Tapahtumatiedot
Maatalousyhtymä S:n 1058 neliömetrin navettarakennus, irtaimistoa ja karjaa tuhoutui palovahingossa 10.10.2021. Vahinkojen kokonaismääräksi arvioitiin 1 528 103 euroa. Vakuutusyhtiö ilmoitti päätöksellään 11.5.2022 korvaavansa vahingon S:n maatilavakuutuksesta ja siihen kuuluneesta keskeytysvakuutuksesta, mutta alentavansa korvausta 60 prosentilla. Yhtiön mielestä S oli kokonaisuutena arvostellen aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudellaan laiminlyömällä vähäistä suuremmalla huolimattomuudella vakuutussopimukseen kuuluneita suojeluohjeita sekä rakentamismääräyksiä ja muita kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen turvallista käyttöä koskeneita ohjeita ja suosituksia.
Vakuutusyhtiö perusteli ratkaisua vakuutuksen suojeluohjeilla, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Oy:n (JAMK) Biotalousinstituutilta, KK-Palokonsultti Oy:ltä ja Eurofins Nab Labs Oy:ltä pyytämillään asiantuntijalausunnoilla sekä S:n edustajan O.H:n antamilla tiedoilla. Palonsyyntutkinnassa ainoaksi mahdolliseksi syttymissyyksi oli tunnistettu lämpökeskuksen hakekattilasta alkanut takapalo. Lämpökeskuksen laitteistot olivat poikenneet asennusohjeista. Lämminvesikattilan savupiipun halkaisija oli alittanut minimin, polttoaineen siirtojärjestelmän pudotussuppilo oli asennettu kylmään tilaan eikä se ollut ilmatiivis polttoaineen syötön katkaisimen siirron takia. Vesisammutusjärjestelmän syötön käsisulkuventtiili oli ollut kiinni, joten palo oli voinut edetä kytemään jääneestä hakkeesta siiloruuviin ja edelleen hakevarastoon. Kattilan kolmivaiheisesta takapalosuojauksesta vain poltinruuvin pakkosyöttö oli toiminut suunnitellulla tavalla. Tukesin julkaiseman kiinteän polttoaineen lämmityskattiloiden turvallisuusohjeen mukaan polttoaineen syöttölaitteistossa oli suositeltavaa olla kaksi toisistaan riippumatonta turvajärjestelmää.
Vakuutustutkijalle annetun tiedon mukaan turvalaitteistoja ei ollut huollettu vuonna 2010 tapahtuneen asentamisen jälkeen eikä varmistettu niiden toimintakuntoa. O.H oli kertonut vakuutustutkijalle käyttäneensä kattilan sytyttämiseen jäteöljyä ja puhdasta moottoriöljyä. Lisäksi hakkeen sekaan oli yli puoli vuotta aiemmin lisätty eri kerroksiin 20 litraa jäteöljyä. Tutkimusten perusteella polttimelle oli mennyt energiasisällöltään puuta tehokkaampaa polttoainetta, jonka katsottiin lisänneen ylipaineen ja takapalon riskiä. Palaneesta hakkeesta ja kattilan sisältä otetusta tuhkanäytteestä oli ilmennyt viitteitä palamista edistäneiden aineiden käytöstä. Ammattinuohoaja oli nuohonnut lämpökeskuksen hormit viimeksi 15.4.2021, mutta ei kattilaa, josta vakuutuksenottaja oli huolehtinut itse. Kattilassa oli havaittu merkkejä likaantumisesta ja huonosta palamisesta.
O.H oli kertonut rakennukseen tehdyn vuosina 2010-2012 useita muutoksia ja laajennuksia, joille oli haettu rakennuslupa vasta vuonna 2015. Navetan seinän yläosaa ei ollut palo-osastoitu polttoainetilan puolelta, josta oli ollut esteetön pääsy yläpohjaan. Rakennuksen lupakuvissa oli rakentamismääräyksistä poikenneita puutteita. O.H. oli koulutukseltaan rakennusinsinööri, joten hän oli tiennyt rakennuksen palo-osastoinnin ja lämmityslaitteiston turvajärjestelmien huollon ja kunnossapidon merkityksen paloturvallisuudelle ja paloriskeille.
Vakuutusyhtiö katsoi S:n jättäneen pitkäaikaisesti noudattamatta velvoittaneita vakuutussopimuksen suojeluohjemääräyksiä kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen turvallisesta käytöstä sekä muita yleisesti saatavilla olleita ohjeita ja suosituksia. Laiminlyönnit olivat yhdessä nostaneet takapalon syttymisriskin erittäin suureksi ja osoittivat suurta piittaamattomuutta laitteiston turvallisesta käytöstä ja turvajärjestelmien toiminnasta sekä välinpitämättömyyttä vakuutetulle omaisuudelle aiheutuneesta vahinkoriskistä. Lisäksi S oli laiminlyönyt noudattaa navettarakennusten rakenteellista paloturvallisuutta koskeneita suojeluohjemääräyksiä ja lämpökeskuksen muutostyön aikaan voimassa ollutta maankäyttö- ja rakennuslakia sekä rakennuksen palo-osastointia koskeneita rakentamismääräyksiä siten, että riski palon leviämiselle polttoainevarastosta tai kattilahuoneesta nopeasti koko rakennukseen oli ollut huomattavan suuri.
Asiakkaan valitus
Maatalousyhtymä S on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut vakuutusyhtiön vakuutuskorvauksista tekemän kohtuuttomana pitämänsä 60 prosentin vähennyksen oikaisemista. S:n mielestä korvauspäätös perustui virheellisiin tietoihin ja oletuksiin. Suojeluohjeiden soveltaminen oli monilta osin vastoin lakia ja vakuutusalalla vallitsevaa käytäntöä. Kyse ei ollut vakuutussopimuslain 30 §:n mukaisesta vahingon aiheuttamisesta törkeällä huolimattomuudella vaan siitä, oliko vakuutusehtojen suojeluohjeita laiminlyöty vakuutussopimuslain 31 §:ssä tarkoitetulla vähäistä suuremmalla huolimattomuudella.
S on kiistänyt laiminlyöneensä tietoisesti saati tarkoituksella varotoimia niin, että sen seurauksena vahingonvaara olisi ollut poikkeuksellisen suuri, tai että se olisi tahallisesti tai välinpitämättömyydellään vaarantanut koko elinkeinotoimintansa ja navetassa olleet eläimet. Navettarakennus oli ollut käytössä vuosia ennen vahinkoa. Kyse oli ollut onnettomista sattumuksista ja joltakin osin mahdollisesti vähäisestä tai tavallisesta huolimattomuudesta. Huolimattomuutta ei voitu katsoa törkeäksi laskemalla yhteen lievästi tai tavanomaisesti huolimattomia tekoja. Väitteelle ei löytynyt perusteita vakuutusehdoista ja suojeluohjeista.
S:n vakuutuskirjassa lueteltujen sopimusehtojen ja suojeluohjeiden joukossa ei mainittu vakuutusyhtiön soveltamaa suojeluohjetta S925 Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus, 1.4.2020. Ei ollut myöskään mainittu, että muita kuin ilmoitettuja suojeluohjeita saattoi tulla sovellettavaksi. Jos vakuutuskirja ja vakuutusehdot olivat ristiriidassa, tuli ensisijaisesti soveltaa vakuutuskirjan määräyksiä. Mainittua suojeluohjetta ei ollut toimitettu S:lle eikä se siten ollut tullut S:n tietoon, joten suojeluohjetta ei voitu soveltaa asiaan.
Arvioitaessa vakuutuskirjalla mainittujen tai vakuutusehtoihin YH11 kirjoitettujen suojeluohjeiden soveltuvuutta ja korvauksen alentamista tuli huomioida, oliko suojeluohje riittävän selkeä ja konkreettinen, oliko suojeluohjeen laiminlyönnillä syy-yhteys vahinkoon ja oliko huolimattomuus tai laiminlyönti ollut laadultaan vähäistä suurempaa. Näyttötaakka suojeluohjeen laiminlyönnistä ja vahingon syy-yhteydestä siihen oli vakuutusyhtiöllä.
Vakuutusyhtiön tutkinnan perusteella tulipalon oli päätelty syttyneen hakekattilan takapalosta. Takapalo saattoi syttyä, vaikka kaikkia suojeluohjeita noudatettiin. Vakuutusehtojen YH11 suojeluohjeiden kohdassa 6.1.7 edellytettiin vähintään kahta turvajärjestelmää takapalon leviämisen estämiseksi. Nyt turvajärjestelmiä oli ollut kolme, joista kaksi oli ollut vahinkohetkellä toiminnassa. Riippumatta vesisammutusjärjestelmästä vaatimus vähintään kahdesta turvajärjestelmästä oli siten täyttynyt.
Vesisammutusjärjestelmää ei ollut vakuutusyhtiön väittämin tavoin erityisesti poistettu käytöstä, vaan tuntemattomaksi jääneestä syystä järjestelmän syötön käsiventtiili oli ilmeisesti ollut kiinni. S ei kuitenkaan ollut sulkenut hanaa, vaan sen oli mahdollisesti tehnyt epähuomiossa lomittaja, kuten kerran aiemmin oli käynyt. Tällä satunnaisella seikalla ei tullut olla merkitystä suojeluohjeen noudattamista arvioitaessa. Suojeluohjeen vastainen menettely oli ollut tapaturmaan rinnastettava yksittäinen inhimillinen vahinko.
Hakkeen pudotussuppiloon ei ollut tehty muutoksia, vaan JAMK Oy:n lausunnon johtopäätökset olivat virheellisiä. Rajatila-anturi oli ollut alkuperäisessä paikassaan kannakkeessa suppilon sisällä. Suppilon kyljessä olleesta reiästä oli tullut anturin johto. Läpiviennissä ollut kuminen vedonpoistaja oli sulanut pois tulipalossa. Laitevalmistaja oli vahvistanut rakenteen ja se selvisi asennusohjeesta. Vakuutusyhtiö oli hyväksynyt selvityksen sähköpostissa 16.12.2022 todeten sen merkityksen palon syttymiselle pieneksi. S ei ollut toiminut suojeluohjeiden kohdan 6.1.7 ensimmäisen lauseen vastaisesti.
Huollon osalta S oli ilmoittanut vakuutustutkinnalle, ettei ulkopuolinen asentaja ollut tehnyt tarkastuksia, mutta S oli itse tarkastanut laitteiston säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa yleensä joulukuussa ja huhti-toukokuussa. Suojeluohjeessa tai valmistajan ohjeissa ei edellytetty ulkopuolisia tarkastuksia, vaan vakuutusehtojen näkökulmasta itse suoritetut testit ja tarkastukset riittivät.
Hakepolttimen asennusohjetta pienempi piipun halkaisija (160/200 mm) oli riidaton. Kapeampi hormi olisi edellyttänyt asennusohjeiden mukaan savukaasuimuria. S on kertonut ostaneensa lämpökattilan, hormin ja tankokuljettimen siirtoruuveineen rautakaupasta eikä kaupan toimittaman kokonaispaketin sisältöä ollut huomattu kyseenalaistaa. Kattila oli toiminut asentamisen jälkeen 11 vuotta ilman erityisiä ongelmia, joten asiaan ei ollut kiinnitetty huomiota. Myöskään ammattinuohooja ei ollut vuosittaisten nuohousten yhteydessä huomauttanut asiasta. Huolimattomuuden tuli olla vähäistä suurempaa, jotta sillä oli merkitystä suojeluohjeen laiminlyönnin kannalta. S:n mielestä vähäistä suurempana huolimattomuutena ei voitu pitää rautakaupan tuotepakettiin luottamista. Hormin ahtaus oli voinut myötävaikuttaa takapalon syttymiseen, mutta siitä ei ollut erityistä näyttöä.
