Tapahtumatiedot

Asiakas oli joutunut huijatuksi, minkä vuoksi hän oli suorittanut tililtään ulkomaanmaksuja marraskuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Pankki varoitti asiakasta huijatuksi tulemisesta ja kielsi ulkomaanmaksujen tekemisen asiakkaan tililtä tammikuussa 2022. Asiakas jatkoi ulkomaanmaksujen suorittamista tililtään kesäkuussa 2023, koska uskoi saavansa niiden avulla palautettua jo huijatut varansa. Pyydettyään ensin lisätietoja maksuista asiakkaalta, pankki rajoitti asiakkaan pankkipalveluiden käyttöä elokuussa 2023, koska asiakkaan pankille toimittamat ulkomaanmaksuja koskevat selvitykset eivät olleet pankin näkemyksen mukaan riittäviä, jotta pankki pystyisi täyttämään rahanpesulain mukaisen tuntemisvelvoitteensa. Lopulta pankki irtisanoi asiakkaan päivittäispankkipalvelut 25.9.2023 päivätyllä irtisanomisilmoituksella päättymään 4.12.2023.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii pankkipalveluidensa avaamista uudelleen sekä korvausta matkakustannuksista, joita on aiheutunut, kun asiakas on joutunut ajamaan useamman kerran pankin konttorille selvittämään asiaa. Matkakustannusten suuruus on 200 euroa (3 x 127 km).

Asiakas joutui huijatuksi ja on yrittänyt sen jälkeen selvittää asioitaan, jotta saisi rahat takaisin. Sen seurauksena asiakas teki ulkomaanmaksuja, joista hän toimitti asiakirjoja pankkiin. Pankki kuitenkin sulki asiakkaan tilit ja viimeisimpänä verkkopankkitunnukset (ensin pankki rajoitti asiakkaan tilien käyttöä ja lopulta irtisanoi asiakkaan päivittäispankkipalvelut). Asiakkaan mukaan tämä asia olisi hyvä saada päätökseen nyt eikä viiden vuoden päästä.

Asiakkaan näkemyksen mukaan niissä tilitapahtumissa, joihin pankki on vastineessaan viitannut, on ollut kyse siitä, että maksujen vastaanottaja olisi yrittänyt palauttaa bitcoineja asiakkaan lompakkoon. Asiakas on tehnyt maksuja, jotta bitcoinien palauttaminen olisi maksujen vastaanottajan kertoman mukaan mahdollista. Asiakas yritti selvittää, missä häneltä huijatut rahat ovat, koska uskoisi, että sieltä jää jälki mihin rahat ovat menneet. Viime kesänä jokin yritys, minkä nimeä asiakas ei muista, jäädytti noin reilu 3 bitcoinia asiakkaan Binance-tilille, mutta vaati vielä rahaa, että vapauttaa ne käyttöön. Näistä keskusteluista asiakas lähetti pankille tietoa, miksi asiakkaan piti siirtää rahaa heille (kyseiselle yritykselle). Asiakas oli kysynyt pankilta apua tässä asiassa, mutta ei ollut saanut pankilta asianmukaista vastausta.

Tätä asiaa asiakas yritti selvittää, mutta pankki vain sulki asiakkaan tilit eikä auttanut asian hoidossa. Asiakas joutui kolme kertaa ajamaan Mikkelistä Lahteen selvittämään asiaa, kun pankki ei suostunut muuten avaamaan tiliä. Matkakustannukset 3 x 127 km, noin 200 euroa. Asiakkaan näkemyksen mukaan pankilta varmasti löytyy sen yrityksen nimi, joka yritti palauttaa huijatut varat asiakkaalle ja lupasi lisätä summaan vielä ns. panttimaksut, joita asiakas maksoi viime kesänä.

Pankki on vastineessaan todennut, että se on useaan otteeseen kieltänyt asiakasta tekemästä maksuja ulkomaille ja virtuaalivaluuttoihin sekä kolmansien osapuolten ehdottamia maksuja. Asiakas jatkoi maksujen tekemistä, koska hän luuli, että PayPal-maksut olivat sallittuja ja asiakasta ohjeistettiin tekemään maksuja PayPalilla. Asiakas ei jatkanut maksujen tekemistä virtuaalivaluuttoihin, koska pankki oli kieltänyt sen.

Pankin vastine

Pankki on todennut noudattavansa sen toimintaa sääteleviä Suomessa kulloinkin voimassa olevia lakeja, asetuksia, viranomaisohjeita ja muita säädöksiä. Pankin lainsäädännöllisiin velvoitteisiin kuuluu muun muassa asiakkaan tunteminen. Asiasta säädetään muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017, jäljempänä rahanpesulaki) 3 luvussa ja luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014, jäljempänä luottolaitoslaki) 15 luvun 18 §:ssä.

