Tapahtumatiedot
Vakuutettu A:n Apple iPhone XS Max puhelin putosi asfaltille 15.9.2021 ja rikkoutui käyttökelvottomaksi. Puhelimen rikkoutuessa A oli lomamatkalla kotimassa ja rikkoutumisen seurauksena A menetti myös puhelimeen tallennetun 24 euron arvoisen junamatkalipun. A haki korvausta rikkoutuneesta puhelimesta ja matkalipusta matkavakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se totesi, että A on tehnyt asiassa vahinkoilmoituksen vasta 7.8.2023 ja näin ollen, koska korvausta ei ole haettu vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta, on A:n korvausoikeus vanhentunut vakuutussopimuslain 73 §:n nojalla.
Asiakkaan valitus
A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan A toistaa asian tapahtumien kulun ja toteaa, että hän on hakenut 15.9.2021 rikkoutuneesta puhelimestaan ja sen sisältämästä matkalipusta vasta 7.8.2023, koska hän ei ole aikaisemmin ollut tietoinen, että hänen vakuutuksensa kattaa myös kotimaanmatkat. A:n aikaisemmat vakuutukset ovat korvanneet ainoastaan ulkomailla sattuneita vahinkoja ja näin ollen A on ollut siinä käsityksessä, että näin on myös tässä vakuutuksessa. A toteaa saaneensa tiedon vakuutuksen sisällöstä ja vahingon korvattavuudesta vasta kesän 2023 aikana. Näin ollen vahinkoilmoitus on laadittu ajoissa ja vakuutusyhtiöllä on velvollisuus maksaa vaaditut korvaukset matkavakuutuksesta.
Lisäkirjelmässään A toteaa vielä, että vaikka hän oli allekirjoittanut vakuutussopimuksen, ei hän kuitenkaan ollut perehtynyt vakuutusehtoihin eikä yhtiön edustaja myöskään käynyt hänen kanssaan läpi ehtoja silloin, eikä missään muussakaan vaiheessa. A:n ei voida maallikkona olettaa perehtyvän useita kymmeniä sivuja pitkiin ehtoihin. Näin ollen A on ollut erehdyksen vallassa koskien matkavakuutuksensa voimassaoloaluetta ja että yhtiön kanta johtaa näissä olosuhteissa kohtuuttomuuteen ja tapauksessa tulee sovitella vakuutusehtoja siten, että vuoden määräaikaa koskeva vakuutusehto on jätettävä huomiotta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja tapauksen kannalta olennaiseen vakuutussopimuslain säädökseen.
Vastineessaan yhtiö toteaa, että A:n matkavakuutus on alkanut 1.9.2016 ja se on alusta asti ollut voimassa kaikkialla maailmassa, eli myös kotimaassa. A on itse hyväksynyt allekirjoittanut vakuutusehdotuksen 18.8.2016, jossa on mainittu, että matkavakuutukset, matkatavaravakuutus mukaan lukien, ovat voimassa kaikkialla maailmassa lomamatkoilla. Vakuutuksen laajuus mainitaan myös vuosittain toimitettavassa vakuutuskirjassa. Näin ollen yhtiön näkemyksen mukaan on tapauksessa katsottava, että A:lla on ollut tieto vakuutuksen voimassaolosta vakuutustapahtuman sattumisen hetkellä, eli 15.9.2021 ja tällöin elokuussa 2023 tehtyä korvaushakemusta ei ole tehty vakuutussopimuslain 73 §:n asettamassa vuoden määräajassa ja A on siten menettänyt oikeutensa vakuutuksesta maksettavaan korvaukseen.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko A:n oikeus vakuutuksesta maksettavaan korvaukseen menetystä junalipusta vanhentunut. Lisäksi tapauksessa on kysymys siitä, onko vahinkoilmoituksen myöhästymiseen vetoamista pidettä kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 73 § (Vaatimuksen esittämisajankohta ja vanhentuminen) mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Kuluttajansuojalain 4 luvun (Sopimuksen sovittelu ja tulkinta) 1 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella, jollei 2 §:stä muuta johdu, tai se voidaan jättää huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
Jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan, jollei 2 §:stä muuta johdu, sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.
Tapaukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen ehtojen kohdan 11.1 mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksenhakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu henkilövahingon tau vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä määrätyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 100.5.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.
Asian arviointi
Korvausvaatimuksen vanhentuminen
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n matkapuhelin tippui asfaltille lomamatkalla Helsingissä 15.9.2021 ja rikkoutui korjauskelvottomaksi. Samassa yhteydessä A menetti puhelimeen tallennetun junalippunsa. A on tehnyt vahingosta vahinkoilmoituksen 7.8.2023, koska A oli kertomansa mukaan vasta kesällä 2023 saanut tietoonsa, että hänen matkavakuutuksensa on voimassa myös matkoilla kotimaassa.
Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa korvausoikeuden vanhentumiseen. Sen mukaan vakuutuskorvausta ei ole haettu vakuutusehtojen tarkoittamassa vuoden määräajassa. Vakuutussopimuslain 73 §:n ja yleisten sopimusehtojen mukaan korvausvaatimus vakuutusyhtiölle on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Vakuutustapahtumasta ilmoittamiselle tai korvausvaatimuksen esittämiselle säädetty vuoden määräaika luetaan siitä, kun korvauksen hakija on tullut tie-toiseksi kaikista kolmesta laissa mainitusta seikasta eli vakuutuksen voimassa-olosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinko-seuraamuksesta. Asiassa on selvää, että A on ollut tietoinen vakuutustapahtumasta sekä sen aiheuttamasta vahinkoseuraamuksesta. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan asiassa on niin ikään riidatonta, että A on ollut tietoinen myös matkavakuutuksensa voimassaolosta, mutta että hän ei ole käsittänyt vakuutuksensa kattavan myös kotimaassa matkaillessa aiheutuneet vahingot. Lautakunnan arvioitavaksi tulee näin ollen, että voidaanko asiakaan epätietoisuutta vakuutuksen voimassaoloalueesta pitää sellaisena seikkana, että korvausvaatimuksen tekemisen määräaika alkaisi kulua vasta, kun hän on saanut tiedon vakuutuksensa oikeasta sisällöstä.
Vakuutussopimuslain 73 §:n esitöiden (HE 63/2009 vp, s. 29) mukaan tieto vakuutuksen voimassaolosta tarkoittaa tietoa siitä, että on olemassa ja käytettävissä vakuutus, jonka korvauspiiriin vakuutustapahtuma ja siitä aiheutuvat vahinkoseuraamukset kuuluvat. Vakuutuslautakunta on aikaisemmassa ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutusyhtiön sopimuskumppanin eli vakuutuksenottajan voidaan katsoa olevan tietoinen sopimansa vakuutuksen voimassaolosta (esimerkiksi VKL 43/14, VKL 75/14). Hallituksen esityksessä HE 114/1993 (alkuperäistä vakuutussopimuslakia koskeva hallituksen esitys) todetaan, että korvauksen hakijan voidaan edellyttää tuntevan vakuutusehtojen sisällöin (s.69). Näin ollen vakuutuksenottajan tietoisuus vakuutuksen voimassaolosta merkitsee lähtökohtaisesti myös hänen tietoisuuttaan vakuutuksen vakioehdoista. Nyt käsillä olevassa tapauksessa A:n vakuutus on tullut voimaan yhtiössä 1.9.2016, jota ennen A on allekirjoituksellaan hyväksynyt vakuutukseen liittyvän vakuutusehdotuksen 18.8.2016. Vakuutusehdotuksessa on todettu, että matkavakuutus on voimassa lomamatkoilla kaikkialla maailmassa. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n on katsottava olleen tietoinen siitä, että vakuutus on voimassa kaikkialla maailmassa, eli myös matkustettaessa kotimaassa. Näin ollen, koska 15.9.2021 sattuneesta vahinkotapahtumasta on ilmoitettu vakuutusyhtiölle vasta 7.8.2023, on oikeus korvaukseen menetetty vakuutussopimuslain 73.1§:n perusteella.
Vakuutusehdon kohtuuttomuus ja A:n informointi vakuutuksen voimassaoloalueesta
A on toissijaisesti vedonnut myös siihen, että korvausvaatimuksen katsominen liian myöhään esitetyksi johtaa käsillä olevassa tapauksessa kohtuuttomuuteen, koska kuluttaja-maallikon asemassa olevan A:n ei voida katsoa olevan velvollinen perehtymään monimutkaisiin ja pitkiin vakuutusehtoihin, etenkin kun vakuutusyhtiön edustaja ei ole missään vaiheessa suusanallisesti selvittänyt A:lle vakuutusehtojen sisältöä.
Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n mukaan, jos laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakiintuneen käsityksen mukaan sovittelu voi kohdistua vain sopimusehtoihin, ei voimassaolevan lain sisältöön. Myös korkein oikeus on ennakkoratkaisussaan KKO 2015:60 todennut, että sama periaate koskee myös lain sisällön sellaisenaan toistavaa sopimusehtoa. Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausvaatimuksen esittämisen ajankohtaa koskeva ehto perustuu muotoilultaan vakuutussopimuslain säädökseen, eikä sen sisältöä voida edellä todetuin perustein pitää kohtuuttomana taikka kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana. Lautakunnan näkemyksen mukaan A:lla on ollut vahinkotapahtuman jälkeen mahdollisuus selvittää matkavakuutuksensa sisältöä ja tehdä asiassaan korvaushakemus vuoden kuluessa vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla.
Lautakunta toteaa vielä lopuksi, ettei sen näkemyksen mukaan asiassa ole varsinaisesti esitetty, etteikö vakuutusyhtiö olisi täyttänyt tapauksessa vakuutussopimuslain mukaista tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen solmimista. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin yhtiön tiedonantovelvollisuudesta yleisesti, että vaikka vakuutussopimuslain esitöiden mukaan pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta, niin yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille laissa edellytetyt tiedot. Esitöissä todetaan kuitenkin nimenomaisesti, ettei henkilökohtaista suullista tiedottamista edellytetä. Lautakunta toteaa, että tapauksessa esitetyn selvityksen mukaan A:n on ennen sopimuksen solmimista saanut tiedokseen muun muassa vakuutusturvan sisältöä selvittävän vakuutusesitteen, josta ilmenee, että A:n vakuutus on voimassa kaikkialla maailmassa. Niin ikään lautakunta toteaa, että A:n vastaanottamaa vakuutusesitettä ei voida pitää sillä tavoin vaikeaselkoisena, etteikö A siihen tutustumalla olisi saanut selon siitä, että matkatavaravakuutus on voimassa myös kotimaanmatkoilla.
Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on lain ja vakuutusehtojen mukainen.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen