Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja L Oy haki vakuutusyhtiölle 1.8.2022 lähettämällään sähköpostilla oikeusturvavakuutuksestaan korvausta vahingonkorvausriitaan, joka oli syntynyt erään kaupungin kanssa L Oy:n tarjoamien kuljetuspalvelujen hankinnasta. Riitaa oli edeltänyt L Oy:n 14.6.2018 markkinaoikeudelle tekemä valitus oikaisupäätöksestä, jolla kaupunki oli poistanut L Oy:tä koskeneen hankintapäätöksensä. Markkinaoikeus oli 2.4.2019 kumonnut kaupungin oikaisupäätöksen. L Oy:n mukaan asianajaja oli alkanut hoitaa asiaa 5.4.2019. Kaupunki oli kiistänyt L Oy:n vahingonkorvausvaatimukset 26.6.2019 päivätyllä kirjelmällä, ja L Oy oli nostanut asiassa käräjäoikeudessa 12.9.2019 vireille tulleen kanteen. Käräjäoikeus oli velvoittanut 10.9.2020 antamallaan tuomiolla kaupungin maksamaan L Oy:lle vahingonkorvausta ja korvaamaan L Oy:n oikeudenkäyntikuluista 25 000 euroa. Osapuolet olivat valittaneet tuomiosta hovioikeuteen, mutta hovioikeus ei ollut muuttanut 25.3.2022 antamallaan tuomiolla käräjäoikeuden ratkaisua.
Vakuutusyhtiö hylkäsi L Oy:n korvaushakemuksen päätöksellään 8.8.2022. Yhtiö vetosi vakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohtaan 10.2, jonka mukaan vakuutuskorvausta oli haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vakuutustapahtuma oli sattunut kaupungin kiistettyä L Oy:n vaatimuksen 26.6.2019, jolloin L Oy:llä oli ollut lakimies hoitamassa asiaa. Oikeusturvailmoitus asiassa olisi tullut tehdä viimeistään 26.6.2020, joten vakuutusyhtiö katsoi L Oy:n korvaushakemuksen liian myöhään tehtynä vanhentuneeksi.
L Oy vaati vakuutusyhtiöltä asian uutta käsittelemistä vedoten siihen, että riita-asiasta oli keskusteltu jo 4.6.2018 vakuutusyhtiön yhteyshenkilön ja lakimiehen kanssa. L Oy:lle ei ollut tuolloin kerrottu kirjallisen etukäteisilmoituksen tarpeellisuudesta, vaan että mikäli asia etenisi käräjäoikeuteen, korvaus päätettäisiin vasta jutun ratkettua. L Oy oli jäänyt siihen käsitykseen, että oikeudenkäyntikuluja tuli hakea vakuutuksesta vasta siinä vaiheessa, kun riita-asia oli lainvoimaisesti ratkaistu. L Oy oli keskustellut asiasta myöhemminkin vakuutusyhtiön yhteyshenkilön kanssa, mutta virheellistä käsitystä ei ollut vakuutusyhtiön puolelta missään vaiheessa oikaistu. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi muuttamasta korvausratkaisuaan sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 25.11.2022 antamallaan päätöksellä. Vakuutusyhtiön mielestä asiassa ei ollut voitu osoittaa, että L Oy olisi ilmoittanut riita-asiasta vakuutusyhtiölle yleisissä sopimusehdoissa asetetussa ajassa, eikä selvittää, että vahinkoilmoituksen tekemisestä olisi annettu normaalin korvauskäytännön vastaisia virheellisiä neuvoja.
Asiakkaan valitus
L Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut vastapuolen maksaman 25 000 euron oikeudenkäyntikulukorvauksen jälkeen jäljelle jääneiden 44 041,34 euron oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vakuutuksesta.
Perusteluinaan L Oy on kertonut yrityksen toimitusjohtajan asioineen vakuutusasioissa vuosien varrella säännöllisesti vakuutusyhtiön yhteyshenkilö M.G:n kanssa suurelta osin puhelimitse. Puheena olevasta asiasta oli keskusteltu ensimmäisen kerran 4.6.2018, kun L Oy:llä oli ollut arvio oikeudenkäyntikuluista sekä markkinaoikeuden että mahdollisen käräjäoikeusprosessin osalta. M.G. oli kertonut, etteivät erityistuomioistuimissa ajetut asiat kuuluneet vakuutuksen piiriin, ja että yleisten tuomioistuinten osalta vakuutusasia katsottiin vasta, kun tuomioistuimen päätös oli lainvoimainen. Kirjallisesta etukäteisilmoituksesta ei mainittu. L Oy:n toimitusjohtaja oli keskustellut puhelimitse myös vakuutusyhtiön lakimiehen kanssa, joka oli antanut samat ohjeet. Ohjetta kirjallisen etukäteisilmoituksen toimittamisesta ei ollut annettu. Myös L Oy:n toimistosihteeri T.L. oli keskustellut oikeudenkäynnistä useaan otteeseen M.G:n kanssa.
