Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1987) oli joutunut B:n omistaman hevosen potkaisemaksi 26.3.2022, kun hevonen oli ollut ulkotarhassa syömässä. A oli lähestynyt hevosta takaviistosta, jolloin se oli yllättäen potkaissut A:ta päähän seurauksin, että A:lle aiheutui potkusta keskivaikea aivovamma. A vaati potkun aiheuttamia henkilövahinkoja korvattavaksi B:ltä koska B oli jättänyt hevostenpidosta vastaavalle A:lle kertomatta vahingon aiheuttaneen hevosen vakavasta ja kipua aiheuttavasta suolistosairaudesta, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan hevosen arvaamattoman käyttäytymisen. Hevonen oli lopulta päädytty lopettamaan kesällä 2022.

Korvauksia A:n henkilövahingosta haettiin B:n hevosenomistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi, ettei asiassa ole osoitettu, että A:lle aiheutunut vahinko johtuisi B:n tuottamuksellisesta toiminnasta eikä vahinkoa voida näin ollen korvata vastuuvakuutuksesta. Asiaa käsiteltiin uudelleen sillä perusteella, että B oli laiminlyönyt velvollisuutensa kertoa hevosen hoitoon ja sen käyttäytymiseen vaikuttaneesta sairaudesta. Uudessa päätöksessään vakuutusyhtiö katsoi, ettei hevosen sairaudella ja vahinkotapahtumalla ollut syy-yhteyttä, vaan vahinko oli aiheutunut hevosen varomattomasta lähestymisestä sen ollessa syömässä. Päätöksessä todetaan, että B:n selvityksen mukaan hevosen sairaus on ollut hyvässä hoitotasapainossa, kun hevonen muutettiin A:n omistamalle tallille. Joka tapauksessa on vakuutusyhtiön mukaan mahdollista, että hevosen käyttäytyminen johtui jostain ulkoisesta ärsykkeestä, kuten pelästymisestä. Niin ikään yhtiö toteaa, ettei hevonen ollut aiemmin toiminut vastaavasti sairaudestaan huolimatta.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätöksiin ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. A katsoo edelleen, että B on vaikuttanut vahingon aiheutumiseen, kun hän ei ole kertonut A:lle hevosen suolistosairaudesta, kun hevonen on muuttanut A:n omistamalle tallille syyskuussa 2021. B on ollut jo tuolloin tietoinen hevosen sairaudesta ja muutama kuukausi tallille muuttamisen jälkeen hevosen hallinnassa ollut sairaus oli alkanut jälleen oireilla enemmän ja hevonen oli ollut ajoittain aiempaa vaisumpi.

Valituksessa A viittaa useisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin, joissa hevosen omistajan oli katsottu olevan vastuussa hevosen aiheuttamista vahingoista tilanteissa, joissa hevosen omistaja oli laiminlyönyt hevosen valvonnan. B on myös itse myöntänyt, että hänen olisi tullut ilmoittaa hevosen sairaudesta tallin henkilöstölle, koska sairas eläin voi käyttäytyä ennalta arvaamattomasti ja koska kipua tunteva eläin voi olla jopa vaarallinen. B on kiistatta laiminlyönyt tämän velvollisuuden, joten A ei ole voinut ennakoida taikka muutoinkaan huomioida mahdollisia muutoksia hevosen käyttäytymisessä. Valituksen mukaan on kuitenkin kiistaton tosiasia, että kipu vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen ja että sairaan hevosen käsittelyssä tulee noudattaa erityistä varovaisuutta. Näin ollen eläimen omistajalla on valituksen mukaan korostunut huolellisuusvelvoite eläimen sairauksien ilmoittamisesta. A toteaa myös, että koska mainittu hevonen ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt vastaavasti, ei A olisi voinut myöskään mitenkään varautua tällaiseen tilanteeseen. Edellä todetuilla perusteilla on A:n näkemyksen mukaan kiistatonta, että B on laiminlyönyt velvollisuutensa ilmoittaa hevosen sairaudesta, mikä osaltaan on altistanut tallin henkilökunnan vaaralle.

