Tapahtumatiedot

Asiakkaan vahinkoilmoituksen 12.9.2023 mukaan asiakkaan omakotitalon teknisessä tilassa oli havaittu vuoto. Asiakkaan mukaan vesiposti ilmeisesti vuoti, minkä lisäksi käyttöveden varmistusventtiili oli vuotanut, mutta tästä ei ilmeisesti ollut aiheutunut vahinkoa. Asiakkaan omakotitalo on rakennettu vuonna 1976.

Vahingon kartoitusraportin 12.9.2023 mukaan käyttöveden varoventtiili vuoti läpi ja vuodon syynä oli varoventtiilin rikkoutuminen. Varoventtiilin ylivuotoputki oli lattiakaivon lähellä lattialla, mutta ei lattiakaivossa. Raportin mukaan öljypoltin oli asennettu vuonna 2011, ja varoventtiili oli todennäköisesti saman ikäinen. Lattian eristetila oli kastunut pannuhuoneen, takkahuoneen, olohuoneen ja autotallin alueelta. Vesipostin toiminnassa ei havaittu mitään erikoista.

Vakuutusyhtiö teki asiassa kielteisen korvauspäätöksen 5.10.2023. Vakuutusyhtiö totesi, että vakuutusehtojen mukaan kotivakuutuksesta ei korvata nesteen aiheuttamaa vahinkoa, jos neste on päässyt kulkeutumaan rakenteiden vedeneristeiden läpi. Myös rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneet vahingot on rajattu pois korvauksen piiristä. Vakuutusyhtiö viittasi Suomen rakentamismääräyskokoelman osaan D1 vuodelta 1976. Sen mukaan lattiaviemäröinniksi hyväksytään esimerkiksi lattiakaivo tai seinäkaivo, joka liitetään vesitiiviisti lattiapäällysteeseen. Lattiakaivollisten tilojen osalta edellytetään, että lattia on vedenpitävä. Lisäksi lattian vedeneristyksen reuna on suositeltu nostettavaksi vähintään 100 millimetrin korkeuteen lattiapinnasta tiloissa, joissa on lattiakaivo. Vakuutusyhtiö totesi, että vahinko oli aiheutunut ylivuotoputken vuodosta. Jos ylivuotoputki olisi ohjattu ohjeiden mukaisesti suoraan lattiakavioon, ei vuodosta olisi aiheutunut vahinkoa rakenteille. Vakuutusyhtiön mukaan aiheutunutta vahinkoa ei voitu myöskään katsoa äkilliseksi vahinkotapahtumaksi, eikä vahinkoa näin ollen korvattu miltään osin.

Asiakas haki 9.10.2023 muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. Asiakas katsoi, että vuoden 1976 rakentamismääräyskokoelma ei ollut sovellettavissa, sillä rakennusluvat oli haettu jo ennen kuin kyseinen määräyskokoelma oli tullut voimaan. Asiakkaan mukaan rakentaminen oli tehty noudattaen sen ajan ohjeistuksia ja rakentamismääräyksiä. Lisäksi asiakas totesi, että vahinko oli aiheutunut varoventtiilin rikkoutumisesta, joten vahinko oli ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton. Varoventtiilistä johdettu putki oli ollut lattialla lähellä lattiakaivoa, ja normaali ylivuotovesi oli aina mennyt normaalisti lattiakaivoon ennen varoventtiilin rikkoutumista.

