Tapahtumatiedot
H.H. (jälj. vakuutettu) ja hänen kolme muuta sisarustaan ovat edesmenneen sisarensa A.O:n kuolinpesän osakkaita. A.O:lla ja hänen entisellä puolisollaan V.O:lla on ollut vielä A.O:n eläessä vireillä riita-asia, jossa oli kysymys puolisolle maksettavasta elatusavusta. A.O. menehtyi vaikeaan sairauteen 11.8.2021. A.O:n ja entisen puolisen välinen avioeroasia oli vireillä A.O:n kuollessa. Avioerohakemus oli tehty 18.3.2021 ja elatusapuasiaa koskeva kanne nostettu 26.3.2021.
Tultuaan elatusapua koskevan riidan osapuoleksi A.O:n kuoleman jälkeen, vakuutettu haki asiaan oikeusturvaetua yksityishenkilön oikeusturvavakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se totesi, että kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksen ehdoissa on poissuljettu kaikki avioeroon liittyvät varallisuusriidat ja muut vaatimukset. Ehtojen sanamuodossa ei ole muotoiltu, että vain vakuutetun avioeroon liittyvät vaatimukset olisivat poissuljettu, vaan ehtokohta sulkee pois myös toisen eroon liittyvät asiat. Näin ollen, koska kyseessä on avioeroon liittyvä varallisuusriita, ei vakuutetulle voida myöntää asiassa oikeusturvaetua.
Asiakkaan valitus
Vakuutettu oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä vakuutettu vaatii edelleen oikeusturvaetua myönnettäväksi. Vakuutettu pyytää Vakuutuslautakunnalta kannanottoa siihen, onko tapaukseen sovellettavaa rajoitusehtoa pidettävä selkeänä ja yksiselitteisenä. Vakuutettu pyytää ottamaan kantaa myös siihen, onko rajoitusehtoa ja etenkin yhtiön tapaa tulkita sitä pidettävä yllättävänä ja ankarana tai hyvän vakuutustavan vastaisena. Vakuutettu katsoo myös, että vakuutusta koskevista tuote-esitteistä ei ilmene, että ehtoa sovelletaan myös toisen tahon kuin vakuutetun itsensä avioeroon liittyviin varallisuusriitoihin. Niin ikään vakuutettu katsoo, että ehdon soveltamista käsillä olevaan tapaukseen on pidettävä kuluttajansuojalain 4:1:n tarkoittamalla tavalla kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana. Vakuutettu selostaa valituksessa ja sen lisäkirjelmissä seikkaperäisesti näkemyksensä sille, miksi asiassa tulee myöntää oikeusturvaetu.
Valituksessaan vakuutettu taustoittaa riita-asiaa ja selostaa asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. Vakuutettu esittää myös, että puolison elatusavun vahvistaminen ei ole avioeroa koskeva asia tai avioeroon liittyvä muu vaatimus. Vakuutetun näkemyksen mukaan ehtoa ei joka tapauksessa voida soveltaa kuin vakuutetun omaa avioeroa koskevaan asiaan tai vakuutetun avioeroon liittyvään varallisuusriitaan. Vakuutetun näkemyksen mukaan tätä tulkintaa tukee myös se, että avioero on vahvasti henkilökohtainen asia ja vakuutettu ei vakuutusta ottaessaan pysty mieltämään, että tällainen ehtokohta voisi soveltua riita-asiaan, jossa ei ole kyse vakuutetun oman avioliiton päättymisestä. Tältä osin vakuutettu viittaa myös vakuutuksen tuote-esitteessä lausuttuun ko. ehdon soveltamisesta sekä siitä, että oikeusturvavakuutuksen yhteydessä samalla otettavan kotivakuutuksen on kuvattu turvaavan vakuutuksenottajan henkilökohtaiseen elämänpiiriin kuuluvia asioita. Näin ollen valituksen mukaan tulisi rajoitusehdossa nimenomaisesti sulkea pois myös toisen henkilön avioeroon liittyvät varallisuusriidat, jos niiden haluttaisiin kuuluvan ehdon soveltamisen piiriin.
