvon määrittäminen perustuu vastaavien autojen markkinahintoihin ja vahingoittuneen auton yksilöllisen kunnon ja muiden vakuutusehtojen mukaan käypään arvoon vaikuttavien tekijöiden arviointiin. Ajoneuvon kunto on merkittävä tekijä ajoneuvon hinnoittelussa, mutta sitä ei voi kuitenkaan yksinään pitää hinnanmääräytymisen perusteena. Ajoneuvon kunnostamiseen tai lisävarusteisiin käytetyt varat eivät korota käypää arvoa vastaavalla määrällä. Myöskään auton hankintahinta ei sellaisenaan osoita suoraan sen hankintahetken tai vahinkohetken käyvän arvon suuruutta.
FINElle on jäänyt osin epäselväksi, tarkoittaako asiakas valittaa myös vakuutusyhtiön vahinkohetken käypää arvoa koskevasta arviosta vai ainoastaan hankintahetken käyvän arvon arviosta. Tämän johdosta ratkaisusuosituksessa käsitellään myös vahinkohetken käypää arvoa.
Vahinkohetken käypä arvo
Asiakas on valituksessaan todennut vakuutusyhtiön arvioineen auton käyväksi arvoksi vahinkohetkellä 45 000 euroa. FINElle toimitetusta selvityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, mihin tämä väite perustuu. FINElle toimitetuissa vakuutusyhtiön korvauspäätöksissä ja vahinkotarkastajan lausunnossa auton käyväksi arvoksi on vahinkohetkellä arvioitu 40 000 euroa, joskaan ensimmäisessä päätöksessä ei ole ilmaistu selvästi, että 40.000 euron riidattoman korvauksen osuus perustuu nimenomaan vahinkohetken käypään arvoon.
Kyseessä on ollut vuonna 2020 käyttöön otettu Mercedes Benz -henkilöauto, jolla mittarilukema on vahinkohetkellä syyskuussa 2023 ollut 37 900 kilometriä. Vakuutusyhtiö on arvioinut vahinkotarkastajan lausuntoon perustuen auton käyväksi arvoksi vahinkohetkellä 40 000 euroa. Arvio perustuu vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan lausuntoon, jossa on huomioitu ajoneuvon hankintahinta maaliskuussa 2023, ajoneuvon varusteet ja kunto sekä kuusi kappaletta verrokkiautoja. Verrokkiajoneuvoihin nähden hintaa korottavina tekijöinä on huomioitu AMG-lisäpaketti, uudet 20 tuuman Eta Beta- vanteet renkaineen ja täysmusta väri. Hintaa laskevina tekijöinä lausunnossa on huomioitu puutteellinen huoltohistoria ja keulavaurioiden korjaustyön laatu. Lisäksi arvioinnissa on huomioitu autoliike V:n antama lausunto, jossa autoliike on ilmoittanut arvioineensa auton suoraostohinnaksi 32 000 euroa. Auton kunnon osalta FINE toteaa, että vahinkotarkastaja on lausunnossaan katsonut ajoneuvon kunnon korin, maalauksen ja moottorin osalta vastaavan tasoa kaksi, mikä merkitsee hyvää kuntoa. Ajoneuvon sisustan vahinkotarkastaja on arvioinut olevan tasoa yksi, mikä tarkoittaa kiitettävä kuntoa.
Asiakas on toimittanut FINElle listan Mercedes Benzin lisävarusteluhinnoittelusta, joka asiakkaan mukaan osoittaa, että vakuutusyhtiö on arvioinut käyvän arvon väärin, ottaen huomioon asiakkaan ajoneuvon varustelut sekä ajoneuvon suositushinta.
FINE toteaa, että käytetyissä autoissa varustelulla ei ratkaisevaa vaikusta käypään arvoon. Myös 3-4 vuoden ikäisissä käytetyissä autoissa käyttöönottovuosi, ajatetut kilometrit ja huoltohistoria ovat käyvän arvon määrityksessä olennaisempia tekijöitä kuin auton varustelu tai vastaavan uuden auton suositushinta. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on esittänyt selvityksen samanikäisten ja suunnilleen yhtä paljon ajettujen vaurioitunutta ajoneuvoa vastaavien verrokkiautojen hintapyynnöistä, jotka asettuvat 38 400 euron ja 47 800 euron välille.
Ottaen huomioon FINElle asiakkaan auton yksilöllisestä kunnosta ja ominaisuuksista esitetty selvitys, verrokkiautojen hintapyynnöt ja autoliike V:ltä saatu lausunto, FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että auton vahinkohetken käypä arvo olisi ollut korkeampi kuin vakuutusyhtiön määrittämä 40 000 euroa.