Valituksessaan A katsoo myös, että kertomatta jätetyn suolistosairauden ja hevosen arvaamattoman reaktion välillä on kiistaton syy-yhteys. Näkemyksensä tueksi A viittaa muun muassa 12.6.2021 päivättyyn eläinlääkärin lausuntoon, jossa hevosen IBD on todettu. A viittaa myös ELT Helena Hokkasen esitykseen hevosen kipuaistimuksista, jossa todetaan, että krooninen kipu saattaa muuttaa hevosen vihaiseksi, jolloin se puolustaa itseään esimerkiksi potkimalla. Hokkasen mukaan myös suolistosairauden oireisiin kuuluu, että kivun määrä vaihtelee, eikä sitä tällöin aina ole nähtävissä ulospäin. A katsoo, että edellä todettu osaltaan tukee sitä näkemystä, että hevosen kivut ovat vaihdelleet tallilla olon aikana. Hevosen kunto heikkenikin merkittävästi muutama viikko potkaisun jälkeen. Hevosta on suositettu lopettavaksi monien eri oireiden ja kivuliaan olemuksen vuoksi 13.5.2022.

Esittämillään perusteilla A katsoo, että eläinlääkärin toteamat eri sairauksiin ja vaivoihin liittyvät kivut ovat kiistatta vaikuttaneet hevosen käytökseen pian potkaisun jälkeen. Myös B:n kertomat omat huomiot hevosen käytöksestä tukevat tätä tosiasiaa. A kiistää myös lähestyneensä hevosta varomattomasti. Hän oli liikkunut hevosen läheisyydessä jo viisi minuuttia ennen tapahtumaa muun muassa viemässä sille heiniä ja poistamassa lantakasoja. Näin ollen yhtiön väite siitä, että hevonen olisi pelästynyt A:n yllättävää lähestymistä on paikkaansa pitämätön.

Yhtiön väittämään siitä, että vahinko olisi voinut aiheutua hevosen sairaudesta riippumatta A esittää, että vaikka vahingolle olisi olemassa jokin vaihtoehtoinen syy, niin ei se kuitenkaan poista syy-yhteyttä hevosella todistettavasti ennen ja jälkeen vahinkotapahtuman olleiden kipujen ja niiden seurauksena syntyvän arvaamattoman käyttäytymisen välillä. Tältä osin A viittaa jälleen korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiin (mm. KKO 2012:73), jossa korkein oikeus on katsonut syy-yhteyden täyttyvän todennäköisyysperiaatteella sekä vahingon ennalta arvattavuuden vuoksi (mm. KKO 2013:99). Lisäksi A viittaa vielä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-047859 (2022), jossa lehmien aiheuttamat vahingot katsottiin omistajan vastuuvakuutuksesta korvattaviksi, koska hän oli ollut jo tietoinen yhden lehmän karkaamisesta edeltävänä päivänä, eikä siitä huolimatta ollut varmistunut aitauksen toimivuudesta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa B on ollut tietoinen hevosen sairaudesta, kivuista ja käyttäytymisen muutoksista, muttei ole ilmoittanut niistä tallin henkilöstölle.

Valituksessa todetaan, että B:n kannalta on ollut täysin ennalta arvattavissa, että kipua tuottavat sairaudet voivat vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen ja näin nostavat riskiä sille, että hevonen saattaa olla vaarallinen. Mikäli A olisi tiennyt hevosen sairaudesta, olisi hän lähestynyt sitä tavanomaista varovaisemmin.

Edellä todetuin perustein on pidettävä selvitettynä, että B on laiminlyönyt kertoa hevosensa kipua aiheuttavasta sairaudesta tallin henkilökunnalle ja että sairauden aiheuttamien kipujen vuoksi hevonen on potkaissut A:ta seurauksin, että hän on saanut keskivaikean aivovamman. Näin ollen henkilövahinko tulee korvata B:n hevosenomistajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä korvauspäätöksissä lausutun kantansa.

Vakuutusyhtiö toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että B:n omistamalla hevosella on ollut suolistosairaus ja että B ei ole tästä sairaudesta kertonut tallin henkilökunnalle. Yhtiö toteaa, että olennaista on kuitenkin sen arvioiminen, onko hevosen sairaus tai siitä kertomatta jättäminen johtanut vahinkoon. Vaikka asiassa todettaisiin, että B:n olisi tullut informoida tallin henkilökuntaa sairaudesta, niin se ei vielä yksinään synnytä korvausvastuuta, vaan hevosen potkaisun ja A:n loukkaantumisen tulisi olla seurausta nimenomaan siihen, ettei sairaudesta ole kerrottu A:lle. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vahinko ei ole osoitettu, että vahinko olisi johtunut hevosen sairaudesta ja vaikka näin katsottaisiinkin, niin silloinkaan B:llä ei hevosen aiemman käyttäytymisen valossa ole ollut aihetta epäillä sen olevan vaarallinen. Näin ollen B ei ole menetellyt huolimattomasti hevosen hoidossa tai sen käsittelyssä.

