Tapahtumatiedot

A:n omistamaan määräalaosuuteen kohdistui kaksi kiinnitystä, joiden panttikirjat oli annettu pankille lainan vakuudeksi. A maksoi panttikirjojen vapautumiseksi vaaditun summan loppuvuonna 2021 panttikirjojen jäädessä toistaiseksi pankin säilytykseen. A löysi määräalaosuudelleen ostajan, ja sopi pankin kanssa panttikirjojen siirtämisestä Maanmittauslaitokselle. Kaupat oli määrä tehdä kesäkuussa 2022. Pankki teki kuitenkin virheen ja siirsi panttikirjat virheellisesti myös kolmannen osapuolen nimiin. Kolmannen osapuolen suostumuksen tarve ja pankin tekemä virhe ilmenivät kauppakirjan hyväksymis- ja allekirjoitusvaiheessa. Sovittu kiinteistökauppa jäi ko. ajankohtana tekemättä. Panttikirjat rekisteröitiin onnistuneesti A:n nimiin Maanmittauslaitoksessa tammikuussa 2023 ja kaupat tehtiin lopulta helmikuussa 2023.

A vaati pankilta korvausta asiamiehen avustuksella 6.4.2023 päivätyllä vaatimuskirjelmällä. Pankki ilmoitti hyväksyvänsä korvausvaatimukset vakuutusmaksujen, kiinteistöverojen, kauppahinnan alennuksen, vesimaksujen sekä asiamieskulujen omavastuuosuuden osalta. A ei ollut tyytyväinen pankin vastaukseen ja toimitti uuden kirjelmän pankille. Pankki ei kuitenkaan muuttanut näkemystään korvausvelvollisuudestaan, vaan ilmoitti korvaavansa A:lle 1 796,64 euroa edellä mainittuja vahinkoja pois lukien asiamieskulut, joissa ei ollut esitetty erittelyä. Pankki maksoi korvauksen A:lle 30.6.2023.

Asiakkaan valitus

A pyytää Pankkilautakuntaa käsittelemään pankin aiheuttamien välillisten vahinkojen korvausvelvollisuuden ja vaatii, että pankki korvaa hänelle seuraavat vahinkoerät viivästyskorkoineen 28.4.2023 lukien:
- 30 523,50 euroa saamatta jääneitä tuottoja kauppahinnalle 165 000 euroa ajalta 1.7.2022–5.1.2023
- 1 600 euroa (á 200 euroa/tunti) virheen selvittelyyn ja vahinkojen estämiseen kuluneesta välittömästä ajanhukasta
- 1 500 euroa virheen aiheuttamasta stressistä ja mielipahasta sekä
- asiamieskulut asiassa esitettävän laskun mukaisesti siltä osin kuin asiamieskulut tulevat A:n vastattaviksi.

A:n valituksessa kerrotaan tapahtumakulusta ja sen taustoista. Lisäksi valituksessa kerrotaan A:n olleen virheen havaittuaan välittömästi yhteydessä pankkiin. Pankki ei kuitenkaan korjannut tekemäänsä virhettä välittömästi eikä edes yrittänyt korjata aktiivisilla toimilla tekemäänsä virhettä, minkä vuoksi kiinteistökaupan teko pitkittyi usealla kuukaudella ja koko kauppa uhkasi peruuntua. Tästä aiheutui A:lle työtä, valtavasti stressiä sekä huomattavaa taloudellista vahinkoa.

Vaatimuksiaan A perustelee pääpiirteittäin sillä, että täyden korvauksen periaatteen mukaisesti pankin olisi tullut korvata A:lle kaikki virheen aiheuttama ja virheen korjaamattomuudesta aiheutunut vahinko, toisin sanoen saattaa A siihen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman virhettä. Koska pankin toiminta on ollut asiassa törkeän huolimatonta ja pankki on toiminut piittaamattomasti virheen korjaamiseksi, on pankki vastuussa kaikista asiassa aiheutuneista vahingoista.

Pankki on omassa perustoiminnassaan laiminlyönyt perustavanlaatuiset varmistustoimet, joilla olisi voitu varmistua siirronsaajien oikeudesta kyseisiin omaisuuseriin. A pitää selvänä ja ennalta-arvattavana, että tällaisissa toimissa tehdyt virheet voivat aiheuttaa pankin asiakkaille mittavia vahinkoja. Se, että pankki ei ole kuitenkaan huolehtinut toimivista varmistuksista panttikirjojen siirtoon liittyvissä toimissaan, osoittaa pankilta selkeää piittaamattomuutta perustavanlaatuisten pankkitoimintojen huolehtimisesta ja karkeaa laiminlyöntiä saattaa toiminnot sellaisiksi, että ne tehdään oikein eikä pankin toimilla aiheuteta vakavaa taloudellista vahinkoa A:lle.

A pitää pankin toimintaa piittaamattomana myös sen vuoksi, että virheen korjaantuminen on ollut riippuvainen kolmannen ulkopuolisen osapuolen toimista. Käytännössä kolmannen osapuolen on tullut allekirjoittaa asiakirja, jolla hän hyväksyy sen, että hänen hyväkseen virheellisesti siirretyt panttikirjat siirretään takaisin pankille, joka siirtää panttikirjat kokonaisuudessaan A:lle Maanmittauslaitoksen rekisteriin. Laiminlyömällä riittävät ennaltaehkäisevät varmistukset pankki on ottanut riskin siitä, että panttikirjojen siirrot voivat epäonnistua ja virheen korjaamiseksi tarvittavat korjaavat toimenpiteet ovat kolmannen ulkopuolisen hyväntahtoisuuden varassa. Tällainen riskinotto osoittaa A:n mukaan piittaamattomuutta.

