Tapahtumatiedot
Kerrostalon ensimmäisessä asuinkerroksessa sijaitsevassa huoneistossa syttyi tulipalo 19.3.2023. Pelastuslaitoksen palon leviämisestä 23.3.2023 antamassa lausunnossa todetaan hälytyksen pelastuslaitokselle tulleen kello 11.03. Tulipalo pääsi leviämään sisäpuolisten rakenteiden kautta seuraavan kerroksen huoneistoon. Lausunnossa todetaan palontutkinnassa käyneen ilmi, että tulipalo oli päässyt leviämään huoneistossa olevan, talotekniikka sisältävän kotelon sisällä kerroksesta toiseen. Kotelointi oli toteutettu lastulevyllä ja ohuella kovalevyllä. Pesuhuoneen osalta kotelon seinän rakenteena oli mineraalivilla ja pelti. Kotelossa kulki eri kerroksissa olevien huoneistojen sähköt, viemäri, vesi ja ilmanvaihto.
Pelastuslaitoksen lausunnon mukaan pahiten kotelossa oli kärsinyt 110 millimetrin eristetty muovinen viemäriputki. Putki oli suojattu paloeristyksenä toimineella 50 millimetrin mineraalivillamatolla, joka oli kiinnitetty rautalankaverkolla. Eristyksen todetaan vastaavan vuonna 1976 rakennetun rakennuksen rakennusaikaisia ohjeita. Jotta eristys on toimiva, tulee eristeenä toimivan villamaton sauman olla tiivis. Näin ei kuitenkaan kaikkialla ollut ja muoviputki oli alttiina ulkopuoliselle kuumuudelle. Sitä, milloin eristyksen tiiveys on pettänyt, ei lausunnon mukaan voitu arvioida. Palontutkinnassa havaittiin, että osa eristetystä viemäriputkesta oli muuttanut muotoaan ja sulanut. Muutokset olivat havaittavissa toisen kerroksen osalta. Tutkinnassa myös selvisi, että viemäriputki oli viety sellaisenaan betonilaatan läpi välipohjassa. Putken eristyksenä toiminut mineraalivilla tuli näin ollen asentaa tiiviisti betonia vastaan, jotta paloeristys toteutuu suunnitellusti. Palaneiden huoneistojen osalta tästä ei voinut varmistua, koska eristeitä ja viemäriputkea oli poistettu sammutusraivauksen yhteydessä. Edelleen tutkinnassa havaittiin kolmannen kerroksen huoneistossa, että viemäriputken läpiviennin kohdalta eristys ei ulottunut aivan kiinni betoniin. Samalla havaittiin, että osa viemäriputkesta oli sulanut pois ja siihen liittyvässä haarassa on reikä, joten tulipalo oli ollut lähellä levitä myös kolmanteen kerrokseen.
Johtopäätöksenä lausunnossa todetaan, että tulipalossa on ollut todellinen vaara levitä huomaamattomasti rakennuksen sisäpuolella kerroksesta toiseen. Toisen kerroksen huoneisto oli tarkastettu sammutustoimien alkuvaiheessa eikä silloin toisen kerroksen huoneistossa ollut havaittu paloa. Uudelleen tarkastamisen yhteydessä palon havaittiin levinneen toisen kerroksen huoneistoon ja se sammutettiin. Tulipalo pääsi leviämään odottamattomalla tavalla palo-osastosta toiseen. Leviämiseen myötävaikuttivat kohteen rakenteelliset ratkaisut, jotka mahdollistivat palon leviämisen piilossa ennalta arvaamattomalla tavalla.