Pankin mukaan rahanpesulain 3 luvun mukaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta on noudatettava koko asiakassuhteen ajan. Rahanpesulain 3 luvun 1 ja 4 §:n mukaisesti pankin tulee kiinnittää erityistä huomiota asiakkaan tavanomaisesta poikkeaviin tilisiirtoihin ja pyytää niihin liittyen lisätietoja sekä tilisiirtojen tarkoitusta selventäviä asiakirjoja. Mikäli pankki ei saa pyytämiänsä lisätietoja ja/tai selvityksiä, sen tulee rahanpesulain mukaisesti arvioida, voidaanko asiakkaan asiakassuhdetta jatkaa riskien hallintaa koskevien toimenpiteiden jälkeen rajoitettuna vai tuleeko asiakkaan pankkipalvelut irtisanoa.

Pankki kertoo vastineessaan, että asiakas on marraskuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana tehnyt ulkomaille virtuaalivaluuttakauppoihin liittyviä tilisiirtoja, jotka ovat pysähtyneet pankin transaktiomonitoroinnissa manuaalikäsittelyyn ja joista pankki on pyytänyt asiakasta toimittamaan lisätietoja ja selvityksiä.

Pankki on 26.11.2021 saatuaan lisätietoja asiakkaalta ilmoittanut estäneensä 12.000 euron suuruisen suorituksen tiliehtoihin perustuvista turvallisuussyistä ja pyytänyt edelleen asiakkaalta lisätietoja. Lisätiedot ja selvitykset saatuaan pankki on 21.1.2022 ilmoittanut, että niiden perusteella pankilla on syytä epäillä, että kyseessä on ollut huijaus ja pankki on suosittanut asiakkaalle yhteydenottoa viranomaisiin.

Pankki on edellä mainittujen tapahtumien jälkeen ilmoittanut asiakkaalle, että pankin kautta vastaavien ulkomaille, virtuaalivaluuttoihin tai kolmansien osapuolten ehdottamien maksujen tekeminen on kielletty ilman asianmukaisia selvityksiä maksujen perusteesta, koska pankilla rahanpesulakiin perustuva velvollisuus ymmärtää mihin asiakas käyttää pankin palveluita ja tuotteita. Samassa yhteydessä pankki on ilmoittanut asiakkaalle, että mikäli hän jatkaa edellä mainittujen kaltaisten tilisiirtojen tekemistä pankki saattaa joutua viime kädessä harkitsemaan hänen pankkipalveluidensa irtisanomista.

Kesäkuussa 2023 asiakas on jälleen tehnyt ulkomaille tilisiirtoja, jotka ovat pysähtyneet pankin transaktiomonitoroinnissa manuaalikäsittelyyn. Asiakkaalta on pyydetty lisätietoja ja -selvityksiä ja nämä selvitykset saatuaan pankki on ilmoittanut asiakkaalle, että pankilla on perusteltu syy epäillä, että kyseessä on huijaus ja että kyseistä suoritusta ei tämän takia välitetä eteenpäin. Edellä mainittujen tilisiirtojen välittämättä jättämisen jälkeen pankki on jälleen 2.6.2023 ilmoittanut asiakkaalle, että sillä on velvollisuus pyytää asiakkaalta lisäselvityksiä tehdyistä poikkeavista maksuista ja mikäli pankki ei saa näitä selvityksiä tai selvitykset ovat puutteellisia, pankki saattaa joutua rajoittamaan asiakkaan pankkipalveluita. Asiakas on kuitenkin edelleen 19.6.2023 tehnyt korttimaksuja virtuaalivaluuttakauppoihin liittyen, joista pankki on jälleen pyytänyt lisäselvityksiä.

Asiakas on edellä mainituista ilmoituksista huolimatta edelleen tehnyt 24.7. – 21.8.2023 välisenä aikana yhteensä noin 4.300 euron määrästä PayPal-maksuja, jotka ovat menneet ulkomaille yksityishenkilöille. Asiakas on ilmoittanut, että kyse olisi ollut toiselle pankille tehdyistä maksuista, joiden tarkoituksena on ollut saada häneltä aikaisemmin huijatut varat takaisin hänen käyttöönsä. Selvitykset ja lisätiedot saatuaan pankki on jälleen ilmoittanut, että sen näkemyksen mukaan kyseessä on jälleen huijaus. Pankki on myös muistuttanut asiakasta siitä, että häntä on useaan otteeseen kielletty tekemästä vastaavia siirtoja.