Kun päätös kanteen nostamisesta käräjäoikeudessa oli tehty, L Oy oli ollut jälleen yhteydessä vakuutusyhtiöön, jotta vakuutuksen voitiin varmistaa olleen kunnossa. M.G. oli kertonut vahingon kuuluvan oikeusturvavakuutuksen piiriin kuitenkin niin, että korvaus maksettiin vasta tuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen. Puhelun perusteella L Oy oli jäänyt edelleen käsitykseen, että oikeudenkäyntikuluja tuli hakea vakuutuksesta vasta, kun riita-asia oli lainvoimaisesti ratkaistu ja kulujen määrä oli selvillä. L Oy oli päätellyt, ettei mahdollisesta vahingosta tarvinnut ilmoittaa vakuutusyhtiölle etukäteen. M.G. ei ollut myöhemmissä keskusteluissa oikaissut L Oy:n virheellistä käsitystä.
L Oy on vedonnut vakuutussopimuslain 9 §:ään ja katsonut, että sille oli annettu vakuutuksen voimassaoloaikana puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja siitä, miten oikeusturvavakuutuksessa olisi tullut toimia. Yrityksen toimitusjohtaja oli vakuutusyhtiön kanssa käymiensä keskustelujen perusteella jäänyt perustellusti siihen käsitykseen, että korvausta tuli hakea vasta, kun asia on lopullisesti ratkaistu tuomioistuimessa ja kun oikeudenkäyntikulujen määrä oli selvinnyt. Vakuutusyhtiön edustajan ohjeistuksen mukaisesti L Oy on hakenut vakuutuskorvausta vasta, kun hovioikeuden tuomio oli tullut lainvoimaiseksi ja oikeudenkäyntikulujen määrä tiedettiin.
Vakuutusyhtiötä edustaneen M.G:n oli keskustelujen aikana täytynyt tietää, ettei L Oy ollut tehnyt kirjallista etukäteisilmoitusta vakuutuskorvausta varten, koska sitä ei ollut vakuutusyhtiön järjestelmässä. L Oy:tä ei ollut ohjeistettu siitä, että vakuutusehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaan vakuutustapahtumasta tuli ilmoittaa kirjallisesti etukäteen määräajassa, jos vakuutusta haluttiin käyttää. Näin siitäkin huolimatta, että L Oy oli nimenomaisesti ilmaissut haluavansa käyttää vakuutusta kyseiseen riita-asiaan. L Oy:n mielestä kuvatuissa oloissa oli selvää, että vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt sille vakuutuksenantajana kuuluneen selontekovelvollisuuden. Vakuutusyhtiö oli muutoinkin toiminut lojaliteettivelvollisuuden ja hyvän vakuutustavan vastaisesti.
Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vakuutussopimuksen katsottiin olevan voimassa sen sisältöisenä kuin L Oy:llä oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää. Siten vuoden määräajan vakuutuskorvauksen hakemiselle tuli laskea alkaneen aikaisintaan 23.6.2022 lukien hovioikeuden tuomion tultua lainvoimaiseksi ja L Oy:n korvaushakemus oli katsottava oikea-aikaiseksi. L Oy:n suullista ilmoitusta M.G:lle halusta käyttää vakuutusta oli pidettävä riittävänä etukäteisilmoituksena. Muu tulkinta johti kohtuuttomaan lopputulokseen. L Oy oli hakenut korvausta oikeudenkäyntikuluista 2.8.2022, joten korvausasiassa tuli soveltaa vuoden 2022 vakuutusehtoja.