Edellä todetun lisäksi vakuutettu katsoo, että on pidettävä hyvän vakuutustavan vastaisena tulkita mainittua rajoitusehtoa niin laajasti kuin vakuutusyhtiö nyt tekee. Vakuutettu huomauttaa, että rajoitusehtoja tulkittaessa on käytettävä ns. suppean tulkinnan periaatetta, jossa ehdon tulkintaa ei laajenneta yli sen sanamuodon ja alkuperäisen tarkoituksen. Vakuutettu huomauttaa myös, että kuluttajansuojalain 4:3:n mukaan sellaista sopimusehtoa, jonka muotoiluun toinen osapuoli ei ole päässyt vaikuttamaan, on tulkittava kuluttajan hyväksi tilanteessa, jossa sen merkityksestä on epätietoisuutta. Näin on vakuutetun mukaan nyt käsillä olevassa tapauksessa käynyt.
Valituksessaan vakuutettu katsoo, että mainittua rajoitusehtoa tulee sovitella kuluttajansuojalain 4:1:n nojalla, koska kaikki edellä selostettu sekä tapauksen muut olosuhteet huomioiden sen on katsottava johtavan kohtuuttomuuteen. Vakuutettu toteaa, että oikeusturvavakuutuksen perusteena oleva riita-asia on tullut vireille hänen sisartaan vastaan sisaren vielä eläessä ja sisar on sittemmin kuollut oikeudenkäynnin aikana. Tämän seurauksena vakuutettu on tullut asianosaiseksi riita-asiassa, joka on alun perin nostettu toista henkilöä vastaan. Yksinomaan tällä perusteella, on oikeusturvan epäämistä pidettävä kohtuuttomana.
Lopuksi vakuutettu katsoo vielä, ettei valituksenalainen riita edes ole vakuutusehtojen tarkoittama varallisuusriita. Näkemyksenä tueksi vakuutettu selvittää avioliittolain systematiikkaa ja katsoo, että varallisuusriidalla tarkoitetaan avioliittolain IV osassa tarkoitettuja omaisuuden ositukseen ja varallisuussuhteiden purkamiseen liittyviä riitaisuuksia. Puolison elatusapua koskeva asia ei koske varallisuutta, vaikka kanne sisältää rahamääräisen vaatimuksen. Näin ollen tämä vaatimus ei liity varsinaisesti avioeroon, vaan puolison elatusvelvollisuuteen avioliiton aikana. Sen taustalla ovat myös enemmälti sosiaaliset tarpeet kuin varallisuusoikeuden piiriin kuuluvat asiat.
Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä vakuutettu toistaa kaiken aiemmin lausumansa. Vastineen johdosta vakuutettu toteaa ensinnäkin, että vakuutusyhtiö on ensimmäisen kerran vedonnut siihen, että kyseessä olisi joka tapauksessa avioeroon liittyvä muu vaatimus vasta vastineessaan. Näin ollen Vakuutuslautakunnan tulee jättää tämä peruste huomiomatta ratkaisusuositusta antaessaan, koska yhtiö ei ole perustellut kielteistä korvauspäätöstään tällä perusteella. Joka tapauksessa vakuutettu katsoo, että kaikki valituksessa ja lisäkirjelmässä esitetty koskee myös tilannetta, jossa olisi kysymys avioeroon liittyvästä muusta vaatimuksesta.