Vakuutusyhtiön tekninen tarkastaja vastasi asiakkaalle verkkoviestillä, että varaajien asennusohjeissa sanotaan, että ylivuotovedet tulee ohjata kiinteästi viemäriin. Jos ylivuotoventtiili olisi johdettu suoraan lattiakaivoon, ei vahinkoa olisi päässyt syntymään. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Asiakas totesi, että kyse ei ollut varaajasta, vaan öljypolttimesta. Asiakkaan mukaan öljynpolttimen asennusohjeissa ei ollut mitään mainintaa ylivuotovesien ohjaamisesta viemäriin. Ammattilainen oli asentanut öljynpolttimen vuonna 2011 asiaan kuuluvalla tavalla.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut ratkaisuaan vaan korvauspäätöksen 13.11.2023 mukaan varoventtiili oli mennyt epäkuntoon ja vuotanut koko ajan hieman läpi. Vesi ei ollut ohjautunut kaivoon, vaan se oli päässyt seinän ja lattian saumasta rakenteisiin. Vakuutusyhtiön saaman kannanoton mukaan varoventtiilin rikkoutuminen ei ollut aiheuttanut vahinkoa, vaan se, että varoventtiilin putki ei ollut kiinteä ja jatkuvasti laskeva eikä sitä ollut ohjattu suoraan kaivoon. Tilan lattian muotoilu ja se, ettei lattia ollut vedenpitävä, oli aiheuttanut seurannaisvahingon leviämisen. Kyseessä ei ole äkillinen vahinkotapahtuma. Vakuutusyhtiö viittasi kuvaan, josta se katsoi ilmenevän, että seinälevy oli mustunut ja todennäköisesti myös seinän alaohjauspuu vaurioitunut. Vahinko oli levinnyt laajalle alueelle, mahdollisesti myös pesutilojen eristystilaan. Vakuutusyhtiö viittasi Rakennustöiden yleisiin laatumääräysten (Lattianpäällysteet, RYL 1960, luku T) kohtaan 43 (Läpäisykohdat, lattialuukut ja -aukot), jossa vakuutusyhtiön mukaan mainitaan lattiakaivo ja se, että pinnoite pitäisi olla sellainen, ettei vesi pääse tunkeutumaan rakenteeseen. Lisäksi vakuutusyhtiö viittasi valmistajan varoventtiilin asennusohjeeseen, jonka mukaan venttiilin ulospuhallusputki asennetaan jatkuvalla laskulla venttiilin kanssa samassa huonetilassa olevaan vesilukolla varustettuun viemäröintipisteeseen siten, että varoventtiilin mahdollinen avautuminen tai vuoto on silmin havaittavissa (ilmarako). Varoventtiilin puhallusputken on oltava mahdollisimman lyhyt.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Asiakas vaatii, että vahinko korvataan kokonaisuudessaan kotivakuutuksesta.

Asiakas katsoo, että rakentamisaikana ei ole ollut voimassa mitään määräyksiä lattioiden vedeneristeeseen tai lattiapintojen vedenpitävyyteen liittyen. Vakuutusyhtiön viittaaman RYL 1960 -ohjeen kohta 43 koskee läpäisykohtia, lattialuukkuja ja -aukkoja. Se ei määritä lattian vedenpitävyyttä tai edellytä vedeneristystä. RYL 1960 -ohjeissa ei muutenkaan määritellä lattiapinnalle vaatimuksia vedenpitävyyden tai vedeneristyksen suhteen. Vakuutusyhtiön vastineessaan viittaaman, talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalityövaatimusten (1948) osalta asiakas toteaa, että kyse ei ole ollut ylärakenteiden kautta tulleesta kosteudesta. Kyse ei siis ole ollut rakentamismääräysten tai ohjeiden vastaisesta rakentamisesta, eikä vedeneristystä ole edes edellytetty.

Toisin kuin vakuutusyhtiö väittää, ylivuotoputken materiaalia ei ole määritelty missään ohjeissa, eikä putken materiaalilla ole ollut vaikutusta vahingon syntyyn. Lattian kallistukset lattiakaivon ympärillä ovat oikeanlaiset, joten vaikka muoviputki olisi hieman liikkunut, olisi vähäinen määrä ylivuotovettä päässyt lattiakaivoon. Vuotovesi myös tuli näkyville.

Valmistajan varoventtiilin asennusohjeet eivät edellytä, että putki olisi kiinteä. Joka tapauksessa silloin, kun nyt kyseessä oleva öljykattila on uusittu vuonna 2011 tai 2012, ulospuhallusputkea ei ole tuolloin uusittu, vaan asiakas on selvittänyt, että se on asennettu rakennusaikana. Mikään määräys tai ohje ei ole sitä velvoittanut uusimaan, joten ulospuhallusputki on asennettu ajankohtana, jolloin sitä koskien ei ole ollut mitään määräyksiä. Kun ulospuhallusputki on alun perin asennettu, ohjeissa tai määräyksissä ei ole edellytetty, että se olisi tullut ohjata suoraan lattiakaivoon, joten ylivuotoputken asennus ei ole virheellinen. Vakuutusyhtiön viittaama valmistajan ohje on tullut voimaan nykymuodossaan vasta 2007. Riittävää on ollut, että putki on ollut ohjattuna lattiakaivon välittömään läheisyyteen.