L Oy on lisäkirjelmässään 13.10.2023 arvostellut vakuutusyhtiön ilmoittamaa M.G:n muistamattomuutta vakuutuksesta käydyistä puhelinkeskusteluista ja vedonnut M.G:n 4.6.2018 sähköpostitse lähettämään tarjoukseen oikeusturvavakuutuksesta. Siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli todennut, ettei M.G:llä ollut ollut lupaa ottaa kantaa vakuutustapahtuman korvattavuuteen, L Oy on huomauttanut, ettei yrityksen toimitusjohtaja ollut tiennyt eikä hänen ollut pitänytkään tietää vakuutusyhtiön sisäisistä toimivalta-ohjeista. Toimitusjohtaja oli perustellusti voinut luottaa siihen, että M.G:llä oli ollut asemavaltuutuksen nojalla oikeus edustaa vakuutusyhtiötä ja antaa korvattavuutta ja korvauksen hakemista koskeneita tietoja ja neuvoja. M.G. oli aiemminkin useissa eri yhteyksissä ohjeistanut L Oy:tä vastaavanlaisissa vahingon korvattavuutta koskeneissa kysymyksissä ja antanut sitoumuksia vakuutusyhtiön puolesta esimerkiksi erinäisiin liikennevahinkoihin liittyneissä korvausasioissa.
L Oy on lausunut lisäkirjelmissä 17.1.2024 ja 12.2.2024, että vakuutusyhtiön esittämät kontaktimerkinnät olivat puutteellisia. Keskustellut asiat eivät kokonaisuudessaan ilmenneet merkinnöistä. Lisäksi merkinnöistä puuttuivat lukuisat sähköpostit ja puhelinkeskustelut lähes kokonaan. Merkintöjen puuttuminen ei tarkoittanut sitä, että L Oy:n kuvaamia keskusteluja ei olisi käyty.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt L Oy:n vaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Koska vakuutustapahtuma asiassa on sattunut 26.6.2019, asiaan sovelletaan tuolloin voimassa olleita vakuutusehtoja. Vakuutusyhtiö on
lausunut Vakuutuslautakunnan ottaneen useissa ratkaisusuosituksissaan (esim. FINE-033331) kantaa korvausvaatimuksen vanhentumiseen oikeusturva-asiassa vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin perusteella. Lautakunta on katsonut, että vakuutussopimuslain 73 §:n mukainen vakuutustapahtumasta seuraava vahinkoseuraamus oli asianajokulujen syntyminen.
Asiaa oli selvitetty yhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä, jonka yhteydessä M.G. oli kertonut, ettei hän muistanut L Oy:n kanssa riita-asiasta tai oikeusturvavakuutuksesta käytyjä keskusteluja. M.G. oli tehnyt vuonna 2018 L Oy:lle tarjouksen oikeusturvavakuutuksesta, jossa oli mukana korvaus vastapuolen oikeudenkäyntikuluista. M.G. oli kertonut ohjanneensa tarkemmat kysymykset yleensä toiselle henkilölle, joka ei myöskään ollut muistanut keskustelua L Oy:n kanssa eikä ollut tehnyt asiasta kontaktimerkintöjä. M.G:n työsuhde vakuutusyhtiöön oli päättynyt 30.11.2022. M.G. oli merkinnyt asiakashallintajärjestelmään kontaktit L Oy:n kanssa, mutta päivämäärällä 4.6.2018 ei löytynyt kontaktia L Oy:n kanssa.
Korvauksen hakemiselle varatun yhden vuoden määräajan alkamisen kannalta oli ratkaisevaa, milloin kaikki yleisissä sopimusehdoissa ja vakuutussopimuslain 73 §:ssä asetetut edellytykset olivat täyttyneet. Tässä tapauksessa asianajajan toimeksianto oli alkanut 5.4.2019, jolloin oli ollut ilmeistä, että asiassa syntyy asianajokuluja. Kaikki edellytykset, eli tieto vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta olivat täyttyneet 26.6.2019 kaupungin kiistettyä L Oy:n vaatimuksen. Näin ollen L Oy:n olisi tullut tehdä oikeusturvailmoitus viimeistään 26.6.2020. L Oy oli tehnyt oikeusturvailmoituksen vasta 2.8.2022 eli liian myöhään. Asiakkaan ei ollut voitu todeta ilmoittaneen vakuutustapahtumasta säädetyn määräajan kuluessa. Oikeusturva-asiaa ei voitu käsitellä eikä antaa siinä korvauspäätöstä ennen kuin vakuutustapahtuman voitiin todeta sattuneen.