Hankintahetken käypä arvo
Ajoneuvon mittarilukema on myyntihetkellä maaliskuussa 2023 ollut 22 000 euroa. Vakuutusyhtiö on arvioinut ajoneuvon hankintahetken käyvän arvon olevan sama kuin asiakkaan autosta maksama hinta 44 500 euroa.
FINElle toimitetun selvityksen mukaan asiakas on ostanut ajoneuvon autoliikkeestä N maaliskuussa 2023. Autoliike N:n antaman lausunnon mukaan se on hankkinut kyseisen ajoneuvon yksityishenkilöltä vaihdossa syyskuussa 2022. Autoliike hyvitti autosta vaihdossa 55 400 ja laittoi ajoneuvon aluksi myyntiin 59 900 eurolla. Koska myyntitilanne kyseisen hintaluokan autoissa oli haastava ja autoliikkeellä oli autoon kallis varastorahoitus, joutui se tiputtamaan auton hintaa noin 1 000 euroa kuukaudessa siihen asti, että autosta tehtiin kaupat asiakkaan kanssa maaliskuussa 2023 hintaan 44 500 euroa.
Asiakas katsoo autoliikkeen N lausuntoon vedoten, että autoliike on joutunut pakotetusti myymään auton sen käypää arvoa alemmalla hinnalla. Vakuutusyhtiö taas pitää autoliikkeen N selvitystä osoituksena siitä, että auton käypä arvo on ollut enintään asiakkaan autosta maksama 44 500 euroa. Lisäksi vakuutusyhtiö on vedonnut arvionsa tueksi ajoneuvon käypään arvoon vahinkohetkellä eli noin 7 kuukautta kaupan teon jälkeen. Vakuutusyhtiö pitää epätodennäköisenä, että ajoneuvon arvo alenisi hieman yli puolessa vuodessa selvästi yli 10 prosenttia.
Asiakas on myös toimittanut myynti-ilmoituksia kolmesta myynnissä olleesta Mercedes-Benz E 300de 4Matic -henkilöautosta. Ajoneuvot ovat vuosimallia 2021 (käyttöönottovuosi joko 2020 tai 2021) ja niillä on ajettu 24 000–56 000 kilometriä. Hintapyynnöt asettuvat välille 57 400–61 790 euroa.
FINE toteaa, että vaikka ajoneuvon hankintahintaa ei sellaisenaan voi pitää suorana osoituksena ajoneuvon käyvästä arvosta hankintahetkellä, on se yksi käyvän arvon arviointiin vahvasti vaikuttavista tekijöistä. Jotta ajoneuvon hankintahetken käyvän arvon voitaisiin katsoa huomattavasti poikkeavan hankintahinnasta, tulisi tämä pystyä näyttämään toteen. Tässä tapauksessa auto on vakuutusyhtiön esittämän selvityksen perusteella ollut noin puoli vuotta myynnissä, mutta huonon markkinatilanteen vuoksi autoliike ei ole saanut autoa myytyä ja autoliike on joutunut useampaan otteeseen alentamaan auton hintaa, kunnes kaupat on tehty asiakkaan kanssa. FINE pitää mahdollisena, että autoliikkeen kallis varastointirahoitus on jossakin määrin vaikuttanut toteutuneeseen kauppahintaan, mutta pääasiallinen syy toteutuneeseen kauppahintaan on todennäköisimmin ollut kyseisen hintaluokan autojen markkinatilanne. Koska käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä hintaa, jonka useampi ostaja olisi ollut valmis maksamaan autosta kyseisellä hetkellä, voidaan asiakkaan autosta maksamaa hintaa pitää tässä tapauksessa FINEn näkemyksen mukaan parhaana osoituksena auton hankintahetken käyvästä arvosta. Myös auton vahinkohetken käypä arvo 40 000 euroa puoltaa johtopäätöstä siitä, että auton käypä arvo on noin puoli vuotta aiemmin vallinneessa markkinatilanteessa ollut 44 500 euron luokkaa.
Asiakkaan toimittamien hintapyyntöjen osalta FINE toteaa vielä, että ne koskevat vuosimallia 2021 olevia ajoneuvoja, kun asiakkaan auto on ollut vuoden 2020 mallia. Selvitystä siitä, millä kauppahinnoilla asiakkaan mainitsemien ajoneuvojen kaupat ovat tosiasiassa toteutuneet, ei ole asiassa esitetty. Myös asiakkaan ostama auto on aluksi ollut myynnissä 59 900 euron hintaan, mutta kaupat on lopulta tehty 44 500 eurolla.