A pitää myös pankin toimia virheen korjaamiseksi täysin riittämättöminä, mikä on lisännyt A:lle aiheutuneiden vahinkojen määrää, koska kiinteistökauppaa ei ole pystytty toteuttamaan suunnitellusti. Pankki on ainoastaan pyytänyt virheellisen siirronsaajan allekirjoitusta asiakirjaan, mutta se ei ole esimerkiksi selostanut kyseiselle henkilölle, mistä asiassa on kyse ja mitä asiakirjan allekirjoittaminen merkitsee. Jos pankki olisi tehnyt aktiivisia toimia asiantilan korjaamiseksi, ei asian korjaamisessa olisi kulunut puolta vuotta vaan ainoastaan muutama päivä. A on puolestaan ollut useaan otteeseen yhteydessä pankkiin ja kysynyt, miten virheen korjaaminen etenee sekä pyrkinyt saamaan kolmannen ulkopuolisen allekirjoittamaan vaaditun lomakkeen. Pankin menettely osoittaa vähintäänkin törkeää huolimattomuutta, ellei jopa lähes tahallisuutta.

A perustelee vaatimustaan saamatta jääneistä tuotoista sillä, että hänellä oli suunnitelmissa sijoittaa kaupasta saadut varat Helsingin pörssiin Sammon, Nordean ja UPM:n osakkeisiin siten, että kunkin yhtiön osakkeita ostetaan 50 000 eurolla. Osakkeet oli tarkoitus ostaa 1.7.2022 ja myydä vuoden 2022 lopussa tai sopivan myyntihetken ollessa käsillä. FINE-käsittelyn aikana A on korjannut alkuperäistä vaadettaan ja vaatinut korvausta 5.1.2023 hinnan mukaan, sillä panttikirjat ovat siirtyneet A:lle 8.1.2023.

Kauppasumman suuruuden vuoksi A pitää täysin ennalta-arvattavana, että taloudelliset tappiot tulevat olemaan huomattavat kiinteistökaupan viivästyessä.

Pankin virhe on estänyt A:ta tekemästä suunnittelemiaan sijoituksia kaupasta saatavilla varoilla ja siten saamasta kauppahinnalle tuottoa, jonka A olisi saanut ilman virhettä. Alla olevassa taulukossa on esitetty vahinko, joka on aiheutunut kauppahinnalle saamatta jääneistä tuotoista. Osakekohtaiset hinnat ovat osakkeiden keskimääräiset hinnat kyseisinä päivinä.

Osake                                Hinta (€)

1.7.2022                            lukumäärä (kpl)                    Hinta (€)

5.1.2023                            Erotus

(€)                                      Vahinko (€)

Sampo A                            41,98               1.190             48,84                                          6,86                 8 163,40

Nordea Bank                     8,46                 5.910             10,57                                          2,11                 12 470,10

UPM-Kymmene Oyj          29,04               1.720             34,79                                          5,75                 9 890,00

Yhteensä                                                                                                                                                     30 523,50

FINEn tiedusteltua A:lta mahdollista näyttöä ostoaikeista A on todennut vaatimuksen perustuvan A:n kertomaan suunnitelmaan ja tuonut esille, etteivät ihmiset tyypillisesti tee erillisiä asiakirjoja siitä, miten he aikovat osakkeita ostaa yksinkertaisissa arvopaperikaupoissa vaan ovat miettineet suunnitelman mielessään. A ei ole ostanut kyseisiä osakkeita kiinteistökaupan jälkeen, koska osakkeiden hinnat ovat nousseet korkealle tasolle eikä näihin osakkeisiin olisi ollut mitään mieltä sijoittaa kyseisenä ajankohtana. A on halunnut ostaa kyseisiä osakkeita kesällä 2022, koska näiden osakkeiden arvostustasot ovat olleet silloin alhaalla ja tuolloin on ollut selvää, että näiden osakkeiden hinnat tulevat nousemaan muun muassa markkinatilanteen ja korkojen nousun vuoksi. Koska A on ymmärtänyt osakemarkkinatilanteen vuoden 2023 alussa, hän ei ole ollut halukas sijoittamaan kyseisiin yhtiöihin vaan on sijoittanut varat korkea korkoiselle tilille, joka on tuottanut paremmin kuin kyseiset osakkeet olisivat tuottaneet, jos niihin olisi sijoitettu vuoden 2023 alussa.

A selventää lisäkirjelmässään myös sitä, että kaupan viivästyminen on johtunut ainoastaan pankin tekemästä virheestä. Pankki on tehnyt tarvittavat toimet 16.12.2022 virheen korjaamiseksi, mutta toimet eivät ole kuitenkaan poistaneet virhettä, vaan virheen korjaantumisessa on kulunut vielä noin kuukausi Maanmittauslaitoksessa. Kaupan viivästyksen vuoksi ostaja on joutunut järjestelemään kaupan rahoituksen uudelleen ja kauppa on toteutunut 10.2.2023.