Onnettomuustutkintakeskuksen 12.4.2023 julkaistussa tutkintaselostuksessa todetaan palon etenemiseen liittyen, että rakennuksessa on viisi talotekniikalle varattua, kaikkien asuinkerrosten läpi kulkevaa kuilua kylpyhuoneen ja keittiön välissä. Kylpyhuoneet olivat peltisiä elementtejä, joihin kuilu asennuksineen kuului. Kuilussa oli eristettyinä viemäri- ja vesijohdot, keittiön ja kylpyhuoneen ilmanvaihtoputket sekä sähköjohdot. Kuilu oli katkaistu kerroksien väliltä betonivalulla. Osa kuilun paloeristyksistä oli tehdasvalmisteisia, mutta liitokset eristyksineen oli tehty työmaalla. Viemäriputken paloeristys ei ollut riittävä, vaan putki pääsi kuumenemaan. Kuumentunut muoviputki kutistui, jolloin putken ja betonivalun väliin tuli rako. Kuumat palokaasut vuotivat yläpuoliseen huoneistoon. Havaintona raportissa todettiin muun muassa, että vanhoissa rakennuksissa saattaa olla erilaisia läpivientiratkaisuja, jotka nykyisin käytössä olevan tiedon perusteella eivät välttämättä ole riittäviä.
Vakuutusyhtiö ilmoitti taloyhtiölle rakennuksen korjaustöitä koskevan sähköpostiviestin yhteydessä 28.4.2023 olevan selvää, että palo-osastointi oli pettänyt, minkä takia palo oli päässyt leviämään hormissa. Yhtiö vetosi vakuutusehtojen suojeluohjeiden rakenteellista palontorjuntaa koskevaan kohtaan, jonka mukaan palo-osastoivat rakennusosat on pidettävä kunnossa siten, että ne estävät palon ja savukaasujen leviämisen osastosta toiseen ajan, joka on määritelty rakennusluvassa tai pelastusviranomaisen suorittamassa palotarkastuksessa. Samoin suojeluohjeessa todetaan, että palo-osastoivia rakenteita läpäisevät ilmakanavat, putki-, sähkökaapeli- ja vastaavat läpiviennit eivät saa heikentää rakennusosan osastoivuutta. Yhtiö myös viittasi pelastuslaitoksen lausunnon johtopäätökseen, että ”tulipalo pääsi leviämään odottamattomalla tavalla palo-osastosta toiseen. Leviämiseen myötävaikutti kohteen rakenteelliset ratkaisut, jotka mahdollistivat palon leviämisen piilossa ennalta arvaamattomalla tavalla.” Koska palo-osastointi oli pettänyt ja tästä syystä palo oli päässyt laajentumaan huomattavasti, yhtiö ilmoitti, että korvauksista tehdään kymmenen prosentin suojeluohjevähennys.
Taloyhtiö toimitti vakuutusyhtiölle uudelleenkäsittelypyynnön 26.10.2023 todeten putkien ja niiden eristyksen olevan alkuperäisiä eli tehty rakentamisaikana ennen yhtiön hallinnon luovutusta. Suojeluohjevähennyksen tekeminen edellyttää sitä, että vakuutuksenottaja on laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen. Taloyhtiön tai sen nykyisten osakkaisen valvonta tällaisen palovahingon estämiseksi on käytännössä mahdotonta, eikä palotarkastuksessakaan puutteita hormin sisällä luultavasti olisi havaittu. Taloyhtiö kiinnitti lisäksi huomiota siihen, että vähennyksen ylipäätään saisi tehdä vain siltä osin kuin suojeluohjeen noudattamatta jättäminen on laajentanut vahinkoa.
Vastauksessaan 4.10.2023 vakuutusyhtiö totesi olevan kiistatonta, että tulipalo oli päässyt leviämään palo-osastosta toiseen, mitä ei missään tapauksessa saisi tapahtua. Laajentumisesta aiheutunut vahinko on aiheuttanut huomattavat lisävahingot verrattuna siihen, että palo-osastointi olisi ollut määräysten mukainen rajoittaen vahingon yhteen huoneistoon. Vähennyksen tekemisen vahingon kokonaismäärästä vakuutusyhtiö totesi olevan asiakkaalle edullinen ratkaisu, sillä huomioimalla suojeluohjevähennys ainoastaan lisääntyneestä vahingonmäärästä olisi vähennyksen prosentuaalinen osuus suurempi, koska palo-osaston ulkopuolisille tiloille ei olisi pitänyt lainkaan aiheutua tulipalosta vaurioita.