Seinän tummentuman osalta asiakas toteaa, että kyseinen tummuma sijaitsee vesipostin alla. Kyseinen vaurio ei ole aiheutunut ylivuotoventtiilin rikkoutumisesta tai vuodosta. Purkutöiden yhteydessä on myös havaittu, etteivät alaohjauspuut ole olleet kosteusvaurioituneita, joten on todennäköistä, että kosteus on ollut rakenteissa vain vähän aikaa. Kyse on ollut äkillisestä tapahtumasta, ei pitkäaikaisesta vuodosta.

Asiakas on toimittanut 28.2.2024 päivätyn lausunnon lämmityskattilan asentajalta. Sen mukaan asennuksessa käytettiin samaa purkuputkea kuin alkuperäisessä kattilassa. Varoventtiilin koetestauksen yhteydessä asentaja totesi, että vesi virtasi vapaasti lattiakaivoon. Lattiassa oli hyvä kaato lattiakaivoon, 1,5 senttimetriä puolen metrin matkalla. Venttiilin purkuputken sijainnilla ei ole ollut vaikutusta vesivahingon syntyyn.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa ja katsoo, ettei korvauspäätöksen muuttamiselle ole aihetta.

Asiakas ei ole osoittanut vuodon olleen seurausta mistään vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta. Kyseessä ei ole äkillinen, varoventtiilin rikkoutumisen jälkeen syntynyt vahinko, vaan vahinko on aiheutunut siitä, että varoventtiilin putki ei ole kiinteä eikä vuotovettä ole ohjattu jatkuvasti laskevana suoraan lattiakaivoon, minkä seurauksena vesi on päässyt lattiapinnoille. Tilan muotoilu ja se seikka, että lattia ei ole vedenpitävä, on aiheuttanut seurannaisvahingon leviämisen.

Seinälevy oli mustunut ja todennäköisesti myös alaohjauspuu oli vaurioitunut, mihin viitaten kyseessä ei ole äkillinen tapahtuma, vaan seinän tummuminen viittaa pitkäaikaiseen vuotoon.

Varoventtiilin ylivuotoputket pitää valmistajan asennusohjeiden mukaisesti johtaa menemään kiinteästi viemäriin. Putkea ei ollut johdettu suoraan kaivoon. Saatujen selvitysten perusteella kupariputki jatkui muovisena letkuna ja todennäköisesti, jos muoviletkusta on tullut vettä enemmän, vesi ei ole ohjautunut kaivoon, vaan letku on luultavimmin voinut liikkua ja ohjautua muualle lattialle kaivon viereen.

Lisäksi lattian ja seinän välinen raja ei ole ollut vedenpitävä. Kodinhoitohuoneissa, teknisissä tiloissa ja muissa tiloissa, joissa on lattiakaivo, pitää vuotoveden tulla näkyville, eikä vuotovesi saa päästä lattian kautta rakenteisiin tai ympäröiviin tiloihin. Vaikka vuotovahingot ovat lähtökohtaisesti korvattavia vahinkoja, Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti pidetty rakenteille aiheutuneen vuotovahingon syynä lattiarakenteen puutteellisuutta, jos vesi on päässyt rakenteisiin tilassa, jossa olisi tullut olla asianmukainen vedeneristys. Näissä tapauksissa, jos lattiarakenne olisi hyvän rakennustavan edellyttämällä tavalla vedenpitävä, lattiarakenne ei pääsisi aiheuttamaan rakenteiden kastumista.