Pankki on 25.8.2023 ilmoittanut asiakkaalle, että se on joutunut rajoittamaan asiakkaan pankkipalveluiden käyttöä, koska pankille toimitetut selvitykset eivät ole olleet riittäviä, jotta pankki pystyisi täyttämään rahanpesulain mukaisen tuntemisvelvoitteensa. Asiakas on kielloista huolimatta jatkanut maksujen tekemistä ulkomaille kolmansien tahojen tekemien ehdotusten perusteella. Pankin tulee riskiperusteisesti arvioida asiakassuhteeseen liittyviä riskejä ja asiakkaan toimittamien selvitysten ja dokumenttien perusteella pankki ei ole pystynyt ymmärtämään asiakkaan tekemien maksujen tarkoitusta eikä pankki siten ole asiakkaan antamien selvitysten jälkeen pystynyt noudattamaan rahanpesulain 3 luvun mukaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta. Pankilla ei ole ollut riittäviä ja luotettavia tietoja siitä, miten asiakas käyttää ja tulisi jatkossa käyttämään pankin palveluita eli pankilla ei ole ollut riittäviä ja luotettavia tuntemistietoja asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi.

Asiakkaan osalta pankki katsoo, että sillä on ollut luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n mukainen rahanpesulakiin perustuva syy kieltäytyä tarjoamasta asiakkaalle peruspankkipalveluita. Asiakas on toistuvasti tehnyt tilisiirtoja, joiden osalta asiakas ei ole toimittanut pankille riittäviä lisätietoja ja -selvityksiä tilisiirtojen perusteesta ja tämän seurauksena pankilta puuttuu rahanpesulain edellyttämät riittävät ja luotettavat tiedot asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi. Pankki on kieltänyt asiakasta tekemästä maksuja virtuaalivaluuttoihin, ulkomaille tai kolmansille tahoille ilman riittäviä selvityksiä, koska pankki on toistuvasti epäillyt näiden liittyvän huijauksiin, mutta kielloista huolimatta asiakas on edelleen jatkanut maksujen tekemistä. Pankin tulee osana rahanpesulain mukaisen tuntemisvelvollisuuden täyttämistä ymmärtää mihin ja miten asiakas käyttää pankin palveluita ja tuotteita. Pankki on riskiperusteisen arvioinnin yhteydessä arvioinut, että sen ei ole mahdollista rajoitustoimenpiteillä riskiperusteisesti hallita asiakkaan asiakassuhteeseen liittyviä riskejä rahanpesulain ja Finanssivalvonnan ohjeistusten mukaisesti. Tämän takia pankki on päätynyt irtisanomaan asiakkaan päivittäispankkipalvelut 25.9.2023 päivätyllä irtisanomisilmoituksella päättymään 4.12.2023.

Pankki katsoo, että sen ei ole mahdollista rajoitustoimenpiteillä hallita sitä, että asiakas ei jatkossa tekisi edelleen edellä mainitun tyyppisiä maksuja, koska käytännössä tämä vaatisi asiakkaan kaikkien maksujen manuaalista käsittelyä. Näin ollen tässä tapauksessa ei ole pankin mukaan kyse siitä, että asiakas voisi tietoja ja/tai dokumentteja toimittamalla selvittää puuttuvia tietoja ja siten saada palvelut takaisin käyttöönsä. Tämän johdosta pankin ei ole mahdollista avata asiakkaan tilejä hänen käyttöönsä.

Rahanpesulain mukaisen asiakkaan tuntemista koskevan velvoitteen laiminlyöntiin sisältyy pankin osalta riski varsin merkittävistäkin seuraamuksista, mikäli katsotaan, että pankki ei ole noudattanut rahanpesulakia. Tämän takia asiassa on kyse pankin riskienhallinnallisesta päätöksestä tilanteessa, jossa se on arvioinut, että sen ei ole mahdollista hallita kyseiseen asiakkuuteen liittyviä riskejä palveluiden rajoitustoimenpiteillä. Muu ulkopuolinen toimija, kuten esimerkiksi FINE, ei voi pankin näkemyksen mukaan velvoittaa pankkia toimimaan vastoin pankin omaa arviota tarvittavista riskienhallintatoimenpiteistä.

Pankki katsoo, että sillä on asiakkaan osalta luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n mukainen oikeus kieltäytyä peruspankkipalveluiden avaamisesta rahanpesulaista johtuvasta syystä.

Pankki toteaa, että se on pyytänyt asiakasta yksilöimään missä asiassa hän on tarvinnut apua, mutta asiakas ei ole vastannut pankille tähän liittyen. Lisäksi pankki toteaa, että se on useaan otteeseen marraskuun 2021 ja elokuun 2023 välisenä aikana ilmoittanut asiakkaalle, että pankin näkemyksen mukaan hänen tekemissään maksuissa on ollut kyseessä huijauksesta ja että asiakkaan ei ole tästä syystä sallittua tehdä maksuja ulkomaille, virtuaalivaluuttoihin tai kolmansien osapuolten ehdottamia maksuja. Lisäksi pankki toteaa, että huijausten selvittäminen tai niiden selvittämisessä auttaminen ei ole pankin tehtävä, vaan rikosten selvittäminen poliisin vastuulla oleva asia.

