Tapahtumatiedot

Asiakkaan koira tukehtui ja menehtyi 29.8.2017. Asiakas haki korvausta koiran tapaturmaisesta kuolemasta kotivakuutuksestaan. Asiakkaan vahinkoilmoitus saapui vakuutusyhtiölle 13.11.2022.

Vakuutusyhtiö totesi 5.1.2023 korvauspäätöksessään, ettei vahinko ollut korvattava, koska vahinko oli vanhentunut. Vakuutusyhtiö viittasi yleisiin sopimusehtoihin, joiden mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Asiakas haki muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. 29.6.2022 päivätyn vakuutuskirjan mukaan sopimukseen sovelletaan 1.4.2022 voimaan tulleita kotivakuutusehtoja, joten asiakas tulkitsi vakuutusyhtiön verkkosivuilta löytyvän, samasta päivästä alkaen voimassa olleen tuoteoppaan koskevan hänen sopimustaan. Asiakas katsoi, että korvaushakemuksen hylkäysperuste oli ristiriidassa kyseisen tuoteoppaan kanssa. Tuoteoppaan mukaan ”Vahinkoilmoitus kannattaa tehdä heti vahingon satuttua, mutta viimeistään vuoden sisällä siitä, kun olet saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, tapahtuneesta vahingosta ja sen seurauksista.” Asiakas katsoi, ettei tuoteselosteessa yksiselitteisesti ja riidattomasti velvoitettu hakemaan korvausta vuoden sisällä vahingosta, vaan vasta kymmenen vuoden kuluessa tapahtuneesta. Asiakas viittasi toimittamaansa 22.2.2023 päivättyyn kielitieteelliseen lausuntoon tuoteoppaasta. Lausunnon mukaan vuoden aikaraja korvauksen hakemiselle oli ainoastaan suositus.

Yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä tehdyssä ratkaisussa 17.3.2023 ei suositettu korvauspäätöksen muuttamista. Vakuutusyhtiö totesi, että vahinkoon sovelletaan vahingon tapahtuma-aikana 1.1.2016 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja. Kyseeseen tulivat myös yleisten sopimusehtojen korvausoikeuden vanhentumista koskevat säännökset. Vakuutusehtojen sanamuoto ei ollut muuttunut näiltä osin vuoden 2022 vakuutusehtoihin verrattuna. Vakuutusyhtiö totesi, että korvauksen hakijan edellytetään tuntevan lain ja vakiovakuutusehtojen sisällön. Vakuutusyhtiö katsoi, että asiakkaalla oli ollut koiran menehtymispäivänä tieto vakuutustapahtumasta ja vahinkoseuraamuksesta, joten vahinkoilmoitus olisi tullut tehdä vuoden kuluessa siitä päivästä, kun koira menehtyi. Koska vahinkoilmoitus oli tehty vasta 13.11.2022 eli yli viiden vuoden kuluttua, oli asiakkaan oikeus hakea vakuutuskorvausta menetetty yleisten sopimusehtojen korvausoikeuden vanhentumista koskevan säännöksen perusteella. 

Asiakkaan vaatimukset

Asiakas vaatii, että hänen tapauksessaan tulee soveltaa kymmenen vuoden vanhentumisaikaa vakuutusyhtiön harhaanjohtavan materiaalin vuoksi. Asiakas katsoo, että 1.4.2022 alkaen voimassa olevassa tuoteoppaassa vakuutusyhtiö on todennut, että korvausta tulee hakea viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta.