Vakuutusyhtiön mainitsema suojeluohjeiden kohta ES 6.4 käyttö- ja huolto-ohjeista koski rikko- ja ympäristövahinkoja. Suojeluohjeita ei tullut tulkita laajentavasti, eikä vakuutusyhtiö voinut vedota suojeluohjeeseen, joka ei soveltunut kyseiseen vahinkoon. S:n edustaja O.H. oli kertonut, että öljyä oli lisätty hakkeeseen kovilla pakkasilla edellisen kerran noin kahdeksan kuukautta ennen paloa. Öljyyn viitanneita ainesosia ei ollut tutkimuksissa todettu, vaan kahta muihin liottimiin viitannutta ainesta. Kulunut aika huomioiden öljy ei ollut voinut vaikuttaa palon syttymiseen, joten syy-yhteyttä ei sen osalta ollut osoitettu. S ei tiennyt muiden polttoaineiden käyttämisestä. Varmuudella tutkimuslöydökset selittänyttä tekijää ei ollut onnistuttu osoittamaan. Suojeluohjeessa ei mainittu muita liuottimia, joten se oli tältä osin vähintään epäselvä.
Ammattinuohoaja oli nuohonnut hormin noin kuusi kuukautta ennen paloa eli suojeluohjeen vaatimus nuohoamisesta kerran vuodessa oli täytetty. Oli riidatonta, että nuohooja oli nuohonnut vain hormin. S oli itse nuohonnut kattilan suojeluohjeen vaatimuksen mukaisesti. Suojeluohjetta oli laiminlyöty sikäli, ettei nuohousta ollut tehnyt ammattinuohooja. Huolimattomuuden astetta arvioitaessa tuli huomioida, ettei laitevalmistajan käyttöohje edellyttänyt kattilan ammattinuohousta. Käyttäjän tuli puhdistaa kattila 2-4 viikon välein. Omatoiminen puhdistus ja nuohous oli tehty noin kuukauden välein, mikä vastasi laitevalmistajan ohjetta. Hakkeen kuoriaineksen muodostaman kovettuneen tuhkan vuoksi S oli poistanut sitä säännöllisesti vähintään neljä kertaa päivässä.
Näin ollen laitevalmistajan käyttöohjeita oli noudatettu, joten suojeluohjeen laiminlyöntiä tuli tältä osin pitää enintään vähäisenä huolimattomuutena. Vakuutusyhtiö oli perustellut korvauspäätöstään muun muassa olettamalla huonon palamisen johtuneen joko polttimen sopimattomasta säädöstä, huonosta aiemmasta polttoaineesta tai kattilan riittämättömästä nuohouksesta. Oli näyttämättä, mikä oletetuista seikoista oli tosiasiassa ollut syy-yhteydessä vahinkoon. Siten tältäkään osin ei ollut osoitettu, mikä konkreettisen suojeluohjeen laiminlyönti olisi syy-yhteydessä tulipaloon.
Vakuutusehdoissa ei mainittu korvauspäätöksessä viitattuja Finanssialan ja Tukesin julkaisemia kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen turvallista käyttöä koskevia ohjeita ja suosituksia. Jotta ne tulisivat huomioitaviksi, olisi niistä pitänyt mainita vakuutusehdoissa.
Rakenteellista paloturvallisuutta koskevien suojeluohjeiden kohdan ES 6 ja S411, kohdan 6 osalta S on lausunut, että tullakseen sovellettaviksi suojeluohjeiden tuli olla riittävän yksilöityjä. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/93, s. 45) mukaan, jos suojeluohjeessa viitataan säädöksiin tai viranomaismääräyksiin, joita ei laajuutensa vuoksi voida sisällyttää vakuutussopimukseen, säädös, määräys ja sen antanut viranomainen tulee yksilöidä siten, että vakuutettu voi ilman tuntuvaa vaivaa hankkia itselleen kyseisen säädöksen tai määräyksen ja saada täsmälliset tiedot velvollisuuksistaan.
Mainitut suojeluohjeet eivät täyttäneet lain yksilöintivaatimusta. Muun muassa rakennuslaki oli kumottu vuonna 2000. Suojeluohje oli yleisluontoisena ohjeistuksena pätemätön ja tapaukseen soveltumaton. S on myös huomauttanut, ettei vakuutusyhtiön pyytämässä KK-Palokonsultti Oy:n asiantuntijalausunnossa viitattujen rakentamismääräysten ja -ohjeiden ohjeluonteisten suositusten laiminlyöntiä voitu pitää suoraan suojeluohjeiden laiminlyöntinä. Lausunnossa mainittu maa- ja metsätalousministeriön antamat rakentamismääräykset ja - ohjeet MMO-RMO C5, Maatalousrakennusten paloturvallisuus (100/01), oli tullut sovellettavaksi vasta vuonna 2000 myönnetyn rakennusluvan jälkeen. Vain alkuperäinen navettarakennus oli ollut tuetun maatilarakentamisen piirissä. Myöhempiin muutoksiin ei ollut haettu maatilarakentamisen tukea, joten säännöstä tuetun rakentamisen paloteknisistä vaatimuksista (474/2014) ei myöskään voitu soveltaa. Senkään palo-osastointia koskevat kappaleet eivät olleet velvoittavia, vaan ohjeluontoisia suosituksia.
Navettarakennuksen muutoksille oli myönnetty rakennuslupa ja käyttöönottotarkastukset oli tehty asianmukaisesti, mistä oli pöytäkirjat. Oli viranomaisen tehtävänä ja vastuulla valvoa ja tarvittaessa huomauttaa, ellei rakennus joltain osin täyttänyt voimassa olleita rakentamismääräyksiä. Kun rakennuslupa oli huomautuksitta myönnetty, väite S:n vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta ei pitänyt paikkaansa. Lisäksi virkavastuulla toiminut pelastusviranomainen oli 10.10.2017 suorittanut määräaikaisen palotarkastuksen. Tarkastuksessa ei ollut huomautettu palo-osastointien tai -katkojen puutteellisuudesta.
KK-Palokonsultti Oy:n lausunto perustui rakennuslupakuviin eikä paikalla käyntiin tai edes S:n haastatteluun. Lausunnossa oli siksi selviä virheitä. Vahingon syy-yhteyttä ei voitu osoittaa vertaamalla rakennuslupakuvia voimassa oleviin määräyksiin, vaan huomioita tuli kiinnittää tosiasiallisten olosuhteiden merkitykseen. Tällaista arviointia ei ollut tehty tai ainakaan S:lle annettu.
Rakentamismääräyksistä oli tullut noudattaa rakentamismääräyksiä E1 Rakennusten paloturvallisuus, määräykset ja ohjeet 1997. Määräykset olivat olleet voimassa vastaavan sisältöisinä muutostöiden osalta (E1, 2008). Niiden mukaan tuotantotilojen palo-osastointi tuli P3 luokan rakennuksessa tehdä harkinnan mukaan. Kyse oli ollut yksikerroksisesta maatalousrakennuksesta, jossa ei ollut rakennusmääräyksissä tarkoitettua käyttöullakkoa tai ontelorakennetta yläpohjassa. Tuotanto- ja varastorakennusten paloturvallisuutta koskeneessa ohjeessa E 2 (1997) mainitun ”harkinnan mukaan” tehtävän osastoinnin takia väitettyä laiminlyöntiä oli vaikea ymmärtää. Ohjeen neliörajat osastojen suurimmasta sallitusta koosta (2 000 m2) eivät myöskään olleet täyttyneet pinta-alaltaan 1 058 neliömetrin rakennuksessa. Rakennuksen hakevarastossa ja pannuhuoneessa oli ollut peltipinnoitetut automaattipumppuiset ovet. S:n näkemyksen mukaan vakuutusyhtiön päivittäistä paloturvallisuutta koskeneiden suojeluohjeiden mukainen palonkestävyysaika oli niillä turvattu.
Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut väitettyjen rakentamismääräysten rikkomusten syy-yhteyttä ja vaikutusta vahinkoon. Poliisin tutkintapöytäkirjan mukaan naapuri oli havainnut tulipalon noin klo 16. Ilmoituksen saatuaan S oli edelleen ilmoittanut palosta pelastuslaitokselle. Ensimmäiset yksiköt olivat olleet paikalla noin klo 17. Asiantuntijalausunnon johtopäätöksissä mainituista EI 30 paloluokan osastoinneista ja yläpohjan EI 15 luokan osastoinneista huolimatta palo olisi ehtinyt kyteä ja roihuta vähintään 30-60 minuuttia ennen palokunnan saapumista eli joka tapauksessa pitempään kuin rakennusmääräysten paloturvallisuusvaatimuksissa oli esitetty.
Finanssiala ry:n 30.4.2021 julkaisemien hyvää vakuutustapaa ja muun muassa vakuutustutkinnan suorittamisen periaatteita koskevien ohjeiden mukaan vakuutustutkinnan tavoitteena on selvittää, mitä tosiasiallisesti oli tapahtunut. Tutkinnassa ilmi tulleet osapuolten kannalta positiiviset ja negatiiviset seikat on otettava tasapuolisesti huomioon. Tavoitteen saavuttamiseksi käytettävien toimintatapojen ja tiedonhankintakeinojen tulee olla järkevässä suhteessa asian laatuun ja laajuuteen. Tutkinnan tulee myös tapahtua viivytyksettä. Tässä tapauksessa tutkintaan käytetty aika oli ollut S:n mielestä kohtuuttoman pitkä ja vaarantanut yhtymän elinkeinon. Vastoin hyvää vakuutustapaa tutkinnassa oli jätetty huomioimatta asiakkaan puolesta puhuvia seikkoja.
S:n mielestä tulipalon riskin lisääntyminen joidenkin toimien tai suojeluohjeiden noudattamatta jättämisen seurauksena ei vielä osoittanut niiden syy-yhteyttä paloon eikä sitä, että mikään vakuutusyhtiön mainitsema seikka olisi varmuudella aiheuttanut tulipalon. Suojeluohjeen laiminlyönti hormin mitoituksen tai hakkeen sekaan lisätyn öljyn osalta oli saattanut myötävaikuttaa vahingon syntyyn. Kuinka paljon ja millä tavoin, oli jäänyt osoittamatta ja perustelematta. Joka tapauksessa S:n toiminnan ei ollut näytetty olleen miltään osin tarkoituksellista eikä huolimattomuuden vähäistä suurempaa.
Lisäkirjelmässään 18.4.2024 S on lausunut pyrkineensä selvittämään vahinkotapahtuman syitä ja olosuhteita parhaansa mukaan. Vakuutusyhtiö ei ollut ennen korvauspäätöstä maininnut annettujen tietojen virheellisyydestä tai siitä, ettei asian selvittely olisi edennyt S:n toiminnan vuoksi. Vakuutustapahtuman sattuminen oli riidatonta ja suojeluohjeiden tai rajoitusehtojen osalta selvitysvelvollisuus oli vakuutusyhtiöllä. Vakuutuksenottajan selvitysvelvollisuus rajoittui vakuutustapahtumasta annettaviin tietoihin ja selvityksiin.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vastineessaan vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 312/2015 (2016) S on todennut, että tapauksen tosiseikasto poikkesi nyt kyseessä olevasta vahingosta, joten ratkaisusuositus ei soveltunut asiaan. Puheena oleva vahinko ei ollut miltään osin aiheutunut S:n törkeästä huolimattomuudesta, eivätkä vakuutusyhtiön esittämät seikat täyttäneet törkeän huolimattomuuden kriteerejä.
Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen (HE 114/93 s. 43) mukaan, jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlöi normaalit varotoimet ja sai aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara oli suuri, voitiin huolimattomuutta pitää törkeänä. Törkeän tuottamuksen käsillä olo edellytti jo lähtökohtaisesti sitä, että vakuutettu tietoisesti laiminlöi normaalit varotoimet. Lisäksi edellytettiin, että menettely aiheutti välittömästi suuren vahingonvaaran. Vakiintuneen tulkinnan mukaan törkeällä huolimattomudella tarkoitettiin välinpitämätöntä tai häikäilemätöntä suhtautumista vahinkoriskiin. Pelkkä menettelyn ja riskin todennäköisyys ei yksin riittänyt täyttämään törkeää huolimattomuutta.
Oli jäänyt epäselväksi, millä perusteella S olisi menetellyt törkeän huolimattomasti laitteiston asentamisessa ja huollossa. Oli riidatonta, ettei vakuutusyhtiön mainitsemia lisävarusteita ollut hankittu. Olennaista kuitenkin oli, että kyse oli lisäturvalaitteista, jotka eivät normaalisti kuuluneet laitteistoon, eikä niiden puuttuminen estänyt sen käyttöä. Vakuutusehdot ja suojeluohjeet eivät edellyttäneet lisälaitteita. Asennuksessa ei ollut edes normaalituottamusta.
JAMK Oy:n tutkimuksissa oli sinänsä todettu polttoaineen sisältäneen energiasisällöltään puuta tehokkaampaa polttoainetta. Havainto ei kuitenkaan sellaisenaan osoittanut, että S olisi tahallaan tai tietoisesti laiminlyönyt vaadittuja varotoimia. S:n mielestä oli selvää, että kahdeksan kuukautta ennen paloa tehdyllä öljyn lisäämisellä ei ole ollut enää syy-yhteyttä vahinkotapahtumaan. Tutkimuksissa ei myöskään ollut todettu öljyyn viitanneita aineisosia. Oli näyttämättä, että öljyllä olisi ollut vahingon aiheutumisen kannalta merkitystä. Näin ollen S:n menettely ei ollut välittömästi lisännyt merkittävästi vahingonvaaraa, jolloin törkeän huolimattomuuden edellytykset eivät täyttyneet.
S on niin ikään kiistänyt menetelleensä törkeän huolimattomasti kattilan nuohouksessa. Kattila oli nuohottu omatoimisesti noin kuukauden välein teräsharjalla raaputtamalla ja tuhkaimurilla imuroimalla. Tuhkanpoisto kattilasta oli tehty samaan aikaan. Nuohooja ei ollut huomauttanut hormien kunnosta. Vakuutusyhtiön esittämän epäpuhtaan palamisen olisi pitänyt näkyä karstana hormissa, mitä nuohooja ei ollut havainnut. Nuohooja näki myös kattilaan, koska liitinhormi meni kattilan sisään, eikä hän ollut havainnut mitään poikkeavaa. Vakuutusyhtiö ei ollut tuonut esiin mainittuja S:n puolesta puhuvia seikkoja. Riittämätön nuohous oli todettu vain yhdeksi vaihtoehdoksi huonolle palamiselle. Siten väitetyn nuohouksen riittämättömyyden välitön syy -yhteys vahinkoon oli jäänyt jo lähtökohtaisesti näyttämättä.
Lämpökeskuksen hormi oli toiminut normaalikäytössä yli 10 vuotta ennen vahinkoa. S:n mielestä menettely hormin asentamisessa oli ollut korkeintaan inhimilliseen erehtymiseen tai ymmärtämättömyyteen rinnastuvaa normaalia huolimattomuutta. Tietoista tai välinpitämätöntä suhtautumista riskiin ei ollut osoitettu. Siten tältäkään osin ei ollut kyse S:n törkeästä huolimattomuudesta.
S oli testannut turvalaitteet käyttöohjeen mukaisesti kaksi kertaa vuodessa. Tästä oli kerrottu vakuutusyhtiölle. Väite siitä, ettei testauksia olisi edes väitetty tehdyn, oli siten virheellinen. Vesisammutusjärjestelmän sulkuventtiiliä ei ollut suljettu S:n toimesta tai pyynnöstä. Vakuutusyhtiön väitteet tietoisen riskin ottamisesta tai tarpeesta kytkeä sammutusjärjestelmä pois käytöstä olivat jälkikäteistä arvuuttelua. Tietoista riskiä ei ollut otettu. Vesisammutusjärjestelmän aiheuttamia toiminnan keskeytyksiä ei ollut ollut, joten tarvetta niiden vähentämiseen ei ollut. Venttiilin sulkemiselle ei ollut laitteen normaalin käyttämisen kannalta mitään tarvetta. Vakuutusyhtiön esittämille seikoille ei siten tullut antaa merkitystä enemmän selvityksen puuttuessa. Sammutusjärjestelmän toimimattomuus vahinkotilanteessa oli ollut tapaturmainen tapahtuma. Kyse ei ollut tietoisesta menettelystä ja törkeästä huolimattomuudesta.
Vakuutusyhtiön esittämillä muilla väitteillä ei ollut merkitystä korvauksen määrän arvioinnissa. S oli pyrkinyt toimimaan ohjeiden ja määräysten mukaisesti. Se, että jälkikäteistarkastelussa toimintaa voitiin joltakin osin arvostella, ei tarkoittanut, että S olisi ottanut tietoista riskin vahingon tapahtumisesta tai muutenkaan suhtautunut välinpitämättömästi vahingon vaaraan. Tällaiselle menettelylle ei ollut motiivia, sillä kyse oli S:n elinkeinolle välttämättömästä laitoksesta. Vakuutusyhtiö ei ollut osoittanut mitään sellaista yksittäistä tekoa tai laiminlyöntiä, jonka perusteella S:n menettelyä olisi voitu pitää törkeän tuottamuksellisena.
S:n edustajan O.H:n koulutuksella ei ollut myöskään merkitystä. O.H. oli valmistunut rakennusinsinööriksi vuonna 1994 eikä ollut antamansa selvityksen mukaan koskaan tehnyt koulutuksensa mukaisia töitä. Asemansa perusteella hänellä ei siten ollut sellaista erityistä tietoa esimerkiksi voimassa olevista rakennusmääräyksistä tai laitteiden teknisistä tiedoista ja ominaisuuksista, joihin vakuutusyhtiö oli viitannut.
Se seikka, että laitoksessa oli aikaisemmin ollut takapaloja, ei ollut peruste pitää S:n menettelyä törkeänä huolimattomuutena. Väite törkeästä huolimattomuudesta olikin S:n käsityksen mukaan esitetty vain siinä tarkoituksessa, että suojeluohjeiden puutteellisuuden tai sitovuuden puuttumisen vuoksi vakuutusyhtiö ei voinut vedota haluamiinsa suojeluohjeisiin täysimääräisesti. Vakuutusyhtiön menettely ei lähtökohtaisesti ollut vakuutusehtojen ja hyvän vakuutustavan mukaista.
Oli riidatonta, ettei suojeluohjetta S925, Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus, 1.4.2020, ollut mainittu 23.10.2020 päivätyssä vakuutuskirjassa. Kyseisestä suojeluohjetta ei mainittu missään S:n vakuutuskirjassa vuosilta 2019-2023. Kysymykseksi jäi, oliko mainittu suojeluohje vakuutusyhtiön väittämillä perusteilla tullut kuitenkin osaksi vakuutussopimusta.
Vakuutussopimuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen vakuutuksenantajan on ilman aiheetonta viivytystä annettava vakuutuksenottajalle asiakirja, johon on merkitty sopimuksen keskeinen sisältö (vakuutuskirja), sekä vakuutusehdot. Lainkohdan perusteella oli selvää, että vakuutuskirjan tuli sisältää vakuutussopimuksen keskeinen sisältö. Vakiintuneen tulkinnan mukaan suojeluohjeita pidettiin rajoitusehtojen ohella keskeisinä seikkoina, jotka tuli ilmoittaa vakuutuksenottajalle (ks. esim. Esko Hoppu - Mika Hemmo Vakuutusoikeus s. 42, Porvoo 2006). Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaisen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden katsottiin koskevan myös suojeluohjeita.
Koska mainittua suojeluohjetta ei ollut ilmoitettu vakuutuskirjassa, se ei S:n käsityksen mukaan ollut tullut osaksi vakuutussopimusta eikä sitä siten voitu soveltaa asiaan. Väitteellä, että suojeluohje oli mainittu aiemmilla vakuutuskirjoilla ja oli siten O.H:n tiedossa, ei ollut merkitystä. Jo vuoden 2019 vakuutuskirjaan oli merkitty vakuutuksenottajaksi maatalousyhtymä S. Sitä ennen vakuutuksenottajana oli ollut O.H. Vakuutuksenottajan vaihtuessa uudessa vakuutuskirjassa tuli S:n käsityksen mukaan mainita kaikki keskeiset vakuutussopimuksen ehdot mukaan lukien suojeluohjeet.
Sillä seikalla, että suojeluohje oli mainittu vakuutukseen liitetyissä vakuutusehdoissa, ei ollut merkitystä. Kyse oli vakioehdoista, joita sovellettiin yleisesti mainitussa vakuutuksessa. Sen sijaan vakuutuskirja oli vakuutussopimuksen sisältöä määrittävänä asiakirjana ensisijainen ja määräävä. Vakuutussopimukseen otettavat suojeluohjeet tuli erikseen yksilöidä vakuutuskirjassa. Muuten ne eivät tulleet vakuutussopimuksen osaksi. Tässä tapauksessa S oli voinut perustellusti olettaa, ettei vakuutukseen enää sovellettu ehdoissa mainittua suojeluohjetta, koska sitä ei mainittu vakuutuskirjassa.
Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli vedonnut siihen, että vakuutusta vuonna 2014 tehtäessä vakuutuksenottajalle olisi annettu suojeluohjeet ja korostettu hakelämpökeskuksen riskejä, S on lausunut, ettei suojeluohjeita vakuuttamistilanteessa tavanomaisesti käyty läpi, vaan vain vakuutusturvaa ylätasolla eli vakuutusmääriä, vakuutettuja kohteita ja hintoja. O.H:n muistikuvien mukaan suojeluohjeista tai hakelämpökeskuksesta ei ollut erityisesti keskusteltu vakuutusyhtiön edustajan kanssa tai saatu siltä osin erillisiä asiakirjoja. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään näyttöä tavanomaisesta vakuuttamistilanteesta poikenneiden väitteidensä tueksi.
S on lisäkirjelmässään 29.8.2024 toistanut aiemmin lausumansa todeten, ettei sillä, miten maatalousyhtymän verotuksellinen asema oli järjestetty, ollut merkitystä suojeluohjeen vakuutussopimukseen liitännän kannalta. Silläkään, kuka oli muodollisesti edustanut yhtymää vakuutusyhtiön suuntaan, ei ollut merkitystä vakuutussopimuksen sisällöllisen sitovuuden osalta. Suojeluohjeen sitovuus edellytti yksinomaan sitä, että se oli tullut sopimusoikeudellisesti pätevällä tavalla osaksi vakuutuskautta koskenutta vakuutussopimusta.
Vakuutetun näkökulmasta ei ollut poikkeuksellista tai yllättävää, että vakuutusyhtiö muutti tai päivitti suojeluohjeitaan esimerkiksi poistamalla vakuutuskirjalta yksittäisen suojeluohjeen. Vakuutusyhtiö saattoi tehdä tällaisia muutoksia oma-aloitteisesti ja vakuutettua kuulematta silloin, kun muutos ei heikentänyt vakuutetun asemaa. O.H. oli siten voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että koska suojeluohjetta ei ollut enää mainittu vakuutuskirjalla, sitä ei vakuutusyhtiöstä johtuneista syistä ollut enää tarkoitus soveltaa vakuutussopimukseen. Tässä käsityksessä O.H. on voinut olla riippumatta siitä, oliko hakelaitoksen käyttäminen jatkunut. Näin ollen O.H:n mahdollisella tiedolla suojeluohjeen soveltamisesta edellisillä vakuutuskausilla ei ollut vakuutusyhtiön väittämää merkitystä.