Edellä esitetyn perusteella FINE katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että ajoneuvon hankintahetken käypä arvo olisi ollut korkeampi kuin vakuutusyhtiön määrittämä 44 500 euroa. Tämän takia lunastusetuvakuutuksesta korvattava määrä rajoittuu mainittuun määrään. Vakuutusyhtiön korvauspäätöstä on näistä syistä pidettävä vakiovakuutusehtojen mukaisena.
Vakuutussopimuksesta annetut tiedot
Asiakas kertoo saaneensa vakuutusta ostaessaan kaskovakuutusta koskevan tuoteselosteen esimerkistä käsityksen, että lunastusetuvakuutuksen perusteella maksettava korvaus on kaikissa tilanteissa 30 prosenttia korkeampi kuin vahinkohetken käypä arvo.
Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993 vp) on todettu, että vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
FINE toteaa, että asiakkaalle on riidattomasti annettu vakuutuksen myynnin yhteydessä tuoteseloste. Tuoteselosteessa on ollut tieto lunastusetuvakuutukseen liittyvästä rajoituksesta, jonka mukaan käytetystä autosta maksettava lunastuskorvaus on enintään auton hankintahetken käypä arvo. Vaikka edellä mainittua rajoitusehtoa ei ole erikseen tuotu esille tuoteselosteen esimerkeissä, ei tuoteselosteeseen tavanomaisella huolellisuudella tutustumalla ole FINEn näkemyksen mukaan voinut perustellusti jäädä sellaiseen käsitykseen, että niin sanotun +30 % lisäkorvauksen voisi saada ilman vakuutusehtojen mukaista hankintahetken käypä arvoon perustuvaa korvauksen ylärajaa.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo näytetyksi, että asiakas oli saanut ennen vakuutuksen myöntämistä tiedon siitä, että lunastusetuvakuutuksesta maksettava enimmäiskorvaus käytetyn auton kohdalla on enintään hankintahetken käypä arvo. Näin ollen vakuutus on voimassa vakioehtojen mukaisena ja siten riidanalaisen rajoitusehdon sisältävänä.
Vahingon sattumisen jälkeen annetut tiedot
Asiakkaan mukaan hänelle on vahingon sattumisen jälkeen puhelinkeskustelussa vakuutusyhtiön edustajan kanssa kerrottu, että lunastusetuvakuutuksen perusteella ajoneuvon vahinkohetken käyvän arvon lisäksi maksetaan 30 prosentin lisäkorvaus.
Vakuutussopimuslain 9.2 §:n mukaan virheelliset ennakkotiedot vahingon korvattavuudesta eivät sido vakuutuksenantajaa. Vakuutussopimuslaissa mainituilla tulevaa korvausta koskevilla ennakkotiedoilla ei kuitenkaan tarkoiteta vakuutuksenantajan korvauspäätöstä. Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, minkälaista tahdonilmaisua pidetään vakuutusyhtiön korvauspäätöksenä. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on ollut kysymys yleensä niissä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa tiettyä vahinkotapausta koskevasta korvausratkaisustaan. Korvauspäätöksen sitovuuden on katsottu edellyttävän, että vakuutusyhtiön viestissä tai muussa tiedonannossa oleva ilmoitus vahingon korvattavuudesta on ollut varaukseton.
FINEn näkemyksen mukaan 13.9.2023 käydyn puhelinkeskustelun aikana on ollut ollut selvää, että vahinkoasian käsittely yhtiössä on vielä kesken, koska korjauskustannusten selvittäminen on ollut kesken. FINE katsoo, että asiakas ole voinut perustellusti jäädä käsitykseen, että hänelle olisi puhelimessa annettu korvauspäätös käyvän arvon korvaamisesta 30 %:lla korotettuna. Lisäksi asiakkaalle on nimenomaisesti edellisenä päivänä sähköpostitse kerrottu, että asiakkaan tapauksessa tulee sovellettavaksi ehtokohta 3.8.2, lisäkorvauksena 30 prosenttia, mutta ei kuitenkaan enempää kuin sen hankintahetken käypä arvo.
Edellä mainituin perustein FINE katsoo, ettei asiassa ole puhelimessa annettu asiakkaalle sellaista sitovaa korvauspäätöstä, joka sitoisi vakuutusyhtiötä. Kyse on sen sijaan ollut vakuutussopimuslain 9.2 §:ssä tarkoitetusta korvausta koskevasta ennakkotiedosta. FINE toteaa lisäksi, että vahinkotapahtuman jälkeisestä viestinnästä esitetyn selvityksen perusteella asiakkaalle on tuolloinkin kerrottu ajoneuvon hankintahetken käypää arvoon perustuvasta korvausrajoituksesta.
Lopputulos.
FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Siirala
Esittelijä Toukonen