Kun asiakas kävi läpi vakuutuksiensa keskeisiä ominaisuuksia ja tarkisti niiden ajantasaisuutta tuoteoppaan avulla, asiakas huomasi, että perheen vuonna 2017 tapaturmaisesti menehtynyt koira korvattaisiin kotivakuutuksesta. Tällöin asiakas tarkisti samasta, 1.4.2022 alkaen voimassa olleesta tuoteoppaasta, miten asiakkaan täytyy hakea korvausta, sillä tuoteoppaan kerrottiin sisältävän myös keskeiset rajoitukset. Asiakas viittaa tuoteoppaan sivuun 24, jossa vakuutusyhtiö asiakkaan mielestä rajaa korvauksen hakemisen kymmenen vuoden sisälle kertomalla, että korvausta kannattaa hakea vuoden sisällä, mutta vahingosta on ilmoitettava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa tapahtuneesta. Asiakas on toimittanut myös kielitieteilijän 22.2.2023 päivätyn lausunnon tuoteoppaan sivusta 24. Kieliasiantuntijan näkökulmasta lainatun osion ainoa velvoittava kohta on osuus, jossa todetaan, että vahingosta on ilmoitettava viimeistään kymmenen vuoden kuluessa. Kielitieteilijän lausunnon mukaan vuoden aikaraja on ainoastaan suositus.

Asiakas haki korvausta tuoteoppaan suosituksen mukaan välittömästi, kun asiakas sai tietää vakuutuksen korvaavan kyseisen vakuutustapahtuman. Tämä tapahtui marraskuussa 2022, joten asiakas haki korvausta tuoteoppaan suosituksen mukaisesti vuoden sisällä siitä, kun hän sai tietää, että hänellä on vakuutus, jonka korvauspiiriin vakuutustapahtuma kuuluu.

Asiakkaan vakuutuskirjassa myös lukee, että vakuutussopimukseen sovelletaan 1.4.2022 päivättyjä vakuutusehtoja. Asiakas katsoo hänellä olleen perusteltu syy olettaa, että vastaavasti päivätty tuoteopas soveltuu asiakkaan sopimussuhteeseen ja tilanteeseen, jossa asiakas tarkistaa uuden vakuutusturvan tarvetta. Lisäksi aiemmin lähetetyssä asiakastiedotteessa kerrotaan 1.4.2022 alkaen voimaantulevista muutoksista ja jatketaan, että ”sopimukseesi kaikki muutokset tulevat voimaan vakuutuskautesi vaihtuessa”. Asiakkaan vakuutusten sisältö siis muuttuu automaattisesti 1.4.2022 ajantasaisten ehtojen kaltaiseksi, joten asiakkaalla oli perusteltu syy uskoa, että myös ehtoja selkeämpi tuoteopas samalta ajankohdalta pääte asiakkaan vakuutussopimukseen.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että tuoteopas on vain markkinointimateriaalia. Asiakkaan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö laiminlyö markkinointivastuutaan ja toisaalta se myös itse kertoo, että tuoteopas sisältää yleisiä, kuten korvauksen hakemiseen, liittyviä tietoja ja ohjeistuksia. Asiakkaan mukaan on huomioitava, että vakuutusyhtiö on muuttanut tuoteopasta juuri nyt kiistanalaisesta sivun 24 kohdasta 1.4.2023 alkaen.

Lisäksi asiakas toteaa, ettei hän ole aiemmin huomannut kotivakuutuksensa korvaavan tapaturmaisesti menehtynyttä seuraeläintä. Tähän on kaksi syytä, joista ensimmäinen on se, että 1.4.2022 alkaen voimassa olevat vakuutusehdot sisältävät kokonaisuudessaan yli 19 000 sanaa, joista seuraeläimen tapaturmaisesta kuolemasta kerrotaan 37 sanalla. On selvää, että tämä ominaisuus on kotivakuutuksen kokonaisuudessa hyvin pieni ja merkitykseltään vähäinen. Huomattavan sisällöllisen epäsuhdan vuoksi on kohtuutonta olettaa, että kohtuullisella huolellisuudella asiakirjoihin perehtynyt asiakas sisäistäisi tämän yksittäisen ominaisuuden. Toinen syy on se, että asiakas otti ensimmäiset vakuutukset konttorilla vuonna 2005, jolloin asiakas muutti ensimmäistä kertaa omilleen ilman kotieläimiä. Tämän jälkeen asiakas on asioinut etäkanavien kautta. Näin ollen on ymmärrettävää, ettei vakuutusyhtiö ole korostanut tätä kotivakuutuksen merkitykseltään vähäistä ominaisuutta erikseen, kun asiakas on ilmoittanut haluavansa vakuuttaa kodin.