L Oy:n ja M.G:n välisten puhelinkeskustelujen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että korvauspäätös oikeusturva-asiassa annettiin aina kirjallisena. Muilla kuin oikeusturva-asioita hoitavalla korvausneuvojalla ei ollut lupa ottaa kantaa korvattavuuteen, eikä asiakkuuspäällikkö M.G ollut korvausneuvoja. Sinänsä toteamus, että korvaus maksettiin tuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen, piti paikkansa. Myyjällä ei ollut mitään syytä viivästyttää oikeusturvaedun käyttöä. Asiassa ei myöskään ollut tullut esiin seikkoja, jotka olisivat estäneet oikeusturvailmoituksen tekemisen jo aiemmin kaupungin kiistettyä L Oy:n vaatimuksen. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiö on katsonut, ettei L Oy:lle ollut annettu vääriä, puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja oikeusturvavakuutuksen käyttämisestä.
Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että sikäli kuin asiakkaan asianajaja tiesi asiakkaan oikeusturvavakuutuksesta, hänen tuli hyvän asianajotavan edellyttämällä tavalla tutustua vakuutusehtoihin soveltuvin osin ja myös ohjata asiakasta vakuutuksen käyttämisessä. Samoin asianajajan tuli olla perillä Asianajajaliiton asianajotoimintaa koskevista säädöksistä ja ohjeista.
Mikäli lautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi yhtiön korvausvelvolliseksi, vakuutusyhtiö on lausunut, että Asianajajaliiton oikeusturvavakuutusoppaan B 16 mukaan, mikäli oikeudelle esitettyä laskua oli lainvoimaisella tuomiolla ja perustelut esittäen alennettu, vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen sen mukaisesti. Käräjäoikeus oli kohtuullistanut vastapuolen L Oy:lle suoritettavien oikeudenkäyntikulujen määrää 25 000 euroksi. Käräjäoikeuden mukaan L Oy:n lausuma oli sisältänyt paitsi vastauksen esitettyyn oikeudenkäyntiväitteeseen, merkittävästi jo haastehakemuksessa esitettyjen seikkojen toistoa. Oikeus oli pitänyt kantajan ilmoittamaa kokonaistuntimäärää muutoinkin asian laatuun ja laajuuteen nähden huomattavan korkeana. Ilmoitettu tuntihinta ylitti käräjäoikeuden arvion mukaan huomattavasti laajoissa riita-asioissa tavanomaisesti esiintyneen 250 - 270 euron arvonlisäverottoman tuntihinnan.
Kun käräjäoikeus oli perustellusti kohtuullistanut L Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrää, vakuutusyhtiö ei mielestään ollut vakuutusehtojen kohdan 6.4 nojalla velvollinen korvaamaan oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeuskäsittelyn osalta enempää kuin käräjäoikeus oli velvoittanut vastapuolen korvaamaan.
Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 27.12.2023, että L Oy:n kontaktimerkinnöistä löytyi päivämäärällä 31.5.2018 M.G:n merkintä: ”Tarjous oikeusturvavakuutuksesta + vastapuolen kulut”. Kaikki muut M.G:n 2018 -2019 tekemät L Oy:tä koskeneet kontaktimerkinnät koskivat muita asioita kuin oikeusturvavakuutusta.
Lisävastineessa 29.1.2024 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei sähköpostiviesteistä tehty säännönmukaisesti merkintää kontaktitietoihin, kuten meneteltiin tapaamisten ja puhelinkeskusteluiden osalta. Kontaktimerkinnät olivat tietosuojasyistä sisällöltään suppeita.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut peruste hylätä L Oy:n esittämä oikeusturvavakuutuksen korvaushakemus vanhentuneena sekä oliko vakuutusyhtiö antanut L Oy:lle virheellisiä tai harhaanjohtaneita ohjeita siitä, milloin vakuutuskorvausta tuli hakea.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslaki 7 § 4 momentti
Vakuutustapahtuman jälkeen vakuutuksenantajan on annettava tarpeellisia tietoja sille, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.
Vakuutussopimuslaki 9 §
Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Vakuutussopimuslaki 73 §
Vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.
Jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Vakuutusehdot
Asiaan sovellettavien 1.10.2017 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen mukaisesti vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut, jotka ovat aiheutuneet lakimiesavun käyttämisestä riita-, rikos- ja hakemusasioissa sekä vakuutuksenottajan liikennelupaa koskevissa hallinto-oikeudellisissa asioissa kohdassa 4 tarkoitetuissa vakuutustapahtumissa. Vakuutus koskee ammattiliikenteen harjoittamiseen liittyvää toimintaa.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Vakuutustapahtuman määritelmä, mukaan Riita- ja hakemusasiassa vakuutuksesta korvattavalla vakuutustapahtumalla tarkoitetaan perusteeltaan tai määrältään kiistettyä vaatimusta (jäljempänä riita).