Vakuutusyhtiö viittaa rakentamisajankohtana voimassa olleeseen, LVI-rakentamisen yleisiä laatumääräyksiä koskevaan LVI RYL 1960 -ohjeen kohtaan 43. Siinä mainitaan lattiakaivolliset ja tilat ja se, että pinnoitteen pitäisi olla sellainen, ettei vesi pääse tunkeutumaan rakenteeseen. Lisäksi Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset -teoksessa vuodelta 1948 todetaan, että kosteutta voi rakennukseen tunkeutua myös ylärakenteiden kautta, jolloin kosteutta imevät rakenneosat on tarpeen vaatiessa eristettävä. Määräyksessä mainitaan myös kellaritilojen kattilahuoneet ja hissikuilut ynnä muut, jotka eristetään tarpeen vaatiessa, vaikka varsinaista vedenpainetta ei olisikaan.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään:
- vahingon kartoitusraportit 12.9.2023 ja 27.9.2023,
- lämmityskattilan asentajan lausunto 28.2.2024,
- asiakkaan ja varoventtiilin valmistajan sähköpostikirjeenvaihto 28.2.2024–8.3.2024,
- asiakkaan ja omakotitalon myyjän sähköpostikirjeenvaihto 19.8.2024 sekä
- päiväämätön lausunto vesivahingon purkuraportista.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vuotovahinko asiakkaan kotivakuutuksesta korvattava tapahtuma vai onko vakuutusyhtiö osoittanut vahingon aiheutuneen varoventtiilin ylivuotoputken asennusvirheestä sekä lattian puutteellisesta vedenpitävyydestä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Sovellettavien kotivakuutusehtojen, voimassa 1.4.2023 alkaen, kohdan 5.1 Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.

Kohdan 5.1.4 (Putkistovuototurva) mukaan putkistovuototurvasta korvataan vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, kun se on virrannut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti suoraan rakennuksen omasta tai sen käyttöä palvelevasta kiinteästä putkistosta tai siihen kytketystä käyttölaitteesta.
[…]

Kohdan 6 (Korvauspiirin ulkopuolelle jäävät vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata

6.1 vahinkoa, joka on aiheutunut kulumisesta, ruostumisesta, syöpymisestä, pilaantumisesta, lahoamisesta, sienettymisestä, hajusta, aineen väsymisestä tai vastaavasta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä.

6.17 mukaan suunnittelu-, perustus-, asennus- työ- tai rakennustyövirheittä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei korvata myöskään rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta aiheutuneita vahinkoja.

6.19 mukaan nesteen aiheuttamaa vahinkoa, jos neste on vuotanut rakenteiden vedeneristeiden läpi ja putkiston ja rakenteiden liittymäkohdasta, kuten lattiakaivon ja korokerenkaan välistä tai nesteen aiheuttamaa vahinkoa, jonka syynä on hyväksymätön liitos.

Sovellettavat rakentamismääräykset ja -ohjeet

Rakennustöiden yleiset laatumääräykset RYL 1960, lattianpäällysteet, luku T

 .43 Läpäisykohdat, lattialuukut ja -aukot.

Putki- tms. läpäisykohdissa käytetään erityisiä läpäisyholkkeja, joiden tulee ulottua kuivissa tiloissa päällysteineen yläpinnan tasoon ja kosteissa (kaikissa lattiakaivolla varustetuissa) tiloissa vähintään 10 mm tulva- (kynnys- tms.) korkeuden yläpuolelle. Mikäli läpäisyholkkien ja putken tms. väli tiivistetään tarkoitukseen sopivalla kovettumattomalla tiivistyskitillä, voidaan läpäisyholkki ulottaa kosteissa tiloissa matalammalle – kuitenkin päällysteen yläpuolelle.

Päällysteen kiinnitys suoritetaan läpäisevien ja rajoittavien rakennusosien läheisyydessä tarvittaessa sovittaen ja kokeillen tasaiseksi ja täsmälliseksi.

Läpäisykohtien ja rajoittavien rakennusosien läheisyydessä suoritettavissa sovituksissa tulee ottaa huomioon päällysteen ja sen alustan ominaisuuksista johtuva liikkumismahdollisuus niin, etteivät nämä liikkumiset aiheuta vaurioita.

Ellei asiakirjoissa toisin määrätä, tulee lattiapäällysteisiin liittyvien huolto-, tarkastus- tms. luukkujen päällysteen ja sen alustan olla viereisen lattian mukainen. Kansien ja niitä ympäröivän päällysteen reunat tulee suojata metallilistalla.

Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset 1948 (laatinut Rakennusinsinööriyhdistys r.y:n asettama eristysnormitoimikunta)

Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset
[…]
Kosteutta voi rakennukseen tunkeutua myös ylärakenteiden kautta, jolloin kosteutta imevät rakenneosat tarpeen vaatiessa on eristettävä.