Asiakkaan esittämän korvausvaatimuksen osalta pankki kiistää korvausvelvollisuuden perusteeltaan ja määrältään. Pankki korvaa ainoastaan pankin virheestä aiheutuneita todellisia, toteutuneita vahinkoja. Asiakkaan päivittäispankkipalveluita on rajoitettu ja ne on myöhemmin irtisanottu asiakkaan omaan toimintaan liittyvistä syistä. Tämän takia pankki katsoo, että se ei ole korvausvelvollinen asiassa.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- pankin tili- ja maksupalveluehdot

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asian ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, onko pankilla ollut oikeus irtisanoa asiakkaan pankkipalvelut ja kieltäytyä tarjoamasta peruspankkipalveluita sen vuoksi, että asiakas on tehnyt maksuja ulkomaille jouduttuaan huijauksen uhriksi. Lisäksi lautakunnan on arvioitava, tulisiko pankin avata asiakkaan pankkipalvelut uudelleen. Edelleen lautakunnan on arvioitava, onko pankki korvausvelvollinen asiakkaalle asian hoidosta aiheutuneiden matkakulujen osalta.

Sovellettavat lainkohdat, Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet, Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet ja sopimusehdot

Luottolaitostoiminnasta annettu laki

Luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014, jäljempänä luottolaitoslaki) 15 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan talletuspankin on maksutiliä, maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita tarjotessaan tarjottava niitä yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi ETA-valtiossa laillisesti asuville. Maksupalveluita tarjoavan talletuspankin on tarjottava euromääräistä perusmaksutiliä, siihen liittyviä maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita ETA-valtiossa laillisesti asuville luonnollisille henkilöille noudattaen tätä pykälää ja 6 a ja 6 b §:ää. Perusmaksutiliä, siihen liittyviä maksupalveluita ja sähköisen tunnistamisen palveluita tarjotessaan talletuspankin tulee kohdella kaikkia asiakkaita yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi. Asiakkaalla tarkoitetaan tässä pykälässä ja 6 a ja 6 b §:ssä luonnollista henkilöä, joka toimii pääasiallisesti sellaisessa tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa.

Luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan talletuspankin on hyväksyttävä tai hylättävä asiakkaan perusmaksutilihakemus ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kymmenen pankkipäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut hakemuksen. Talletuspankki saa kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta ja perusmaksutiliin liittyvien maksupalveluiden tarjoamisesta vain rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetusta laista (444/2017) tai eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista (659/1967) johtuvasta syystä.

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain (444/2017, jäljempänä rahanpesulaki) 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jos ilmoitusvelvollinen ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi tässä luvussa säädettyjä toimia, ilmoitusvelvollinen ei saa perustaa asiakassuhdetta, suorittaa liiketointa tai ylläpitää liikesuhdetta. Jos ilmoitusvelvollinen on luottolaitos, se ei myöskään saa toteuttaa maksutapahtumaa maksutilin kautta, jos se ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi säädettyjä toimia.

Rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan tässä luvussa säädettyjä asiakkaan tuntemista koskevia toimia on noudatettava riskiperusteiseen arviointiin pohjautuen koko asiakassuhteen ajan.

Rahanpesulain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen on hankittava tietoja asiakkaansa ja tämän tosiasiallisen edunsaajan toiminnasta, liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta sekä perusteista palvelun tai tuotteen käyttämiselle.

Rahanpesulain 3 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen on erityisesti kiinnitettävä huomiota liiketoimiin, jotka rakenteeltaan tai suuruudeltaan taikka ilmoitusvelvollisen koon tai toimipaikan osalta ovat epätavallisia. Samoin on meneteltävä, jos liiketoimilla ei ole ilmeistä taloudellista tarkoitusta tai ne eivät sovi yhteen sen kokemuksen tai tietojen kanssa, jotka ilmoitusvelvollisella on asiakkaasta. Tarvittaessa liiketoimeen liittyvien varojen alkuperä on selvitettävä.

Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet

Euroopan pankkiviranomaisen ohjeiden (EBA/GL/2023/04) toimintaperiaatteista ja valvontatoimenpiteistä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien tehokkaaksi hallitsemiseksi tarjottaessa pääsy rahoituspalveluihin (jäljempänä EBAn ohjeet) 11 kohdan mukaan luotto- ja finanssilaitosten tulisi ottaa käyttöön riskialttiuteen perustuvia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja, jotta voidaan varmistaa, että niiden asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamiseen käyttämä toimintamalli ei johda siihen, että asiakkailta evätään lainmukainen mahdollisuus käyttää rahoituspalveluja. Direktiivin (EU) 2015/849 14 artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämistä varten luotto- ja finanssilaitosten tulisi esittää toimintaperiaatteissaan ja menettelytavoissaan vaatimukset, joita ne käyttävät määrittäessään, millä perusteella liikesuhteesta voidaan kieltäytyä tai se voidaan lopettaa tai liiketoimi voidaan hylätä. Tämän osana niiden tulisi esittää toimintaperiaatteissaan, menettelytavoissaan ja valvontatoimenpiteissään kaikki vaihtoehdot, joilla voidaan lieventää kohonneita rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä ja joita ne aikovat soveltaa ennen kuin ne tekevät päätöksen asiakkaan hylkäämisestä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskin perusteella. Näihin vaihtoehtoihin tulisi sisällyttää ainakin seurannan tason ja perusteellisuuden mitoittaminen riskin mukaan ja, jos se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, kohdennettujen rajoitusten soveltaminen tuotteisiin tai palveluihin. Laitosten toimintaperiaatteissa ja menettelytavoissa tulisi määrittää selkeästi, missä tilanteissa näiden lieventävien toimenpiteiden soveltaminen voi olla tarkoituksenmukaista.