Vakuutusehtojen kohdan 4.2, Vakuutustapahtuman sattumisajankohta, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneet vakuutustapahtumat.
Sattumisajankohta riita- ja hakemusasiassa
Riita on syntynyt, kun perusteeltaan ja määrältään yksilöity vaatimus on kiistetty perusteen tai määrän osalta.
Vakuutusehtojen kohdan 5.1, Etukäteisilmoitus vakuutuksen käyttämisestä, mukaan, jos vakuutettu haluaa käyttää vakuutusta, on siitä kirjallisesti ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen. Vakuutusyhtiö antaa tällöin vakuutetulle kirjallisen korvauspäätöksen.
Vakuutusehtojen kohdan 6.3, Korvattavat kustannukset, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:
6.3.1, Riita- ja hakemusasiassa, vakuutetulle asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet kulut.
Vakuutusehtojen kohdan 6.4, Korvauksen määrä ja sen laskeminen sekä arvonlisävero, mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeudenkäyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.
Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.
Jos vakuutettu on arvonlisäverolain mukaan oikeutettu vähentämään tai hakemaan takaisin asianajolaskuun tai oikeudenkäyntikuluihin sisältyvän veron, korvauksesta vähennetään kustannuksiin sisältyvä arvonlisävero.
Vakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2, Korvausoikeuden vanhentuminen, mukaan vakuutuskorvausta on haettava vakuutusyhtiöltä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä 10 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan L Oy on hakenut 1.8.2022 lähettämällään sähköpostilla vakuutusyhtiöltä korvausta oikeusturvavakuutuksestaan kuljetuspalvelujen hankinnasta kaupungin kanssa syntyneeseen vahingonkorvausriitaan. L Oy oli alun perin vuonna 2018 saattanut kaupungin kuljetuspalvelujen hankintaa koskeneen oikaisupäätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi, ja markkinaoikeus oli 2.4.2019 kumonnut kaupungin oikaisupäätöksen. Osapuolet eivät kuitenkaan olleet päässeet asiassa sopimukseen, vaan L Oy:n ilmoituksen mukaan asianajaja oli alkanut hoitaa asiaa 5.4.2019. Kaupunki on kiistänyt L Oy:n esittämän vahingonkorvausvaatimuksen 26.6.2019 päivätyllä kirjelmällä.
Lautakunta toteaa, että arvioitaessa vakuutusyhtiölle vakuutussopimuksen perusteella vahingon johdosta mahdollisesti syntyvää korvausvelvollisuutta asiaan sovelletaan niitä vakuutusehtoja, jotka ovat olleet voimassa vakuutustapahtuman sattumishetkellä. Tässä tapauksessa oikeusturvavakuutuksen piiriin kuuluva vahinkotapahtuma eli riidan syntyminen on sattunut 26.6.2019 kaupungin kiistettyä L Oy:n sille esittämän vahingonkorvausvaatimuksen. Näin ollen L Oy:n korvausvaatimusta on käsiteltävä 1.10.2017 alkaen voimassa olleiden oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen ja 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen perusteella.
Vakuutussopimuslain 73 §:n mukaan, jota vastaavan sisältöisen määräyksen vakuutusyhtiö on sisällyttänyt myös yleisten sopimusehtojensa kohtaan 10.2, vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta.
Vakuutuslautakunta on oikeusturvavakuutusta koskevassa ratkaisukäytännössään, muun muassa asiassa FINE-004068 (2017) katsonut, että oikeusturvavakuutuksessa vakuutustapahtuman aiheuttaman vahingon eli vakuutuksen piiriin kuuluvien asianajokustannusten syntyminen on ilmeistä silloin, kun vakuutettu joutuu kääntymään riita-asian vuoksi asianajajan tai muun lakimiehen puoleen. Mainitusta ajankohdasta lukien vakuutettu on saanut tietää oikeusturvavakuutuksen korvauspiiriin mahdollisesti kuuluvan vahinkoseuraamuksen syntymisestä. Ellei asia ole vielä tuossa vaiheessa vakuutusehtojen edellyttämin tavoin vastapuolen kanssa riitautunut, lain tarkoittaman vahinkoseuraamuksen syntyminen on käsillä viimeistään vastapuolen kiistäessä vakuutetun asiamiehensä avustamana esittämän vaatimuksen.