S on kirjelmässään 3.9.2024 vielä toistanut kantansa, ettei S:n muodollisella tai tosiasiallisella edustamisella ollut asiassa merkitystä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt maatalousyhtymä S:n vaatimuksen pitäen korvauspäätöstään asianmukaisena. Päätös vastasi vallitsevaa vakuutuskäytäntöä, vaikka asiaa olisi arvioitu vain suojeluohjeiden laiminlyöntinä. Yhtiö on maininnut esimerkkinä lautakunnan ratkaisusuosituksen VKL 312/15 (2016). Käsittely oli vienyt aikaa asiantuntijaselvitysten hankkimisen vuoksi. Tutkittavana oli ollut useita eri seikkoja eikä S ollut juurikaan edistänyt vahingon syiden selvittelyä. S oli saanut tiedon hankituista asiantuntijalausunnoista. Ratkaisupyynnön perusteena olevat seikat perustuivat ilmeisesti O.H:n antamiin tietoihin. Kertomuksen uskottavuuden arviointi jäi selvitettyjen tosiseikkojen varaan.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että takapalo oli automaattista hakkeen syöttöjärjestelmää käyttävien hakekattiloiden hyvin tunnettu riski. Juuri sen vuoksi turvajärjestelmät olivat olennainen osa syöttölaitteistoa. Kaikki tahot korostivat laitteistosta vastaaville sitä, että hakelämmitysjärjestelmän kaikki osat ja erityisesti turvalaitteet tuli ehdottomasti pitää kunnossa, jotta tulipalot ja niistä aiheutuneet vahingot vältettiin. S oli todennut asian selvittelyssä, että takapaloja oli ollut aiemminkin, mutta palo ei ollut levinnyt hakevarastoon asti.
S oli ymmärtänyt väärin, että näkemykseen törkeästä tuottamuksesta olisi päädytty vain laskemalla yhteen tavanomaisesti huolimattomia tekoja. Tuottamuksen asteen määrittäminen oli kokonaisarviointia, joka ei rajoittunut pelkästään vakuutusehtojen tulkintaan. Huolellisuusvaatimus tuli asettaa toimintaympäristön mukaan. S harjoitti maatilalla laajaa elinkeinotoimintaa. Vakuutettu kohde oli ollut taloudelliselta arvoltaan merkittävä. Paloturvallisuus oli olennainen asia rakennuksen ja erityisesti navetassa pidettyjen eläinten kannalta. Palovahingossa oli menehtynyt 45 lypsylehmää.
Objektiivisella huolimattomuudella tarkoitettiin yleisen huolellisuusvelvoitteen rikkomista. Objektiivinen huolellisuusvelvoite ilmeni normeista ja muusta ohjeistuksesta. Rakentamismääräyskokoelmassa E9 (Kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen paloturvallisuus OHJEET 2005) viitattiin Finanssiala ry:n turvallisuusohjeeseen ”Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus”. Ohje oli katsottu tarpeelliseksi, koska vahinkoja oli sattunut paljon, ja siihen oli koottu selkeät toimintatavat tulipalojen välttämiseksi.
Ohjeen mukaan omistaja ja haltija vastasivat lämpökeskuksen laitteiden sijoittamisesta, käytöstä, huollosta ja tarkastuksista valmistajan ohjeiden mukaisesti niin, ettei kenenkään terveyttä, turvallisuutta ja omaisuutta vaarannettu. Ohjeessa selvitettiin myös turvajärjestelmiä, joilla estettiin takatulen leviäminen kattilasta polttoainevarastoon polttoaineen syöttöjärjestelmän kautta. Esimerkiksi sähkökatkoksen seurauksena polttoaineen syöttö loppui, jolloin hiipumalla etenevä takatuli tuli mahdolliseksi, ellei sen estämiseksi ollut riittäviä turvajärjestelmiä. Laitevalmistajat luonnollisesti noudattivat ohjeistusta.
S:n järjestelmän takapalosuojaus oli koostunut kaksiruuvisen järjestelmän pudotussuppilosta, automatiikkaan liitetystä lämpötila-anturista, joka pakkoajoi poltinruuvia takapalotilanteessa, sekä omavoimaisesta AVTA-vesisammutusjärjestelmästä. S ei ollut priorisoinut turvallisuutta, koska S ei ollut hankkinut lisävarusteena pulssiohjattua vesisammutusjärjestelmää, takapalosta varoittavaa hälytysjärjestelmää eikä asennuttanut hakevarastoon sammutusjärjestelmää.
Vakuutusyhtiö on vedonnut Finanssiala ry:n turvallisuusohjeeseen, jossa käsiteltiin muun muassa lämpökeskusten viikoittaisia tarkastuksia, vähintään kaksi kertaa vuodessa tehtäviä toimintakokeita ja huoltoa. Tukesin ohjeen mukaan käyttäjän tuli perehtyä lämpökeskuksen käyttö- ja turvallisuusohjeisiin palo- ja tapaturman vaaraa aiheuttavista tekijöistä. Laitetoimittajan tarkastusohjeita tuli noudattaa ja merkitä tarkastukset käyttöpäivänkirjaan. Viranomaisohjeet olivat selkeät ja osoittivat, että laitteiden osalta tuli olla erityisen huolellinen ja järjestelmällinen. Vakuutusyhtiö on vedonnut S:n käyttämän lämminvesikattilan huolto- ja puhdistustoimista annettuihin käyttöohjeisiin, joissa oli huomautettu siitä, että niin sanottu kitupoltto likasi kattilaa voimakkaasti.
Laitteen oikea käyttö ja huolto olivat paloturvallisuuden lähtökohta. Turvalaitteet oli tarkoitettu tilanteisiin, joissa lämpökeskukseen tuli toimintahäiriö. Takapaloriskin vuoksi kattilan alipaine oli erityisen tärkeä, jotta kuumat kaasut eivät kulkeutuneet kuljetinruuveihin ja niiden kautta hakevarastoon. Ohjeiden mukaisella toiminnalla kattilaan ei syntynyt ylipainetta ja takatulta. Kattilan tila palon jälkeen osoitti huollon ja puhdistamisen olleen puutteellista, mikä ilmeni JAMK Oy:n asiantuntijalausunnosta. Tämä huolimattomuus oli osaltaan aiheuttanut tulipesässä syntyneen ylipaineen, jolloin kuumien kaasujen ja kipinöiden virtaus suuntautui syöttöjärjestelmän ja polttoainesiilon suuntaan.
Koska kirjallista selvitystä tehdyistä huoltotoimenpiteistä ei ollut saatu, asia oli jäänyt S:n ilmoituksen varaan. Ammattinuohoojaa oli käytetty vain savupiipun nuohoamiseen. Asiantuntijalausunnosta ilmeni selkeästi kattilan nuohouksen ja puhdistamisen olleen riittämätöntä. Johtopäätösten mukaan arinalta poistetut sulaneet tuhkat ja tulipesän seinämien kunto olivat kertoneet huonosta palamisesta pitemmältä aikaa. Huonoa palamista oli edesauttanut polttimelle sulanut tuhka, joka oli tukkinut lähes kaikki palamisilmareiät. Hakevarasto oli ollut täynnä hyvälaatuista haketta, joten huonon palamisen oli täytynyt olla seurausta joko polttimelle sopimattomista säädöistä, huonommasta aiemmasta polttoaineesta tai kattilan riittämättömästä nuohouksesta.
Takapalon syntymistä oli edistänyt se, että S oli lisännyt hakkeen joukkoon jäteöljyä. Lisäämisen vahvistivat kuljettimesta ja pudotuskuilusta löydetyt öljyjäämät. Öljyn energiatiheys ja lämmitysteho oli huomattavasti puuta suurempi. Tiedettiin yleisesti, että tehokkaampi polttoaine nosti huomattavasti ylipaineen ja takapalon riskiä. Lisäksi öljyä jäi kuljetinruuvien ja pudotussuppilon rakenteisiin, mikä osaltaan mahdollisti takapalon etenemisen. S oli asettanut taloudelliset edut turvallisuuden edelle hävittämällä palavia nesteitä polttamalla.
S oli hankkinut kattilaan halkaisijaltaan liian pienen savupiipun, vaikka valmistaja oli toimittanut selkeät mitoitusohjeet. S oli myöntänyt, että tämä seikka oli saattanut myötävaikuttaa takapalon syntymiseen. Takapalon kehittyminen ilman erityistä syytä kuten sähkökatkosta tai hakkeessa ollutta vierasesinettä, osoitti todettujen laiminlyöntien ja virheiden olleen takapalon syynä. S ei ollut hankkinut kattilan valmistajan tarjoamia lisävarusteita, jotka olisivat parantaneet järjestelmän paloturvallisuutta. Järjestelmään olisi voitu asentaa pulssiohjattu takapalosuoja ja suojaa olisi voitu parantaa takaiskuventtiilillä, painesäiliöllä ja hälytyspainemittarilla.
Laitevalmistajan käyttöohjeen mukaan turvalaitteet tuli testata ennen käyttöönottoa ja kaksi kertaa vuodessa. S ei ollut edes väittänyt tehneensä ohjeen mukaisia testauksia. S ei ollut toiminut paloturvallisuuslaitteiden osalta ohjeiden mukaisesti. Olennaisin virhe oli ollut se, että aiemmista takapaloista huolimatta vesisammutusjärjestelmän sulkuventtiili oli ollut kiinni. Oli itsestään selvää, että turvajärjestelmät oli pidettävä aina käytössä. S oli ilmeisesti ottanut tietoisen riskin luottamalla siihen, että takapalotermostaatti olisi ollut riittävä suoja. Vesisammutusjärjestelmä pysäytti laitoksen toiminnan, joten S:lle oli ilmeisesti syntynyt tarve vähentää keskeytyksiä kytkemällä sammutusjärjestelmä pois käytöstä. Toimenpiteelle oli vaikea keksiä muuta perustetta.
Ratkaisu oli ollut erittäin riskialtis, koska sammutuslaitetta ei asennettu tarpeettomasti. Vesisammutusjärjestelmän tarkoitus oli kaikissa tilanteissa estää takapalon eteneminen syöttöruuvista hakevarastoon. Veden sulkeminen mahdollisti palon leviämisen. Kyse ei siten ollut ennalta-arvaamattomasta vahingosta, vaan väistämättömästä seurauksesta. Pelkästään tämä yksittäinen ohjeiden vastainen toimi osoitti S:n suhtautuneen välinpitämättömästi takapalon leviämisen vaaraan ja eläinten turvallisuuteen. Vahinko oli korvauspäätöksessä arvioitu vakuutetun edun mukaisesti korvattavaksi vakuutustapahtumaksi.
Valmistajan ohjeen perusteella S:lle oli ollut varmasti selvää, miten turvajärjestelmä kokonaisuutena toimi. Sulkuventtiilin oltua kiinni tuli oli ilmeisesti jäänyt kytemään kuljetusruuviin ja pudotussuppiloon, vaikka takapalotermostaatti oli ilmeisesti toiminut. Palo oli sen vuoksi päässyt etenemään hakevarastoon.
Valmistajan ohjeissa käyttäjä ohjattiin tarkistamaan hälytystoiminnot, mutta S ei ollut kytkenyt kaukoilmoituksia käyttöön. Hakevaraston osalta oli ohjattu täyttämään säiliö hyvissä ajoin ennen polttoaineen loppumista, jotta ilmavirtaa väärään suuntaan ei päässyt syntymään. Vahinkopäivänä varasto oli ollut melko tyhjä. Palon havainnut naapuri oli todennut hakevaraston ovien olleen auki, joten tulipalo oli saanut rajattomasti happea eikä palon sammuttaminen ollut onnistunut. Hakevarastoa ei ollut varustettu sammutusjärjestelmällä.