EBAn ohjeiden 12 kohdan mukaan ennen liikesuhteesta kieltäytymistä tai sen lopettamista koskevan päätöksen tekemistä luottoja finanssilaitosten tulisi varmistaa, että ne ovat ottaneet huomioon ja hylänneet kaikki mahdolliset lieventävät toimenpiteet, joita voitaisiin kohtuudella soveltaa kyseisessä tapauksessa, ja ottaneet siinä huomioon nykyiseen tai tulevaan liikesuhteeseen liittyvän rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin.

EBAn ohjeiden 20 kohdan mukaan luotto- ja finanssilaitosten toimintaperiaatteisiin ja menettelytapoihin tulisi kansallisessa lainsäädännössä sallituissa tapauksissa sisällyttää vaihtoehtoja ja vaatimuksia, joiden perusteella tietylle asiakkaalle tarjottavien tuotteiden tai palvelujen ominaisuuksia voidaan mitoittaa yksilöllisesti ja riskialttiuden mukaan. Niihin tulisi kuulua seuraavat vaihtoehdot:

b. asetetaan rahoitustuotteille ja -palveluille kohdennettuja rajoituksia, kuten rahansiirtojen määrä, tyyppi tai lukumäärä tai kolmansiin maihin suuntautuvien ja niistä saapuvien liiketoimien määrä, erityisesti jos näihin kolmansiin maihin liittyy suurempi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski, jos se sallitaan kansallisessa lainsäädännössä.

Finanssivalvonnan määräykset ja ohjeet

Finanssivalvonnan määräysten ja ohjeiden 2/2023 Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen (jäljempänä Finanssivalvonnan MOK) 8.2 luvun 12 kohdan mukaan hallituksen esityksen (hallituksen esitys 228/2016 vp., s. 102) mukaan palveluiden rajoittamiseen tai maksuvälineen sulkemiseen ei saisi ryhtyä, ellei puute asiakkaan tuntemistiedoissa ole olennainen ja välttämätön, kun arvioidaan asiakkaan tuntemiseksi säädettyjä toimia ja asiakkaan riskiperusteista arvioita. Hallituksen esityksen maininta koskee rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momenttia.

Finanssivalvonnan MOK:n 8.2 luvun 13 kohdan mukaan Finanssivalvonnan tulkinnan mukaan rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisia toimenpiteitä harkittaessa asiakassuhteen päättämisen tulee olla viimesijainen keino tilanteessa, jossa valvottava katsoo, ettei se pysty rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syystä hallitsemaan asiakassuhteeseen liittyvää rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiä.

Finanssivalvonnan MOK:n 8.2 luvun 14 kohdan mukaan Finanssivalvonta suosittaa, että tilanteessa, jossa asiakas ei anna riittäviä tuntemistietoja, valvottavan tulee ensisijaisesti rajoittaa palveluita (esimerkiksi sulkemalla maksuväline tai rajoittamalla asiakkaan saapuvia ja/tai lähteviä maksuja) ja vasta viime kädessä irtisanoa sopimus. Tarve asiakassuhteen päättämiselle tulisi arvioida jokaisessa yksittäisessä tapauksessa riskiperusteiseen arviointiin pohjautuen.

Finanssivalvonnan MOK:n 8.2 luvun 15 kohdan mukaan Finanssivalvonta suosittaa, että valvottava arvioi asiakkuuksiin liittyviä riskejä monipuolisesti eri riskitekijöiden merkitystä painottaen ja lisäksi arvioi tapauskohtaisesti, miten riskejä voidaan hallita ennen kuin se harkitsee ryhtymistä rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin rajoitustoimiin.

Finanssivalvonnan MOK:n 8.2 luvun 18 kohdan mukaan Finanssivalvonta suosittaa, että valvottava ottaa käyttöön asianmukaisia menettelyjä sen varmistamiseksi, että sen menettelytavat asiakkaan tuntemista koskevien velvoitteiden noudattamiseksi eivät johda kohtuuttomaan rahoituspalveluiden käytön estämiseen asiakkailta. Rajoitustoimenpiteiden kohtuullisuutta arvioitaessa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi erityiset syyt, joiden johdosta asiakkaalla on vaikeuksia toimittaa vaadittuja tietoja.