Tässä tapauksessa L Oy on ilmoittanut ottaneensa asianajajan hoitamaan sen ja kaupungin välistä asiaa 5.4.2019. Vakuutusehtojen mukainen vakuutustapahtuma eli riidan syntyminen on sattunut viimeistään 26.6.2019 kaupungin kiistettyä L Oy:n vahingonkorvausvaatimuksen. Vakuutussopimuslain 73 §:n ja vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2 mukaan L Oy:n olisi siten tullut hakea vakuutuskorvausta viimeistään 26.6.2020. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei L Oy ole tehnyt vakuutusyhtiölle vasta 1.8.2022 lähettämäänsä korvaushakemusta vakuutussopimuslaissa ja vakuutuksen yleisissä sopimusehdoissa asetetussa määräajassa.
L Oy onkin vedonnut asiassa siihen, että sen mielestä vakuutusyhtiö oli antanut sille vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja siitä, miten oikeusturvavakuutuksesta tuli hakea korvausta.
Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 7 §:n 4 momentin mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutustapahtuman jälkeen tarpeellisia tietoja sille, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta. Vakuutussopimuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1993, s. 28) mukaan vakuutuksenantajan on lainkohdan mukaan annettava tietoja esimerkiksi vakuutuksen sisällöstä ja korvauksen hakemismenettelystä. Myös Finanssiala ry:n julkaisemien hyvän vakuutustavan periaatteiden mukaan korvaustoiminnan tavoite on, että asiakas saa kaikki korvaukset, joihin hän on oikeutettu, vaikka ei osaisi niitä hakea. Asiakasta opastetaan korvausasian vireillepanossa siten, että hän tietää, mitä asiakirjoja ja tietoja vakuutusyhtiölle on korvauskäsittelyä varten toimitettava, ja että korvausvaatimus vanhentuu, jos korvausvaatimusta tai vahinkoilmoitusta ei esitetä vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslain asettamassa määräajassa.
L Oy on lautakunnalle toimittamissaan kirjelmissä kertonut, että sen toimitusjohtaja oli keskustelut vakuutusyhtiön edustajien kanssa oikeusturvavakuutuksesta ja myös nyt kysymyksessä olevasta riita-asiasta ensimmäisen kerran jo 4.6.2018, kun L Oy:n oli ollut viemässä asiaa markkinaoikeuteen. Asiasta oli puhuttu sen jälkeenkin useita kertoja, kuten keväällä 2019, kun asia oli päätetty viedä käräjäoikeuteen. L Oy:n mukaan vakuutusyhtiön edustajat olivat puhelimitse käydyissä keskusteluissa kertoneet, että korvaus maksettaisiin vasta tuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen, eikä L Oy:tä ollut ohjeistettu edeltävän vahinkoilmoituksen tekemiseen. L Oy oli jäänyt keskustelujen perusteella käsitykseen, että korvausta voitiin hakea vasta tuomioistuimen lainvoimaisen tuomion jälkeen, kun oikeudenkäyntikulujen määrä oli selvinnyt.
Vakuutusyhtiö, joka on katsonut L Oy:n menettäneen korvausoikeutensa, on vedonnut siihen, että sen tietojärjestelmään tehdyistä L Oy:n asiakkuutta koskevista merkinnöistä ei ole löytynyt mainintoja L Oy:n kuvaamista keskusteluista lukuun ottamatta oikeusturvavakuutusta koskenutta vakuutusyhtiön yhteyspäällikkö M.G:n vuonna 2018 tekemää vakuutustarjousta. Vakuutusyhtiötä edustanut M.G. ja L Oy:n kanssa mahdollisesti myös keskustellut vahinkoasiantuntija J.S eivät ilmoitustensa mukaan muistaneet keskusteluja L Oy:n kanssa.
L Oy ei ole toimittanut lautakunnalle kertomustaan tukevaa asiakirjanäyttöä vakuutusyhtiön edustajien kanssa käydyksi väittämiensä puhelinkeskustelujen sisällöstä. Lautakunnalla ei toisaalta ole asiasta saamansa selvityksen perusteella aihetta epäillä L Oy:n kertomusta siitä, että L Oy:n toimitusjohtaja oli keskustellut meneillään olleesta riita-asiasta vakuutusyhtiön kanssa. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole väittänyt, ettei L Oy:n kuvaamia keskusteluja olisi lainkaan käyty.