Lisäkirjelmässään vakuutettu käy yksityiskohtaisesti läpi vakuutusyhtiön vastineen esittäen jokaiseen kohtaan oman vastineensa ja toistaen valituksessaan lausumansa. Edelleenkin vakuutettu katsoo, ettei rajoitusehto sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen, koska rajoitusperusteet koskevat muuta henkilö kuin vakuutettua itseään eikä vakuutettu ole ollut avioeroasian osapuoli. Vakuutettu toteaa myös, ettei vakuutusyhtiön mainitsema VKL 732/07 sovellu nyt käsillä olevaan asiaan. Sen sijaan vakuutettu viittaa muun muassa ratkaisusuositukseen FINE-040230 (2021), jossa tehty ero ”koskee” ja ”liittyy” -termien välillä sekä ratkaisusuositukseen FINE-009613 (2018), jossa on todettu, että kyseistä rajoitusehtoa ei tule tulkita laajentavasti laatijansa eduksi. Erityisesti vakuutettu viittaa ratkaisusuositukseen FINE-055070 (2023), jossa on otettu kantaa nimenomaan nyt käsillä olevan rajoitusehdon tulkintaan. Ratkaisusuosituksessa lautakunta on todennut, että rajoitusehtoa tulkittaessa on sen lähtökohtaisesti katsottu soveltuvan tilanteisiin, joissa on kyse vakuutetun omasta avio- tai avoerosta aiheutuneista varallisuusriidoista.
Vakuutettu toteaa myös, ettei sillä seikalla, että kyseisessä rajoitusehdossa ei ole mainittu asian koskevan vain vakuutettua, ole asian kannalta merkitystä. Vakuutetun on mahdoton käsittää, miksi osassa rajoitusehtoja käytetään sanaa ”vakuutettu” ja miksi osassa taas ei. Näin ollen kysymys on tältäkin osin vakuutusturvaa olennaisesti rajoittavasta seikasta.
Vakuutettu huomauttaa, ettei kysymyksessä ole myöskään avioeroon liittyvää vaatimusta koskeva riita, koska vakuutetun sisaren avioliitto ei ole päättynyt avioeroon, vaan sisaren kuolemaan. Näin ollen avioeroa koskeva asia on rauennut ennen kuin avioeroa on tuomittu, eikä riitaisuus näin ollen voi koskea avioeroa. Myös Vakuutuslautakunta on ratkaisusuosituksessaan VKL 233/16 todennut, että ko. rajoitusehdon mukaan kyseessä tulee olla asia, joka on seuraamusta avioerosta. Selvyyden vuoksi vakuutettu toistaa vielä näkemyksensä avioliittolain systematiikan merkityksestä ehdon soveltamisen kannalta. Käsillä olevassa asiassa puolison elatusvelvollisuuteen kohdistuvat vaatimukset koskevat myös puolison elatusvelvollisuutta avioliiton aikana, kun kanteessa väitetään vakuutetun sisaren laiminlyöneen elatusta jo pitkän aikaa ennen avioerohakemuksen vireillepanemista. Tältäkään osin riita-asia ei liity avioeroon.
Vakuutusyhtiön lisävastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä vakuutettu selventää vielä yksikohtaisemmin FINEn ratkaisusuosituksen FINE-055070 sisältöä ja merkitystä nyt käsiteltävän tapauksen kannalta ja katsoo sen soveltuvan kokonaisuudessaan nyt käsillä olevaan tapaukseen. Niin ikään vakuutettu toistaa ja tarkentaa näkemystä siitä, ettei asia voi liittyä vakuutusehdon tarkoittamalla tavalla avioeroon, jos avioeroasiaa ei ole riidan syntyessä vireillä. Vakuutettu toteaa, että vakuutusehtojen vaikutusten ennalta arvioimiseksi on välttämätöntä, että rajoitusehdon tarkoittama korvattavuuden piirin rajaus on selkeä ja yksiselitteinen.