Asiakas viittaa ratkaisuun FINE-051345, jossa Vakuutuslautakunta on todennut, että ristiriidaton ja selkeä muotoilu on keskeistä, kun asiakkaalle annetaan tietoja hänen vakuutusturvastaan ja häntä opastetaan tekemään vakuutusturvaansa koskevia ratkaisuja. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää asiakkaan huomiota muun muassa vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Ratkaisun mukaan tällaiset tiedot on annettava asiakkaalle ymmärrettävässä muodossa. Myös tuoteoppaassa 1.4.2022 kerrotaan, että tuoteoppaassa kuvataan vakuutuksen keskeinen sisältö ja olennaiset rajoitukset.

Asiakas vetoaa myös kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ään. Harhaanjohtavaa muotoilua tulee tulkita asiakkaan eduksi. Asiakkaan näkökulmasta tuoteopas on ikään kuin vakuutusehtoasiakirja, mutta tiivistettynä ja selkeänä versiona. Lisäksi asiakas toteaa, että tuoteoppaasta täytyy hakemalla etsiä tietoa koiran tapaturmaisesta korvaamisesta. Vakuutusyhtiö ohjaa fonteilla ja tiedon sijoittamisella keskittymään muuhun, vakuutusturvan kannalta keskeisempään sisältöön.

Palveluntarjoajan kanta

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa. Vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutus on ollut voimassa 3.8.2015 alkaen. Asiakkaalle on toimitettu vakuutusta solmittaessa vakuutuskirja, lasku, 1.1.2015 alkaen voimassa olleet vakuutusehdot sekä tuoteseloste 25.5.2015. Vakuutuskausittain asiakkaalle on toimitettu vakuutuskirja, yhteenveto ja lasku. Vakuutusyhtiö toteaa myös, ettei tuoteopas voi sisältää kaikkia vakuutuksen ehtoja, vaan vakuutuksenottajalla on velvollisuus perehtyä vakuutussopimuksen sisältöön ja hänelle toimitettuun materiaaliin.  

Tuoteselosteen 25.5.2015 mukaan ”Korvausta on haettava vuoden kuluessa siitä, kun olet saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, tapahtuneesta vahingosta ja sen seuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa tapahtuneesta vahingosta, tai jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta.” Vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutusehtojen mukaan korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassa olosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin FINE-007199 ja VKL 219/12, joissa Vakuutuslautakunta on todennut, että vakuutuksenottajan voidaan katsoa olevan tietoinen ottamastaan vakuutuksesta ja sen sisällöstä. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakas on vakuutuksenottajana ollut koko ajan tietoinen vakuutuksen voimassaolosta. Asiakas on tullut tietoiseksi vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta koiran menehtymispäivänä 29.8.2017. Korvausta on haettu yli viiden vuoden jälkeen, joten vakuutusyhtiö katsoo, että oikeus hakea vakuutuskorvausta on menetetty yleisten sopimusehtojen ja vakuutussopimuslain korvausoikeuden vanhentumista koskevan säännöksen perusteella. Vakuutusyhtiö toteaa ratkaisusuosituspyyntöön viitaten, että vakuutussopimuslain esitöissä on täsmennetty, ettei korvauksen hakemisen määräaika pitene sen vuoksi, että hakija käyttää aikaansa vakioehtojen sisällön selvittämiseen (HE 114,1993, vp. sivu 69). 

Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo, että kyseessä ei ole vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu tilanne, jossa vakuutuksesta olisi sen voimassaollessa annettu harhaanjohtavia tai vääriä tietoja, koska lain 9 §:n 2 momentissa edellytetään, että vakuutuksen voimassa ollessa annetut väärät tiedot ovat jotenkin vaikuttaneet vakuutuksenottajan menettelyyn. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vakuutuksesta ole annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, minkä lisäksi vahinko on ollut vanhentunut jo siinä vaiheessa, kun asiakas on vuonna 2022 lukenut uudempaa tuoteopasta ja saanut ajatuksen, että hän voisi hakea korvausta myös koiran menetyksestä. Vahinko on tapahtunut elokuussa, jolloin voimassa ovat olleet vakuutusehdot 1.1.2016.

Selvitykset

FINEllä on ollut käytössään muun muassa seuraavat selvitykset:
- 25.5.2015, 1.4.2022 ja 1.4.2023 päivätyt tuoteoppaat,
- 1.1.2016 ja 1.4.2022 alkaen voimassa olleet vakuutusehdot sekä
- asiakkaan toimittama kielitieteellinen lausunto 22.2.2023.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan, jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

Kodin ja tavaroiden vakuutusehtojen, voimassa 1.1.2016 alkaen, kohdan 4.5.1 mukaan koti-irtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistamaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa.

Vakuutettuun irtaimistoon sisältyvät myös
- […]
- tavanomaisesti sisällä asuinhuoneistossa pidettävät seuraeläimet yhteensä enintään 1 500 euroon asti
- […].

Kohdan 10 Eläimen korvaaminen mukaan eläimen tapaturmaisesta kuolemasta aiheutuneena vahinkona korvataan eläimen käypä arvo, enintään kuitenkin vahinkovakuutusten yhteisten määräysten koti-irtaimistokohdassa seuraeläimille mainittu euromäärä. Eläimen hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia ei korvata.

Yleisten sopimusehtojen mukaan yleisiä sopimusehtoja sovelletaan vakuutussopimuksen kaikkiin vakuutuksiin.

Yleiset sopimusehdot sisältävät olennaisilta osin vakuutussopimuslain (543/94) määräyksiä. Suluissa olevat pykälämerkinnät viittaavat niihin vakuutussopimuslain säännöksiin, joissa käsitellään mainittuja asioita. Vakuutussopimukseen sovelletaan myös niitä vakuutussopimuslain säännöksiä, joita ei näihin yleisiin sopimusehtoihin ole kirjoitettu.

Kohdan 9.2 Korvausoikeuden vanhentuminen (73 §) mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse siitä, onko asiakas menettänyt oikeutensa korvaukseen korvausvaatimuksen vanhentumisen takia. Lisäksi kyse on siitä, onko vakuutusyhtiön katsottava antaneen vakuutuksesta sen voimassaoloaikana puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voitaisiin katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Selvyyden vuoksi FINE toteaa, ettei asiakas ole väittänyt, että vakuutuksenantaja olisi ennen vakuutussopimuksen tekemistä antanut hänelle vakuutuksesta puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa korvausoikeuden vanhentumiseen. Vakuutussopimuslain 73 §:n ja asiaan sovellettavien, 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen mukaan korvausvaatimus vakuutusyhtiölle on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.

FINE toteaa, että vakuutustapahtumasta ilmoittamiselle tai korvausvaatimuksen esittämiselle säädetty vuoden määräaika luetaan siitä, kun korvauksen hakija on tullut tietoiseksi kaikista kolmesta laissa mainitusta seikasta eli vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimuksen esittämistä koskevat vuoden ja kymmenen vuoden määräajat kuluvat rinnakkain. Jos toinen määräajoista on kulunut umpeen, menettää korvauksen hakija oikeutensa korvaukseen.

Asiakas on vedonnut siihen, ettei hän ole tiennyt ennen marraskuuta 2022, että hänen kotivakuutuksensa korvaa myös tapaturmaisesti menehtyneen seuraeläimen.