A kertoo yksilöineensä vaatimuksen virheen selvittelyyn ja vahinkojen estämiseen kuluneesta ajasta pankille esitetyssä alkuperäisessä vaatimuksessa. Yhteensä kuusi tuntia on kulunut muun muassa siihen, että A on joutunut useamman kerran selvittämään pankin työntekijöille pankin tekemää virhettä, jonottamaan puhelimessa ja kirjoittamaan useaan otteeseen viestejä pankille, koska pankki ei ole vastannut viesteihin asianmukaisesti. Lisäksi A on joutunut selvittämään asiaa sekä ostajan että virheellisen siirronsaajan kanssa. Pankki on aiheuttanut virheen törkeällä huolimattomuudella sekä jättänyt hoitamatta asian jatkoselvittelyn asianmukaisesti, joten pankin tulee korvata A:lle se aika, jonka hän on käyttänyt välittömästi virheen selvittämiseen pankille sekä vahinkojen estämiseen.

Korvausvaatimusta stressistä ja mielipahasta A perustelee sillä, että pankki on loukannut A:n oikeuksia rekisteröitynä ja estänyt häntä selvittämästä virheen syytä jättämällä vastaamatta tietosuoja-asetuksessa edellytetyllä tavalla hänen tietopyyntöönsä, ja lisäksi pankki on luovuttanut törkeällä huolimattomuudella A:ta koskevia epätäydellisiä henkilötietoja aiheuttaen hänelle vahinkoa ja olennaista haittaa. Pankki ei ole myöskään pyrkinyt asian välittömään korjaamiseen lukuisista pyynnöistä huolimatta. Pankki on näin ollen loukannut A:n yksityiselämää ja on velvollinen korvaamaan hänelle alkuperäisen vaatimuksen mukaisen 1 500 euroa asian aiheuttamasta kärsimyksestä viivästyskorkoineen 28.4.2023 lukien. Tietosuojaloukkauksesta on myös tehty kantelu Tietosuojavaltuutetulle ja saadusta päätöksestä on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen. Valitus on hallinto-oikeudessa käsittelyssä eikä apulaistietosuojavaltuutetun antamalla päätöksellä ole asiassa mitään oikeudellista merkitystä.

A perustelee vaatimuksiaan myös sillä, että pankki on luvannut jo kesällä 2022 A:lle 300 euroa korvausta mielipahasta, mutta on jättänyt sen maksamatta. Tilanteen pitkittyessä myös stressin määrä on kasvanut huomattavasti, koska kiinteistökauppa on peruuntunut kesällä ja A on ollut vaarassa menettää ostajan vaikeasti myytävässä kohteessa.  Pankki ei ole väittämänsä mukaisesti maksanut A:lle 375 euron hyvitystä tästä asiasta. Pankki on maksanut 10.11.2022 A:lle 200 euroa hyvitystä asiakaspalautteesta, mikä ei liity tähän luvattuun hyvitykseen, koska pankki ei ole yksilöinyt, mistä asiakaspalautehyvityksessä on kyse. Pankin tulee maksaa lupaamansa hyvitys, mikä hyväksytään sisältyväksi osaksi joko virheen selvittelyyn kulunutta korvausta taikka korvausta stressistä ja mielipahasta.

Asiamieskuluvaatimuksen osalta A tuo esille, että A:lla on oikeusturvavakuutus ja kulut maksetaan vasta jutun lopussa, kun osa laskusta toimitetaan vakuutusyhtiön maksettavaksi. Asiamieskuluja vaaditaan siltä osin kuin oikeusturvavakuutus ei kata kuluja ja myös FINEn riidanratkaisumenettelyn ajalta kertyneistä toimenpiteistä. Asiassa on toimitettu seuraava erittely:
· asiaan perehtyminen ja selvittäminen 2,75 h
· päämiehen oikeusturvaetuun liittyvät asiat 0,75 h
· vaatimuskirjelmän laatimiseen liittyvät asiat 7,25 h
· palaveri päämiehen kanssa, pankin viestien läpikäynti ja viestit pankille sekä vastauskirjelmän laatiminen 10,25 h
· selvitys tietosuojavaltuutetulle ja vastine pankin vastaukseen tietosuojavaltuutetulle 7,25 h
· palaveri päämiehen kanssa, valituskirjelmän laatiminen FINElle ja yhteydenpito FINEn kanssa 9 h
· yhteensä 37,25 h, laskutus 275 euroa/h (alv 0), 20.9.2023 mennessä kuluja 12 702,25 euroa (sis. alv 24 %)

A ilmoittaa esittävänsä laskun pankille asiamieskuluista siltä osin kuin asiamieskulut jäävät A:n vastattaviksi.

A pitää riidattomana sitä, että asiassa on kyse sopimusperusteisesta vastuusta ja että vastuuta arvioidaan sopimusoikeudellisten sääntöjen perusteella. Riidatonta on myös se, että pankki on rikkonut panttaussopimusta. Pankki on laiminlyönyt noudattaa laatimaansa yksiselitteistä ja ainoaa panttaussopimuksen velvoitettaan, joka on myös ollut pankin päävelvoite. Lainsäädäntö eli kauppakaaren säännös 10:3 § osoittaa, että velvollisuus huolehtia pantista hyvin on lainsäätäjänkin mielestä täytäntöönpantavissa oleva velvoite. Pankki on myöntänyt rikkoneensa sopimuksessa sovittua huolellisuusvelvoitettaan.

Riitaista asiassa on A:n vaatimien vahinkojen korvattavuus. Tämän osalta A toteaa, ettei sopimusehdoissa ole soveltuvaa vastuunrajauksia, joten panttaussopimuksessa on sovittu, että kaikki vahinko tulee korvattavaksi. Pankin vastuu tekemästään sopimusrikkomuksesta perustuu ekskulpaatiovastuulle, ja varallisuusvahingon määrä on määriteltävä ja arvioitava sen perusteella, missä asemassa A olisi ollut ilman pankin sopimusrikkomusta ja mikä on tämä ero suhteessa tosiasialliseen tapahtumankulkuun. A viittaa KKO:n ratkaisuihin 1994:98 ja 1992:138.