Finanssivalvonnan MOK:n 8.3 luvun 19 kohdan mukaan Finanssivalvonta suosittaa, että valvottava arvioi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskienhallinnan lisäksi tarkoin toimiensa vaikutuksia taloudellisen osallistavuuden (financial inclusion) näkökulmasta. Arvioinnissa tulisi huomioida se, millaisia vaikutuksia asiakkaan tai asiakasryhmän asemaan on sillä, että heillä ei ole mahdollisuutta käyttää tiettyjä tuotteita tai palveluita. Tavoitteena tulisi olla tasapaino siinä, miten yhtäältä vältetään ja hallitaan riskejä ja toisaalta turvataan yhteiskunnassa tasapuoliset edellytykset taloudelliselle toiminnalle erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien osalta.

Sopimusehdot

Tiliehtojen mukaan pankki on velvollinen korvaamaan tilinomistajalle sen välittömän vahingon, joka on aiheutunut pankin virheestä tai laiminlyönnistä. Tällaisia välittömiä vahinkoja ovat esimerkiksi virheen selvittämisestä aiheutuneet välttämättömät selvittelykustannukset.

Asian arviointi

Pankki on perustellut oikeuttaan irtisanoa asiakkaan pankkipalvelut luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n mukaisella rahanpesulakiin perustuvalla syyllä kieltäytyä tarjoamasta asiakkaalle peruspankkipalveluita.

Rahanpesulain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan pankki ei saa perustaa asiakassuhdetta, suorittaa liiketointa tai ylläpitää liikesuhdetta, jos pankki ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi kyseisessä luvussa säädettyjä toimia.

Pankin näkemyksen mukaan asiakas on toistuvasti tehnyt tilisiirtoja, joiden osalta asiakas ei ole toimittanut pankille riittäviä lisätietoja ja -selvityksiä tilisiirtojen perusteesta ja tämän seurauksena pankilta puuttuu rahanpesulain edellyttämät riittävät ja luotettavat tiedot asiakkaan tuntemisvelvollisuuden täyttämiseksi. Pankki on kieltänyt asiakasta tekemästä maksuja virtuaalivaluuttoihin, ulkomaille tai kolmansille tahoille ilman riittäviä selvityksiä, koska pankki on toistuvasti epäillyt näiden liittyvän huijauksiin, mutta kielloista huolimatta asiakas on edelleen jatkanut maksujen tekemistä.

Pankin näkemyksen mukaan sen tulee osana rahanpesulain mukaisen tuntemisvelvollisuuden täyttämistä ymmärtää mihin ja miten asiakas käyttää pankin palveluita ja tuotteita. Pankki on riskiperusteisen arvioinnin yhteydessä arvioinut, että sen ei ole mahdollista rajoitustoimenpiteillä riskiperusteisesti hallita asiakkaan asiakassuhteeseen liittyviä riskejä rahanpesulain ja Finanssivalvonnan ohjeistusten mukaisesti, koska käytännössä tämä vaatisi asiakkaan kaikkien maksujen manuaalista käsittelyä. Tämän takia pankki on päätynyt irtisanomaan asiakkaan päivittäispankkipalvelut.

Pankki on irtisanonut asiakkaan päivittäispankkipalvelut, koska pankki ei näkemyksensä mukaan ole asiakkaan antamien selvitysten jälkeenkään pystynyt noudattamaan rahanpesulain 3 luvun mukaista asiakkaan tuntemisvelvollisuutta.

Pankkilautakunta katsoo, että asiassa on siten arvioitava ensisijaisesti sitä, onko pankilla ollut oikeus ja velvollisuus irtisanoa asiakkaan pankkipalvelut, jos se ei ole pystynyt saamaan rahanpesulain 3 luvun mukaisia riittäviä tietoja asiakkaan tuntemiseksi.

Koska pankki on kieltäytynyt tarjoamasta asiakkaalle peruspankkipalveluja, on pankkipalvelujen irtisanomisella evätty asiakkaan oikeus peruspankkipalveluihin. Pankkilautakunta katsoo siten, että pankkipalvelujen irtisanomista ja peruspankkipalveluiden avaamisesta kieltäytymistä on kokonaisuudessa arvioitava ottaen huomioon asiakkaan oikeus peruspankkipalveluihin. Arvioitaessa pankin oikeutta ja velvollisuutta irtisanoa pankkipalvelut ja kieltäytyä peruspankkipalveluiden avaamisesta rahanpesulaista johtuvilla syillä on otettava huomioon luottolaitoslain tätä koskevat säännökset sekä viranomaisten antamat ohjeistukset.