Rakennuksen rakenteen vuoksi tulella oli ollut suora pääsy yläpohjaan, joten hakevaraston tulipalo oli erityisen vaarallinen ja se olikin johtanut koko rakennuksen palamiseen. Finanssialan paloturvallisuutta koskevan ohjeen mukaan: ”Rakennuksen osana olevan lämpökeskuksen lämpökattilatilan ja polttoainevarastotilan käyttötapaosastointi rakennuksen muista tiloista on toteutettava palomuurin kaltaisena. Tällöin palo-osastoivan rakenteen tulee jatkua myös vesikaton alapuolisissa tiloissa ja palo-osastoivan rakenteen tulee katkaista vesikaton rakenteet.”
S oli toiminut objektiivisesti arvioituna selkeästi normien ja ohjeiden vastaisesti syyllistyen kiellettyyn riskin ottamiseen. Subjektiivisella tuottamuksella tarkoitettiin sitä, että tekijä rikkoi objektiivista huolellisuusnormia, vaikka olisi pystynyt sitä noudattamaan. Subjektiivisessa arvioinnissa oli otettava huomioon, että O.H. oli koulutukseltaan rakennusinsinööri. Hän oli vastannut navetan ja lämpölaitoksen rakentamisesta. Vastuutahon henkilökohtaiset taidot ja tiedot vaikuttavat korottavasti huolellisuusvelvoitteeseen silloin, kun häntä oli pidettävä keskimääräistä taitavampana. O.H. oli hyvin tiennyt kaikista toimista, jotka olivat myötävaikuttaneet poikkeuksellisen korkeaan takapalojen mahdollisuuteen, ja hän oli tiennyt hakevaraston rakenteen olleen sellainen, että sinne levinnyt takapalo pääsi esteettä leviämään koko navettarakennukseen.
S oli vahinkoselvittelyssä vahvistanut takapalojen esiintymisen. Tästä huolimatta ainoa sammutusjärjestelmä oli poistettu käytöstä eikä hälytysjärjestelmää ollut hankittu. Oli selvää, että S:llä oli ollut mahdollisuus ja sen olisi ehdottomasti pitänyt toimia toisin. Kun otettiin huomioon maatilan koko, yritystoiminnan harjoittajalla oli varmasti ollut riittävät taloudelliset resurssit saattaa rakennus ja siinä ollut lämpökeskus mahdollisimman paloturvalliseksi tai ainakin toimia normien ja ohjeiden mukaisesti.
Kokonaisarvioina vakuutusyhtiö on edelleen katsonut S:n huolimattomuuden törkeäksi. Huolimattomuuden asteen arvioinnissa oli olennaista, että takapalojen riski tiedettiin yleisesti, minkä vuoksi niiden välttämisestä oli selkeät viranomais- ja valmistajan ohjeet, joita oli vielä vakuutussopimuksen suojeluohjeilla korostettu. Asia oli käyty läpi vakuutussopimusta tehtäessä. S:n toiminta osoitti välinpitämätöntä suhtautumista hakelämmitysjärjestelmän ja erityisesti sen turvalaitteiden kunnossapitoon ja sitä kautta tulipalon vaaraan ja eläinten turvallisuuteen. Vahingon aiheutuminen oli ollut vain ajan kysymys.
Vakuutusyhtiön mukaan S:n väite siitä, ettei suojeluohjetta S925, Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus, 1.4.2020, voitu soveltaa, koska se ei ollut tullut S:n tietoon, oli perusteeton. Tila oli ollut vakuutettuna vakuutusyhtiössä vuodesta 2014 lähtien. O.H oli tuolloin harjoittanut toimintaa yksin. Vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiön asiamies oli käynyt vakuutusehdot läpi hyvän vakuutustavan mukaisesti ja O.H oli saanut vakuutusehdot mukaan lukien suojeluohjeen S925. Hakelämpölaitos oli ollut tuolloin käytössä. Koska hakelämpölaitokset olivat hyvin paloalttiita, asia käytiin aina tarkasti läpi vakuutussopimusta tehtäessä. Suojeluohje S925 ilmeni myös vakuutuskirjoista aina vuoteen 2019 saakka, jolloin O.H. oli ottanut lapsensa mukaan maatilatalouden harjoittamiseen. Hän oli edelleen hoitanut maatilan vakuutusasiat, joten hän oli tiennyt kyseisestä suojeluohjeesta, vaikka se ei tulostumisvirheen vuoksi ollut näkynyt 23.10.2020 päivätyssä vakuutuskirjassa.
Vakuutussopimus muodostui vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen muodostamasta kokonaisuudesta. Ehdot ja suojeluohje S925 oli annettu O.H:lle ja ne olivat olleet kaiken aikaa hänen saatavillaan sähköisestä järjestelmästä. O.H:lle ei ollut missään tapauksessa voinut syntyä käsitystä, että suojeluohje S925 olisi jätetty pois, koska hakelämpökeskus oli ollut samanlaisena kaiken aikaa. Lisäksi kyseisen suojeluohjeen soveltaminen todettiin yksiselitteisesti maatilavakuutuksen ehtokohdassa 6.1.7, jonka mukaan näiden ohjeiden lisäksi oli noudatettava suojeluohjetta S925 Kiinteän polttoaineen lämpökeskus.
Koska vakuutusmaksut määritettiin sen nojalla, että vakuutetut noudattivat tavanomaista huolellisuutta ja erityisesti toimintaa koskevia määräyksiä ja ohjeita, vakuutetun selkeästä huolimattomuudesta johtuneita vahinkotapahtumia ei korvattu vakuutuksesta. Tämä oli vakuutussopimuslain 31 §:n lähtökohta. Yleisten sopimusehtojen kohdassa 6.1 oli vastaavan sisältöinen määräys, johon oli myös kirjattu soveltamisen edellytykset: ”Harkittaessa onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.”
Suojeluohjeen rikkomista koskevan näyttökynnyksen osalta oli otettava huomioon, että useimmiten ainoastaan vakuutettu tiesi vahinkotapahtumasta ja siihen johtaneista syistä. Vakuutusyhtiö oli usein paljolti hänen antamansa tiedon varassa, mikä tässä tapauksessa oli ollut niukkaa.
Vakuutuskohtaiset maatilavakuutusehtojen (YH 11) suojeluohjeet oli erotettu selkeästi omaksi jaksokseen ES 6 Suojeluohjeet. Suojeluohjekokonaisuuden aluksi oli korostetusti tuotu esiin ohjeiden veloittavuus ja merkitys yleisiä sopimusehtoja vastaavalla tavalla. Rakennusten ja koneiden osalta oli peruslähtökohtana tuotu esiin, että ”Rakennukset ja koneet tuli pitää rakennuslain, rakentamismääräysten ja työsuojelumääräysten mukaisessa kunnossa.”
Vakuutussopimuksia tehtäessä oli korostettu hakelämpökeskusten riskialttiutta, joka oli erityisen suuri, jos lämmitysjärjestelmä sijaitsi rakennuksen rungon sisällä. Tällöin vakuutusmaksukin oli korkeampi, kuten vakuutussopimuksia tehtäessä oli selvitetty. Erityisesti tuli kiinnittää huomiota takapalon vaaraan, mikä oli selkeästi tuotu esiin suojeluohjeiden kohdassa 6.1.7, jossa edellytettiin vähintään kahta turvajärjestelmää takapalon leviämisen estämiseksi.
Suojeluohjetta oli arvioitava kokonaisuutena. Ohjeella ilmaistiin se, että automaattisissa syöttölaitteissa piti olla takapalon leviämisen estävä turvajärjestelmä. Ohje ei voinut olla yksityiskohtaisempi, koska laitevalmistajien ratkaisut olivat erilaisia. Ohjeessa tuotiin esiin laitteiden koestaminen eli laitteiden tuli olla toimintakuntoisia. Palon leviäminen estyi vain, kun järjestelmän kaikki osat toimivat. Tässä tapauksessa, kun sammutusjärjestelmä oli kytketty pois päältä, järjestelmäkokonaisuus ei ollut toimintakunnossa. Palovahingon jälkeen oli todettu, että siiloruuvissa ollut vesijohdon yhde oli ollut tukkeentunut huollon puutteen vuoksi. Lisäksi pudotussuppilo, jossa oli ollut toinen sammutussuutin, oli asennettu valmistajan ohjeen vastaisesti ulkotilaan, joten sammutusjärjestelmä ei olisi toiminut asianmukaisesti, vaikka sulkuventtiili olisi ollut auki.
S:n näkemys siitä, että suojeluohjeen tarkoitus olisi täyttynyt sillä, että takapalotermostaatin ja pudotussuppilon jonkinlaisessa toimintakunnossa olo olisi riittänyt täyttämään suojeluohjeen vaatimuksen, oli perusteeton ja suojeluohjeen selkeästi ilmaistun tarkoituksen vastainen. Toiminnassa olleet turvajärjestelmät eivät olleet estäneet takapalon leviämistä.
Suojeluohjeen tarkoitus ei ollut antaa toimintaohjetta, että osa turvajärjestelmistä voitiin kytkeä pois. Ohjeessa S925 sama oli ilmaistu toteamalla, että ”Automaattinen polttoaineen syöttölaitteisto on suojattava aina takapalon leviämisen estämiseksi. Suojauksella on estettävä takapalon eteneminen sekä kiinteässä polttoaineessa että kaasupalona.” S oli kytkenyt pois ainoan sammutusjärjestelmän, joten toimenpide oli ollut selkeästi ohjeen vastainen. Suojeluohje S925 oli selvä: ”Yhtenä turvajärjestelmänä on oltava polttoaineen syöttölaitteeseen liitetty sammutusjärjestelmä.”
Piti paikkansa, ettei pudotussuppiloon ollut tehty rakennemuutoksia. Tällä seikalla ei ollut merkitystä suojeluohjeen soveltamisessa, koska takatuli oli joka tapauksessa edennyt pudotussuppilon kautta hakevarastoon.
S vastasi myös lomittajansa toimista. Tämä oli todettu myös suojeluohjeen S925 toisessa kohdassa: ”Vakuutuksenottaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että suojeluohjeen sisältö on työsuorituksesta vastaavien henkilöiden tiedossa.” Vakuutetun laiminlyönnit aiheuttivat sen, että turvajärjestelmä ei ollut toiminut, joten laiminlyönnit olivat olleet selkeä syy siihen, että palokaasut etenivät avonaiseen hakesiiloon ja hakevarasto syttyi palamaan.
Suojeluohjeessa 6.1.7 oli yksiselitteisesti kielletty polttamasta kiinteän polttoaineen lämpökeskuksessa öljyä tai muuta sellaista polttoainetta, jota valmistaja ei ollut tarkoittanut laitteistossa poltettavaksi. Hakesiilossa olleen hakkeen sekaan oli lisätty öljyä, mikä oli merkittävästi lisännyt takapalon vaaraa, jonka vuoksi toimenpide oli kielletty. Laitevalmistajan käyttöohjeen mukaan laitetta ei ollut tarkoitettu palavien nesteiden polttoon. Asiantuntijalausunnossa mainitut öljyn ja ilmeisesti liuottimien käyttöön liittyneet seikat olivat omalta osaltaan myötävaikuttaneet takapalon aiheutumiseen. Syy-yhteys oli selkeä, mutta monien tekijöiden joukosta sen tarkkaa merkitystä oli mahdotonta erottaa.