A pitää korvausperusteen ja vahingon välistä syy-yhteyttä ilmiselvänä. A ei pystynyt saattamaan sovittuja kauppoja loppuun ja sijoittamaan siitä saamiaan varoja suunnittelemallaan tavalla. Vaadittu korvaus vahingon estämiseen käytetystä työstä johtuu välittömästi pankin sopimusrikkomuksesta. Oikeuskäytännössä ratkaisussa KKO 138:1992 on määrätty korvattavaksi vastaavalla tavalla välittömästi sopimusrikkomuksesta vahingon estämiseen aiheutuneet kulut. Lisäksi A:n toimet ovat olleet pois hänen työajastaan, mikä on aiheuttanut myös välitöntä tulon menetystä A:lle.

A tuo esille, että myös aineeton vahinko tulee korvattavaksi sopimussuhteissa. Oikeuskirjallisuudessa todetaan olevan selvää, että vahingonkärsijällä on sopimussuhteissakin oikeus aineettoman vahingon käsittävään korvaukseen, jos hänellä olisi se vahingonkorvauslain säännösten nojalla. Sopimuksen käsilläolo ei voi supistaa korvaussuojaa. A vetoaa rikoslain 38 luvun 9 §:ään ja kertoo, että pankki on kiistattomasti luovuttanut A:ta koskevia virheellisiä henkilötietoja vastoin tietosuoja-asetuksessa säädettyä ja loukannut A:n yksityisyyden suojaa sekä aiheuttanut vahinkoa ja olennaista haittaa. Pankki on tehnyt kyseisen teon törkeällä huolimattomuudella tai tahallaan. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Vaikka asia ei ole edennyt rikosoikeudelliseen arviointiin, korvausperuste aineettoman vahingon korvaamiseen sopimusrikkomuksen aiheuttamasta kärsimyksestä on olemassa tosiseikaston perusteella. Tämän vuoksi pankki on velvollinen korvaamaan sopimusrikkomuksen aiheuttamasta kärsimyksestä vaaditut vahingot.

A perustelee käsitystään pankin huolimattomuuden asteesta sillä, että pankki on jättänyt varmistamatta helposti tarkistettavissa olevan asian eli sen kenelle panttikirjat ovat kuuluneet, mikä osoittaa vähintäänkin törkeää huolimattomuutta, koska pankki on ollut tekemässä sellaisia toimia, jotka edellyttävät korostunutta huolellisuutta. Jos pankki on asian tarkistanut ja siitä huolimatta siirtänyt panttikirjat väärälle omistajalle, on kyse tahallisuudesta. Lisäksi A tuo esille, että pankin kontrollipiirissä on ollut päättää, kenelle se luovuttaa panttikirjat ja se, miten se varmistuu siitä, että panttikirjat luovutetaan oikealle omistajalle. Pankin kontrollipiirissä on ollut myös selostaa kolmannelle osapuolelle riittävästi ja ymmärrettävästi tapahtunut asia. Pankki ei ole toiminut näin eikä sen toimet muutoinkaan osoita aktiivisia toimenpiteitä virheen oikaisemiksi. Tämän osalta A viittaa pankin omaan selvitykseen tehdyistä toimenpiteistä.

Pankin kannasta poiketen A katsoo että, se, kenelle pankki on tässä tapauksessa siirtänyt panttikirjat, pahentaa pankin tekemää virhettä. Sillä, että pankki on siirtänyt panttikirjat A:n sukulaiselle ei ole asiassa merkitystä. Kiinteistön yhteisomistussuhde edellyttää jonkin asteista keskinäistä luottamussuhdetta. Kyseinen suhde ei ole toiminut ja sen takia A on kiinteistön halunnut osaltaan myydäkin. A on itse käyttänyt kaikki käytettävissään olevat keinot vahingon rajoittamiseksi kuten pyrkinyt saamaan kolmannen osapuolen suostumuksen.

A tuo myös esille kantaansa varallisuusarvoisten odotusten raukeamisesta sekä positiivisesta sopimusedusta oikeuskirjallisuuteen viitaten. A toteaa olevan täysin absurdia ja harhaanjohtavaa väittää, että vahinkojen korvattavuuden edellytyksenä A:n olisi tullut ilmoittaa pankille etukäteen siitä, miten hän sijoittaa kiinteistökaupasta saatavat varat. A katsoo edelleen, että pankilla on velvollisuus korvata vaaditut vahingot täysimääräisesti eikä pankki ole esittänyt mitään sellaista hyväksyttävä syytä, jonka perusteella se ei olisi vahingonkorvausvelvollinen sopimusrikkomuksestaan aiheutuneista vahingoista.

Lisäksi A on tuonut esille, että pankki on lähettänyt FINElle lisävastineen asiassa ja ilmoittanut postittaneensa lisävastineen A:n asiamiehelle samana päivänä. A:n asiamiehelle ei ole kuitenkaan koskaan saapunut postitse kyseistä vastinetta. FINEn riidanratkaisumenettelyn uskottavuuden kannalta on merkityksellistä, että koko asian arvioinnissa otetaan huomioon tämä epärehelliseltä toiminnalta näyttävä toiminta, jolla ilmeisesti on pyritty estämään A:n asiamiestä saamasta pankin lisävastinetta asianmukaisesti tietoonsa.