Lisäkirjelmässä vakuutettu toteaa, että yhtiöltä on pyydetty tuoteselosteet useilta vuosilta, jotta niiden sisältöä ja mahdollisia eroavaisuuksia voidaan arvioida luotettavasti verrattuna valituksessa esiteltyyn vuoden 2022 tuoteselosteeseen. Yhtiö on toimittanut ainoastaan vuoden 2008 tuoteselosteen, jossa on asiaan liittyen todettu ainoastaan, että oikeusturvavakuutus ei korvaa avio- tai avoeroja ja niihin liittyviä asioita. Muilta osin vakuutettu viittaa aiemmissa kirjelmissään toteamiin perusteluihin.
Vakuutusyhtiön vastine
Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot.
Vastineessa yhtiö toteaa edelleen, että koska asiassa on kysymys vakuutetun ja tämän sisaren entisen aviopuolisen välisestä elatusapuriidasta, ei oikeusturvaetua voida myöntää, koska riitaa on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena avioeroon liittyvänä varallisuusriitana. Niin ikään yhtiö toteaa, että yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan vakuutusehtoja tulkitaan ensisijaisesti niiden sanamuodon mukaisesti ja nyt käsillä olevassa tapauksessa sovellettavaa rajoitusehtoa ei ole rajattu koskemaan vain vakuutetun avioeroa, vaan se rajaa vakuutuksen korvauspiiristä yleisesti kaikki avioeroa ja avioeroon liittyviä varallisuusriitoja ja muita vaatimuksia koskevat asiat. Vakuutusyhtiö katsoo, että ehdon sanamuoto on selkeä ja yksiselitteinen ja sitä tulee tulkita tämän sanamuodon mukaisesti.
Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö huomauttaa myös, että oikeusturvavakuutuksen rajoitusehdoille on nimenomaan ominaista rajata kaikki jotakin tiettyä tilannetta tai tietyntyyppistä oikeussuhdetta koskevat tai sellaiseen liittyvät asiat vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Samalla tavalla on muotoiltu ehto, jolla on tarkoitus rajata kaikki korvauspiirin ulkopuolelle kaikki konkurssiin liittyvät asiat, vaikka kysymys ei olisi vakuutetun konkurssista. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 732/07. Yhtiö toteaa myös, että jos rajoitusehdon on tarkoitettu soveltuvan vain sellaisiin tilanteisiin, joissa vakuutettu on itse rajoituksen perusteena olevassa oikeussuhteessa tai tapahtumassa osapuolena tai jotka koskevat häntä henkilökohtaisesti, on tämä mainittu erikseen rajoitusehdossa. Esimerkkinä vakuutusyhtiö mainitsee työhön ja tulonhankkimistoimintaan liittyviä asioita koskevan rajoitusehdon muotoilun, jossa on erikseen yksilöity rajoitusehdon koskevan vain vakuutettujen työhön tai tulonhankkimistoimintaan liittyviä asioita. Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo, että ehtoa on tulkittu sekä sopimuksen tarkoituksen että sen sanamuodon mukaisesti ja että vakuutetun esittämä tulkintapa poikkeaisi näin vakiintuneesta tavasta tulkita mainittua rajoitusehtoa.
Siltä osin, kun vakuutettu on valituksessaan viitannut kotivakuutuksen tuoteselosteeseen ja siihen, että sen ja ehtojen perusteella saisi vaikutelman, että rajoitusten perusteena olevat seikat olisivat sellaisia, että ne koskisivat vain vakuutettua ja joissa vakuutettu on itse osallisena, yhtiö toteaa, että vakuutuksen tuoteselosteessa ei ole missään kohtaan todettu eikä siinä ole ollut tarkoituksenakaan todeta, että avioeroa ja siihen liittyviä varallisuusriitoja käsittelevällä rajoitusehdolla olisi tarkoitettu vain vakuutetun omaa avioeroa koskevia tilanteita. Yhtiön näkemyksen mukaan mainittua rajoitusehtoa ei voida pitää myöskään yllättävänä tai ankarana etenkin, kun otetaan huomioon, että vastaavanlainen rajoitusehto löytyy lähes kaikista markkinoilla olevista oikeusturvavakuutuksista. Niin ikään kyseistä ehtokohtaa ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan voida pitää kohtuuttomana tai kohtuuttomaan lopputulokseen johtavana.