Perusteet kieltäytyä peruspankkipalveluiden tarjoamisesta

Luottolaitoslain 15 luvun 6 §:ssä säädetään asiakkaan oikeudesta peruspankkipalveluihin. Se velvoittaa luottolaitoksia tarjoamaan kaikille ETA-valtiossa laillisesti asuville yhdenvertaisesti ja syrjimättömästi laissa säädetyt peruspankkipalvelut. Lainkohdan mukaan peruspankkipalveluiden tarjoamisesta saa kieltäytyä vain rahanpesulaista johtuvasta syystä ja eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista (659/1967) johtuvasta syystä.

Luottolaitoslain esitöissä (HE 123/2016) näitä kahta kieltäytymisperustetta on avattu seuraavasti.

Kappale 3.3 Keskeiset ehdotukset, s. 27:

”Perusmaksutilejä ja niihin liittyviä palveluita tarjottaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Kaikkien ETA-valtiossa laillisesti asuvien on voitava saada perusmaksutili ja siihen liittyvät palvelut. Ainoat hyväksyttävät kieltäytymisen perusteet ovat rahanpesulaista johtuvat syyt, jotka liittyvät erityisesti ongelmiin tunnistaa asiakas rahanpesulain vaatimusten mukaisesti. Tällöin perusmaksutilihakemus on myös hylättävä. Talletuspankki voisi myös peruspankkitilin avaamisen jälkeen asiakassuhteen aikana kieltäytyä rahanpesulain nojalla tekemästä tilisiirtoa, jos rahanpesulaissa säädetyt epäilyttävän liiketoimen keskeytystä koskevat kriteerit täyttyvät. Toinen hyväksyttävä syy perusmaksutilihakemuksen hylkäämiselle on asiakkaan nimeäminen pakotelistalle.”

Yksityiskohtaiset perustelut, luottolaitoslain 15 luvun 6 §:n 2 momentti, s. 34:

”Talletuspankki voi kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta ja perusmaksutiliin liittyvien maksupalveluiden tarjoamisesta rahanpesulaista johtuvasta syystä. Tällaisissa tapauksissa perusmaksutilin avaamisesta tulee myös kieltäytyä. Rahanpesulaissa säädetään muun muassa asiakkaan, hänen edustajansa ja lopullisen edunsaajan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden todentamisesta. Mikäli näitä vaatimuksia ei voida rahanpesulain edellyttämällä tavalla täyttää, ovat ne syitä perusmaksutilihakemuksen hylkäämiselle. Jos talletuspankki hylkää hakemuksen rahanpesulaista johtuvalla syyllä tai havaitsee asiakassuhteen aikana, että perusmaksutiliä käytetään lainvastaisesti, on sen myös aloitettava kyseisestä laista johtuvat toimenpiteet.

Lisäksi talletuspankki voi kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta eräiden Suomelle Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin jäsenenä kuuluvien velvoitusten täyttämisestä annetusta laista johtuvasta syystä. Jos asiakas on merkitty pakotelistalle, on talletuspankilla mahdollisuus kieltäytyä perusmaksutilin avaamisesta.”

Viranomaisten ohjeet

EBA:n ohjeiden mukaan luotto- ja finanssilaitosten tulisi ottaa käyttöön riskialttiuteen perustuvia toimintaperiaatteita ja menettelytapoja, jotta voidaan varmistaa, että niiden asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamiseen käyttämä toimintamalli ei johda siihen, että asiakkailta evätään lainmukainen mahdollisuus käyttää rahoituspalveluja. EBAn ohjeiden mukaan ennen liikesuhteesta kieltäytymistä tai sen lopettamista koskevan päätöksen tekemistä luottoja finanssilaitosten tulisi varmistaa, että ne ovat ottaneet huomioon ja hylänneet kaikki mahdolliset lieventävät toimenpiteet, joita voitaisiin kohtuudella soveltaa kyseisessä tapauksessa, ja ottaneet siinä huomioon nykyiseen tai tulevaan liikesuhteeseen liittyvän rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin.

Finanssivalvonnan MOK ilmentää pyrkimystä ohjeistaa pankkeja välttämään pankkipalveluiden kohtuutonta epäämistä asiakkailta. Finanssivalvonta esimerkiksi suosittaa samoin, kuin Euroopan pankkiviranomainen on ohjeissaan todennut, että tilanteessa, jossa asiakas ei anna riittäviä tuntemistietoja, valvottavan tulee ensisijaisesti rajoittaa palveluita (esimerkiksi sulkemalla maksuväline tai rajoittamalla asiakkaan saapuvia ja/tai lähteviä maksuja) ja vasta viime kädessä irtisanoa sopimus.