Asiakkaan valitus
Valituksessaan taloyhtiö toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole esittänyt, mihin rakentamismääräyksiin tai -ohjeisiin tulkinta palo-osastoinnin puutteellisuudesta perustuu.
Vaikka suojeluohjeet ovat velvoittavia, taloyhtiö ei katso niitä aktiivisesti rikkoneensa. Vakuutussopimuksen yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain mukaan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai muu korvaukseen oikeutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen. Tässä tapauksessa puutteet palo-osastoinnissa ja viemäriputkien palonsuojauksessa on todennäköisesti tehty rakentamisaikana 1970-luvulla, ja puutteet ovat sijainneet umpinaisessa putkihormissa. Taloyhtiöllä ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta tietää tai tarkastaa läpivientien tai paloeristyksen kuntoa purkamatta muun muassa asuinhuoneistojen keittiöiden rakenteita. Kyseessä ei siten ole tilanne, jossa vakuutuksenottaja olisi tahallaan tai vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen.
Valituksen liitteenä olevassa insinööritoimiston lausunnossa 8.11.2023 todetaan muun muassa, että eristyksen pettämisen ajankohtaa paloalueen osalta ei ole voitu arvioida. Ajan saatossa eristematon on mahdollista painua kasaan ja etenkin eristyksen yläpäähän, lähelle välipohjaa voi syntyä rakoa. Jos eriste on jostain syystä päässyt kastumaan, ei se säilytä muotoaan siten, että pysyisi tiiviisti välipohjaa vasten. Huomioiden, että läpiviennit ovat sijainneet tekniikkakuilussa, johon ei läpivientien läheisyydessä ole tarkastusluukkuja, katsotaan lausunnossa, että taloyhtiön ei ole ollut mahdollista tarkastella läpivientien tai paloeristyksen kuntoa asuinhuoneistojen rakenteita purkamatta.
Lisäkirjelmissään taloyhtiö korostaa, että suojeluohjevähennystä ei voida automaattisesti tehdä sillä perusteella, että suojeluohjetta on rikottu, vaan edellytyksenä vähennykselle on se, että suojeluohjeiden rikkojan tulee olla vakuutettu ja huolimattomuuden vähäistä merkittävämpää.
Läpivientien tarkastamiseen liittyen taloyhtiö toteaa, että tarkastaminen edellyttäisi hormin avaamista jokaisessa huoneistossa, eikä tällaisiin laajoihin töihin ryhdytä muulloin kuin esimerkiksi linjasaneerauksen yhteydessä. Huolimattomuus ei voi puolestaan syntyä siitä syystä, että linjasaneeraukseen ei ollut vielä ryhdytty. Taloyhtiön putkistojen ikä vuodelta 1976 edustaa hyvin tavanomaista kerrostaloyhtiöiden putkistojen ikää. Kuten vakuutusyhtiökin vastineessaan esittää, jälkikäteen ei voida selvittää, onko viemäriputkien läpivientien tiivistys tehty alkujaan puutteellisesti vai onko tiivistys ajan saatossa painunut kasaan tai menettänyt muotonsa esimerkiksi kastumisen seurauksena, jolloin eristyksen yläpäähän on syntynyt rako. Näin ollen edes se, että paloeristys olisi alkujaan ollut kunnossa tai hormit olisi joskus avattu ja paloeristykset tarkastettu, ei olisi välttämättä taannut sitä, että paloeristys olisi ollut vahinkohetkellä kunnossa.