Lautakunta ei ole voinut L Oy:n kertomuksen perusteella todeta, että vakuutusyhtiön edustajat olisivat antaneet L Oy:lle virheellisiä ohjeita vakuutuskorvauksen hakemisesta. Yhtälailla on kuitenkin selvittämättä, että vakuutusyhtiö olisi vakuutussopimuslain 7 §:n 4 momentissa edellytetyin tavoin opastanut L Oy:tä oikeusturvavakuutuksen vakuutusehtojen kohdassa 5.1 määrätyn kirjallisen etukäteisilmoituksen tarpeellisuudesta tai vakuutuskorvauksen hakemista koskevasta yhden vuoden määräajasta ja sen merkityksestä korvausoikeuden kannalta. Lautakunnan näkemyksen mukaan ei voida pitää uskottavana, että L Oy olisi jättänyt kirjallisen oikeusturvailmoituksen tekemättä meneillään olleesta riita-asiastaan, mikäli sitä olisi tähän asianmukaisesti opastettu. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei L Oy:n voida edellyttää olleen selvillä siitä, että asemansa perusteella vakuutusyhtiön edustajina toimineilla henkilöillä ei olisi ollut valtuuksia antaa kyseisen oikeusturvavahingon korvaamista koskeneita tietoja ja ohjeita, ellei siitä L Oy:lle selkeästi kerrottu.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiöllä on jo vuonna 2019 täytynyt tosiasiassa olla tieto L Oy:n oikeusturvavahingosta ja siitä, että L Oy on halunnut käyttää vakuutustaan puheena olleessa riita-asiassa. Tämän vuoksi ja muut asiassa ilmi tulleet seikat huomioon ottaen lautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi tässä tapauksessa vapautua korvausvastuustaan sillä perusteella, että L Oy on jättänyt sille kirjallisen korvaushakemuksensa vasta 1.8.2022 eli vakuutussopimuslain 73 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen.
Korvattavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen osalta lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 6.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti.
Käräjäoikeus on 10.9.2020 antamassaan tuomiossa, jonka lopputuloksen hovioikeus on oikeudenkäyntikulujen korvattavan määrän osalta pysyttänyt 25.3.2022 antamallaan tuomiolla, harkinnut vastapuolen L Oy:lle korvattavaksi tuomitsemiensa oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi L Oy:n vaatimasta 50 241,08 euron arvonlisäverottomasta määrästä 25 000 euroa. Perusteluinaan käräjäoikeus on muun muassa lausunut, että L Oy:n kuluvaatimuksen perusteeksi ilmoittamaa 145,75 tunnin kokonaistuntimäärää voitiin pitää asian laatuun ja laajuuteen nähden huomattavan korkeana, ja että ilmoitettu 330 euron tuntihinta ylitti oikeuden arvion mukaan huomattavasti laajoissa riita-asioissa tavanomaisesti esiintyneen 250 - 270 euron arvonlisäverottoman tuntihinnan.
Lautakunta katsoo, ettei asiassa ole ilmennyt käräjäoikeusvaiheen korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän osalta syytä poiketa käräjäoikeuden arviosta, joten lautakunta yhtyy tältä osin vakuutusyhtiön vastineessaan esittämään arvioon. Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö ei ole asiasta antamissaan päätöksissä ottanut kantaa L Oy:lle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrään hovioikeusvaiheen osalta. Sen vuoksi lautakunta ei anna lausuntoa hovioikeusvaiheen osalta korvattavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen määrästä, vaan suosittaa vakuutusyhtiötä ottamaan asian niiden osalta uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen ehtojen mukaisen korvauksen laskemiseksi.
Lopputulos
Riita-asian käräjäoikeusvaiheen osalta lautakunta siis katsoo, ettei vakuutuksesta korvattavia kuluja ole jäänyt L Oy:n vastapuolen maksettavaksi tuomittujen ja suorittamien oikeudenkäyntikulujen jälkeen. Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä ottamaan L Oy:n korvaushakemuksen uudelleen käsiteltäväkseen vakuutussopimuksen ehtojen mukaisen korvauksen laskemiseksi riita-asian hovioikeusvaiheen osalta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Kajala
Käenmäki
Makkula
Rajamäki
Sjögren