Yhtiö selventää vastineessaan, että kun hevonen oli muuttanut talliin 11.9.2021, on sen sairaus ollut B:n kertoman mukaan hyvin hallinnassa. Pari kuukautta muuton jälkeen hevonen oli ajoittain hieman vaisumpi, mutta silti se oli kuuliainen ja helppo käsitellä. Hevonen ei ollut ennen vahinkoa tallilla ollessaan aiheuttanut kenellekään vahinkoa tai käyttäytynyt muutoinkaan arvaamattomasti tai uhkaavasti. Asiassa ei ole siten osoitettu, että hevonen olisi tallilla ollessaan käyttäytynyt eri tavalla kuin terveet hevoset. Sairaus on korkeintaan näkynyt vaisuna käyttäytymisenä.

Vakuutusyhtiö viittaa myös A:n toimittamaan eläinlääkärin sähköpostiin 10.8.2023, jossa eläinlääkäri toteaa, että suolistosairaus aiheuttaa melko harvoin sellaista kipua, joka itsessään ilmenisi äkillisenä aggressiivisena käyttäytymisenä. Näin ollen myös tämä lausuma tukee sitä käsitystä, ettei B olisi voinut ennalta arvioida sen aiheuttavan kyseessä olevan kaltaista vahinkoa. Vakuutusyhtiö toteaa myös, että hevonen on voinut pelästyä ja potkaista monesta eri syystä, kuten jonkin äänen seurauksena. Yhtiö viittaa myös käytettävissä olevaan videotallenteeseen, josta näkyy, että A on ennen vahinkoa lähestynyt hevosta reippaasti takaapäin, vaikka hevonen oli keskittynyt syömään. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tällöin hevosta tulisi lähestyä mahdollisimman rauhallisesti. Tällaisessa tilanteessa hevonen voi pelästyä suolistosairaudesta riippumatta.  Selvyyden vuoksi vakuutusyhtiö toteaa myös, ettei A:n viittaaman lautakunnan ratkaisusuositus FINE-047859 sovellu verrokiksi käsillä olevaan tapaukseen, koska lautakunnan aiemmin ratkaisemassa tapauksessa vahingon aiheuttanut eläin jo edellisenä päivänä päässyt aitauksestaan ulos eikä sen omistaja ole tästä huolimatta ryhtynyt toimiin aitauksen korjaamiseksi. Nyt käsillä olevassa tapauksessa hevonen ei ollut koskaan aiemmin käyttänyt vastaavalla tavalla ja mikään sen käytöksessä ei myöskään viitannut siihen.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutettu B:lla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle aiheutunut henkilövahinko korvata B:n hevosenomistajan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan hevosvastuu korvaa hevosvakuutuksella vakuutetun hevosen pidosta toiselle aiheutuneen henkilö- tai esinevahingon, joka on vakuutuskauden aikana todettu ja josta vakuutettu on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan pelkkä eläimen omistaminen ei synnytä vastuuta eläimen aiheuttamista vahingoista. Vastuun edellytyksenä on omistajan tuottamus eläimen ylläpidossa, vartioinnissa, siitä huolehtimisessa tai muussa eläimeen kohdistuvassa toiminnassa ja tällaisen tuottamuksen syy-yhteys aiheutuneeseen vahinkoon. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta, varomattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:n henkilövahinko on aiheutunut siitä, että vakuutetun hevonen on ulkotarhassa ollessaan potkaissut A:ta pään ja yläruumin alueelle. Lautakunnan näkemyksen mukaan mitään muuta syytä A:n henkilövahingolle ei ole edes esitetty. Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo B:n omistaman hevosen potkaisun olevan syy-yhteydessä A:lle aiheutuneeseen vahinkoon. Sen sijaan käsiteltävänä oleva kysymys on, että onko hevosen käyttäytyminen seurausta sellaisesta sairaudentilasta, jonka B on jättänyt tallin henkilökunnalle kertomatta eikä näin ollen A ole voinut ottaa hevosen terveydentilaa huomioon hevosen lähellä liikkuessaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa on riidatonta, että vahingon aiheuttaneella hevosella on ollut suolistosairaus, josta sen omistaja ei ole informoinut tallin henkilökuntaa. Lautakunnan käsityksen mukaan hevonen ei ollut koskaan aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti tai arvaamattomasti ennen vahinkotapahtumaa. B:n kertoman mukaan hevosen suolistosairaus oli uudelle tallille muutettaessa hyvin hallinnassa ja tästä syystä sairaudesta ei tullut puhetta tallin henkilökunnan kanssa. Hevosen on kerrottu muuton jälkeen olleen tavanomaista vaisumpi, mutta se oli kuitenkin kuuliainen ja kiltti käsitellä. Pari viikkoa tapaturman jälkeen hevosen kunto kuitenkin huononi merkittävästi ja eläinlääkärin suosituksesta päädyttiin hevosen lopetukseen.