Pankin vastine

Pankki kiistää vaatimukset siitä, että pankin tulisi suorittaa A:lle enempää vahingonkorvausta kuin hänelle on 30.6.2023 maksettu.

Pankki toteaa pankin virheen ja jo maksettujen korvausten olevan riidattomia. Lisäksi riidatonta on korvausvelvollisuus niistä kohtuullisista asiamieskuluista, jotka kuuluvat asiakkaan oikeusturvavakuutuksen omavastuun piiriin. Näiden määräksi on ensivaiheessa ilmoitettu 524,29 euroa. Pankilla ei ole kuitenkaan edellytyksiä korvata riidatontakaan osuutta asiamieskuluista, sillä selvitystä laskun maksamisesta tai todellisesta asiamieskulujen määrästä ei ole saatu. Pankki kiistää asiamieskulut perusteeltaan ja määrältään FINEn riidanratkaisumenettelyn ajalta kertyneistä toimenpiteistä.

Asiassa on riitaa siitä, onko pankki jo aiemmin korvaamiensa vahinkojen lisäksi velvollinen korvaamaan asiakkaalle 39 780,90 euroa viivästyskorkoineen 28.4.2023 lukien.

Pankki viittaa kantaansa, joka on todettu 8.5.2023 kirjeessä. Edellä mainitussa kirjeessään pankki on vastannut A:n vaatimuksiin muun muassa kiistämällä vaatimuksen saamatta jääneistä tuotoista spekulatiivisena ja ennalta-arvaamattomana vahinkoeränä, koska tapauksessa ei ole näytetty, että A olisi tehnyt juuri vaatimuksessa mainitut osakekaupat ja realisoinut ne juuri mainittuna päivämääränä. Mahdolliset sijoitustoimet olisivat voineet olla myös tappiollisia. Vaatimus stressistä ja mielipahasta on kiistetty, sillä kyseiset tunnereaktiot eivät vahingonkorvausoikeudellisesti arvioituna voi tulla korvattavaksi nyt kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa. Vaatimus ajanhukasta on kiistetty yksilöimättömyyden ja vahingon laadun perusteella. Pankki toteaa aiemmin hyvittäneensä 375 euroa asian selvittämisestä aiheutuneesta vaivasta ja harmista.

Riidanalaisista korvauskysymyksistä pankki lausuu, että sopimusrikkomuksesta aiheutuvien vahinkojen korvattavuutta on luonnehdittu oikeuskirjallisuudessa siten, että ’korvattava vahinko’ eroaa käsitteellisesti laajemmasta ilmiöstä ’vahinko’ siinä, että edellinen hahmottuu oikeudellisten määrittelyjen avulla ja jälkimmäinen tosiasiailmiönä (Ståhlberg – Karhu, Suomen vahingonkorvausoikeus, Alma Talent Oy 2020, s. 79 ss). Kirjoittajien mukaan syy-yhteyskysymyksissä on voitava ensinnäkin ottaa myönteinen kanta siihen, että vahingon syy on toiminta tai laiminlyönti, joka on vastuun perusteena. Toiseksi syy-seuraus-suhteen on täytettävä tietyt laatuvaatimukset. Syy-yhteyden tulee olla oikeudellisessa mielessä riittävä eli adekvaattinen, jotta korvausvastuu syntyisi.

Pankki toteaa asiakkaan valituksesta, ettei siinä ole esitetty vahingonkorvausoikeudellisesti sisältöpitoisia perusteluita, miksi vaatimukset tulisi sellaisenaan hyväksyä. Vastuulajia tai syy-yhteyskysymyksiä ei ole selvitetty riittävästi, lukuun ottamatta mainintaa vahinkojen välillisyydestä. Vastuulajin osalta pankki katsoo, että kyseessä on sopimusperusteinen vastuu, sillä sähköinen panttikirja on tullut pankin nimiin asiakkaan antaman panttaussitoumuksen perusteella. Pankin yleisten panttausehtojen mukaan pankki on ollut velvollinen säilyttämään panttia hyvin. Vaikka kyse ei ole ollut fyysisen käteispantin ’säilyttämisestä’, ehdot soveltuvat myös sähköiseen panttikirjaan ja sen luovuttamiseen. Pankki on rikkonut panttaussopimukseen perustuvaa huolellisuusvelvoitetta luovuttaessaan sähköisen panttikirjan muulle kuin oikealle omistajataholle.

A:n esittämä hypoteesi tuoton menetyksestä ei ole todellista vahinkoa, joka olisi millään tavalla syy-yhteydessä sopimusrikkomukseen. Valituksessa käytetylle tuotonmenetysten määrittely- ja laskentatavalle ei ole löydettävissä mitään tukea oikeuskäytännöstä tai vahingonkorvausoikeudellisesta kirjallisuudesta. Pankin virheen ja jälkikäteiseen osakepoimintaan perustuvien laskennallisten menetysten välillä ei vallitse kausaliteettia, jonka yksilöintiä vahingonkorvausoikeudessa edellytetään.

Oman ajan käyttö, stressi ja mielipaha eivät ole sopimusrikkomuksen perusteella korvattavaa vahinkoa. Henkinen kärsimys voi tulla korvattavaksi vain tilanteissa, joista säädetään vahingonkorvauslain 5 luvun 4 a ja 6 §:ssä.