Finanssivalvonta suosittaa myös, että valvottava arvioi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskienhallinnan lisäksi tarkoin toimiensa vaikutuksia taloudellisen osallistavuuden (financial inclusion) näkökulmasta. Arvioinnissa tulisi huomioida se, millaisia vaikutuksia asiakkaan tai asiakasryhmän asemaan on sillä, että heillä ei ole mahdollisuutta käyttää tiettyjä tuotteita tai palveluita. Tavoitteena tulisi olla tasapaino siinä, miten yhtäältä vältetään ja hallitaan riskejä ja toisaalta turvataan yhteiskunnassa tasapuoliset edellytykset taloudelliselle toiminnalle erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien osalta.

Johtopäätökset

Edellä mainitun mukaisesti pankin tulisi pyrkiä ottamaan käyttöön sellaisia kohonnutta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä lieventäviä toimenpiteitä, joita voitaisiin kohtuudella soveltaa tapauksessa ennen asiakkaan pankkipalveluiden epäämistä. Tehokas lieventävä toimi voisi esimerkiksi olla asiakkaan maksutilille ja siihen liittyville maksupalveluille asetettu kohdennettu rajoitus, kuten maksujen tekninen estäminen asiakkaan toiminnassa pankin epäilyttäviksi katsomille maksunsaajille.

Pankkilautakunta pitää myös tärkeänä, että huijauksen uhriksi joutumisen vuoksi yhteiskunnassa heikentyneeseen asemaan joutuneen asiakkaan asemaa ei heikennetä lisää epäämällä asiakkaalta peruspankkipalvelut.

Pankkilautakunta katsoo, että pankki ei ole näyttänyt, että se ei olisi pystynyt hallitsemaan asiakkaan maksuliikenteestä aiheutuvaa riskiä tai ei olisi pystynyt estämään asiakasta tekemästä riskillisiksi arvioituja maksuja, mikäli pankki olisi ottanut käyttöön tarvittavia rajoitustoimenpiteitä, kuten tehokkaampia teknisiä ratkaisuja riskillisten maksujen suorittamisen estämiseksi. Pankkilautakunta katsoo, että pankin olisi tullut ryhtyä tiukempiin asiakkaan maksuliikennettä rajoittaviin toimenpiteisiin asiakkaan pankkipalveluiden epäämisen sijasta. Pankkilautakunta katsoo siten, että pankilla ei ole ollut rahanpesulain 3 luvun mukaista velvollisuutta irtisanoa asiakkaan pankkipalveluita.

Asiassa ei ole esitetty asiakkaan pankkipalveluiden irtisanomiselle ja peruspankkipalvelujen tarjoamisesta kieltäytymiselle muuta perustetta kuin rahanpesulain mukainen asiakkaan tuntemistietojen puute.

Pankkilautakunta katsoo, että koska pankilla ei ole ollut edellä mainitusti perustetta evätä asiakkaan pankkipalveluita rahanpesulaista johtuvilla syillä eikä asiassa ole esitetty muutakaan perustetta kieltäytyä pankkipalveluiden tarjoamisesta asiakkaalle, pankilla ei siten ole ollut oikeutta irtisanoa asiakkaan pankkipalveluita ja kieltäytyä peruspankkipalveluiden tarjoamisesta.

Matkakulujen korvaaminen

Asiakas on vaatinut pankilta korvausta matkakustannuksista, joita on aiheutunut, kun asiakas on joutunut ajamaan useamman kerran pankin konttorille selvittämään asiaa. Asiakkaan kertoman mukaan pankki ei suostunut muuten avaamaan tiliä. Matkakustannusten suuruus on 200 euroa (3 x 127 km). Pankki on kiistänyt korvausvelvollisuuden perusteeltaan ja määrältään.

Pankkilautakunta katsoo, että pankilla on ollut oikeus rajoittaa asiakkaan pankkipalveluiden käyttöä rahanpesulain 3 luvun 1 §:n perusteella. Pankilla on ollut myös oikeus pyytää asiakkaalta lisätietoja ja -selvityksiä asiakkaan suorittamista maksuista rahanpesulain 3 luvun 4 §:n perusteella.

Osapuolten kertomusten osalta jää kuitenkin epäselväksi, miksi pankki olisi edellyttänyt asiakasta saapumaan paikan päälle pankin konttorille selvittämään asiaa eikä asiaa olisi voitu selvittää esimerkiksi puhelimitse tai verkkopankkiviestien avulla. Rahanpesulaissa tai sen esitöissä ei ole otettu kantaa siihen, miten ilmoitusvelvollisen on hankittava tietoja asiakkaansa toiminnasta.

Pankkilautakunta katsoo, että asiassa on jäänyt osoittamatta, että asiakkaan on ollut välttämätöntä matkustaa pankin konttorille selvittämään asiaa.

Lopputulos

Pankkilautakunta suosittaa pankkia avaamaan asiakkaalle peruspankkipalvelut.

Pankkilautakunta ei suosita pankkia korvaamaan asiakkaalle hänen vaatimiaan matkakuluja.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Pöntinen

Jäsenet:
Atrila
Piilo
Punakivi
Tervonen