Lisäksi taloyhtiö toteaa olevan epäselvää, kuinka kauan palo oli jatkunut hormissa, eli läpivientiin kohdistunut palon ajallinen kesto on myös voinut ylittää määräyksissä kyseiselle rakenteelle vaaditun palonkestoajan. Isännöitsijän mukaan asunto, josta palo sai alkunsa, oli ilmiliekeissä jo silloin, kun pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta eli kello 11.03. Oletettavasti tuolloin oli kulunut jo jonkin aikaa tulipalon syttymisestä, ja asukkaiden mukaan palokunta tuli paikalle noin 20–30 minuutin kuluttua ilmoituksesta. Toisen asuinkerroksen osalta palo kuitenkin havaittiin vasta pelastuslaitoksen tekemän toisen tarkastuksen yhteydessä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa, että taloyhtiön vakuutussopimukseen on otettu rakenteellista palotorjuntaa koskevia suojeluohjeita, joiden mukaisesti palo-osastoivat rakennusosat on pidettävä kunnossa eikä palo-osastointia saa heikentää läpivienneillä.
Palo-osastointi ja sen kunnossa pitäminen on merkittävin taloyhtiön asukkaiden hengen ja terveyden suojelemiseksi tarkoitettu velvollisuus. Palo-osastoinnin tarkoituksena on rajata mahdollinen tulipalo osastoon vähintään ennalta määrätyksi ajaksi. Rakenteiden täytyy olla sellaisia, että savu, tulipalo ja lämpö pysyvät osaston sisäpuolella ja rakenteet säilyvät ehjänä sekä niiden kantavuus säilyy. Palo-osastoinnin tavoitteena on palon rajoittamisen lisäksi estää savun leviämistä, turvata poistumista, helpottaa pelastus- ja sammutustoimia sekä rajoittaa omaisuusvahinkoja. Vahinkotapahtumasta tehdyn palonsyytutkinnan mukaan rakennuksessa ollut palo-osastointi ei ollut riittävä viemäriputken läpiviennin tiivistyksen puutteellisuuden vuoksi, minkä seurauksena tulipalo pääsi leviämään osastosta toiseen. Palokaasut levisivät lisäksi kaikkiin syttymisosaston yläpuolella sijaitseviin osastoihin.
Vakuutusyhtiö katsoo olevan riidatonta, että palo-osastointi ei ole täyttänyt rakentamisaikana voimassa olleita rakentamismääräyksiä. Tältä osin yhtiö viittaa RT-korttiin RT 081.00.1, jonka mukaisesti osastoivan seinän on oltava luokkaa a1, kun kyseessä on pieni palokuormaryhmä, johon asuinrakennukset yleensä määritellään. Luokan a1 yhtiö toteaa tarkoittavan, että palo-osaston rakenteiden tulee olla tehty palamattomasta materiaalista, joka estää savukaasujen ja palon leviämisen vähintään tunnin ajan.
Jälkikäteen ei voida selvittää, onko viemäriputkien läpivientien tiivistys tehty alkujaan puutteellisesti vai onko tiivistys ajan saatossa painunut kasaan tai menettänyt muotonsa esimerkiksi kastumisen seurauksena, jolloin eristyksen yläpäähän on syntynyt rako. Olipa syy tiivistyksen puutteellisuuteen kumpi hyvänsä, läpivientien kunnosta huolehtiminen – mikä on vakuutusehtojen mukaisesti vakuutetun ja ylipäätään huolellisen kiinteistön haltijan velvollisuus – olisi tulipalotilanteessa ehkäissyt palon leviämisen palon syttymiskohdan palo-osastoinnista muihin osastoihin. Vakuutusyhtiö katsoo olevan selvää, että vakuutuksenottaja on toiminut huolimattomasti, kun se ei ole pitänyt palo-osastoivia rakenneosia kunnossa eikä huolehtinut siitä, että läpiviennit eivät ole heikentäneet palo-osastointia. Ottaen huomioon puutteelliseen palo-osastointiin liittyvä ilmeinen tulipalon leviämisen riski ja vakuutuksenottajan tietoisuus rakenteiden iästä, ei vakuutuksenottajan huolimattomuutta voida pitää vähäisenä. Vakuutusyhtiö kiinnittää huomiota lisäksi siihen, että talon viemärit olivat tulipalon tapahtumahetkellä teknisen käyttöikänsä päässä tai jo sen ylittäneet ja niiden uusiminen olisi jo yksin siitä syystä tullut tehdä jo aikaa sitten, jolloin myös läpivientien puutteet olisi havaittu.
Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että taloyhtiön velvollisuus rakennuksen omistajana on huolehtia muun muassa rakennuksen paloteknisestä kunnosta. Velvollisuus perustuu pelastuslain 9 §:ään, jonka mukaan rakennuksen omistajan ja on huolehdittava siitä, että rakennus pidetään sellaisessa kunnossa, että tulipalon syttymisen, tahallisen sytyttämisen sekä leviämisen vaara on vähäinen. Laissa ei ole määräystä siitä, että huolehtimisvelvollisuus olisi voimassa vain silloin, kun se on vaivatonta tai koskisi vain näkyvissä olevia rakenteita taikka että paloturvallisuudesta ei tarvitsisi huolehtia muulloin kuin vain silloin, kun rakennusta jonkun muun syyn, kuten linjasaneerauksen, vuoksi muutoinkin korjataan.
Vakuutetun huolimattomuuden seurauksena tulipalo on tässä vahinkotapahtumassa päässyt leviämään syttymispaikan palo-osastoinnin ulkopuolelle ja aiheuttanut rakennuksessa moninkertaiset vauriot verrattuna siihen, että palo olisi rakenteiden ollessa lain, rakentamismääräysten ja vakuutusehtojen suojeluohjeiden mukaisia rajoittunut yhteen palo-osastoon. Ottaen huomioon palo-osastoinnin merkityksen henkilö- ja omaisuusvahinkojen rajoittamisessa ja torjumisessa, vakuutusyhtiö pitää ilmeisenä, että vakuutetun huolimattomuus on ollut vähäistä suurempaa.
Lisäksi vakuutusyhtiö huomauttaa, että se on paitsi tuoteselosteessa kiinnittänyt vakuutetun huomiota suojeluohjeisiin, myös ohjeistanut vakuutettuja kiinteistön omistajia muun muassa palo-osastoinnin toteuttamisesta ja kunnossapidosta erillisessä kiinteistön omistajan ja haltijan velvollisuuksia käsittelevässä oppaassa. Tuoteseloste ja opas ovat vakuutettujen saatavilla vakuutusyhtiön kotisivuilla.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään muun muassa seuraavat selvitykset:
- pelastuslaitoksen lausunto palon leviämisestä 23.3.2023,
- Onnettomuustutkintakeskuksen 12.4.2023 julkaistu tutkintaselostus,
- insinööritoimiston lausunto 8.11.2023 palovahingon leviämisen syistä,
- JVT-raportti 20.3.2023
- sekä keittiöiden tarkastusraportti 17.4.2023
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys korvauksen alentamisesta rakenteellista paloturvallisuutta koskevan suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella.
Sovellettavat lainkohdat, vakuutusehdot ja rakentamismääräykset ja -ohjeet
Vakuutussopimuslain 31 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Pelastuslain 9 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että rakennus, rakennelma ja sen ympäristö pidetään sellaisessa kunnossa, että:
1) tulipalon syttymisen, tahallisen sytyttämisen sekä leviämisen vaara on vähäinen;
Asiassa sovellettavien kiinteistövakuutusehtojen kohdan 8 (Suojeluohjeet) alakohdan 8.1 (Tarkoitus ja velvoittavuus) mukaan tämä vakuutuksenottajaa velvoittava suojeluohje antaa ohjeita, joita noudattamalla voidaan ehkäistä vahinkojen syntymistä ja pienentää vahinkomääriä.
Yleisten sopimusehtojen mukaan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vakuutuksenottaja tai muu korvaukseen oikeutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen.