Pankki pitää A:n esittämiä vaatimuksia lakiin perustumattomina ja perusteiltaan puutteellisina siltä osin kuin ne ylittävät korvausmäärän, jonka pankki on 30.6.2023 hyvittänyt hänelle. Valituksessa esitetyt näkemykset ja selvitykset vahingon perusteesta ja määrästä eivät osoita, että kyse olisi vahingosta, joka kuuluisi pankin korvausvelvollisuuden piiriin.

Sen varalta, että asian arviointiin sovellettaisiin vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n sääntöjä, pankki kiistää väitteet panttikirjan siirtoon liittyvästä huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä tahallisella menettelyllä tai tuottamuksellisella menettelyllä, joka olisi asteeltaan lievää suurempaa.

Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa on katsottu mahdolliseksi, että korvausvastuu voi perustua sekä sopimusvastuun että sopimuksenulkoisen vastuun sääntöihin. Pankki katsoo ainakin seuraavien seikkojen puoltavan korvausvastuun arviointia molempien vastuulajien sääntöjä soveltaen:
- Pankin yleisten panttausehtojen kohta 4.2 ei rajaa tai muuta kauppakaaren 10 luvun 3 §:n sinänsä dispositiivista vastuuta, joten lain ja sopimuksen keskeinen sisältö on sama;
- Panttausehtojen kohdan 4.2 huolellisuusvelvoite on panttaussitoumuksen sivuvelvoite verrattuna päävelvoitteeseen (panttivastuu), jonka voimassa ollessa panttikirjaa ei olisi ollut edes voitu siirtää pois pankin nimistä;
- Pantin säilyttäminen ’hyvin’ on yleisluonteinen sopimusehto, joka ei sellaisenaan ole täytäntöönpantavissa puolin eikä toisin.

Pankki huomauttaa, että vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:ssä säädetyn tuottamuksellisuuden arviointi ei välttämättä ole mahdollista tuomioistuimen ulkopuolisessa riidanratkaisumenettelyssä, jos arviointi edellyttäisi näytön vastaanottamista.

Lisäksi pankki katsoo kontrollipiirissään olleiden seikkojen osoittavan vain lievää tuottamusta ja vetoaa tältä osin seuraaviin seikkoihin:
- Virhe on tapahtunut toteutettaessa asiakkaan toimeksiantoa kiinteistön murto-osan 49/100 sähköisten panttikirjojen siirrosta, kun panttikirjojen saajaksi on erehdyksessä kirjattu paitsi A (omistusosuus 49/100), myös kiinteistön toinen lainhuudon mukainen omistaja B (omistusosuus 51/100);
- Vaikka virhe on ollut erittäin valitettava, se ei edusta huolimattomuusasteeltaan vakavimpia mahdollisia panttikirjan siirtovirheitä, jollaisesta esimerkkinä voidaan mainita panttikirjan siirto ennenaikaisesti (esim. liian aikaisin kiinteistön ostajalle, joka ei sittemmin ryhdy kiinteistönkauppaan) ja/tai kiinteistön omistajatahoon nähden täysin ulkopuoliselle taholle (esim. ulkomailla pysyvästi oleskelevalle henkilölle tai edesmenneen kiinteistönomistajan kuolinpesälle), joiden tilanteiden oikaisu kirjaamisviranomaisessa edellyttää lainvoimaista tuomioistuinratkaisua;
- Virheen tapahduttua pankki on tehnyt kaikki käytettävissään olevat toimenpiteet tilanteen oikaisemiseksi (ks. liite toimenpidelistaus);

Pankki vetoaa seuraaviin kontrollipiirinsä ulkopuolella olleisiin seikkoihin, joissa on kyse lähinnä muiden tahojen tuottamuksellisesta tai tahallisesta menettelystä:
- B on pidättänyt hallussaan erehdyksessä nimiinsä tulleita panttikirjoja ilman laillista perustetta, ja tahallaan laiminlyönyt velvollisuuttaan palauttaa panttikirjat välittömästi A:n nimiin viivyttelemällä ilman hyväksyttävää syytä palautuksen edellyttämissä toimenpiteissä;
- Vaikka kiinteistön yhteisomistat eivät ole olleet toisilleen entuudestaan tuntemattomia henkilöitä, heiltä on puuttunut kyky ja/tai halu oikaista panttikirjan haltijamerkintää koskeva virhe keskinäisessä luottamussuhteessaan, jota kiinteistön yhteisomistussuhde muutenkin heiltä edellyttää.

Pankki kannan mukaan vaikka korvausasiaa ei arvioitaisi miltään osin vahingonkorvauslain perusteella, vahinkojen korvauskelpoisuudelle asetetut edellytykset eivät täyty puhtaan sopimusvastuun tilanteessakaan.

Pankki myös kiistää A:n esittämän tulkinnan soveltuvista sopimusehdoista. Vaikka korvausarviointi perustuisi pelkästään sopimusvastuun sääntöihin, korvattavaa vahinkoa eivät ole kaikki mahdolliset A:n vahingoksi kokemat menetykset niiden toteutumistodennäköisyydestä tai ennakoitavuudesta riippumatta. Sikäli kuin yleisistä vakioehdoista tai erityisistä sopimusehdoista ei johdu vastuunrajoituksia, vahinkojen korvattavuus määräytyy yleisten sopimusvastuusääntöjen mukaan. Sopimusvastuu kattaa vain todellisuudessa A:lle aiheutuneet vahingot, joiden arvioinnissa on huomioitava vastuunrajoitusehtojen lisäksi ennakoitavuus- eli adekvaattisuusvaatimus sekä vahingonkärsijän velvollisuus vahingon rajoittamiseen. Vahingonrajoitusvelvollisuuden osalta pankki huomauttaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä, milloin ja mihin toimenpiteisiin asiakas on ryhtynyt tilanteen korjaamiseksi.