Vedenpaine-eristyksellä eristetään kaikki rakennusosat, jotka ovat pohjavedenpinnan alapuolella tai jotka joutuvat seisovan veden kanssa tekemisiin. Edelliset tapaukset kuuluvat varsinaisten vedenpaine-eristysten piiriin ja suoritetaan nämä aina, kun vedenpaine ylittää 30 cm, jälkimmäiset taas ns. kevyiden vedenpaine-eristysten piiriin, joita käytetään esim. pihoilla, parvekkeilla jne., missä sade- ja lumivettä voi jäädä seisomaan pitemmäksi aikaa. Samaan ryhmään kuuluvat myös kylpy- ja suihkuhuoneet, WC:t ja saunat. Kevyellä vedenpaine-eristyksellä eristetään tarpeen vaatiessa myös varsinaisen kellaritason alapuolella olevat kattilahuoneet, hissikuilut jne., vaikka varsinaista vedenpainetta ei olisikaan.

Oras Varoventtiili 4300, asennusohje

Varoventtiiliä käytetään suojelemaan putkistoa ja siihen liittyviä laitteita lian suurelta paineelta. Venttiili on jousikuormitteinen ja avautuu paineen ylittäessä jousen sulkuvoiman. Venttiilin toimivuus tarkistetaan aika ajoin laukaisemalla se, jonka jälkeen todetaan sen pitävyys.

Varoventtiilin asennus

Varoventtiilin asennusasento on täysin vapaa. Myös liitäntäkierteessä oleva tiiviste antaa vielä ulospuhalluspäälle vapaan suuntamahdollisuuden.
Venttiilin ulospuhallusputki asennetaan jatkuvalla laskulla venttiilin kanssa samassa huonetilassa olevaan vesilukolla varustettuun viemäröintipisteeseen siten, että varoventtiilin mahdollinen avautuminen tai vuoto on silmin havaittavissa (ilmarako). Varoventtiilin puhallusputken on oltava mahdollisimman lyhyt.

Ariterm Öljykattilat asennus- ja käyttöohjeet

Varoventtiilin asennus
[…]
Venttiilin ja kattilan väliin ei saa asentaa laitetta, jolla yhteys voidaan sulkea. Ulospuhallusputki mitoitettava ja asennettava siten, ettei se rajoita venttiilin ulospuhallustehoa eikä aiheuta vaaratilannetta venttiilin toimiessa.

Asian arviointi

Kartoitusraportin mukaan vuoto on aiheutunut varoventtiilin rikkoutumisesta. Omakotitalo on rakennettu vuonna 1976 ja öljykattila on vaihdettu vuosina 2011–2012. Kartoitusraportissa todetaan, että varoventtiili on todennäköisesti saman ikäinen.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei kyseessä ole äkillinen varoventtiilin rikkoutumisesta syntynyt vahinko, vaan vahinko on aiheutunut, koska varoventtiilin putki ei ole kiinteä ja koska vuotovettä ei ollut ohjattu jatkuvasti laskevalla putkella suoraan lattiakaivoon. Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä ei ole äkillinen tapahtuma, sillä seinälevyssä on havaittu tummumia ja todennäköisesti myös seinän alaohjauspuu oli vaurioitunut, minkä lisäksi vahinko oli levinnyt laajalle.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan erilaiset vuotovahingot ovat lähtökohtaisesti äkillisiä ja ennalta arvaamattomia, korvaukseen oikeuttavia vahinkotapahtumia laajan kotivakuutuksen vakuutusehtojen perusteella. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan pelkästään se seikka, että seinälevyssä on havaittu tummumia ja vahinko on ehtinyt levitä laajalle alueelle, ei osoita, etteikö vuodon alkuperäinen syy olisi ollut äkillinen. Asiakkaan purkutöistä toimittaman lausunnon mukaan alapuissa ei ollut todettavissa mikrobivaurioita tai puun tummumista. Vakuutuslautakunta katsoo, että varoventtiilin rikkoutumisesta aiheutuneessa vuotovahingossa on ollut kyse äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta.

Jos vahingon osoitetaan olleen seurausta korvattavasta tapahtumasta, rajoitusehtoihin vetoavalla vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus siitä, että vuotovahingon on aiheuttanut rajoitusehdon tarkoittama seikka tai olosuhde. Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu suunnittelu-, perustus- asennus- työ- tai rakennustyövirheistä tai rakentamismääräysten tai -ohjeiden vastaisesta rakentamisesta.

Vakuutusyhtiö on vedonnut ylivuotoputken asennusvirheeseen sekä siihen, että lattia ei ole ollut vedenpitävä, mikä on aiheuttanut seurannaisvahingon leviämisen.