Suojeluohjeiden kohdan ES 6.1.8. lisäksi myös suojeluohjeessa S411, Päivittäinen palotorjunta, todettiin: ”Paloturvallisuuden suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa on noudatettava pelastus- ja rakennuslainsäädännön sekä rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vaatimuksia. Jokainen on velvollinen noudattamaan paloturvallisuudesta annettuja viranomaismääräyksiä ja ohjeita. Jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden ja vahingon välttämiseksi.”
Pelastuslain 59 §:n 4 momentin mukaan rakennuksen omistajan, haltijan ja huoneiston haltijan 13 §:ssä säädetty velvollisuus huolehtia siitä, että tulisijat ja savuhormit on huollettu ja puhdistettu, voidaan toteuttaa ainoastaan alueen pelastustoimen 1 momentin mukaisesti päättämän palvelujen tuottajan toimesta. Sisäasianministeriön nuohouksesta antaman asetuksen (539/2005) 2 §:n 1 momentin mukaan käytössä oleva kiinteällä polttoaineella ja raskasöljyllä toimiva tulisija hormeineen on nuohottava vuoden välein. Tukesin ohjeen mukaan kattilan ja hormin säännöllinen nuohous on erittäin tärkeää. Ammattitutkinnon suorittaneen nuohoojan on tarkastettava ja nuohottava kattila ja hormit vähintään kerran vuodessa nuohousasetuksen mukaisesti ja merkittävä nuohoustyö kattilahuoneen käyttöpäiväkirjaan.
Suojeluohjeiden kohdassa ES 6.1.8 vaadittiin voimassa olleiden normien ja ohjeiden mukaisesti, että ammattinuohooja nuohoaa tulisijan hormeineen kerran vuodessa. Tämä vastasi valmistajan ohjetta. S oli siten varmasti tiennyt vaatimuksesta. Siitä huolimatta nuohooja ei ollut nuohonnut kattilaa. Tutkimuksissa oli todettu kattilan nuohouksessa ja puhdistuksessa selkeitä puutteita, jotka olivat osaltaan edistäneet takapalon kehittymistä. Valokuvista ilmeni tuhkaa olleen siinä määrin, että kattilan toiminta oli voinut häiriintyä. Kun kattilan alipaine oli liian vähäinen, savukaasut ohjautuivat syöttöruuviin. Suojeluohjeen noudattamatta jättäminen oli selkeässä syy-yhteydessä takapaloon.
Päivittäistä paloturvallisuutta koskevassa suojeluohjeessa 5411 oli asetettu vaatimukset päivittäiselle paloturvallisuudelle. Sen mukaan: ”Paloturvallisuuden suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa on noudatettava pelastus- ja rakennuslainsäädännön sekä rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vaatimuksia. Jokainen on velvollinen noudattamaan paloturvallisuudesta annettuja viranomaismääräyksiä ja ohjeita. Jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden ja vahingon välttämiseksi.”
Oli selvää, ettei suojeluohjeeseen voitu koota kaikkia normeja ja ohjeita. Kun kyse on yritysvakuutuksesta, oli myös selvää, että yritystoiminnan harjoittajan tuli olla selvillä toimintaa säätelevistä normeista ja ohjeista. Tässä tapauksessa olennainen oli vain korvauspäätöksessä mainittu rakenteellista palontorjuntaa koskenut kohta 6, jonka palo-osastointia koskeva ohje oli selkeä.
KK-Palokonsultti Oy oli vakuutusyhtiön toimeksiannosta selvittänyt rakentamisprosessin ja tarkastellut pihattonavetan rakenteellista paloturvallisuutta. Lausunnon mukaan paikkakunnan rakennusvalvonnan rooli oli ollut ilmeisen vähäinen. O.H. oli rakennusinsinöörinä vastannut rakennuttamisesta, joten ilmeisesti häneen oli luotettu. Valvonnan mahdolliset laiminlyönnit eivät poistaneet rakennuttajan ja rakennuksen omistajan vastuuta noudattaa sääntöjä ja määräyksiä. Vakuutettu ei ollut rakentamisvaiheessa eikä myöhemminkään huolehtinut rakennuksen paloturvallisuudesta. Palon leviämisen kannalta olennaisinta oli se, ettei palo-osastointia ollut, vaan tuli oli päässyt etenemään hakevarastosta yläpohjaan. Suojeluohjeen noudattamatta jättäminen oli suorassa syy-yhteydessä siihen, että palo oli levinnyt nopeammin.
Korvauspäätöksessä mainitut suojeluohjeet olivat riittävän selkeät ja konkreettiset. Suojeluohjeiden tarkoitus ei ollut voinut jäädä epäselväksi. Takapalon syntymisen kannalta merkityksellistä oli ollut, ettei kattilaa ollut puhdistettu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kun savupiippu ei ollut valmistajan ohjeen mukainen ja kun hakkeen sekaan oli laitettu palavia nesteitä, takapalojen esiintyminen oli ollut väistämätön seuraus.
Vakuutusyhtiön mielestä kaikilla esille tuoduilla virheillä ja laiminlyönneillä, erityisesti laitteiston ainoan sammutuslaitteen sulkemisella ja lakisääteisen nuohousvelvollisuuden laiminlyönnillä, oli olennainen ja kiistaton syy-yhteys vahingon syntymiseen ja sen laajuuteen. Takapalolle ja sen leviämiselle aina hakevarastoon saakka ei ollut löydetty eikä osoitettu mitään vaihtoehtoista syytä. Selvitystyöhön olivat osallistuneet myös viranomaistahot. Palopaikka oli tutkitutettu siten, että vaihtoehtoiset syttymissyyt kuten sähköpalo oli voitu poissulkea. Huolimattomuuden laatu osoitti välinpitämättömyyttä paloturvallisuudesta, vaikka S:n vastuulla oli ollut suuri navettarakennus ja eläimet.
Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 13.8.2024 lausunut, että rakennuksen rungon sisällä olevan hakelämpölämpölaitoksen paloturvallisuusriski oli yleisesti tiedossa, ja toimijat tiesivät välttämättömistä varotoimista ilman erillisiä suojeluohjeitakin. Laitevalmistajien turvalaitteille ja viranomaisohjeille oli selkeä peruste. Turvalaitteiden toimintakunnossa pitäminen oli vähimmäisvarotoimi, jonka S oli laiminlyönyt. Vakuutusyhtiön näkemys vastasi hallituksen esityksessä HE 114/93 (s. 43) asetettuja kriteerejä.
Vakuutusyhtiö on toistanut öljyn ja ilmeisesti muidenkin aineiden lisäämisestä lausumansa seikat. Aineet eivät olleet voineet joutua hakkeen joukkoon vahingossa. Nuohooja oli ilmoittanut nuohonneensa vain hormit. O.H. oli ilmoittanut huolehtineensa kattilasta itse, mutta omista toimista ei ollut päiväkirjaa. Jälkikäteinen selvitys osoitti, ettei edes välttämättömiä toimia ollut suoritettu asianmukaisesti. Sillä, oliko nuohooja mahdollisesti nähnyt kattilaan, ei ollut merkitystä, koska oli riidatonta, ettei hän ollut kattilaa nuohonnut.
S ei ollut edes väittänyt testanneensa turvalaitteita valmistajan ohjeen mukaisesti. Takapaloja oli esiintynyt aikaisemminkin. Siitä huolimatta vesisammutusjärjestelmän venttiili oli ollut kiinni. Kyse ei voinut olla erehdyksestä. Sulkemiselle ei voinut olla muuta syytä kuin hakepolttimen käyttökeskeytysten minimointi. S ei ollut esittänyt uskottavaa selitystä sille, miksi ainoa sammutuslaite oli poistettu käytöstä. Teolle ei ollut hyväksyttävää syytä. Tietoisesti suljettu venttiili täytti törkeän huolimattomuuden edellytykset.
Vakuutusyhtiö on toistanut myös lausumansa siitä, että O.H. oli saanut vakuutusehdot ja suojeluohjeet vuonna 2014 vakuutussopimusta tehtäessä. Suojeluohjeet oli mainittu vakuutusehdoissa ja vakuutuskirjoissa. Vuonna 2019 maatilatalouden harjoittaminen oli jatkunut verotusyhtymänä yhdessä O.H:n tuolloin 20 – 25 vuotiaiden lasten kanssa. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan O.H. oli jatkanut varsinaisena elinkeinonharjoittajana ja edustanut verotusyhtymää ainakin nuohous- ja vakuutusasioissa. Rakennusten vakuutuksia ei ollut muutettu. Suojeluohje S925 oli ollut S:n tiedossa kaiken aikaa, koska O.H. oli sitä edustanut. O.H:lle ei ollut voinut syntyä käsitystä, että hakelämpölaitosta koskeva suojeluohje olisi jätetty pois vakuutuskokonaisuudesta, koska hakelämpölaitos oli ollut käytössä vahinkopäivään saakka.
Lisävastineessa 2.9.2024 vakuutusyhtiö on lausunut, että käsitys O.H:sta maatalousyhtymän asioiden hoitajana perustui muun muassa siihen, että O.H. oli hoitanut vahinkoasiaa ja hän oli ollut digisopimuksessa pää- ja ainoa käyttäjä 24.8.2023 saakka. Kyse ei ollut muodollisesta vaan tosiasiallisesta edustamisesta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus alentaa vakuutuskorvauksen määrää 60 prosentilla sen perusteella, että vakuutuksenottaja olisi aiheuttanut maatilansa navettarakennuksen palovahingon törkeällä huolimattomuudellaan ja laiminlyömällä vakuutussopimukseen kuuluneita suojeluohjeita jättämällä noudattamatta kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen käyttöä koskeneita ohjeita ja suosituksia sekä navettarakennusta koskeneita rakentamismääräyksiä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslaki 9 §
Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Vakuutussopimuslaki 30 §
Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.
Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslaki 31 §
Vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
Vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslaki 34 §:n 1 momentti
Harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan maatilavakuutukseen sovellettavien 1.4.2020 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen laajan maatilavakuutuksen turvan kohdan 4.2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perustella.
Maatilavakuutuksen suojeluohjeiden ES 6 mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai muutoin kirjallisesti annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu laiminlyö suojeluohjeiden noudattamisen tahallaan tai huolimattomuudella, jota ei voida pitää vähäisenä ja suojeluohjeen noudattamatta jättämisellä on ollut vaikutusta vahingon syntyyn tai sen määrään, voidaan tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä yleisten sopimusehtojen mukaisesti.
Rakennukset ja koneet tulee pitää rakennuslain, rakentamismääräysten ja työsuojelumääräysten mukaisessa kunnossa ja niiden toimintaa on seurattava ja valvottava.
Maatilavakuutuksen suojeluohjeiden ES 6 kohdan 6.1.7, Kiinteän polttoaineen lämpökeskukset, mukaan hakkeen tai muun kiinteän polttoaineen automaattisissa syöttölaitteissa tulee olla vähintään kaksi turvajärjestelmää takapalon leviämisen estämiseksi. Turvajärjestelmän on kyettävä toimimaan myös sähkökatkon aikana. Kattilan ja polttoaineen syöttölaitteiden turvalaitteet, hälytykset ja ohjaukset on koestettava vähintään kaksi kertaa vuodessa tai kattilan polttoaineen syöttölaitteen valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti. Lämpökattilatilan välittömässä läheisyydessä on oltava vähintään yksi 27A 144 BC teholuokan käsisammutin, pikapaloposti tai helposti käyttöön otettava vesiletku, joka on jatkuvasti kytketty vesijohtoverkkoon.
Lämpökeskuksen hakesäiliön tai muun kiinteän polttoaineen säiliön kannen on oltava suljettuna aina, kun säiliötä ei täytetä tai olla huoltamassa.