Pankki toteaa sijoitussuunnitelman estymiseen liittyen, ettei A:n väittämä varallisuusarvoisten odotusten raukeamisesta ole positiivisena sopimusetuna korvattavaa, sillä sijoitussuunnitelma on tuotu esille vasta vahinkotapahtuman jälkeen. A on kertonut etukäteen vain suunnitelmastaan myydä osuutensa kiinteistöstä, minkä estymisestä aiheutuneet todelliset vahingot pankki on korvannut. A:lla on velvollisuus esittää uskottava näyttö väitetystä sijoitussuunnitelmastaan, sen toteutumistodennäköisyydestä sekä tämän suunnitelman saattamisesta etukäteen tietoomme.

Pankki ei katso rikkoneensa EU:n tietosuoja-asetusta viitaten 18.9.2023 vastineeseen sekä apulaistietosuojavaltuutetun päätökseen 6.11.2023, ja kiistää tähän perustuvan korvausvaatimuksen. A:n väite tältä osin on käsitelty ja ratkaistu Tietosuojavaltuutetun toimistossa.

Selvitykset

Osapuolten välisen kirjeenvaihdon lisäksi Pankkilautakunnalla on ollut käytettävissään muun muassa seuraavat selvitykset:

- litterointeja osapuolten välisistä puheluista ajalta 30.5-10.11.2022.
- osapuolten välisiä verkkoviestejä 8.7-3.9.2022
- pankin 18.9.2023 päivätty vastaus Tietosuojavaltuutetun toimiston selvityspyyntöön
- Apulaistietosuojavaltuutetun päätös 6.11.
- soveltuvat panttausehdot

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa tulee arvioitavaksi pankin korvausvastuun edellytysten täyttyminen vaadittujen vahinkoerien osalta. Lähemmin tarkasteluna kysymys on myös siitä, onko A riittävällä tavalla osoittanut vaatimansa vahingon aiheutumisen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vahingonkorvauslain 1 luvun 1 §:n mukaan vahingon korvaamiseen on sovellettava tämän lain säännöksiä. Tämä laki ei kuitenkaan koske, ellei tässä tai muussa laissa toisin säädetä, sopimukseen perustuvaa tai muussa laissa säädettyä korvausvastuuta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä:
1)jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu;
2)jota on rangaistavaksi säädetyllä teolla syrjitty;
3)jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu;
4)jonka ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, 1–3 kohdassa tarkoitettuihin loukkauksiin verrattavalla tavalla.

EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklan 1 kohdan mukaan 1.  jos henkilölle aiheutuu tämän asetuksen rikkomisesta aineellista tai aineetonta vahinkoa, hänellä on oikeus saada rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä korvaus aiheutuneesta vahingosta.

Finanssialan sopimuspohjaisen asiakasorganisaation (FINE) ohjesäännön, voimassa 1.1.2021 alkaen, 6 §:n mukaan riita-asiassa ei käsitellä valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

FINEn ohjesäännön 10 §:n mukaan FINEllä on oikeus jättää toimisto- tai lautakuntamenettelyssä oleva riita-asia käsittelemättä seuraavissa tilanteissa:
[…] samaa riitaa käsitellään tai sitä on käsitelty tuomioistuimessa taikka kuluttajariitalautakunnassa, liikenne- ja potilasvahinkolautakunnassa tai muussa vaihtoehtoisessa riidanratkaisuelimessä […]

Soveltuvien panttausehtojen kohdan ”Pantinsaajan toimenpiteet pantin säilytyksessä” mukaan pankki on velvollinen säilyttämään panttia hyvin, mutta ei hoitamaan sitä.

Asian arviointi

Soveltuva korvausvastuu ja vastuuperuste

Osapuolet ovat sopineet panttauksesta. Asiassa on riidatonta, että pankki on siirtäessään panttikirjoja Maanmittauslaitokselle siirtänyt panttikirjat virheellisesti myös kolmannen osapuolen nimiin – toisin sanoen pankki on sopimukseen perustuvaa velvollisuutta täyttäessään tehnyt virheen. Edellä mainitun perusteella Pankkilautakunta katsoo kyseessä olevan sopimusvastuun soveltamisalaan kuuluva asia, ja arvioi pankin korvausvastuuta sopimusoikeudellisten vastuusääntöjen perusteella.

Sopimusperusteinen korvausvastuu edellyttää pääsääntöisesti virhettä, syy-yhteyttä ennakoitavan vahingon ja korvausvelvolliseksi väitetyn tuottamuksellisen menettelyn välillä sekä tosiasiallisesti toteutunutta vahinkoa.

Nyt arvioitavassa asiassa riidatonta on virheen lisäksi pankin tuottamus. Lautakunta pitää asiassa selvitettynä ja pääosin riidattomana myös sitä, että määräalaosuuden kaupan viivästyminen on johtunut pankin virheestä. Arvioitavaksi jää, onko A riittävällä tavalla osoittanut vaatimansa ja korvattavaksi tulevan vahingon aiheutumisen ja syy-yhteyden.

Saamatta jäänyt tuotto kauppahinnalle

A on perustanut vaatimuksensa saamatta jääneestä tuotosta hänen jälkikäteen kertomaansa suunnitelmaan ostaa ja myydä tiettyjä pörssiosakkeita kaupasta saatavilla varoilla. Asiassa on toimitettu lautakunnalle sähköpostiviestejä heinä- ja elokuulta 2022, joissa A ilmoittaa pankille, että olisi voinut sijoittaa kauppahinnan viiden prosentin tuotto-odotuksella. Viesteissä ei ole kerrottu tarkemmin, miten A on suunnitellut varat sijoittavansa.