Asiassa on riidatonta, että asiaan tulee soveltaa omakotitalon rakentamisajankohtana voimassa olleita rakentamismääräyksiä ja -ohjeita, kun arvioidaan sitä, olisiko tilan lattian tullut olla vedenpitävä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan vedonnut lattian vedenpitävyyden osalta Talonrakennuksen kosteus- ja vesieristystöiden normaalimääräykset -teokseen vuodelta 1948, missä erotetaan kevyellä vedenpaine-eristyksellä eristettävät rakenneosat, jotka eristetään tarpeen vaatiessa sekä varsinaisen vedenpaine-eristyksen piiriin kuuluvat rakenneosat eli -osat, jotka ovat pohjavedenpinnan alapuolella.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei edellä mainitun vuoden 1948 normaalimääräyksen perusteella ole todettavissa, että pannuhuoneessa olisi tullut olla vedenpaine-eristys. Vakuutusyhtiön viittaama vuoden 1960 rakennustöiden laatumääräyksiä koskeva kohta taas koskee putken läpäisykohtia, lattialuukkuja ja -aukkoja, mistä ei nyt ole kysymys. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut, että rakentamisaikana pannuhuoneen lattialta olisi edellytetty vedenpitävyyttä. Siten lattian osalta ei ole osoitettu rakennusvirhettä.  

Vakuutusyhtiö on viitannut varoventtiilin ylivuotoputken osalta valmistajan varoventtiiliä koskevaan asennusohjeeseen sekä öljykattilan asennus- ja käyttöohjeeseen. Valmistajan varoventtiilin asennusohjeessa todetaan, että venttiilin ulospuhallusputki asennetaan jatkuvalla laskulla venttiilin kanssa samassa huonetilassa olevaan vesilukolla varustettuun viemäröintipisteeseen siten, että varoventtiilin mahdollinen avautuminen tai vuoto on silmin havaittavissa (ilmarako). Yhtiö katsoo varoventtiilin putken virheellisen asennuksen seurauksena vettä päässeen lattiapinnoille, eikä kyse ole tällöin varoventtiilin rikkoutumisesta aiheutuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Asiassa esitetyn selvityksen osalta lautakunta toteaa, että kartoitusraportin kuvien mukaan varoventtiiliin johdetussa kupariputken päässä oli muoviletku, joka oli ohjattu lattiakaivon kannen läpi. Varoventtiilin valmistajan sähköpostiviestin 28.2.2024 mukaan valmistajalla ei ole ohjeistusta ulospuhallusputken materiaalista. Öljykattilan asennusohjeessa todetaan varoventtiiliin liittyen, että ulospuhallusputki on mitoitettava ja asennettava siten, ettei se rajoita venttiilin ulospuhallustehoa.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiön toimittamissa asennusohjeissa mainita ylivuotoputken materiaalia tai sitä, että ylivuotovedet on ohjattava kiinteästi viemäriin. Kartoitusraportin perusteella ylivuotovedet on ohjattu lattiakaivoon. Vakuutuslautakunta katsookin, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut esitetyn selvityksen perusteella asennusvirhettä myöskään ylivuotoputken osalta. Näin ollen asiassa jää näyttämättä, että vuotovahinko olisi aiheutunut rajoitusehdossa tarkoitetusta asennus- tai rakennusvirheestä.

Vakuutusyhtiö on lisäksi vedonnut rajoitusehtoon 6.19, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata nesteen aiheuttamaa vahinkoa, jos neste on vuotanut rakenteiden vedeneristeiden läpi ja putkiston ja rakenteiden liittymäkohdasta, kuten lattiakaivon ja korokerenkaan välistä tai nesteen aiheuttamaa vahinkoa, jonka syynä on hyväksymätön liitos. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseinen rajoitusehto sananmuotonsa mukaisesti sovellu tähän tapaukseen, koska kyse ei ole ollut nesteen vuotamisesta vedeneristeiden läpi tai putkiston ja rakenteiden liittymäkohdasta.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vuotovahingon vakuutusehtojen mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa vuodon aiheuttaman vahingon ja maksaa asiakkaalle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen laillisine viivästyskorkoineen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pulkkinen

Jäsenet:
Kankkunen
Sario
Vaitomaa
Vuori