Vakuutusyhtiö toteaa vielä, ettei se ole käsillä olevassa tapauksessa laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5.1 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan, kun vakuutuksen markkinointimateriaaleissa ei ole erikseen mainittu, että rajoitusehto kattaa myös riidat, joissa vakuutettu ei ole avioeron osapuoli. Tämä ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ole sellainen olennainen rajoitus, jota olisi tullut korostaa myyntitilanteessa.
Vastineessaan yhtiö toteaa lopuksi, että vakuutetun ja hänen vastapuolensa välinen riita on nimenomaan avioeroon liittyvä varallisuusriita, eikä avioliittolain systematiikalle voida antaa merkitystä vakuutusehtoa tulkittaessa. Ja jos vastoin yhtiön näkemystä lautakunta päätyisi pitämään vakuutetun väitettä ehtojen mukaisena, niin on riidassa kysymys joka tapauksessa vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta avioeroon liittyvästä muusta vaatimuksesta.
Vakuutetun lisäkirjelmän jälkeen antamassaan lisävastineessa vakuutusyhtiö esittää, että sen näkemyksen mukaan vakuutetun mainitsemaa FINEn ratkaisusuosituksessa FINE-055070 (2023) esitetty näkemys ei vastaa rajoitusehdon sanamuotoa eikä sen vakiintunutta tulkintatapaa. Kyseisessä tapauksessa oli olennaisesti kysymys myös tilanteesta, jossa avoliitto oli päättynyt toisen osapuolen kuolemaan. Suosituksessa ei myöskään ole tarkemmin perusteltu sitä näkemystä, että rajoitusehto soveltuisi vain tilanteisiin, joissa on kyse vakuutetun omasta avio- tai avoerosta. Näin ollen kyseinen toteamus suosituksessa ei edusta sellaista ratkaisukäytäntöä, jolle voitaisiin antaa arvoa nyt käsillä olevaa asiaa arvioitaessa.
Vakuutusyhtiö toteaa myös, että varallisuusriita voi liittyä avioeroon myös silloin, kun avioero on vasta vireillä varallisuusriidan syntyessä. Se, että avioeroasia on myöhemmin rauennut kuoleman johdosta ei tarkoita sitä, ettei riita olisi kuitenkin tosiasiallisesti seurausta käynnissä olevasta avioeroprosessista ja vireillä olevasta avioerohakemuksesta.
Lopuksi yhtiö viittaa vielä vakuutetun valituksessaan ja sen lisäkirjelmässä mainitsemaan tuoteselosteeseen ja toteaa sen koskevan eri kotivakuutusta, kuin mikä vakuutetulla oli voimassa riidan syntyhetkellä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa on kiista oikeusturvaedun myöntämisestä. Vakuutusyhtiö on evännyt oikeusturvaedun sillä perusteella, kyseessä on vakuutusehtojen tarkoittamalla avioeroon liittyvä varallisuusriita tai muu vaatimus.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.14 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, joka koskee
- avioeroa tai rekisteröidyn parisuhteen purkamista
- varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia, jotka liittyvät avioeroon, yhteiselämän lopettamiseen, avioliitonomaisen yhteiselämän päättämiseen taikka rekisteröidyn parisuhteen purkamiseen tai päättämiseen.
Asian arviointi
Oikeusturvavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on rajattu asiat, jotka koskevat avioeroon tai avoliiton päättämiseen liittyviä varallisuusriitoja tai muita vaatimuksia. Vakuutuslautakunta toteaa, että rajoitusehdon mukaan kyseessä tulee olla asia, joka on seuraamusta avioerosta tai muusta yhteiselämän päättämisestä ja jossa puolisot riitelevät varallisuudesta. Riidalla tulee siten olla looginen, todennettava yhteys avioeroon tai muuhun ehtokohdassa tarkoitettuun yhteiselämän päättämiseen. Riidan tulee liittyä yhteiselämän päättämiseen eli se on tullut ajankohtaiseksi nimenomaan parisuhteen päättämisen vuoksi.