[…]
Alakohdan 8.2 (Viranomaismääräykset) mukaan vakuutuskohteena olevan rakennuksen tulee täyttää rakennusluvan tai toimenpideluvan myöntämishetkellä voimassa olevat rakennusmääräykset (RakMk tai vastaavat ympäristöministeriön asetukset).
Viranomaisten määräämät, säädöksissä vaaditut tai vakuutusyhtiön vaatimat vahinkojen estämiseen tai rajoittamiseen tarkoitetut laitteet ja rakenteet, kuten alkusammutuskalusto, savunpoistolaitteisto, palo-osastointi, paloilmoitin ja automaattinen sammutuslaitteisto on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asianmukaisesti.
Kohdan 8.3.4 (Rakenteellinen palontorjunta) mukaan palo-osastoivat rakennusosat on pidettävä kunnossa siten, että ne estävät palon ja savukaasujen leviämisen osastosta toiseen ajan, joka on määritelty rakennusluvassa tai pelastusviranomaisen suorittamassa palotarkastuksessa.
Palo-osastoivan oven tulee olla itsestään sulkeutuva ja salpautuva. Jos ovea pidetään auki normaalikäytössä, se on varustettava laittein, jotka sulkevat oven palon sattuessa.
Palo-osastoivia rakenteita läpäisevät ilmakanavat, putki-, sähkökaapeli- ja vastaavat läpiviennit eivät saa heikentää rakennusosan osastoivuutta.
RT-kortti 081.00.1
Palonkestävyys, A-luokan rakennus, lisälehti 1973
Ohjekortin kohtaan 1 (Kantavat ja osastoivat rakennusosat) sisältyvässä taulukossa todetaan kohdassa 4, että osastoja toisistaan erottavat seinät (osastoiva seinä) kuuluvat palokuormaryhmään a1, jos palokuorma luokitellaan pieneksi.
Asian arviointi
Vakuutusyhtiö on korvannut kerrostalossa sattuneen palovahingon tehden korvauksesta kymmenen prosentin suojeluohjevähennyksen perustuen puutteisiin asuinkerrosten välisessä palo-osastoinnissa. Taloyhtiön on vähennyksen perusteet kiistänyt erityisesti sillä perusteella, ettei taloyhtiön voi katsoa toimineen vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.
Lautakunta toteaa korvauksen alentamisen suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella edellyttävän sekä syy-yhteyttä laiminlyönnin ja vahingon sattumisen tai sen laajuuden välillä että vakuutetun sellaista huolimattomuutta suojeluohjeen noudattamisessa, jota ei voida pitää vähäisenä. Näyttötaakka asiassa on laiminlyöntiin vetoavalla vakuutusyhtiöllä.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan palon leviämiseen liittyneet rakenteet ovat alkuperäiset eli rakennuksen rakentamisen ajalta 1970-luvulta. Selvityksen ja osapuolten kannanottojen perusteella asiassa on riidatonta, että palo on päässyt leviämään ensimmäisestä toiseen kerrokseen talotekniikka sisältävän kotelon sisällä. Kotelossa kulki muun muassa viemäriputki, jonka paloeristeenä toiminut mineraalivilla tuli asentaa tiiviisti betonia vastaan, jotta paloeristys kerrosten välillä toteutuu suunnitellusti.
Vakuutuksen suojeluohjeissa todetaan rakenteelliseen palontorjuntaan liittyen kohdassa 8.2, että rakennuksen tulee täyttää rakennusluvan tai toimenpideluvan myöntämishetkellä voimassa olevat rakennusmääräykset, joiden osalta viitataan rakentamismääräyskokoelmaan sekä vastaaviin ympäristöministeriön asetuksiin. Lisäksi ehtokohdan 8.3.4 mukaan palo-osastoivat rakennusosat on pidettävä kunnossa siten, että ne estävät palon ja savukaasujen leviämisen osastosta toiseen ajan, joka on määritelty rakennusluvassa tai pelastusviranomaisen suorittamassa palotarkastuksessa. Jälkimmäisessä ehtokohdassa todetaan lisäksi, että palo-osastoivia rakenteita läpäisevät ilmakanavat, putki-, sähkökaapeli- ja vastaavat läpiviennit eivät saa heikentää rakennusosan osastoivuutta.
Vakuutusyhtiö on katsonut asiassa olevan riidatonta, että palo-osastointi ei ole täyttänyt rakentamisaikana voimassa olleita rakennusmääräyksiä palon päästyä leviämään läpiviennin kautta kerroksesta toiseen. Yhtiö on vedonnut vuonna 1973 julkaistuun RT-korttiin RT 081.00.1 otsikoltaan Palonkestävyys, A-luokan rakennus, lisälehti 1973 ja erityisesti kohtaan 4, jonka mukaan osastoja toisistaan erottavien seinien palokuormaryhmä on a1. Vastineessaan yhtiö on todennut kyseisen luokan tarkoittavan, että palo-osaston rakenteiden tulee olla tehty palamattomasta materiaalista, joka estää savukaasujen ja palon leviämisen vähintään tunnin ajan. Taloyhtiö on kiistänyt toimineensa rakenteellisen paloturvallisuuden osalta huolimattomasti ja lisäksi taloyhtiö on tuonut esille, ettei tapahtumatiedoista tarkoin ilmene, kuinka kauan palon leviämiseen toiseen kerrokseen oli kestänyt.
Kohteessa palon jälkeen tehtyyn tutkimukseen perustuvan pelastuslaitoksen lausunnon mukaan kohteessa käytetty putkien paloeristys vastaa rakennusaikaisia ohjeita. Sitä, milloin eristyksen tiiveys oli pettänyt, ei voitu arvioida. Palaneiden huoneistojen osalta todettiin myös, että eristyksen toteutustavasta ei voinut varmistua, koska eristeitä ja viemäriputkea oli poistettu sammutusraivauksen yhteydessä.
Yhtiön vetoaman ohjekortin osalta lautakunta toteaa, ettei asiakas ole kiistänyt ohjekortin soveltumista tapaukseen ja sitä, että rakentamisohjeistuksen mukaan rakenteen palosuojauksen täytyy vähintään tunnin ajan estää palon leviäminen. Rakenteiden osalta lautakunta kuitenkin katsoo, ettei pelkästään sillä perusteella, että palo on levinnyt kerrosten välillä läpiviennin kautta, ole tehtävissä johtopäätöstä siitä, ettei rakenne ole täyttänyt sille asetettuja vaatimuksia. Rakenteen osalta esitettyä selvitystä arvioidessaan lautakunta kiinnittää huomiota siihen, ettei sen läpiviennin paloeristys, jonka kautta palo on levinnyt, ole ollut pelastuslaitoksen lausunnon mukaan tutkittavissa, koska eristeitä ja viemäriputkea oli poistettu sammutusraivauksen yhteydessä. Epäselväksi jää myös se, kuinka kauan palon leviämiseen ensimmäisestä kerroksesta toiseen oli kestänyt. Ajallista epävarmuutta lisää erityisesti se, ettei paloa ollut ensimmäisessä pelastuslaitoksen tekemässä sammutustöiden aikaisessa tarkastuksessa toisen kerroksen huoneistossa havaittu. Huomioiden edellä näyttötaakasta todettu Vakuutuslautakunta näillä perusteilla katsoo, ettei rakenteen ole osoitettu olleen suojeluohjeessa edellytetyllä tavalla rakentamisajankohdan rakentamismääräysten tai rakennusluvassa asetettujen vaatimusten vastainen. Rakennusluvasta ei myöskään ole esitetty asiassa tarkempaa selvitystä. Lisäksi lautakunta katsoo, ettei ehtokohdan 8.3.4 kolmannen kappaleen palo-osastoivien rakenteiden läpivientejä koskevalla yleisluontoisella maininnalla voida katsoa asetetun asiakkaalle rakentamismääräyksiä tiukempaa toimintaohjetta.