Lämpökeskuksesta poistettavaa tuhkaa pitää käsitellä niin, ettei se aiheuta palovaaraa lämpökeskukselle tai muulle omaisuudelle. Tuhkaa saa säilyttää vain palamattomassa, kannellisessa säiliössä.
Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksessa on kiellettyä polttaa öljyä tai muuta sellaista polttoainetta, jota valmistaja ei ole tarkoittanut laitteistossa poltettavaksi.
Näiden ohjeiden lisäksi on noudatettava suojeluohjetta S925 Kiinteän polttoaineen lämpökeskus.
Maatilavakuutuksen suojeluohjeiden ES 6 kohdan 6.1.8, Tulisijojen ja hormien nuohous, mukaan hormien kunnon tarkastus on suoritettava jo rakennusvaiheessa ja myöhemmin aina nuohouksen yhteydessä. Mikäli tulisijoissa, hormeissa tai palomuureissa on puutteellisuuksia, ei niitä saa käyttää ennen palo- tai rakennusviranomaisen tarkastusta ja uudelleen käyttöön hyväksymistä. Jos nuohooja antaa kirjallisen ilmoituksen havaitsemistaan paloturvallisuutta heikentävistä vioista tai puutteista, ne on korjattava ennen kuin tulisijaa saa uudelleen käyttää. Jos paloviranomainen on asettanut tulisijan, hormin tai palomuurin käyttökieltoon, kieltoa on noudatettava.
Tulisijat hormeineen tulee nuohota niissä käytettävän polttoaineen laadun ja käyttötarkoituksen mukaan seuraavasti
- kiinteällä polttoaineella, kevyt- tai raskasöljyllä tai useammilla polttoaineilla toimivat tulisijat hormeineen kerran vuodessa,
- muussa kuin ympärivuotisessa käytössä olevien loma-asuntojen tulisijat hormeineen kerran kolmessa vuodessa.
- Jos rakennuksen tulisijat ja hormit ovat olleet yli kolme vuotta käyttämättä tai niiden käyttötarkoitus muuttuu, on nuohoojan tarkastettava ja nuohottava ne ennen niiden käyttöönottoa.
Nuohouksen järjestämisestä vastaa kiinteistön omistaja. Nuohouksen suorittajalla tulee olla nuohoojan ammattitutkinto.
Maatilavakuutuksen suojeluohjeiden ES 6 kohdan 6.4, Suojelutoimet rikko- ja ympäristövahinkoja vastaan, mukaan vakuutettua omaisuutta on huollettava ja käytettävä maahantuojan tai valmistajan tai näiden edustajan edellyttämällä tai suosittamalla tavalla. Koneita, laitteita tai rakenteita ei saa ylikuormittaa. Huoltotoimenpiteistä on pidettävä kirjaa. Laitteiden merkkivalot, hälyttimet ja muut varoitusjärjestelmät on pidettävä kunnossa. [...]
Vakuutetun omaisuuden käyttöolosuhteiden on oltava maahantuojan tai valmistajan suositusten mukaiset. [...]
Vakuutukseen sovellettavien 1.4.2020 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 6.1 mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai kirjallisesti muutoin annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä. Harkittaessa onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun tahallisuus ja huolimattomuuden laatu sekä muut olosuhteet.
Vakuutuksen suojeluohjeen Päivittäinen paloturvallisuus, S411, 1.4.2020 mukaan tässä suojeluohjeessa asetetaan vaatimukset päivittäiselle paloturvallisuudelle. Paloturvallisuuden suunnittelussa, hankinnassa ja toteutuksessa on noudatettava pelastus- ja rakennuslainsäädännön sekä rakentamismääräysten ja hyvän rakentamistavan vaatimuksia. Jokainen on velvollinen noudattamaan paloturvallisuudesta annettuja viranomaismääräyksiä ja ohjeita. Jokaisen on oltava huolellinen tulipalon tai muun onnettomuuden ja vahingon välttämiseksi.
Suojeluohjeen S411 kohdan 6, Rakenteellinen palontorjunta, mukaan rakennus on jaettava palo-osastoihin palon ja savun leviämisen rajoittamiseksi, poistumisen turvaamiseksi, pelastus- ja sammutustoimien helpottamiseksi sekä omaisuusvahinkojen rajoittamiseksi. Kantavien rakenteiden mitoitus perustuu paloluokkien, pinta-ala-, kerros- ja käyttötapaosastointien vaatimuksiin.
Kerrososastointi
Rakennuksen eri kerrokset, kellarikerrokset ja ullakko on muodostettava eri palo-osastoiksi.
Pinta-alaosastointi
Palo-osaston koko on rajoitettava siten, että osastossa syttyvä palo ei aiheuta kohtuuttoman suuria omaisuusvahinkoja.
Käyttötapaosastointi
Käyttötavaltaan tai palokuormaltaan oleellisesti toisistaan poikkeavat tilat on muodostettava eri palo-osastoiksi.
Vakuutuksen suojeluohjeen Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus, S925, 1.4.2020 kohdan 1, Tarkoitus, mukaan tämä suojeluohje sisältää ohjeita kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuuteen kokoluokkaan yli 30 kW ja alle 1MW. Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen suunnittelussa, hankinnassa ja asennuksessa on noudatettava pelastus- ja rakennuslainsäädännön sekä rakentamismääräysten vaatimukset.
Suojeluohjeen S925 kohdan 2, Velvoittavuus, mukaan tämä suojeluohje on osa vakuutussopimusta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun on noudatettava tätä suojeluohjetta ja näitä määräyksiä. Mikäli suojeluohjetta ei noudateta, voidaan korvausta vakuutussopimuslain mukaan alentaa tai se voidaan evätä. Vakuutuksenottaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että suojeluohjeen sisältö on työsuorituksesta vastaavien henkilöiden tiedossa.
Suojeluohjeen S925 kohdan 5, Turvajärjestelmät, mukaan automaattinen polttoaineen syöttölaitteisto on suojattava aina takapalon leviämisen estämiseksi. Suojauksella on estettävä takapalon eteneminen sekä kiinteässä polttoaineessa että kaasupalona. Kiinteän polttoaineen syöttölaitteissa tulee olla vähintään kaksi erillistä, toisistaan riippumatonta turvajärjestelmää. Turvajärjestelmien on kyettävä toimimaan myös sähkökatkoksen aikana.
Suojeluohjeen S925 kohdan 8, Huolto ja kunnossapito, mukaan nuohoojan on tarkastettava ja nuohottava kattila ja hormit vähintään kerran vuodessa nuohousasetuksen mukaisesti ja merkittävä nuohoustyö kattilahuoneen käyttöpäiväkirjaan. Lämpökeskuksen varusteet ja laitteet on pidettävä toimintakunnossa sekä huollettava ja tarkastettava asiamukaisesti. Tästä vastaa rakennuksen yleisten tilojen ja koko rakennusta palvelevien järjestelyiden osalta rakennuksen omistaja, haltija ja toiminnanharjoittaja osaltaan sekä huoneiston haltija hallinnassaan olevien tilojen osalta.
Asian arviointi
1) Asian tausta
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan maatalousyhtymä S:n 1058 neliömetrin navettarakennus irtaimistoineen ja karjaa on tuhoutunut palovahingossa 10.10.2021. Vahinkojen kokonaismääräksi on arvioitu 1 528 103 euroa. Palonsyyntutkinnan perusteella palon todennäköisimpänä syttymissyynä on pidetty rakennuksen hakelämpökeskuksesta alkanutta niin sanottua takapaloa, jossa lämmityskattilan tulipesään syntyneen ylipaineen vuoksi tuli on päässyt leviämään hakkeensyöttölaitteiston kautta hakevarastoon ja sieltä edelleen rakennuksen muihin osiin.
Vakuutusyhtiö on hyväksynyt palovahingon korvattavaksi maatalousyhtymä S:n maatilavakuutuksesta, mutta alentanut korvauksen määrää 60 prosentilla. Vakuutusyhtiö on katsonut S:n aiheuttaneen palovahingon kokonaisuutena arvostellen törkeällä huolimattomuudella laiminlyömällä vakuutussopimukseen kuuluneita suojeluohjeita, rakentamismääräyksiä ja kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen käyttöä koskeneita ohjeita ja suosituksia.
Vakuutusyhtiö on vedonnut hankkimiinsa selvityksiin, joiden mukaan hakekattilan laitteistot olivat poikenneet asennusohjeista savuhormin halkaisijan ja hakkeen pudotussuppilon asennuksen osalta. Laitteiston huoltoa, nuohousta ja tarkastusta oli laiminlyöty. Muun muassa polttoaineensyötön automaattisen vesisammutusjärjestelmän käsisulkuventtiili oli ollut kiinni, joten palo oli päässyt etenemään siiloruuviin ja hakevarastoon. Takapalosuojauksesta vain poltinruuvin pakkosyöttö oli toiminut suunnitellusti. S:n hakkeeseen suojeluohjeiden vastaisesti lisäämä öljy oli lisännyt palovaaraa. Vakuutusyhtiön mukaan rakennuksen palo-osastointi oli lisäksi ollut puutteellinen.
Maatalousyhtymä S on kiistänyt vakuutusyhtiön väitteet siitä, että se olisi aiheuttanut vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan ja suojeluohjeiden vähäistä suuremmalla laiminlyönnillään. S on kiistänyt sulkeneensa vesisammutusjärjestelmän syöttöventtiilin ja vedonnut muun muassa siihen, ettei vakuutusyhtiön mainitsemien laiminlyöntien ole näytetty aiheuttaneen palon syttymistä.
2) Kysymys suojeluohjeen 925 sovellettavuudesta vahinkoon
Osapuolet ovat ensinnäkin eri mieltä siitä, voidaanko vahinkoasiaan soveltaa vakuutusyhtiön antamaa suojeluohjetta S925, 1.4.2020, Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus. Maatalousyhtymä S on tältä osin vedonnut siihen, ettei kyseistä suojeluohjetta ole mainittu vakuutusyhtiön sille antamassa vakuutuskautta 1.11. 2020 – 31.10.2021 koskeneessa vakuutuskirjassa. Suojeluohjetta ei ole mainittu myöskään maatalousyhtymälle annetuissa vuosien 2019 - 2023 vakuutuskirjoissa.
Lautakunnalle toimitetussa vakuutusyhtiön vakuutuksen alkaessa antamassa ensimmäisessä 25.2.2014 päivätyssä vakuutuskirjassa on vakuutussopimukseen sovellettavina suojeluohjeina lueteltu ohjeet S331 Sähköpalojen torjunta 1.1.2012, S812 Tuhopolttojen torjunta ja S925, Kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen paloturvallisuus 1.1.2012 sekä vakuutusehtoina YH11 Maatilatuotannon vakuutus 1.1.2014. Vakuutusyhtiön mukaan vakuutuksenottajana tuolloin ollut O.H. oli myös saanut puheena olevan suojeluohjeen ja vakuutusehdot vakuutussopimusta tehtäessä. Suojeluohje oli vakuutusyhtiön kertoman mukaan mainittu vakuutuskirjoilla vuoteen 2019 asti, jonka jälkeen se on jäänyt pois vakuutuskirjoilta tulostusvirheen vuoksi. Viittaus suojeluohjeeseen S925 on kuitenkin sisältynyt vakuutusehtojen YH11 suojeluohjeiden kohtaan 6.1.7.
Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen mukaan (HE 114/1993 vp, s. 45) suojeluohjeen tulee lähtökohtaisesti olla niin selkeä, että vakuutettu suoraan sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen. Mikäli suojeluohjeessa viitataan säädöksiin tai viranomaismääräyksiin, joita ei laajuutensa vuoksi voida sisällyttää vakuutussopimukseen, säädös, määräys ja sen antanut viranomainen tulee yksilöidä siten, että vakuutettu voi ilman tuntuvaa vaivaa hankkia itselleen kyseisen säädöksen tai määräyksen ja saada täsmälliset tiedot velvollisuuksistaan.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei pelkää suojeluohjeeseen sisällytettyä viittausta johonkin toiseen suojeluohjeeseen voida lähtökohtaisesti pitää edellä kuvattua laissa asetettua suojeluohjeen selkeysvaatimusta täyttävänä. Vaikka vakuutusyhtiö ei tässä tapauksessa olekaan antanut nimenomaista tahdonilmaisua suojeluohjeen S925 soveltamisesta luopumisesta, kyseistä suojeluohjetta koskenut maininta oli jäänyt pois vakuutuskirjoilta vuodesta 2019 lähtien, kun vakuutussopimus oli siirretty maatalousyhtymä S:n nimiin. Suojeluohjetta ei ole mainittu vakuutusyhtiön maatalousyhtymälle vahingon jälkeenkään antamissa vakuutuskirjoissa. Lain mukaan vakuutusyhtiö olisi myös voinut tehdä vakuutussopimukseen omasta aloitteestaan mainitun kaltaisen suojeluohjeen poistamista ja vakuutuksenottajan velvoitteita lieventävän muutoksen.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön antamien vakuutuskirjojen perusteella maatalousyhtymä S on voinut päätyä perustellusti siihen käsitykseen, ettei suojeluohjetta S925 ole enää tarkoitus soveltaa vakuutussopimukseen. Näin ollen lautakunta katsoo vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin nojalla, ettei suojeluohjetta S 925 voida soveltaa maatalousyhtymä S:lle 10.10.2021 sattuneeseen palovahinkoon.
3) Kysymys siitä, oliko S vähäistä suurempana pidettävästä huolimattomuudesta laiminlyönyt noudattaa maatilavakuutusehtojen YH11 suojeluohjeita
Lautakunta toteaa, että korvauksen alentaminen suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella edellyttää sekä syy-yhteyttä laiminlyönnin ja vahingon sattumisen tai sen laajuuden välillä että vakuutetun vähäistä suurempaa huolimattomuutta suojeluohjeiden noudattamisessa. Näyttötaakka suojeluohjeiden laiminlyönnistä ja sen syy-yhteydestä vahinkoon on laiminlyöntiin vetoavalla vakuutusyhtiöllä.
Lautakunnan käsityksen mukaan asiassa on pidettävä selvitettynä, että rakennuksen tulipalo on saanut alkunsa hakelämpökeskuksesta alkaneesta lämmityskattilan takapalosta. Maatalousyhtymä S ei ole myöskään kiistänyt, etteikö maatilavakuutuksen vakuutusehtoihin YH11 sisältyviä suojeluohjeita sovellettaisi vahinkoon.
Vakuutusehtoihin YH 11 sisältyvien suojeluohjeiden ES 6 kiinteän polttoaineen lämpökeskuksia koskevan kohdan 6.1.7 mukaan hakkeen automaattisissa syöttölaitteissa on tullut olla takapalon leviämisen estämiseksi vähintään kaksi turvajärjestelmää, joiden on tullut kyetä toimimaan myös sähkökatkon aikana. Kattilan ja polttoaineen syöttölaitteiden turvalaitteet, hälytykset ja ohjaukset on tullut koestaa vähintään kaksi kertaa vuodessa tai kattilan polttoaineen syöttölaitteen valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti.
Lautakunnalle toimitetun asiakirjaselvityksen mukaan S:n hakekattilan kolmesta takapaloa estäneestä turvajärjestelmästä poltinruuvin pakkosyöttö oli ilmeisesti toiminut ja siirtänyt kytemään alkanutta haketta kattilan tulipesän suuntaan. Järjestelmiin kuulunut hakkeen pudotussuppilo on ollut ainakin osittain toimintakunnossa, mutta se oli sijoitettu asennusohjeesta poiketen kylmään tilaan. Lautakunta pitää olennaisena sitä, että toimitetun selvityksen mukaan polttoaineen syöttöjärjestelmän pudotussuppilon yhteydessä toimivaksi tarkoitetun automaattisen vesisammutusjärjestelmän sulku on ollut kiinni. Lautakunnan käsityksen mukaan vedensyötön sulkeminen on johtanut myös pudotussuppilon riittämättömään toimivuuteen ollen pääsyy siihen, että tulipalo oli päässyt leviämään hakkeensyöttöjärjestelmän kautta hakesiiloon ja edelleen muualle navettarakennukseen. Toimiessaan vesisammutusjärjestelmä olisi todennäköisimmin kokonaan estänyt palovahingon sattumisen.
Asiassa on jäänyt selvittämättä, kuka vedensyöttöventtiilin oli sulkenut, ja miksi niin oli tehty. S on kiistänyt tienneensä vedensyötön katkaisemisesta. Lautakunta katsoo, että kiistämisestään riippumatta S:llä on kuitenkin kiinteistön omistajana ensisijainen vastuu kiinteistön laitteiden asianmukaisesta toiminnasta ja toimivuuden säännöllisestä tarkastamisesta. Myös sovellettavan suojeluohjeen mukaan S:n oli tullut huolehtia hakekattilan vesisammutusjärjestelmän toimivuudesta ja vedensyötön toimivuuden tarkastamisesta.
Maatalousyhtymä S ei ole selvittänyt, milloin se olisi viimeksi tarkastanut vedensyötön toimivuuden ja sulkuventtiilin tilan. S on kertonut oikaisuvaatimuksessaan vakuutusyhtiölle 5.9.2022, että tilalla työskennellyt lomittaja oli kerran aiemmin sulkenut vedensyöttöventtiilin. Jo tämänkin vuoksi S:n olisi lautakunnan näkemyksen mukaan tullut kiinnittää asiaan eritystä huomiota, mikäli tilalla työskenteli myös ulkopuolisia henkilöitä. Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo S:n vähäistä suuremmalla huolimattomuudella laiminlyöneen hakekattilan turvajärjestelmien ylläpidosta ja koestamisesta annetun vakuutuksen suojeluohjeen noudattamisen.
Suojeluohjeiden kohdassa 6.1.7 on kielletty polttamasta kiinteän polttoaineen lämpökeskuksessa öljyä tai muuta sellaista polttoainetta, jota valmistaja ei ole tarkoittanut laitteistossa poltettavaksi.
Vakuutusyhtiön hankkiman JAMK Oy:n 25.3.2022 päivätyn asiantuntijalausunnon mukaan pudotussuppilosta otetun hakenäytteen analyysin perusteella hake oli sisältänyt pelkkää puuta tehokkaampaa polttoainetta. S:n edustaja O.H on myöntänyt vakuutusyhtiölle sekoittaneensa hakkeen joukkoon jäteöljyä, mutta että näin olisi viimeksi tehty kahdeksan kuukautta ennen paloa. Vakuutusyhtiön teettämässä kemiallisessa analyysissä on löydetty viitteitä liuottimista. Asiasta esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo näytetyksi, että hakkeen joukkoon oli vastoin selvää suojeluohjetta lisätty myös kattilaan sopimatonta polttoainetta, joka on lisännyt riskiä takapalon syttymisestä.
Mainitun JAMK Oy:n asiantuntijalausunnon johtopäätösten mukaan lämmityskattilan tulipesän kunnosta tehdyt havainnot ovat viitanneet pitempiaikaiseen huonoon palamiseen, joka oli johtunut joko polttimen sopimattomista säädöistä, tutkimushetkellä havaittua huonommasta aiemman polttoaineesta tai kattilan riittämättömästä nuohouksesta. Asiantuntijalausunnon havaintojen perusteella lautakunta katsoo selvitetyksi, että hakekattilan säännöllinen puhdistus oli ollut jo pidemmän aikaa ennen paloa puutteellista, mikä, samoin kuin asiassa riidaton savuhormin liian pieni halkaisija, ovat lisänneet kattilan tulipesän ylipaineen syntymisen ja siten takapalon syttymisen vaaraa.
S on kertonut puhdistaneensa kattilan tulipesää itse ja myöntänyt ammattinuohoojan huolehtineen vain kattilan hormin nuohouksesta. Lautakunta katsoo, ettei S:n menettely ole edellä mainituilta osin täyttänyt vakuutuksen suojeluohjeiden kohdan 6.1.8 vaatimusta tulisijojen ylläpidosta ja säännöllisestä ammattimaisesta nuohouksesta.
4) Johtopäätökset ja kysymys vahinkotapahtuman aiheuttamisesta
Siltä osin kuin asiassa on kyse siitä, voidaanko S:n katsoa aiheuttaneen palovahingon törkeänä pidettävästä huolimattomuudesta lautakunta katsoo, että S:n menettelyä navettarakennuksen hakelämpökeskuksen asentamisessa, käytössä ja huollossa voidaan arvioida myös suhteessa siihen, mitä vakuutusyhtiön mainitsemissa kiinteän polttoaineen lämpökeskuksen turvallista käyttöä koskevissa Finanssialan ja Tukesin julkaisemissa yleisissä ohjeissa ja suosituksissa on todettu. Ohjeissa on erityisesti kiinnitetty huomiota kyseisen tyyppisille lämpökeskuksille ominaiseen ja tunnettuun riskiin nyt puheena olevan kaltaisten takapalojen syttymisestä ja tarvittaviin menettelytapoihin lämpökeskusten rakentamisessa ja huolellisessa käytössä palovahinkojen ennalta estämiseksi.
Mainitut ohjeet ja suositukset vastaavat sisällöltään pääosin lautakunnan jo edellä vakuutussopimuksen suojeluohjeiden osalta käsittelemiä seikkoja. Jo lausutun lisäksi lämpökeskusten rakenteen ja palo-osastoinnin osalta vakuutusyhtiön hankkimasta KK-Palokonsultti Oy:n 16.11.2021 päivätystä lausunnosta ilmenee, että S:n alun perin vuonna 2000 valmistuneeseen yksikerroksiseen pihattonavettaan oli rakennuslupapiirustusten perusteella tehty muutoksia vuonna 2015 muun muassa juuri lämpökeskuksen ja hakevaraston osalta. KK-Palokonsultti Oy:n lausunnosta ilmenee, että rakennus ei ole ollut lämpökeskuksen ja hakevaraston palo-osastoinnin osalta tuolloin voimassa olleiden ohjeiden mukainen.
Lautakunnan edellä lausumin perustein S on laiminlyönyt vakuutussopimuksen suojeluohjeiden noudattamisen hakekattilan turvajärjestelmien ylläpidon ja koestamisen, kattilassa käytetyn polttoaineen laadun sekä tulisijojen ylläpidon ja säännöllisen ammattimaisen nuohouksen osalta vähäistä suurempana pidettävästä huolimattomuudesta. Arvioitaessa S:n tätä menettelyä yhdessä yleisen kiinteän polttoaineen lämpökeskusten käyttäjille muutoinkin asetettavissa olevan huolellisuusvelvoitteen kanssa kyseisille laitoksille ominaisen tunnetun palovahinkojen vaaran välttämiseksi sekä huomioon ottaen S:n laiminlyönneistä aiheutunut suuren vahingon vaara lautakunta katsoo 10.10.2021 sattuneen palovahingon aiheutuneen S:n törkeänä pidettävästä huolimattomuudesta.
Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut S:n menettelyn johdosta vakuutussopimuslain 30 §:n 2 momentin ja 34 §:n nojalla oikeus alentaa palovahingosta maksettavien vakuutuskorvausten määrää 50 prosentilla.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen 11.5.2022 antamansa korvauspäätöksen oikaisemiseksi niin, että vakuutuskorvaukset 10.10.2021 sattuneesta palovahingosta maksetaan 50 prosentilla alennettuina.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Rajamäki
Sjögren