Vakuutusehtojen tulkinnan lähtökohtana on sopimusoikeuden yleisten tulkintaperiaatteiden mukaisesti ehtojen sanamuoto ja niiden yleisen kielenkäytön mukainen merkityssisältö. Tulkintaepäselvyyksien esiintyessä ehtoja luetaan loogisena kokonaisuutena ja niiden tarkoitusta ajatellen. Rajoitusehtojen tulkinnassa on tärkeää muistaa, että niitä on tulkittava tiukasti sanamuotonsa mukaan ja suppeasti.
Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutettu on vastaajana riita-asiana yhdessä sisarensa kanssa asiassa, joka koskee vakuutetun toisen sisaren entisen puolison sisarelle esittämää aviopuolison elatusapuvaatimusta. Vakuutetun sisar on kuollut avioeroasian ollessa vireillä ja sittemmin ero on rauennut vakuutetun sisaren kuoleman johdosta. Vakuutusyhtiö katsoi korvauspäätöksessään, ettei oikeusturvaetua voida myöntää, koska riita-asiassa oli kysymys avioeroon liittyvästä varallisuusriidasta tai eroon liittyvästä muusta vaatimuksesta.
Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että lautakunnan menettelyä koskeviin periaatteisiin ei sisälly sellaisia väittämistaakkaa tai prekluusiovaikutusta koskevia menettelysääntöjä, jotka estäisivät kielteisen korvausratkaisun perusteluihin nähden vaihtoehtoisiin tai uusiin epäysperusteisiin vetoamisen tapauksen tultua vireille lautakunnassa. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö on voinut vedota kiistämisensä tueksi myös siihen, että riidan kohteena oleva riitaisuus, jonka osapuoleksi vakuutettu on tullut sisarensa kuoltua, olisi avioeroon liittyvä muu vaatimus.
Lautakunta toteaa, että tarkastelevana oleva ehto on oikeusturvavakuutuksen malliehdoissa, joiden kommentaariteoksessa (Eskuri, Seppo ym.: Oikeusturvavakuutus, Vaajakoski 2007) on mainittu esimerkkinä rajoitusehdon tarkoittamista varallisuusoikeudellisista tai muista vaatimuksista vaatimus omaisuuden jaosta, toisen puolison asunnosta pois muuttamisesta, puolison irtaimen omaisuuden käytöstä, elatusavusta tai lasten huollosta (s. 64). Ehtokohtaa ei siten ole tarkoitettu kattamaan kaikkia sellaisia riitoja, joilla on jonkinlainen kausaalisuhde avioeroon.
Vakuutuslautakunta viittaa kuluttajansuojalain 4:3 §:ään, jonka mukaan, jos kuluttajansuojalaissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, on ehtoa tulkittava kuluttajan hyväksi. Samaa säännöstä koskevissa esitöissä (HE 218/1994 vp. s. 16) on lausuttu, että edellytyksenä tällaiselle tulkinnalle on, että kuluttajan käsitykseen voidaan ehdon tulkinnanvaraisuuden takia myös objektiivisesti arvioiden päätyä. Harkittaessa sitä, minkä tulkinnan katsotaan olevan kuluttajan hyväksi, voidaan myös joutua vertailemaan sopimukseen sisältyviä oikeuksia ja velvollisuuksia kokonaisuutena. Esitöissä todetaan myös nimenomaisesti, että vaikka ehto olisi sanamuodoltaan yksiselitteinen, niin sopimusehtoa voi olla tarpeen tulkita. Muun muassa sopimuskokonaisuus voi myös antaa aiheen yksittäisen ehdon tulkitsemiseen laventavasti tai suppeasti.