Ehtokohdassa 8.2 edellytetään lisäksi, että viranomaisten määräämät, säädöksissä vaaditut tai vakuutusyhtiön vaatimat vahinkojen estämiseen tai rajoittamiseen tarkoitetut laitteet ja rakenteet, kuten alkusammutuskalusto, savunpoistolaitteisto, palo-osastointi, paloilmoitin ja automaattinen sammutuslaitteisto on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asianmukaisesti. Asiassa tulee siten arvioitavaksi, onko taloyhtiö laiminlyönyt velvollisuuden pitää palo-osastointi toimintakuntoisena. Suojeluohjeen sisällön osalta lautakunta toteaa, ettei vakuutusyhtiö ole rakenteellista palontorjuntaa koskevissa kohdissa 8.2 ja 8.3.4 asettanut palo-osastoinnille viranomaisvaatimuksista poikkeavia vaatimuksia. Asiassa tulee siten arvioitavaksi se, onko taloyhtiö laiminlyönyt edellä käsitellyssä RT-kortissa rakenteelle asetetun vaatimuksen estää palon leviäminen yhden tunnin ajan.
Rakenteen määräysten vastaisuuden jäätyä näyttämättä lautakunta toteaa, ettei kyse voi myöskään olla laiminlyönnistä palo-osastoinnin toimintakuntoisena pitämisessä. Lisäksi lautakunta toteaa, että toimintakuntoisuuden varmistaminen kohdistuu suojeluohjeessa muilta kuin palo-osastoinnin osalta sellaiseen laitteistoon ja kalustoon, joka on tavanomaisen kiinteistönhuollon toimenpitein tarkastettavissa. Niihin on myös tavanomaisen kiinteistönhuollon yhteydessä mahdollista kohdistaa toimintakuntoisena pitämiseen liittyviä toimenpiteitä ja samoin niitä on mahdollista muutoinkin huoltaa ja tarkastaa. Rakenteen sisällä olevan palokatkon osalta lautakunta toteaa, ettei vastaavaa mahdollisuutta ole ilman laajoja purkutöitä. Huomioiden lisäksi rakenteissa olevien palokatkojen määrä sekä se, ettei yksittäinen tarkastus sulkisi pois mahdollisia myöhempiä palokatkon toimintaa vaikuttavia seikkoja, kuten insinööritoimiston lausunnossa on putkistossa mahdollisesti tapahtuvien tihkuvuotojen osalta esitetty, katsoo lautakunta, ettei rakenteiden sisällä olevien palokatkojen tarkastaminen suojeluohjevähennyksen perusteeksi esitetyllä tavalla ole mahdollista. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole esittänyt, miten säännöllinen tarkastaminen olisi käytännössä ollut toteutettavissa. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että myös suojeluohjeen laiminlyöntiin vetoamisen edellyttämä vähäistä suurempi huolimattomuus jää asiassa näyttämättä.
Vakuutusyhtiön viittaaman pelastuslain säännöksen osalta lautakunta toteaa, ettei säännöksen sisältämän yleisen toimintavelvollisuuden perusteella ole tehtävissä suojeluohjeen laiminlyönnistä edellä todetusta poikkeavia johtopäätöksiä. Samoin lautakunta toteaa, ettei asiakirja-aineistosta ilmene, että taloyhtiötä tai sen edustajia olisi viranomaisten toimesta epäilty kyseisen velvollisuuden laiminlyönnistä.
Näillä perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei korvauksen alentamiselle suojeluohjeen laiminlyönnin vuoksi ole asiassa perusteita.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan palovahingon vetoamatta suojeluohjeen laiminlyöntiin ja maksamaan tekemiensä vähennysten osalta taloyhtiölle lisäkorvauksen laillisine korkoineen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteri Korpelainen
Jäsenet
Kankkunen
Sario
Vuori
Yrttiaho