Patologin lausunnon 22.5.2022 mukaan hevosella oli useita mahdollisesti kipua aiheuttavia tiloja, kuten takajalan nivelten tulehdus lonkkamaljasta lähtien, yleistulehdus keuhkossa ja muita tuntemattomaksi jääneen tulehduksen aiheuttamia muutoksia. Patologin lausunnon mukaan sen sijaan suolistossa ei eutanasian hetkellä ollut mitään suurempaa tulehdusta päällä. Lautakunta toteaa näin ollen, että vahingon aiheuttaneella hevosella on ollut suolistosairauden lisäksi paljon eri sairaustiloja, joista myöskään B:n ei edes ole väitetty olleen tietoinen. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei hevosella olleiden muiden sairauksien vaikutusta sen käytökseen voida ottaa huomioon, kun arvioidaan B:n mahdollista laiminlyöntiä suolistosairaudesta kertomisessa. Niillä on kuitenkin merkitystä, kun arvioidaan sitä, onko hevosen äkkinäinen potku ollut seurausta juuri suolistosairauden mahdollisesti aiheuttamasta kivusta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että sinänsä voidaan katsoa, että hevosen omistajan on kannattavaa ilmoittaa hevosta hoitavalle henkilökunnalle, mikäli hevosella on sellainen sairaudentila, joka tulee ottaa huomioon sitä hoitaessa tai joka saattaa vaikuttaa hevosen käytökseen. Lautakunnalla käytettävissä olevasta selvityksestä ei kuitenkaan ilmene, että B:n hevonen olisi nimenomaan suolistosairauden vuoksi missään vaiheessa aiemmin käyttäytynyt arvaamattomasti tai että sen mahdollinen kipu olisi ilmennyt vaarallisena käytöksenä. Niin ikään lautakunta toteaa, että vaikka kipua tunteva hevonen saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, niin ei voida pitää osoitettuna, että nyt tapahtuneen kaltainen potkaisu olisi ollut kivusta johtuva. Lautakunnalle toimitetusta videotallenteesta näkyy, kuinka vahingon aiheuttanut hevonen oli kumartunut syömään, kun A lähestyi sitä takaapäin sivusta reippain askelin, jolloin hevonen potkaisi taaksepäin osuen A:ta pään ja yläruumiin alueelle. Niin ikään videolta näkyy, kuinka tapahtuman jälkeen myös viereisissä tarhoissa olleet hevoset ikään kuin hermostuvat. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan hevosta takaapäin lähestyttäessä on aina noudatettava erityistä varoivaisuutta siitä huolimatta, onko tiedossa hevosella mahdollisesti olevia sairauksia vai ei. Vakuutuslautakunta pitää siten epätodennäköisenä, että hevosen poikkeava käytös olisi johtunut juuri suolistosairaudesta, jonka oli vähän ennen vahinkoa todettu olevan hyvässä hoitotasapainossa ja josta ei myöskään ollut merkittäviä löydöksiä patologin lausunnossa.

Vakuutuslautakunta toteaa myös, että kun huomioidaan edellä selostettu siitä, että hevonen oli asunut tallilla jo usean kuukauden ajan ja että se on vahinkotapahtumaan asti ollut kiltti ja muutoinkin käytökseltään tasainen, niin on niin ikään pidettävä epätodennäköisenä, että A olisi tapahtumahetkellä toiminut hevosen läheisyydessä toisin, vaikka hän olisi tiennyt sen sairaudesta.

Edellä todetuin perustein lautakunta toteaa, että tapauksessa jää näyttämättä, että A:n henkilövahinko olisi aiheutunut B:n tuottamuksesta tai laiminlyönnistä hevosen pidossa. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                               
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapasaari
Karhu
Karimäki
Korpiola