Pankkilautakunta toteaa, ettei asiassa ole toimitettu lainkaan näyttöä A:n aikeista sijoittaa varat vaatimuksessa esitetyllä tavalla ja kyseiseksi ajaksi ilmoittamiinsa pörssiosakkeisiin. A ei ole kertomansa mukaan myöskään kaupan toteuduttua sijoittanut varoja osakkeisiin, eikä asiassa ole tullut ilmi A:n aiemminkaan harjoittaneen vastaavan kaltaista sijoittamista. Pankkilautakunta katsoo asiassa siten jääneen näyttämättä, että A olisi sijoittanut varat tuottavalla tavalla pörssiosakkeisiin kaupan viivästyksen ajaksi.

Saamatta jääneestä tuotosta ei kuitenkaan aina ole saatavilla riittävän vahvaa näyttöä, jolloin lautakunta voi arvioida vahingon määrää oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n 3 momentin ilmentämää periaatetta soveltaen kuitenkin edellyttäen, että itse vahingon aiheutumista on pidettävä todennäköisenä. Edellä mainituin kaltaisessa tapauksessa vahingon määrää on oikeuskäytännössä (esimerkiksi KKO 2021:87 ja 1998:32) arvioitu saamatta jääneen koron perusteella.

Nyt arvioitavassa tapauksessa kyseisen – noin 6 kuukauden – ajanjakson aikana sekä korkolain 12 §:n mukainen viitekorko että pankkien vapaasti nostettavien talletusten korot ovat kuitenkin olleet 0 prosentissa, minkä vuoksi Pankkilautakunta katsoo asiassa jääneen kokonaisuudessaan osoittamatta, että A olisi kärsinyt taloudellista vahinkoa siitä, ettei ole voinut käyttää kaupasta saatavia varoja 1.7.2022–5.1.2023.

Muut vaaditut vahinkoerät

A:n ajanhukkaa koskevan vaatimuksen osalta lautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä A:lle aiheutuneesta ansionmenetyksestä eikä tavanomaisesta vaivannäöstä poikkeavasta omasta työstä asian selvittämiseksi tai vahinkojen rajoittamiseksi. Asiassa ei ole myöskään selvitetty eikä vaadittu korvausta kuluista, jotka olisivat aiheutuneet vahingon rajoittamisesta tai asian selvittämisestä asiamieskuluja lukuun ottamatta. Edellä mainitun perusteella lautakunta katsoo taloudellisen vahingon jääneen A:n oman ajan ja työn osalta selvittämättä.

A on vaatinut korvausta asiamiehen käytöstä aiheutuneista kustannuksista. Pankki on myöntänyt sellaisten asiamieskulujen perusteen, jotka kuuluvat asiakkaan oikeusturvavakuutuksen omavastuun piiriin ja jotka koskevat FINEn riidanratkaisumenettelyä edeltäviä toimenpiteitä. Kulujen riidatonta osuutta ei ole kuitenkaan korvattu, sillä selvitystä laskun maksamisesta tai todellisesta asiamieskulujen määrästä ei ole saatu.

FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan lautakunta ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista ja jättää siten asiamieskulut tältä osin käsittelemättä. FINEn riidanratkaisumenettelyä edeltävistä toimenpiteistä A:lle tosiasiallisesti aiheutuneista kuluista ei ole toimitettu lautakunnalle selvitystä, minkä vuoksi ne jäävät määrältään selvittämättä.

Oikeudesta saada korvausta kärsimyksestä tai muusta aineettomasta vahingosta säädetään EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 82 artiklassa, jonka mukaan henkilöllä on oikeus saada rekisterinpitäjältä tai henkilötietojen käsittelijältä korvaus aiheutuneesta vahingosta, jos hänelle aiheutuu asetuksen rikkomisesta aineellista tai aineetonta vahinkoa.

Tässä tapauksessa A on vaatinut korvausta stressistä ja mielipahasta sillä perusteella, että pankki on rikkonut yleistä tietosuoja-asetusta ja on näin loukannut A:n yksityiselämää. Osapuolten antamasta selvityksestä ilmenee lisäksi, että tietosuoja-asia on hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Koska yleisen tietosuoja-asetuksen rikkominen on käsiteltävänä tuomioistuimessa, Pankkilautakunta jättää ohjesääntönsä 10 §:n nojalla asian tältä osin käsittelemättä eikä voi täten käsitellä myöskään väitetyn rikkomisen perusteella vaadittavaa kärsimyskorvausta.

Selvyyden vuoksi Pankkilautakunta kuitenkin toteaa, ettei asiassa ole osoitettu muuta sellaista perustetta, kuten vahingonkorvauslain 5:6:n ilmentävän periaatteen mukaista loukkausta, minkä perusteella kärsimys tulisi tässä tapauksessa korvattavaksi. Lisäksi Pankkilautakunta katsoo asiassa jäävän osoittamatta, että pankki olisi sitoutunut maksamaan A:lle 300 euron lisäkorvauksen mielipahasta.

Edellä kerrotuin perustein Pankkilautakunta katsoo, ettei asiassa ole syytä suosittaa hyvitystä.

Lopputulos

Pankkilautakunta ei suosita hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Tykkä
Jäsenet:
Punakivi
Atrila
Piilo
Tervonen