Vakuutussopimuslain 73 §:n esitöiden (HE 63/2009 vp, sivu 29) mukaan tieto vakuutuksen voimassaolosta tarkoittaa tietoa siitä, että on olemassa ja käytettävissä vakuutus, jonka korvauspiiriin vakuutustapahtuma ja siitä aiheutuvat vahinkoseuraamukset kuuluvat. Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE

114/1993 vp, sivu 69) todetaan, että korvauksen hakijan edellytetään tuntevan paitsi lain säännökset myös kyseisen vakuutuksen vakioehdot. Määräaika ei pitene sen vuoksi, että hakija käyttää aikaansa näiden seikkojen selvittämiseen. Korvauksenhakija menettää oikeutensa korvaukseen, jos korvausvaatimusta ei esitetä 73 §:n 1 momentissa säädetyssä ajassa. Lain esitöissä todetaan, ettei merkitystä ole sillä, mistä syystä vaatimuksen esittäminen on myöhästynyt.

FINEn Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että vakuutusyhtiön sopimuskumppanin eli vakuutuksenottajan voidaan katsoa olevan tietoinen sopimansa vakuutuksen voimassaolosta, mikä ilmenee esimerkiksi vakuutusyhtiön vetoamista tapauksista VKL 219/12 ja FINE-007199. FINE tulkitsee asiassa olevan sinänsä riidatonta, että asiakas on ollut tietoinen sopimansa kotivakuutuksen voimassaolosta. Vakuutussopimusta solmittaessa asiakkaalle lähetetyistä 1.1.2016 vakuutusehdoista ja 25.5.2015 päivätystä tuoteselosteesta ilmenee, että vakuutettuun irtaimistoon kuuluvat myös asunnossa pidettävät seuraeläimet. Vakuutusehtojen kohdan 10 mukaan eläimen tapaturmaisesta kuolemasta aiheutuneena vahinkona korvataan eläimen käypä arvo. Nämä seikat huomioiden FINE katsoo, että asiakas on tullut tietoiseksi seuraeläimen tapaturmaisen kuoleman kuulumisesta kotivakuutuksen korvauspiiriin, ja koiran menehtymispäivänä 29.8.2017 asiakas on saanut tietää vakuutustapahtumasta ja siitä aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Koska korvausvaatimus on esitetty yli vuoden kuluttua edellä mainitusta ajankohdasta, on korvausoikeus menetetty vanhentumisen vuoksi.

Asiakas on vedonnut myös 1.4.2022 tuoteoppaan harhaanjohtavaan ilmaisuun sekä kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:ään, jonka perusteella harhaanjohtavaa ehtoa tulisi tulkita asiakkaan eduksi. Asiakas on viitannut toimittamaansa kielitieteelliseen lausuntoon, jonka mukaan tuoteoppaassa 1.4.2022 mainittu vuoden määräaika korvauksen hakemiselle on ainoastaan suositus.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Lain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn.

FINE toteaa, ettei 1.4.2022 päivätyn tuoteoppaan sivun 24 ilmaisulla ole tässä tapauksessa voinut olla vaikutusta vakuutuksenottajan menettelyyn, sillä asiakas on menettänyt oikeutensa korvaukseen korvausvaatimuksen vanhentumisen vuoksi jo vuoden kuluttua koiran menehtymisestä 29.8.2017. Tämän vuoksi FINE ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa siihen, voidaanko tuoteoppaan ilmaisua pitää harhaanjohtavana. Myöskään sillä, että asiakas on käsittänyt 29.8.2017 sattuneeseen vahinkotapahtumaan sovellettavan 1.4.2022 alkaen voimassa olleita vakuutusehtoja tai tuoteopasta, ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. FINE katsoo, että vakuutussopimuslain 73 §:n sanamuodon mukainen korvausoikeuden vanhentumista koskeva yleisten sopimusehtojen kohta 9.2 ei ole epäselvä eikä merkitykseltään tulkinnanvarainen. Kuten vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993 vp, sivu 69) on todettu, korvauksen hakijan edellytetään tuntevan lain säännökset ja kyseessä olevan vakuutuksen vakioehdot.

Edellä esitetyin perustein FINE katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on lain ja vakuutusehtojen mukainen.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopä'ällikkö Korpelainen                                         
Esittelijä Pulkkinen