Vakuutuslautakunta on aiemmassa ratkaisukäytännössään (mm. VKL 625/13, 528/12) todennut, että rajoitusehdon mukaan kyseessä tulee olla asia, joka on seuraamusta avioerosta ja jossa puolisot riitelevät varallisuudesta. Riidalla tulee siten olla looginen, todennettavissa oleva yhteys avioeroon. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisellä rajoitusehdolla on tarkoitettu rajata oikeusturvavakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle juurikin sellaiset riitaisuudet, jotka liittyvät tilanteeseen, jossa vakuutettua kohtaa tilanne, jossa hänen oma parisuhteensa päättyy ja jolloin suhteen päättämiseen liittyy usein erilaisia riitaisuuksia. Näin ollen kyse on ollut sellaisten asioiden järjestelyistä, jotka vakuutetun on joka tapauksessa järjestettävä tilanteessa, jossa parisuhde päättyy ehtokohdan tarkoittamalla tavalla. Näin ollen rajoitusehdon taustalla on ajatus siitä, että vakuutukseen kuuluva vahingon ennakoimattomuus ja vakuutetun omasta tahdosta riippumaton käyttäytyminen eivät toteudu ehdon alaisuuteen kuuluvissa asioissa, kun kyse on vakuutetun oman suhteen päättymiseen liittyvistä riitaisuuksista.
Lautakunta toteaa, että vaikka rajoitusehdon sanamuodon mukaan sen soveltuvuutta ei ole sinänsä ulotettu koskemaan vain vakuutetun omaan avioeroon liittyviä varallisuusriitoja, on yleisen elämänkokemuksen mukaan kuitenkin pidettävä ainakin jossain määrin poikkeuksellisena, että henkilö on osapuolena sellaisessa varallisuusriidassa, joka liittyy jonkun muun henkilön avioeroon kuin hänen omaansa. Vakuutuslautakunta on myös aikaisemmassa ratkaisukäytännössään (FINE-055070 (2023)) katsonut, että puheena olevaa rajoitusehtoa tulkittaessa, sen on lähtökohtaisesti katsottu soveltuvan tilanteisiin, joissa on kyse vakuutetun omasta avioerosta aiheutuneista varallisuusriidoista. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa myös, että käsillä olevassa tapauksessa on ainakin osa elatusavun maksamiseen liittyvistä vaatimuksista kohdistunut myös A.O:n ja kantajan avioliiton alaiseen aikaan. Näin ollen ottaen huomioon rajoitusehdon sanamuodon asettaman vaatimuksen siitä, että riidan on nimenomaan liityttävä avioeroon, ei avioliittoaikaan kohdistuneiden elatuksen laiminlyöntiä koskevien vaatimusten voitaisi joka tapauksessa katsoa liittyvän avioeroon, vaikka ne ovat tulleet ajallisesti vireille avioerohakemuksen jälkeen samassa yhteydessä, kun kantaja on vaatinut elatusapua avioeron jälkeiseltä ajalta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että kun tapauksessa otetaan huomioon ko. rajoitusehtoa koskeva soveltamiskäytäntö, rajoitusehdon taustalla oleva tarkoitus sekä käsillä olevan tapauksen olosuhteet ja etenkin lautakunnan aiemassa ratkaisusuosituksessa FINE-055070 todettu, tapauksessa tulee perustellusti ja objektiivisesti arvioiden tulkita ehtoa siten, ettei käsillä oleva riita koske avioeroon liittyvää varallisuus- tai muita vaatimuksia rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla.
Asian ratketessa edellä selostetulla perusteella, lautakunta ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muihin vakuutetun valituksessaan vetoamiin perusteisiin.
Lopputulos
Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä myöntämään asiassa vakuutetulle oikeusturvaedun.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet
Haapasaari
Karhu
Korpiola
Koskinen